Hyveellinen uusi viikko on alkanut. Mä olen aamulla pyöräillyt puoli tuntia. Ihan enkka mun kuntopyörähistoriassa, tässä viikon vanhassa. Eikä siinä kaikki, aion pyöräillä illallakin, koska se on se mun virallinen toiminta-aika.
Sen lisäksi olen viikonloppuna ja tänään tehnyt tärkeitä täsmäostoksia ruokakauppaan.
Tänään ja huomenna yksi syö viikonloppuna tehtyä taassitäsamaachiliconcarnea. Me muut syödään lasagnea. Tämän lisäksi minä ja keskimmäinen syötiin lounaaksi tonnikalasalaattia.
Mustikoita otin sulamaan. Kuopus saa tehdä rahkaa tai jotain. Treenikausi todellakin alkoi.
Sitten on ainekset pekoni-kanapastaan, jauhelihakastikkeeseen tai makaronilaatikkoon. Hätävarapakastepitsoja sai cittarista neljä kympillä, joten niitä joku syö joskus. Pakastimessa on aineita erilaisiaan liharuokiin. Siis filelankku, kasslerpihvejä. Mulle toki myös himonuudeleita tiedossa.
Näillä selviää tämän viikon. And beyond.
Itseasiassa kuopus lähtee kaverin kanssa reissuun viikonlopuksi, joten voisin olla kiva ja maksaa keskimmäisen syömään ulos. Se olkoon ainoa höveli teko tähän viikkoon.
Mutta muihin asioihin.
Luin tänään romaania missä päähenkilö pohtii näin: Kaipasin sitä ahnasta uteliaisuutta ihmisiä kohtaan, sitä innostuksen kipinää, kun oivaltaa että itsellä ja toisella on jotakin yhteistä, tai ihailua, kun on nähnyt piilevän lahjakkuuden tai hienon ominaisuuden ilmestyvän.
TUO! Mä olen ihminen joka "ihastuu" ystäviinsä lähes ensisilmäyksellä ja mun ystäviä yhdistää se, että mä ihailen niitä jossain tai monissakin asioissa.
Tänään juuri mietin, etten ole pitkiin aikoihin tavannut ihmistä, joka kiinnostaisi mua erityisesti. Silmiin ei erotu piirrettä, joka olis mulle sellainen Vau-juttu. Tai sitten toki se voi olla molemminpuolista, että toinen katsoo mut heppoiseksi, eikä paljasta itsestään mitään kiinnostavaa.
Minähän en toki nykyään koe olevani millään tavalla kiinnostava, mutta ehkä mä taas sytyn omissakin silmissäni taas.
Mutta hauskaa oli se, että muutama tunti pohdintani jälkeen törmäsin kaupan ovella Harkittuja herkkuja Emmaan. Oli aika hauska että tunnistettiin toisemme heti tokalla sekuntilla. Siinä on nainen, joka vaikuttaa hauskalta, älykkäältä ja luovalta ja muutenkin kiinnostavalta. Että universumi kiitos tästä tapaamisesta.
Viikonloppukin oli ihanan vireä ja oli kivoja kohtaamisia. (mä muuten inhoan tuota teennäsitä kohtaamis-sanaa)
Perjantaina sain tavata yhden vanhimmista ystävistäni ja hänen kanssaan tosiaan päästään aina kiinni asiohin. Meistä myös karisee keski-ikä ja ollaan takanuoruudessa olevia teinejä.
Puhuin pitkän puhelun bestikseni kanssa ja sain taas ajattelemisen aihetta mm siitä, mitä asioita toivoisin mahdollisessa miehessä olevan. Jotenkin näin omaan päähäni eri tavalla. Eipä sillä että niitä miehiä olisi, mutta hyvä se on tietää omia ajatuksia suhteista.
Ällistyttävästi vietin myös kolme iltapäivää poikien isän tai lähinnä hänen vaimonsa kanssa. Eka kertaa voin sanoa että meillä oli oikeasti jopa hauskaa. Eniten nauratti se, kun hän sanoi että mä olen niin puhelias jne että löytäisin miehen vaikka kadulta jos haluaisin. En tiedä mikä siinä oli niin hauskaa vai just se, että se on mun eksän nyksä.
Että on tässä ollut paljon kivaa tässä elokuussa.
