Hirveä talouskriisi

 Kiva tällai neljä viikkoa ennen joulua tajuta, että olen ajatellut taloustilanteeni aika iloisesti metsään. Eilen illalla hoksasin, että multa "puuttuu" kahden viikon palkka. Että kun ei ole ollut tarpeeksi töitä, niin ei ole kyllä sitä palkkaakaan. 

Että se raha, jonka olin korvamerkinnyt jouluun ja lahjoihin, onkin itseasiassa se "palkka", jonka tarvitsen elämiseen. Sen lisäksi olen joulukuun palkaksi laskenut päivystysviikon, joka ei ehkä ehdikään alkaa siten, että saisin sen korvauksen joulukuun puolella. Eli taas todella iso miinus.

Vaihtoehdot ovat:

Kajota säästötiliin isosti

Tyhjentää rahastosäästötiliä

Vinguttaa Visaa

Pitää taas lyhennysvapaakuukausi asuntolainasta

Yhdistelmä näitä kaikkia

(Ystäväni lohdutti, että mulla sentään on vaihtoehtoja.)

Ahdistaa ja ketuttaa ja stressaa

Yllättyykö kukaan jos taas aloitan kohkaamisen siitä, että pakastin täytyy syödä tyhjäksi? NAURUA!

Tänään kuitenkin intouduin leipomaan sämpylöitä. Eikö tällainen marttailu saa ainakin kuvitelman että ratkaisu on omissa käsissä?

Mun taloustilillä on 200 euroa, jonka pitää riittää 7.12 asti, paitsi että kun mulla ei siis tule rahaa ennenkuin 22.12, niin kuinkas ton rahan saisi venytettyä? Olisinko niin reipas ja aikaansaava, että kirjaisin ylös kuinka pitkälle tuo riittää ja kuinka se tapahtuu? Olisinpa kuin @kolmiokuudelle, joka ruokkii suurperheen 300 eurolla. 

Tämän talouskriisin lisäksi olen kuoliaaksi tylsistynyt ja lähinnä itseeni. Miten osaankin olla näin tylsä ihminen?

Kun lapsilla menee hyvin, niin mullakin menee

 Kuluva marraskuun viikko on mun suosikkiviikko! Mun keskimmäinen aloitti eilen työt Subwayssä. Koulun ohessa töitä aloitti siis tekemään. Mä olen pakahtua onnesta ja joka välissä sen pojalle toitotan kuin iloinen ja ylpeä mä olen. Eihän tässä muuten niin tohkeissaan olisi, mutta tämä on mun 19-vuotiaan eka työ. Taisin jo jossain kohtaa tännekin kirjoittaa, että oli vähän vaikea olla kahden muun pojan kesätöistä onnellinen, kun yksi ei ollut niitä saanut. Että ei viitsi hihkua ja hehkuttaa. Mutta nyt saan ja ilokseni veljetkin iloitsee yhden puolesta.

Sitä vain, että taakka vierähti harteilta. 

Mun pojalla on muutenkin alkanut ihana yritteliäisyys. Hän harrastaa dubbaamista eli ääninäyttelyä. Hän on nyt itse soitellut äänistudioihin ja päässyt äänistudioon antamaan ääninäytteitä ja esittelemään dubbaustaitojaan.  Hän on saanut paljon hyvää palautetta, eli uskon vakaasti, että kun tämä hyvä putki on auennut, niin kohta hän saa myös noita hommia. 

Kun mulla nyt kuitenkin on poika, joka on paljon viettänyt aikaa sängyn pohjalla, niin on ihan supermahtavaa, kun hän on alknut löytää omaa polkuaan elämässä. 

Kuopus sanoi että olenko ajatellut, että isoveikka voi kohta muuttaa kotoa, kun on saanut töitäkin. Olen ehtinyt ajatella, mutta nou, ei vielä. EI ei ei. Mä haluan että nämä kaksi on kotona. Piste. 

Vaikka toki olisi aika kiva saada oma huone takaisin ja lopettaa kahden huoneen välinen seikkailu. Että viikko makkarissa, viikko lastenhuoneessa. Mutta ei silti. Se tarkoittaa sitä, että mun lapsenvahtikin lähtisi. Nyt sentään joskus harrastuskuskaan tai käyn kaupassa ilman taaperoita. 

Okei, kyllä mä sen päästän, jos se haluaa. Kun satavarmana tiedän että pärjää. 

Ei mulla muuta. 

jk. Hetki jolloin tajusin että pojasta on tullut mies. Eilen oli jäätävä lumipyry ja lumikaaos, mutta poika ei edes puolella sanalla vihjannut että voisin viedä hänet töihin. Niin vaan fillaroi sinne ja takas. Sekin pakahduttaa. 

Kauppakielto

 Mä meinasin otsikoida jotain puuhakkuudesta. Sitten nauratti itseänikin. Mä pidän itseäni puuhakkaana, koska vein satsin kamaa kaatopaikalle TAAS? Asiassa muuten ärsytti se, että vein sinne pari vanhaa lasten leikkikeittiötä, joiden tilalle olin ostanut uuden. Olispa kiva että täältä lähtisi tavaraa, eikä aina tulisi tilalle uutta. Ja voisiko olla hankkimatta mitään, minkä uskoo joskus lähtevän talosta pois? Eli tästedes saan hankkia lähinnä ruokaa ja kirjoja. 

Kaatopaikkareissun ilahdus oli se, että kun kassaneiti kuuli mtä vien sinne, se ei viitsinyt laskuttaa euroakaan. Säästin siis kympin. Wuhuu. 

Sitä kymppiä tarvittiin tänään, kun autoon vaihdettiin jarrupalat. Meni kyllä aika monta kymppiä valitettavasti. Eli kyllä, mä jatkan pakastimen tyhjentämistä enkä mene kauppaan. Mitä mä sitten tekisin? Mitä voi tehdä jollei saa käydä kaupassa?

Jk. Tein jotain hyveellistä. Vesilaskupalautuksen 90 e laitoin saman tein visalaskun lyhennykseen. Eurot ei pysähtyneet mun tilille hetkeksikään. 

jk. Sähkön hinnan nousu muuttuu todellisemmaksi. Ystäväni kertoi juuri että hänen eka iso laskunsa saapui. Lokakuun lasku oli 180 euroa, kun mun oli 65e.* Jankutan taas sitä, että onneksi olen aloittanut varautumisen eli säästämisen. Ja onneksi meillä oikeasti yritetään nyt säästää sitä sähköäkin. Pojat on huikean hyvin oppineet siihen, ettei saunota joka päivä enää. Ja aina kysyvät voisko tänään saunoa ja keksivät hienoja perusteluita. Voi olla kyllä talvella vaikeaa mulle tämä, koska viime talvena saunottiin paljon, koska kivempi olla lämmössä kuin kylmässä. 

*Ystäväni asuu yksin saman kokoisessa kodissa ja hän saunoo joskus ja nyt ei tosiaan yksikään pöytäkonetta käyttävä lapsi asu kotona. Että mun kohdalla toi lasku ehkä olisi jo sen 300 e ollut. 

Poikkeusaika ja kauhutarinoita

 Hirmuinen poikkeusaika takana. Olen leiponut sämpylöitä ja tehnyt kahdesti joulutorttuja. (Mulle se on poikkeusaika näköjään , jos teen MITÄÄN.) Ruokakaupassakäymättömyys ei ole toteutunut siinä määrin kuin uhosin, mutta en tajua miksi. 

Rouva Kepposen haasteen otin vastaan. Tein pakkasessa olevasta aineksesta (kanasta) ruokaa, jota en ole tehnyt aiemmin. Kanapataa, jossa tuoteita herkkusieniä ja pekonia. Kuopus ilmoitti etukäteen ettei tykkää herkkusienistä. Tein ruoan, kun kuopus oli poissa. Mun chili con carne-poika tykkäs kovasti ja syö sitä toista päivää. Itse tykkäsin myös, mutta ronkin pois herkkusienet, kun en minäkään niistä tykkää :D

Ruokavalio itsellä on ihan järkyttävällä tolalla. Eilen lounasaikaan tuli poika ja miniä kylään. Jäi siis lounas syömättä ja söin joulutorttuja.

Tänään sain juuri piiperön nukkumaan ja aloin miettimään lounasta, kun kaveri tuli kylään. En syönyt lounasta vaan joulutorttuja. Mun elämä on täysin tuhoontuomittua. 

Kuulin eilen lähes hauskan, mutta oikeasti kamalan Tinder-jutun. Mun miniän äiti meni pari kuukautta sitten Tinderiin monen leskeysvuoden jälkeen. Hällä kävi aloittelijan flaksi, eli heti ekan treffikumppanin kanssa alkoi tapailemaan ihan tosissaan. No pari viikkoa sitten mies oli halunnut lopettaa suhteen ja nyyhkinyt että Kyynel, et olekaan nainen mua varten. Miniäni äitiä tämä oli ymmärrettävästi vaivannut ja lopulta viestillä kysynyt mikä se syy oli että hänet jätettiin, Mies oli ensin yrittänyt olla vastaamatta, koska mukavaa naista ei halua loukata. Lopulta sitten sanoi että ongelma on se, että nainen on hieman tukeva. Että alkuhuuman jälkeen se alkoi haitata liikaa.  

Hauskaa tässä on se, että nainen ei ole tippaakaan tukeva. Oikeasti. Urheilullinen aika sutjakka normivartaloinen nainen. Mutta mutta, miehen eksä oli ballerina! 

Mutt voi vittu sanon minä. Nyt on yksi aikuinen todella järkevä ja tasapainoinen nainen saatu tolaltaan ja luulee olevansa lihava. 

Ihan oikeasti. Ihmiset! Miehet!

Mun yksi kaveri kanssa lempattiin parien treffien jälkeen, koska "mun eksät on olleet 48-62-kiloisia." 

Näiden juttujen jälkeen on kyllä aika kaukaa haettua, että koskaan enää itse viitsisin mitään. 

Perjantai

 Eilen illalla välillä katsoin telkkaria ja välillä roikuin somessa. Ihan loppuillasta huomasin että mitä pidempään ja etenkään myöhempään instassa pyörin, sitä enemmän alan inhota ihmisiä. 

Minähän en oikeasti ole ihmisvihamielinen, mutta näemmä instan loputon selailu saa mut tuon kumman tunteen valtaan. Sellainen "te (me) olemme ihan turhia ja typeriä. 

Oikeasti se on ehkä vain yliannostus. Seuraan monia tilejä, joissa urheillaan paljon. Se inspiroi. (Tai aiheuttaa kateutta) Mutta tuntien selailu saa aikaan fiiliksen, että mitä te kaikki vouhotatte. Sama koskee ihania sisustustilejä. Tai mitä vain. 

Eli liika on liikaa.  Millä saisi itsensä irti siitä loputtomasta selailusta? 

No keksimällä muuta tekemistä olisi kai vastaus. 

Esimerkiksi ottaisin vakavissani oman ruokahaasteeni, jonka vaativimman jutun keksi Rouva Kepponen. Eli pitää tehdä edes yksi uusi ruoka pakastimen antimista. 

Eilen googlasin uuden ohjeen kanasta. Kanapata, jossa on tuoreita herkkusieniä. Sieniä siksi, kun eilen niitä oli kaupassa punalaputettuna 

Lannisti vain kuopuksen "en tykkää herkkusienistä" lause. Mä jo näen kuinka tämä ruoka floppaa ja päätyy roskikseen. 

Näin se ihmisen into uuteen saadaan tapettua. 

Mun äiti muuten inspiroi mua hirmuisesti tässä yksi päivä. Se asuu kolmen teinipojan vahti s toista viikkoa ja näemmä ruokkii niitä älyttömän  halvalla. Viiden päivän ruokiin ja hedelmiin ja kasviksiin ja kananmuniin jne oli mennyt 48euroa. Mä en vaan tajua. 

Salaisuus on kai keitto ja lihapullat ja perunamuusi. 

Millon opin noin talousneroksi?

Pakastimen sisältö

 Jouduin pakon edessä penkomaan arkkupakastintani. Siellä oli mm. 

-Naudan suikaleita 1.2 kiloa. Eli aineet kahteen lihapataan. 

- Kaksi isoa pakettia Hornetteja 

-Kilo kanapihvejä 

-Paketti kanan sisäfileitä 

-kassler

- pitsa 

-thai cube 

-nugetteja 

-Sipulirenkaita 

- papuja, sugar snapseja, wok-vihanneksia 2 pussia 

-marjoja marjoja 

Siis oikeasti. Voisinko pitää tauon kaupassa käymisestä? 

Haastakaa mut!

Ruokajuttuja ja taloudellisjuttuja

 Kaivoin inspiroituneena tietokoneen esiin ja ajattelin että nytpä kirjoitan tämän syvällisyyden. Koneen avautuminen kesti ilmeisesti just sen verran liian kauan, että ehdin unohtaa mikä se syvällinen juttu oli. 

Kerronpa sen sijaan ruokaviikosta.  Maanantaina reippahana ajelin Prismaan ostamaan pari juttua, mutta ostinkin monta. Meillä syödään tällä viikolla kanawokkia (Minä), kanapastaa, jossa soosi on Valion creme fraiche salsa. Testattu ja hyväksi todettu. Löysin myös punalaputettua lohta eilen Tokmannilta, joten sitä syömme tänään. Luulen että sitä riittää huomisellekin. Eilen syötiin lasagnea, jonka olin tehnyt sunnuntaina. Sitä söin tänään lounaaksi ja huomenna myös. Mitäs muuta mä ostin?? Nyhtöpossun, joka pitää paistaa vaikka viikonloppuna ja syödä hampparin välissä. 

Olisi aineksia myös tacoihin ja johonkin pekoniruokaan. Ellen ole ihan väärässä, niin kyllä nämä täksi viikoksi riittää. Voin myös villiintyä ja tehdä itsetehtyjä nugetteja, koska kanaa on kilo pakastimessa. 

Eilen tein yllätysiltapalan. Ranskanleipään viiltoja, väliin valkosipulia ja öljyä ja viipaloitua mozzarellaa. Päälle juustoraastetta. Uunissa niin, että juusto sulaa ja päällinen ruskistuu. Se oli aika hyvää voin kertoa. Ensi kerralla vähän enempi öljyä tai alkuperäisen ohjeen mukaisesti pestoa. 

Mutta näihin kauppajuttuihin. Kaikkiin yllämainittuihin ruokiin on mennyt 70 euroa. Toki ostin myös leikkeleitä ja juutsoa ja paria leipää ja proteiinirahkoja ja hedelmiä. Sanoisin että Prisman suosiminen kannattaa. Etenkin kun ne mun bonukset menee rahastoon ja olen kohta ökyrikas sijoittaja niiden bonusteni kanssa :D

Mä olen jatkanut Rikkaiden ja rahattomien katsomista. Mä olen edelleen aika järkyttynyt siitä, kuinka pienillä summilla ihmisten pitää tulla toimeen viikosta toiseen. Kuinka stressaavaa on, jos koko ajan joutuu pelkäämään että tulee The ylimääräinen meno, joka kaataa paketin? Etenkin pelottaa se, että se voin olla jonain päivänä minä. 

Mulla on harrastus, joka on ehkä vähän outo. Mä lasken TODELLA usein mun kaikki menot ja tänään TAAS laskin paljonko on mun vuoden sähköt. Se summa on joka kerta lähes sama, mutta tarkistan silti. Tänään selvitin myös vuoden vakuutukset. Yllätyin iloisesti. Mulla menee näihin kuukaudessa keskimäärin 300 euroa ja koska nykyään laitan syrjään näitä varten 500 e, niin ensi vuonna mulla on kiva potti odottamassa uutta sähkösopimusta. Eli olen kyllä aika kova ennakoimaankin. Se rauhoittaa mua. Olen selvästi lukenut tarpeeksi näitä taloudellistilejä, jotka hokee, että tunne taloutesi numerot! Säästä edes pieni puskuri! 

Mä tiedän että jauhan näitä juttuja ihan liikaa. Mutta hei, mulla ei ole muuta elämää. 

Koska mulla ei ole muuta elämää, voisinkin seuraavaksi alkaa panostaa RUOKAAN. Etsiä uusia ohjeita ja keksiä hyviä ruokia ja mielellään edullisia ruokia. Just viikonloppuna ystävän kanssa selailtiin mun keittokirjoja ja suunniteltiin uutta ruokaelämää. Niin että mihin mä sen unohdin taas?

jk. Kävin s-pankin asiakaspalvelussa muissa asioissa, mutta taas tarjosivat suurempaa luottorajaa. Mikäs siinä. Kun virkailija sit kyseli talouteni lukuja ja vastasin mm asuntolainalyhennyskysymykseen että 791 euroa, niin virkailija alkoi nauramaan. Kaikki ei kuulemma muista menoja eurolleen. Mä muistan!!! 

 

Tinderistä ja Keksiäkäisistä naisistakin

 Olin luvannut viimeisimmän Tinder-kokeiluni kertoa. Siinä ei nyt kyllä paljon kerrottavaa oikeasti ole. Niin lyhyt se käynti oli. Taas!

Tosiaan latasin sovelluksen yhden ystäväni kannustamana. Pari matchia tuli heti. Molemmat kirjoitti heti ja kas, mä ahdistuin heti. Olen ihan oikeasti menettänyt kykyni ja kiinnostukseni small talkiin tai vieraisiin ihmisiin tutustumiseen.

No, toinen pyysi luokseen katsomaan leffaa. (Joopa joo, hohhoijaa). Sanoin että mulla on hieman jumitilanne ja mainitsin työni. Mies sitten kysyi milloin oikein pystyisin näkemään. Jäädyin!! EN kyennyt vastaamaan. Oikea vastaus olisi ollut 27.12. Tosiasiassa mulla oli vapaa viikonloppu ihan heti siinä edessä, siksi sen tinderin latasinkin, mutta tajusin etten halua uhrata vapaa-aikaa ventovieraiden ihmisen tapaamiseen. Valitsin siis leffan ystäväni kanssa ja kivan brunssin rakkaiden Keksiäkäisten naisten kanssa. Eli arvostan ystäviä enemmän kuin random miehiä. Toki saatoin nyt jättää tapaamatta elämäni miehen, mutta tuskin. Eli kyllä, poistin Tinderin! 

Näköjään mun täytyy pari kertaa vuodessa käydä siellä toteamassa että ei pysty ei kykene. 

Mutta palaan tuohon Keksiäkäisiin. Mä olen vieläkin niin onnellinen siitä, että olen täällä somemaailmassa tutustunut näihin neljää naiseen. Rouva Kepposeen, Neiti Sutkautukseen, Arkitaivaaseen ja Kinttupolkuun. Mä olen lukenut blogejaan varmaan kymmenen vuotta ja koen tuntevani heidät, vaikka livetapaamisia ei ole montaa ollut paitsi Sutkautuksen kanssa tavattiin ekaa kertaa jo 10 vuotta sitten. Niin mieletön tapa tutustua ihmisiin. 

(Hei, just sanoin etten jaksa tutustua uusiin ihmisiin, mutta olisiko miehillä hauskoja blogeja, joiden kautta voisi tutustua pään sisältöön?)

(Ja hei anteeksi mahdolliset miehet, jotka taas kadotitte mut Tinderissä. Parempaa onnea ensi kerralla.)

Ärsyynnyinpä mainoksesta

 Silmiini osui Zizzin mainos ja jostain syystä ärsyynnyin niin, että pitää täällä oikein paasata. Kun miettii mitä tahansa vaatemainoskuvaa, jossa on "oikean" kokoisia malleja, niin onko ne tällaisia? Malleilla tässä mainoksessa on silmät kiinni eikä nyt muutenkaan ehkä parhaat ilmeet ja ehkä noi asennotkaan ei parasta a-luokkaa. No, ei ne muissakaan mainoskuvissa ole, eipä sillä. Mutta tämä kuva näyttää siltä, että jossain bileissä tai jonkun kotona joku on vain räpsäissyt kuvan. (Jonka ne mallit sit pyytää poistamaan somesta.) Onko asia niin, että isommista ihnisistä ei edes viitsitä ottaa kuvia, joissa olisivat edukseen. Että heheh, hassut pullukat siinä glittreissään. 

Saman olen huomannut Cellbesin mainoksissa. Tavallaan tykkään niiden mainoksista, jotka vähän on vain räpsyjä "eloisista vauhdikkaista"isoista naisista, mutta kun katsoo sekä niitä että Zizzin mainosta, niin tulee fiilis että mainosmiehetkin ajattelee isompien naisten olevan sellaisia hauskoja rempseitä pullukoita, joista ei voida edes ajatella otettavan "oikeaa" mallikuvaa. 

Että yritä tässä sitten olla upea kehopositiivinen nainen, kun oikeasti olet vain hassu läppä tyyppi paksuine ruumiinosinesi. 

Ja edelleenkin voisiko joku taho tehdä vaatteita, jotka mahtuis mulle. Jos joku onnistuu siinä, niin voin ilmatteeksi tulla mainokseen olemaan hassu rehevä nainen punaisissa huulissa, silmät kiinni ja perse liian isona.