Uusi viikko, tyhjä lehti

Hirmu posina aloitan tämän viikon. Tämä on taas se viikko, jolloin en käytä rahaa juuri mihinkään. Tämä viikko on myös viikko, jolloin joka päivä on jotain ohjelmaa ja menoa, useimmiten työjuttuja, mutta silti kivaa. Aina kiva päästä pois kotoa. 

Viikon paras on huominen kampaaja. Minähän joku vuosi sitten aloin kasvattaa pidempää tukkaa, koska mulla ei olleu aikaa (ja rahaa) käydä kampaajalla kuuden viikon välein. Naurettavasti homma on mennyt siihen, että käyn leikkauksessa ja värissä neljän kuukauden välein. Noin kaksi kuukautta oon ihan kivan näköinen seminuori ja loput kaksi olen kulahtanut harmaantunut vanha nainen. 

Mutta siis huomisesta alkaen olen se upea ja säkenöivä. 

Koska olen tänään siis positiivinen, niin aamuun on kuulunut sekä terveellinen aamiainen, kyykyt ja kaurapuurolounas. Noi kyykyt on mun uusin matalan kynnyksen liikunta. Kyykkäilen välillä. Pilatestanko, joka pitkästä aikaa ilmestyi sohvan alta parin treenin ajaksi, on taas mennyt piiloon. Hirmu vaikea olla säännöllinen liikkuja, kun urheiluvälineet pakoilee mua. 

Mietin saanko ikinä itseäni muutettua ihmiseksi, joka tekisi jotain ja edes yrittäisi kehittyä jossain. (Hei, mun piti olla posi ja yhtäkkiä tuli tämmöinen nega-ajatus.)

Edelliseen liittyen oivalsin jotain. Mun kaikki ystävät on sellaisia, joita ihailen kovasti ja jopa kadehdin joitain puolia. Siis sillai ihailukadehdin. Oivalsin juuri, että about jokaisella heistä on elämässä jotain kurjia haasteita ja ikävää epämukavuutta. Eli se sanonta siitä, että ei kannata kadehtia ketään, kun ei voi tietää mitä heidän elämässä on, ON siis oikeasti totta.  (Ja siis edelleenkin tarkoitan kateudelle enempi ihailua, haluaisi itselleen ystävän hyviä ominaisuuksia tai taitoja. Hauska huomata etten kadehdi toisen kotia tai rahoja tai autoa tai edes parisuhdetta. Nää kateudet liittyy tosiaan vain ominaisuuksiin tai taitoihin.)

Epätaloudellisuus, miehet ja haaveet

 En mä olekaan talousnero. Seuratkaa jonkun muun vinkkejä. Lamaannuin kun laskin viime viikolla käyttäneeni 960 euroa ja siihen ei sisältynyt mitkään laskut. Oli joukossa auton huolto 240 e ja mun ihana Marc Jacobs laukku 120 e . Muuten on sälää liittyen siihen pikkuremppaan, yksi kahvilakäynti ja jotain muuta mitä en halua ajatella. 

Tämä viikko alkoi hyvin, mutta sitten iski kiire ja väsy ja sit yksi vatsatautilainen, niin olen rampannut kaupassa ja peräti kahtena päivänä oli pakastepitsapäivä. Mun ruokavalio on koostunut paahtoleivästä, karjalanpiirakoista ja pitsoista plus Fazerin salmiakkisuklaapatukoista eli mitä vit...?

Lopetin kulujen kirjaamisen keskiviikkona kun ahisti. Joudun ehkä kohta selaamaan netistä mitä on mennyt minnekin ja miksi. 

Mut hei, ei yhtään merkkilaukkua eikä kahvilakeikkaa. Autoonkin hankittu vain lasinpesunestettä. (Mitä ihmiset, joilla ei ole autoa, tekee rahoillaan?)

(Laskin sittenkin: 320 e)

Tänään juttelin ystävän kanssa, joka on vapaa ihminen ja käy aina välillä baareissa, joissa tutustuu ihmisiin. Olin että mä en yhtään halua käyd' baareissa, vaikka pääsisinkin. Sitten aloin miettiä. Moniko asioista joita sanon etten halua tehdä, on asioita joita en siis halua tehdä vai onko osa sellaisia, joita en vaan voi tehdä ja siksi sanon etten halua. 

(Jos voisin, kävisin cross fitissä sanon, mutta kävisinkö oikeasti jos pääsisin?)

Eli jos mun työ olisi erilainen, kävisinko jatkuvasti baareissa ja muissa riennoissa vai valitsisinko edelleen todella usein vain kotisohvan?

En muista kirjoitinko tästä jo tänne vai puhuinko vain, mutta vielä vuosi kaksi sitten mun satunnaisen vapaan lähetyessä olin että IIIK, mun on pakko mennä Tinderiin ja etsiä treffit, kun kerran on vapaata. Nyt en yhtään saa kiinni tästä ajatuksesta. Ihan vilpittömästi voin sanoa ettei vähempää voisi kiinnostaa random treffit. 

JA siitä huolimatta mulla on siis ne pohjoisen miehen treffit parin viikon kuluttua. Mä suoritan ihmiskoetta, olen huomannut. Minähän olen luonteeltani miellyttäjä. Pohjoisen miehelle olen ollut ystävällinen, mutta nuiva. Sen kanssa kirjoitellut viestit voisi olla isoäidin kirjoittamia lapsenlapselle. Eli yhtään en yritä olla mitään. Tavallaan harmittaa etten säkenöi ja säihky, kun oikeasti kuitenkin olen vallan mainio tyyppi. 

Vastakohtana on maailman suurin ihastukseni, joka minulle (taas) viestittelee. Hänen kanssaan olen hauska ja sanavalmis. Kerrassaan pakahduttavan hauska aika ajoin. 

Mutta kumpi on realistisempi versio minusta? Tai saako ihmisessä olla monta puolta ja kaikki yhtä oikeita? 

Oivalsin muuten jotain kiinnostavaa näihin miehiin liittyen. Kun olen oikeasti heittänyt hanskat tiskiin parisuhteiden ja miesten suhteen, niin eikö ole aika hassua että "kuvioissa" pyörii kaksi miestä? Saat sen mistä luovut? 

Ja ei, kummastakaan näistä ei ole tulossa parisuhdetta. Kunhan tuossa pyörivät. (Ei jaloissa, vaan viesteissä) Toinen ehkä vakavissaan, toinen vain salaisesti ihastuneena. Näitä yhdistää se, että ne molemmat asuu periferiassa. 

jk. Emmalla on loistava idea. Aletaan bloggaamaan ihan tosissaan!

Aina tulee jotain (Ja usein se on hyvää)

 Aina tulee jotain. 

Tällä viikolla iki-ihanat sisko ja äiti tuli mun luokse maalaamaan seiniä. Minähän olin kirpparilta bongannut kesällä ilmaisia maaleja, jotka mun kotiin sopii ja täällä ne sitten odotti tuota tehokaksikkoa. Nyt on maalattu alakerran aula, yläaula ja portaikon korkeat seinät. Täällä on valoisaa ja puhdasta. Koska mutsi sitten tietty vielä siivosi täällä, niin nyt en sit itsekään ole muuta tehnyt kuin ylläpitänyt siisteyttä. 

Koska täällä rempattiin, niin toki piti käyttää hieman rahaa juttuihin. Lisää kenkähyllyjä ja tietty uusi maljakko, koska miksi ei. 

Auto kävi huollossa ja uusintakatsastuksessa ja taas meni rahaa.

Eli aina tulee jotain. 

Ruokahuolto on kyllä pysynyt järkevänä ja maltillisena. Eilen tein taas linssicurryä ja en osaa edes kuvailla, kuinka hyveellinen ja terve olo tulee, kun syö kunnollista kasvisruokaa. 

Tänään pitäisi mennä kauppaan tekemään viikon ruokaostokset ja toki tässä kohtaa pää lyö tyhjää, että mitä hittoa sitä tekisi ruoaksi. Mun pitäisi saada aikaiseksi kirjata ylös 30 suosikkiruokaa ja niitä sitten kierrättää, kuten vuosia sitten tein. 

Olen edelleen rikki, enkä ole syönyt herkkuja käytännössä yhtään. Joo, eilen söin muutaman rivin suklaata, mutta sitä ei voi laskea mukaan, koska en syönyt suklaalevyllistä. Toivon että tämä vahingossa alkanut elämäntapamuutos jatkuu ja jatkuu ja musta tulee virkeä viehko tyyppi. 

Mä olen aika hyvällä tuulella kyllä!

Ja koska siis hyviä asioita tapahtuu, niin tää laukku on semmoinen. Kirppisostos. Laukku joka huusi mua niin kovaa, että unohdin olla taloudellinen. 

Viikon talousteot :D

 Viikon talousnero teot:

-On jo keskiviikko, enkä ole käynyt kaupassa. Okei, eilen kävin ostamassa puuttuvan sipulin ja valkosipulin, mutta koska maksoin ne muutamalla palautuspullolla, niin sitä ei lasketa, koska rahaa ei kulunut. 

-Tiistaina ja keskiviikkona olen syönyt lounaaksi puuroa. Halpaa ja ihmeellisen hyvää. 

-Eilen tein vegaanista linssicurryä keskimmäisen kanssa. Hän, minä ja miniä syötiin ja tykättiin paljon. Miniä sanoi että on ennakkoluuloinen kasvisruokaa kohtaa ja yllättyi iloisesti. Ruokaa on vielä ainakin tälle päivälle. 

Koin todellakin valaistumisen hyvän ja halvan ruoan suhteen. Linssit oli hyviä ja jollei vaadittavia mausteita laske mukaan, niin hinnaksi tuli ehkä kolme euroa. Seuraavat intialaiset pöperöt onkin edullisia, koska nyt on jeeraa, korianteria ja garam masalaa ikuisuudeksi. 

Valaistuin siitäkin, että tuollaiset kasvishässäkät tosiaan voi olla herkullisia. 

-Semmoinenkin talousteko, että päätin ottaa rahastosta rahaa ulos ja maksaa lopun visan veke kokonaan. Vapautuu satanen kuussa ja kohta sitä tarvitaan.

-Irtisanoin Book beatin (Oli tarjous neljä kk kympin. Kuuntelin yhden kirjan :D ) ja Ruutu plussan. 

Kun ynnää yhteen visan satasen, ruutuplussa 18 e, entisen inttipojan avustus 15 e (Maksoin intin ajan rahastoonsa ton minimin) ja puskuriin menevän 50 e, niin kuukausimenothan pienenee 183 euroa. 

Jos saan ruokamenot kuriin näillä keinoilla, joita tässä nyt harjoittelen, niin ehkä nekin tippuu edes 100 e kuussa. Sitten onkin jo koossa summa, jolla asuntolainan korot ehkä nousee. 

-Karkkia en ole tällä viikolla syönyt kuin ehkä kolme konvehtia. Jos herkkuhimo iskee, niin kotona on kolme laatikkoa suklaata jäljellä, ei tarvitse ostaa tässä kuussa ainakaan. Toki olisi mahtavaa jos tämä (hetkellinen?) makeanhimo olisi laantunut ihan oikeasti enkä ikinä enää olisi megalomaaninen herkkuperse.

Huomio: On hiemu paljon hauskempaa leikkiä tällaista taloudellista pihistelijää, kun ei ole oikeasti hirveässä pulassa. Et on huolta, mutta ei ole in deep shit. 

Tiedostan tuon. 

Vuoden ensimmäinen viikko

 Viikko kulunut tästä vuodesta. 

-Yrittämyt olla taloudellinen. Sulattanut pakastimen ja inventoinut sisällön. Ruokaa on yli viikoksi ihan heittämällä. Silti ostin kaupasta pakollisia juttuja myös, mutta ensi viikolla ei saa mennä kauppaan ennen viikonloppua ellei joku tärkeä lopu. 

-Keskimmäisen kanssa aiotaan kokeilla linssicurryä eli tämähän on lähes vegaanihaasteruoka. Tai siis on. Piti ostaa kauheasti kaikkia mausteita, joita ei kaapissa ennestään ollut. #rahanmeno

-Karkin syöminen vähenee ja vähenee. Kuten aina joulun jälkeen. Painoa lähtenyt reilu kilo. 

-Pörssisähköhelvetti. Oli The perjantai!! Katsoin sovelluksesta, että viiden päivän sähköt on maksaneet 150 e. Pikkusen kiinnostelee paljonko on sitten kuukauden lasku. Toivon että alle 400 e. (Yritä tässä sitten samperi säästää)

-Ostin Koti ja keittiö-lehden ihan vain koska kannessa luki Uusi alku. Enteilee aarrekartan tekoa. Mitä uudella alulla tarkoitan, on vielä mysteeri.

-Auto ei mennyt katsastuksesta läpi pikkuvian vuoksi. Oma korjaajani sanoi korjaavansa pian, ei maksa paljoa ja hän vielä käyttää katsastuksessakin mun puolesta. (Mutta yritä tässä sitten säästää osa 2)

-Taloustilillä on vielä 70 euroa ja pitää tankata. Palkka perjantaina. Aion selvitä. (Ekaa kertaa ikinä)

-Pohjoisen mies kutsuu mua viesteissään muruksi nykyään. En muruttele takaisin. Ihailen hänen sinnikkyyttään pitää mua elämänsä naisena, vaikka en ole yhtään antanut vastakaikua. 

-

Tunteita ja hörhöilyä

 Eilen juttelin ystäväni kanssa peloista. Hän sanoi, että aina ällistyy, jos joku hämmästyy vaikka vakavasta sairastumisestaan, koska hän itse pitää päivän selvänä että sairauksia tulee. Hän on kokenut elämässään vaikeita ja raskaita asioita ja kuulemma sisin tunne on aina kauhu. Että mitä tahansa voi sattua milloin tahansa. 

Minä puolestani olen ehkä hieman pumpulissa kasvanut, eikä ole tapahtunut isoja murheita. Ja juuri siksi minä välillä pelkään tulevaisuutta, koska JOSKUS ON MINUN VUORONI kokea jotain kamalan surullista. Mutta ehkä tosiaan en ihan hirveän aktiivisesti ole huolissani ja luulen että elämän läpi voi tanssahdella. Kuitenkin yritän muistaa olla kiitollinen tästä tavallisesta tylsästä elämästä. 

Uutta vuotta olin kutsuttu juhlimaan ystäväpariskunnan luokse. Siellä oli kolme pariskuntaa ja minä toisen itsenäisen ystäväväni kanssa, (Yritin kirjoittaa sinkku, mutta en koe itseäni sellaiseksi yhtään.) Kaksi ystävääni alkoivat sitten puhua minun luonteestani ikäänkuin en olisi ollut paikalla. Toinen sanoi että olen käsittämättömän anteeksiantava tyyppi, koska pystyn hengailemaan eksäni ja hänen vaimonsa kanssa. Toinen puhui siitä kuinka ei ole koskaan tavannut ihmistä, joka tulisi kaikkien kanssa toimeen kuten minä.  Oudointa oli, että hän puhui tästä kyyneleet silmissä. 

Mullekin melkein tuli tippa silmään. Tuntui ihanalta kuulla miten ystävät minut näkevät. (Toki siihen anteeksiantavaan luonteeseen liittyy tietynlainen lepsuus.)

Juhlissa oli myös yksi puolituttu nainen, joka alkoi kysellä minun elämästäni, että onko Tinder ladattu.

 Annoin taas kattavan selvityksen siitä, miksi minä en halua suhdetta ja miksei se ole minua varten. Tämä nainen sitten vakavasti sanoi ettei ihmistä ole luotu olemaan yksin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Siinä sitten piipitin, etten mä koe itseäni yksinäiseksi kun tupa on täynnä. Havahduin kyllä kunnolla miettimään sitä, että tämä tupa ei ole täynnä loputtomiin, että mitäs sitten. 

Juhlien jälkeen tämä puolituttu lähetti minulle viestin, että oli miettinyt meidän keskusteluja ja intuitiivisesti nostanut minulle enkelikortin. Mua viehättää tämän kaltainen hörhöys ja suhtauduin kiinnostuneesti asiaan. Hieman yllätti että kortti oli Avioliiton ja parisuhteiden suojelusenkeli. Mukana tuli pitkä selitys tälle ja hieman kyynelehtien luin sieltä "Hengitä ulos kaikki entisiin rakkaussuhteisiin liittyvät tuskalliset tunteet ja anna sydämen puhdistua vanhoista haavoista, jotta voisit nauttia onnellisesta nykyhetkestä (avioliitossa)

Hirmu koskettavaa jotenkin. 

En nyt ole hengitellyt sen enempiä, mutta yritän jotenkin puhdistaa sisimpäni ajatuksesta, että paskaa niistä suhteista kuitenkin seuraisi. JA ei, en ole kokenut mitään karmeaa sontaa suhteissa, mutta silti.

Että hirmu kiinnostavia pohdintoja vuoden alkuun. Olisiko vihdoin aika asettua tekemään aarrekarttaa?

Kunnianhimoiset taloudellissuunnitelmat

Aah, miten ihanaa oli korkata vuosi kirjaamalla ylös kaikki velat , mutta myös kaikkien tilien saldot. Kunnianhimoisia suunnitelmia TAAS siitä, kuinka talousneroksi tässä muutunkaan, ja kuinka TÄNÄ vuonna saan budjetin pysymään tavoitteessa. Ykköstavoite on se, että kuukausittainen 1100 e taloustilillä kerrankin riittäisi ruokiin ja bensoihin. Joka kerta lasken että on täysin realistista pärjätä tuolla summalla ilman kituuttamista ja joka kuukausi se raha ei riitä. Syynähän on vain ja ainoastaan laiskuus. Taas katsoin instasta Kolmiokuudelle- tyypin kauppareissua, joka kerralla osti viikon ruoat satasella. Ruoat oli wokkia ja tonnikalapastaa ja jotain muuta ja tietysti kaikki kasvikset ja välipalat. Että kuin se onnistuu ja osaa ja jaksaa ja viitsii. Tokikaan sen taloudessa ei kasva isoja miehiä, jotka syö paljon. Juuri itse tein lihapadan n kilosta lihaa. Sitä söi kaksi poikaa ja yksi tyttöystävä. Ja meni siis kerralla. Epärealistisesti olin näemmä kuvitellut sen riittävän kahteen ruokailuun. 

Mutta kunnianhimoinen vuoden eka viikko:

Keskimmäinen teki eilen butter chickeniä, joka on varmaan kolmen päivän ruoka, koska syöjiä on vain poika ja yksi piiperö. Minä syön tänään loput (eiliseltä jääneet) kanasuikaleet paistetun paprikan ja kesäkurpitsan kanssa. Veikkaan syöväni myös munakkaan. 

Kun butter chicken loppuu, teen hirmu hyvää tonnikalapastaa, jossa paljon valkosipulia. Kaikki tykkää. 

Jääkaaapissa on myös jauhelihaa, josta teen jotain. Pekoniakin on carbonaraa varten. 

Pakastimessa on ainakin kanawokkiainekset. Ja nugetteja ja kalapuikkoja ja kylmäsavulohta. Eilen ostin myös pussillisen eli viisi leipäpakettia hävikkileipää lähikaupasta. Riittävät pitkään. 

Eli tässähän on ainakin viikon ruoat helposti. Tämä on se kohta, jossa yleensä kämmään. Eli ostan kuitenkin jotain muutta, kun ei nämä kiinnosta. 

Taloustilillä on 210 euroa ja palkkapäivään puolitoista viikkoa. Aion onnistua. (Huom, kerran pitää myös tankata tänä aikana. )

Se mikä eniten motivoi yrittämään, on se kauhea tajuaminen, että helmikuussa nousee vihdoin asuntolainankorot ja maaliskuussa saan viimeisen lapsilisän. Peruskulutuksesta pitäisi karsia lähemmäs 400 euroa. Järjellä tiedän ettei se kyllä ole mahdollista. Vai onko?

Mutta siis jotenkin innostuneena mietin tätä ja näitä. Ainakin tänään olen innostunut :D