perjantai 28. joulukuuta 2018

Puuskaa pukkaa

Nyt on kuulkaas into päällä! Rakas bestikseni/peeteeni oli taas maisemissa ja mun luona kahvilla. Valiteltiin liikakiloja ja kolotuksia ja kurjia tukkoisia oloja. Keksin meillä wa-ryhmän, jossa bestis joka päivä kertoo jonkun liikkeen (jumppa) jonka tehdä. Eli pohjalta aloitetaan, vähemmän on enemmän jne.
Kokeiltiin siinä sit käsipainojen kanssa paria juttua ja taika tapahtui. Tekisi mieli tehdä enemmän kuin vain joku yksi juttu päivässä.
 Ja innoissamme sitten keksittiin Instaan oma tili, jossa jaetaan meidän (Tiinan) loistokkaita "Vähemmän on enemmän"-ohjeita. Tili ei ole valmis, mutta heti kun on, kuulette siitä. Yhdessä sit kuulkaas taukojumpataan!

Lounasta syötiin yhdessä. Kanasalaattia kuten aina. Jälkiruoaksi Belgialaista suklaata, mutta muutaman syötyämme piilotin kilon (1kg) laatikon takaisin kaappiin. Olemme tästedes kohtuuihmisiä. (Ollaan)

Mä olin niin kaivannut puuskaa. Nyt se on! Voisin koko ajan koikkelehtia ylös alas. Luovuus huipussaan ja tunnen kuinka vaatteetkin jo nyt istuu paremmin. Mielikuvaharjoittelua parhaimmillaan.
 Pitäisi mennä kauppaan ostamaan treenitrikoot hajonneiden tilalle, mutta kauppa ei innosta yhtään. (Me liikunnalliset ihmiset ei jakseta kauppoja.)

Oli muuten hauska kahvitella. Ystäväni suuren osan ajasta kuntopyöräili samalla kun juteltiin. Pyöräili ja kutoi sukkia. Sellanen multitaskaaja.
 Oli kiva nähdä pyörä käytössä. Josko minäkin korkkaan pyöräilykauden avatuksi taas. Siirrän vaatteet kaappeihin pyörän päältä :D

Noniin, nyt mä lähden koikkelehtimaan.
Hyvää viikonloppua!

torstai 27. joulukuuta 2018

Ja voittaja on...

Nyt on joulu sitten jouluttu. Toivottavasti kaikilla sujui joulu hyvin ja rauhallisesti.
Oma oli aika täydellinen. Sopivasti kaikkea. 
Aattona menimme koko lauman kanssa mun vanhemmille perinteiselle joulupuurolle. Se on mulle ja pojille aina ollut supertärkeä juttu. (Pari vuotta sitten perinne katkesi yhdeksi aatoksi ja pojat itki)Siellä nähdään perhe ja tärkeimpänä serkut ja saadaan joulu alkuun. 
 Puuron jälkeen vietiin pojat isälleen ja pari tuntia lojuttiin kotona. Illaksi mentiin vanhemmille takaisin. Syötiin ja juotiin hyvin. Juteltiin ja naurettiin. Kutsuin vanhempien naapurit (mun ikäinen pariskunta) illalla lasilliselle ja koska oli hauskaa, niin jämähtivät muutamaksi tunniksi. 

Joulupäivän nukuin ja makasin ja katsoin Modernia perhettä Netflixistä. Söin suklaata ja brietä, mutta myös salaattia. 

Tapaninpäivänä pojat tuli viettämään äitijoulua. Oli kivaa. Syötiin lohi-poropastaa, pelailtiin lautapelejä, avattiin lahjoja, juotiin glögiä ja meni jokunen konvehtikin. 
Illalla hoitolapset palasivat joulun vietosta ja tässä sitä taas ollaan :D

Mä olen ihan iloinen, että arki taas alkoi. Aion opetella taas nauttimaan peruselämästä ihan hirmusti. Sillai että hypin riemusta koko ajan. 

Aion opetella mysö sitä oikeaa syömistä taas vaihteeksi. Aamun aloitin tomaattimunakkaalla ja äsken hain kaupasta lehtikaalia ja kanaa. Se, että kaapissa on kaksi kiloa suklaata ei vähennä riemua terveellisestä ruoasta. Niin ja melkein kaksi briekiekkoakin on jääkaapissa. Mut hei, välissä lehtikaalia.

Kivoja lahjojakin sain. Vanhemmilta sain suosikkilahjan eli kassillisen herkkuja ja ruokia ja kahvia ja viiniä ja lahjakortin Lidliin. IHANAA!
Ystävältä sain kilon suklaata! Sain myös ihanat uudet suuret kahvikupit.
Mieheltä sain pikkuvinkkinä "Onnen hetkiä"-kirjan. 100 tietä tietoiseen läsnäoloon. Tykkäsin kovasti ja aion lukea.
Pojilta sain ihanan purnukan konvehdeilla täytettynä. Purkissa lukee Onnen murusia. Niitähän tarvitaan. 

Mutta hei, vihdoin on arvonta suoritettu. Hanna G kirjan voitti TARU! Mikä on ihan oikein, koska hän karsastaa Hannaa :D. Kirja on kyllä niin herkullinen, että eiköhän Nti Sutkautus lämpene hieman. Jäädään odottamaan kuvia herkullisista aterioista, joita neiti vääntää hymyssä suin. 

perjantai 21. joulukuuta 2018

Kilpailun vika päivä

Tänään ehtisitte vielä ilmoittautua mun lukijaksi ja osallistua Hanna G -kirjan arvontaan.
Pikaisesti selasin kirjaa ja se on NIIN houkutteleva että. Kaunis "tietokirja"/romaani. Keittokirjaksi aika hauska.

Olisi kiva kuulla miksi mua luetaan. ❤


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulunalusaikaa

Sitä vaan, että kun normiarjessa nykyään on kaksi taaperoa tai sen kaltaista, niin tänään kun on vain yksi, niin elämä on hyvin helppoa.
Olen jaksanut käydä kaupassa, kirpparilla, käyttänyt taaperon parturissa, vetänyt jädeöverit ystävän kanssa ja nukkunut pikkupäikyt, kuorinut perunoita perunamuusiin ja tehnyt lihamurekkeen. Niin ja lukenut ikivanhoja Olivia-lehtiä ja miettinyt vaatekaappia. Olen miettinyt myös liikuntaa ja ruokavaliota, mutta en tehnyt asialle mitään koska jätskiöverit ja päikkärit.

Joulujutut on pulkassa uskoakseni. Tänään hankin vimpat pikkujutut ja suklaarasiat ettei vaan lopu kesken.
Hauskaahan tässä on se, että en ole jouluna kotona edes. Olemme mun vanhemmilla aaton, joulupäivän kahden ja tapanina poikien kanssa. EN siis hanki jouluruokia. Tapanina syömme perinteisesti joulun loppumisen kunniaksi poron eli lohi-poropastaa!!
 Siivota ei olisi siis pakko, mutta kun Kinttupolku-Marika siitä niin kivasti kirjoittaa, niin ehkä siivoankin.

Mulla alkaa olla joulufiiliskin. Ehkä siksi, koska silloin olen vapaa.
Ja siksi kun pojat on niin söpöjä ja koulukunnostautuneita. Keskimmäinen sai enkun kokeesta 10+, kuopus parista kokeesta 9:n ja esikoinen pärjää lukiossa mainiosti ja taas läpäisi pitkän matikan kurssin.
Joulu :)

Huomenna menen aamusta kyynelehtimään junnun kouluun, jossa hän esiintyy näytelmässä. Varmaan luritetaan joku joululaulu ja sit taas itketään.
Ihmeen ihana äiti tai isä tulee vahtimaan taaperoa, joten tämä kouluvierailu on mahdollinen.
Olen vanhemmilleni velkaa hirmusti!

Hyvää joulun odotusta!

torstai 13. joulukuuta 2018

Ihme ruokanipotusta

Me naisissa oli hyvä Mira Luodin haastattelu. Kiinnosta kuulla parisuhteesta, jossa on jo kolmesti muutettu erilleen.

Mutta tätä jätskijuttua EN TAJUNNUT.
Miten niin yhdeksä jälkeen ei voi syödä jätskiä? Mä nimenomaan keskitän herkkuhetkeni noihin kellonaikoihin. Poikkeuksena kaksi ystävää, joiden kanssa voi vetää päivällä jädeövereitä.

Tulossa täysi viikonloppu. Tänään pitää leipoa kakku, käydä kauppareissulla ja siivota.(Kun lukee Rva Kepposen elämästä, niin käy selväksi, ettei mun elämä ole täyttä. Toki mulla on täällä kaksi vauhdikasta taaperoa ja niiden myötä tulleet jutut suvun ja kuskausten nyötä, mutta...) Huomenna juhlitaan esikoista. Myönnän, että vähän uuvuttaa juhlat joissa mukana on kaksi meluisaa taaperoa 😁
Miten se ennen oli niin normaalia?
 Mutta kivaa juhlia!!!

Vielä saisi ilmoittautua mun lukijaksi ja voittaa Hanna G. Keittokirjan.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Ruokabloggaajaksi

Kommenttiosastolla hauska ja viisas JOnna entisestä Sitruunaa ja vaniljaa-blogista ehdotti mulle toiseksi blogiksi ruokablogia. Ehdotus on yllättävä, mutta kiehtova.
 Päivästä toiseen jakelen jauhelihakastikkeen kuvia ja noin.

Päätin jakaa kuitenkin tämän viikon taloudellisruoat

Tänään lapset syö carbonaran jämiä, minä ehkä munakasta, kun en muuta jaksa miettiä.
Tiistaina aikuiset syö eilisen maailman parhaan lohen jämät ja lapsille makrulaatikkoa
Keskiviikkona teen jotain ällistyttävän ihanaa kasvissosekeittoa bataatista ja jostain muusta
Torstaina Inka I- blogista löytyvää tonnikalapastaa. (pastakastiketta, tonnikalaa ja valkosipulia ja päälle fetaa)
Perjantaina uunijuureksia iso satsi ja päälle fetaa ja homejuustoa!!!
Lauantaina meillä on synttärit joiden jälkeen frendi tulee tekemään jotain ruokaa
Sunnuntaina jämiä tai pakastepitsaa tai brie-pekonileipiä

Loppuun ohje maailman parhaalle lohelle

50 grammaan voisulaa lisätään rouhittuja pähkinöitä (pirkka pähkinäsekoitus) ja sitruunaa ja suolaa
Levitetään lohen päälle. Paistetaan uunissa n 30 min.
Katoaa hetkessä!

Viikon muu ohjelma onkin härdelliä. Huomenna toisen muksun äiti tulee kylään pariksi tunniksi.
Keskiviikkona äiti pelastaa mut ja tulee hoitamaan muksuja, että pääsen palaveriin. Kaupan päälle saan lainata autoa, koska oma auto on miehellä, jolla haipakkaa ympäri kyliä.
Loppu viikko pitää hoitaa mukeloita ja siivota ja leipoa lauantain esikoisen synttäreitä varten.
Tänään olen rakastanut esikoista niin paljon, että itketti kun Katri Helena lauloi Joulumaata.
 Rakastin mä noita kahta muutakin poikaa hirmusti, mutta tää joululaulu ja joululapsi herkisti niin että kyyneleet valui.
(Kun lähdettiin esikoisen kanssa synnäriltä aikanaan, niin Tik tak lauloi radiossa Miksi kyyneleet ja aloin toki vollaamaan. Kyydissä ollut äiti kysyi mun lasten isältä, et mikä tolle tuli. :D)

Sisustushaaveita

Jos mä jonain päivänä sisustan tai opin sisustamaan, niin tässä mulle haavekuva.

En osaa edes sanoa mikä mua tässä viehättää. Värit ja tunnelma kaiketi.

Puuskaa odotellessa.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Esikoisesta

Aiheet joista juteltiin esikoisen kanssa, samalla kun hän leipoi superhyviä keksejä.

-Meidän eka yhteinen biisi Linkin parkin What I've done. (Poika oli silloin tokalla,)
-kysyin haluisko hän linkin park tatskan 18v lahjaksi. Mun siskollakin on.

-ruokapöytä täytti 18 vuotta ja mietittiin bileitä. Juotetaan pöytä känniin ja sivellään pinta Vana tallink liköörillä

-Esikoinen löi illalla miehen kanssa vetoa Putous voittajasta. (Miehen idea)  Poika voitti kympin. Mulle nauroi, että mies ei muistanut katsovansa tallennusta ja poika oli nähny tuloksen jo somesta. Hahhahhaa!


perjantai 7. joulukuuta 2018

Ketkä mua lukee? Kilpailu! (edit)

Iltapäivälehdessä kerrottiin Minttu Räikkösen sanoneen, ettei ollut tiennyt lapsen saamisen muuttavan mitään.
Miten se on mahdollista? Miten oikeasti ihmiset voi luulla, ettei lapsi perheessä muuta kuvioita? Paljon etenkin julkkisäidit sanoo raskausaikana, että lapsen ei tarvitse muuttaa mitään. Että elämään tulee vain uusi ihminen mukaan, joka sitten sopeutuu vanhempiensa elämään. 
 Hmm. Ihannemaailmassa ehkä.

Mietin miksi lapsia edes hankitaan, jos ei ajatella/haluta elämän muuttuvan?

Mä yritän muistella mitä itse mietin, mutten oikein muista. Osin luulen, että etukäteispelot ei toteutuneet ja jotkus asiat oli iloisia yllätyksiä. Ja jotkut asiat oli pahempia kuin luulin. 

Sitten suuri trendi etukäteisajatuksissa tuntuu olevan, että kunhan vauvavuosi on ohi, niin elämä on jo tosi helppoa ja voi toteuttaa taas itseään. Ööh, sithän se elämä vasta hankalaa onkin, kun vauvavuosi loppuu :D Olen tainnut ennenkin mainita huomioni, että nämä julkkikset, jotka julistaa "vauva ei muuta mitään" tyypit vaikenee, kun lapsista tulee taaperoita. (Enkä nyt aloita siitä harrastusrumbasta edes puhumaan. Mutta totta on, että kaikki lapset ei edes harrasta tai jos harrastaakin, niin jotain kerta viikkoon juttuja. En oikeasti ajattele, että se on pakollista. Mut just tänään puhuttiin kaverin kanssa, etttä "kukaan" lapsi ei enää tee mitään muuta kuin pelaa, että onneksi edes on harrastukset.)

Mistä nämä nyt edes tuli mieleen, johtuu varmaan siitä, että talossa tasan kahden vuoden ikäerolla 2 ja 4-vuotiaat. Tää on paljon helpompaa, kuin omien lasten kanssa. Olen tiennyt sen jo vuosia, mutta aina sitä kummastelen silti. 

Sitten tärkeimpään aiheeseen. Ketkä mua lukee? Ja miksi luette? Olen utelias :)

Ilmoittautukaa 21.12 mennessä. Arvon vastanneiden kesken Hanna G kokkaa-kirjan. Päädyin tilaamaan kirjoja kaksin kappalein hetken huumassa. Mietin kuka saa toisen ja päätin järjestää arvonnan blogiin. 

Hanna G kokkaa on enemmän kuin ruokakirja. Se on raaka, riisuttu ja rehellinen ruokatarina siitä, miten Hanna Gullichsenista kasvoi kokki. Näin kirjaa kuvaillaan hänen sivuillaan.

Hanna on aika kiehtova persoona. Hirmu kohulla nousi julkisuuteen avokadopastallaan. Sitten oli dramaattinen ero ja uusi onni ja kaksoset ja ravintolakoulu Perho ja kirjat.
 Mua viehättää naisessa sen "ihanaa, kun joka päivä saa syödä monta ateriaa"-hössötys. 

Viehättää myös hänen tuore avautumisensa instassa, kuinka haavetyökin voi polttaa loppuun ja piti jättäytyä "pakkolomalle", koska unohteli asioita ja oli huono äiti ja paska vaimo. Kauniiden kuvien takana on siis tavallinen ihminen. 
 Odotan kirjaa innolla, koska kiinnostaa tarina ruokaohjeiden lisäksi. 

torstai 6. joulukuuta 2018

Viikon inspiroivimmat

Katsoin eilen Yle areenasta Jenny+ ohjelman jakson Tavara on uusi läski. Se oli taas aika kiinnostava katsaus hamstraamiseen.
Se mikä kiinnosti eniten, oli yksi mimmi, jonka koti oli hyvin minimalistinen. Kaikki tavarat oli varmastikin Konmaritettu. Vaatteita oli todella vähän ja ne kaikki oli siististi henkareissa. Mustia ja raidallisia vaatteita tais olla kaikki.
Ajatus on kiehtova, että vaatekaapissa kaikki sopis yhteen. Mutta en näe, että musta sellainen tulee.

Trendissä oli hyvä juttu hiustaiteilija ja stailisti Meri Milashista. Hän pukeutuu todella hauskasti ja värikkäästi. Haluaa omista vaatteistaan aina Vau-efektin. Niin minäkin haluaisin. Mutta tänäänkin olen pukeutunut mukavuussyistä mustiin juoksuhousuihin, mustaan tunikaan ja harmaaseen neuleeseen. Ei vauta sitten yhtään.

Toinen inspiraatio tuli Anna Perhon kolumnista. Hänkin rakastaa kirjaa Naiset, joita ajattelen öisin. (Kaikki kehuu kirjaa, erityisesti Rouva Kinttupolku kirjoitti kirjasta innostavasti. Mutta en ole lukenut. En uskalla. Entä jos olen taas moukka., joka ei kirjaa tajua tai siitä yhtään piittaa.)
No mutta Perho siis alkoi miettiä omaa listaa ihmisistä, jotka innostavat.
Se vois sopia mulle. Lista inspiroivista "voimaeläimistä", eli ihmisistä, jollaiseksi tahtoisi. Tai saada ainakin osan piirteistä itselleen.

Muut Itsenäisyyspäivän ajatuksista liittyy työhön. Mulle tuli eilen uusivanha lapsi tänne joukon jatkoksi. Mä olin innoissani, kun sain puhelun aamulla. Erityisen kivalta tuntuu, kun lapsen äiti toivoo, että lapsi pääsee meille.
Ihan iloisesti lapsi meille tulikin. Muisti vielä meidät kaikki nimeltä ja oma huonekin löytyi heti. Eli mikäs tässä ollessa taas jättiperheenä.

Mies ei varmaankaan ole intoa täynnä tästä lauman kasvusta. :D Siis muksuista pitää, mutta se, että mun vapaa-aika vaan vähenee ja vähenee, ei taida olla hyvä juttu meidän kannalta. Olen tainnut ennenkin sanoa vuosien aikana, että mun elämäntavalla ei juuri parisuhteelle liikoja anneta.
Mutta mulle perhe ja työ on ykkönen ja tässä ne yhdistyy näppärästi.

Työni ja isäni ansiosta pääsin eilen katsomaan 9-luokkalaisen Itsenäisyyspäiväjuhlaa, jossa pojalla oli iso rooli. Olin niin niin ylpeä nuorukaisesta. Ihan itku meinas päästä.
Se, että ilmoitin pojan tammikuussa alkavaan nuortenteatteri-juttuun tais olla nappivalintojen nappivalinta.

Mulla oli ainakin kolme inspistä, kun aloitin tän kirjoituksen, mutta kun pari kertaa joutunut keskeyttämään ja mm.pelaamaan kuopuksen kanssa korttia (sä et ikinä tee meidän kanssa mitään), niin unohdin mistä olin innostunut.
Ehkä ne palaa myöhemmin.

Hyvää pyhäpäivää itse kullekin. Ottakaa rauhallisesti.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Vähään tyytymisen jalo taito




Ylin kuva on mun tavoite joulussa. Ei lisättävää. Alin kuva on se, mihin todennäköisesti tyydyn.

Keskimmäinen kuva on mun viikon ruokaostokset, jotka kerrankin tein lähes ajatuksella ja tarkoituksena olla säästäväinen. Mulla meni 75 euroa tuohon kaikkeen ja jotakuinkin viikon ruoat siinä on, vessapapereineen kaikkineen.
Hirmusti jauhelihaa ja kanaa ja nakkeja ja pastoja ja riisiä ja Elovenaa ja kasviksia ja hedelmiä, kinkkua, juustoraastetta, pekonia.
Hirmuisen hyveellistä. (joskin puuttuu härkikset ja soijarouheet ja mitä muita niitä nyt onkaan, joita EN OLE kokeillut)

Eilen viestittelin entisen kollegani kanssa, joka vaihtoi päiväkotihommiin. Juteltiin lähinnä talousasioista. Sanoi että ostaa hyvin hyvin tarkkaan kaiken ja pääasiassa punaista hintalappua metsästää. Ja jos joku lapsi saa vaatteita joulukuussa niin seuraava vasta tammikuussa jne.
 Keskustelu ei motivoinut vaihtamaan alaa ainakaan vielä.

Muistatteko muistikirjan aloitushaaveen? Kaivoin laatikon kätköstä ilahduttavan kirjasen tärkeitä muistiinpanojani varten. Olinkin jo aloittanut sen viime kesänä. Olin kirjoittanut että "Mä uskon tiistaisin tehtyihin elämänmuutoksiin". Joku syvällinen juttu tän takana on. Ehkä joku juttu liittyen siihen, että kaikki päätökset alkaa aina ensi maanantaina. Eli ei koskaan.
Kirjan välissä oli myös ohje kuntopyörällä tehtävään Hiit-treeniin. Yök sanon!

Mä en ole kahteen viikkoon katsonut Olet mitä syöt-ohjelmaa, mikä tarkoittaa etten ole kahteen viikkoon tehnyt kotijumppaa. Nyt olisi tarkoitus käyttää vapaapäivä juurikin siihen touhuun. Keksisin kyllä monta sijaistoimintoa.

Ainiin otsikosta: eilen kävin jouluostoksilla, vaihdoin parit lakanat, ripustin kaksi jouluvaloa ikkunaan ja imuroin yläkerran. Tunsin itseni älyttömän reippaaksi ja innostavaksi hahmoksi. Kannattaa olla mukavuudenhaluinen, kun noinkin pieni juttu saa tuntemaan suurta hyvyyttä omasta kodinhengettäryydestä.

Hyvää maanantaita kaikille!