Mä joudun ehkä sittenkin kohta kirjoittamaan romaanin. Tänään huomasin, että pikkasten kanssa menee tosi hyvin ja rauhallisesti, jos istun niiden kanssa lastenhuoneessa. Ne vaan leikkii hissukseen kun istun tässä. Heti kun poistun, alkaa riekkuminen ja mekkala. Mistäköhän mä kirjoittaisin sen kirjan?
Ilonaiheet tällä viikolla:
-esikoinen käväisi ja kertoi olleensa jonkun tytön synttäribileissä, jonne jäivät yöksi. Sanoin ilahtuvani ja kadehtivani sen bile-elämää. Poikaa nauratti. Sanoin et tajuaako hän et ei kaikki vanhemmat ilahdu bileistä. Sitä hän kuulemma nauroikin.
Sit kävi ilmi, et mä tiesin missä oli ollut yötä, mutta isä ei. "Ehkä mä kerron teille eri asioita". Huraa, mulle kerrotaan hyvät jutut!
-ilahdutti, kun ystävän (former known as tinderöitsijä) kanssa setvittiin välejämme. Mä olin luullut että ollaan etäännytty, koska mä olen super"kiireinen" taaperoiden kanssa plus hän seukkaa tosissaan. Hän taas on luullut, etten ole onnellinen ja ei halua mulle leijua. Tästä annoin hieman palautetta. Että olenhan mäkin mennyt mm kihloihin ja ollut onnellinen, vaikka hän oli onnettomasti sinkku. Kehtasin silti puhua omasta elämästäni.
Hän myös luulee, että suhteessa menee huonosti, kun lähinnä vaan hehkutan aina kun saan olla yksin.
Tajusin taas senkin, että jostain syystä ihminen toimii niin, että alussa hehkuttaa onnea, mutta aikojen saatossa keskittyy puhumaan "negoista" jutuista enemmän. Joku naisten bondaustapahan se on myös toki.
Päätän nyt puhua myös hyviä juttuja.
Mut faktahan on, että koska olen kuormittunut työni takia, niin kaipaan rauhaa ja epäsosiaalista elämää enemmän kuin ennen.
Niin tää muuten loukkas mua eniten. Olin kuulemma ennen iloisempi, pirskahtelevampi ja spontaanimpi. Se osui!
Mutta jos olen lapsissa kiinni 24/7, vapaavilo ollut viimeksi jouluna, en saa nukkua seiskaa pidempään IKINÄ, enkä koskaan käy missään, niin milloin hitossa ehtis keksiä pirskahtelun aiheita???
Mutta joo, keskustelu teki hyvää ja lähensi taas meidät normaalitilaan. Molemmat oli ymmärtäneet asioita väärin ja olleet loukkaantuneita vääristä syistä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin!
-ilon aihe oli viikolla se, että kyläilin pitkästä aikaa siskon luona monen monta tuntia. Me nähdään liian harvoin, koska mun työ ja meidän perheet ja välimatka. Halutaan nähdä rauhassa, ilman miehiä ja jokaista lasta. Juttelu teki hyvää!
-sekin ilahdutti, kun nyt on matkarahat kasassa ja saadaan Kreikan matka maksaa etuajassa. JA mun Gdanskin matkakin. Siis helmikuussa kaikki maksettu!!! Enää käyttörahat tarvitsee hankkia. Mutta aikaa on!
-ensi viikolla työasioissa tapahtuu etenemisiä lasten asioissa ja mulla on kauheasti kiinnostavia tapaamisia työmielessä. Kohta myös alkaa lapset olemaan lähtökuopissa eli malttamattomana odottelen tulevia vapaapäiviä. Se into ei poista sitä tosiasiaa, että juuri näitä ipanoita tulen kaipaamaan.
-se mikä ei ilahuta on mun lihominen. MIKÄ helvetti siinä on että syn päin persettä nyt koko ajan? Miksi haluan voida huonosti enkä hyvin?
-tänään teen sitä marikankin mainitsemaa plokipastaa. Eli uunissa paistettua fetapastaa. Paha vaan, ettäfrendin synttäreillä söin sikana herkkuja ja on huono olo vieläkin. Tai ainakin täys. Onneksi me syödään vasta klo 21. Muutama tunti aikaa sulatella.
Noniin, puoli tuntia käytetty illasta. Joko saa lapset laittaa suihkuun ja nukkumaan? :D
sunnuntai 24. helmikuuta 2019
lauantai 23. helmikuuta 2019
Pieni feministinen kannanotto
Löysin Netflixistä sarjan, jolla on karsea nimi. Bringing sexy back. Nimestä ei arvais, että ohjelma on näitä elämänmuutos eli laihdutusjuttuja. Siis please, bringing sexy back. Ei ole mahdollista olla seksikäs ylipainoisena? Moni ajattelee, että näin on, mutta moniko pitää jokaista laihaa seksikkäänä?? Hahhah! Siitä saitte ajateltavaa! :D
Hyppäsin asian viereen, sorry.
Ensimmäisessä katsomassani jaksossa nelikymppinen pariskunta, parin pienen pojan vanhemmat, halus kuosiin hääpäivänsä kunniaksi.
Paikalle kiisi komea valmentaja heppu, joka muutti taloon viikoksi neuvomaan treenien alkuun. Pariskunta sai aktiivisuusrannekkeet ja ohjeet, että naisen pitää kuluttaa 3000 kaloria päivässä ja miehen 3500. Olin että huh ja what! Mun aktivisuusranneke ilmoittaa kulutukseksi n 2200 kaloria päivässä. Mietin kuin hitosti pitäisi liikkua, että kulutus olisi 3000. JOKA päivä!
NO, kahdeksan viikon jälkeen valkku kiisi paikalle ja katsoi rannekkeilta onko tavoite toteutunut. Nainen oli satunnaisesti kuluttanut ne vaaditut 3000 kcal. Syynä ajanpuute. Käy töissä, vie yhden pojan yhteen harrastukseen, toisen toiseen ja sit haut perään. Kotona ilta illalla ja sit yrittää vähän treenata.
Mutta entäs siippansa. Se oli kuluttanut joka päivä sen 3500 tai yli. Miksi se ehti? Kuin hällä oli aikaa? Miksi mies ehtii, miksi nainen ei? Miksi kukaan ei kysynyt?
No loppuhyvin kaikki hyvin. Naiselta valkaistiin hampaat, mies puettiin tunnistamattomaksi ja tadaa, brought sexy back!
Hyppäsin asian viereen, sorry.
Ensimmäisessä katsomassani jaksossa nelikymppinen pariskunta, parin pienen pojan vanhemmat, halus kuosiin hääpäivänsä kunniaksi.
Paikalle kiisi komea valmentaja heppu, joka muutti taloon viikoksi neuvomaan treenien alkuun. Pariskunta sai aktiivisuusrannekkeet ja ohjeet, että naisen pitää kuluttaa 3000 kaloria päivässä ja miehen 3500. Olin että huh ja what! Mun aktivisuusranneke ilmoittaa kulutukseksi n 2200 kaloria päivässä. Mietin kuin hitosti pitäisi liikkua, että kulutus olisi 3000. JOKA päivä!
NO, kahdeksan viikon jälkeen valkku kiisi paikalle ja katsoi rannekkeilta onko tavoite toteutunut. Nainen oli satunnaisesti kuluttanut ne vaaditut 3000 kcal. Syynä ajanpuute. Käy töissä, vie yhden pojan yhteen harrastukseen, toisen toiseen ja sit haut perään. Kotona ilta illalla ja sit yrittää vähän treenata.
Mutta entäs siippansa. Se oli kuluttanut joka päivä sen 3500 tai yli. Miksi se ehti? Kuin hällä oli aikaa? Miksi mies ehtii, miksi nainen ei? Miksi kukaan ei kysynyt?
No loppuhyvin kaikki hyvin. Naiselta valkaistiin hampaat, mies puettiin tunnistamattomaksi ja tadaa, brought sexy back!
keskiviikko 20. helmikuuta 2019
Pikkupuuska 1,99 e
Nyt on tarjolla puoli-ilmainen puuskavinkki. Aamulla käväisin Lidlissä ja sieltä tarttui käteen lasinpesuliinoja ja IHMESIENI. En kotona malttanut istua kahvia juomaan, kuten oli tarkoitus. Innoissani pesin ikkunoita, jotka sormenjäljissä, ja SITTEN heiluin ekstaasissa taikasienen kanssa. On mulla sellainen ennenkin ollut, että ei mikään uusi tuttavuus, mutta en muistanutkaan kuinka ihanaa on kirkastaa kaapinovia tai putsata valkoisista rullaverhoista tahroja.
Halpaa terapiaa kahdella eurolla.
Halpaa terapiaa kahdella eurolla.
keskiviikko 13. helmikuuta 2019
Ruokajuttuja
Heti kun mun konmarituspuuska loppui, loppui bloggauskin. Mä näköjään puuskailen kaiken kerralla, enkä yhtä asiaa kerrallaan. Höh!
Konmaritus oli ja on kyllä hyödyllinen ja elämää helpottanut juttu. On ollut helpompi olla siisti, kun paikat on kuosissa. Nyt pitää kyllä vielä keittiön ruokakaapit tehosiistiä. Tilasin Fiksuruoka.fi:stä laatikollisen ruokaa. Erilaisia curryjä pelkästään 12 pakettia. Kyllä, 12 pakettia! Meillä niitä syödään usein ja kaikille kelpaa. Haaste on kyllä tehdä sopivaa määrää. Eilen tein butter chickeniä paketin. Sitä söi kaksi teiniä ja mies. Ei muut. Ei olisi edes riittänyt.
Kuopus söi muualla ja mulla oli sellainen "syö pelkkiä hiilareita ja muuta sontaa"-päivä. Ei tehnyt hyvää. Tänään aloitin päiväni turkkilaisella jugulla ja pähkinöillä. En aio syödä mitään moskaa tänään. (paitsi ostan ystävänpäivämunkkeja perheelle)
Ruoasta tuli mieleen Rouva Kepposen loistava paistettu riisi-vinkki. Yhtenä päivänä jäi iso satsi basmatiriisiä. Paistoin sen sipulin ja wokkivihannesten kanssa, lisäsin kananmunan ja rutkasti sweet chili kastiketta. Se oli niin niin hyvää! Syötiin sitä lisäkkeenä lihamurekkeen kanssa. Kaikki söi innolla ja toivoi ruokaa toistekin.
Tänään on mahtava päivä tulossa. Mun elämän ensimmäiset vanhojentanssit. Esikoinen tanssahtelee ja minä ehkä nyyhkin katsomossa.
Huomenna poika menee jatkoille Helsingin Kaivohuoneelle, että eka baarireissukin. Alaikäisten puolella kyllä.
Eilen käytiin pojan kanssa ostoksilla, kun halusi uuden paidan perjantai-iltaan. Ihanan rohkea pukeutuja, eikä yhtään "leim". Päädyttiin yhteistuumin paisley-kuvioiseen paitapuseroon. Hahh. Ei mitään huppareita tällä tyypillä.
Mutta kyllä, tänään on suuri päivä.
Ja tänään on ystävänpäiväkin. Iloista päivää mun ihanille lukijoille. Elämä olisi tyhjää ilman teitä mahtavia kanssabloggaajia ja kommentoijia!
Konmaritus oli ja on kyllä hyödyllinen ja elämää helpottanut juttu. On ollut helpompi olla siisti, kun paikat on kuosissa. Nyt pitää kyllä vielä keittiön ruokakaapit tehosiistiä. Tilasin Fiksuruoka.fi:stä laatikollisen ruokaa. Erilaisia curryjä pelkästään 12 pakettia. Kyllä, 12 pakettia! Meillä niitä syödään usein ja kaikille kelpaa. Haaste on kyllä tehdä sopivaa määrää. Eilen tein butter chickeniä paketin. Sitä söi kaksi teiniä ja mies. Ei muut. Ei olisi edes riittänyt.
Kuopus söi muualla ja mulla oli sellainen "syö pelkkiä hiilareita ja muuta sontaa"-päivä. Ei tehnyt hyvää. Tänään aloitin päiväni turkkilaisella jugulla ja pähkinöillä. En aio syödä mitään moskaa tänään. (paitsi ostan ystävänpäivämunkkeja perheelle)
Ruoasta tuli mieleen Rouva Kepposen loistava paistettu riisi-vinkki. Yhtenä päivänä jäi iso satsi basmatiriisiä. Paistoin sen sipulin ja wokkivihannesten kanssa, lisäsin kananmunan ja rutkasti sweet chili kastiketta. Se oli niin niin hyvää! Syötiin sitä lisäkkeenä lihamurekkeen kanssa. Kaikki söi innolla ja toivoi ruokaa toistekin.
Tänään on mahtava päivä tulossa. Mun elämän ensimmäiset vanhojentanssit. Esikoinen tanssahtelee ja minä ehkä nyyhkin katsomossa.
Huomenna poika menee jatkoille Helsingin Kaivohuoneelle, että eka baarireissukin. Alaikäisten puolella kyllä.
Eilen käytiin pojan kanssa ostoksilla, kun halusi uuden paidan perjantai-iltaan. Ihanan rohkea pukeutuja, eikä yhtään "leim". Päädyttiin yhteistuumin paisley-kuvioiseen paitapuseroon. Hahh. Ei mitään huppareita tällä tyypillä.
Mutta kyllä, tänään on suuri päivä.
Ja tänään on ystävänpäiväkin. Iloista päivää mun ihanille lukijoille. Elämä olisi tyhjää ilman teitä mahtavia kanssabloggaajia ja kommentoijia!
torstai 7. helmikuuta 2019
Mitä teillä on aina kaapissa?
Piti tämäkin päivä nähdä. Aamulla jo aloitin puuskailun. Eteisen lipastojen laatikoita setvin ja karsin. Sain aikaiseksi paljon. Yhden lipaston päällys on yleensä VUORI, mutta niin vain sain senkin tyhjennettyä. (Nyt näyttää itseasiassa lähes alastomalta.)
Kohta saatan muuttua vie mennessäs, tuo tullessas ihmiseksi, jos en varo.
Lounaalla tein poikkeusvalinnan ja syötiin bataattiranskalaisia ja lankkuperunoita kanan kanssa. Pakastimessa oli kolme vajaata pussia, joista halusin eroon. Huomaatteko, mä konmaritan pakastintakin. Tein myös minikarjalanpiirakoita, koska niitäkin oli vajaa pussi. Noin vaan pakastin siistiytyi.
Tästä pääsen angstiin aiheena tylsä ja muutenkin mielikuvitukseton jää-ja ruokakaappi. Instassa osui silmään Eeva Kolun vastaus Hanna G:n kysymykseen "Mitä aina kaapissa?)
Eevalla on mantelimaitoa, luomukananmunia (mulla ei ikinä), luomu aamiaispekonia, fenkoli (miten jollain voi olla aina fenkoli kaapissa), parsakaalisilmusalaattia, chian siemeniä, juustokuminaa, savuparikajauhetta, pakastimessa giniä ja jääkaapissa skumppaa.
Siis niin epää.
Mulla on aina TAVALLISTA maitoa, kananmunia (halpoja), kirsikkatomaatteja, jääsalaattia, kurkkua, suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä, goudaviipaleita, pikakahvia, makeutusainetta, kanan sisäfileitä jotakuinkin aina. Siinä se.
Jos ihan villi olen, niin on marinoitua fetaa ( anteeksi salaattijuustoa) ja halloumia. Okei, lehtikaalia ja suippoparikaakin on melkein aina. Huuh!
Niin ja makaronia ja nuudeleita.
Niin, siinä se.
Mä haluan muuttua naiseksi, jolla on aina jotain kiinnostavaa tarjottavaa, kun kuka tahansa, milloin tahansa astuu sisään. Niin ja tietty joku pullo kaapissa ja pakkasessa. Pyöräyttelen Collinseja ja margaritoja ohikulkeissani ja tietty mun pähkinät ja mantelit on aina itse paahdettuja ja maustettuja ja kas, haluatteko hummusta ja aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä tahnaa ja kenties dipata sitä juuri leipomani patongin kanssa? Ai ei, olet keliaakikko. No ei hätää, tässä valikoima juustoja ja viikunahilloa näiden pähkinöiden kera.
Ehkä mä teen uuden kauppareissun. ( Niin tämäkin vielä, olin niin puuskani vallassa, kun mies nousi klo 9.00, että en vaan kestänyt katsoa kahvin juontia, vaan ryntäsin kauppaan ennen miehen töihin viemistä, enkä vasta sen viemisen jälkeen, niin kuin yleensä.)
Kohta saatan muuttua vie mennessäs, tuo tullessas ihmiseksi, jos en varo.
Lounaalla tein poikkeusvalinnan ja syötiin bataattiranskalaisia ja lankkuperunoita kanan kanssa. Pakastimessa oli kolme vajaata pussia, joista halusin eroon. Huomaatteko, mä konmaritan pakastintakin. Tein myös minikarjalanpiirakoita, koska niitäkin oli vajaa pussi. Noin vaan pakastin siistiytyi.
Tästä pääsen angstiin aiheena tylsä ja muutenkin mielikuvitukseton jää-ja ruokakaappi. Instassa osui silmään Eeva Kolun vastaus Hanna G:n kysymykseen "Mitä aina kaapissa?)
Eevalla on mantelimaitoa, luomukananmunia (mulla ei ikinä), luomu aamiaispekonia, fenkoli (miten jollain voi olla aina fenkoli kaapissa), parsakaalisilmusalaattia, chian siemeniä, juustokuminaa, savuparikajauhetta, pakastimessa giniä ja jääkaapissa skumppaa.
Siis niin epää.
Mulla on aina TAVALLISTA maitoa, kananmunia (halpoja), kirsikkatomaatteja, jääsalaattia, kurkkua, suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä, goudaviipaleita, pikakahvia, makeutusainetta, kanan sisäfileitä jotakuinkin aina. Siinä se.
Jos ihan villi olen, niin on marinoitua fetaa ( anteeksi salaattijuustoa) ja halloumia. Okei, lehtikaalia ja suippoparikaakin on melkein aina. Huuh!
Niin ja makaronia ja nuudeleita.
Niin, siinä se.
Mä haluan muuttua naiseksi, jolla on aina jotain kiinnostavaa tarjottavaa, kun kuka tahansa, milloin tahansa astuu sisään. Niin ja tietty joku pullo kaapissa ja pakkasessa. Pyöräyttelen Collinseja ja margaritoja ohikulkeissani ja tietty mun pähkinät ja mantelit on aina itse paahdettuja ja maustettuja ja kas, haluatteko hummusta ja aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä tahnaa ja kenties dipata sitä juuri leipomani patongin kanssa? Ai ei, olet keliaakikko. No ei hätää, tässä valikoima juustoja ja viikunahilloa näiden pähkinöiden kera.
Ehkä mä teen uuden kauppareissun. ( Niin tämäkin vielä, olin niin puuskani vallassa, kun mies nousi klo 9.00, että en vaan kestänyt katsoa kahvin juontia, vaan ryntäsin kauppaan ennen miehen töihin viemistä, enkä vasta sen viemisen jälkeen, niin kuin yleensä.)
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
Kattilakaappi, uusin rakkauteni
Olen niin ihastunut, että saatan hankkia pinkkikukallista hyllypaperia kaappiin ja ehkä pitsiliinan ja polttaa tuikkujakin. Tai edes siis se hyllypaperi, en ole pitsiliinaihminen, vaikka lähentelen 50 vuotta.
( Niin, tämäkin. Tämä on asia josta ei voi puhua kuin sulkujen sisällä. Ensi vuonna mä täytän 50. (Sulkuja voi laittaa sulkujen sisälle. Marie Kondo on vasta 34v. Epää.) Mulla ei ole 50v olo yhtään. Mutta olenkin toki vasta 48. Ehkä se olo viiskymppistyy vielä.)
Mä aloitin Kondosta taas uuden jakson. Sai sormet syyhyämään. Entä jos käyn vaatehuoneen kimppuun. Se on TÄYNNÄ. Sinne on mm piilotettu hirveästi lasten leluja, koska taapero vain kaataa ne lattialle ja heittelee. Sillä saa olla käytössä vain jokunen auto, niin osaa leikkiäkin)
Siellä on myös kassejs, laukkuja, liikaa väärän kokoisia lasten lakanoita, lamppuja, joulukoristeita jne.
Niin ja niitä turhia vaatteita, jotka ei tuo iloa.
Kysyn taas, että jos kaappiin jää iloa tuovat vaatteet, niin monta niitä sit olis.
Aah. Sormet syyhyää. (Sanontana vastenmielinen)
Se mitä opin Kondolta, taitaa olla totta. Jos kodista tekee tyhjemmän ja siistimmän, niin auttaa muillakin elämänalueilla. Vähän samaan malliin kuin aarrekartta-jutut. Et jos haluat löytää miehen, niin hankkiudu eroon vanhasta hääpuvusta.
Eli luovu turhasta, niin elämään mahtuu lisää onnea.
(Luovu liioista kiloista, niin niitä mahtuu sitten lisää tulla)
Konmarituksen poikanen jatkuu
Puuska jatkui tänäänkin. Käytin hyvästä päiväuniajasta tovin kirjahyllyn, dvd-laatikoiden ja yhden keittiön kriisikaapin järjestämiseen.
Mä olen mielipuolisen tyytyväinen. Kaksi kassillista kirjoja ja dvd-levyjä menee kiertoon. Myös keittokirjoja.
Tyhjentynyt tv-tason laatikko saa jäädä tyhjäksi. Saa nähdä mitä järkevää sinne menee.
Keittiön kriisikaappi, joka oli täpösen täysi, on nyt lähes tyhjä. Servetit kondoiltu laatikkoon pystyyn oikeaoppisesti.
Pyyhkeet viikattu yhteen läjään, mikä aiemmin oli mahdotonta.
Pakahdun lähes.
Ja joo. Tää vei aikaa alle tunnin. Suurin työ oli läpikäydä kirjoja.
Nyt kaappiin mahtui kirjat jotakuinkin siististi. Poikittain on enää lainatut tai lukemattomat kirjat.
Yksi kasa kirjoja on väärin päin, koska koira syönyt kannet. Luen kirjat vielä kerran ja sit nekin pääsee roskikseen. Hei hei ja kiitos yhteisestä ajasta.
Jk. Katsonut vasta kaksi Marie Kondon jaksoa.
Tyhjentynyt tv-tason laatikko saa jäädä tyhjäksi. Saa nähdä mitä järkevää sinne menee.
Keittiön kriisikaappi, joka oli täpösen täysi, on nyt lähes tyhjä. Servetit kondoiltu laatikkoon pystyyn oikeaoppisesti.
Pyyhkeet viikattu yhteen läjään, mikä aiemmin oli mahdotonta.
Pakahdun lähes.
Ja joo. Tää vei aikaa alle tunnin. Suurin työ oli läpikäydä kirjoja.
Nyt kaappiin mahtui kirjat jotakuinkin siististi. Poikittain on enää lainatut tai lukemattomat kirjat.
Yksi kasa kirjoja on väärin päin, koska koira syönyt kannet. Luen kirjat vielä kerran ja sit nekin pääsee roskikseen. Hei hei ja kiitos yhteisestä ajasta.
Jk. Katsonut vasta kaksi Marie Kondon jaksoa.
tiistai 5. helmikuuta 2019
Telkkaritärpeistä, puuskista ja kalkkimaaleista
Sitä vain tulin sanomaan, että jos ette ole katsoneet Netflixistä Black mirror-sarjaa, niin katsokaa. Mulle on sitä kehuttu sanoen jotakuinkin, että siinä on juttuja, jotka vois tapahtua, vaikka ei sit kuitenkaan.
No jotain sellaista se oli kahden ekan jakson perusteella. Eka jakso oli vallan Vau!
Tämän päivän ohjelmassa oli esikoisen kanssa lukiokirjojen ostoa, päikkärit ja sitten katsoin Kaappaus keittiössä-sarjan uusimman jakson.
On ihmeellistä, että oikeasti on ihmisiä, jotka pelkästään syövät eineksiä. Oikeasti. Ja lasten nukkumaanmenon jälkeen käydään hakemassa pitsaa tai subia. Aikamoista.
Mutta tässäkin oli toki onnellinen loppu ja niin vain opittiin tekemään monipuolista värikästä ruokaa. Heti teki mieli kaivaa keittokirja TAAS esiin ja rynnätä kauppaan hakemaan jotain kiinnostavaa materiaalia ruoaksi. (artisokkia, quinoaa, jotain uutta parsakaalia, kiinnostavaa juustoa, siis jotain!)
Mutta joku tolkku. Mä syön kanasalaattia, koska sitä on ja mies saa Rustica-pakastepitsan, koska sitäkin on. Pirpanat saa perunamuusia ja lihapullia, koska viitsin tehdä.
Koska on iltapäivän kitutunti menossa ja ulos en kertakaikkiaan nyt taivu, niin voisinkin katsoa vihdoin Marie Kondoa. Olishan se jännä, jos huomenna olis vaikka PUUSKA. Niin paljon jänniä valintoja mulla kuulkaan.
Marian Keyesin koottuja kolumneja luin juuri ja nauratti sen kalkkimaalipuuska. Eihän siitä ole kauaa, kun mullakin oli sellainen. Erityisesti nauratti, että Keyeskin halusi maalata kaiken kirkkaan pinkiksi. Mä tekisin ehdottomasti niin, jollen asuisi poikatalossa.
Mistä tuli mieleen, että jos joskus löydän hauskan tapetin makkariin, niin hillityn harmaaksi maalaamani yöpöytätuolit saa kyllä värikseen, jonkun hillittömän värin. Jopa kaksi eri väriä. Hirmusti suunnitelmia.
Kondosta tuli mieleen joku konmarittaja, joka kävi keittiössä läpi joka tavaran ja poisti jokaisen turhakkeen. Sen vois tehdä vaikka heti. Mun välinelaatikko tursuaa, enkä koskaan löydä mitään. Ja olis täällä liikoja kuppejakin. Ja mitä lie. Puuskanpoikanen...
(Jos nyt tekisin sen, ehtisin viedä tavarat ohikulkeissani Fidaan hakiessani miestä töistä. Niin hyödyllistä. )
Kirpparipöytäkin pitäis viitsiä varata. Mulla on hirmuinen kasa lähinnä Jack and Jones t-paitoja yms, jotka on esikoiselle pieniä ja kaikkia en voi junnulle säästää.
On muuten hyvä, että kaikki talon miehet on eri kokoa. Olisi haaste lajitella noita paitoja pesun jälkeen muuten. Nyt on m, l, ja xl-kokoisia ja kaikki löytää omistajansa vaivatta. Vähän liikuttaa kun kuopus haluaa jo miesten xs-vaatteita kun joku 160cm on lapsellinen koko.
jk. Puoli tuntia postauksen jälkeen, olin tyhjentänyt kaapeista turhat astiat ja järkännyt kaaoskaappeja. Täällähän on jopa tilaa. Muovikassillinen lähti astioita kiertoon. Plus wokkipannu.
No jotain sellaista se oli kahden ekan jakson perusteella. Eka jakso oli vallan Vau!
Tämän päivän ohjelmassa oli esikoisen kanssa lukiokirjojen ostoa, päikkärit ja sitten katsoin Kaappaus keittiössä-sarjan uusimman jakson.
On ihmeellistä, että oikeasti on ihmisiä, jotka pelkästään syövät eineksiä. Oikeasti. Ja lasten nukkumaanmenon jälkeen käydään hakemassa pitsaa tai subia. Aikamoista.
Mutta tässäkin oli toki onnellinen loppu ja niin vain opittiin tekemään monipuolista värikästä ruokaa. Heti teki mieli kaivaa keittokirja TAAS esiin ja rynnätä kauppaan hakemaan jotain kiinnostavaa materiaalia ruoaksi. (artisokkia, quinoaa, jotain uutta parsakaalia, kiinnostavaa juustoa, siis jotain!)
Mutta joku tolkku. Mä syön kanasalaattia, koska sitä on ja mies saa Rustica-pakastepitsan, koska sitäkin on. Pirpanat saa perunamuusia ja lihapullia, koska viitsin tehdä.
Koska on iltapäivän kitutunti menossa ja ulos en kertakaikkiaan nyt taivu, niin voisinkin katsoa vihdoin Marie Kondoa. Olishan se jännä, jos huomenna olis vaikka PUUSKA. Niin paljon jänniä valintoja mulla kuulkaan.
Marian Keyesin koottuja kolumneja luin juuri ja nauratti sen kalkkimaalipuuska. Eihän siitä ole kauaa, kun mullakin oli sellainen. Erityisesti nauratti, että Keyeskin halusi maalata kaiken kirkkaan pinkiksi. Mä tekisin ehdottomasti niin, jollen asuisi poikatalossa.
Mistä tuli mieleen, että jos joskus löydän hauskan tapetin makkariin, niin hillityn harmaaksi maalaamani yöpöytätuolit saa kyllä värikseen, jonkun hillittömän värin. Jopa kaksi eri väriä. Hirmusti suunnitelmia.
Kondosta tuli mieleen joku konmarittaja, joka kävi keittiössä läpi joka tavaran ja poisti jokaisen turhakkeen. Sen vois tehdä vaikka heti. Mun välinelaatikko tursuaa, enkä koskaan löydä mitään. Ja olis täällä liikoja kuppejakin. Ja mitä lie. Puuskanpoikanen...
(Jos nyt tekisin sen, ehtisin viedä tavarat ohikulkeissani Fidaan hakiessani miestä töistä. Niin hyödyllistä. )
Kirpparipöytäkin pitäis viitsiä varata. Mulla on hirmuinen kasa lähinnä Jack and Jones t-paitoja yms, jotka on esikoiselle pieniä ja kaikkia en voi junnulle säästää.
On muuten hyvä, että kaikki talon miehet on eri kokoa. Olisi haaste lajitella noita paitoja pesun jälkeen muuten. Nyt on m, l, ja xl-kokoisia ja kaikki löytää omistajansa vaivatta. Vähän liikuttaa kun kuopus haluaa jo miesten xs-vaatteita kun joku 160cm on lapsellinen koko.
jk. Puoli tuntia postauksen jälkeen, olin tyhjentänyt kaapeista turhat astiat ja järkännyt kaaoskaappeja. Täällähän on jopa tilaa. Muovikassillinen lähti astioita kiertoon. Plus wokkipannu.
maanantai 4. helmikuuta 2019
Vartalonmallihaaste
Siis on se nyt kumma, että ihminen, joka ei ole lihavalihava, ei löydä farkkuja. Olen pitkään ollut vailla sinisiä perusfarkkuja ja tänään raahauduin Lindexille. Vein kasan sovituskoppiin, tyhjin käsin kaupasta ulos. En mahtunut farkkuihin. En yhtään. Yksistä farkuista en tiedä, koska napinreiät oli niin tiukat etten saanut nappeja edes auki. Epäkohta!
Kotona pemistin taas farkkuhyllyä ja löysin kuin löysinkin vanhat Espritin farkut. Kunnon tummat boot cutit, kokoa 30 tuumaa. Huom, en ole siis lihavalihava. Sain ne päälle, jotenkin, mutta vyötärön kohdalle tulee sellainen makkara, että jospa tovin olis kevyellä syömisellä, jotta viitsis pitää niitä jalassaan.
Toiset Espritit oli slimit kokoa 29, en mahtunut. Mollyihini mahdun, joita koossa L ja Xl. Mutta kun joskus pitäis muutakin käyttää kuin Mollyjä.
Sen päätin, että nyt on lopetettava jumppatrikoiden käyttö kotona ollessa, koska ne pettää katalasti. Ne mukavat vaatteet. On parempi kuitenkin tiedostaa että päällä on jotain! Nyt siis Mollyt siinä pienemmässä koossa. Hahah. Siitä saan!
Viikonloppuna minuunkin iski vatsatauti, ei pahana, mutta kuitenkin iski. Lauantaina oli karu olo, mutta iltaan asti pärjäsin oksentamatta. Nukkumaan menin taaperon kanssa 19.40 ja nukuin aamuun. Vieläkin sellainen olo, ettei liikaa tee mieli syödä, tai edes pysty, mutta se ei haittaa. Viime viikko meni suklaisesti, joten tää on näppärä tapa saada ne suklaat itsestä pois ja vieroittaa itsensä liioittelusta.
Aamulla söin pikkasen kanan sisäfilettä (kyllä) ja lounaaksi sitä perheen uutta suosikkia, tonnikalanuudelisaldea. Söin puoli annosta. Että hyvin menee.
Viikko alkanut mainiosti. Farkkuhyllyn pemistämisen lisäksi siivoilin vaatehuonetta muutenkin, lakkasin kynnet ja tein kamalan määrän kirjallisia työjuttuja. Puhuin positiivisen työpuhelunkin. Niin ja nukuin aamulla tarpeeksi pitkään.
Kohta alkaa iltatohinat ja sitten ihana tv-ilta RAUHASSA, kun poikaviikko päättyi. Ikävä tulee, mutta sen sanon, että telkkarin katsominen on helpompaa, jos koko ajan ei joku ramppaa vieressä tekemässä iltapalaa tai kysymässä Mitä katsotte.
jk. Luin Hyvä terveyden Kilot veks lehteä. Siellä sanotaan ikätovereiden laihduttamisesta näin:Ruuhkavuosissa moni uhriutuu ja ajattelee, että näin tämä nyt on. Mutta jos saa kohennettua voimavaroja pienilläkin teoilla, on mahdollisuuksia laihduttaa. Piipussa oleva ei tähän kykene.
Se muuten todellakin taitaa olla totta. On pakko olla voimia, että jaksaa tehdä hyviä valintoja. Mä luulen, että mulla on JO voimia, en ole yhtään niin poikki kuin tovi sitten, mutta mun ongelma onkin se "tylsyyteen" syöminen. Suklaata viihdytyksen vuoksi. Ikään kuin se auttais.
Mutta hihhei, kivaa viikkoa kaikille!
Rva Kepponen laittoi jo mahtavia jämäruoka vinkkejä. Laittakaa muutkin loistavat vinkkinne jakoon. Vinkit kaikesta siis!
Kotona pemistin taas farkkuhyllyä ja löysin kuin löysinkin vanhat Espritin farkut. Kunnon tummat boot cutit, kokoa 30 tuumaa. Huom, en ole siis lihavalihava. Sain ne päälle, jotenkin, mutta vyötärön kohdalle tulee sellainen makkara, että jospa tovin olis kevyellä syömisellä, jotta viitsis pitää niitä jalassaan.
Toiset Espritit oli slimit kokoa 29, en mahtunut. Mollyihini mahdun, joita koossa L ja Xl. Mutta kun joskus pitäis muutakin käyttää kuin Mollyjä.
Sen päätin, että nyt on lopetettava jumppatrikoiden käyttö kotona ollessa, koska ne pettää katalasti. Ne mukavat vaatteet. On parempi kuitenkin tiedostaa että päällä on jotain! Nyt siis Mollyt siinä pienemmässä koossa. Hahah. Siitä saan!
Viikonloppuna minuunkin iski vatsatauti, ei pahana, mutta kuitenkin iski. Lauantaina oli karu olo, mutta iltaan asti pärjäsin oksentamatta. Nukkumaan menin taaperon kanssa 19.40 ja nukuin aamuun. Vieläkin sellainen olo, ettei liikaa tee mieli syödä, tai edes pysty, mutta se ei haittaa. Viime viikko meni suklaisesti, joten tää on näppärä tapa saada ne suklaat itsestä pois ja vieroittaa itsensä liioittelusta.
Aamulla söin pikkasen kanan sisäfilettä (kyllä) ja lounaaksi sitä perheen uutta suosikkia, tonnikalanuudelisaldea. Söin puoli annosta. Että hyvin menee.
Viikko alkanut mainiosti. Farkkuhyllyn pemistämisen lisäksi siivoilin vaatehuonetta muutenkin, lakkasin kynnet ja tein kamalan määrän kirjallisia työjuttuja. Puhuin positiivisen työpuhelunkin. Niin ja nukuin aamulla tarpeeksi pitkään.
Kohta alkaa iltatohinat ja sitten ihana tv-ilta RAUHASSA, kun poikaviikko päättyi. Ikävä tulee, mutta sen sanon, että telkkarin katsominen on helpompaa, jos koko ajan ei joku ramppaa vieressä tekemässä iltapalaa tai kysymässä Mitä katsotte.
jk. Luin Hyvä terveyden Kilot veks lehteä. Siellä sanotaan ikätovereiden laihduttamisesta näin:Ruuhkavuosissa moni uhriutuu ja ajattelee, että näin tämä nyt on. Mutta jos saa kohennettua voimavaroja pienilläkin teoilla, on mahdollisuuksia laihduttaa. Piipussa oleva ei tähän kykene.
Se muuten todellakin taitaa olla totta. On pakko olla voimia, että jaksaa tehdä hyviä valintoja. Mä luulen, että mulla on JO voimia, en ole yhtään niin poikki kuin tovi sitten, mutta mun ongelma onkin se "tylsyyteen" syöminen. Suklaata viihdytyksen vuoksi. Ikään kuin se auttais.
Mutta hihhei, kivaa viikkoa kaikille!
Rva Kepponen laittoi jo mahtavia jämäruoka vinkkejä. Laittakaa muutkin loistavat vinkkinne jakoon. Vinkit kaikesta siis!
perjantai 1. helmikuuta 2019
Muistikirjaunohdus
Miksi oi miksi mä en ikinä muista käyttää mun ihanaa muistikirjaa? Mulla on ollut eilen ja tänään monta asiaa, joista blogata, mutta nyt en niitä muista.(muistikirja!!) Ärsyttävää. Koska ihan varmaan ne oli kiinnostavia ajatuksia, joita te olisitte mietiskelleet ja jakaneet sosiaalisessa mediassa otsikolla "Lukekaa tää, ajattelemisen aihetta. Elämä saattaa muuttua".
Nyt joudutte tyytymään mun ja poikien uuteen suosikkiruokaan. Tonnikalanuudelisalaattiin.
2 pussia pikanuudeleita kypsennetään mausteineen. Kylmien nuudeleiden joukkoon pilkotaan suippopaprika, puolikas kurkku, purkki tonnikalaa ja raejuustoa. Päälle sweet chili saucea. Keskiviikon kulho loppui sekunnissa. Esikoinen teki sitä itselleen illalla iltapalaksi eilen. Syötyään kaksi iltaa fetasalaattia. Pitääkö olla huolissaan 17-vuotiaan pojan salaatti-iltapalasta. ( EI)
Oksennustautinen on jo semi kunnossa. Asia selvisi, kun poika aamulla kysyi saako hän imuroida.
Herkut ei vielä kiinnosta, eikä oikein ruokakaan, mutta onneksi kotityöt ja viikkoraha sentään.
Mua kiinnostaa lähinnä herkut. En tiedä miksi. Koko viikko mennyt leivän tai jonkun sellaisen voimia ja kyytipoikana suklaata. Ärsyttävää. Tänään söin sentään kanasalaattia päivällä. Jospa se oikea linja taas löytyy sieltä. Mistä sieltä?
Illalla saatamme viettää nostalgia hetken poikien kanssa ja katsoa jonkun lapsuuden suosikkileffan tyyliin Toy story. Pojat keskiviikona pemisti dvd-levyjä ja hehkutti muistoja joistain tärkeistä leffoista. Poikien äidt saattaa muistaa Bionickle-leffat esim.
Vähän poppareita ja hauskaa perheleffaa tiedossa siis. (Tai sit mä katson This is us tallennuksilta.
Iloa viikonloppuun joka mulla on arki!
Jk. Olen tolaltani, koska mun idoli Laura Friman julkaisi erotiedotteen eilen instassa. Nonni, kaikki eroo. (Paitsi Rva Kinttupolku ja Rva Kepponen)
Nyt joudutte tyytymään mun ja poikien uuteen suosikkiruokaan. Tonnikalanuudelisalaattiin.
2 pussia pikanuudeleita kypsennetään mausteineen. Kylmien nuudeleiden joukkoon pilkotaan suippopaprika, puolikas kurkku, purkki tonnikalaa ja raejuustoa. Päälle sweet chili saucea. Keskiviikon kulho loppui sekunnissa. Esikoinen teki sitä itselleen illalla iltapalaksi eilen. Syötyään kaksi iltaa fetasalaattia. Pitääkö olla huolissaan 17-vuotiaan pojan salaatti-iltapalasta. ( EI)
Oksennustautinen on jo semi kunnossa. Asia selvisi, kun poika aamulla kysyi saako hän imuroida.
Herkut ei vielä kiinnosta, eikä oikein ruokakaan, mutta onneksi kotityöt ja viikkoraha sentään.
Mua kiinnostaa lähinnä herkut. En tiedä miksi. Koko viikko mennyt leivän tai jonkun sellaisen voimia ja kyytipoikana suklaata. Ärsyttävää. Tänään söin sentään kanasalaattia päivällä. Jospa se oikea linja taas löytyy sieltä. Mistä sieltä?
Illalla saatamme viettää nostalgia hetken poikien kanssa ja katsoa jonkun lapsuuden suosikkileffan tyyliin Toy story. Pojat keskiviikona pemisti dvd-levyjä ja hehkutti muistoja joistain tärkeistä leffoista. Poikien äidt saattaa muistaa Bionickle-leffat esim.
Vähän poppareita ja hauskaa perheleffaa tiedossa siis. (Tai sit mä katson This is us tallennuksilta.
Iloa viikonloppuun joka mulla on arki!
Jk. Olen tolaltani, koska mun idoli Laura Friman julkaisi erotiedotteen eilen instassa. Nonni, kaikki eroo. (Paitsi Rva Kinttupolku ja Rva Kepponen)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)