Liikunnallinen ihastus

 Mulla ei ole pitkään aikaan ollut liikuntapuuskaa. Eilen kellotin teinin tabata-treeniä, jossa tehtiin neljä minuuttia lankkua. Se näytti niin hauskalta (?), että piti testata itsekin. 

Tänään googlailin, että mikä tää tabatajuttu oikein on. No HIIT-treeniä. Niitä on eri mittaisia, mutta neljä minuutta lyhin. Youtubessa löytyy musiikkia taustalle, jossa on treeniaika ja tauko valmiiksi tehtynä. Tein sitten alakropan ja käsien treenit. Kaksi kertaa neljä minuuttia. JA SE OLI HAUSKAA!

Eli mä löysin lajini: neljän minuutin treeni. 

Josko tämä olisi se kaipaamani baby steps. 

En tee aiheeseen liittyen julistuksia, päätöksiä enkä aikatauluja. Painan vain mieleeni, että välillä voi liikuttaa itseään neljän minuutin ajan. 

Poterosta päivää

 Mitä mä kirjoitin edellisessä postauksessani? Jotain siitä, että pitäisi sanoa Kyllä. Todistetusti en ole oppinut mitään yhtään mistään.

Joulunpyhinä muhun taas yllättäin otti yhteyttä yksi Tinder-heppu vuodelta 2015. Kyllä, kuuden vuoden takaa. Ensin ihmetteli miksi face tarjoa meitä kavereiksi. Vastasin etten tiedä. Ja hekottelin itsekseni että siihenkö tämä keskustelu jää. Seuraavana päivänä hän kyseli kuulumisia ja juteltiin hänen uupumuksestaan yms.

Seuraavana päivänä hän kysyi haluaisinko tavata. Mitä mä vastasin? No että en. "Deitailuitsetuntoni on niissä kantimissa että en pystyisi vaikka haluaisin."

Hän kysyi mitä ihmettä tarkoitan.

"En pidä itseäni kovinkaan viehättävänä ja tarttis pitää, että vois tavata ketään."

""Sä mietit vähän liikaa" totesi hän.  Ihanko totta. Sen jälkeen sitten hakkasinkin päätäni seinään aika kovaa, koska onhan se todella pimeetä olla menemättä treffeille miehen kanssa joka on niin komea että voi hitto. Kun näin hänet silloin kuusi vuotta sitten, niin hengästyin ja hihitin ekan vartin. 

No mutta kiva että kysytään. Ehkä mä seuraavalle kysyjälle jopa saatan vastata sen Kyllän. 

Ennen sitä mun pitää taas alkaa pitämään itsestäni. Ja oli se muodikasta tai ei, niin laihtua. Mä olen niin pinnallinen, että juuri nyt mun itsestäni pitäminen on siitä kiinni. 

Tänään olen opetellut säännöllistä syömistä. Se on nimittäin asia, joka on kokonaan jäänyt. Päivällä saatan syödä esim sen munakkaan tai tonnikalaruisleipää ja sit illalla korvata muut ruoat sipsipussilla ihan vaan koska en jaksa keksiä syötävää. Hirmu hienoa!

Baby steps. Jos kaksi seuraavaa viikkoa söisin kaksi oikeaa ruokaa päivässä. Sit alkaisin taas lisätä vaikka marjoja ruokavalioon. Siitä on sit vielä matkaa vaikka mustikkarahkaan iltapalalla. Eikä suklaaseen. 

Näissä tunnelmissa vuoden lopussa. 

Päivän työlista

 Mä luin eilen Lotta Backlundin kirjaa Kyllä! Kirja on yllättävän inspiroiva kirja unelmista ja oikeasta asenteesta ja asioihin ryhtymisestä. 

Innoituin kirjoittamaan paperille mitä mun pitää tehdä tänään. Ensimmäinen kohta on  "Pue päälle jotain muuta." Mä olen kuukausitolkulla ollut trikoissa ja neuleessa tai collarissa. Tänään mun siis pitää pukea jotain muuta. Ajatus on hieman jännittävä ja olen vielä kylpytakissa.

Seuraava kohta on kohtuullinen  "Karsi kymmenen tavaraa." Mun Feng shui projektissa karsin ainakin 100, niin se kymmenen on varmaan helppo. Se on tarkoituskin. Baby steps.

Sitten mun pitää syödä puuroa. Tämä liittyy kaappien tyhjentämiseen, mutta erityisesti terveelliseen syömiseen. 

Tee vatsoja! Olen aika monena päivänä kahvakuulalla heilutellut etuheilautusta. Jotenkin se avaa kroppaa. Eilen sitten googlailin sen hyötyjä ja niitähän on. En tajunnutkaan kuin moneen lihakseen se vaikuttaa. Mutta vatsalihakset on taas unohtuneet. Eli nyt niitä. 

Sitten viimeinen listan juttu on Kirjoita! Tässä nyt kirjoitan eli hyvässä vauhdissa listan kanssa. 

Mutta tosta Backlundin kirjasta. Siellä oli todella hyvä ja tosi osuva esimerkki ihmisluonteesta. Tyyppi on Tinderissä swaippailemassa oikeaan ja vasempaan. Kun kohdalle tulee tosi komea mies, niin ihminen herkästi swaippaa vasemmalle, koska "Ei se komea mies musta kuitenkaan kiinnostu." Mutta tosiasiassa ihminen ei voi tietää naismakua ja elämän rakkaus voi mennä ohi suun.

Toisessa esimerkissä tyyppi ei hae jotain kivaa työpaikkaa, kun ei sitä kuitenkaan saa. No ei varmaan saakaan, jos ei hae. 

Hirmu simppeleitä esimerkkejä, mutta valitettavan tosia ainakin mun kohdalla. Nyt täytyy alkaa harjoittamaan rohkeuttaan ja edes joskus ryhtyä johonkin epämukavaan. Niin pitkälle en mene että treffeille menisin, mutta jos JOTAIN. 

Nyt mä siirryn työlistan johonkin kohtaan. Kivaa jouluviikon alkua!

Haaste Uuteen vuoteen.

 Joka vuosi joulu yllättää sillä paljonko siihen menee rahaa. Vastaus on paljon ja en edes suostu laskemaan yhteen kuluja. Sen paljastan, että suklaaseen meni 33 euroa. Niin ja Alkoon satanen. Jälkimmäisen syy on älyvapaa. Keksittiin isoimman nuorison kanssa, että juodaanpa aattona drinkit. Tehdään Long island iced tea-drinkit. Sitten kun Alkossa etsin tykötarpeita, hiukan kauhistutti. Viina on kallista. No, säästyyhän se jossei se mee sanovat viisaat. Eli jos nyt tehdään yhdet drinkit, niin seuraavina vuosina tehdään myös ihan niistä samoista pulloista. 

Sit tässä rahoja laskiessa tajusin että kuopuksen rippijuhlat on tammikuun puolivälissä. Ihanaa, mutta rahan menoa.

Sit keskimmäinen, jota ei ole autoilu kiinnostanut, keksi että hän voisikin mennä autokouluun. Jonka lisäksi kuopus menee mopokouluun. Mulla on toukokuussa Kreikan matka. Äkkiä laskettuna mun pitäis saada kasaan n 2500 e. Puolessa vuodessa. Hihhei. 

Tähän kun yhdistää sen, että puskuritili on hyvin vakavasti tyhjentynyt ja sitäkin pitäisi täyttää. Haaste ensi vuodelle.

Jatka ostamattomuutta. Älä osta uusia vaatteita. Laihdu, niin mahdut vanhoihin vaatteisiin. (Rahaakin säästyy jollei osta herkkuja)

JA hitto vieköön. Pemistä se samperin arkkupakastin ja syö sieltä kaikki syötävä. Kaikki siellä on syötävää. Oikeasti. Se on siivottu viime vuonna ja jäljelle jäi RUOKAA. 

Rahastoon olen säästänyt enemmän rahaa kuin olin suunnitellut. Haaste: anna niiden rahojen olla siellä. Älä nosta. Kyllä ne autokoulut maksetaan ilmankin. 

Pitääkin pitkästä aikaa ehkä tehdä uuden vuoden lupauksia.

jk. Saat sen mistä luovut saisi nyt pitää paikkansa. Paikallisessa Face-ryhmässä opiskelijaäiti kysyi saisiko hakea tyhjiä pulloja, että voisi ostaa lapsille jouluksi ruokaa. Mä laitoin hänelle mobile payllä kympin. 

Tänään laitoin kympin yhteen toiseen sydäntä särkevään tarkoitukseen. Olen ollut herkällä tuulella. 

Bonuspikkujoulut

 Hirmuinen pettymys olen itselleni. Mun piti blogata joka päivä kuten Marikankin, mutta tässä sitä taas ollaan. Multa jäi myös kesken mun feng shui/positiivinen runsaus-projekti, mutta ei haittaa. Sen voi tehdä vaikka joka kuukausi ja elämä vaan pursuaa positiivisia juttuja.

Katsooko kukaan ihanaa ruotsalaista sarjaa Bonusperhe. Löytyy Areenasta, uusi kausi pyörii juuri. Sarja on mulle ja poikien isän perheelle (siis hälle ja vaimolleen) tärkeä, koska se alkoi samoilla nurkilla kuin meidän ero ja teemat kovin samat. No kuitenkin, uudella kaudella eksät ja nyksät perheineen piti pikkujoulut koko sakille.  Eksäni vaimo innostui tästä ja päätti pitää meille kaikille bonuspikkujoulut. Lauantaina kokoonnumme heille syömään hanhea. (Onkohan se yök en syö?)

Kerroin tästä jutusta ystävälleni ja hän oli että "Onpa kiva kun te molemmat perheet kokoonnutte yhteen. Ei kun hetki, siellähän on perhe ja sit sinä yksin.". Sitten me tuijotettiin  toisiamme hieman vaisuina. Kyllä, siellä on perhe ja sit minä yksinäinen raasu, jota varmaan roikotetaan mukana säälistä. Siellä eksän vaimo miettii että voi sitä vanhaa rouvaa, pyydetäänkö se meille kylään ja nauretaan sille sit sen selän takana. :D

Oikeasti on kiva että kokoonnumme kaikki yhteen syömään ja juhlimaan yhdessä. Tätähän mä olen toivonut about aina. Sitä että eksät ja nyksät perheineen voisi vaikka viettää joulua yhdessä. Mieluiten kyllä vietän jouluni kuten vietän, eli aaton poikien ja miniän kanssa. Ensi joulu onkin sitten toista. Sehän on täysin mahdollista että olen aaton yksin. 

Työmielessä mun joulu on vielä mysteeri. Nykyinen hoitolapsi ei ole mulla, mutta en tiedä tuleeko uusi ennen joulua. Eilen myös väläyteltiin aihetta päivystys. Kun jonkun pitäisi päivystää. Hieman jännittyneenä tässä odottelen osuuko pommi kohdalleni. 

Mutta fiilis on oikein hyvä. Ei kriisejä!

Positiivinen runsaus ja viikon ruoat

 Aloitetaan kiinnostavasta (not) ruokaviikosta. 

Maanantaina tilattiin pitsaa, koska Itsenäisyyspäivä ja laiskuus. Tiistaina yksi söi tikka masalaa ja kaksi söi jauhelihakastiketta, yksi makaronilaatikkoa. Tänään yksi syö makaronilaatikkoa ja yksi tikka masalaa, molemmat fetasalaattia. Pojat siis. Mä syön munakasta :D Torstaina pojat tekee wingsejä frittikeittimellä. Mä syön ehkä halloumisalaattia. Perjantaina pojat menee isänsä kanssa syömään. Mä syön mitä löytyy eli munakasta tai kaurapuuroa. Pakkasessa olisi kyllä tonnikalavuokaakin. Viikonloppuna teen pähkinäkuorrutettua kirjolohta ja veneperunoita. Poika tekee chili con carnea, joka riittää maanantaillekin. Että siinäpä se. Yritys käyttää mahd vähän rahaa ruokaan ennen joulua ja aina vaan tyhjentää pakastinta. Nyt saa syödä jäätelötkin sieltä pois. Tyhjennys!

Se feng shui juttu mikä on käynnissä on ainakin työmielessä toimiva. Eli heti kun aloitin, tuli hoitolapsi. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että hoitolapsi on kotilomilla neljä yötä viikossa. Tänään alkoi myös päivystys ex tempore, mikä tarkoittaa sitä, että saan palkkaa tästä hengailustakin. Tällä on varmistettu siis tammikuun palkka. Voin siis rentoutua ja viettää yltäkylläisen (Suklaisen)  joulun liikoja stressaamatta.

Muutaman jutun olen saanut myytyä ja säkillisen tavaraa vein Fidalle tänään. En koe että koti olisi tyhjempi, mutta ehkä se on.

(Hei taas tuli runsausjuttu. Se heppu, jonka piti tehdä mulle ruokaa peurasta, mutta joka jäätyi kun mainitsin poikani, ilmoitti itsestään juuri äsken. Puoltoista kuukautta piti mykkäkoulua, mutta taas ilmoittautui. )

Taidan tänään karsia erityisen huolellisesti, niin saisin viestin joltain erityisen toivotulta henkilöltä :)

Feng shui kohdilleen jatkuu

 Yllätin itseni. Mä olen jo kolmatta päivää mukana tässä yhdeksän päivän feng shui haasteessa. Päätin toteuttaa haasteen helpompana. Karsin vain 18 tavaraa päivässä. Kaikki yhdeksällä jaolliset numerot kelpaa nimittäin. Koska kotona on enemmän vilskettä kuin aiemmin, olen nyt mennyt helpoimman kautta karsimisessa. Mulla on vaatehuoneen hyllyllä lasten vanhoja dvd-levyjä. Poistan sieltä 18 levyä päivässä. Kannan ne saman tien autoon odottamaan Fidalle pääsyä. Ensi viikolla pemistän muitakin paikkoja kuin levyhyllyä.

Samalla toki aktiivisesti mietin mitä haluan elämääni lisää. Positiivinen runsaus on ykkösenä. Ihmisiä, naurua, kivaa tekemistä. Tietysti runsaasti rahaa.

Positiivista runsautta tuli jo perjantaina. Minulle soitti sosiaalityöntekijä, jota en ole tavannut. Hän sanoi kuulleensa minusta paljon hyvää. Olen kuulemma arvostettu ja pidetty. Oli niin ihana saada noin kivaa palautetta. Tällä pärjään loppuvuoden. 

Eilen esikoinen ja miniä oli taas pitkään kylässä. Keksittiin miniän kanssa meille sopiva jouluruoka. Meistä kumpikaan kun ei syö jouluruokaa ollenkaan. Päätettin tehdä salaattibuffa. Pilkotaan kippoihin salaattijuttuja, pastaa, fetaa, mozzarellapalloja, kanaa, tacomaustettua jauhelihaa, nachoja ja suolapähkinöitä. Näistä kaikista pojatkin varmaan ottaa itselleen jotain kinkun kylkeen.

Muut jouluruoat on meillä vain kinkku, graavilohi, porkkanalaatikko, mäti smetanoineen ja sipuleineen. Nämä on vuosien varrella valikoituneet meidän pöytään. 

Ystävä just aamulla näytti heidän listansa, joka on exceliin tehty. Lista on varmaan metrin mittainen. Heillä on KAIKKEA. Paljon. Hauskin on se, että heillä on jälkiruoka ja erikseen kahvin kanssa vielä täytekakku. Kahvin jälkeen juustoja, joita kukaan ei enää jaksa syödä, mutta aina ne hankitaan. Lievästi sanoen yltäkylläistä. 

Mut jee, joulu lähestyy.

Feng shui. Elämän runsaus.

 Heippa. Mä olen hissutellut villasukissani koko marraskuun, enkä ole keksinyt yhtäkään ajatusta, joita jakaa tänne tai minnekään. Olen taas joutunut huomaamaan ettei mulle sovi liian "tyhjä" ja rauhallinen elämä. Mulla on ollut töitä eli työlapsia tosi vähän tänä syksynä ja vapaapäiviä siksi niin paljon. Juuri olin kuusi päivää itsekseni kotona tyhjänpanttina. Olen lukenut ja nukkunut. Nukkunut liikaa itseasiassa. Sain mä hetkellisen puuskankin ja siivosin kirjahyllyjä, etsin joulujuttuja ja vaatehuonettakin hieman järkkäilin. Puoli jätesäkillistä tavaraa kannoin jo autoon odottamaan Fidalle viemistä. 

Suurimman inspiraation sain Eeva Kolun blogista. Seuraan Kolua instassa ja olen ihaillut kuvia hänen kodistaan. Etenkin hänen suuri ruokapöytänsä on ollut mun rakkaus. Mutta apua, mitä nyt. Kolu myi pöytänsä ja hankki pienen pyöreän ruokapöydän. Selitys koskettu mua kovasti. Sen lisäksi että pöydän kohdalla oli kuulemma aika pimeää, niin Kolulle oli tullut tunne, että hän jatkuvasti vain odottaa ihmisiä. Hän elää yksin ja yksin elävälle iso pöytä on vain liikaa. Pöydän ääressä tuli istuttua harvoin. Hän siis hankki pienen pöydän ja asetti sen ikkunan eteen ja nyt hän viettää sen äärellä paljonkin aikaa. 

Eli jos hankkii huonekalunsa itselleen, tähän hetkeen, lisää hyvinvointiaan. 

Mulle tuli kova hinku luopua omasta isosta pöydästä, mutta sitten laskin uudestaan ja tajusin, että mä kyllä tarvitsen juurikin tämän pöydän tähän elämään. 

Toinen inspiroiva juttu blogissa oli sellainen feng shui kuntoon. 9*27 oli sen nimi. Yhdeksänä päivänä poistaa kodistaan 27 tavaraa. Jos joku päivä jää välistä, pitää aloittaa alusta. (Tähän se mun kohdalla kosahtaa, vaikka ajatus innostikin. En mitenkään pysty sitoutumaan yhdeksäksi päiväksi.)

"Ajatus rituaalin takana on yksinkertainen: kun luovumme siitä, mikä ei enää palvele meitä, teemme tilaa sille, mitä haluamme elämäämme lisää. 

Tämä rituaali on mainio esimerkiksi vuodenaikojen vaihtuessa, silloin kun elämässä on alkamassa uusi vaihe tai silloin, kun toivoisi että elämässä alkaisi uusi vaihe.

Kun tuntuu, että elämä on vähän jumissa ja kaipaa jotain uutta. Tämä tuppaa pistämään asioihin vauhtia. "

(Kun nyt luin tämän jutun uudestaan, niin todellakin mun pitää kyetä sitoutumaan tällaiseen projektiin. Mun elämä on jumissa ja todellakin tarvitsen jotain uutta. )

Sitten taas Eevan sanoin: Minusta rituaalin hauskin vaihe on etsiä todisteita siitä, miten toiveeni toteutuu yhdeksän päivän aikana. Yritän pitää silmät auki ja kirjoitan kaiken mitä huomaan ylös. 

Mulla on kotona vino pino muistikirjoja. Minäkin aloitan karsimisen ja pidän päiväkirjaa mitä kaikkea ihanaa mulle tapahtuu. (Taidan aloittaa karsimisen parittomista sukista, niin pääsen hyvään alkuun, )

Oumaigaad, jo tämä kirjoittaminen auttoi, Juuri sain puhelun että saan hakea itselleni pikkutaaperon. Huraa. Runsaus. Työ. Elämän sisältö.