Tässä on taas ollut kaikkea ja silti ei mitään. Olen miettinyt mun blogin missiota ja sehän on inhorealismi. Tässä viime ajat olen vaan ollut lähinnä stressaantunut ja huolissani taloudesta ja etenkin sähköstä. En ole täällä sitten viitsinyt koko ajan valitella, mutta en osaa hihkua mitään ilosanomaakaan.
Tänään asiat meni parempaan suuntaan eli sain lisää töitä. Uskallan taas hetken hengittää rennosti. Mutta ei, en uskalla lähteä shoppaamaan yhtään mitään koska tulevaisuus.
Jännästi stressistä tulee motivaatio näihin talousjuttuihin, jotka aiemminkin oli pinnalla. Vähän yli saattanut mennä välillä. Viikonloppuna ostettiin eväitä pojalle koristurnaukseen. Jotain siinä kitisin, että "minä ostan isäviikolla laadi daa." Yhtäkkiä hokasin että kyseessä oli n 15 euron ostokset. Että tähän on tultu, jos noin pikkuraha saa stressaamaan. Samalla syyllä en mennyt vesijuoksemaan viikonloppuna, vaikka olin vapaa. Kun eihän nyt voi maksaa 6,80 jostain pulikoinnista. Tänään vähän harmittelen, koska nyt loppui vapaat tähän kuin seinään. Et jos jouluna pari päivää on vapaata seuraavan kerran :) Mutta en valita. Stressi on pahempaa, kuin kiinni olo.
Pakko tuo sähköjuttu kuitenkin vielä kertoa. Ystäväni tuosta naapurista joutuu tekemään uuden sähkösopparin. Hinta 7 kertaistuu! Talven sähkölaskut tulee olemaan vähintään 700 e kuussa, jos tulee kylmä. Että jku syy mulle on siihen, että yritän säästää ensi vuotta varten.
Olen myös täällä oivaltanut taas muita asioita. Liikaa hokenut sitä "mulla ei ole elämää"-mantraa ja alkanut uskoa siihen. Sitten tajusin, että minähän vain vertaan elämääni muiden elämään, jotka elävät eri tavalla, vauhdikkaammin. Että se vertailu on typerää, koska ennen ennenkään elänyt juuri sen kummemmin. Aina mä olen kotona viihtynyt enkä jatkuvasti pörrännyt eri menoissa.
Liittyykö tämä ei ole elämää-juttu eniten sitten siihen, etten deittaile? Ehkä niin, mikä sekin on tyhmää, koska en sitäkään halua. Eli ehkä mä vertaan itseäni ja elämääni siihen vuoden 2015-2016 tyyppiin, joka oli ehkä hieman liiankin vauhdikas. Ehkä salaa pilkkaan itseäni itselleni, tästä uudesta nössöminusta. Ja vieraammille tekisi mieli huutaa että "mun sisällä elää villiminä, trust me."