Kaikki muut hehkuttaa Uutta vuotta somessa ja on ihan että hiih ja iih ja ihanaa. Mulla on vaan kalvava olo, että elämä on ohi ja kaikki on paskaa ja ei ole mitään odotettavaa. Kyllä, elämässä on paljon hyvää, mutta ei mitään innostavaa. Että sillä mielellä uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen.
Mutta aloitetaan nyt silti niistä sympaattisista jutuista kirjoittaminen. Eilen illalla pojille syntyi pikkuveli, taas. Eksällä on nyt viisi poikaa, mulla siis ne kolme :D
Esikoinen on että ihanaa, katso nyt miten suloinen, kuopus on, että ihan jees ja onpa se pieni, keskimmäinen on että MÄ EN HALUNNUT enempää sisaruksia.
Sympaattisen hetken koin myös kun katsoin esikoisen kanssa Suomi Lovea. Kysyin että mikä olis hänen biisinsä siellä, jos sais valita. Vastaus tuli salamannopeasti; What I've done (Linkin park)
Kysyin että kehen se henkilöityy, kun mulle se biisi on meidän kahden biisi. Esikoinen sanoi, että "suhunhan se".
Kyynel. Esikoinen oli tokalla luokalla, kun se ihastui siihen biisiin kun autossa sitä kuultiin ja siitä lähtien se on kulkenut meidän mukana. Kymmenen vuotta.
Öö, mitäs muuta mukavaa olis ollut? On ollut hyviä hetkiä ja ajatuksia, mutta harmi kun niitä ei heti kirjaa ylös, kun niitä tulee.
Se on ilahduttanut myös kun miehen tyttären kanssa vietetty aikaa ja höpisty saunanlauteilla kahden. Saan raporttia miesjutuista ja sit nauretaan. 30 vuoden ikäero ei tunnu niillä hetkillä yhtään.
Vieläkin olen haaveillut harrastuksesta, mutta ei ole sellaista ilmaantunut. Jospa ensi vuosi olisi harrastamisen vuosi. Lupasin jo ryhtyä positiiviseksikin, mutta liika pinnistely uuvuttaa. Kun ei irtoa niin ei. Jospa nyt sit marisen niin että kyllästyn ja uin pintaan.
Mut hei, työt alkoi vihdoin ja työlapsukaiseni ovat ihania ja se on mahtavaa.
Ja niin, tapaninpäivänä Prismassa myytiin lohipaketteja hintaan 2e kilo. Nyt on pakastin täynnä kalaa ja voin toteuttaa taloudellista elämäntapaa ja kalansyöntiä samaan aikaan.
Hyvää Uutta vuotta kaikille! Saakaa mitä toivotte.
JA jakakaa vinkkinne miten nousta negatiivisuuden alhosta.
tiistai 31. joulukuuta 2019
maanantai 16. joulukuuta 2019
Jos joku toivoi lopettamista
Niin nyt joutui kyllä pettymään. Mä olen täällä!
Mulla on ollut kettumainen talvi, tai ainakin marraskuu. Oli niin raskasta työn puolesta ja sit iski flunssa ja sit kun marraskuu loppui, niin nukuin viikon. Nyt viikkoon ei ole enää uni riittänyt puol seiskaa pidemmälle, eli olen kai nukkunut tarpeeksi.
Musta on tullut tylsä ja vanha ja näköalaton. Ponnistelemalla ei löydy innostuksen kohdetta, mutta salaa yritän kuikuilla jotain mistä kiinnostua.
Miehen tytön "puoliäitiviikko" alkoi eilen ja käytiin kävelyllä. Päätettiin kävellä nyt joka päivä ainakin kerran. Vanhastaan muistelen, että jos liikkuu, niin se ehkä ruokkii itseään. Sit haluaa liikkua enemmän ja ehkä sit löytyy joku innostus.
Esikoinen aikuistui, eli on jo kolmatta päivää aikuinen. Eilen se tuli hakemaa kamojaan 22.30 ja mies vitsaili, että heti kun aikuistui, niin riekutaan outoihin aikoihin ovella.
Esikoinen juhli päiväänsä lauantaina menemällä Tallinnaan mun miehen, veljen ja faijan kanssa. Yöpyivät kaupungissa ja kyllähän sen tietää mitä se tarkoitti. Ne joi alkoholia. Baareissa. Puhui miesten juttuja ja valitettavasti olen joitain juttuja kuullut ja toivon etten olisi. :D
Sitten ne päivä ja aamusaunoi hotellihuoneessa ja puhui niitä miesten juttuja.
Mun poika on siis nyt mies! (joka pari viikkoa sitten sanoi mulle ajotunnilla, että hänelle on käynyt kyllä tosi hyvä flaksi vanhempien suhteen)
Ainiin, sukujuhlittiinkin poikaa. Nauratti taas, että olis niin kiva kun paikalla olisi joku sosiologi tai kulttuuriantropologi tai ehkä astronautti, joka seurais lajin toimintaa oudoissa kokoonpanoissa.
Minä ja mies, mun eksä ja sen vaimo. mun äiti ja isä, mun bioisä ja sen vaimo. Nyt uutuutena paikalla oli myös tää mun puoltytär eli miehen tytär.
Ja toki sit eksän äiti ja veli vaimoineen.
Että oli siinä taas. Kaikki me onneksi ollaan kivoja ja hyvin käyttäytyviä. Ja miksi ei oltaisi.
Ainiin, olen myöhäisherännäinen Netflix sarjojen suhteen. The Crown. Kaikki siitä puhuu ja kaikki sen katsoo. Mua ei ole kiinnostanut. Mutta nyt kun olin semiyksin kotona viikonlopun, niin kaverin painostuksesta katsoin ekan jakson lauantai-iltana. Ja toisen. Sunnuntaina nousin 7.30 ja jatkoin sarjan katsomista. Katsoin viiteen. Puin päälle ja hain miehet satamasta.
Tää sarjakoukku on huikea parannus mun arkisille puuhailuille. Edellisen viikon pelasin pasianssia.
Mun pitäis tehdä jotain mun elämällä ja elämälle. (niin olen ollut työlapsia vailla pari viikkoa ja siksi aikaa vatvoa moisia juttuja)
Eli hei teille kaikille ja hyvää joulukuuta!!!
Mulla on ollut kettumainen talvi, tai ainakin marraskuu. Oli niin raskasta työn puolesta ja sit iski flunssa ja sit kun marraskuu loppui, niin nukuin viikon. Nyt viikkoon ei ole enää uni riittänyt puol seiskaa pidemmälle, eli olen kai nukkunut tarpeeksi.
Musta on tullut tylsä ja vanha ja näköalaton. Ponnistelemalla ei löydy innostuksen kohdetta, mutta salaa yritän kuikuilla jotain mistä kiinnostua.
Miehen tytön "puoliäitiviikko" alkoi eilen ja käytiin kävelyllä. Päätettiin kävellä nyt joka päivä ainakin kerran. Vanhastaan muistelen, että jos liikkuu, niin se ehkä ruokkii itseään. Sit haluaa liikkua enemmän ja ehkä sit löytyy joku innostus.
Esikoinen aikuistui, eli on jo kolmatta päivää aikuinen. Eilen se tuli hakemaa kamojaan 22.30 ja mies vitsaili, että heti kun aikuistui, niin riekutaan outoihin aikoihin ovella.
Esikoinen juhli päiväänsä lauantaina menemällä Tallinnaan mun miehen, veljen ja faijan kanssa. Yöpyivät kaupungissa ja kyllähän sen tietää mitä se tarkoitti. Ne joi alkoholia. Baareissa. Puhui miesten juttuja ja valitettavasti olen joitain juttuja kuullut ja toivon etten olisi. :D
Sitten ne päivä ja aamusaunoi hotellihuoneessa ja puhui niitä miesten juttuja.
Mun poika on siis nyt mies! (joka pari viikkoa sitten sanoi mulle ajotunnilla, että hänelle on käynyt kyllä tosi hyvä flaksi vanhempien suhteen)
Ainiin, sukujuhlittiinkin poikaa. Nauratti taas, että olis niin kiva kun paikalla olisi joku sosiologi tai kulttuuriantropologi tai ehkä astronautti, joka seurais lajin toimintaa oudoissa kokoonpanoissa.
Minä ja mies, mun eksä ja sen vaimo. mun äiti ja isä, mun bioisä ja sen vaimo. Nyt uutuutena paikalla oli myös tää mun puoltytär eli miehen tytär.
Ja toki sit eksän äiti ja veli vaimoineen.
Että oli siinä taas. Kaikki me onneksi ollaan kivoja ja hyvin käyttäytyviä. Ja miksi ei oltaisi.
Ainiin, olen myöhäisherännäinen Netflix sarjojen suhteen. The Crown. Kaikki siitä puhuu ja kaikki sen katsoo. Mua ei ole kiinnostanut. Mutta nyt kun olin semiyksin kotona viikonlopun, niin kaverin painostuksesta katsoin ekan jakson lauantai-iltana. Ja toisen. Sunnuntaina nousin 7.30 ja jatkoin sarjan katsomista. Katsoin viiteen. Puin päälle ja hain miehet satamasta.
Tää sarjakoukku on huikea parannus mun arkisille puuhailuille. Edellisen viikon pelasin pasianssia.
Mun pitäis tehdä jotain mun elämällä ja elämälle. (niin olen ollut työlapsia vailla pari viikkoa ja siksi aikaa vatvoa moisia juttuja)
Eli hei teille kaikille ja hyvää joulukuuta!!!
maanantai 28. lokakuuta 2019
Oletko Heidi vai Oskari?
Apua, mihin tämä aika juoksee? Siis ihan oikeasti mä haluaisin kirjoittaa joka päivä, mutta joku aina menee pieleen. On mulla luonnoksia tuolla, mutta vihaan jokaista kirjoittamaani sanaa ja ne jää sitten kesken.
Sit täällähän on koko ajan joku lapsi tai nuori tai aikuinen lähistöllä. Ei pysty kirjoittaan ihminen silloin.
Mutta hei, katsoin Ensitreffit alttarilla ja niin sain ahistuksen Heidin ja Oskarin väännöistä. Tää Heidihän koko ajan painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Koko ajan pitää jakaa ajatuksia ja olla avaamassa sydäntään, että mikä vaivaa nyt ja entäs nyt ja mitä sä nyt ajattelet. Ja Oskari vetää hyvin mykkää linjaa, joka varmaan ajaa hulluksi joo sekin.
Mietin kaverpiiriäni, että kumpia ne on? Parista tiedän faktana, että heti jos yhtään mikään hiertää, niin pitää samantien keskustella ja ruotia kaikki auki. Itsestäni tiedän olevani Oskari. Jos yhtään mua yrittää saada ruotimaan mitään silloin kun en halua, niin musta tulee kivimuuri. Siis niin hiljainen ettei rajaa. Poikkeuksena reilu viikko sitten...
Mies halus kotiin tullessaan autossa jostain asiasta puhua. Ei mikään iso juttu, mutta ehkä ärsyttävä. Ilmoitin olevani tosi kipeä ja nyt en kyllä yhtään jaksa, eli anna olla. No antoiko? Yritin uudestaan sanoa, että koska olen kipeä niin en vaan jaksa mitään, eli oo hiljaa.
NO, tultiin kotiin. Seurassa oli esikoinen ja naapurin mies. Mies aloitti uudestaan. Sanoin aika nätisti taas et Not now please, olen kipeä ja haluan lähinnä kuolla. Uskoiko mies? No ei. Lopputulema oli se, että huusin että nyt vittu pää kii mä en jaksa ja haluan vittu pois täältä. About suora lainaus.
Naapuri oli että ei hätää, mä halaan sua. Mä kirkaisin että VITTU näpit irti jokainen ja kukaan ei koske tai puhu mulle.
Että repikää siitä. Saisko vain olla rauhassa kipeä Oskari? ( Ei aavistustakaan mikä oli se juttu mistä pimahdin. Se ei ollut iso juttu tai mitään. En vaan kipeänä jaksanut setviä)
Yksi ystäväni on tällainen ruotija ja olkoon vaan, mutta kun on vähän liikaa sit ruotimassa mun juttuja. Ja etenkin JUST NYT olen niin raivona siitä, että pää hajoaa. Häntä kiinnostaa liikaa mun parisuhde ja jos haistaa pienenkin epäsovun poikasen, niin on heti NIIIN huolissaan ja HÄN ainakin olisi pahoilla mielin ja jopa äkäinen jos olis minä, mutta "en ole, kunhan nyt sanon vaan mielipiteeni". Mä en tykkää toisten kumppaneiden tai parisuhteiden arvostelusta yhtään. Piste.
Asia on selvitetty jne mutta kaverin avautumisen takia mulla on paha mieli. On sellainen olo että selän takana kuiskitaan ja blaa blaa.
Juttu itsessään ei ollut iso. Snadi mustasukkaisuusvinoilu ehkä lähimpänä totuutta.
Mulle siis akkiä käsitelty juttu, ei iso, mutta sit painaa kaverin voivottelu.
Alan ehkä erakoksi.
Ja niin, Olen siis Oskari, joka ei koskaan halua käsitellä asioita heti, vaan vasta kun on rauhoittunut ja miettinyt. Sit jos joku heti haluaa selvittää, niin hajoan kappaleiksi.
Sit täällähän on koko ajan joku lapsi tai nuori tai aikuinen lähistöllä. Ei pysty kirjoittaan ihminen silloin.
Mutta hei, katsoin Ensitreffit alttarilla ja niin sain ahistuksen Heidin ja Oskarin väännöistä. Tää Heidihän koko ajan painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Koko ajan pitää jakaa ajatuksia ja olla avaamassa sydäntään, että mikä vaivaa nyt ja entäs nyt ja mitä sä nyt ajattelet. Ja Oskari vetää hyvin mykkää linjaa, joka varmaan ajaa hulluksi joo sekin.
Mietin kaverpiiriäni, että kumpia ne on? Parista tiedän faktana, että heti jos yhtään mikään hiertää, niin pitää samantien keskustella ja ruotia kaikki auki. Itsestäni tiedän olevani Oskari. Jos yhtään mua yrittää saada ruotimaan mitään silloin kun en halua, niin musta tulee kivimuuri. Siis niin hiljainen ettei rajaa. Poikkeuksena reilu viikko sitten...
Mies halus kotiin tullessaan autossa jostain asiasta puhua. Ei mikään iso juttu, mutta ehkä ärsyttävä. Ilmoitin olevani tosi kipeä ja nyt en kyllä yhtään jaksa, eli anna olla. No antoiko? Yritin uudestaan sanoa, että koska olen kipeä niin en vaan jaksa mitään, eli oo hiljaa.
NO, tultiin kotiin. Seurassa oli esikoinen ja naapurin mies. Mies aloitti uudestaan. Sanoin aika nätisti taas et Not now please, olen kipeä ja haluan lähinnä kuolla. Uskoiko mies? No ei. Lopputulema oli se, että huusin että nyt vittu pää kii mä en jaksa ja haluan vittu pois täältä. About suora lainaus.
Naapuri oli että ei hätää, mä halaan sua. Mä kirkaisin että VITTU näpit irti jokainen ja kukaan ei koske tai puhu mulle.
Että repikää siitä. Saisko vain olla rauhassa kipeä Oskari? ( Ei aavistustakaan mikä oli se juttu mistä pimahdin. Se ei ollut iso juttu tai mitään. En vaan kipeänä jaksanut setviä)
Yksi ystäväni on tällainen ruotija ja olkoon vaan, mutta kun on vähän liikaa sit ruotimassa mun juttuja. Ja etenkin JUST NYT olen niin raivona siitä, että pää hajoaa. Häntä kiinnostaa liikaa mun parisuhde ja jos haistaa pienenkin epäsovun poikasen, niin on heti NIIIN huolissaan ja HÄN ainakin olisi pahoilla mielin ja jopa äkäinen jos olis minä, mutta "en ole, kunhan nyt sanon vaan mielipiteeni". Mä en tykkää toisten kumppaneiden tai parisuhteiden arvostelusta yhtään. Piste.
Asia on selvitetty jne mutta kaverin avautumisen takia mulla on paha mieli. On sellainen olo että selän takana kuiskitaan ja blaa blaa.
Juttu itsessään ei ollut iso. Snadi mustasukkaisuusvinoilu ehkä lähimpänä totuutta.
Mulle siis akkiä käsitelty juttu, ei iso, mutta sit painaa kaverin voivottelu.
Alan ehkä erakoksi.
Ja niin, Olen siis Oskari, joka ei koskaan halua käsitellä asioita heti, vaan vasta kun on rauhoittunut ja miettinyt. Sit jos joku heti haluaa selvittää, niin hajoan kappaleiksi.
torstai 10. lokakuuta 2019
Lahjomalla positiiviseksi!
Päivät valuu eteenpäin. Ei juuri muuta kommentoitavaa. (Mies vitsaili töihin lähtiessään, että tehän voitte vaikka viedä roskat, niin on jotain äksöniä päivässä.)
Yksi kiva juttu sentään. Meillä yökyläili miehen nuorin tytär yhden yön. Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Saunottiin ja puhuttiin syvällisiä ja kepeitä. Selattiin sen Tinderiä ja naurettiin hervottomana. Huomattiin, et meillä on sama miesmaku. Sain klikkailla tytön puolesta ja aikaansain monia mätsejä :D
Tyttö sanoi, että mun kanssa on niin helppo jutella, että tuntuu kuin puhuis kaverille. Olen tästä kovin otettu. Samat välithän mulla on miehen vanhempaan tyttäreen. Puidaan miesjuttuja sun muita. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta on se vaan mahtavaa saada uusia hyviä tyyppejä elämään.
Lapsiluku talossa lisääntyi. Naurattaa puhua kaikki jutut kahdesti. Suomeksi ja englanniksi. Lapset leikkii ja puhua pulputtaa välittämättä siitä ettei toinen ehkä tajua mitään. Metafora parisuhteelle?
Ainiin, mun velihän seurustelee miehen ex-vaimon siskon kanssa. Viikonloppuna tapasin lasten synttäreillä tän ex-vaimon. Nyt olen tavannut kaikki kolme!!! :D Mä olin vähän pettynyt, että eksä vaikuttu hiljaiselta ja huumorintajuttomalta. Olisin mielelläni vitsaillut aiheesta, mutta ei ollut sit tilaisuutta, kun toinen vetäytyi. Mikä sääli!
Yhdelle ystävälleni olen julman kateellinen. Se on hulannut ja raivokävellyt jokusen viikon ja vyötäröstä on kadonnut 10 senttiä! Mä hulaan jonkin verran, mutta en riittävästi. Raivo tai muille kävelyille en ole päässyt tai ehtinyt.
Vähän alkaa ketuttaa tää vapaa-ajan puute. Huomenna olen vapaa 2h ja se on ainoa vapaa seitsemään viikkoon. Hahahhahahh!
Kahden viikon kuluttua täytän 49 ja mietin että tällai ne mun parhaan vuodet sit vierii.
jk. Olen varmaan maininnut että keskimmäistä yritän kannustaa ja lahjoa positiiviseen ajatteluun. (Lahjomalla positiiviseksi. Uusi bestseller)
Eilen liikutti pojan vitutus maksimus viesti. Tai ei, se viesti ei liikuttanut, mutta sen jälkeen tullut "Olen tietoinen siitä ole positiivinen-asiasta, mutta on se taas niin vaikeaa".
Aistin viestistä yrittämistä!
jk. Hei se broileri-nuudelipelti, josta kirjoitin, oli älyttömän hyvää ja helppoa. Eli keitetyt nuudelit pellille, päälle marinoituja kanapihvejä ja marinadi kostukkeeksi, kirsikkatomaatteja. Uunissa n 25min. Fetaa annoksen päälle.
Yksi kiva juttu sentään. Meillä yökyläili miehen nuorin tytär yhden yön. Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Saunottiin ja puhuttiin syvällisiä ja kepeitä. Selattiin sen Tinderiä ja naurettiin hervottomana. Huomattiin, et meillä on sama miesmaku. Sain klikkailla tytön puolesta ja aikaansain monia mätsejä :D
Tyttö sanoi, että mun kanssa on niin helppo jutella, että tuntuu kuin puhuis kaverille. Olen tästä kovin otettu. Samat välithän mulla on miehen vanhempaan tyttäreen. Puidaan miesjuttuja sun muita. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta on se vaan mahtavaa saada uusia hyviä tyyppejä elämään.
Lapsiluku talossa lisääntyi. Naurattaa puhua kaikki jutut kahdesti. Suomeksi ja englanniksi. Lapset leikkii ja puhua pulputtaa välittämättä siitä ettei toinen ehkä tajua mitään. Metafora parisuhteelle?
Ainiin, mun velihän seurustelee miehen ex-vaimon siskon kanssa. Viikonloppuna tapasin lasten synttäreillä tän ex-vaimon. Nyt olen tavannut kaikki kolme!!! :D Mä olin vähän pettynyt, että eksä vaikuttu hiljaiselta ja huumorintajuttomalta. Olisin mielelläni vitsaillut aiheesta, mutta ei ollut sit tilaisuutta, kun toinen vetäytyi. Mikä sääli!
Yhdelle ystävälleni olen julman kateellinen. Se on hulannut ja raivokävellyt jokusen viikon ja vyötäröstä on kadonnut 10 senttiä! Mä hulaan jonkin verran, mutta en riittävästi. Raivo tai muille kävelyille en ole päässyt tai ehtinyt.
Vähän alkaa ketuttaa tää vapaa-ajan puute. Huomenna olen vapaa 2h ja se on ainoa vapaa seitsemään viikkoon. Hahahhahahh!
Kahden viikon kuluttua täytän 49 ja mietin että tällai ne mun parhaan vuodet sit vierii.
jk. Olen varmaan maininnut että keskimmäistä yritän kannustaa ja lahjoa positiiviseen ajatteluun. (Lahjomalla positiiviseksi. Uusi bestseller)
Eilen liikutti pojan vitutus maksimus viesti. Tai ei, se viesti ei liikuttanut, mutta sen jälkeen tullut "Olen tietoinen siitä ole positiivinen-asiasta, mutta on se taas niin vaikeaa".
Aistin viestistä yrittämistä!
jk. Hei se broileri-nuudelipelti, josta kirjoitin, oli älyttömän hyvää ja helppoa. Eli keitetyt nuudelit pellille, päälle marinoituja kanapihvejä ja marinadi kostukkeeksi, kirsikkatomaatteja. Uunissa n 25min. Fetaa annoksen päälle.
maanantai 30. syyskuuta 2019
Ruokaa, taloutta ja kriisinhallintaa
Maanantain kunniaksi ruokavinkit kehiin.
Tänään teen perheen suosikkiruokaa by mun äiti
Lidlin valkosipuli-yrtti maustettua kanaa paistetaan, laitetaan uunivuokaan ja päälle mustapekkakermaa. Tarjoillaan riisin kanssa.
Helppoa ja nopeaa.
Huomenna teen itse lihapullia, koska kuopus kyllästynyt murekkeeseen, vaikka samaa kamaa eri muodossa.
Uutena testiin tulee broileri-nuudelipelti
Vehnänuudelit esikeitetään ja levitetään uunipellille. Joukkoon laitetaan broileripihvejä ja kirsikkatomaatteja. Kanan marinadi kaadetaan nuudelien päälle.
Kun valmista, niin päälle murustetaan halutessa fetaa.
Tossa on kolme päivää vasta. Vielä puuttuu neljä ruokaa.
Tekisi mieli taas sanoa, että haussa on hyvää ja edullista.
Hyvä aasinsilta talousasioihin. Aika usein mesetän virtuaalikaverini kanssa, jota en ole koskaan tavannut. Ollaan huomattu, et toiselle on helppo vuodattaa mitä tahansa juuri siksi,koska emme ole tavanneet.
Nyt tällä kaverilla on megalomaaninen talouskriisi, josta ei kehtaa kertoa kuulemma muille kuin mulle. Tuore miesystävä oli järkyttynyt kuoliaaksi, kun kuuli, ettei tyttöystävällä ole kuin muutama euro tilillä, kun palkkapäivää on kolme päivää, Hänen mielestä AIKUISELLA ei voi olla noin huono tilanne. Ahaa, eikö. Mä veikkaan että monellakin kolmen lapsen yh:lla on.
Se mikä kaverini mielestä on nyt nolompaa kuin mikään, on se että mies haluaa nähdä paperille kirjattuna tyttiksensä kassavirran. Menot ja tulot. Joo, ehkä vähän kiusallista. Vaikka ajatuksena on AUTTAA, niin ehkä vähän hhmmmhh....
Tämä pari on hieman miettinyt yhteen muuttoa, mutta kaveri pelkää, että se juttu haudataan näiden raha-asioiden vuoksi. Koska kuka nyt köyhän kanssa haluaisi olla.
Että jos ei uudelle kierrokselle meneminen ole muutenkin hankalaa, niin hankalaa se voi olla myös raha-asioiden vuoksi. Niin lannistavaa.
Päätökseni olla yhdistämättä raha-asioita miehen kanssa on oikea!
Välillä ärsyttää olla yksin vastuussa, mutta hitto se on voimaannuttavaa. Enkä yhtään kestä olla tilivelvollinen kelleen.
Yksi ystävä kävi viikonloppuna itkemässä täällä. Hän on ollut kovin stressaantunut ja nyt paljasti miksi. Kertoi että palkkapäivän tullessa hänellä on yleensä parikymppiä tilillä. Kohta loppuu toisesta lapsesta elatusmaksu ja hän ei tiedä miten pärjää ilman sitä rahaa.
Itse olen murehtinut näitä asioita jo vuosi sitten. Valvoin öitä miettimässä milloin joudun luopumaan asunnosta.
Tänään soitin puhelun töihin ja sanoin, että taidan sittenkin ryhtyä virallisesti kahden lapsen hoitajaksi, enkä vain näin huvin vuoksi ota kahta. Se tarkoittaa palkan nousua. Lisää töitä, mutta lisää palkkaa. Vähemmän stressiä.
Perheen kanssa asiasta on juteltu ja ratkaisu tuntuu oikealta. Jopa mun 12 v kuopus sanoi, että pääasiassa täällä on helpompaa, jos lapsia on kaksi. ( tai siis viisi. hahha)
Pitää varmaan juhlia muutoksen tuulien kunniaksi.
tiistai 24. syyskuuta 2019
Innostus saa tulla jäädäkseen
Otsikon rivien välistä voi lukea, että tuo on toive ja samaan aikaan epäusko, että näin kävisi. Aiheena siis liikunta!!!
Eilen näin instassa lapsuudenystäväni treenikuvia ja videoita. Pakahduttavan upea ikätoveri tuo ystävä. Jopa esikoiseni totesi, että onpa hyvässä kunnossa ja hyvin sälinyt, että "mahtaa sua syödä". Hahhahha.
Kirjoittelin sitten kaverini kanssa pitkään treenaamisesta ja ajankäytöstä ja ruokailuista. Hän ei uskonut ettei mulla ole aikaa. Vähän ärsytti, koska MULLA EI OLE vapaata. Salille en enää viitsi jaksa ja ehdi ja ja ja. Helppohan kaverin on huudella on kun yksin elävä ja lapseton ja seli seli taas.
Hänkin treenaa kotona Hiittejä viikottain. Ja käy porrastreenaamassa salin lisäksi.
Porras! Meillähän on nykyään aika lähellä portaat!
Viestitin vieressä asuvalle ystävälleni, että tänään mennä porrastreenaamaan, ei vastalauseita. Laitoin miehelle viestin, et voiko hän hoitaa muksua, että pääsen treenaamaan hetkeksi. Sain vastaukseksi että tietty. (hitsi tää kysyminen on turhaan niin vaikeaa)
Illalla sit käveltiin viisi minsaa portaille, kiivettiin portaat viidesti ylös, mikä kuulostaa joidenkin korvaan säälittävältä ja omaan korvaan uroteolta. Nää ei ole mitkään megaportaat, vain 100 porrasta, mutta ihan sama. Mä rehkin! En muistakaan monta vuotta siitä on, että viimeksi sydän hakannut viimeistä päivää ja puuskuttanut henkihieverissä.
Instasta katselin @ansaivon treenivideoita ja päätin, että otan ne vihdoin käyttöön. Mm kivoja porrastreeneja kotona tehtäväksi.
Kuulen teidän mumisevan siellä, että joo joo, monesko kerta tää on kun tällasia puhut. :D
Mutta oikeasti, mun on pakko saada itseni fyysisesti parempaan kuntoon. Jospa se pääkin seuraisi mukana.
Eilen näin instassa lapsuudenystäväni treenikuvia ja videoita. Pakahduttavan upea ikätoveri tuo ystävä. Jopa esikoiseni totesi, että onpa hyvässä kunnossa ja hyvin sälinyt, että "mahtaa sua syödä". Hahhahha.
Kirjoittelin sitten kaverini kanssa pitkään treenaamisesta ja ajankäytöstä ja ruokailuista. Hän ei uskonut ettei mulla ole aikaa. Vähän ärsytti, koska MULLA EI OLE vapaata. Salille en enää viitsi jaksa ja ehdi ja ja ja. Helppohan kaverin on huudella on kun yksin elävä ja lapseton ja seli seli taas.
Hänkin treenaa kotona Hiittejä viikottain. Ja käy porrastreenaamassa salin lisäksi.
Porras! Meillähän on nykyään aika lähellä portaat!
Viestitin vieressä asuvalle ystävälleni, että tänään mennä porrastreenaamaan, ei vastalauseita. Laitoin miehelle viestin, et voiko hän hoitaa muksua, että pääsen treenaamaan hetkeksi. Sain vastaukseksi että tietty. (hitsi tää kysyminen on turhaan niin vaikeaa)
Illalla sit käveltiin viisi minsaa portaille, kiivettiin portaat viidesti ylös, mikä kuulostaa joidenkin korvaan säälittävältä ja omaan korvaan uroteolta. Nää ei ole mitkään megaportaat, vain 100 porrasta, mutta ihan sama. Mä rehkin! En muistakaan monta vuotta siitä on, että viimeksi sydän hakannut viimeistä päivää ja puuskuttanut henkihieverissä.
Instasta katselin @ansaivon treenivideoita ja päätin, että otan ne vihdoin käyttöön. Mm kivoja porrastreeneja kotona tehtäväksi.
Kuulen teidän mumisevan siellä, että joo joo, monesko kerta tää on kun tällasia puhut. :D
Mutta oikeasti, mun on pakko saada itseni fyysisesti parempaan kuntoon. Jospa se pääkin seuraisi mukana.
torstai 19. syyskuuta 2019
Uusperheen haasteet ja dramaattiset käänteet
Lähipiirissä tapahtuu hurjaa kuohuntaa. "Alkuaikuinen" nuori kriiseilee, oireilee ja masentuu. Kaikkihan ei tietenkään johdu tai voi johtua uusperheestä, mutta iso syy kuitenkin se ilmeisesti on. Tämä nuori on elänyt lähes koko ikänsä uusperheessä. Äidillä on uuden miehen kanssa jo teini-ikäiset lapset, eli ei todellakaan tuore case. Nuori on tuntenut ulkopuolisuuden tunteita perheessä pitkään. Isäpuoli on mukava ja kohtelee hyvin, mutta nuori näkee miten isä ottaa syliin "omat lapset", mutta ei häntä. Näkee halailut ja läheisyyden, josta jää paitsi. Tämähän on ihan ymmärrettävää. En ole asiaa vain tajunnut edes ajatella tältä kantilta. Että lapsi tosiaan huomaa sen pienen eron. Ja silti olen eri mieltä yhden ystäväni kanssa, jonka mielestä isäpuolen on pakko istua hänen lastensa sängyn laidalla iltaisin yhtä kauan kuin omien lastensakin. Ja kuinka on halattava yhtä pitkään ja antaumuksella. Mä en usko tuohonkaan. Ei teennäisesti voi halata juuri tasan saman verran. Onhan se falskia.
Mä työkseni halailen pikkulapsia kotonani, mutta myönnän, että omiani paljon sponttaanimmin ja rakastavammin. Voi olla ettei se näy kuin minulle, mutta eroa on.
Juttelin alkuaikuisen siskon kanssa pitkään ja hän avautui minulle näistä ja omista kipuiluistaan. Iski vyön alle kun tajusi mitä lapsilleen tekee erotessaan ja pariutuessaan. Enkä sano tätä pahalla kuitenkaan. Kuten omalle lapselleni juuri sanoin, niin ei vanhemmat voi tehdä elämässään kaikkia päätöksiä juuri häneltä lupaa kysyen. Tässä tapauksessa se tarkoitti, että isänsä saa hankkia just niin monta lasta kuin haluaa, se ei teinille kuulu.
En vieläkään paheksu eroja ja pariutumisia. Ajattelen myös, että uusien perheiden myötä saattaa saada ihania uusia ihmisiä elämäänsä ja se ei ole huono se.
Mutta huh kuinka kevyesti näitä perheitä välillä kasataan. Ilman että tulee mieleen, että jollain perheessä voi olla ajatuksia...
Tässä lähipiirikuohunnassa käynee niin, että alkuaikuinen muuttaa toviksi meille. Siis tännehän mahtuu vaikka kuinka moni. Buahha.
Ilman muuta olen valmis auttamaan ja tukemaan, mutta myönnän, että mielessä kävi sekin, että voi kirosana, enkö mä koskaan saa olla kotona rauhassa ja yksin. (Hoivavietti ja rakkaus voittaa. Mutta kuka hoitaisi mua)
Mä työkseni halailen pikkulapsia kotonani, mutta myönnän, että omiani paljon sponttaanimmin ja rakastavammin. Voi olla ettei se näy kuin minulle, mutta eroa on.
Juttelin alkuaikuisen siskon kanssa pitkään ja hän avautui minulle näistä ja omista kipuiluistaan. Iski vyön alle kun tajusi mitä lapsilleen tekee erotessaan ja pariutuessaan. Enkä sano tätä pahalla kuitenkaan. Kuten omalle lapselleni juuri sanoin, niin ei vanhemmat voi tehdä elämässään kaikkia päätöksiä juuri häneltä lupaa kysyen. Tässä tapauksessa se tarkoitti, että isänsä saa hankkia just niin monta lasta kuin haluaa, se ei teinille kuulu.
En vieläkään paheksu eroja ja pariutumisia. Ajattelen myös, että uusien perheiden myötä saattaa saada ihania uusia ihmisiä elämäänsä ja se ei ole huono se.
Mutta huh kuinka kevyesti näitä perheitä välillä kasataan. Ilman että tulee mieleen, että jollain perheessä voi olla ajatuksia...
Tässä lähipiirikuohunnassa käynee niin, että alkuaikuinen muuttaa toviksi meille. Siis tännehän mahtuu vaikka kuinka moni. Buahha.
Ilman muuta olen valmis auttamaan ja tukemaan, mutta myönnän, että mielessä kävi sekin, että voi kirosana, enkö mä koskaan saa olla kotona rauhassa ja yksin. (Hoivavietti ja rakkaus voittaa. Mutta kuka hoitaisi mua)
perjantai 13. syyskuuta 2019
Perusnuoriso
Joskus pitää olla kyllä iloinen ja onnellinen, ettei oma jälkikasvu ole perustyyppejä. Viestittelin keskimmäisen kanssa ja kyselin aikooko nähdä ketään viikonloppuna. Poika vastas että ei, koska "kaikki muut aikoo juoda kaljaa siellä ja siellä", et hän on sit kotona ja pelaa ja nukkuu. Sanoin olevani iloinen, ettei häntä dokaaminen kiinnosta. Mut pitääkö olla huolissaan, että lukiolainen EI juo?
Toivon, että hän löytäisi kavereita, joita nähdä, että olisi muitakin, jotka ei juo.
(samainen poika alkuviikosta kyseli viestitse lupaa lähteä koulusta, koska päänsärky. Puhuin puhelimessa enkä heti vastannut ja olin saanut jo monta tivausta. Oon niin liikkuttunut siitäkin ettei hän vain lähde koulusta. Noin vaan. Kun tarttee luvan. Kuin monen teini ei ole ikinä lintsannut kysyn vaan.)
Eilen nauratti kaverin varhaisteini. Poika on seiskalla ja koulu lakannut maistumasta jo tovi sitten. Poika oli jo päässyt kasvatuskeskuseluun, josta kaveri sai kirjallisen selostuksen wilman kautta. "Aion menestyä skeittaajana tai bändin jäsenenä.". Mitäpä siihen lisättävää.
Eilen keksittiin kutsua meidän entinen naapuri meille viikonloppuna yökylään ja bilettämään. Oltiin niin intona ajatuksesta, että lupasin jopa hakea hänet (tunnin ajo) et vain saadaan hänet meille,
Ja sit aamulla mulle soitettiin töistä, että olisinko valmis päivystämään viikonlopun. Siitä sain rahaa, jota tartten, mutta nyt oli pakko laittaa oma elämä ja parisuhde edelle. Tod. näk ensi viikolla olisi uusi mahis tienaamiseen. Mutta hieman joudun tekemään itseni kanssa töitä, etten hepulois. Mutta intuitiolla jos vastasin EI, niin kuunneltavahan sitä on.
Mut sanoin rahalle ei. Huhhuh.
Saat sen mistä luovut?
Toivon, että hän löytäisi kavereita, joita nähdä, että olisi muitakin, jotka ei juo.
(samainen poika alkuviikosta kyseli viestitse lupaa lähteä koulusta, koska päänsärky. Puhuin puhelimessa enkä heti vastannut ja olin saanut jo monta tivausta. Oon niin liikkuttunut siitäkin ettei hän vain lähde koulusta. Noin vaan. Kun tarttee luvan. Kuin monen teini ei ole ikinä lintsannut kysyn vaan.)
Eilen nauratti kaverin varhaisteini. Poika on seiskalla ja koulu lakannut maistumasta jo tovi sitten. Poika oli jo päässyt kasvatuskeskuseluun, josta kaveri sai kirjallisen selostuksen wilman kautta. "Aion menestyä skeittaajana tai bändin jäsenenä.". Mitäpä siihen lisättävää.
Eilen keksittiin kutsua meidän entinen naapuri meille viikonloppuna yökylään ja bilettämään. Oltiin niin intona ajatuksesta, että lupasin jopa hakea hänet (tunnin ajo) et vain saadaan hänet meille,
Ja sit aamulla mulle soitettiin töistä, että olisinko valmis päivystämään viikonlopun. Siitä sain rahaa, jota tartten, mutta nyt oli pakko laittaa oma elämä ja parisuhde edelle. Tod. näk ensi viikolla olisi uusi mahis tienaamiseen. Mutta hieman joudun tekemään itseni kanssa töitä, etten hepulois. Mutta intuitiolla jos vastasin EI, niin kuunneltavahan sitä on.
Mut sanoin rahalle ei. Huhhuh.
Saat sen mistä luovut?
torstai 12. syyskuuta 2019
Aika mones yritys
pitää itsestään huolta. Mä sitkeästi yritän taas lisätä liikkumista elämään. Koska vapaa-aikaa ei ole, niin kaikki on tehtävä kotona ja pikkuipanan ehdoilla.
Tänään kun sade lakkasi, käytiin metsässä polkujuoksemassa. No, ei me oikeasti kilsoja juost, mutta pätkissä kuitenkin aika paljon.
Aamupäivällä katselin Suurinta pudottajaa ja tein samalla tuolilta nousuja niin, että etureidet huutaa.
Välillä käyn hulahulaamassa sillä trendikkäällä hulavanteella.
Että baby steps on syksyn sanapari.
Luin ärsyttävää juttua kävelyllä laihduttamisesta. Jos haluaa laihtua puoli kiloa viikossa, niin askelia pitää tulla 10000 päivässä. Haloo, jos sen haluaa toteutuvan, entisen elämän olisi pitänyt olla makaamista. Eli eikö asia ole niin, että pitäisi kävellä 10000 askelta päivässä ENEMMÄN kuin ennen?
Mä olen nyt kuukauden pysynyt samassa kauheassa painossa. Ja kun ottaa huomioon, että syön aika terveellisesti, niin on tää nyt epää.
Seuraava testin paikka olis varmaan syödä muutaman tunnin välein ja omasta mielestä liikaa. Että auttaisko se?
Mua niin harmittaa jauhaa näitä samoja juttuja vuodesta toiseen.
jk. Ruokavinkki. Vai olinko jo maininnut helpon hyvän ja nopean ruoan? Marinoitija kanasuikaleita, viherpippuri koskenlaskijajuustoa ja kermaa. Lisukkeeksi pasta tai riisi.
HYVÄÄ!
Uunifetapastan muunnos. Tomaattien kanssa ei paahdakaan uunissa fetaa vaan sinihomejuustoa. En ole vielä testannut, mutta se on vain ajan kysymys.
Tänään syödään Horneteja ja salaattia.
Eipä tässä muuta !
Tänään kun sade lakkasi, käytiin metsässä polkujuoksemassa. No, ei me oikeasti kilsoja juost, mutta pätkissä kuitenkin aika paljon.
Aamupäivällä katselin Suurinta pudottajaa ja tein samalla tuolilta nousuja niin, että etureidet huutaa.
Välillä käyn hulahulaamassa sillä trendikkäällä hulavanteella.
Että baby steps on syksyn sanapari.
Luin ärsyttävää juttua kävelyllä laihduttamisesta. Jos haluaa laihtua puoli kiloa viikossa, niin askelia pitää tulla 10000 päivässä. Haloo, jos sen haluaa toteutuvan, entisen elämän olisi pitänyt olla makaamista. Eli eikö asia ole niin, että pitäisi kävellä 10000 askelta päivässä ENEMMÄN kuin ennen?
Mä olen nyt kuukauden pysynyt samassa kauheassa painossa. Ja kun ottaa huomioon, että syön aika terveellisesti, niin on tää nyt epää.
Seuraava testin paikka olis varmaan syödä muutaman tunnin välein ja omasta mielestä liikaa. Että auttaisko se?
Mua niin harmittaa jauhaa näitä samoja juttuja vuodesta toiseen.
jk. Ruokavinkki. Vai olinko jo maininnut helpon hyvän ja nopean ruoan? Marinoitija kanasuikaleita, viherpippuri koskenlaskijajuustoa ja kermaa. Lisukkeeksi pasta tai riisi.
HYVÄÄ!
Uunifetapastan muunnos. Tomaattien kanssa ei paahdakaan uunissa fetaa vaan sinihomejuustoa. En ole vielä testannut, mutta se on vain ajan kysymys.
Tänään syödään Horneteja ja salaattia.
Eipä tässä muuta !
tiistai 10. syyskuuta 2019
Vahdevuodet ja muut epämiellyttävät puheenaiheet
Ikäraja 18 vuotta. Saattaa sisältää kirosanoja.
"On kuin olisi murrosikäinen ja mukana kaikki koettu katkeruus." Huh. Kiva ohjelma aamukahvilla katsottavaksi.
Olin tallentanut ohjelman vaihdevuosista. Mua siis oikeasti nolottaa edes kertoa tämä. Mä en millään vaan hyväksy, että mä olen jo tässä. EN vaan hyväksy. Oikeasti en halua puhua aiheesta tai mieluiten edes ajatella. Puhun korkeintaan lainausmerkein, jos on pakko. Mä en vaan hitto (vittu) vie voi olla näin vanha ja elämä on ohi ja mitään ei ole edessä ja ihan varmasti olen elänyt täysin väärin ja tekisin kaiken uusiksi jos voisin, mutta en tietenkään voi. Enkä edes tiedä mitä tekisin toisin.
Mutta ihan varpisti olen katkera vaikka mistä.
Eilen mutsi oli soittanut ex-anopilleni. Mä luulen että mutsi on kuin mä: saadaan pahanilkistä nautintoa anopin marinoista. En tiedä miksi.
No, ex-anoppi oli kuulemma vouhkannut antaumuksella siitä, miten sotkuista eksän kotona on. Ja siellä siis on todella todella sotkuista ja likaista. Eksän nyksä ei kuulemma siivoa, hän vain pesee pyykit. Miehen tehtävä on siivota. Lopputulos on huikea! Mulla on aiheesta hieman paha mieli. Mun lapset kuitenkin elää siellä. Sit pääsen tästä siihen katkeruuteen. Miksiköhän mä en tehnyt aikanaan samaa lakkoa?
Ex-anoppi myös vieläkin suree meidän avioeroa. Sen murheen ymmärrän paremmin, mutta oikeasti, miksi mä haluisin taas kotiorjaksi. (Itse mä itseni sellaiseksi tein, eipä sillä)
Ystäväni kanssa puhuttiin hieman näistä katkeruuksista sun muista. Me ollaan molemmat samanlaisia. Me halutaan että ympärillä muut voi hyvin, mutta se käy yleensä itsen kustannuksella. Mä niin yritän miellyttää kaikkia ja haluan että kaikilla on kivaa ja en enää tiedä mikä musta on kivaa tai ansaitsenko mä edes kivaa. No, hieman liioiteltuna tuo, mutta vähän siihen suuntaan kuitenkin.
Huuhh!
Koska tunteet ailahtelee, niin tokikaan huomenna en ehkä allekirjoita puoliakaan kirjoittamastani :D
Itseasiassa jo tänään iltapäivällä kun olen käynyt kampaajalla uusiutumassa, saatan olla eri mieltä kaikesta.
( koska eihän tätä mieltä voi olla, ettei läheisille vain tule epämukava olo)
Kun eilen puhuttiin ystävän kanssa näitä syvällisiä, niin tulin sanoneeksi, että mun prioriteeteissa korkeimmalla on se, että saan elätettyä perheeni. Ja sen elättäminen käy päivä päivältä kalliimmaksi. Sen vuoksi, joudun tekemään enemmän töitä, mikä väsyttää mua ja toki käy parisuhteelle hieman haastavaksi. Kun ei ole vapaata aikaa ja iltaisin väsyttää. Mutta hei, mitä väliä miten suhteille käy, koska hei, mun pitää elättää mun perhe! Saatana!
"On kuin olisi murrosikäinen ja mukana kaikki koettu katkeruus." Huh. Kiva ohjelma aamukahvilla katsottavaksi.
Olin tallentanut ohjelman vaihdevuosista. Mua siis oikeasti nolottaa edes kertoa tämä. Mä en millään vaan hyväksy, että mä olen jo tässä. EN vaan hyväksy. Oikeasti en halua puhua aiheesta tai mieluiten edes ajatella. Puhun korkeintaan lainausmerkein, jos on pakko. Mä en vaan hitto (vittu) vie voi olla näin vanha ja elämä on ohi ja mitään ei ole edessä ja ihan varmasti olen elänyt täysin väärin ja tekisin kaiken uusiksi jos voisin, mutta en tietenkään voi. Enkä edes tiedä mitä tekisin toisin.
Mutta ihan varpisti olen katkera vaikka mistä.
Eilen mutsi oli soittanut ex-anopilleni. Mä luulen että mutsi on kuin mä: saadaan pahanilkistä nautintoa anopin marinoista. En tiedä miksi.
No, ex-anoppi oli kuulemma vouhkannut antaumuksella siitä, miten sotkuista eksän kotona on. Ja siellä siis on todella todella sotkuista ja likaista. Eksän nyksä ei kuulemma siivoa, hän vain pesee pyykit. Miehen tehtävä on siivota. Lopputulos on huikea! Mulla on aiheesta hieman paha mieli. Mun lapset kuitenkin elää siellä. Sit pääsen tästä siihen katkeruuteen. Miksiköhän mä en tehnyt aikanaan samaa lakkoa?
Ex-anoppi myös vieläkin suree meidän avioeroa. Sen murheen ymmärrän paremmin, mutta oikeasti, miksi mä haluisin taas kotiorjaksi. (Itse mä itseni sellaiseksi tein, eipä sillä)
Ystäväni kanssa puhuttiin hieman näistä katkeruuksista sun muista. Me ollaan molemmat samanlaisia. Me halutaan että ympärillä muut voi hyvin, mutta se käy yleensä itsen kustannuksella. Mä niin yritän miellyttää kaikkia ja haluan että kaikilla on kivaa ja en enää tiedä mikä musta on kivaa tai ansaitsenko mä edes kivaa. No, hieman liioiteltuna tuo, mutta vähän siihen suuntaan kuitenkin.
Huuhh!
Koska tunteet ailahtelee, niin tokikaan huomenna en ehkä allekirjoita puoliakaan kirjoittamastani :D
Itseasiassa jo tänään iltapäivällä kun olen käynyt kampaajalla uusiutumassa, saatan olla eri mieltä kaikesta.
( koska eihän tätä mieltä voi olla, ettei läheisille vain tule epämukava olo)
Kun eilen puhuttiin ystävän kanssa näitä syvällisiä, niin tulin sanoneeksi, että mun prioriteeteissa korkeimmalla on se, että saan elätettyä perheeni. Ja sen elättäminen käy päivä päivältä kalliimmaksi. Sen vuoksi, joudun tekemään enemmän töitä, mikä väsyttää mua ja toki käy parisuhteelle hieman haastavaksi. Kun ei ole vapaata aikaa ja iltaisin väsyttää. Mutta hei, mitä väliä miten suhteille käy, koska hei, mun pitää elättää mun perhe! Saatana!
torstai 5. syyskuuta 2019
Somelakko? Onko se mahdollista?
Jäin hieman järkyttyneenä eilen miettimään nykyistä someaikaa. Ystäväni lähtee kylpylään miesystävänsä kanssa vuorokaudeksi. He päättivät yrittää sometaukoa reissussa, että vain tärkeisiin puheluihin vastataan, mutta muuten ei pyöritä somessa. Sanoin, että eiköhän se nyt onnistu helpostikin. Yksi vuorokausi.
Vähän myöhemmin tajusin, että sehän olisi kauhean vaikeaa. En mä osaa enää olla kenellekään läsnä niin, etten puhelinta räpläisi päivään. Seurassa yritän olla koko ajan hiplaamatta puhelinta, mutta ei ole helppoa sekään. Puhelut sentään jätän pääasiassa vastaamatta, jos olen seurassa. Lapsille toki ja työpuhelut, mutta en kaveripuheluihin, jos olen toisen ystävän seurassa.
Mietin, että jos olisin miehen kanssa reissussa, enkä saisi kenenkään kanssa viestiä tai somea selata, niin saattaisin ahdistua. Että mitä kummaa tässä kuuluu koko ajan puhua tai tehdä. Ahistus! Olla läsnä!!??
Mua on alkanut ärsyttää se, että kaikki nettitoiminta on nykyään puhelimessa. Ennen muinoin rakastin aamulla avata läppärin; lukea blogeja ja lehtiä kahvia juodessa. Nykyään avaan tietokoneen satunnaisesti. Lähinnä silloin kun bloggaan. Siksi välillä saattaa mennä päiviä, etten lue blogeja, koska en tykkää lukea niitä puhelimesta.
Eli mun alkuperäinen mututuntuma oli oikea. EN Tykkää hiplailupuhelimista.
Oppisko taas olemaan, jos olisikin vain vanhanaikainen kännykkä ilman erityistä älyä?
(Ei, mä tartten kännykän navigaattoria harva se päivä)
Vähän myöhemmin tajusin, että sehän olisi kauhean vaikeaa. En mä osaa enää olla kenellekään läsnä niin, etten puhelinta räpläisi päivään. Seurassa yritän olla koko ajan hiplaamatta puhelinta, mutta ei ole helppoa sekään. Puhelut sentään jätän pääasiassa vastaamatta, jos olen seurassa. Lapsille toki ja työpuhelut, mutta en kaveripuheluihin, jos olen toisen ystävän seurassa.
Mietin, että jos olisin miehen kanssa reissussa, enkä saisi kenenkään kanssa viestiä tai somea selata, niin saattaisin ahdistua. Että mitä kummaa tässä kuuluu koko ajan puhua tai tehdä. Ahistus! Olla läsnä!!??
Mua on alkanut ärsyttää se, että kaikki nettitoiminta on nykyään puhelimessa. Ennen muinoin rakastin aamulla avata läppärin; lukea blogeja ja lehtiä kahvia juodessa. Nykyään avaan tietokoneen satunnaisesti. Lähinnä silloin kun bloggaan. Siksi välillä saattaa mennä päiviä, etten lue blogeja, koska en tykkää lukea niitä puhelimesta.
Eli mun alkuperäinen mututuntuma oli oikea. EN Tykkää hiplailupuhelimista.
Oppisko taas olemaan, jos olisikin vain vanhanaikainen kännykkä ilman erityistä älyä?
(Ei, mä tartten kännykän navigaattoria harva se päivä)
keskiviikko 4. syyskuuta 2019
Remppa, ei muutto.
Heipä hei ja terveisiä kovin uusiutuneesta kodista. Viime viikolla ystis kävi täällä monena päivänä huiskimassa muutaman tunnin ja kylläpäs sai aikaan. Mun tehtävä oli vaan kantaa tavaraa ja tehdä kanasalaattia ja munakasta.
Poikien suuren suuri ja epäkäytännöllinen huone muokattiin uusiksi. Nyt yhdellä pojalla on tavallaan oma yksiö, kahdelle pojalle omat kirjoituspäydät (lue : pelipöytä) ja seinille hankittu kaappeja (Ystävän neuvo: säilytystila seinälle, ei lattialle) ja seiniä maalattukin. Kaapit ja maalit tuo nokkela nainen löysi Torista ilmaiseksi.
Vähän päivittelin poikien huoneen kaappimäärää, heillä kun ei mun luona juuri ole tavaraa. Vastaus oli se, että koska mun vaatehuone joutuu muokkauksen uhriksi myös, niin osa siellä olevista kamoista tulee poikien makkariin. Vaatehuoneen lakanat sain sinne jo siirtää. .
Mä en tarkkaan tiedä mitä ystävä suunnittelee, mutta puhuu walk in closetista MULLE ja jotenkin oudosti sinne tulee mun oma tilakin. En tiedä miten, mutta näin mulle kerrottiin.
Mun hoitolasten huoneesta on jo otettu mitat, eli kohta sekin lienee parempi versio itsestään.
Eteinenhän oli se varsinainen muutoskohde, joka taitaa jäädä viimeiseksi. Paitsi et muuttuihan sekin vähän. Tai siis paljon!
Niin kaikkien muutosten keskellä sain viime viikolla vihdoin töitäkin. Eli yhtenä iltana tuli lapsi taloon. Piiperö sopeutui hyvin siihen, et koko ajan joku täällä poras tai nakutteli.
Toissa yönä tuli mies kotiin reissusta. Harmi, kun olin nukkumassa, koska jäi näkemättä ällistys, minkä muuttunut koti aiheutti. Oli kyllä olkkarissa potkinut jalkaa nojatuoliin, joka oli "väärässä" paikassa. Mutta siitäs sai, kantsiiko lähteä yksin reissuun. Koskaan ei tiedä mitä kotona sillä aikaa tapahtuu.
Viime viikko oli niin hauska ja haipakkainen, et nyt tämä KAIPAAMANI normi työarki tuntuu megatylsältä.
Teen kaikkeni etten vajoa epämääräiseen slakuloon.
Asiaa ei auta, et poikien kanssa typeriä yhteenottoja, jotka vie kaikki voimat. Eilen olin taas sitä mieltä, et heippa, muuttakaa isän luo. En osaa olla äiti näemmä.
Tänään onneks uusi päivä ja äitiys sujuu hyvällä mielellä.
Tää on tätä!
Nyt kun on leikitty Remppaa vai muuttoa, niin olisko seuraava ohjelma Say yes to the dress ?
Viime viikko oli niin hauska ja haipakkainen, et nyt tämä KAIPAAMANI normi työarki tuntuu megatylsältä.
Teen kaikkeni etten vajoa epämääräiseen slakuloon.
Asiaa ei auta, et poikien kanssa typeriä yhteenottoja, jotka vie kaikki voimat. Eilen olin taas sitä mieltä, et heippa, muuttakaa isän luo. En osaa olla äiti näemmä.
Tänään onneks uusi päivä ja äitiys sujuu hyvällä mielellä.
Tää on tätä!
Nyt kun on leikitty Remppaa vai muuttoa, niin olisko seuraava ohjelma Say yes to the dress ?
keskiviikko 28. elokuuta 2019
"Remppa vai muutto"
Mulla on ystävä, joka osaa tehdä mitä vain. Nyt alkuviikon se oli mun luona tekemässä ihmeitä. Leikittiin Remppaa vain muuttoa. Olen tuskastellut olohuonetta, joka on pieni ja ahdas, eikä vähiten sen vuoksi, että tänne tuli kerran piano, joka vei sohvan paikan. Pitkään sohva oli tilanjakajana keittiön ja olkkarin välissä, mikä ahdisti. Plus ihmiset istui selin keittiöön, mikä ärsytti, jos oli vieraita ja itse hääräsi keittiössä. No, tämä ihmeidentekijä ystävä kaksi, että kirjahyllyt voi työntää ison seinän eri puolille ja sohva niiden väliin. Hyvin kätevästi hän myös kiinnitti taululistat sohvan yläpuolella ja nyt voi siis laittaa valokuvat ja taulut kivasti esiin. Aiemmin kuvat oli lasiovien takana piilossa.Olohuone tuntuu nyt avaralta ja sisustetulta. Pyöreä pöytä vielä hakusessa, koska nyt kulmikas pöytä ei vain istu. (sanoi ihmeidentekijä)
Eilen aamulla ystävä tuli tänne yllätyksen kanssa. Oli löytänyt Torista ilmaisen Malm-lipaston, joka raahattiin makkariin, josta ensin siirrettiin suuri vaatekaappi yläaulaan, joka ollut tyhjäkäytöllä. Lipaston yläpuolella ihmeidentekijä laittoi kivan hyllyn, jonka sai myös ilmaiseksi.
Lipaston päälle hain poikien huoneesta telkkarin, jota mies kaipaillut takaisin makkariin. Facekirppikseltä löysin halvan telkun, jonka kävin ostamassa poikien huoneeseen.
Tämän kaiken lisäksi ihmeidentekijä mittaili yläaulaa ja yläaulassa olevaa vaatehuonetta. (mun kriisipesäke). Sinne hällä on joku suunnitelma, joka yllätys.
Poikien huone, toinen kriipesäke mitattiin myös ja sinne hän keksi kotonaan ratkaisun illalla ja lähetti piirroksia aiheesta.
Se milloin nämä muutokset tapahtuu, on vielä mysteeri.
Alunperin ystävän piti ratkoa mun alakerran eteisen ja aulan kriisipesäkkeet, mutta sekin nyt lykkääntyi näiden muiden juttujen tieltä. Eli tärkein vikaksi!
Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että ei mitään rajaa. On ihana olla kotona.
Mies tulee yllättymään kun palaa matkoiltaan, Tää on ylläri hällekin.
Jk. Kuvissa ei vielä tauluhyllyt paikoillaan huom.
Tänään olen heräillyt hitaasti. Kaksi päivää raadettu ja kroppa jumissa.
Tein palauttavan metsälenkin koiran kanssa, join smoothieta aamiaiseksi. Ja kahvia. Lukenut Camilla Läckbergin kirjaa.
Kohta menen mutsin kanssa Korson aseman puodin synttäreille. Herkkukakkua tiedossa kauniissa ympäristössä.
Eli hyvä päivä! (On muuten vimppa yksinäinen päivä. Eksä lähtee huomenna Kreikkaan ja kuopus tulee tänne. Teinit jäänee toiseen kotiin keskenään. )
PÄIVÄN MUISTUTUS!
Create new habbits. Meet new people. Try a new routine. Wake up earlier. There are too many possibilities in life to be doing the same thing.
Eilen aamulla ystävä tuli tänne yllätyksen kanssa. Oli löytänyt Torista ilmaisen Malm-lipaston, joka raahattiin makkariin, josta ensin siirrettiin suuri vaatekaappi yläaulaan, joka ollut tyhjäkäytöllä. Lipaston yläpuolella ihmeidentekijä laittoi kivan hyllyn, jonka sai myös ilmaiseksi.
Lipaston päälle hain poikien huoneesta telkkarin, jota mies kaipaillut takaisin makkariin. Facekirppikseltä löysin halvan telkun, jonka kävin ostamassa poikien huoneeseen.
Tämän kaiken lisäksi ihmeidentekijä mittaili yläaulaa ja yläaulassa olevaa vaatehuonetta. (mun kriisipesäke). Sinne hällä on joku suunnitelma, joka yllätys.
Poikien huone, toinen kriipesäke mitattiin myös ja sinne hän keksi kotonaan ratkaisun illalla ja lähetti piirroksia aiheesta.
Se milloin nämä muutokset tapahtuu, on vielä mysteeri.
Alunperin ystävän piti ratkoa mun alakerran eteisen ja aulan kriisipesäkkeet, mutta sekin nyt lykkääntyi näiden muiden juttujen tieltä. Eli tärkein vikaksi!
Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että ei mitään rajaa. On ihana olla kotona.
Mies tulee yllättymään kun palaa matkoiltaan, Tää on ylläri hällekin.
Jk. Kuvissa ei vielä tauluhyllyt paikoillaan huom.
Tänään olen heräillyt hitaasti. Kaksi päivää raadettu ja kroppa jumissa.
Tein palauttavan metsälenkin koiran kanssa, join smoothieta aamiaiseksi. Ja kahvia. Lukenut Camilla Läckbergin kirjaa.
Kohta menen mutsin kanssa Korson aseman puodin synttäreille. Herkkukakkua tiedossa kauniissa ympäristössä.
Eli hyvä päivä! (On muuten vimppa yksinäinen päivä. Eksä lähtee huomenna Kreikkaan ja kuopus tulee tänne. Teinit jäänee toiseen kotiin keskenään. )
PÄIVÄN MUISTUTUS!
Create new habbits. Meet new people. Try a new routine. Wake up earlier. There are too many possibilities in life to be doing the same thing.
perjantai 23. elokuuta 2019
Ja vastaus on... (Ja elämän myymisestä)
Itkukana oli hyvää. Simppeliä ja herkullista. Kaikki meni. Iltapalalla teini lämmitti lopun kastikkeen riisin seuraksi (ilman kanaa siis), koska kastike oli vaan niin pirun hyvää.
Nti sutkautus kommentoi ettei kestä Hanna g:tä, koska on tuotteistanut koko elämänsä. Siltä se tosiaan vaikuttaa. Melkein kaikki mitä julkaisee, on yhteistyöjuttuja. Omituista. Mä välillä paheksun sitä kaikkea ja etenkin lähes jokapäiväistä viinilasia, joka kuvissa näkyy (en paheksu viinin juomista, mutta sen näyttämistä, että kyllä täällä viinia kitataan, mutta aina vain oikeasta lasista, juuri sille rypäleelle kehitetystä) , mutta rehellisyyden nimessä myönnän...
kadehtivani.
Jos joku taho ottais nyt yhteyttä, että nyt olis kuule kiva uus keittiö sulle tulossa kodinkoneineen ja katsopas miten upea laadukas matto tässä on ja olisko kiva saa laatikollinen shampanjaa viikossa, jos ihan vähän vaan välillä meistä rupattelet.
Joutuisin miettimään ainakin tunnin,
että kuinka hillitysti mä sanoisin, että "no oikei, kai se sopii, no big deal." (Sit sulkeutusin vessaan lukkojen taakse ja hyppisin ja kirkuisin innosta)
Kyll, mä voin myydä elämäni ja tuotteistaa sen vaikka huomenna. No ei huomenna, huomenna on koristurnauskuskauksia, enkä ehdi olemaan laadukas tuote.
Yön yli mietittyäni voin olla eri mieltä tästä tuotteistuksesta, mutta ei mua ehkä huomennakaan haittais säästää rahaa sillä, että mun koti on pullollaan ilmaista mitä tahansa.
Täällä tämä työtön syrjäytyminen jatkuu. Mä jo suunnittelin, että ensi viikolla kun olen täällä yksin, miehen ollessa Kreikassa ( ja eksän ollessa siellä samaisessa Kreikassa), että pidän puhelimen hipihiljaisella, enkä vastaa kenenkään puheluihin (paitsi työ) ja maksimoin tän rypemisen ja syrjäytymisen :D
jk. Ylläoleva on humoristista. En ole syrjäytynyt. Olen vaan huono olemaan vapaana LOPUTTOMASTI ja sit alkaa jo painaa sekin, että palkka ei juokse kun olen vapaa. Että nautipa tässä nyt siitä, että laskuja on maksettava ja ruokaa ostettava siltikin.
Haluiskohan joku kauppakassipalvelu nyt ottaa muhun yhteyttä ja ehdottaa, että kirjoitan palvelusta, jos he vaikka huviksi tois mulle pari laatikollista ruokaa kotiin? Klo 16 olis kiva! Mieluusti pala brietä myös. Kiitos.
Nti sutkautus kommentoi ettei kestä Hanna g:tä, koska on tuotteistanut koko elämänsä. Siltä se tosiaan vaikuttaa. Melkein kaikki mitä julkaisee, on yhteistyöjuttuja. Omituista. Mä välillä paheksun sitä kaikkea ja etenkin lähes jokapäiväistä viinilasia, joka kuvissa näkyy (en paheksu viinin juomista, mutta sen näyttämistä, että kyllä täällä viinia kitataan, mutta aina vain oikeasta lasista, juuri sille rypäleelle kehitetystä) , mutta rehellisyyden nimessä myönnän...
kadehtivani.
Jos joku taho ottais nyt yhteyttä, että nyt olis kuule kiva uus keittiö sulle tulossa kodinkoneineen ja katsopas miten upea laadukas matto tässä on ja olisko kiva saa laatikollinen shampanjaa viikossa, jos ihan vähän vaan välillä meistä rupattelet.
Joutuisin miettimään ainakin tunnin,
että kuinka hillitysti mä sanoisin, että "no oikei, kai se sopii, no big deal." (Sit sulkeutusin vessaan lukkojen taakse ja hyppisin ja kirkuisin innosta)
Kyll, mä voin myydä elämäni ja tuotteistaa sen vaikka huomenna. No ei huomenna, huomenna on koristurnauskuskauksia, enkä ehdi olemaan laadukas tuote.
Yön yli mietittyäni voin olla eri mieltä tästä tuotteistuksesta, mutta ei mua ehkä huomennakaan haittais säästää rahaa sillä, että mun koti on pullollaan ilmaista mitä tahansa.
Täällä tämä työtön syrjäytyminen jatkuu. Mä jo suunnittelin, että ensi viikolla kun olen täällä yksin, miehen ollessa Kreikassa ( ja eksän ollessa siellä samaisessa Kreikassa), että pidän puhelimen hipihiljaisella, enkä vastaa kenenkään puheluihin (paitsi työ) ja maksimoin tän rypemisen ja syrjäytymisen :D
jk. Ylläoleva on humoristista. En ole syrjäytynyt. Olen vaan huono olemaan vapaana LOPUTTOMASTI ja sit alkaa jo painaa sekin, että palkka ei juokse kun olen vapaa. Että nautipa tässä nyt siitä, että laskuja on maksettava ja ruokaa ostettava siltikin.
Haluiskohan joku kauppakassipalvelu nyt ottaa muhun yhteyttä ja ehdottaa, että kirjoitan palvelusta, jos he vaikka huviksi tois mulle pari laatikollista ruokaa kotiin? Klo 16 olis kiva! Mieluusti pala brietä myös. Kiitos.
torstai 22. elokuuta 2019
Hanna G? Onko itkukana niin itkettävää kuin väitetään?
Kyllä, tänään puhaltaa uudet tuulet. Mä teen ensimmäistä kertaa ikinä Hanna G:n itkukanaa. Olen jo kokenut olevani uusi ihminen uuden äärellä, kun pilkoin salottisipulia. En ole sitä sipulia ikinä käyttänyt mihinkään. Keittiömoukka?
Tää viikko on ollut tylsä. Mä en vaan millään osaa olla "työtön". Toki joka päivä on ollut kivaakin, tänäänkin kyläilin jokusen tunnin. Mutta silti elämä on jonkinlaista odottelua. Hetkeksi vaivuin synkkyyteen ja mietin, että mikä pointti elämällä on. Herätään, tehdään jotain ja mennään nukkumaan. Että mikä kivaa tai odotettavaa elämässä ylipäätään tässä vaiheessa on jne.
Sit läpsäisin itseäni ja jatkoin päivää.
Nyt laitan paljon painoa tälle uudelle safkalle. Et jos sen myötä keittiöhommat taas kiinnostais ja ryhtyisin kokeilevammaksi.
Eipä mulla muuta.
Jk. Huomenna vastaan esittämääni kysymykseen.
Tää viikko on ollut tylsä. Mä en vaan millään osaa olla "työtön". Toki joka päivä on ollut kivaakin, tänäänkin kyläilin jokusen tunnin. Mutta silti elämä on jonkinlaista odottelua. Hetkeksi vaivuin synkkyyteen ja mietin, että mikä pointti elämällä on. Herätään, tehdään jotain ja mennään nukkumaan. Että mikä kivaa tai odotettavaa elämässä ylipäätään tässä vaiheessa on jne.
Sit läpsäisin itseäni ja jatkoin päivää.
Nyt laitan paljon painoa tälle uudelle safkalle. Et jos sen myötä keittiöhommat taas kiinnostais ja ryhtyisin kokeilevammaksi.
Eipä mulla muuta.
Jk. Huomenna vastaan esittämääni kysymykseen.
keskiviikko 21. elokuuta 2019
Vakavasti otettava arkiruokailu
Niin otin onkeeni esikoisen "syön liian vähän ja väärin"-puheesta, että aikamoisen kunnostautumiesen tein. Eilen tein ison satsin salamikiusausta (ehkei niin hyvisruoka) ja sain keskimmäisenkin ottamaan salaattia ruoan kanssa. Markkinoin ihmiskokeen, eli kuin se vaikuttaa, jos edes vähän suostuu kasviksia salaatin muodossa syömään päivittäin. Myönnän olleeni laiska oheissalaateissa, kun ei niitä kukaan kuitenkaa syö. No eilen söi.
Päivällä olin tehnyt smoothieta koulusta palaaville. Kera prostkujauheen jopa. Esikoista en nähnyt ennen 22.30, eli sen smoothiet oli kyllä jo paremmissa suissa.
Aamulla surautin uuden smoothien, jota kaikki yhtä lukuunottamatta joi. Pakotin kaikki syömään myös omega kolmosta. Ihmiskoe osa 2.
Esikoinen paistoi munia ja pekonia leivän lisukkeeksi, joten hänkin nyt panostaa big time ruokailuihin. Hyvä me kaikki!
Päätin aloittaa ruokalistan teon takaperoisesti, eli kirjaan viime päivien ruoat ylös NYT.
Pad thai
Kermainen pekonipasta (seassa myös tomaattia)
Makaronilaatikko
Salamikiusaus
Kanaa ja kasviksia couscousin kanssa a la esikoinen
Kaappi pullottaa skyriä ja rahkaa ja kreikkalaista jugua ja maustamatonta jugua ja banskuja ja omenia
How kunnollista is that?
Pilatesta harrastin itse tänään ja paistattelen itsetyytyväisyydessä.
Mietin kirppiskäyntiä vaikkei se ehkä sovi yhteen sen kanssa et NYT ON menot saatava minimiin
t. kolmatta päivää työtön ja syrjäytymisuhan alla oleva ja lähes vodkapullon korkkaan kohta (No en)
Päivällä olin tehnyt smoothieta koulusta palaaville. Kera prostkujauheen jopa. Esikoista en nähnyt ennen 22.30, eli sen smoothiet oli kyllä jo paremmissa suissa.
Aamulla surautin uuden smoothien, jota kaikki yhtä lukuunottamatta joi. Pakotin kaikki syömään myös omega kolmosta. Ihmiskoe osa 2.
Esikoinen paistoi munia ja pekonia leivän lisukkeeksi, joten hänkin nyt panostaa big time ruokailuihin. Hyvä me kaikki!
Päätin aloittaa ruokalistan teon takaperoisesti, eli kirjaan viime päivien ruoat ylös NYT.
Pad thai
Kermainen pekonipasta (seassa myös tomaattia)
Makaronilaatikko
Salamikiusaus
Kanaa ja kasviksia couscousin kanssa a la esikoinen
Kaappi pullottaa skyriä ja rahkaa ja kreikkalaista jugua ja maustamatonta jugua ja banskuja ja omenia
How kunnollista is that?
Pilatesta harrastin itse tänään ja paistattelen itsetyytyväisyydessä.
Mietin kirppiskäyntiä vaikkei se ehkä sovi yhteen sen kanssa et NYT ON menot saatava minimiin
t. kolmatta päivää työtön ja syrjäytymisuhan alla oleva ja lähes vodkapullon korkkaan kohta (No en)
tiistai 20. elokuuta 2019
Hukassa ruokien kanssa
Hitto mä olen taas ihan hukassa näiden ruokajuttujen kanssa. Vanhasta Facepäivityksestä löytyi kiertävä ruokalista. Kaikki ruoat oli tyhmiä ja yök en syö ja boring-tasoa.
Eli arkiruoka taas pohdituttaa.
Pohdituttaa se, että miten söis että laihtuis.
Esikoinen eilen puhui että kännyäppinsä sanoo hänen syövän väärin ja liian vähän ja mites pitäis syödä, että sais tarpeeksi kaikkea ja että sais painoa nousemaan. (Epää, se haluaa nostaa painoa, mä en.)
Hirveä stressi. Millä mä nyt ruokin kaikki oikein ja riittävästi, mutta niin, etten tee konkurssia?
Kaivoin taas smoothie-laitteen esiin ja teen hyviä ja protskuisia juomia, mutta kyllähän niihin rahaa uppoaa.
Vaiheeksi taas nämä rahajutut. Olen tällä hetkellä vailla työtä, eli odottelen että puhelin soi ja työt muuttaa sisään. En oikein osaa relata ja nauttia vapaasta, kun en tiedä milloin se päättyy. Plus mun vapaa tarkoittaa palkattomuuttakin.
En hirveästi stressaa, mutta silti.
Mutta lyödään taas luovat päämme yhteen ja keksitään porukalla hyviä ruokia ja siitä se sitten lähtee taas.
Eli arkiruoka taas pohdituttaa.
Pohdituttaa se, että miten söis että laihtuis.
Esikoinen eilen puhui että kännyäppinsä sanoo hänen syövän väärin ja liian vähän ja mites pitäis syödä, että sais tarpeeksi kaikkea ja että sais painoa nousemaan. (Epää, se haluaa nostaa painoa, mä en.)
Hirveä stressi. Millä mä nyt ruokin kaikki oikein ja riittävästi, mutta niin, etten tee konkurssia?
Kaivoin taas smoothie-laitteen esiin ja teen hyviä ja protskuisia juomia, mutta kyllähän niihin rahaa uppoaa.
Vaiheeksi taas nämä rahajutut. Olen tällä hetkellä vailla työtä, eli odottelen että puhelin soi ja työt muuttaa sisään. En oikein osaa relata ja nauttia vapaasta, kun en tiedä milloin se päättyy. Plus mun vapaa tarkoittaa palkattomuuttakin.
En hirveästi stressaa, mutta silti.
Mutta lyödään taas luovat päämme yhteen ja keksitään porukalla hyviä ruokia ja siitä se sitten lähtee taas.
torstai 15. elokuuta 2019
Viisikymmentä
Mulla on ollut jokusen vuoden hassu tapa, joka on tänä vuonna kroonistunut. Kun joku kysyy mun ikää, vastaan olevani ensi vuonna viisikymmentä. Mä en siis vastaa 48, joka on totuus, vaan aina et ensi vuonna 50. Mä en tee sitä suunnitellusti, se vaan tulee suusta ulos. Mä en kuitenkaan joka heti mieti sitä asiaa. Mut ehkä mä haluan sen numeron hokemisella valmistautua päivään ja jo kyllästyä koko numeroon, ettei se sitten aikanaan pilaa mun elämää.
Mua virkisti reissussa poikain kanssa, kun junnu kysy minkä ikäinen olinkaan. Vastasin tuon ylläolevan ja poika oli et EI KYLLÄ yhtään uskois sun olevan sen ikäinen. Et ehkä 40 ja vähän päälle. Isommat teinit oli samaa mieltä. Eli edes pojat ei pidä mua vanhuksena.
Haluaisin seuraavan vuoden aikana kehittaa itselleni tyylin, esimerksiksi sen ranskatyylin, the parisienne. Tai jotain.
Katsoin kyllä teemalta yhden dokkarin ranskalaisen elokuvakoulun pääsykokeista (Pääsykokeet-unelmana elokuva) ja ällistyin. Mä en yhtään saa kiinni siitä, mikä niitä ranskalaisia vaivaa. Onko ne kovin isoegoisia kenties, mutta hitto ne oli homssantuita järjestään. Ranskalaiseen tyyliin tukka sikinsokin (selviän siitä), vaatteet hyvin simppeleitä ja meikkiä hyvin hyvin vähän tai ei ollenkaan. Eli kuulostaa perussuomalaiselta, enkä tarkoita persuja. Silti ne jotenkin oli huolettoman tyylikkäitä jollain tapaa. Vai ajattelinko niin vain siksi, et tiesin ne ranskalaisiksi. Mutisin kyllä itsekseni, että "meikki ei tekis pahaa".
Itse olen taas kuleksinut trikoissa ja ylisuuressa collarissa, because I can. Tänään tapaan hoitomuksun tyylikkään äidin ensimmäistä kertaa ja nyt sit hieman panostin ulkonäköön edellisiä päiviä enemmän.
On muuten vaivalloinen panostus. Olen itkenyt kun en ole löytänyt sinisiä farkkuja, joihin mahdun Viime viikolla löysin Vero modasta venyvät farkut ja tänään yritän niitä urheasti käyttää eli venyttää. Karseeta olla upouusissa farkuissa. Kidutusta. Tämän farkkujutus tarkoitus on saada mut syömään älykkäästi. Reissun jälkeen olen kyllä syönytkin fiksusti, mutta laihdunko. EN.
Koulut on alkaneet ja rahaa huvennut. Siinä tärkeimmät!
perjantai 2. elokuuta 2019
Melkein puuska!!!
En ole vieläkään ajatusten tonava, mutta saattaa olla että puuskaa kohta pukkaa. Uusimmassa Annassa oli ihana ruokajuttu. Siinä tehdään muutama ruoka, joista sitten muokataan parille päivälle sapuskat. Kasvisvuoka, josta osa käytetään seuraavan päivän linssikeittoon. Tuorepuurot aamuksi ja evääksi. Salaattipohja, josta kerran tehdään fetasalaattia ja toisena päivänä kanasalaattia. Tietysti kikkailutvisteillä, eikä mitään ihan perusborea.
Iiro Rantalan ruokaelämästä luin myös. Se on näemmä samanlainen ruokailija kuin minä. Syö aina samaa, kun jonkun hyvän keksii. Monta vuotta syönyt halloumisalaattia (lämmintä) jota toki vieraillekin tarjoaa aina. Niin viihdyttävää.
Mutta mua alkoi nyt eniten kiehtoa tää, että tekee ruoan, jonka seuraavana päivänä muokkaa muuksi. TALOUDELLISTA! Ja niin luovaa.
Huomenna mä lähden poikain kanssa Gdanskiin. Tän hetken ajatun on, että kun laskeudumme 8.50, niin hilpastaan hotellille viemään kamat talteen (huoneen saa vasta klo 15), syödään aamiainen osa 2 ja mennään junalla Sopottiin rannalle lepäämään.
Muut suunnitelmat on syöminen ja juominen, toisen maailmansodan museo, joku hirmu pitkä laituri nilemtään Molo, satama-alueelle konteista rakennettu ravintolamaailma ja siis mainitsinko sen syömisen ja juomisen.
Vatsa pullollaan palataan Suomeen tiistaina, jännitetään keskiviikko koulujen alkua ja tadaa, sitten olemme arjessa. Harrastuskuskauksissa sun muissa. Ah jee.
Tämä lepoviikko on ollut lepoviikko big time. Eilen mm. nukuin kaksi tuntia päikkäreitä. Luin Camilla Läckbergin kirjan loppuun, heitin miehen kanssa tikkaa. Saunoin.
Viikon ruoat on olleet salaattia, munakasta, karkkia. Näillä keinoin jopa hieman laihtunut.
Gdanskissa toivon syöväni hyviä salaatteja enkä niinkään pitsoja. (skumppaa)
Pilatesta tehnyt kolmena päivänä.
Kavereita näin maanantaina. Neiti Sutkautuksen kanssa ostettiin alesta samikset Dkny-laukut. Se on jo ahkerassa käytössä ostoskassina!
Toinen kaveri oli lauantaista asti meillä yöt', no lähes meillä. Nukkui asuntoautossa. Samainen kaveri pelehti meidän naapurin kanssa lauantaina, kun meillä oli grillibileet. Olin frendille puhunut naapurista ja naapurille frendistä jo aiemmin. Oli niillä ainakin hetkellinen sympatia. Mä oon tällanen matchmaker!!!
Nyt lähden miettimään mukaanotettavia vaatteita!
Iloa elokuun alkuun!
Iiro Rantalan ruokaelämästä luin myös. Se on näemmä samanlainen ruokailija kuin minä. Syö aina samaa, kun jonkun hyvän keksii. Monta vuotta syönyt halloumisalaattia (lämmintä) jota toki vieraillekin tarjoaa aina. Niin viihdyttävää.
Mutta mua alkoi nyt eniten kiehtoa tää, että tekee ruoan, jonka seuraavana päivänä muokkaa muuksi. TALOUDELLISTA! Ja niin luovaa.
Huomenna mä lähden poikain kanssa Gdanskiin. Tän hetken ajatun on, että kun laskeudumme 8.50, niin hilpastaan hotellille viemään kamat talteen (huoneen saa vasta klo 15), syödään aamiainen osa 2 ja mennään junalla Sopottiin rannalle lepäämään.
Muut suunnitelmat on syöminen ja juominen, toisen maailmansodan museo, joku hirmu pitkä laituri nilemtään Molo, satama-alueelle konteista rakennettu ravintolamaailma ja siis mainitsinko sen syömisen ja juomisen.
Vatsa pullollaan palataan Suomeen tiistaina, jännitetään keskiviikko koulujen alkua ja tadaa, sitten olemme arjessa. Harrastuskuskauksissa sun muissa. Ah jee.
Tämä lepoviikko on ollut lepoviikko big time. Eilen mm. nukuin kaksi tuntia päikkäreitä. Luin Camilla Läckbergin kirjan loppuun, heitin miehen kanssa tikkaa. Saunoin.
Viikon ruoat on olleet salaattia, munakasta, karkkia. Näillä keinoin jopa hieman laihtunut.
Gdanskissa toivon syöväni hyviä salaatteja enkä niinkään pitsoja. (skumppaa)
Pilatesta tehnyt kolmena päivänä.
Kavereita näin maanantaina. Neiti Sutkautuksen kanssa ostettiin alesta samikset Dkny-laukut. Se on jo ahkerassa käytössä ostoskassina!
Toinen kaveri oli lauantaista asti meillä yöt', no lähes meillä. Nukkui asuntoautossa. Samainen kaveri pelehti meidän naapurin kanssa lauantaina, kun meillä oli grillibileet. Olin frendille puhunut naapurista ja naapurille frendistä jo aiemmin. Oli niillä ainakin hetkellinen sympatia. Mä oon tällanen matchmaker!!!
Nyt lähden miettimään mukaanotettavia vaatteita!
Iloa elokuun alkuun!
tiistai 30. heinäkuuta 2019
Sitä saa mitä tilaa
Montakohan kertaa mä olen viime kuukausina sanonut kaipaavani yksin oloa, hiljaisuutta ja tyhjiä päiviä. Kadehtinut niitä, joilla sitäkin on.
Tänään olen ollut jo kahdeksan tuntia yksin. Puhumatta. Juonut kahvia, lukenut, käynyt kävelyllä itseni kanssa ja koiran kanssa. Tehnyt pilatesta ekaa kertaa toukokuun puuskan jälkeen. Siivonnut. Pessyt pyykkiä. Nukkunut 10 minuuttia. Tässä ajassa ehdin näemmä menettää lähes elämänhalun.
On taas aika oppia nauttimaan hetkestä.
Multa on näemmä kaivattu taloudellispuuskaa. Voin sanoa kaipaavani itsekin :D
Mulla on sama vaihe menossa kuin Marikalla ja muilla. Syödään vaan jotain. Jotain nopeaa. Viikonloppuna lähetin pojat mäkkiin ja menetin 30e kun en vaan jaksanut tehdä ruokaa.
Itse elän munakkailla.
Että terkkuja kiinnostavasta elämästä!
Tänään olen ollut jo kahdeksan tuntia yksin. Puhumatta. Juonut kahvia, lukenut, käynyt kävelyllä itseni kanssa ja koiran kanssa. Tehnyt pilatesta ekaa kertaa toukokuun puuskan jälkeen. Siivonnut. Pessyt pyykkiä. Nukkunut 10 minuuttia. Tässä ajassa ehdin näemmä menettää lähes elämänhalun.
On taas aika oppia nauttimaan hetkestä.
Multa on näemmä kaivattu taloudellispuuskaa. Voin sanoa kaipaavani itsekin :D
Mulla on sama vaihe menossa kuin Marikalla ja muilla. Syödään vaan jotain. Jotain nopeaa. Viikonloppuna lähetin pojat mäkkiin ja menetin 30e kun en vaan jaksanut tehdä ruokaa.
Itse elän munakkailla.
Että terkkuja kiinnostavasta elämästä!
lauantai 6. heinäkuuta 2019
Järkyttävän pitkä tauko! Ja uutisaalto.
Olinpas mä pitkään blogitauolla. Ihan koko kesäloman ja vähän päälle. Mä en ole tänä aikana lukenut edes blogeja. Oli äsken ihana lukea kuulumisia.
Mulla oli hirmuisen hieno loma!
Ensin oli the kevätjuhlat, joissa kävin itkemässä. Sunnuntaina lähdettiin mökille poikien , serkkujen ja mun vanhempien kanssa. Ilma oli loistava ja seurassa ei ollut pahaa sanottavaa. Ainoastaan mussa oli. Kuten kirjoitin ennen lomaa, niin olin jotenkin uupunut ja kuormittunut. Ihmisähky. Mökillä se korostui, kun siellä ei ole omaa aikaa tai omaa soppea. Tosiaan kenessäkään ei ollut vikaa, mä vaan halusin olla yksin. En jaksanut olla äiti tai tytär tai kumppanni tai kukaan. Samaan aikaan mies marisi kun oli YKSIN kotona.
No mutta, ihana viikko oli.
Sit lähdettiin Kreikkaan, mikä oli superkivaa. Meillä on siellä näemmä paljon tuttuja, koska ei ollut paikkaa, jossa meitä ei oltais halailtu ja pussailtu ja hihkuttu et X ja X, nice to see you again.
Kreikkaan palaan aiheessa toiste. Tärkein juttu on se, että mun keskimmäisen uutiset Kreikkaan voitti kaiken. Se oli päässyt naapurikaupungin lukion esittävän taiteen linjalle. Keskiarvo ei olis riittänyt, mutta pääsykoemonologista sai 9/10 pojoa, joka ratkaisi kaiken. Mä olen niin ylpeä ja iloisesti yllättynyt. EN tiennyt että talossani asuu lahjakkuus!
Kreikan jälkeen käytiin illanistujaisissa ja pari päivää oltiin himassa, viikonloppuna mökillä. Sitten mulla alkoikin jo työt!!! Tässä sitä nyt sit ollaan arjessa. Arjen taidot ihan kateissa. Ruoan ostaminen ja miettiminen on älyttömän vaikeaa. Kreikassa haaveilin normielämästä (ravintolaruokaan voi kyllästyä jopa kreikassa) ja kotiruoasta, mutta täällä oon ihan kuutamolla.
Ainiin, lomaltapaluun hauskin uutinen. Eksän perheeseen tulee lisää lapsia! Jessus sanon, viides muksu eksälle. Vauvat on ihania, mutta ei käy kateeksi kyllä yhtään. Laskeskelin et kun meidän junnu on 20 ja muuttaneen kotoota, niin eksän pienimmät on ekalla ja kolmannella. Mä en voi tohon kommentoida mitään.
( No mun sisarpuoli bioisän puolelta sai just vauvan myös. Siskon ainoa edellinen lapsi on 20v ja asuu jo poissa kotoa.)
Mulla oli hirmuisen hieno loma!
Ensin oli the kevätjuhlat, joissa kävin itkemässä. Sunnuntaina lähdettiin mökille poikien , serkkujen ja mun vanhempien kanssa. Ilma oli loistava ja seurassa ei ollut pahaa sanottavaa. Ainoastaan mussa oli. Kuten kirjoitin ennen lomaa, niin olin jotenkin uupunut ja kuormittunut. Ihmisähky. Mökillä se korostui, kun siellä ei ole omaa aikaa tai omaa soppea. Tosiaan kenessäkään ei ollut vikaa, mä vaan halusin olla yksin. En jaksanut olla äiti tai tytär tai kumppanni tai kukaan. Samaan aikaan mies marisi kun oli YKSIN kotona.
No mutta, ihana viikko oli.
Sit lähdettiin Kreikkaan, mikä oli superkivaa. Meillä on siellä näemmä paljon tuttuja, koska ei ollut paikkaa, jossa meitä ei oltais halailtu ja pussailtu ja hihkuttu et X ja X, nice to see you again.
Kreikkaan palaan aiheessa toiste. Tärkein juttu on se, että mun keskimmäisen uutiset Kreikkaan voitti kaiken. Se oli päässyt naapurikaupungin lukion esittävän taiteen linjalle. Keskiarvo ei olis riittänyt, mutta pääsykoemonologista sai 9/10 pojoa, joka ratkaisi kaiken. Mä olen niin ylpeä ja iloisesti yllättynyt. EN tiennyt että talossani asuu lahjakkuus!
Kreikan jälkeen käytiin illanistujaisissa ja pari päivää oltiin himassa, viikonloppuna mökillä. Sitten mulla alkoikin jo työt!!! Tässä sitä nyt sit ollaan arjessa. Arjen taidot ihan kateissa. Ruoan ostaminen ja miettiminen on älyttömän vaikeaa. Kreikassa haaveilin normielämästä (ravintolaruokaan voi kyllästyä jopa kreikassa) ja kotiruoasta, mutta täällä oon ihan kuutamolla.
Ainiin, lomaltapaluun hauskin uutinen. Eksän perheeseen tulee lisää lapsia! Jessus sanon, viides muksu eksälle. Vauvat on ihania, mutta ei käy kateeksi kyllä yhtään. Laskeskelin et kun meidän junnu on 20 ja muuttaneen kotoota, niin eksän pienimmät on ekalla ja kolmannella. Mä en voi tohon kommentoida mitään.
( No mun sisarpuoli bioisän puolelta sai just vauvan myös. Siskon ainoa edellinen lapsi on 20v ja asuu jo poissa kotoa.)
torstai 23. toukokuuta 2019
Ylimitoitettu konahdus
Mun viikot jatkaa kiirehtimistään. En kyllä ymmärrä minne kaikki tunnit hupenee, päivistä puhumattakaan. Alkaa olla kauheasti kaikkea sälää pää täynnä, enkä enää tiedä mitä muistan tai unohdan. LOMA kolkuttaa, eikä yhtään liian aikaisin. Tähän havahduin viimeistään eilen, kun kieltäydyin lisälapsesta. Kysymys jo ahdisti niin, että totesin etten pysty ja kykene ja jaksa enempää yhtään mitään.
Viime viikolla hieman pimahin, mikä saattaa johtua tästä kaikesta sälän määrästä. Kuopus oli lähdössä isäviikolla turnaukseen ulkomaille. Eksän nyksä oli alkupäivän kotona ja oli iltapäivällä aikeissa heittää kuopuksen isän töihin josta sitten jatkoi matkaansa jne. No, puoli tuntia ennen kotoa lähtöä kuopus soittaa että hänellä ei ole takkia, "voitko tuoda". Olin että juu ei, päikkäriaika menossa, "hakekaan takki ohiajaessanne". Nyksä tokas taustalla ettei ehditä. Ihmettelin ääneen, että miten niin muka ei ehdi, ohi kun ajavat. Kuopus kysyi uudestaan ja rouva ärähti et hän nyt tekee töitä. Olin että VITTU ja otin muksun sängystä ja vein takin pojalle ja palasin takas päikkärihommiin.
Kaverille vaahtosin, että seuraavalla kerralla heidän taaperonsa saa olla vaikka aamuun päiväkodissa, ei kiinnosta hakea jos pyyntö tulee.
Iltapäivällä vastasin eksän puheluun, jonka oli missannut aiemmin. (kävi ilmi että mua olis pyydetty hakeen muksu tarhasta, mutta tilanne oli jo ohi.) Sanoin miehelle että sun vaimos on yks saatanan turha paska. Kyllä, näillä sanoilla.
Illalla vaimolta tuli seliseli-viesti (eli saanut kai jotain palautetta) ja kommentti "ei tullut mieleenkään et lähtisit tuomaan sitä takkia". Vastasin ettei tullut mieleeni lähettää lasta reissuun ilman takkia.
En kuitenkaan siinä kohtaa kiukutellut enää. Olin ihan ystävällinen.
Mut jo, pimahin poikkeuksellisen avoimesti :D
Eilen pimahdin ystäväni puolesta. Ystäväkin aikoo opettaa poikansa ajamaan autoa ja oli kysynyt eksältään osallistuuko kuluihin, koska ei kylve rahassa. Eksä oli todennut, että hänkään ei huku rahaan ja "vien lapsen monen tonnin reissulle ensi kuussa, milloin sä olet vienyt lapset minnekään". Ystäväni sanoi, ettei ole ollut varaa edes omiin matkoihin eron jälkeen.
Ja pahoitti mielensä.
Paskoja eksiä on kyllä. Tai paskoja vanhempia itseasiassa. Omani ei kuulu siihen kastiin, onneksi. Täytyykin taas muistaa kiittää.
Mä alan olla oman ajan tarpeessa, olenko muistanut marista. Siitä on viikkoja, kun olen viimeksi ollut iltaakaan yksin. Alkaa ärsyttää taas joka iikka, vaikka kukaan ei ole tehnyt mitään. Kaipaan vaan hiljasuutta.
Reilun viikon kuluttua lähden lasten kanssa viikoksi mökille, mikä ihanaa!!! Samaan aikaan kadehdin miestä, joka jää tänne viikoksi yksin. Kehtasi valitella. En suostunut sympatiseeraamaan, koska kadehdin. Ja tiedän kyllä, et parissa päivässä olisin jo ihan hukassa itsekseen olon kanssa. Ystäväni, joka kaipaa paljon omaa rauhaa, on hänkin ollut nyt niin kauan epäyksin, ettei edes osaa olla yksin, jos joskus pikkuhetki tulee. Tiedän mistä puhuu.
Tulipas multa nyt tekstiä. Yritän huomennakin olla näin aikaansaava.
Ihanaa torstaita!!
Viime viikolla hieman pimahin, mikä saattaa johtua tästä kaikesta sälän määrästä. Kuopus oli lähdössä isäviikolla turnaukseen ulkomaille. Eksän nyksä oli alkupäivän kotona ja oli iltapäivällä aikeissa heittää kuopuksen isän töihin josta sitten jatkoi matkaansa jne. No, puoli tuntia ennen kotoa lähtöä kuopus soittaa että hänellä ei ole takkia, "voitko tuoda". Olin että juu ei, päikkäriaika menossa, "hakekaan takki ohiajaessanne". Nyksä tokas taustalla ettei ehditä. Ihmettelin ääneen, että miten niin muka ei ehdi, ohi kun ajavat. Kuopus kysyi uudestaan ja rouva ärähti et hän nyt tekee töitä. Olin että VITTU ja otin muksun sängystä ja vein takin pojalle ja palasin takas päikkärihommiin.
Kaverille vaahtosin, että seuraavalla kerralla heidän taaperonsa saa olla vaikka aamuun päiväkodissa, ei kiinnosta hakea jos pyyntö tulee.
Iltapäivällä vastasin eksän puheluun, jonka oli missannut aiemmin. (kävi ilmi että mua olis pyydetty hakeen muksu tarhasta, mutta tilanne oli jo ohi.) Sanoin miehelle että sun vaimos on yks saatanan turha paska. Kyllä, näillä sanoilla.
Illalla vaimolta tuli seliseli-viesti (eli saanut kai jotain palautetta) ja kommentti "ei tullut mieleenkään et lähtisit tuomaan sitä takkia". Vastasin ettei tullut mieleeni lähettää lasta reissuun ilman takkia.
En kuitenkaan siinä kohtaa kiukutellut enää. Olin ihan ystävällinen.
Mut jo, pimahin poikkeuksellisen avoimesti :D
Eilen pimahdin ystäväni puolesta. Ystäväkin aikoo opettaa poikansa ajamaan autoa ja oli kysynyt eksältään osallistuuko kuluihin, koska ei kylve rahassa. Eksä oli todennut, että hänkään ei huku rahaan ja "vien lapsen monen tonnin reissulle ensi kuussa, milloin sä olet vienyt lapset minnekään". Ystäväni sanoi, ettei ole ollut varaa edes omiin matkoihin eron jälkeen.
Ja pahoitti mielensä.
Paskoja eksiä on kyllä. Tai paskoja vanhempia itseasiassa. Omani ei kuulu siihen kastiin, onneksi. Täytyykin taas muistaa kiittää.
Mä alan olla oman ajan tarpeessa, olenko muistanut marista. Siitä on viikkoja, kun olen viimeksi ollut iltaakaan yksin. Alkaa ärsyttää taas joka iikka, vaikka kukaan ei ole tehnyt mitään. Kaipaan vaan hiljasuutta.
Reilun viikon kuluttua lähden lasten kanssa viikoksi mökille, mikä ihanaa!!! Samaan aikaan kadehdin miestä, joka jää tänne viikoksi yksin. Kehtasi valitella. En suostunut sympatiseeraamaan, koska kadehdin. Ja tiedän kyllä, et parissa päivässä olisin jo ihan hukassa itsekseen olon kanssa. Ystäväni, joka kaipaa paljon omaa rauhaa, on hänkin ollut nyt niin kauan epäyksin, ettei edes osaa olla yksin, jos joskus pikkuhetki tulee. Tiedän mistä puhuu.
Tulipas multa nyt tekstiä. Yritän huomennakin olla näin aikaansaava.
Ihanaa torstaita!!
tiistai 14. toukokuuta 2019
Prinsessafaneilusta sun muusta
Oliskohan elämä hirmu paljon kiinnostavampaa, jos olisi fanaattinen kuninkaallisten seuraaja? Elämä fanaattisten seuraajana sen sijaan, on ihan varmasti hauskempaa. Eilen kikatin yksinäni, kun luin lehdestä huikeaa juttua Meghanista ja ensimmäisestä kuvasta synnytyksen jälkeen. Sehän on jo vanha juttu, että hän näytti vauvapömpön rohkeasti, että huraa sille ja rehellisyydelle. (Mä en kyllä sitä pömppöä ollut huomannut ennen kuin siitä kohkattiin. Itseasiassa kiinnostavampaa olisi Meghanin ottama kuva itsestään verkkoalushousuissa ja vauvanvaipasta niissä housuissa ja inhorealistinen kuvailu siitä miten piesty ja rikottu sitä tunteekaan olevansa. Ja se veren määrä...)
No se mikä mua kikatutti oli villiintynyt spekulaatio Meghanin kynsilakan väristä sairaalasta poistuessa. "Mitähän lakkaa Meghanin kynsissä mahtaakaan olla+", kysytään. Arvellaan, että Essie merkin Limo-Scene. Lähellä myös Opi:n Bubble Bath. Mutta ei tässä kaikki. "Toinen kiinnostava seikka Meghanin kynsissä on se, että ne on muotoiltu hyvin lyhyiksi ja neliömäisiksi". Käytännöllinen valinta vastasyntyneen kanssa, huomioidaan.
En pysty naurultani kommentoimaan.
Mutta oikeasti, voishan se olla hauskaa seurata pikkujuttuja ja matkia kaikkea saavutettavissa olevaa.
Toinen viikon aikana kiinnostuneena huomioimani seikka on se, kuinka moni oikeasti on innoissaan Euroviisuista. En paheksu asiaa, mutta olen niin yllättynyt, kuin monelle se on TAPAUS. Kuinka ihanaa laskeutua viisuhuumaan viikoiksi (suora lainaus). Mä en ole ala-asteajan jälkeen kyennyt seuraamaan viisuja. Eilen näin kolme esitystä ja hieman myötähäpeä puski pintaan. En vain kykene lämpiämään.
Mutta sekin on mun menetys varmaan. Elämässä pitää olla asioita, joista innostua ja mielellään kollektiivisesti.
Mä intoilen nyt vain pilateksesta. Tai en intoile, mutta ylpeänä totean sen jatkuvan. Eilen aloittaessa tympi, mutta muistutin itseäni sen kestävän vain 20 minuuttia, niin helpotti. Ja kyllä, vyötärö on jo litistynyt.
Mä en osaa keskittyä oikein muuhun, kuin loman odottamiseen. Se on niin lähellä, että pyörii ajatuksissa jatkuvasti. Olen niin onnellinen, että kerrankin pidän lomaa kunnolla.
Nyt aamiaishommiin ja uuteen päivään, hop!
No se mikä mua kikatutti oli villiintynyt spekulaatio Meghanin kynsilakan väristä sairaalasta poistuessa. "Mitähän lakkaa Meghanin kynsissä mahtaakaan olla+", kysytään. Arvellaan, että Essie merkin Limo-Scene. Lähellä myös Opi:n Bubble Bath. Mutta ei tässä kaikki. "Toinen kiinnostava seikka Meghanin kynsissä on se, että ne on muotoiltu hyvin lyhyiksi ja neliömäisiksi". Käytännöllinen valinta vastasyntyneen kanssa, huomioidaan.
En pysty naurultani kommentoimaan.
Mutta oikeasti, voishan se olla hauskaa seurata pikkujuttuja ja matkia kaikkea saavutettavissa olevaa.
Toinen viikon aikana kiinnostuneena huomioimani seikka on se, kuinka moni oikeasti on innoissaan Euroviisuista. En paheksu asiaa, mutta olen niin yllättynyt, kuin monelle se on TAPAUS. Kuinka ihanaa laskeutua viisuhuumaan viikoiksi (suora lainaus). Mä en ole ala-asteajan jälkeen kyennyt seuraamaan viisuja. Eilen näin kolme esitystä ja hieman myötähäpeä puski pintaan. En vain kykene lämpiämään.
Mutta sekin on mun menetys varmaan. Elämässä pitää olla asioita, joista innostua ja mielellään kollektiivisesti.
Mä intoilen nyt vain pilateksesta. Tai en intoile, mutta ylpeänä totean sen jatkuvan. Eilen aloittaessa tympi, mutta muistutin itseäni sen kestävän vain 20 minuuttia, niin helpotti. Ja kyllä, vyötärö on jo litistynyt.
Mä en osaa keskittyä oikein muuhun, kuin loman odottamiseen. Se on niin lähellä, että pyörii ajatuksissa jatkuvasti. Olen niin onnellinen, että kerrankin pidän lomaa kunnolla.
Nyt aamiaishommiin ja uuteen päivään, hop!
lauantai 11. toukokuuta 2019
Viikkoraportti
Istun tässä aamukahvilla ja haaveilen, että pojat heräisivät tekemään mulle äitienpäiväbrunssia. Nälkä!
Eilen pojat lähti mun kanssa kauppaan ja villiintyivät ostamaan hirveitä määriä syötävää brunssille. Ihanaa ja pelottavaa. Olen viikon syönyt hyvin, mutta kevyesti ja päivän hiilarimäärät vähän kauhistuttaa. Mutta hei, Dumle-banoffee, ciabatta, hedelmäsalaatti, mutakakku... Toki mä teidät syön!
Sillä aikaa kun pojat oli lahjaostoksilla, mä menin kirjakauppaan hiplaamaan kirjoja ja ostinkin pari pokkaria tulevaa lomaa odottamaan. Olis mulla lukemattomia kirjoja hyllyssäkin, mutta kun mä halusin LOMApokkarit. Maria Veitolan kirja on toinen ja iloisesti yllätyin kun kaupassa sitä selailin. Vaikuttaa oikeasti kiinnostavalta.
Pilateshurahdus on käynnissä. Kuusi kertaa jumpannut viikon aikana. Tänään onneksi pakkolepo. Mutta kohtahan on jo huominen.
Jos ei sada, aion mennä itsekseni äitienpäiväkävelylle ja joku muu saa hoitaa mun työlasta. Otan kaiken ilon irti tästä päivästä. Onneksi mulla on hösöttävät pojat. Eilen juttelin kahden nuorimman kanssa mun äitiydestä ja sain kyllä hyvät arvostelut. Veikkasin että olen seiskan luokkaa, mutta 16v totes mun olevan parempi.
Tällä viikolla eksän nyksä kutsui mut hoitolapsen kanssa heille leikkimään. Taaperot leikki ja me juotiin kahvia. Tää oli jotakuinkin ensimmäinen kerta kun oltiin kahden pidempi pätkä.
Kehuttiin itseämme, kun ollaan nää uusperhejutut hoidettu niin hyvin. Hän ensin totes, että aika monet tulee eksien kanssa juttuun, mutta sit mietti uusiksi, että "niin ehkä ne mahtuu samoihin juhliin, muttei välttämättä kyläile toistensa luona".
Näistä juteltiin eilen esikoisen ja miehenkin kanssa. Esikoisen kaverin vanhemmat ei mahdu samaan tilaan ja yo-juhlatkin tulevaisuudessa juhlitaan kahdesti. Poika kärsii tilanteesta ja sanoo mun pojalle, että ole onnellinen kun teillä on toisin.
Vähänkö oli muuten mukavaa, kun perjantaina esikoisen viisi frendiä tuli meille saunomaan. Mäkin sain niiden seurassa välillä olla juttelemassa, terassilla, ei saunassa ja koin että mua ei savustettu pois. Kivoja tyyppejä kaikki!
Olen iloinen siitä, että meille voi (eli siis viitsii) tuoda porukkaa, vaikka se tässä tapauksessa tarkoittikin että mulla ei ollut kaipaamaani iltarauhaa. Nyt olis taas tarve yhdelle yksinäiselle illalle. Kun niitä ei ole viikkoihin ollut, niin olen mennyt sänkyyn aiemmin, että jaksan edes pikkuhetken katsoa Netflixiä yksin.
Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille. Hyvin te vedätte!
keskiviikko 8. toukokuuta 2019
Puuska (taas)
Montakohan puuskaa mulla on ollut blogin historiassa? Kymmeniä, I suppose. Nyt on sitten taas sellainen menossa. Pilatesta jo kolmena päivänä peräkkäin. Tavoitteeni on kolme-viisi kertaa viikossa tämä mun suosikki 20 minuutin ohjelma. Että ei sen enempää vie aikaa. Hyvin olen viitsinyt.
Kohta lähen vesijuoksemaan, mikä jo liioittelua, mutta kun on aikaa ja sain ystävän höpinäseuraksi, niin mikäs sen kivempaa.
Aamupäivällä katselin sivusilmällä Jenny+ ohjelmaa. Siellä puhuttiin kehopositiivisuudesta. Mä tajusin, että olen ihan vilpittömästi kehopositiivinen itseäni kohtaan melko suuren osan aikaa. Ei ole järkyttävää itseinhoa tai mitään. Mua vaan ketuttaa se, etten löydä sopivia farkkuja.
Lisäksi ostin viikonloppuna ihanan puolihameen, mutta sen kanssa pidettävä paitaa helman sisällä ja hieman järkyttyneenä katselin tynnyrivartaloa. Mulla kun ennen oli vyötärö, mutta nyt se on kateissa. Mun syyt siis pilatekseen on vain vaatepinnalliset.
Aiheeseen sain ihanaa lohtua kaverilta eilen. Laitoin kuvan musta siinä puolhameessa tynnyrikommentin kera. Kaveri totes vain lakonisesti, että mitä väliä, sua silti pidetään kauniina. Olin että ainiin, niinpäs pidetäänkin :D
Eli muistakaa: aina kannattaa muille ja itselle puhua kauniisti.
Nyt muuten kun olen aika monta viikkoa jo ollut pääasiassa pirteä ja jaksava, niin palaa mieleen talvi KUN EN OLLUT. Mä taisin oikeasti kuormittua kaikesta. Kaipasin vain omaa aikaa ja hiljaisuutta ja sitä ettei mulle illalla puhuta. Nyt mulle saa puhua ja puhun itsekin. Mikä käänne! Kiitos kevät.
Voin siis vakuuttua siitä, että mun negistelykaudet saattaa oikeasti johtua valon puutteesta eikä niinkään esim vaihdevuosista. Koska oikeasti, kaikki mikä ärsyttä vielä helmikuussa, ei ärsytä enää.
Taidan muuttaa jonnekin muualle talviksi sittenkin!
maanantai 6. toukokuuta 2019
Tänään olin onnellinen
Kuten otsikko sanoi, tänään olin onnellinen. Aamulla osasin yhtäkkiä tarttua hetkeen jne. ja tuli ihan tippa silmään onnesta. Ja mitään erilaista ei ollut tapahtunut. Olin vain esikoisen hakenut tänne ja vienyt kouluun ja toiminut siis ajo-opena. Hoitolapsi on suloinen. Mies on ihana. Ruoka on hyvää. Pojat tulee äitiviikolle. Kreikan lomaan viisi viikkoa.
Onnesta intoutuneena sain laitettua vessan kaapin oviin flamingovetimet ja kaivoin kaapista pilates-DVD:n ja pilatekselin tosta noin vaan.
Käsipainojakin heiluttelin.
Ystävä kävi kahvilla.
Ulkoilin ipanan kanssa.
Kyllä, tavallinen elämä riittää. (ainakin tänään)
JA niin, keskiviikkona menen vesijuoksemaan ekaa kertaa puoleen vuoteen.
Hyvä uusi viikko!
Onnesta intoutuneena sain laitettua vessan kaapin oviin flamingovetimet ja kaivoin kaapista pilates-DVD:n ja pilatekselin tosta noin vaan.
Käsipainojakin heiluttelin.
Ystävä kävi kahvilla.
Ulkoilin ipanan kanssa.
Kyllä, tavallinen elämä riittää. (ainakin tänään)
JA niin, keskiviikkona menen vesijuoksemaan ekaa kertaa puoleen vuoteen.
Hyvä uusi viikko!
torstai 2. toukokuuta 2019
Unelmoinnista
"Unelmoiminen on tosi tärkeää, mutta on myös aika helppoa aina kaivata jonnekin muualle. Ihminen kaipaa nostatusta, sitä että elämä olisi aina vähän enemmän: juhlia, matkustusta, rakastumista. Mutta jatkuvasti kaivatessaan ei välttämättä näe elämäänsä niin tarkasti.
Viimeistään viisikymppisenä olisi hyvä miettiä, mikä on itselle tärkeää, ja sitten alkaa toteuttaa sitä ajatusta. Minä aloin kirjoittaa. "
Tämä teksti on uusimmassa Annassa ja sen sanoi Esseisti Sara Enholm Hielm
Vähän aikaa sitten yksi ystäväni sanoi, että hänkin ennen halusi aina jotain enemmän, nyt on onnellinen siitä mitä on.
Toinen ystävä on paljon puhunut viime aikoina itsensä kuuntelusta ja siitä, että pitää osata sanoa EI. Nytkin hän perui kohdaltaan asian, josta olisi saanut paljon ja josta olisi nauttinut. mutta keho vastusti ja hän päätti kuunnella tunnetta.
Mä innostun näistä itsensä kuunteluista ja tyytyväisyys-jutuista. I am not there yet. Tai osaan kyllä olla onnellinen tästä päivästä, enkä hirmusti haikaile enää jotain muuta ja jonnekin muualle. Itseäni en osaa kuunnella kovin hyvin. Mä välillä teen juttuja omalla kustannuksellani. Teen vaikkei huvita tai en jaksa. Mutta kun en halua pahoittaa muiden mieltä tai ja jne.
Nyt mun kroppa pistää hanttiin ajatukselle, että mulle tulisi uusi hoitomuksu. Kun olen sanonut että ensi viikolla saisi tulla jos tarve. Ja keho huutaa EEEIIIII, en halua, en jaksa. Mutta kun kohtahan on loma ja olishan se raha kiva.... Ja silti keho ja mieli huutaa "ANNA mun olla!
Mä olen alkanut keksimään itselleni unelmia. Yksi on Bed and breakfast jossain muussa maassa. Tosta olen haaveillut varmaan jo kolkyt vuotta, mutta nyt se tuntuu ihan mahdolliselta saavuttaa. Et senkus perustan vaan.
Kun aamiainen on ohi, istun terassilla kirjoittamassa, koska silloin olen niin viisas ja täynnä ajatuksia :D
Oh, kello on paljon, pitää keskeyttää ajatukset ja lähteä kuskaushommiin.
Viimeistään viisikymppisenä olisi hyvä miettiä, mikä on itselle tärkeää, ja sitten alkaa toteuttaa sitä ajatusta. Minä aloin kirjoittaa. "
Tämä teksti on uusimmassa Annassa ja sen sanoi Esseisti Sara Enholm Hielm
Vähän aikaa sitten yksi ystäväni sanoi, että hänkin ennen halusi aina jotain enemmän, nyt on onnellinen siitä mitä on.
Toinen ystävä on paljon puhunut viime aikoina itsensä kuuntelusta ja siitä, että pitää osata sanoa EI. Nytkin hän perui kohdaltaan asian, josta olisi saanut paljon ja josta olisi nauttinut. mutta keho vastusti ja hän päätti kuunnella tunnetta.
Mä innostun näistä itsensä kuunteluista ja tyytyväisyys-jutuista. I am not there yet. Tai osaan kyllä olla onnellinen tästä päivästä, enkä hirmusti haikaile enää jotain muuta ja jonnekin muualle. Itseäni en osaa kuunnella kovin hyvin. Mä välillä teen juttuja omalla kustannuksellani. Teen vaikkei huvita tai en jaksa. Mutta kun en halua pahoittaa muiden mieltä tai ja jne.
Nyt mun kroppa pistää hanttiin ajatukselle, että mulle tulisi uusi hoitomuksu. Kun olen sanonut että ensi viikolla saisi tulla jos tarve. Ja keho huutaa EEEIIIII, en halua, en jaksa. Mutta kun kohtahan on loma ja olishan se raha kiva.... Ja silti keho ja mieli huutaa "ANNA mun olla!
Mä olen alkanut keksimään itselleni unelmia. Yksi on Bed and breakfast jossain muussa maassa. Tosta olen haaveillut varmaan jo kolkyt vuotta, mutta nyt se tuntuu ihan mahdolliselta saavuttaa. Et senkus perustan vaan.
Kun aamiainen on ohi, istun terassilla kirjoittamassa, koska silloin olen niin viisas ja täynnä ajatuksia :D
Oh, kello on paljon, pitää keskeyttää ajatukset ja lähteä kuskaushommiin.
torstai 25. huhtikuuta 2019
Pääsiäinen ja muuta tärkeää (julkkisten pikapariutumiset)
Argh. Mitä ihmettä tämä taas on? Mä haluan kirjoittaa joka päivä edes vähän, mutta taas mennyt viikko ainakin. Alan kallistua siihen, että mä kirjoitan vain, jos on kökköfiilis tai jotain draamaa. Jos on tasaisen mukavaa, niin runosuoni ei syki.
Sitäpaitsi olen kiinnostavimmillani synkeänä. :D
Takana on hyvä pääsiäinen. Perjantaina mentiin veljen tyttöystävän kotiin yökylään. Iltapäivällä jo korkattiin skumppa ja siitä pikkuhiljaa päästiin grilliherkkujen pariin. Tältä tyttöystävältä sain ihanan idiksen, jonka jo eilen toteutin. Osta pasitovalmis ciabatta, leikkaa kahtia. Levitä päälle pestoa, tomaattiviipaleita ja viipaloitua mozzarellaa. Käytä uunissa kunnes juusto sulaa. NAM!
Eilen tätä syötiin esikoisen tekemän Gazpachon kera. Luksusta!
(Olenko kertonut tämän jutun pikkuveljen tyttöystävästä? Maailma on niin pieni, että veli löysi baarista mun miehen ex-vaimon isosiskon!!! Se oli nytkin koomista, kun istuttiin iltaa ja nää kaks kyselee mitä sille ja sille kuuluu ja entä ootteko jo käyny sillä ja tällä sukulaisella. Me broidin kaa pyöritellään päätä, että onpas noilla paljon yhteistä menneisyyttä :D)
No, kun lähdettiin veljeltä, niin pomittiin kyytiin miehen ystävä lapsuudesta asti. Hän tuli meille yökylään. Ollaan tavattu aiemmin kai vain kaksi kertaa, mutta ollaan ihan sielunveljiä tai siskoja jo nyt. Läpsitään vähän väliä yläfemmoja, kun koko ajan löytyy yhteisiä juttuja. (Asia ei aiheuta draamaa, koska hän on homo. Ja hiton hyvä tyyppi.) Odotetaan innolla Kreikan reissua, koska hän lähtee meidän kanssa viikoksi. Veikkaan et maataan uima-altaalla höpöttämässä PALJON.
Kun nämä kaksi ihanaa päivää oli juhlittu, niin aloitin sunnuntaiaamuna päivystyksen. Työjuttu siis. Jo yöllä soi puhelin ja sain ihanan pikkumukelon hoiviini. Niin vallattoman ihana kaksivuotias, että sydän sulaa. Ihan aina en näin ihastu johonkuhun heti. Mutta tähän kyllä!
Hirmu hyvällä fiiliksellä alkanut siis vapun odotus. Ikäänkuin vappua odottaisin. Mutta tulee meille kaveripariskunta ja yksi "yksinäinen" nainen. Haaveillaan vapputinderistä, josta löytäis lisää kivaa porukkaa, ei pariskuntamielessä, vaan ihan kaverimielessä. The more the merrier.
Kohta bestikseni ihana aviomies tulee hakemaan mun auton ja asentaa siihen sen apupolkimen ja illalla päästään esikoisen kanssa ajalemaan ekaa kertaa. Pelottaa, jännittää ja innostuttaa.
jk. Tiedätte mun "ihastuksen" Laura Frimaniin. Nyt mä olen vähän pettynyt ja ärsyyntynyt kyllä. Se eros kaksi minsaa sitten ja nyt jo sillä on kaunis uusi mies ja elämä on iih ja aah. Ärsyttävää. Olisin halunnut seurata sinkkuelämän dramaattisia käänteitä. Ja mitä syvällistä se oppii itsenäisestä ja "yksinäisestä" elämästä jne.
Höh ja pöh. JA siitä hiton Kalastajan naisesta ja sen uudesta onnesta en voi edes puhua. Mä en tajua mikä näissä "voi kun kaikki on ihanaa ja on kuin oltais aina oltu yhdessä ja koskaan emme riitele"-jutuista palaa käämi. Joo, olen itsekin hirmu äkkiä pariutunut ja muuttanut yhteen, mutta en kyllä koko ajan hehkuta kaiken ihanuutta. Enemmänkin ääneen kipuillut aihetta "kuin mä muutin yhteen vaikkei pitänyt"?
Sitäpaitsi olen kiinnostavimmillani synkeänä. :D
Takana on hyvä pääsiäinen. Perjantaina mentiin veljen tyttöystävän kotiin yökylään. Iltapäivällä jo korkattiin skumppa ja siitä pikkuhiljaa päästiin grilliherkkujen pariin. Tältä tyttöystävältä sain ihanan idiksen, jonka jo eilen toteutin. Osta pasitovalmis ciabatta, leikkaa kahtia. Levitä päälle pestoa, tomaattiviipaleita ja viipaloitua mozzarellaa. Käytä uunissa kunnes juusto sulaa. NAM!
Eilen tätä syötiin esikoisen tekemän Gazpachon kera. Luksusta!
(Olenko kertonut tämän jutun pikkuveljen tyttöystävästä? Maailma on niin pieni, että veli löysi baarista mun miehen ex-vaimon isosiskon!!! Se oli nytkin koomista, kun istuttiin iltaa ja nää kaks kyselee mitä sille ja sille kuuluu ja entä ootteko jo käyny sillä ja tällä sukulaisella. Me broidin kaa pyöritellään päätä, että onpas noilla paljon yhteistä menneisyyttä :D)
No, kun lähdettiin veljeltä, niin pomittiin kyytiin miehen ystävä lapsuudesta asti. Hän tuli meille yökylään. Ollaan tavattu aiemmin kai vain kaksi kertaa, mutta ollaan ihan sielunveljiä tai siskoja jo nyt. Läpsitään vähän väliä yläfemmoja, kun koko ajan löytyy yhteisiä juttuja. (Asia ei aiheuta draamaa, koska hän on homo. Ja hiton hyvä tyyppi.) Odotetaan innolla Kreikan reissua, koska hän lähtee meidän kanssa viikoksi. Veikkaan et maataan uima-altaalla höpöttämässä PALJON.
Kun nämä kaksi ihanaa päivää oli juhlittu, niin aloitin sunnuntaiaamuna päivystyksen. Työjuttu siis. Jo yöllä soi puhelin ja sain ihanan pikkumukelon hoiviini. Niin vallattoman ihana kaksivuotias, että sydän sulaa. Ihan aina en näin ihastu johonkuhun heti. Mutta tähän kyllä!
Hirmu hyvällä fiiliksellä alkanut siis vapun odotus. Ikäänkuin vappua odottaisin. Mutta tulee meille kaveripariskunta ja yksi "yksinäinen" nainen. Haaveillaan vapputinderistä, josta löytäis lisää kivaa porukkaa, ei pariskuntamielessä, vaan ihan kaverimielessä. The more the merrier.
Kohta bestikseni ihana aviomies tulee hakemaan mun auton ja asentaa siihen sen apupolkimen ja illalla päästään esikoisen kanssa ajalemaan ekaa kertaa. Pelottaa, jännittää ja innostuttaa.
jk. Tiedätte mun "ihastuksen" Laura Frimaniin. Nyt mä olen vähän pettynyt ja ärsyyntynyt kyllä. Se eros kaksi minsaa sitten ja nyt jo sillä on kaunis uusi mies ja elämä on iih ja aah. Ärsyttävää. Olisin halunnut seurata sinkkuelämän dramaattisia käänteitä. Ja mitä syvällistä se oppii itsenäisestä ja "yksinäisestä" elämästä jne.
Höh ja pöh. JA siitä hiton Kalastajan naisesta ja sen uudesta onnesta en voi edes puhua. Mä en tajua mikä näissä "voi kun kaikki on ihanaa ja on kuin oltais aina oltu yhdessä ja koskaan emme riitele"-jutuista palaa käämi. Joo, olen itsekin hirmu äkkiä pariutunut ja muuttanut yhteen, mutta en kyllä koko ajan hehkuta kaiken ihanuutta. Enemmänkin ääneen kipuillut aihetta "kuin mä muutin yhteen vaikkei pitänyt"?
sunnuntai 14. huhtikuuta 2019
Sitoutumisesta ja rakkaudesta. Uusperhehöpinää.
Istuttiin eilen terassilla viinilasi kädessä ja puhuttiin miehen kanssa rakkaudesta ja sitoutumisesta ja muista pikkujutuista. Mies puhui niin viisaita, että sain ahaa-elämyksen.
Valitettavasti en osaa siteerata suoraan, mutta jotenkin näin se meni: ihminen voi rakastua lähes kehen tahansa, mutta ihminen on tavallaan helposti vaihdettavissa toiseen. Mutta jos sä sitoudut siihen ihmiseen ja koko sen elämään, niin suhteesta tulee tärkeämpi ja parempi. Sellainen, josta ei niin vain lähdetä.
Puhuttiin siitä, miten me todellakin olemme ottaneet toistemme elämät ja ihmiset itsellemmekin tärkeiksi. Olen paljon puhunut siitä, kuinka tämän talouden lapset ja aikuinen tulevat juttuun ja ovat kanssakulkijoita. Olen puhunut siitäkin, kuinka tärkeitä miehen lapsista on tullut mulle. Ja tänä viikonloppuna kiintymys vain kasvoi.
Olin vanhimman tyttären kanssa Anssi Kelan keikalla, mutta ennen sitä notkuin tytön työpaikalla, josta lähdettiin syömään. Juteltiin yhdessä todella avoimesti. Mä mm. kerroin elämäni noloja kokemuksia. Naurettiin vedet silmissä ja tyttö sanoi, että jos hän koskaan mokailee, niin saa voimaa mun pahemmista kommelluksista.
Tytär esitteli keikalla mulle tyypin, jota tapailee. Tälle kundille oli etukäteen kertonut lähtevänsä puol-äidin kanssa liikenteeseen. Heppu oli että ööh ja ahaa, outoa, millainen se on? Tytär oli kertonut, että kun tavataan, me istutaan terassilla juomassa viiniä, polttamassa tupakkaa ja puhumassa paskaa. "Se on mun tyttökaveri".
Kyynel!
Mutta olipas meillä ilta. Koska meillä on sellainen hullunkurinen perhe, niin se vaan laajeni taas. Keikalle tuli tytön veli avovaimoineen, nämä kaksi muuta mun läheistä. Bonuksena mukana oli heidän äitinsä, eli miehen eksä. Mua on peloteltu tällä legendaarisella hahmolla, mutta turhaan. Nainen oli mukava ja meillä juttu kulki. Hän jopa tarjos mulle skumppaa, mikä on jo suurta. Eikös? (Ja Rva avoimesti kertoi, että hänelle tuli juuri kolmas avioero)
Ennen keikalle lähtöä meillä juhlittiin keskimmäistä ja talo oli puolillaan taas eksiä ja nyksiä ja muuta sukua. Tässähän ei ole mitään uutta, mutta nyt kävi kauhia kuhina, kun arvailtiin onko mun eksän nyksä raskaana. Hirmusti siltä näytti ajoittain, mitä saattoi pahentaa teltta, johon oli pukeutunut. Osa porukasta vannoi raskauden nimeen, mutta mä sanoin, että lihominenkin on vaihtoehto :D
Eilen mies kysyi multa, että "kuin et ole maininnut että x on raskaana. Kyllä mä sairaanhoitajana raskauden tunnistan".
Että uutisia odotellessa ellei tämä nyt ole sitten uutisankka ja väärä hälytys. (Nyt mun kyllä pitäis päästä kummiksi)
Hyppelen tässä nyt aiheesta toiseen taas. Lähinnä haluan sanoa, että tästä suhteesta ei pystyis noin vaan hyppäämään pois, koska elämät on jo sekoittuneet keskenään ja tulis hirmu suurelle laumalle mielipahaa, jos erottais. En ollut aiemmin edes tajunnut asiaa, että vaikka ei ole ydinperhettä enää, niin voi olla ns tilivelvollinen muillekin ihmisille kuin itselleen. Ydinperheen ero vaikutti poikiin, mutta tämä ero vaikuttaisi yhteensä kuuteen lapseen. Ja lukuisiin muihin ihmisiin.
Kauheat paineet :D Mutta tämä oli myös mahtava havahtuminen. Kauniskin ajatus.
Jk. Sit blaa blaa, persut lähes voitti, voi kauhu. Elämme maassa, jossa Teuvo Hakkarainen pääsi uudestaan eduskuntaan.
Valitettavasti en osaa siteerata suoraan, mutta jotenkin näin se meni: ihminen voi rakastua lähes kehen tahansa, mutta ihminen on tavallaan helposti vaihdettavissa toiseen. Mutta jos sä sitoudut siihen ihmiseen ja koko sen elämään, niin suhteesta tulee tärkeämpi ja parempi. Sellainen, josta ei niin vain lähdetä.
Puhuttiin siitä, miten me todellakin olemme ottaneet toistemme elämät ja ihmiset itsellemmekin tärkeiksi. Olen paljon puhunut siitä, kuinka tämän talouden lapset ja aikuinen tulevat juttuun ja ovat kanssakulkijoita. Olen puhunut siitäkin, kuinka tärkeitä miehen lapsista on tullut mulle. Ja tänä viikonloppuna kiintymys vain kasvoi.
Olin vanhimman tyttären kanssa Anssi Kelan keikalla, mutta ennen sitä notkuin tytön työpaikalla, josta lähdettiin syömään. Juteltiin yhdessä todella avoimesti. Mä mm. kerroin elämäni noloja kokemuksia. Naurettiin vedet silmissä ja tyttö sanoi, että jos hän koskaan mokailee, niin saa voimaa mun pahemmista kommelluksista.
Tytär esitteli keikalla mulle tyypin, jota tapailee. Tälle kundille oli etukäteen kertonut lähtevänsä puol-äidin kanssa liikenteeseen. Heppu oli että ööh ja ahaa, outoa, millainen se on? Tytär oli kertonut, että kun tavataan, me istutaan terassilla juomassa viiniä, polttamassa tupakkaa ja puhumassa paskaa. "Se on mun tyttökaveri".
Kyynel!
Mutta olipas meillä ilta. Koska meillä on sellainen hullunkurinen perhe, niin se vaan laajeni taas. Keikalle tuli tytön veli avovaimoineen, nämä kaksi muuta mun läheistä. Bonuksena mukana oli heidän äitinsä, eli miehen eksä. Mua on peloteltu tällä legendaarisella hahmolla, mutta turhaan. Nainen oli mukava ja meillä juttu kulki. Hän jopa tarjos mulle skumppaa, mikä on jo suurta. Eikös? (Ja Rva avoimesti kertoi, että hänelle tuli juuri kolmas avioero)
Ennen keikalle lähtöä meillä juhlittiin keskimmäistä ja talo oli puolillaan taas eksiä ja nyksiä ja muuta sukua. Tässähän ei ole mitään uutta, mutta nyt kävi kauhia kuhina, kun arvailtiin onko mun eksän nyksä raskaana. Hirmusti siltä näytti ajoittain, mitä saattoi pahentaa teltta, johon oli pukeutunut. Osa porukasta vannoi raskauden nimeen, mutta mä sanoin, että lihominenkin on vaihtoehto :D
Eilen mies kysyi multa, että "kuin et ole maininnut että x on raskaana. Kyllä mä sairaanhoitajana raskauden tunnistan".
Että uutisia odotellessa ellei tämä nyt ole sitten uutisankka ja väärä hälytys. (Nyt mun kyllä pitäis päästä kummiksi)
Hyppelen tässä nyt aiheesta toiseen taas. Lähinnä haluan sanoa, että tästä suhteesta ei pystyis noin vaan hyppäämään pois, koska elämät on jo sekoittuneet keskenään ja tulis hirmu suurelle laumalle mielipahaa, jos erottais. En ollut aiemmin edes tajunnut asiaa, että vaikka ei ole ydinperhettä enää, niin voi olla ns tilivelvollinen muillekin ihmisille kuin itselleen. Ydinperheen ero vaikutti poikiin, mutta tämä ero vaikuttaisi yhteensä kuuteen lapseen. Ja lukuisiin muihin ihmisiin.
Kauheat paineet :D Mutta tämä oli myös mahtava havahtuminen. Kauniskin ajatus.
Jk. Sit blaa blaa, persut lähes voitti, voi kauhu. Elämme maassa, jossa Teuvo Hakkarainen pääsi uudestaan eduskuntaan.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2019
Talousjutskaa, mitäs muutakaan
Sain Neiti Sutkautukselta kirjan Elämä ja vie sinä vikiset (Pitäisikö asialle tehdä jotain)
Kirja tempaisi mukaansa alussa, mutta sitten iski vastahanka. Vika ei ole kirjan, vaan mun oman mielen joka taistelee vastaan.
Kirjassa opetetaan hauskasti tavoitteiden asettamista ja kuinka hommat pilkotaan pieniin osiin, että tavoitteista tulee saavutettavia. Hirmu simppeliä ja kiinnostavaa. Mutta se vastahanka...
Kirjailija itse, Sarah Knight, vihasi työtään ja halusi ryhtyä freelanceriksi. Laski, että tarvitsisi kolmen kuukauden rahat tilille säästöön, että pääsisi alkuun. Tässä kohtaa se mun vastahanka iski. Hän laski että vuodessa saa säästettyä ne kolmen kuun rahat. Jakoi summan 365:llä ja joka päivä siirsi vaadittavan summan tilille. Ensin se kuulosti hyvältä, mutta kun laskin, että mun pitäisi säästää 18e päivässä, niin johan pompsahti. 18x30 euroa on iso raha. Jos mulla olisi se, niin ei tarttis säästää ylipäätään.
Mutta toki jokaisella on omat tavoitteensa ja aikataulunsa.
Ja voi tietty ajatella myös., että jos kevätinnossani en olisi ostanut narsisseja ja Fidalta ruukkuja, olisin säästänyt kympin. Ja maalausinnossani ostin samaiselta Fidalta puutuolin, jotta saisin kalkkimaalata jotain. Senkin jos olisin jättänyt ostamatta, olisi säästynyt toinen kymppi. Eli eilen olisi säästynyt 20e vaaditun 18 euron sijaan...
Kirjassa on muitakin vinkkejä, mutta mua kiehtoi eniten noi rahajutut. Esim. se, että jokaisen ostoksen kohdalla voi tosiaan miettiä ONKO ihan PAKKO saada tämä. Että niistä pikkiriikkisistä jutuista säästyy iso penni.
Etenkin toi taulukko, missä säästetään euro päivässä kiehtoi mua. Tosiaan, euro päivässä on iso raha kun olen 65. Ja asun Kreikassa kirjoittamassa kirjaa aiheesta "vain eurolla päivässä kohti unelmia". Oikeasti mun kirjan nimi on paljon säpäkämpi, mutta vielä mietinnässä 😀
Kirja tempaisi mukaansa alussa, mutta sitten iski vastahanka. Vika ei ole kirjan, vaan mun oman mielen joka taistelee vastaan.
Kirjassa opetetaan hauskasti tavoitteiden asettamista ja kuinka hommat pilkotaan pieniin osiin, että tavoitteista tulee saavutettavia. Hirmu simppeliä ja kiinnostavaa. Mutta se vastahanka...
Kirjailija itse, Sarah Knight, vihasi työtään ja halusi ryhtyä freelanceriksi. Laski, että tarvitsisi kolmen kuukauden rahat tilille säästöön, että pääsisi alkuun. Tässä kohtaa se mun vastahanka iski. Hän laski että vuodessa saa säästettyä ne kolmen kuun rahat. Jakoi summan 365:llä ja joka päivä siirsi vaadittavan summan tilille. Ensin se kuulosti hyvältä, mutta kun laskin, että mun pitäisi säästää 18e päivässä, niin johan pompsahti. 18x30 euroa on iso raha. Jos mulla olisi se, niin ei tarttis säästää ylipäätään.
Mutta toki jokaisella on omat tavoitteensa ja aikataulunsa.
Ja voi tietty ajatella myös., että jos kevätinnossani en olisi ostanut narsisseja ja Fidalta ruukkuja, olisin säästänyt kympin. Ja maalausinnossani ostin samaiselta Fidalta puutuolin, jotta saisin kalkkimaalata jotain. Senkin jos olisin jättänyt ostamatta, olisi säästynyt toinen kymppi. Eli eilen olisi säästynyt 20e vaaditun 18 euron sijaan...
Kirjassa on muitakin vinkkejä, mutta mua kiehtoi eniten noi rahajutut. Esim. se, että jokaisen ostoksen kohdalla voi tosiaan miettiä ONKO ihan PAKKO saada tämä. Että niistä pikkiriikkisistä jutuista säästyy iso penni.
Etenkin toi taulukko, missä säästetään euro päivässä kiehtoi mua. Tosiaan, euro päivässä on iso raha kun olen 65. Ja asun Kreikassa kirjoittamassa kirjaa aiheesta "vain eurolla päivässä kohti unelmia". Oikeasti mun kirjan nimi on paljon säpäkämpi, mutta vielä mietinnässä 😀
maanantai 1. huhtikuuta 2019
Kotitöiden opettamisesta ja muita ajatuksia
Menen suoraan asiaan. Tässä yhtenä päivänä ystäväni poti angstia siitä, kun hänen lapsensa (13 ja 17) ei osaa tehdä kotitöitä. Oli sanonut vanhemmalle pojalleen, että ennen kuin hän muuttaa kotoa on opeteltava mm pesukoneen käyttö. Poika oli et EI vielä, asun ainakin kaksi vuotta vielä kotona.
Mutta niin, ystävällä oli huono omatunto, ettei lapsensa tee kotona mitään, toisin kun mun pojat. Esikoisenhan vois lykätä maailmalle, koska osaa siivota, pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa. Keskimmäisen kanssa on vielä opeteltavaa ja junnu seuraa siinä perässä sitten. Mutta kaikki sentään osaa imuroida ja pestä vessat. Vähintään. Niin ja saunan pesu sujuu malliikkaasti myös.
Muistan joku aika sitten lukeneeni sijaiskodissa asuneessa tytöstä, joka opetteli kotitöitä viimeiset kaksi lastenkotivuotta. Viikkohommiin kuului ruoan laittoa, omat pyykit piti pestä ja sitten ne yleiset kotityöt.
Aloin itsekin miettimään, että pitäisikö ihan ydinperhelasten saada samat opit ennen maailmalle lähtöä.
Eniten kyllä mietin, että miten noille lapsille opettaisi rahan käyttöä ja osaisi opettaa sen, mihin kaikeen sen kuuluisi riittää.
Sain hepulit viikonloppuna, kun junnu lampsi varmaan kolme kertaa päivässä kauppaan ostamaan erikoislimuja ja kaiken kukkuraksi eilen tilasi itselleen pitsan sillä aikaa kun kissa, eli minä, oli poissa. Hitto mua ärsytti.
Noita rahajuttuja puitiin viikonloppuna muutenkin. Miehen tyttäret oli iltaa istumassa meillä lauantaina. Oli ihan luksusta, kun kaikki muksut oli paikalla. Syötiin tortilloja ja juotiin skumppaa. Välillä kävin terassilla supisemassa salaisuuksia vanhemman tyttären kanssa. Poikajuttuja jne.
Niin ne rahajutut.. Mehän mennään tyttöjen kanssa sinne Kreikkaan viikoksi. Mies maksoi matkan, mutta käyttörahat saavat hoitaa itse. Vanhempi vähän valitteli huonoa rahatilannettaan ja mies napautti, että jospa olisit kuukauden poissa baareista, niin olis käyttörahat siinä. :D
Koomista oli sitten se, et tytöt lähti taksilla stadiin täältä "maalta". Nuorin maksoi! Oli tyttöjen eka oikea baari-ilta sen jälkeen, kun nuorin täyttänyt 18 vuotta. Söpöö oli se, että olisivat ottaneet mun esikoisen mukaan, mutta vielä 8 kk siihen täysi-ikäisyyteen.
Hieno loppuhuipennus oli vanhemman tyttären toive, et lähden hänen kanssa stadiin Anssi Kelan keikalle parin viikon kuluttua. "Meille tulee niin hauskaa. Käydään syömässä ja juomassa pohjia ja mä meikkaan sut."
Meille tulee hauskaa!
jk. Me naisten seuraavassa numerossa Kalastajan vaimo uuden miehensä kanssa puhuu aikuisena rakastumisesta. Musta se vaimo vois puhua bloginsa nimestä. Eikö haittaa olla kalastajan vaimo edelleen? Voisko olla kalastajasta eronnut vaimo? Jonkun random tyypin vaimo?
Mutta niin, ystävällä oli huono omatunto, ettei lapsensa tee kotona mitään, toisin kun mun pojat. Esikoisenhan vois lykätä maailmalle, koska osaa siivota, pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa. Keskimmäisen kanssa on vielä opeteltavaa ja junnu seuraa siinä perässä sitten. Mutta kaikki sentään osaa imuroida ja pestä vessat. Vähintään. Niin ja saunan pesu sujuu malliikkaasti myös.
Muistan joku aika sitten lukeneeni sijaiskodissa asuneessa tytöstä, joka opetteli kotitöitä viimeiset kaksi lastenkotivuotta. Viikkohommiin kuului ruoan laittoa, omat pyykit piti pestä ja sitten ne yleiset kotityöt.
Aloin itsekin miettimään, että pitäisikö ihan ydinperhelasten saada samat opit ennen maailmalle lähtöä.
Eniten kyllä mietin, että miten noille lapsille opettaisi rahan käyttöä ja osaisi opettaa sen, mihin kaikeen sen kuuluisi riittää.
Sain hepulit viikonloppuna, kun junnu lampsi varmaan kolme kertaa päivässä kauppaan ostamaan erikoislimuja ja kaiken kukkuraksi eilen tilasi itselleen pitsan sillä aikaa kun kissa, eli minä, oli poissa. Hitto mua ärsytti.
Noita rahajuttuja puitiin viikonloppuna muutenkin. Miehen tyttäret oli iltaa istumassa meillä lauantaina. Oli ihan luksusta, kun kaikki muksut oli paikalla. Syötiin tortilloja ja juotiin skumppaa. Välillä kävin terassilla supisemassa salaisuuksia vanhemman tyttären kanssa. Poikajuttuja jne.
Niin ne rahajutut.. Mehän mennään tyttöjen kanssa sinne Kreikkaan viikoksi. Mies maksoi matkan, mutta käyttörahat saavat hoitaa itse. Vanhempi vähän valitteli huonoa rahatilannettaan ja mies napautti, että jospa olisit kuukauden poissa baareista, niin olis käyttörahat siinä. :D
Koomista oli sitten se, et tytöt lähti taksilla stadiin täältä "maalta". Nuorin maksoi! Oli tyttöjen eka oikea baari-ilta sen jälkeen, kun nuorin täyttänyt 18 vuotta. Söpöö oli se, että olisivat ottaneet mun esikoisen mukaan, mutta vielä 8 kk siihen täysi-ikäisyyteen.
Hieno loppuhuipennus oli vanhemman tyttären toive, et lähden hänen kanssa stadiin Anssi Kelan keikalle parin viikon kuluttua. "Meille tulee niin hauskaa. Käydään syömässä ja juomassa pohjia ja mä meikkaan sut."
Meille tulee hauskaa!
jk. Me naisten seuraavassa numerossa Kalastajan vaimo uuden miehensä kanssa puhuu aikuisena rakastumisesta. Musta se vaimo vois puhua bloginsa nimestä. Eikö haittaa olla kalastajan vaimo edelleen? Voisko olla kalastajasta eronnut vaimo? Jonkun random tyypin vaimo?
tiistai 26. maaliskuuta 2019
Pyörryttävän kätevä emäntä
Tätä ei usko kukaan, kuin ahkera olen voinut olla.
Aamulla 6.40 mä jo vaivasin pullataikinaa. Yhdeksään menevä poika ehti syödä tuoretta pullaa ennen kouluun lähtöä! (ja olin siivonnut keittiön ja tiski- ja pesukone oli jo käynnissä)
Tää pulla-ajatus lähti siitä, kun meidän frendi onnitteli mua Facessa sen johdosta, että olen 48,41 vuotta vanha. Ajovarman sivut kertoi.
Sovittiin, että tulee "kakkukahveille" aamulla. Yllättyi kun täällä oikeasti oli tuoretta pullaa.
Iltaruokaa olen tehnyt jo nyt iltapäivällä, koska olen niin ällistyttävä, että teen kahta ruokaa. Tonnikalanuudelisalaattia ja uunimunakasta. Jälkimmäistä, koska kaapissa vanhaksi menossa oleva salamipussi. Sen seuraksi paistan vielä valkosipulipatonkia. Vähän jännittää jääkö näitä ruokia huomiselle...
Tämän kaiken marttailun lisäksi olen tehopakkaus muussakin mielessä. Eilen päätettiin, että mä opetan esikoisen ajaan autoa, koska eksä ei ole saanut asian eteen tehtyä vielä mitään. Äsken käytiin katsastuskonttorilla tilaamassa opetuslupa. Eilen siis päätettiin, tänään jo lupahakemus vetämässä!!! Esikoinen oli vaikuttunut.
Nyt olen kyllä jo kaikkeni antanut, etten ehkä enää tekään mitään :D Paitsi ne ruoat loppuun ja kuskaan junnua ja vahdin pikkaisia.
Toista päivää olen syönyt järkevästi. Maininnan arvoinen asia. Hieman pelottavaa itseasiassa.
jk. Niin kävin mä kirpparillakin. Löysin hellemekon kesään (eli Kreikkaan) kahdella eurolla.
jk. Toinen postaus kahteen päivään!
Aamulla 6.40 mä jo vaivasin pullataikinaa. Yhdeksään menevä poika ehti syödä tuoretta pullaa ennen kouluun lähtöä! (ja olin siivonnut keittiön ja tiski- ja pesukone oli jo käynnissä)
Tää pulla-ajatus lähti siitä, kun meidän frendi onnitteli mua Facessa sen johdosta, että olen 48,41 vuotta vanha. Ajovarman sivut kertoi.
Sovittiin, että tulee "kakkukahveille" aamulla. Yllättyi kun täällä oikeasti oli tuoretta pullaa.
Iltaruokaa olen tehnyt jo nyt iltapäivällä, koska olen niin ällistyttävä, että teen kahta ruokaa. Tonnikalanuudelisalaattia ja uunimunakasta. Jälkimmäistä, koska kaapissa vanhaksi menossa oleva salamipussi. Sen seuraksi paistan vielä valkosipulipatonkia. Vähän jännittää jääkö näitä ruokia huomiselle...
Tämän kaiken marttailun lisäksi olen tehopakkaus muussakin mielessä. Eilen päätettiin, että mä opetan esikoisen ajaan autoa, koska eksä ei ole saanut asian eteen tehtyä vielä mitään. Äsken käytiin katsastuskonttorilla tilaamassa opetuslupa. Eilen siis päätettiin, tänään jo lupahakemus vetämässä!!! Esikoinen oli vaikuttunut.
Nyt olen kyllä jo kaikkeni antanut, etten ehkä enää tekään mitään :D Paitsi ne ruoat loppuun ja kuskaan junnua ja vahdin pikkaisia.
Toista päivää olen syönyt järkevästi. Maininnan arvoinen asia. Hieman pelottavaa itseasiassa.
jk. Niin kävin mä kirpparillakin. Löysin hellemekon kesään (eli Kreikkaan) kahdella eurolla.
jk. Toinen postaus kahteen päivään!
sunnuntai 24. maaliskuuta 2019
Ennätysnousu
Luoja kiitos on maanantai ja helpohkon viikon alku. Tällä viikolla aion olla itselleni hellä ja niin päin pois. Hellyys alkoi tomaattimunakasaamiaisella. Siis oikeasti, mun paino on noussut viikonloppuna kaksi kiloa! Kaksi! Toki tiedän sen olevan hiilaripöhöä miljoonan väärän ruoan jäljiltä, mutta että kaksi kiloa! Mä niin en ansaitse tällaista kohtelua itseltäni.
Toivuttuani järkytyksestä kirjoitin kauppalistan. Yritän ostaa viikon ruoat kerralla tänään (mikä haaste, koska pojat SYÖ) ja tehdä todella herkullisia ja kiinnostavia ruokia. No, edes ruokia. Tiedossa Pad thaita, makkarauunimunakasta, sitä poikien herkkusalaattia ja jotain muuta. Kauhea paine. Mulla on kaksi uutta keittokirjaa, jotka inspiroi kun ne ostin, mutta silti pyöritän näitä smaoja safkoja koko ajan. Blääh.
Viime viikko oli tosi kiva, mutta yllättävän kiireinen. Kauheasti ajoa ympäri maata. Bensalaskut tässä kuussa ollut jo 300 euroa. Shokeeraavaa itseasiassa. Ei ihme että tili tyhjempi kuin kuuluis.
Tosta tulikin mieleen ärsytys, jonka sain lauantain kivoissa illanistujaisissa. Porukalla pohdittiin omia haaveita. Että mitä tehtäis, jollei tätä mitä teemme. Mä taas pähkin tuskissani haaveiden puutetta. Mutta semirealistinen haave olisi olla perhetyöntekijä. Totesin vain että palkka olisi aivan liian surkea. Ystäväni totesi, että ei kaikkea voi miettiä rahan kautta. Joo, olen samaa mieltä, ei siinä mitään, mutta totesin että niin kauan kuin mulla on asuntolainaa 180000e YKSINÄÄN ja mulla kotona kolme teiniä, niin ei ole ihan fiksua pudottaa palkkaa useilla satasilla.
Ärsytti, koska kommentin sanoi kahden lapsen yh, jolla reilusti pienempi asuntolaina ja joka valittaa joka kuu, että rahat loppuu kesken. JA huom, hällä on sama palkka kuin mulla normitilanteessa. Että eikö töitä voi miettiä rahan kautta???
Mutta joo, mä vieläkin haluan tehdä tätä työtä.
Ehkä mä isona perustan oman pienen bed and breakfastin. Emännöin sitä antaumuksella ja lellin asiakkaita. Oisko vaikka kesäisin tää majatalo Suomessa ja talvisin jossain muualla? Kyllä!
(Löytyhän multa haave)
Mä taas yritän aloittaa sen joka päivä kirjoittamisen. En tajua mihin mun aika on mennyt, kun taas ollut hirveän pitkä tauko. Mullahan kun ajatuksia riittäis vaikka kuinka paljon. :D
Hyvää maanantaita!
Toivuttuani järkytyksestä kirjoitin kauppalistan. Yritän ostaa viikon ruoat kerralla tänään (mikä haaste, koska pojat SYÖ) ja tehdä todella herkullisia ja kiinnostavia ruokia. No, edes ruokia. Tiedossa Pad thaita, makkarauunimunakasta, sitä poikien herkkusalaattia ja jotain muuta. Kauhea paine. Mulla on kaksi uutta keittokirjaa, jotka inspiroi kun ne ostin, mutta silti pyöritän näitä smaoja safkoja koko ajan. Blääh.
Viime viikko oli tosi kiva, mutta yllättävän kiireinen. Kauheasti ajoa ympäri maata. Bensalaskut tässä kuussa ollut jo 300 euroa. Shokeeraavaa itseasiassa. Ei ihme että tili tyhjempi kuin kuuluis.
Tosta tulikin mieleen ärsytys, jonka sain lauantain kivoissa illanistujaisissa. Porukalla pohdittiin omia haaveita. Että mitä tehtäis, jollei tätä mitä teemme. Mä taas pähkin tuskissani haaveiden puutetta. Mutta semirealistinen haave olisi olla perhetyöntekijä. Totesin vain että palkka olisi aivan liian surkea. Ystäväni totesi, että ei kaikkea voi miettiä rahan kautta. Joo, olen samaa mieltä, ei siinä mitään, mutta totesin että niin kauan kuin mulla on asuntolainaa 180000e YKSINÄÄN ja mulla kotona kolme teiniä, niin ei ole ihan fiksua pudottaa palkkaa useilla satasilla.
Ärsytti, koska kommentin sanoi kahden lapsen yh, jolla reilusti pienempi asuntolaina ja joka valittaa joka kuu, että rahat loppuu kesken. JA huom, hällä on sama palkka kuin mulla normitilanteessa. Että eikö töitä voi miettiä rahan kautta???
Mutta joo, mä vieläkin haluan tehdä tätä työtä.
Ehkä mä isona perustan oman pienen bed and breakfastin. Emännöin sitä antaumuksella ja lellin asiakkaita. Oisko vaikka kesäisin tää majatalo Suomessa ja talvisin jossain muualla? Kyllä!
(Löytyhän multa haave)
Mä taas yritän aloittaa sen joka päivä kirjoittamisen. En tajua mihin mun aika on mennyt, kun taas ollut hirveän pitkä tauko. Mullahan kun ajatuksia riittäis vaikka kuinka paljon. :D
Hyvää maanantaita!
torstai 14. maaliskuuta 2019
#muuten vaan ruma
Tänään on mun suosikkipäivä siltä osin, että lomatilillä kasassa Kreikan ja Gdanskin matkarahat käyttörahoineen! Haluan painaa tämän fiiliksen mieleeni, koska ei välttis tapahdu toiste. Nämä kuukaudet kahden pikkasen kanssa ollut sellaisia, etten ihan heti ota uusiksi. Täytyy hieman kerätä voimia :D
Ja silti sanon, että hyvin mennyt ja mukavaa ollut. Melutaso on vain se, mikä uuvuttanut. Mutta tilin paino ilahduttaa just nyt.
Eilinen oli karsea juuri edellämainitusta syystä. Ystävä halus tulla kylään, mutta sanoin et ei ei eie ei. No, illalla tuli kuitenkin pesemään pyykkiä ja yhtäkkiä tuli toinenkin kaukainen ystävä. Oli kerrassaan mahtavaa. Me naurettiin niin, että vatsalihaksia särkee vielä tänäänkin. (reisiäkin muuten, koska kyykkäsin)
En muista milloin olisin viimeksi nauranut noin paljon.
Eniten naurettiin mun ihan hirveälle painajaiselle. Olin menossa unessa miehen kanssa saunaan ja mies yhtäkkiä hymyili ivallisesti ja sanoi, että on se jännä et sua kehutaan aina kauniiksi vaikka oikeasti olet tosi ruma. Ja avas mun kylpytakin ja osoitti kroppaa. Unessa sain hermarin jne.
Uni taisi johtua hetkestäni sovituskopissa edellisenä päivänä. Yleensä en katso itseäni peilistä kopissa ilman vaatteita, mutta nyt oikein tuijottamalla tuijotin. Olen kerrassaan kauhea. Siis aivan hirveä. Itkettää et meen Kreikkaan samalle altaalle täydellisen 18 v tytön kanssa. Itkettää ihan kaikki. Sen johdosta voi syödä suklaata, koska mikään ei mua enää palasta. Edes ne kyykyt.
No tästäkin noustaan. Kunhan ei paino :D
Mä ihan vilpittömästi uskon, että kun nämä työhärdellit helpottaa, jo tällä viikolla itseasiassa, niin jaksan ja pystyn liikkumaan enemmän ja tekemään parempia valintoja. Nyt karkki on mun ainoa huvi ja rentoutumiskeino.
Haaveissani käyn kävelyllä joka päivä ja vesijuoksemassa kun lämpenee ja mitäs muuta vielä. Ajatelkaa, mulla on ollut kausia, että olen käynyt kävelyllä kolmesti päivässä. Nyt en edes kertaa.
Mitäs muuta? Esikoinen selaili Kotivinkkiä ja löysi pitsaohjeita. Tänään iltaruoaksi esikoisen väkertämiä pitsoja. Mahtavaa!
jk. otsikko viittasi eilisiin nauruhepuleihin. Suunniteltiin painattaa ystävien diagnoosit paitoihin. #peräpukama # sopeutumishäiriö ja mulla kun ei ole diagnoosia niin sit lukee #muuten vaan ruma
Ja silti sanon, että hyvin mennyt ja mukavaa ollut. Melutaso on vain se, mikä uuvuttanut. Mutta tilin paino ilahduttaa just nyt.
Eilinen oli karsea juuri edellämainitusta syystä. Ystävä halus tulla kylään, mutta sanoin et ei ei eie ei. No, illalla tuli kuitenkin pesemään pyykkiä ja yhtäkkiä tuli toinenkin kaukainen ystävä. Oli kerrassaan mahtavaa. Me naurettiin niin, että vatsalihaksia särkee vielä tänäänkin. (reisiäkin muuten, koska kyykkäsin)
En muista milloin olisin viimeksi nauranut noin paljon.
Eniten naurettiin mun ihan hirveälle painajaiselle. Olin menossa unessa miehen kanssa saunaan ja mies yhtäkkiä hymyili ivallisesti ja sanoi, että on se jännä et sua kehutaan aina kauniiksi vaikka oikeasti olet tosi ruma. Ja avas mun kylpytakin ja osoitti kroppaa. Unessa sain hermarin jne.
Uni taisi johtua hetkestäni sovituskopissa edellisenä päivänä. Yleensä en katso itseäni peilistä kopissa ilman vaatteita, mutta nyt oikein tuijottamalla tuijotin. Olen kerrassaan kauhea. Siis aivan hirveä. Itkettää et meen Kreikkaan samalle altaalle täydellisen 18 v tytön kanssa. Itkettää ihan kaikki. Sen johdosta voi syödä suklaata, koska mikään ei mua enää palasta. Edes ne kyykyt.
No tästäkin noustaan. Kunhan ei paino :D
Mä ihan vilpittömästi uskon, että kun nämä työhärdellit helpottaa, jo tällä viikolla itseasiassa, niin jaksan ja pystyn liikkumaan enemmän ja tekemään parempia valintoja. Nyt karkki on mun ainoa huvi ja rentoutumiskeino.
Haaveissani käyn kävelyllä joka päivä ja vesijuoksemassa kun lämpenee ja mitäs muuta vielä. Ajatelkaa, mulla on ollut kausia, että olen käynyt kävelyllä kolmesti päivässä. Nyt en edes kertaa.
Mitäs muuta? Esikoinen selaili Kotivinkkiä ja löysi pitsaohjeita. Tänään iltaruoaksi esikoisen väkertämiä pitsoja. Mahtavaa!
jk. otsikko viittasi eilisiin nauruhepuleihin. Suunniteltiin painattaa ystävien diagnoosit paitoihin. #peräpukama # sopeutumishäiriö ja mulla kun ei ole diagnoosia niin sit lukee #muuten vaan ruma
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
Feministinen kannanotto osa 2
Tiedättekö päivät kun ärsyttää kaikki? Mä kettuunnuin perjantaina pikkujutusta ihan periaatteen vuoksi. Naistenpäivän kunniaksi mies tuli kotiin kauniin kukkakimpun kanssa. Olin iloisesti yllättynyt! Ei muuta.
Lauantaina mies selitti kuinka hänen naispuoliset työkaverinsa olivat ihan ihmeissään kun huomasivat miehen hakeneen mulle kukkakaupasta kukkakimpun. Mies nauroi että kimpulla on ehkä taattu, että saa kahvin valmiina seuraavalla viikolla. Yksi naisista, lääkäri, oli sanonut, että jos hän saisi mieheltään kimpun, niin antais kyllä paljon muutakin ja pidempään kuin viikon.
Seuraavana päivänä mies oli täällä taaperovahtina ja sai seurakseen naapurin miehen oman taaperonsa kanssa. Siinä kahvitellessa mies pyyhki pölyjä. Naapuri oli ällistynyt ja oli sanonut, ett nyt varmaan saat...
Mä tulin kamalan pahantuuliseksi, vaikka nää oli vain miehen kertomia juttuja. Siis noinhan taidetaan oikeasti aika usein ajatella. Ihan sietämätöntä paskaa sanon mä. Mä en halua että kukaan ostaa mulle mitään tai tekee mitään, jos se on tuollaista kaupan käyntiä. Eikä siis ole, mutta jos olisi!
Argh ja mur!
Viikonloppu oli muiltakin osin raskas. Lauantaina ajoin autoa n 7 tuntia. Menin nukkumaan ennen kymppiä, koska olin loppu.
Sunnuntai oli saman henkinen, mutta ei ihan sentään. Eilinen taas oli. Ajoin viisi tuntia. Taas aikaisin nukkumaan.
Eilen yllätyin taas siitä, kuinka paljon meillä syödään. Kahdella pojalla oli niin aikaiset treenit että ruokin heidät rakastamallaan tonnikalanuudelisalaatilla. Muille tein Butter chickeniä tupla-annoksen. Ajattelin sen riittävän joillekin seuraavalle päivälle. Mutta kävikin niin, että molemmat ruoat loppui jo eilen.
Eli SUURI kulhollinen ruokasalaattia ja 700g kanaa lisukkeineen. JA huom, taaperot ei olleeet syömässä.
Tänään teen ison satsin carbonaraa, mutta pelkään että sekin loppuu jo tänään.
Eli taas kyssäri, millä ruoalla täyttäis perheensä kaksi päivää?
Lauantaina mies selitti kuinka hänen naispuoliset työkaverinsa olivat ihan ihmeissään kun huomasivat miehen hakeneen mulle kukkakaupasta kukkakimpun. Mies nauroi että kimpulla on ehkä taattu, että saa kahvin valmiina seuraavalla viikolla. Yksi naisista, lääkäri, oli sanonut, että jos hän saisi mieheltään kimpun, niin antais kyllä paljon muutakin ja pidempään kuin viikon.
Seuraavana päivänä mies oli täällä taaperovahtina ja sai seurakseen naapurin miehen oman taaperonsa kanssa. Siinä kahvitellessa mies pyyhki pölyjä. Naapuri oli ällistynyt ja oli sanonut, ett nyt varmaan saat...
Mä tulin kamalan pahantuuliseksi, vaikka nää oli vain miehen kertomia juttuja. Siis noinhan taidetaan oikeasti aika usein ajatella. Ihan sietämätöntä paskaa sanon mä. Mä en halua että kukaan ostaa mulle mitään tai tekee mitään, jos se on tuollaista kaupan käyntiä. Eikä siis ole, mutta jos olisi!
Argh ja mur!
Viikonloppu oli muiltakin osin raskas. Lauantaina ajoin autoa n 7 tuntia. Menin nukkumaan ennen kymppiä, koska olin loppu.
Sunnuntai oli saman henkinen, mutta ei ihan sentään. Eilinen taas oli. Ajoin viisi tuntia. Taas aikaisin nukkumaan.
Eilen yllätyin taas siitä, kuinka paljon meillä syödään. Kahdella pojalla oli niin aikaiset treenit että ruokin heidät rakastamallaan tonnikalanuudelisalaatilla. Muille tein Butter chickeniä tupla-annoksen. Ajattelin sen riittävän joillekin seuraavalle päivälle. Mutta kävikin niin, että molemmat ruoat loppui jo eilen.
Eli SUURI kulhollinen ruokasalaattia ja 700g kanaa lisukkeineen. JA huom, taaperot ei olleeet syömässä.
Tänään teen ison satsin carbonaraa, mutta pelkään että sekin loppuu jo tänään.
Eli taas kyssäri, millä ruoalla täyttäis perheensä kaksi päivää?
perjantai 8. maaliskuuta 2019
Iloja ja haaveita
Heippa vaan.
Elämäni on ollut tässä aika hurlumheitä, enkä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa tänne mitään. Mikä on sääli, koska haluan kirjoittaa joka päivä.
Nyt kirjoittamisen laukaisi Gloriassa ollut taidemaalari Anna Tuorin lause: Vapaa-ajalla juon alkoholia ja käyn mökillä saunomassa.
Minäkin haluan. Mutta kaksinaismoralistina totean, että jos joku mies sanoisi tuon saman, mua vaan ärsyttäis.
Mutta haavekuvissani istun jossain mukavassa paikassa, kirjoitan säkenöiviä juttuja ja välillä otan pikku siemauksen viinilasistani.
Eilen oli naistenpäivä ja siitä ei mitään sanottavaa. Musta joka päivä on naisten päivä!
Mutta lähes tippasilmäilahduksen sain, kun "tytärpuoleni" laittoi viestin, että hyvää naistenpäivää upeus! Mä ilahduin ihan kauhian paljon. Sillä oli mulle suuri merkitys, minkä hälle sanoinkin ja sitten sain ilahtuneita sydämiä vastaukseksi.
Mä olen onnellinen, että olen rikastunut noilla aikuisilla nuorilla.
Mieskin tässä yksi päivä sanoi ällistyneensä, kuinka kiintynyt hän on mun poikiin. Että jos me erottais ja hän eläis taas yksinään jossain, niin kaipais kyllä poikia paljon.
Aiheeseen liittyen; kuopus puhuu nykyään aika usein meidän (siis vanhempiensa) erosta ja sitten miettii, mitä hyvää siitä poiki. Ilman eroa hänellä ei olis pikkuveljeä ja ilman mun miestä olisi moni nauru jäänyt nauramatta ja söpöimpänä kaikesta "ennen pelkäsin kuolemaa, mutta kun olen jutellut x:n kanssa, niin en pelkää enää."
Tänään mulla alkaa pikkuipanoitten kuskailu ympäri maailmaa. Kalenterini on TÄYNNÄ kuskauspäiviä ja autovapaita päiviä on hyvin hyvin vähän. Olen naureskellut perheelle, et nähdään kuukauden kuluttua. Tosiasiassa mulla alkaa nyt myös vaihe, että olen VAPAA ja olen hoitolapseton välillä. Haaveilen pitkään nukkumisesta. Mutta tänäänkin heräsin viideltä, vaikka muksut vasta 6.30. Että en vaan osaa nukkua. Piste.
EN ole viikkoihin konmarittanut, mutta kun eilen kävin tutun kämpillä jossa tekee muuttoa, niin alkoi taas haaveilu aiheesta "hankkiudu kaikesta turhasta eroon".
Mun tuttu on aika hamsterikin kyllä, mutta nyt hän muuttaa pois kodista, jossa asunut 23 vuotta kahden poikansa kanssa. Joutuu käymään läpi 23 vuoden kamat!!! Pojat muutti omilleen, mutta ottivat mukaansa vain vaatteet.
Se työsarka kämpässä oli niin älytön, etten tiedä miten siitä voi selvitä.
Täytyy todellakin aika ajoin käydä tavaroita läpi, ettei sit muuton tullessa kohtais tota samaa kohtaloa.
JA niin, ei saa hamstrata rojua.
Elämäni on ollut tässä aika hurlumheitä, enkä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa tänne mitään. Mikä on sääli, koska haluan kirjoittaa joka päivä.
Nyt kirjoittamisen laukaisi Gloriassa ollut taidemaalari Anna Tuorin lause: Vapaa-ajalla juon alkoholia ja käyn mökillä saunomassa.
Minäkin haluan. Mutta kaksinaismoralistina totean, että jos joku mies sanoisi tuon saman, mua vaan ärsyttäis.
Mutta haavekuvissani istun jossain mukavassa paikassa, kirjoitan säkenöiviä juttuja ja välillä otan pikku siemauksen viinilasistani.
Eilen oli naistenpäivä ja siitä ei mitään sanottavaa. Musta joka päivä on naisten päivä!
Mutta lähes tippasilmäilahduksen sain, kun "tytärpuoleni" laittoi viestin, että hyvää naistenpäivää upeus! Mä ilahduin ihan kauhian paljon. Sillä oli mulle suuri merkitys, minkä hälle sanoinkin ja sitten sain ilahtuneita sydämiä vastaukseksi.
Mä olen onnellinen, että olen rikastunut noilla aikuisilla nuorilla.
Mieskin tässä yksi päivä sanoi ällistyneensä, kuinka kiintynyt hän on mun poikiin. Että jos me erottais ja hän eläis taas yksinään jossain, niin kaipais kyllä poikia paljon.
Aiheeseen liittyen; kuopus puhuu nykyään aika usein meidän (siis vanhempiensa) erosta ja sitten miettii, mitä hyvää siitä poiki. Ilman eroa hänellä ei olis pikkuveljeä ja ilman mun miestä olisi moni nauru jäänyt nauramatta ja söpöimpänä kaikesta "ennen pelkäsin kuolemaa, mutta kun olen jutellut x:n kanssa, niin en pelkää enää."
Tänään mulla alkaa pikkuipanoitten kuskailu ympäri maailmaa. Kalenterini on TÄYNNÄ kuskauspäiviä ja autovapaita päiviä on hyvin hyvin vähän. Olen naureskellut perheelle, et nähdään kuukauden kuluttua. Tosiasiassa mulla alkaa nyt myös vaihe, että olen VAPAA ja olen hoitolapseton välillä. Haaveilen pitkään nukkumisesta. Mutta tänäänkin heräsin viideltä, vaikka muksut vasta 6.30. Että en vaan osaa nukkua. Piste.
EN ole viikkoihin konmarittanut, mutta kun eilen kävin tutun kämpillä jossa tekee muuttoa, niin alkoi taas haaveilu aiheesta "hankkiudu kaikesta turhasta eroon".
Mun tuttu on aika hamsterikin kyllä, mutta nyt hän muuttaa pois kodista, jossa asunut 23 vuotta kahden poikansa kanssa. Joutuu käymään läpi 23 vuoden kamat!!! Pojat muutti omilleen, mutta ottivat mukaansa vain vaatteet.
Se työsarka kämpässä oli niin älytön, etten tiedä miten siitä voi selvitä.
Täytyy todellakin aika ajoin käydä tavaroita läpi, ettei sit muuton tullessa kohtais tota samaa kohtaloa.
JA niin, ei saa hamstrata rojua.
sunnuntai 24. helmikuuta 2019
Viikon ajatukset
Mä joudun ehkä sittenkin kohta kirjoittamaan romaanin. Tänään huomasin, että pikkasten kanssa menee tosi hyvin ja rauhallisesti, jos istun niiden kanssa lastenhuoneessa. Ne vaan leikkii hissukseen kun istun tässä. Heti kun poistun, alkaa riekkuminen ja mekkala. Mistäköhän mä kirjoittaisin sen kirjan?
Ilonaiheet tällä viikolla:
-esikoinen käväisi ja kertoi olleensa jonkun tytön synttäribileissä, jonne jäivät yöksi. Sanoin ilahtuvani ja kadehtivani sen bile-elämää. Poikaa nauratti. Sanoin et tajuaako hän et ei kaikki vanhemmat ilahdu bileistä. Sitä hän kuulemma nauroikin.
Sit kävi ilmi, et mä tiesin missä oli ollut yötä, mutta isä ei. "Ehkä mä kerron teille eri asioita". Huraa, mulle kerrotaan hyvät jutut!
-ilahdutti, kun ystävän (former known as tinderöitsijä) kanssa setvittiin välejämme. Mä olin luullut että ollaan etäännytty, koska mä olen super"kiireinen" taaperoiden kanssa plus hän seukkaa tosissaan. Hän taas on luullut, etten ole onnellinen ja ei halua mulle leijua. Tästä annoin hieman palautetta. Että olenhan mäkin mennyt mm kihloihin ja ollut onnellinen, vaikka hän oli onnettomasti sinkku. Kehtasin silti puhua omasta elämästäni.
Hän myös luulee, että suhteessa menee huonosti, kun lähinnä vaan hehkutan aina kun saan olla yksin.
Tajusin taas senkin, että jostain syystä ihminen toimii niin, että alussa hehkuttaa onnea, mutta aikojen saatossa keskittyy puhumaan "negoista" jutuista enemmän. Joku naisten bondaustapahan se on myös toki.
Päätän nyt puhua myös hyviä juttuja.
Mut faktahan on, että koska olen kuormittunut työni takia, niin kaipaan rauhaa ja epäsosiaalista elämää enemmän kuin ennen.
Niin tää muuten loukkas mua eniten. Olin kuulemma ennen iloisempi, pirskahtelevampi ja spontaanimpi. Se osui!
Mutta jos olen lapsissa kiinni 24/7, vapaavilo ollut viimeksi jouluna, en saa nukkua seiskaa pidempään IKINÄ, enkä koskaan käy missään, niin milloin hitossa ehtis keksiä pirskahtelun aiheita???
Mutta joo, keskustelu teki hyvää ja lähensi taas meidät normaalitilaan. Molemmat oli ymmärtäneet asioita väärin ja olleet loukkaantuneita vääristä syistä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin!
-ilon aihe oli viikolla se, että kyläilin pitkästä aikaa siskon luona monen monta tuntia. Me nähdään liian harvoin, koska mun työ ja meidän perheet ja välimatka. Halutaan nähdä rauhassa, ilman miehiä ja jokaista lasta. Juttelu teki hyvää!
-sekin ilahdutti, kun nyt on matkarahat kasassa ja saadaan Kreikan matka maksaa etuajassa. JA mun Gdanskin matkakin. Siis helmikuussa kaikki maksettu!!! Enää käyttörahat tarvitsee hankkia. Mutta aikaa on!
-ensi viikolla työasioissa tapahtuu etenemisiä lasten asioissa ja mulla on kauheasti kiinnostavia tapaamisia työmielessä. Kohta myös alkaa lapset olemaan lähtökuopissa eli malttamattomana odottelen tulevia vapaapäiviä. Se into ei poista sitä tosiasiaa, että juuri näitä ipanoita tulen kaipaamaan.
-se mikä ei ilahuta on mun lihominen. MIKÄ helvetti siinä on että syn päin persettä nyt koko ajan? Miksi haluan voida huonosti enkä hyvin?
-tänään teen sitä marikankin mainitsemaa plokipastaa. Eli uunissa paistettua fetapastaa. Paha vaan, ettäfrendin synttäreillä söin sikana herkkuja ja on huono olo vieläkin. Tai ainakin täys. Onneksi me syödään vasta klo 21. Muutama tunti aikaa sulatella.
Noniin, puoli tuntia käytetty illasta. Joko saa lapset laittaa suihkuun ja nukkumaan? :D
Ilonaiheet tällä viikolla:
-esikoinen käväisi ja kertoi olleensa jonkun tytön synttäribileissä, jonne jäivät yöksi. Sanoin ilahtuvani ja kadehtivani sen bile-elämää. Poikaa nauratti. Sanoin et tajuaako hän et ei kaikki vanhemmat ilahdu bileistä. Sitä hän kuulemma nauroikin.
Sit kävi ilmi, et mä tiesin missä oli ollut yötä, mutta isä ei. "Ehkä mä kerron teille eri asioita". Huraa, mulle kerrotaan hyvät jutut!
-ilahdutti, kun ystävän (former known as tinderöitsijä) kanssa setvittiin välejämme. Mä olin luullut että ollaan etäännytty, koska mä olen super"kiireinen" taaperoiden kanssa plus hän seukkaa tosissaan. Hän taas on luullut, etten ole onnellinen ja ei halua mulle leijua. Tästä annoin hieman palautetta. Että olenhan mäkin mennyt mm kihloihin ja ollut onnellinen, vaikka hän oli onnettomasti sinkku. Kehtasin silti puhua omasta elämästäni.
Hän myös luulee, että suhteessa menee huonosti, kun lähinnä vaan hehkutan aina kun saan olla yksin.
Tajusin taas senkin, että jostain syystä ihminen toimii niin, että alussa hehkuttaa onnea, mutta aikojen saatossa keskittyy puhumaan "negoista" jutuista enemmän. Joku naisten bondaustapahan se on myös toki.
Päätän nyt puhua myös hyviä juttuja.
Mut faktahan on, että koska olen kuormittunut työni takia, niin kaipaan rauhaa ja epäsosiaalista elämää enemmän kuin ennen.
Niin tää muuten loukkas mua eniten. Olin kuulemma ennen iloisempi, pirskahtelevampi ja spontaanimpi. Se osui!
Mutta jos olen lapsissa kiinni 24/7, vapaavilo ollut viimeksi jouluna, en saa nukkua seiskaa pidempään IKINÄ, enkä koskaan käy missään, niin milloin hitossa ehtis keksiä pirskahtelun aiheita???
Mutta joo, keskustelu teki hyvää ja lähensi taas meidät normaalitilaan. Molemmat oli ymmärtäneet asioita väärin ja olleet loukkaantuneita vääristä syistä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin!
-ilon aihe oli viikolla se, että kyläilin pitkästä aikaa siskon luona monen monta tuntia. Me nähdään liian harvoin, koska mun työ ja meidän perheet ja välimatka. Halutaan nähdä rauhassa, ilman miehiä ja jokaista lasta. Juttelu teki hyvää!
-sekin ilahdutti, kun nyt on matkarahat kasassa ja saadaan Kreikan matka maksaa etuajassa. JA mun Gdanskin matkakin. Siis helmikuussa kaikki maksettu!!! Enää käyttörahat tarvitsee hankkia. Mutta aikaa on!
-ensi viikolla työasioissa tapahtuu etenemisiä lasten asioissa ja mulla on kauheasti kiinnostavia tapaamisia työmielessä. Kohta myös alkaa lapset olemaan lähtökuopissa eli malttamattomana odottelen tulevia vapaapäiviä. Se into ei poista sitä tosiasiaa, että juuri näitä ipanoita tulen kaipaamaan.
-se mikä ei ilahuta on mun lihominen. MIKÄ helvetti siinä on että syn päin persettä nyt koko ajan? Miksi haluan voida huonosti enkä hyvin?
-tänään teen sitä marikankin mainitsemaa plokipastaa. Eli uunissa paistettua fetapastaa. Paha vaan, ettäfrendin synttäreillä söin sikana herkkuja ja on huono olo vieläkin. Tai ainakin täys. Onneksi me syödään vasta klo 21. Muutama tunti aikaa sulatella.
Noniin, puoli tuntia käytetty illasta. Joko saa lapset laittaa suihkuun ja nukkumaan? :D
lauantai 23. helmikuuta 2019
Pieni feministinen kannanotto
Löysin Netflixistä sarjan, jolla on karsea nimi. Bringing sexy back. Nimestä ei arvais, että ohjelma on näitä elämänmuutos eli laihdutusjuttuja. Siis please, bringing sexy back. Ei ole mahdollista olla seksikäs ylipainoisena? Moni ajattelee, että näin on, mutta moniko pitää jokaista laihaa seksikkäänä?? Hahhah! Siitä saitte ajateltavaa! :D
Hyppäsin asian viereen, sorry.
Ensimmäisessä katsomassani jaksossa nelikymppinen pariskunta, parin pienen pojan vanhemmat, halus kuosiin hääpäivänsä kunniaksi.
Paikalle kiisi komea valmentaja heppu, joka muutti taloon viikoksi neuvomaan treenien alkuun. Pariskunta sai aktiivisuusrannekkeet ja ohjeet, että naisen pitää kuluttaa 3000 kaloria päivässä ja miehen 3500. Olin että huh ja what! Mun aktivisuusranneke ilmoittaa kulutukseksi n 2200 kaloria päivässä. Mietin kuin hitosti pitäisi liikkua, että kulutus olisi 3000. JOKA päivä!
NO, kahdeksan viikon jälkeen valkku kiisi paikalle ja katsoi rannekkeilta onko tavoite toteutunut. Nainen oli satunnaisesti kuluttanut ne vaaditut 3000 kcal. Syynä ajanpuute. Käy töissä, vie yhden pojan yhteen harrastukseen, toisen toiseen ja sit haut perään. Kotona ilta illalla ja sit yrittää vähän treenata.
Mutta entäs siippansa. Se oli kuluttanut joka päivä sen 3500 tai yli. Miksi se ehti? Kuin hällä oli aikaa? Miksi mies ehtii, miksi nainen ei? Miksi kukaan ei kysynyt?
No loppuhyvin kaikki hyvin. Naiselta valkaistiin hampaat, mies puettiin tunnistamattomaksi ja tadaa, brought sexy back!
Hyppäsin asian viereen, sorry.
Ensimmäisessä katsomassani jaksossa nelikymppinen pariskunta, parin pienen pojan vanhemmat, halus kuosiin hääpäivänsä kunniaksi.
Paikalle kiisi komea valmentaja heppu, joka muutti taloon viikoksi neuvomaan treenien alkuun. Pariskunta sai aktiivisuusrannekkeet ja ohjeet, että naisen pitää kuluttaa 3000 kaloria päivässä ja miehen 3500. Olin että huh ja what! Mun aktivisuusranneke ilmoittaa kulutukseksi n 2200 kaloria päivässä. Mietin kuin hitosti pitäisi liikkua, että kulutus olisi 3000. JOKA päivä!
NO, kahdeksan viikon jälkeen valkku kiisi paikalle ja katsoi rannekkeilta onko tavoite toteutunut. Nainen oli satunnaisesti kuluttanut ne vaaditut 3000 kcal. Syynä ajanpuute. Käy töissä, vie yhden pojan yhteen harrastukseen, toisen toiseen ja sit haut perään. Kotona ilta illalla ja sit yrittää vähän treenata.
Mutta entäs siippansa. Se oli kuluttanut joka päivä sen 3500 tai yli. Miksi se ehti? Kuin hällä oli aikaa? Miksi mies ehtii, miksi nainen ei? Miksi kukaan ei kysynyt?
No loppuhyvin kaikki hyvin. Naiselta valkaistiin hampaat, mies puettiin tunnistamattomaksi ja tadaa, brought sexy back!
keskiviikko 20. helmikuuta 2019
Pikkupuuska 1,99 e
Nyt on tarjolla puoli-ilmainen puuskavinkki. Aamulla käväisin Lidlissä ja sieltä tarttui käteen lasinpesuliinoja ja IHMESIENI. En kotona malttanut istua kahvia juomaan, kuten oli tarkoitus. Innoissani pesin ikkunoita, jotka sormenjäljissä, ja SITTEN heiluin ekstaasissa taikasienen kanssa. On mulla sellainen ennenkin ollut, että ei mikään uusi tuttavuus, mutta en muistanutkaan kuinka ihanaa on kirkastaa kaapinovia tai putsata valkoisista rullaverhoista tahroja.
Halpaa terapiaa kahdella eurolla.
Halpaa terapiaa kahdella eurolla.
keskiviikko 13. helmikuuta 2019
Ruokajuttuja
Heti kun mun konmarituspuuska loppui, loppui bloggauskin. Mä näköjään puuskailen kaiken kerralla, enkä yhtä asiaa kerrallaan. Höh!
Konmaritus oli ja on kyllä hyödyllinen ja elämää helpottanut juttu. On ollut helpompi olla siisti, kun paikat on kuosissa. Nyt pitää kyllä vielä keittiön ruokakaapit tehosiistiä. Tilasin Fiksuruoka.fi:stä laatikollisen ruokaa. Erilaisia curryjä pelkästään 12 pakettia. Kyllä, 12 pakettia! Meillä niitä syödään usein ja kaikille kelpaa. Haaste on kyllä tehdä sopivaa määrää. Eilen tein butter chickeniä paketin. Sitä söi kaksi teiniä ja mies. Ei muut. Ei olisi edes riittänyt.
Kuopus söi muualla ja mulla oli sellainen "syö pelkkiä hiilareita ja muuta sontaa"-päivä. Ei tehnyt hyvää. Tänään aloitin päiväni turkkilaisella jugulla ja pähkinöillä. En aio syödä mitään moskaa tänään. (paitsi ostan ystävänpäivämunkkeja perheelle)
Ruoasta tuli mieleen Rouva Kepposen loistava paistettu riisi-vinkki. Yhtenä päivänä jäi iso satsi basmatiriisiä. Paistoin sen sipulin ja wokkivihannesten kanssa, lisäsin kananmunan ja rutkasti sweet chili kastiketta. Se oli niin niin hyvää! Syötiin sitä lisäkkeenä lihamurekkeen kanssa. Kaikki söi innolla ja toivoi ruokaa toistekin.
Tänään on mahtava päivä tulossa. Mun elämän ensimmäiset vanhojentanssit. Esikoinen tanssahtelee ja minä ehkä nyyhkin katsomossa.
Huomenna poika menee jatkoille Helsingin Kaivohuoneelle, että eka baarireissukin. Alaikäisten puolella kyllä.
Eilen käytiin pojan kanssa ostoksilla, kun halusi uuden paidan perjantai-iltaan. Ihanan rohkea pukeutuja, eikä yhtään "leim". Päädyttiin yhteistuumin paisley-kuvioiseen paitapuseroon. Hahh. Ei mitään huppareita tällä tyypillä.
Mutta kyllä, tänään on suuri päivä.
Ja tänään on ystävänpäiväkin. Iloista päivää mun ihanille lukijoille. Elämä olisi tyhjää ilman teitä mahtavia kanssabloggaajia ja kommentoijia!
Konmaritus oli ja on kyllä hyödyllinen ja elämää helpottanut juttu. On ollut helpompi olla siisti, kun paikat on kuosissa. Nyt pitää kyllä vielä keittiön ruokakaapit tehosiistiä. Tilasin Fiksuruoka.fi:stä laatikollisen ruokaa. Erilaisia curryjä pelkästään 12 pakettia. Kyllä, 12 pakettia! Meillä niitä syödään usein ja kaikille kelpaa. Haaste on kyllä tehdä sopivaa määrää. Eilen tein butter chickeniä paketin. Sitä söi kaksi teiniä ja mies. Ei muut. Ei olisi edes riittänyt.
Kuopus söi muualla ja mulla oli sellainen "syö pelkkiä hiilareita ja muuta sontaa"-päivä. Ei tehnyt hyvää. Tänään aloitin päiväni turkkilaisella jugulla ja pähkinöillä. En aio syödä mitään moskaa tänään. (paitsi ostan ystävänpäivämunkkeja perheelle)
Ruoasta tuli mieleen Rouva Kepposen loistava paistettu riisi-vinkki. Yhtenä päivänä jäi iso satsi basmatiriisiä. Paistoin sen sipulin ja wokkivihannesten kanssa, lisäsin kananmunan ja rutkasti sweet chili kastiketta. Se oli niin niin hyvää! Syötiin sitä lisäkkeenä lihamurekkeen kanssa. Kaikki söi innolla ja toivoi ruokaa toistekin.
Tänään on mahtava päivä tulossa. Mun elämän ensimmäiset vanhojentanssit. Esikoinen tanssahtelee ja minä ehkä nyyhkin katsomossa.
Huomenna poika menee jatkoille Helsingin Kaivohuoneelle, että eka baarireissukin. Alaikäisten puolella kyllä.
Eilen käytiin pojan kanssa ostoksilla, kun halusi uuden paidan perjantai-iltaan. Ihanan rohkea pukeutuja, eikä yhtään "leim". Päädyttiin yhteistuumin paisley-kuvioiseen paitapuseroon. Hahh. Ei mitään huppareita tällä tyypillä.
Mutta kyllä, tänään on suuri päivä.
Ja tänään on ystävänpäiväkin. Iloista päivää mun ihanille lukijoille. Elämä olisi tyhjää ilman teitä mahtavia kanssabloggaajia ja kommentoijia!
torstai 7. helmikuuta 2019
Mitä teillä on aina kaapissa?
Piti tämäkin päivä nähdä. Aamulla jo aloitin puuskailun. Eteisen lipastojen laatikoita setvin ja karsin. Sain aikaiseksi paljon. Yhden lipaston päällys on yleensä VUORI, mutta niin vain sain senkin tyhjennettyä. (Nyt näyttää itseasiassa lähes alastomalta.)
Kohta saatan muuttua vie mennessäs, tuo tullessas ihmiseksi, jos en varo.
Lounaalla tein poikkeusvalinnan ja syötiin bataattiranskalaisia ja lankkuperunoita kanan kanssa. Pakastimessa oli kolme vajaata pussia, joista halusin eroon. Huomaatteko, mä konmaritan pakastintakin. Tein myös minikarjalanpiirakoita, koska niitäkin oli vajaa pussi. Noin vaan pakastin siistiytyi.
Tästä pääsen angstiin aiheena tylsä ja muutenkin mielikuvitukseton jää-ja ruokakaappi. Instassa osui silmään Eeva Kolun vastaus Hanna G:n kysymykseen "Mitä aina kaapissa?)
Eevalla on mantelimaitoa, luomukananmunia (mulla ei ikinä), luomu aamiaispekonia, fenkoli (miten jollain voi olla aina fenkoli kaapissa), parsakaalisilmusalaattia, chian siemeniä, juustokuminaa, savuparikajauhetta, pakastimessa giniä ja jääkaapissa skumppaa.
Siis niin epää.
Mulla on aina TAVALLISTA maitoa, kananmunia (halpoja), kirsikkatomaatteja, jääsalaattia, kurkkua, suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä, goudaviipaleita, pikakahvia, makeutusainetta, kanan sisäfileitä jotakuinkin aina. Siinä se.
Jos ihan villi olen, niin on marinoitua fetaa ( anteeksi salaattijuustoa) ja halloumia. Okei, lehtikaalia ja suippoparikaakin on melkein aina. Huuh!
Niin ja makaronia ja nuudeleita.
Niin, siinä se.
Mä haluan muuttua naiseksi, jolla on aina jotain kiinnostavaa tarjottavaa, kun kuka tahansa, milloin tahansa astuu sisään. Niin ja tietty joku pullo kaapissa ja pakkasessa. Pyöräyttelen Collinseja ja margaritoja ohikulkeissani ja tietty mun pähkinät ja mantelit on aina itse paahdettuja ja maustettuja ja kas, haluatteko hummusta ja aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä tahnaa ja kenties dipata sitä juuri leipomani patongin kanssa? Ai ei, olet keliaakikko. No ei hätää, tässä valikoima juustoja ja viikunahilloa näiden pähkinöiden kera.
Ehkä mä teen uuden kauppareissun. ( Niin tämäkin vielä, olin niin puuskani vallassa, kun mies nousi klo 9.00, että en vaan kestänyt katsoa kahvin juontia, vaan ryntäsin kauppaan ennen miehen töihin viemistä, enkä vasta sen viemisen jälkeen, niin kuin yleensä.)
Kohta saatan muuttua vie mennessäs, tuo tullessas ihmiseksi, jos en varo.
Lounaalla tein poikkeusvalinnan ja syötiin bataattiranskalaisia ja lankkuperunoita kanan kanssa. Pakastimessa oli kolme vajaata pussia, joista halusin eroon. Huomaatteko, mä konmaritan pakastintakin. Tein myös minikarjalanpiirakoita, koska niitäkin oli vajaa pussi. Noin vaan pakastin siistiytyi.
Tästä pääsen angstiin aiheena tylsä ja muutenkin mielikuvitukseton jää-ja ruokakaappi. Instassa osui silmään Eeva Kolun vastaus Hanna G:n kysymykseen "Mitä aina kaapissa?)
Eevalla on mantelimaitoa, luomukananmunia (mulla ei ikinä), luomu aamiaispekonia, fenkoli (miten jollain voi olla aina fenkoli kaapissa), parsakaalisilmusalaattia, chian siemeniä, juustokuminaa, savuparikajauhetta, pakastimessa giniä ja jääkaapissa skumppaa.
Siis niin epää.
Mulla on aina TAVALLISTA maitoa, kananmunia (halpoja), kirsikkatomaatteja, jääsalaattia, kurkkua, suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä, goudaviipaleita, pikakahvia, makeutusainetta, kanan sisäfileitä jotakuinkin aina. Siinä se.
Jos ihan villi olen, niin on marinoitua fetaa ( anteeksi salaattijuustoa) ja halloumia. Okei, lehtikaalia ja suippoparikaakin on melkein aina. Huuh!
Niin ja makaronia ja nuudeleita.
Niin, siinä se.
Mä haluan muuttua naiseksi, jolla on aina jotain kiinnostavaa tarjottavaa, kun kuka tahansa, milloin tahansa astuu sisään. Niin ja tietty joku pullo kaapissa ja pakkasessa. Pyöräyttelen Collinseja ja margaritoja ohikulkeissani ja tietty mun pähkinät ja mantelit on aina itse paahdettuja ja maustettuja ja kas, haluatteko hummusta ja aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä tahnaa ja kenties dipata sitä juuri leipomani patongin kanssa? Ai ei, olet keliaakikko. No ei hätää, tässä valikoima juustoja ja viikunahilloa näiden pähkinöiden kera.
Ehkä mä teen uuden kauppareissun. ( Niin tämäkin vielä, olin niin puuskani vallassa, kun mies nousi klo 9.00, että en vaan kestänyt katsoa kahvin juontia, vaan ryntäsin kauppaan ennen miehen töihin viemistä, enkä vasta sen viemisen jälkeen, niin kuin yleensä.)
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
Kattilakaappi, uusin rakkauteni
Olen niin ihastunut, että saatan hankkia pinkkikukallista hyllypaperia kaappiin ja ehkä pitsiliinan ja polttaa tuikkujakin. Tai edes siis se hyllypaperi, en ole pitsiliinaihminen, vaikka lähentelen 50 vuotta.
( Niin, tämäkin. Tämä on asia josta ei voi puhua kuin sulkujen sisällä. Ensi vuonna mä täytän 50. (Sulkuja voi laittaa sulkujen sisälle. Marie Kondo on vasta 34v. Epää.) Mulla ei ole 50v olo yhtään. Mutta olenkin toki vasta 48. Ehkä se olo viiskymppistyy vielä.)
Mä aloitin Kondosta taas uuden jakson. Sai sormet syyhyämään. Entä jos käyn vaatehuoneen kimppuun. Se on TÄYNNÄ. Sinne on mm piilotettu hirveästi lasten leluja, koska taapero vain kaataa ne lattialle ja heittelee. Sillä saa olla käytössä vain jokunen auto, niin osaa leikkiäkin)
Siellä on myös kassejs, laukkuja, liikaa väärän kokoisia lasten lakanoita, lamppuja, joulukoristeita jne.
Niin ja niitä turhia vaatteita, jotka ei tuo iloa.
Kysyn taas, että jos kaappiin jää iloa tuovat vaatteet, niin monta niitä sit olis.
Aah. Sormet syyhyää. (Sanontana vastenmielinen)
Se mitä opin Kondolta, taitaa olla totta. Jos kodista tekee tyhjemmän ja siistimmän, niin auttaa muillakin elämänalueilla. Vähän samaan malliin kuin aarrekartta-jutut. Et jos haluat löytää miehen, niin hankkiudu eroon vanhasta hääpuvusta.
Eli luovu turhasta, niin elämään mahtuu lisää onnea.
(Luovu liioista kiloista, niin niitä mahtuu sitten lisää tulla)
Konmarituksen poikanen jatkuu
Puuska jatkui tänäänkin. Käytin hyvästä päiväuniajasta tovin kirjahyllyn, dvd-laatikoiden ja yhden keittiön kriisikaapin järjestämiseen.
Mä olen mielipuolisen tyytyväinen. Kaksi kassillista kirjoja ja dvd-levyjä menee kiertoon. Myös keittokirjoja.
Tyhjentynyt tv-tason laatikko saa jäädä tyhjäksi. Saa nähdä mitä järkevää sinne menee.
Keittiön kriisikaappi, joka oli täpösen täysi, on nyt lähes tyhjä. Servetit kondoiltu laatikkoon pystyyn oikeaoppisesti.
Pyyhkeet viikattu yhteen läjään, mikä aiemmin oli mahdotonta.
Pakahdun lähes.
Ja joo. Tää vei aikaa alle tunnin. Suurin työ oli läpikäydä kirjoja.
Nyt kaappiin mahtui kirjat jotakuinkin siististi. Poikittain on enää lainatut tai lukemattomat kirjat.
Yksi kasa kirjoja on väärin päin, koska koira syönyt kannet. Luen kirjat vielä kerran ja sit nekin pääsee roskikseen. Hei hei ja kiitos yhteisestä ajasta.
Jk. Katsonut vasta kaksi Marie Kondon jaksoa.
Tyhjentynyt tv-tason laatikko saa jäädä tyhjäksi. Saa nähdä mitä järkevää sinne menee.
Keittiön kriisikaappi, joka oli täpösen täysi, on nyt lähes tyhjä. Servetit kondoiltu laatikkoon pystyyn oikeaoppisesti.
Pyyhkeet viikattu yhteen läjään, mikä aiemmin oli mahdotonta.
Pakahdun lähes.
Ja joo. Tää vei aikaa alle tunnin. Suurin työ oli läpikäydä kirjoja.
Nyt kaappiin mahtui kirjat jotakuinkin siististi. Poikittain on enää lainatut tai lukemattomat kirjat.
Yksi kasa kirjoja on väärin päin, koska koira syönyt kannet. Luen kirjat vielä kerran ja sit nekin pääsee roskikseen. Hei hei ja kiitos yhteisestä ajasta.
Jk. Katsonut vasta kaksi Marie Kondon jaksoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)