Olen kehittänyt itselleni syyllisen olon. Kävi niin ihanasti, että siskon kanssa päädyttiin taas varaamaan Kreikan matka. Tämä oikeasti tuli ihan puskista, koska en ajatellut että niin onnekkaasti voisi käydä.
No mutta sitten mulle tuli morkkis. Mä kärsin syyllisestä olosta. Miksi muka mulla on olisi oikeus matkaan? (Miksi muuten ei olisi?) Miten tekopyhää valitella rahan puutetta koko ajan ja tosta noin vaan varata matka? (No tää on ihan jo toinen tarina. Mä siis vaan varasin matkan ja sydämen pohjasta toivon että töitä riittää ja palkkaa tulee ja että mä voin maksaa matkan enkä vinguttaa visaa.)
Sitten mä tunnen syyllisyyttä siitä, että MINÄ menen matkoille, vaikka kaikilla ystävilläni ei ole siihen mahdollisuutta. (Moni mun ystävistä matkustaa PALJON ja yhtään en pidä sitä epäreiluna mua kohtaan.)
Ainiin on mulla syyllinen olo siitäkin, että pojille puhun että rahaa pitää säästää ja säästää ja sit varaan matkan ITSELLENI.
Tämän syyllisyyden vuoksi kävin lasteni kanssa tilaamassa heille passit, käytin yhden parturissa ja vein heidät kahville. Kaikki samana päivänä, että varmasti meni rahaa sikana, niin että huomaan.
Kahvilasta tuli mieleen. Yksi ystäväni matkustaa ihan älyttömän paljon ja just sanoi että koska hän ei käy kahviloissa ja ravintoloissa, niin on mahdollista käyttää rahaa matkoihin. Mua nauratti hieman, koska saa kyllä istua ravintolassa kolmesti päivässä, että pääsis lähellekään matkarahoja. Toisin sanoen, hyväosaiset ei aina oikeasti tajua omaa hyväosaisuuttaan.
En minäkään aina muista, että mun asiat on aika hyvin ja että pystyn mahdollistamaan asioita itselleni ja pojille.
Eli esim vingun ja kitisen siitä, että kuopus haluaa kevarikortin ja että se on aika hiton kallis, mutta mulla kuitenkin (ehkä) on mahdollista mahdollistaa sekin.
Pitäisi muistaa.
Mutta joo, tässä nauranut että onneksi olen syksystä asti opetellut säästämistä, niin nythän se jo sujuu. Että osaan (ehkä) tinkiä tekemisistäni että saisin rahaa säästettyä siihen matkaan. Mä olen kuulkaas monta kertaa ollut jo nettikaupassa klikkaamassa jotain, mutta perääntynyt ennen kassaa.
Säästämisestä tuli mieleen budjetointi. Just joku viisas sanoi että budjetointi on helppoa, mutta jos ei tee pohjatyötä ja selvitä menojaan, niin budjetti kyllä aina kusee. Olin että AHAA, siitäkö se johtuukin. Mä nimittäin olen ikuisuuden jo hokenut sitä että mulla saisi mennä ruokaan ja bensaan n 200 e viikossa. About ikinä en siinä onnistu. Viikkotasolla joskus, mutta keskiarvolla en. Eli olisiko vika siinä, että mä vaan sitkeästi arvioin menoni alakanttiin ja sitten petyn. Et jos mä suosilla laskisin vaatimuksiani, saattaisin onnistua. JA tässä törmään taas hyväosaisuuteen. Mulla on ilmeisesti mahdollista ylittää budjetti. Kaikilla ei ole. Yksikin ystäväni ruokkii perheensä kolmellahuntilla kuussa PAKON edestä, eikä vain huvin vuoksi. Hänen mielestään meidän jääkaappi on todella täysi siinä kohtaa kun itse katson että olisko täällä mitään syötävää.
Kaikki on suhteellista.