keskiviikko 22. helmikuuta 2023

Syyllisyydestä

Olen kehittänyt itselleni syyllisen olon. Kävi niin ihanasti, että siskon kanssa päädyttiin taas varaamaan Kreikan matka. Tämä oikeasti tuli ihan puskista, koska en ajatellut että niin onnekkaasti voisi käydä. 

No mutta sitten mulle tuli morkkis. Mä kärsin syyllisestä olosta. Miksi muka mulla on olisi oikeus matkaan? (Miksi muuten ei olisi?)  Miten tekopyhää valitella rahan puutetta koko ajan ja tosta noin vaan varata matka? (No tää on ihan jo toinen tarina. Mä siis vaan varasin matkan ja sydämen pohjasta toivon että töitä riittää ja palkkaa tulee ja että mä voin maksaa matkan enkä vinguttaa visaa.)

Sitten mä tunnen syyllisyyttä siitä, että MINÄ menen matkoille, vaikka kaikilla ystävilläni ei ole siihen mahdollisuutta. (Moni mun ystävistä matkustaa PALJON ja yhtään en pidä sitä epäreiluna mua kohtaan.)

Ainiin on mulla syyllinen olo siitäkin, että pojille puhun että rahaa pitää säästää ja säästää ja sit varaan matkan ITSELLENI. 

Tämän syyllisyyden vuoksi kävin lasteni kanssa tilaamassa heille passit, käytin yhden parturissa ja vein heidät kahville. Kaikki samana päivänä, että varmasti meni rahaa sikana, niin että huomaan. 

Kahvilasta tuli mieleen. Yksi ystäväni matkustaa ihan älyttömän paljon ja just sanoi että koska hän ei käy kahviloissa ja ravintoloissa, niin on mahdollista käyttää rahaa matkoihin. Mua nauratti hieman, koska saa kyllä istua ravintolassa kolmesti päivässä, että pääsis lähellekään matkarahoja. Toisin sanoen, hyväosaiset ei aina oikeasti tajua omaa hyväosaisuuttaan. 

En minäkään aina muista, että mun asiat on aika hyvin ja että pystyn mahdollistamaan asioita itselleni ja pojille. 

Eli esim vingun ja kitisen siitä, että kuopus haluaa kevarikortin ja että se on aika hiton kallis, mutta mulla kuitenkin (ehkä) on mahdollista mahdollistaa sekin. 

Pitäisi muistaa. 

Mutta joo, tässä nauranut että onneksi olen syksystä asti opetellut säästämistä, niin nythän se jo sujuu. Että osaan (ehkä) tinkiä tekemisistäni että saisin rahaa säästettyä siihen matkaan. Mä olen kuulkaas monta kertaa ollut jo nettikaupassa klikkaamassa jotain, mutta perääntynyt ennen kassaa. 

Säästämisestä tuli mieleen budjetointi. Just joku viisas sanoi että budjetointi on helppoa, mutta jos ei tee pohjatyötä ja selvitä menojaan, niin budjetti kyllä aina kusee. Olin että AHAA, siitäkö se johtuukin. Mä nimittäin olen ikuisuuden jo hokenut sitä että mulla saisi mennä ruokaan ja bensaan n 200 e viikossa. About ikinä en siinä onnistu. Viikkotasolla joskus, mutta keskiarvolla en. Eli olisiko vika siinä, että mä vaan sitkeästi arvioin menoni alakanttiin ja sitten petyn. Et jos mä suosilla laskisin vaatimuksiani, saattaisin onnistua. JA tässä törmään taas hyväosaisuuteen. Mulla on ilmeisesti mahdollista ylittää budjetti. Kaikilla ei ole. Yksikin ystäväni ruokkii perheensä kolmellahuntilla kuussa PAKON edestä, eikä vain huvin vuoksi. Hänen mielestään meidän jääkaappi on todella täysi siinä kohtaa kun itse katson että olisko täällä mitään syötävää. 

Kaikki on suhteellista. 

sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Näkökulman muutos

Ystäväni oli illalla kylässä. Ensin vain kahviteltiin, mutta sitten aloimme miettimään seinien maalausta (mun kotona) ja sitten kaveri keksi, että voisin muuttaa keskimmäisen mun makkariin ja itse ottaa hänen huoneensa, joka on VALTAVA. Siinä huoneessa asui aiemmin kaikki kolme poikaa. En kyllä tässä kohtaa tajua miten se oli mahdollista. Etenkään nyt, kun se huone tosiaan on yksin hänen ja minä ja kuopus asutaan mun makkarissa vuoroviikoin. :D

Alettiin sitten miettiä sitä järkyttävää tetris leikkiä, jonka tämä muutto aiheuttaisi. Että miten tyhjentää mun huoneesta iso jenkkisänky ja kuinka saada kamat kuskattua edes takaisin, kun välissä on pieni aula ja portaikko. 

Sitten se huoneen kunnostus... Seinillä on kiinnitettynä kaappeja, jotka pitää irrottaa. Seinät paklata ja hioa ja pohjamaalata ja maalata ja sit mulla onkin jo burn out pelkästä ajatuksesta. 

Mutta tulisi siistiä ainakin hetkeksi ja tavarat karsittua taas. Siitä sitten keskimmäisen helppo lähteä omilleen, kun kaikki kerran jo muutettu. 

Mutta tämä oli nyt sivupolulle hyppäys.

Tein meille päivällistä ja siinä syödessä ystäväni sanoi, että täällä mun luona on ihanan eloisaa hälinää, että kun hän menee kotiin, siellä on täysin hiljaista ja tyhjää. 

Jäin miettimään, että olen kyllä sittenkin todella onnekas, koska mun elämä on täyttä ja elämänmakuista. Että mä en ihannoi sitä aikaa vielä yhtään, että elän yksin ja saan tehdä mitä haluan. (Toki jos saisin vuoden kokeilla sitä elämää, en ehkä pystyisi palaamaan enää tähän. Kesäloman jälkeen olen aina ihan positiivisella fiiliksellä aloittanut työt. Se on ehkä paras mittari omalla kohdalla. Et sit jos ahistaa, pitää miettiä muuta. )

Jossain lehtijutussa ikäiseni nainen, yksinelävä sanoi että käy teatterissa, konserteissa ja elokuvissa monta kertaa viikossa. Ensin olin että OOH, kateus, mutta sitten muistin että mä en vain ole sellainen. En mä jaksais eli viitsisi niin paljoa käydä riennoissa. 

Vieläkään en tiedä mikä olisi mun ihanne. 

jk. Olen parina päivänä lukenut vanhoja lehtiä. Melkein jokaisessa lehdessä on haastattelu ihmisestä, joka on sairastunut  tai loukkaantunut vakavasti . Jokaisessa haastattelussa sanotaan että ihan tavallinen arki oli sittenkin parasta, tavallinen tiistai on hieno päivä. Yritän taas muistaa sen. 




perjantai 10. helmikuuta 2023

Viiksiä ja pahoja kysymyksiä

 Päivän huomiot. Mä en kestä sitä, että viikset on ehkä muodissa. Niin paljon pelkkiä viiksiä on näkynyt tänään telkkarissa. Se yksi laivamainos, sit Muodin huipulla ja mikä järkyttävintä, toinen Bacheloreista on viiksekäs. Ja voi itku, Kuumaa-bändin (UMK) yksi heppu. Ei pysty ymmärtämään tahi kestämään. 

Muodin huipulla oli kiinnostava, mutta taas joudun miettimään miksi lähes kaikkien suunnittelijoiden täytyy olla todella erikoisia. Sit mietin mistä löytäisi itselle rohkeuden pukeutua yllättävästi ja jopa oudosti. Mulle kyllä riittäisi se, että osaisin käyttää värejä villisti. Tai että osaisin yhdistellä vaatteita. Kelpaisi sekin, että pukisi vaatteet ylleen, jotkut muut kuin trikoot ja neule. 

Kaipaisin ruokainspistäkin kylään. Huhuu! 

Päivän taloushuomio: Taas kun lopetin ruokasuunnittelun ja kaupassakäynnin järkevöittämisen, laskut kasvoivat. Mun pitää istua tänään alas ja tosissaan miettiä taas, niin loppuu tämä kaupassa ramppaaminen ja tyhmien ruokien ostaminen. 

Voisinko alkaa leipomaan taas?

Laskin kuukauden talousmenot. Vuoden alusta mulla on mennyt ruokaan, bensaan ja muuhun (eli pyöräjuttuihin) 249e viikossa. Parempaan päin menossa mutta kaukana 200 eurosta.

Tämä viikko on ollut taloustuhoviikko. Pojan pyörän korjaaminen maksoi 210e. Kannustan poikiani tuolle alalle. Veljesten pyörä ja lentokonekorjaamo voisi olla oikein hyvä idea. 

Viikon paras oli se, että rouva Arkitaivas kävi mun luona kylässä. Oli huippukivaa jutella paljon ja oikeita asioita. Huomaa kyllä , että rouva on coach. Hän kyseli niin vaikeita ja kiinnostavia, että pahimmillaan tuli itku silmään ja hauskimmillaan sanoin että Ole hiljaa ja mene kotiisi mua kiusaamasta. 

Oikeasti kinkkisiä kysmyksiä on mm  Miksi haluat olla pidetty? 

Mutta sain kyllä hienoja vinkkejäkin. Pitää alkaa kirjata ylös omia toiveitaan. Miettiä millainen on nyt ja mitä asioita haluaa elämäänsä. (Ja mitä jaksaa)

perjantai 3. helmikuuta 2023

Tinder on perseestä ja muita sattumuksia

 Mielialanvaihteluista päivää. 

On taas mielialat heitelleet. Välillä olen ihan iloinen ja positiivinen, välillä vihaan elämää, sitten vihaan ihmisiä ja sitten vihaan omaa negistelyä. Jopa mun teini kysyi olenko vihainen ja katkera. Olen. Se että mistä olen katkera, ei ole valjennut itsellenikään. HYMIÖ. 

Viime viikolla tuore eronnut ystäväni meni Tinderiin ja viettää siellä elämänsä kevättä. Ihania miehiä kuulemma on paljon. 

Mielenhäiriössä TAAS menin sinne itsekin ja jopa ensimmäistä kertaa ikinä, maksoin 20 e koko palvelusta. VIRHE! Homma on se, etten tykkää kenestäkään ja sitten vihaan jokaista harvaa matchiani. Jokainen matchi aloittaa kysymällä nappaisko seksihommat, kiinnostaisiko petipuuhat. Juu ei kiinnosta, kiitos kysymästä.

Maksoin sen 20 e siitä ilosta, että näen kaikki tykkääjät ja niistä voisin sitten valita suit sait sukkelaan. Tuhannesta tykkääjästä en tykännyt yhdestäkään. 

Voisiko tästä tykkäämättömyydestä päätellä sen, että olen meganirso vai ihan vaan sen, etten nyt jaksa edes yrittää kiinnostua kenestäkään? Turha sitäpaitsi kiinnostua, koska mulla ei vieläkään ole sitä vapaa-aikaa. Etenkään nyt. Mulla on luksustilanne (jostain kulmasta katsottuna) eli yksi lapsi lähti talosta ja kaksi sain tilalle. Huraa talousmielessä, mutta toki se vei mun vapaat pois. Ne teoreettiset vapaat siis. 

Mä poistin Tinderin viiden päivän jälkeen.  Kallis viisi päivää mielenpahoittamisesta. 

Viime viikonloppu joka oli vapaa, oli oikein ihana. Näin ystävää, käytiin pitkällä lounaalla. Esikoinen ja miniä tuli meidän seuraksi kahville ja meillä oli tosi kivaa tällai aikuisporukalla.

Tultiin nuorison kanssa meille pelaamaan Bezzerwizzer-peliä ja meillä oli mielettömän hauskaa. Mahtavaa oli sekin, että keskimmäinenkin tuli pelaamaan mukaan. Syötiin tortilloja ja pelattiin monta tuntia.

Seuraavana päivänä näin monta tuntia toista ystävää ja keksittiin yhdessä kaikkia hauskoja säästökeinoja. Käytiin mm kahvilla Nesteellä, koska oli ilmaiskahvikuponki. Hitsi me naurettiin siellä papparaisten keskellä kahvitellessa. 

Viikonloppu oli niin kiva, että muistin että oikeasti mulle riittää perhe ja ystävät. 

Sitten erityistä kiitollisuutta olen taas tuntenut siitä, kuin fiksu ja mahtrava mun keskimmäisestä on tullut. Tälläkin viikolla hän on kahdesti vaihtanut pyörän renkaan (joo näitä sattumuksia riitti) ja reippaana käynyt koulussa ja töissä ja HURAA, eilen sai hygieniapassinkin vihdoin. Toka yritys onnistui! 

Tämä pyöränkorjausjuttu on erityisen iso juttu, koska kuopuksen pyörän kumi hajos viime viikolla ja hän on isäänsä pyytänyt hoitamaan homman. MUTTA KAS, ei ole tapahtunut tätä ihmettä, mikö tarkoittaa sitä, että olen samperi kuskannut kuopusta kouluun autolla koko viikon. Että on se nyt saatana, ettei yksi aikuinen saa kahden aikuisen taloudessa tätä hoidettua. Tästä sain megakilarit, jotka johti siihen lapsen toteamukseen mun katkeruudesta. 

Taas kierrokset kasvaa. :D Mä vaan välillä vähän stressaan sitä, että mä saan hoitaa näitä juttuja yksin ja aina rahdata taaperoita mukana, koska multa puuttuu se toinen, joka vois auttaa. 

Että joo, valivali.

Mutta posia kohti mennään. Nytkin olen tässä ihan rauhassa saanut kirjoittaa, eikä taaperot olen häiriköineet vaan leikkineet kivasti yhdessä. Tämän takia mä tykkään kahdesta lapsesta, enkä yhdestä.