Olen täälläkin saattanut mainita haaveilevani tatuoinnista, jossa lukee LAME. Leim. Sen oli ajatus olla hauska läppä, enhän mä nimittäin ole yhtään lame. Juuri viime viikolla vaan havahduin siihen faktaan että olenpas. Minähän olen nykyään kovin tylsä, oikea ikävystyttävä keski-ikäinen. Ystäväni iloisesti ehdotti tatskaa "Most lame". Hahahhaha!
Yritän muistella että Kreikassa siskon kanssa meidän super A-luokan matkalla, A super plus plus ja deluxe, olin oikein hauska tyyppi. Etenkin jos osui kaksikymppisten seuraan, niin taannuin taas omaksi itsekseni, eli villiksi ja villitsijäksi ja yllytyshulluksi. Jossain mittakaavassa. Ilahduttava juttu oli se, että kakskymppiset siskokset tyrmistyi kun kuuli meidän iät. He olivat vilpittömän ällistyneitä ja toinen puuskahti että Kunpa olisimme tuollaisia kun olemme vanhoja. (VANHOJA)
Joka tapauksessa, pitääkö mun siis olla aina siskon kanssa lomalla, että olisin oma kiva itseni? Ja viettää aikaa nuorten kanssa? (Kyllä)
Ystäväni kysyi multa just että minkä ikäiseksi miellän itseni. Vastasin empimättä 27V. Myöhemmin mietin asiaa ja saatoin muuttaa mieltäni. En osaa sanoa mikä ikä on lähinnä totuutta. Ehkä 44v. Silloin mulla oli hauskaa, mutta olin myös sinut itseni kanssa ja voimieni tunnossa. Silloin myös koin pärjääväni ihan missä vain ja miten vain.
Mutta se 27. Tajusin mikä siinä iässä on se juttu. Mun miesmaku on jäänyt samalle tasolle kuin silloin. Silloin olin vikaa kertaa sinkku ja jotenkin mun pää jäi sinne. Muistan naimisissa ollessa nauraneeni, että jos tulisi ero, niin olisin ihan pulassa jos pitäis ikäisiäni katsella.
Mä olen onnekas. Muahan lähestyy vain sen ikäiset. No okei, 31-vuotiaat. Valitettavasti vain jakelen pakkeja, koska olen tässä nuivassa vaiheessa menossa. Viimeisin heppu ystävällisesti sanoi että jos ikinä vaan kaipaan seuraa, niin laita viesti. (Jos sen teen, tulette kyllä kuulemaan.)
Onnekas 2, vaikka en halua nähdä ketään, niin tarjokkaita siis vielä olisi. (Törpösti sanottu. Toki mä tiedän mikä juttu tää nuori vs vanhempi on. Se ei silti poissulje sitä, että nuoremmat on usein paljon hauskempaa seuraa.)
Mutta mun elämä on vain niin lame, että pari päivää sitten kävin eksäni (ja pikkulasten) kanssa jätskillä. Illalla menin samalla kombolla poikien isälle leikkiin. Eli lapset leikki ja me yritettiin juoda kahvia. (Olin itseasiassa eksäni vaimolle laittanut viestin että seuraa vailla ja hän vastas että mies on lasten kaa himassa, mene sinne vaan. Huomaatteko, mua ei pidetä minään uhkana? Loukkaavaa :D )
Huomasin juuri että mulla oli taas kahden kuukauden blogitauko. Nauratti että mietin tänään tasan samoja asioita kuin edellisessä postauksessa eli tavaroiden karsimista, vaatekaapin setvimistä, vaatteiden silittämistä. Voisko joku haave oikeasti toteutua?
Mutta hei, pitkästä aikaa joku tuntuu tosi kivalta eli tämä kirjoittaminen. I am back!!!
Niin tylsää, mä näen vain eksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti