keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Viisi prosenttia ja Kauniit ja rohkeat

Kaikenlaista draamaa elämään mahtuukin. Eilen aamulla bonustytär näytti saamansa viestit. Hänen entisen poikaystävänsä tyttöystävä oli ratsannut miehen puhelimen ja nähnyt että nyksä ja eksänsä ovat viestitelleet. Kaverillisesti ja asiallisesti. Typsy ei asiasta tykännyt ja lähetti järkyttäviä uhkailuviestejä, missä mainitaan silmien kaivaminen ulos veitsellä, naulojen työntäminen kynsien alle ja jalkojen päältä ajaminen. Nämä sieltä lievästä päästä.
Bonustytär teki rikosilmoituksen. Lähettäjän viestejä hän ei kommentoinut muulla kuin että viestit liitetty rikosilmoitukseen. Tästä se ilo urkeni. Nyt alkoi uhkailuviestejä lähettämään sisko ja kaverikin.

Sairasta touhua. Ahdisti jo muakin.
 Molemmille tuli fiilis, että nyt kyllä syödään karkkia ja sipsejä ja ja.. Sit todettiin ettei se taida hyödyttää.
Katsottiin sen sijaan Jane Austen-lukupiiri. On muuten symppis leffa hyvillä näyttelijöillä.

Ehkä palkintona tästä stressisyömisestä luopumisesta paino taas romahti. Nyt olen pudottanut 5 prossaa painostani ja sata grammaa päälle.
Vaikka painosta kohkaankin, niin se on tavallaan sivuseikka. Ehkä suurin riemu on siitä, että osaan katsoa leffaa ilman karkkia. Ja etten pahalla tuulella mene kauppaan herkkuostoksille. Vielä en uskalla itseni antaa herkutella sokerilla, mutta eipä ole mielikään tehnyt sen suuremmin jos ollenkaan.

Maanantaina kun hain tytön junalta, ällistyin. Tyttö alkoi kikattamaan ja oli että herranjestas sä oot laihtunut. Jännä reaktio tuo kikatus.

Sovitin tavoitefarkkuja. Mahdun muutamiin, Yksiin en.

Nyt keittelen kasvissosekeittoa kun ostin Lidlin hävikkilaatikossa niin paljon kasveja. Vaihtelua salaateille ja uuniskasviksille.

Iloa päiviinne!

torstai 23. tammikuuta 2020

Normiarki, tervetuloa

Juuri nyt tarvitsisin normaalia arkea, ilman ylimääräisiä hössötyksiä. Uusimman hoitolapsen mukana saatu kauhiasti tauteja ja lääkärikäyntejä. No, kaksi kertaa lapsi, mutta suurimpana yllätyksenä eilen minä. Yöllä alkoi tolkuton räkätauti. Iltapäivällä alkoi korvasärky. Ajattelin, että jos ei mene ohi, niin tänään menen lääkäriin. Sitten vihloi korvaa niin, että muutin mieleni. Olin juuri aloittanut jauhelihakastikkeen teon, kun huhuilin esikoisen apuun. Kysyin voisko hän tehdä ruoan loppuun ja vahtia pikkumuksua, jotta pääsen terkkarille. Esikoinen totes vaan että jep. Mikä kultamuru.
 Terkkarilla koin ällistyttävän hetken. Pääsin sisään about heti ja lääkärikin kirjoitti reseptin samantein ja kipitin apteekkiin. Tunnissa olin takas kotona. Uusi enkka.
Sairaanhoitaja äimisteli sitä, kuin tukossa olin ja käski lääkärin kirjoittaa Duactia. (joskus aikoinaan sanoin että autiolle saarelle pakkaisin mukaan epiduraalin. Nyt otan kyllä ton ihanan Duactinkin)
Apteekissa kyllä järkytyin lääkkeen hintaa. 28 euroa 24 kappaleen paketti!!!

Niin että saisko normiarjen, ilman sairauksia ja kränää?

Elämäntapamuutos sujuu ihan omalla painollaan enempi pohtimatta. Ts. ei tee mieli syödä mitään "kiellettyä". Kieltojahan ei ole, suosituksia vaan.
Salaatit ja uunikasvikset ja sen sellaiset maituu hyvältä aina vaan.

Nyt tää tautijuttu vaan laittaa mut kävelytauolle, mutta ei voi mitään.

Työ huutaa vieressä. Heippa!

Eiku hei, äkkiä vielä. Areenasta löytyy kiinnostava tanskalainen sarja  Paksut pariskunnat. (Hirveä nimi)
Siinä pariskunnat yrittävät parantaa suhteitaan parisuhdeterapian ja laihduttamisen keinoin. Niillä on siis terapeutti ja ruokavaliovalmentaja.

Helmihetki terapiasta. Mies sanoo, että hänen on vaikea sanoa vaimoaan upeaksi, koska tietää miltä tämä näyttää.
Kukaan näistä tyypeistä ei ole sarjaa hengenvaarallisesti lihava, kaikki vaan parisuhteen pulleroittamia.

Mutta on siis kiinnostava tosi tv pläjäys.

maanantai 20. tammikuuta 2020

Mitä opin viime viikolla

No sen, että ruoka itsessään on palkinto. Kyllä, kun syö hyvää ruokaa ja on hieman nälkä, niin voi että se on ihanaa. Bonustytär totesi saman. Että yleensä vaan syö ja miettii kaapissa olevaa karkkipussia. Nyt kun ei ole sitä pussia kaapissa, niin itse ruoka maistuu niin hyvältä.
 No, kyseinen ruoka olikin älyttömän hyvää. Idea tuli Kinttupolun Marikalta. Wokkivihanneksia, chili (puolikas), kylmäsavulohta, riisinuudeleita ja päälle ripaus suolapähkinöitä. Uus suosikkiruoka ehdottomasti.

Eilen bonustytär läks, mutta elämäntapamuutos jatkui. Munakasta, kanasalaattia avokadolla ja kanasalaattia pähkinöillä (heti kun seuralainen läks, palasin kanaan ja kanaan) ja illalla pussillinen marjoja ja raejuustoa. Ei ollut nälkä ja kaikki maistui loistavalta.
Kuitenkin haluatte tietää, niin kerron. Kahdessa viikossa miinus 3,4 kg.

Eilen piti olla hetki sitä omaa aikaa. HAHHAHAH. Vein pikkutytön pois ja kun liikkeellä olin, niin laitatin panssarilasin kuopuksen kännykkään ja hain keskimmäisen junalta. Kotona laitoin makaronilaatikon tulemaan ja kävin kävelyllä. Kesken kävelyn mies soitti, että pääseekin jos töistä. Hilpasin hänet hakemaan.
Söin salaatin, ruokin perheen, lähdin ajamaan lasta hakemaan kotilomalta. Sit olikin kello 19.
Mies kommentoi että onpa viikoissa eroja. Viime viikolla olit iloinen ja nyt olet kireä etkä puhu mitään. NO voi vittu sentään. Pikkasen oli homman tynkää eikä omasta ajasta tietoakaan ja univelka painoi viikonlopulta (lapsen enterorokko) Että sellasta. Ihan aina ei naurata. Ja naurya vähensi et kakkosauto on korjaamolla ja sen korjaus maksaakin vähän enemmän kuin arvelin, vaikka korjaajana onkin kaveri.
Milloinkohan tää rahajuttu hellittää ja voin hengittää?

Kaikille yh-äideille tiedoksi. On ihan saatanasta että lapsilisä tippuu kun lapsi täyttää 17.

Niin ja mun lukiolainen angstaa ihan tosissaan. Yritän sitäkin tukea ja kannustaa. En jaksa. Tai jaksan, mutta en näe hyötyä. Olen yrittänyt hokea, että alkuun lukio on haastavaa kympin oppilaillekin, että ei hän ole ainoa. Että ne kympin oppilaatkin joutuu tekee duunia. Ja hänkin vois hieman enemmän tehdä kuin tekee.

Esikoisella loppuu koulu tällä viikolla. Sit on enää koeviikko ja lukuloma. Uskomatonta.

Nyt kaivan taas positiivisuuden ja innon ja ahkeruuden kehiin ja sirkutan kaiket päivät. Sainhan mä viime yönä nukkua keskeytyksettä!!!




perjantai 17. tammikuuta 2020

Innostusviikko

Kaikkinensa ollut hyvä viikko. Tämä elämäntapamuutosinnostus todisti sen, minkä olen tiennytkin. Kun vaan innostun jostain, niin se innostus kantaa muihinkin asioihin ja olen paremmalla tuulella ja etenkin kevyemmällä tuulella.
Bonustytön kanssa ollut tosi kivaa. Käyty kävelyllä pari kertaa päivässä rattaita lykkien. Askelia tullut sen 10000 joka päivä. Mikä on 30 prossan korotus mun normipäivään.
Ensi viikolla mun pitäisi innostua tästä itseksenikin. Tiukan paikan tullen täytyy muistuttaa itseäni, että kun kotona tylsyttää ja väsyttää, se 18 minuutin kierroksen kävely vain ja ainoastaan virkistää.

Maanantaina saan olla muutaman tunnin kotona ilman hoitolasta. Täytyy oikeasti mennä ja tehdä jotain YKSIN. Vaikka vain kävellä jossain. Muuten se vapaahetki menee siihen härdelliin, kun pojat tulee ja pitää tehdä ruokaa ja kuunnella pälätystä jne. Pikkuinen oma hetki jossain on järkättävä.

Olin ystävällä kylässä ja keksittiin uusi terapiamuoto nuorille tai miksei muillekin, jotka kärsii kurjasta olosta. Terapian nimi on Elämä on paskaa! Siellä joko yksin tai yhdessä jaetaan kokemuksia, mutta olo kohenee, kun et oile yksin ja sinua kuunnellaan. Ja mikä tärkeintä, "terapeutti" eli aikuinen kuuntelija, saa kertoa omia kokemuksiaan , kuinka sekin paska juttu meni ohi.
Olemme vakaasti sitä mieltä, että lääkärit määrää välillä lääkkeitä turhaan, jos on "masennusta" tai masennusta. Jos joku on vaikka masentunut siksi, että on yksinäinen, niin eihän ne lääkkeet sitä korjaa. Lääkkeet ei lisää ystäviä.

Itse meni innostuttiin valtavasti tästä vertaistuki"terapiasta".

Tätähän mä olen bonustyttäreni kanssa harrastanut ihan vahingossa. Olen kertonut paljon juttuja menneisyydestä ja saatu hyviä keskusteluja aikaan.
 Tähän liittyen, muttei ihan. Tyttären äiti oli sanonut, että katso hieman mitä syöt, ja tytär oli saanut keskari ilmaan ärtymyksen.
Mun kanssa innolla syö tämän kuurin mukaan :D En toki patistanut laihduttamaankaan ja sanoin että hän saa kyllä syödä muutakin, mutta valitsi tämän. Ensi viikolla ollaan omillamme, mutta luvattiin lähettää tsemppiviestejä. Vertaistuki.

Harrastusta taas goglailin. Ihan lyhyen kävelymatkan päässä olisi pilatesssali ja olin että ooh aah, sinne. Mutta jessus, yksi tunti maksaa 21 euroa. Ehkä mä tyydyn pilatesjumppaan himassa kuitenkin. MIKSI noin kohtuuttomia hintoja pitää olla?
(yrittäjyys)

Iloista viikonloppua!


tiistai 14. tammikuuta 2020

Muutos se on ruokavaliomuutoskin

Tuhoontuomitus taloudellisuuden lisäksi olen innostunut ruokavaliomuutoksestani! Viime viikolla aloitin ja se sujui vaihtelevasti, mutta hyvin kuitenkin.
Maanantaina bonustytär tuli tänne ja aloitti proggiksen mun kanssa. Meillä on älyttömän kivaa, kun yhdessä syödään ja käydään kavelyillä ja intoillaan että  "onpas hyvää ruokaa ja kylläpäs tuli täyteen".
Ollaan syöty kasvismunakkaita, uunijuureksia ja kanaa ja kanasalaattia ja kalaa ja marjoja ja pähkinöitä. Eli normiruokaa. Suurin ero on se, ettei syödä joka ilta karkkipussia!
Vitsi miten kivaa on olla muutoksen kourissa jonkun kanssa, eikä aina yksin syödä eri tavalla kuin muu perhe.

Tänään mennään taas Korson aseman puotiin ja kahvilaan mun äidin ja tädin kanssa. Meillä on tällainen tapa kerran kuussa ja nykyään bonustytär tulee mukaan. Meillä on tosi kivaa. Luksusaikaa! Tänään asiaan tuo poikkeuksen se, ettei syödä kakkua :D

Mutta kyllä, elämä tuntuu taas kivalta ja kevyeltä. Jos ei mieti taloutta. Luotan, että töitä riittää ja elämä kantaa ja et esikoinen muuttaa lähivuosina omilleen ja voin etsiä pienemmän kodin tarpeen tullen. (Kyynel. En mä yhtään haikaile, että se muuttais, noin niinku oikeasti.)

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Tuhoontuomittua taloudellisuutta?

Siis oikeasti! Mulla oli täydellinen ruokaplan ja aivan tolkuton määrä ruokaa hankittuna. Tolkuton!
Alkuviikon herkut oli butter chicken ja lasagne. Oli myös makaronia ja lihapullia pienille. Äsken JO kävin kaupassa täydennysostoksilla. Kuin paljon tää talous kuluttaa salaattiaineita ja jugurttia jne? Eikä siinä kaikki. Olin puoli tuntia poissa ja sillä aikaa kaapista katosi iso satsi keitettyä makaronia ja riisiä. Hups vaan.
Tänään on siskonmakkarakeittoa, josta innostuu vaan minä ja mies :D
 Mutta niin, täydennysostoksiin meni 40 euroa! Siis 40! Voi kettu sanon vaan.

Millä himputilla mä välipaloitan näitä teinejä?

Niin ja kun noudatan taas omaa ruokavaliota, niin teen vähän niinku kahta ruokaa, vaikka syönkin illalla perheen kanssa samaa pöperöä.

Viikon hauskin: saimme taas kutsun exän vauvan ristiäisiin. Aina saa laukata ristiäisissä :D

Viikon huikein: aiotaan kuopuksen kanssa mennä illalla intervallilenkille. Hällä alkaa pelikausi viikonloppuna ja kunto romuttunut lomalla. Mulla ei kuntoa ole ollenkaan, mutta tänään juostaan.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Motivoitunut ruokaihminen

Olen liekeissä vieläkin. Ruokasuunnittelusta vain, mutta edes siitä. Koska tiedän, että te kaikki räydytte ruokamurheista, niin paljastan omat ostokseni ja suunnitelmani.

Kävin Lidlissä ja ostin aineet näihin kaikkiin:

Butter chicken (kilosta kanaa!!!)
Siskonmakkarakeitto (valmispusseista aineet)
Kuorrutettuja kanankoipia (heräteostos koska miinus 30pros)
Kanapasta viherpippurijuustosta
Lasagne
Salamikiusaus
Tonnikalapasta (Heräteostos koska tarjouksessa tonnikala. 5 prk femmalla)
XXL salamipitsoja (heräteostos koska 4 pitsaa 4e)
Pakastenugetteja (heräteostos)
Lihapullat (heräteostos. Pienet syö lounaaksi)
Tuorepastaa tomaatilla ja mozzarellalla (juusto oli miinus 30 pros)

Muutamat jutut jouduin hankkimaan muualta. Inkiväärin ja mausteita ja salamin ja koskenlaskijajuuston. Lidlin lasku 80 e ja muun kaupan 20e.

Kuten huomaatte, tossa on ruoat yli viikolle!!! Toki ostin kasviksia ja jugurttia ja maitoa ja kauramaitoa, kananmunia ja leikkeleitä  mm.
Eli nyt oli hitokseen halpaa.

Tänään ostanut vain leipäpaketin.

Siis kuin kiinnostavaa tää onkaan? Asteikolla 4-10 :D

perjantai 3. tammikuuta 2020

Aika mones taloudellisinnostus

Hyvää Uutta vuotta minä ja te!

Koska marina ja kurjuus oli nimensä mukaisesti kurjaa, päätin innostua jostain. Pakon edessä innostuin taloudellisuudesta ja ruoasta. Ihan liekeissä ollut tämän kanssa jo monta päivää. Tai ainakin kaksi.
Alkunsa ruokainnostus sai siitä, kun ystävän kanssa siivottiin mun pelottavat keittiönkaapit. Kaapit oli mullin mallin ja pursus kamaa.
Kävin kaikki läpi ja päätin alkaa tyhjentää kaappeja syömällä. Syödään kaapit tyhjiksi ja ostetaan mahdollisimman vähän kaupasta mitään.

Kaapin aineksista on tehty jo lasagnea ja tonnikalapastaa. Leivottu sämpylöitä. Koska joululta jäi porkkanalaatikkoa, niin tehtiin porkkanarieskoja, jotka oli niin hyviä, että tehtiin lisää samantien. Nyt murehdin, ettei kaupassa ole enää porkkanalaatikkoa, koska rieskat oli ylihyviä.

Uutena vuotena syötiin tapaksia miehen kanssa. Keskiviikkona kun miehen tytät tuli, tehtiin tapaksien lopuista kaksi pellillistä pitsaa. Koskaan ei ole niin hyvää pitsaa syöty.
 Torstaina tehtiin taas uunimunakasta, meidän kolmen suosikkia, koska jääkaapissa oli pekonin, juuston ja fetan jämiä. Lisäksi tomaattia ja sipulia.
 Jämäruokia, niin hyviä!

Tänään tehdään pähkinäkuorrutteista lohta. Se on huippuhyvää ja hei, lohihan oli sitä 2e kilo lohta. Talous!

Eilen tehtiin intialaista ruokaa. Intiaosuus tuli Lidlin purkista. Hyvää! Oheen paistoin vihreitä papuja ja valkosipulia. NAM!. Papuja oli pari vajaata pussia pakkasen kätköissä, jota vihdoin pemistin rukkaset kädessä. Pakkasessa on paljon sitä sun tätä ja sitä nyt sitten tyhjään huolella.

Ystävä teki eilen butter chickeniä ja sain ajatuksen tehdä sitä ensi viikolla pojille. JA miksi. No siksi kun kaapeista löytyi sekä paseerattua tomaattia että chili, jotka ruokaan tarvitaan. Kaapit tyhjenee ja taloudellisuus samassa paketissa.

Kuten huomaatte, olen todellakin liekeissä.

SE, että tähän pakottaa rahan totaalivähyys, ehkä vaan innostaa ja motivoi lisää. Ensi viikolla on poikaviikko ja se tuo haasteensa välipalojen muodossa. Nyt en hanki kaappiin hamppareita tai lättypitsoja. Mitä siis?

Viikon muu kiva, on bonustyttären ajatus, että jos hän menee naimisiin joskus, niin haluaa mut kaasoksi. "Sovit hyvin mun kavereiden joukkoon". Perään  niin hysteeristä kikatusta, että jouduin jo kysymään onko tää vittuilua. Ei ollut. Vilpittömästi ajatteli, että sovin tehtävään ja joukkoon. Nauratti vaan se, että numeerisesti olen 30 v vanhempi kuin ystävät.
Henkinen ikä ratkaisee taas.

Mutta hei, I'm back!