torstai 31. maaliskuuta 2022

Eläkkeistä ja muista

 Mulla on ollut pari päivää hirveä hinku käyttää rahaa ja ostaa jotain. Eilen himoitsin erityisen paljon 8 kilon kahvakuulaa. En mennyt kauppaan. Tänään halusin ostaa ihan mitä vaan, edes ruokaa, mutta en ostanut. Mitä tein sen sijaan? Vein pullot kauppaan ja sain kuusi euroa. Sitten vein säästöpossun sisällön talletusautomaattiin ja tilille napsahti 45 euroa. Nyt hymisen onnessani. 

Ihan kuin ihaninta maailmassa olisi siis säästäminen. 

Paras olisi säästääkin. Kävin kurkkaamassa tämän hetkisen eläketilanteen. Mun eläke on naurettava, vitsi kerrassaan. Nauratti lähes arvio, että jos tienaan sen minkä nyt ja teen töitä 70 vuotiaaksi, luitte oikein, niin mun eläke on 2400e. Että 18 vuotta saan tässä painaa aika kovaa vielä. Onneksi olen äitini tytär ja mun äitihän on jaksavampi ja nuorempi kuin minä, että kyllä, sosiaalitoimi saa katsoa mua vielä aika kauan.

Toinen vaihtoehto on säästää niin paljon kuin ikinä kykenen ja sijoittaa joka lantti. Harmi vaan että olen tämän ikäinen, että mun kuuluisi sijoittaa n tonni kuussa että se hyödyttäis. Nyt sijoitan n 120 euroa kuussa. 

Jatkan siis uutta elämäntapaani johon kuuluu mahdollisimman vähäinen rahan käyttö. Mun mahdollisimman vähäinen ei kyllä ole kamalan vähäistä, että ei tarvitse ihailla suuresti. 

Se missä tällä hetkellä säästän varmaan eniten, on oma ruoka. Olen syönyt kaalinuudelihässäkkää tai himonuudeleita kohta kaksi viikkoa. Kaali ja nuudeli ei paljoa maksa. Mun ruokiin menee varmaan helposti alle 20 e viikossa. Pitääkin itseasiassa laskea ensi viikolla tarkka summa ihan uteliasuudesta. No, poikienkin ruoat on tällä viikolla ollut halpoja. Kuopus syönyt pari päivää tuorepastaa pestolla ja raejuustolla, keskimmäinen chili con carnea. Joku muukin ruoka ollut mutten muista mikä.Loppuviikko syödään pakkaseen hankittuja ruokia, mutta valitettavasti ne on "roskaruokaa", joita ei ole tarkoitettu peräkkän syötäviksi. Eli nugetteja ja ranuja, pitsaa, tacopyttipannua. Se miksi tällä mennään, on se, että menin  mukaan #satasenviikko haasteeseen. Jos syödään pakkasestakin ruokaa, niin jäädään alle sataseen, mikä on aika huippua. 


lauantai 12. maaliskuuta 2022

Positiivinen postaus. Finally!

 Olen monta kertaa meinannut poistaa edellisen negistelypostauksen. Lähinnä siksi että nolottaa oma traagisuus. Mutta surkeus ja traagisuus on elämää sekin.  Eilen yksi kovin vahva ystäväni laittoi viestiä että istuu kaupan pihalla autossa itkemässä. Soitin sitten hänelle ja molemminpuolisen vuodatuksen jälkeen ystävänikin nauroi. Että jakamalla olo paranee. 

Perjantaina keksin, että voinkin pitää rippijuhlat omassa kodissa ja stressi laski heti. Mun ei tarvi raahata astioita tai mitään minnekään, koska olen kotona. On kivempi emännöidä omassa kodissa eikä vanhassa kodissa. Saan juoda skumppaa, koska en ole autolla. Mun ei tarvitse murehtia kuin kauhea sotku eksällä on (koska olisi) ja mun äiti tarjoutui tuleen tänne siivoamaan. NO todellakin tervetuloa vaan äiti :) Näin helposti kaikki järjestyi.

Sitten mulla oli vaatestressi. Se meni ohi tunti sitten. Sovitin läpi kaikki mekot ja etenkin juhlamekot. Mä mahduin niihin sittenkin. Huraa potenssiin kymmenen. Nyt sit vaan valitsen laitanko sinisen mekon, joka oli keskimmäisenkin rippijuhlissa vai mustan hulmuvaatteen, jonka ostin viime kesänä mutten ole vielä edes käyttänyt. Todennäköisesti laitan sen mustan. Kysymys: Olisinko uber cool vai uber nolo jos laittaisin mekon kanssa mun upouudet VALKOISET Adidas tennarit? Joo joo, en laita. Mut kesällä viiletän vain ja ainoastaan tuossa asussa. En jaksa odottaa. 

Kaipaatteko taloustiedotusta? Kävin äsken kaupassa. Nyt on aineet kylmäsavulohipastaan, johonkin tonnikalaruokaan, lasagnetteen, butter chickeniin, sitten on joku uusi taco pyttipannu, jota pitää testata. Lisäksi vihanneksia ja uunijuureksia ja nuudeleita jne. (ja pakastepitsat kahdelle) Kauppaan meni vain 82 euroa. Ensi viikko pitäisi noilla safkoilla mennä. Yllätyksekseni kuopus sai mut suostumaan siihen, että maanantaina tilataan pitsat, koska maanantai. 

Toissaviikolla mulla meni jumalattoman paljon rahaa ja tämän viikon olen ollut sitten erityisen taloudellinen. Rahaa käytin vain neljänä päivänä, mikä on ällistyttävää. Tämän johdosta tein henkilökohtaisen ennätyksen! Rahaa meni vain 150 euroa. Ostin ainoastaan ruokaa ja bensaa, en muuta. 

Olin liian itsetyytyväinen. Heti tänään nimittäin ostin kaksi puseroa mun lempikesähameen seuraksi. Mutta hei, se oli tarve. Ehkä hieman etukäteen ostettu, mutta johan se kevät kolkuttaa ovella. 

Mutta olen ostaessani vaatteita pitänyt kiinni mun talouspäätöksestä. Saan ostaa vain jos mulla on rahaa. Luotolla en saa ostaa. Eikä muuten kannatakaan. Sain juuri tiedon s-pankilta, että heidän korkoprosenttinsa nousee 9.50% sta 11,95% iin. Aikamoinen korotus.

Korotuksista puheenollen. Instassa @rahabalanssi_jennamattila puhui siitä, kuinka nyt ihan kaikki hinnat nousee. Sähkö, bensa, ruoka. Hän sanoi että kannattaa laskea kahden kuun menot noilta osin yhteen, jakaa kahdella ja kertoa 1,4 :llä ja katsoa kestääkö talous. (Voin kertoa että summa pyörii satasissa, ei kympeissä) Ja lateli tietysti vinkkejä, millä saada menoja pienemmäksi. Tietenkin ruokakaupasta kaikki alkaa. 


Onko kaikki nyt aivan intona laskemassa omia kulujaan?

torstai 10. maaliskuuta 2022

En ole masentunut mutta...

Mihin keskittyy, se lisääntyy on taas todistettu todeksi. Mä olen liikaa vitsaillut siitä, ettei mulla ole elämää ja liikaa puhunut siitä, että olen aika yksinäinen. Ei mulla ole juuri muuta elämää kuin työ ja ystävät käyneet vähiin. Tai ainakin niiden tapaamiset. Nyt huomaan, että se saa fiiliksen aika alakuloiseksi. Ei sillai päällenäkyvän alakuloiseksi, mutta kyllä se on se sisin tunne. Tänään autossa mua alkoi itkettämään kun kuuntelin Ukraina-uutisia. Tajusin että nuo sotauutisten aiheuttamat ahdistukset lisättynä yksinäisyydenfiiliksiin hieman kuormittavat oloa. Ja se itku tuli siitä, kun tajusin ettei mulla ole oikein vastapainoa näille kurjuuksille. Mä olen lasten kanssa kotona yksin. Piste.

Mä luen paljon, mikä on kivaa, mutta olen yksin. Sit kaikki kivat jutut tuntuu koko ajan peruuntuvan, edelleen. Mä todellakaan en jaksa enää edes yrittää miettiä mitään kivaa juttua, koska se peruuntuu kuitenkin.

Parin viikon kuluttua on kuopuksen rippijuhlat. Sen pitäisi tuottaa iloa, mutta lähinnä kyllä stressaan. 

1. Ne pitää järjestää. Stressi.

2. Ne järkätään eksällä. Stressi. 

3. Kuka sairastuu vai ei kukaan? Stressi.

4. Kuinka samperin kauan nekin juhlat kestää? Stressi. (Eli kuin kauan joudun olemaan vieraana niiden luona ja olla kuitenkin emäntä ja sit siellä on ne kaksi melusaastettakin.)

5. Mulla on vapaaviikonloppu juhlien takia, mutta ehdinkö, jaksanko tehdä mitään muuta kuin nuo juhlta? Stressi. 

6. Mitä mä laitan päälle ja mahdunko mihinkään? Stressi. 

7. Paljonko menee rahaa? Stressi.

Ja siis toi raha. On se vaan todella tyhmää, että tarpeeksi kauan kun stressaa rahasta, niin se jää päälle vaikka ei enää tarvitsisi. Juuri nyt mun rahatilanne on oikein hyvä (kiitos työ), mutta vihaan käyttää rahaa ja itkettää tankatessa. Sen lisäksi mun työ on tällä hetkellä taksikuskin hommaa ja laskin just että päivän ajot vie multa reilu 20 e. SIIS päivän ajot!! No okei, ei joka päivä, mutta liian usein. 

Sit mua ärsyttää se, että olen oikein onnekas kermaperse, että kehtaankin marista. 

Mutta yksi plussa. Olen jo kolme päivää käynyt kaupassa ostamatta karkkia. 












keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Tunne tunteesi ja muita ajatuksia

 Mun ystävä aina sanoo mulle noin. Että tunne tunteesi, älä kiellä niitä. Helmikuussa tunsin monen monta tunnetta. Olen alkanut miettimään, että mun tarve olla suhteellisen positiivinen ja olla olematta VIHAINEN, on aika huono homma sekin.

Olen helmikuussa ollut uupunut, vihainen, pettynyt, katkera, surullinen, tylsistynyt ja mitäs muita tunteita sitä onkaan.  Nämä tunteet on tulleet mun uniinkin nyt viime päivinä. Olen unissa riidoissa ja katkera ja surkea. Jotain työtä mä selvästi teen menneiden kanssa?? Ilmeisesti se auttaa, koska nyt viikon olen ollut ihan seesteinen jo. Okei, se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että pitkästä aikaa mun työ on kivaa :) Tai ei ole raskasta! 

Pienesti tunsin kyllä katkeruutta eilen. Kuopus ei päässyt treeneihin, koska ystäväni, jonka kanssa jaetaan kuskaukset oli reissussa. Treenit loppuu siihen aikaan kun mun pienet menee nukkumaan. Se että olen yh kävi taas todella selväksi. Poikien isä oli kipeä, eikä voinut auttaa.  Se katkeruus johtuu siitä, että kun eksä muuttaa hornaan, niin tästä tulee mun arkea. Että poika ei pääse treeneihin, jollei saa kyytiä joltakulta. Tämä voi tuntua pikkujutulta, mutta ei vaan ole. Tämä on aihe, joka välillä valvottaa mua öisin. 

Eilen tästä tuli snadi draama ja syyllistin itseäni ääneen. "Anteeksi että mulla on tällainen työ. Mä lopetan tän ja muutetaan yksiöön asumaan ja sit pääset treeneihin aina. Anteeksi myös siitä että olen niin paska parisuhteissa että eroan aina ja olen yksin kaiken kanssa. " 

Nauruksihan tuo muuttui. 

Tuloja ja menoja kirjaan kiltisti ylös, mutta voin sanoa että aikamoinen herpaantuminen on tapahtunut tuolla meno-osastolla. Mä en ostele mitään turhaa vieläkään, mutta kaikenlaisia ärsyttäviä ostoja ollut alkaen täishampoosta ja päättyen kalliseen pyöränlukkoon. (Se mitä en kadu, on kolme pokkaria Prismasta, kun oli tuplabonuspäivät.) Ruokien miettiminenkin on taas niin vaikeaa että siihenkin menee ehkä enemmän rahaa kuin haluaisin. 

Ainiin, mä tyhjensin viime viikolla arkkupakastimen. Roskiin meni muovikassillinen kamaa :( Hitto toi pohjaton kaivo imee sisäänsä tavaraa, joka vain katoaa. Taas löytyi miljoona pussia marjoja, etenkin vadelmia, joita aina ostan, kun en tiedä että niitä on jo. No mutta nyt tiedän mitä pakastimessa on ja aion pikapikaa käyttää sieltä mahdollisimman paljon kaikkea. Varsinkin mustikkarahkaa meillä syödään tulevaisuudessa paljon, 

Mun uusin herkkuruoka on muuten simppeli. Sitä ihanaa Pirkan valkosipulirouhetta chili-seesamiöljyssä ja suikaloitua valkokaalia kuullotetaan. Kun se on lähes valmista, heitän joukkoon nuudeleita. Ja sitten vain syömään.