tiistai 26. maaliskuuta 2019

Pyörryttävän kätevä emäntä

Tätä ei usko kukaan, kuin ahkera olen voinut olla.
Aamulla 6.40 mä jo vaivasin pullataikinaa. Yhdeksään menevä poika ehti syödä tuoretta pullaa ennen kouluun lähtöä! (ja olin siivonnut keittiön ja tiski- ja pesukone oli jo käynnissä)

Tää pulla-ajatus lähti siitä, kun meidän frendi onnitteli mua Facessa sen johdosta, että olen 48,41 vuotta vanha. Ajovarman sivut kertoi.
Sovittiin, että tulee "kakkukahveille" aamulla. Yllättyi kun täällä oikeasti oli tuoretta pullaa.

Iltaruokaa olen tehnyt jo nyt iltapäivällä, koska olen niin ällistyttävä, että teen kahta ruokaa. Tonnikalanuudelisalaattia ja uunimunakasta. Jälkimmäistä, koska kaapissa vanhaksi menossa oleva salamipussi. Sen seuraksi paistan vielä valkosipulipatonkia. Vähän jännittää jääkö näitä ruokia huomiselle...

Tämän kaiken marttailun lisäksi olen tehopakkaus muussakin mielessä. Eilen päätettiin, että mä opetan esikoisen ajaan autoa, koska eksä ei ole saanut asian eteen tehtyä vielä mitään. Äsken käytiin katsastuskonttorilla tilaamassa opetuslupa. Eilen siis päätettiin, tänään jo lupahakemus vetämässä!!! Esikoinen oli vaikuttunut.

Nyt olen kyllä jo kaikkeni antanut, etten ehkä enää tekään mitään :D Paitsi ne ruoat loppuun ja kuskaan junnua ja vahdin pikkaisia.

Toista päivää olen syönyt järkevästi. Maininnan arvoinen asia. Hieman pelottavaa itseasiassa.

jk. Niin kävin mä kirpparillakin. Löysin hellemekon kesään (eli Kreikkaan) kahdella eurolla.

jk. Toinen postaus kahteen päivään!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Ennätysnousu

Luoja kiitos on maanantai ja helpohkon viikon alku. Tällä viikolla aion olla itselleni hellä ja niin päin pois. Hellyys alkoi tomaattimunakasaamiaisella. Siis oikeasti, mun paino on noussut viikonloppuna kaksi kiloa! Kaksi! Toki tiedän sen olevan hiilaripöhöä miljoonan väärän ruoan jäljiltä, mutta että kaksi kiloa! Mä niin en ansaitse tällaista kohtelua itseltäni.

Toivuttuani järkytyksestä kirjoitin kauppalistan. Yritän ostaa viikon ruoat kerralla tänään (mikä haaste, koska pojat SYÖ) ja tehdä todella herkullisia ja kiinnostavia ruokia. No, edes ruokia.  Tiedossa Pad thaita, makkarauunimunakasta, sitä poikien herkkusalaattia ja jotain muuta. Kauhea paine. Mulla on kaksi uutta keittokirjaa, jotka inspiroi kun ne ostin, mutta silti pyöritän näitä smaoja safkoja koko ajan. Blääh.

Viime viikko oli tosi kiva, mutta yllättävän kiireinen. Kauheasti ajoa ympäri maata. Bensalaskut tässä kuussa ollut jo 300 euroa. Shokeeraavaa itseasiassa. Ei ihme että tili tyhjempi kuin kuuluis.

Tosta tulikin mieleen ärsytys, jonka sain lauantain kivoissa illanistujaisissa. Porukalla pohdittiin omia haaveita. Että mitä tehtäis, jollei tätä mitä teemme. Mä taas pähkin tuskissani haaveiden puutetta. Mutta semirealistinen haave olisi olla perhetyöntekijä. Totesin vain että palkka olisi aivan liian surkea. Ystäväni totesi, että ei kaikkea voi miettiä rahan kautta. Joo, olen samaa mieltä, ei siinä mitään, mutta totesin että niin kauan kuin mulla on asuntolainaa 180000e YKSINÄÄN ja mulla kotona kolme teiniä, niin ei ole ihan fiksua pudottaa palkkaa useilla satasilla.
Ärsytti, koska kommentin sanoi kahden lapsen yh, jolla reilusti pienempi asuntolaina ja joka valittaa joka kuu, että rahat loppuu kesken. JA huom, hällä on sama palkka kuin mulla normitilanteessa. Että eikö töitä voi miettiä rahan kautta???
Mutta joo, mä vieläkin haluan tehdä tätä työtä.
Ehkä mä isona perustan oman pienen bed and breakfastin. Emännöin sitä antaumuksella ja lellin asiakkaita. Oisko vaikka kesäisin tää majatalo Suomessa ja talvisin jossain muualla? Kyllä!
(Löytyhän multa haave)

Mä taas yritän aloittaa sen joka päivä kirjoittamisen. En tajua mihin mun aika on mennyt, kun taas ollut hirveän pitkä tauko. Mullahan kun ajatuksia riittäis vaikka kuinka paljon. :D

Hyvää maanantaita!


torstai 14. maaliskuuta 2019

#muuten vaan ruma

Tänään on mun suosikkipäivä siltä osin, että lomatilillä kasassa Kreikan ja Gdanskin matkarahat käyttörahoineen! Haluan painaa tämän fiiliksen mieleeni, koska ei välttis tapahdu toiste. Nämä kuukaudet kahden pikkasen kanssa ollut sellaisia, etten ihan heti ota uusiksi. Täytyy hieman kerätä voimia :D
Ja silti sanon, että hyvin mennyt ja mukavaa ollut. Melutaso on vain se, mikä uuvuttanut. Mutta tilin paino ilahduttaa just nyt.

Eilinen oli karsea juuri edellämainitusta syystä. Ystävä halus tulla kylään, mutta sanoin et ei ei eie ei. No, illalla tuli kuitenkin pesemään pyykkiä ja yhtäkkiä tuli toinenkin kaukainen ystävä. Oli kerrassaan mahtavaa. Me naurettiin niin, että vatsalihaksia särkee vielä tänäänkin. (reisiäkin muuten, koska kyykkäsin)
En muista milloin olisin viimeksi nauranut noin paljon.

Eniten naurettiin mun ihan hirveälle painajaiselle. Olin menossa unessa miehen kanssa saunaan ja mies yhtäkkiä hymyili ivallisesti ja sanoi, että on se jännä et sua kehutaan aina kauniiksi vaikka oikeasti olet tosi ruma. Ja avas mun kylpytakin ja osoitti kroppaa. Unessa sain hermarin jne.
 Uni taisi johtua hetkestäni sovituskopissa edellisenä päivänä. Yleensä en katso itseäni peilistä kopissa ilman vaatteita, mutta nyt oikein tuijottamalla tuijotin. Olen kerrassaan kauhea. Siis aivan hirveä. Itkettää et meen Kreikkaan samalle altaalle täydellisen 18 v tytön kanssa. Itkettää ihan kaikki. Sen johdosta voi syödä suklaata, koska mikään ei mua enää palasta. Edes ne kyykyt.
 No tästäkin noustaan. Kunhan ei paino :D

Mä ihan vilpittömästi uskon, että kun nämä työhärdellit helpottaa, jo tällä viikolla itseasiassa, niin jaksan ja pystyn liikkumaan enemmän ja tekemään parempia valintoja. Nyt karkki on mun ainoa huvi ja rentoutumiskeino.
Haaveissani käyn kävelyllä joka päivä ja vesijuoksemassa kun lämpenee ja mitäs muuta vielä. Ajatelkaa, mulla on ollut kausia, että olen käynyt kävelyllä kolmesti päivässä. Nyt en edes kertaa.

Mitäs muuta? Esikoinen selaili Kotivinkkiä ja löysi pitsaohjeita. Tänään iltaruoaksi esikoisen väkertämiä pitsoja. Mahtavaa!

jk. otsikko viittasi eilisiin nauruhepuleihin. Suunniteltiin painattaa ystävien diagnoosit paitoihin. #peräpukama # sopeutumishäiriö ja mulla kun ei ole diagnoosia niin sit lukee #muuten vaan ruma

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Feministinen kannanotto osa 2

Tiedättekö päivät kun ärsyttää kaikki?  Mä kettuunnuin perjantaina pikkujutusta ihan periaatteen vuoksi. Naistenpäivän kunniaksi mies tuli kotiin kauniin kukkakimpun kanssa. Olin iloisesti yllättynyt! Ei muuta.
 Lauantaina mies selitti kuinka hänen naispuoliset työkaverinsa olivat ihan ihmeissään kun huomasivat miehen hakeneen mulle kukkakaupasta kukkakimpun. Mies nauroi että kimpulla on ehkä taattu, että saa kahvin valmiina seuraavalla viikolla. Yksi naisista, lääkäri, oli sanonut, että jos hän saisi mieheltään kimpun, niin antais kyllä paljon muutakin ja pidempään kuin viikon.

Seuraavana päivänä mies oli täällä taaperovahtina ja sai seurakseen naapurin miehen oman taaperonsa kanssa. Siinä kahvitellessa mies pyyhki pölyjä. Naapuri oli ällistynyt ja oli sanonut, ett nyt varmaan saat...

Mä tulin kamalan pahantuuliseksi, vaikka nää oli vain miehen kertomia juttuja. Siis noinhan taidetaan oikeasti aika usein ajatella. Ihan sietämätöntä paskaa sanon mä. Mä en halua että kukaan ostaa mulle mitään tai tekee mitään, jos se on tuollaista kaupan käyntiä. Eikä siis ole, mutta jos olisi!

Argh ja mur!

Viikonloppu oli muiltakin osin raskas. Lauantaina ajoin autoa n 7 tuntia. Menin nukkumaan ennen kymppiä, koska olin loppu.
Sunnuntai oli saman henkinen, mutta ei ihan sentään. Eilinen taas oli. Ajoin viisi tuntia. Taas aikaisin nukkumaan.

Eilen yllätyin taas siitä, kuinka paljon meillä syödään. Kahdella pojalla oli niin aikaiset treenit että ruokin heidät rakastamallaan tonnikalanuudelisalaatilla. Muille tein Butter chickeniä tupla-annoksen. Ajattelin sen riittävän joillekin seuraavalle päivälle. Mutta kävikin niin, että molemmat ruoat loppui jo eilen.
Eli SUURI kulhollinen ruokasalaattia ja 700g kanaa lisukkeineen. JA huom, taaperot ei olleeet syömässä.

Tänään teen ison satsin carbonaraa, mutta pelkään että sekin loppuu jo tänään.
Eli taas kyssäri, millä ruoalla täyttäis perheensä kaksi päivää?


perjantai 8. maaliskuuta 2019

Iloja ja haaveita

Heippa vaan.

Elämäni on ollut tässä aika hurlumheitä, enkä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa tänne mitään. Mikä on sääli, koska haluan kirjoittaa joka päivä.
 Nyt kirjoittamisen laukaisi Gloriassa ollut taidemaalari Anna Tuorin lause: Vapaa-ajalla juon alkoholia ja käyn mökillä saunomassa.
Minäkin haluan. Mutta kaksinaismoralistina totean, että jos joku mies sanoisi tuon saman, mua vaan ärsyttäis.
Mutta haavekuvissani istun jossain mukavassa paikassa, kirjoitan säkenöiviä juttuja ja välillä otan pikku siemauksen viinilasistani.

Eilen oli naistenpäivä ja siitä ei mitään sanottavaa. Musta joka päivä on naisten päivä!
Mutta lähes tippasilmäilahduksen sain, kun "tytärpuoleni" laittoi viestin, että hyvää naistenpäivää upeus! Mä ilahduin ihan kauhian paljon. Sillä oli mulle suuri merkitys, minkä hälle sanoinkin ja sitten sain ilahtuneita sydämiä vastaukseksi.
Mä olen onnellinen, että olen rikastunut noilla aikuisilla nuorilla.

Mieskin tässä yksi päivä sanoi ällistyneensä, kuinka kiintynyt hän on mun poikiin. Että jos me erottais ja hän eläis taas yksinään jossain, niin kaipais kyllä poikia paljon.
 Aiheeseen liittyen; kuopus puhuu nykyään aika usein meidän (siis vanhempiensa) erosta ja sitten miettii, mitä hyvää siitä poiki. Ilman eroa hänellä ei olis pikkuveljeä ja ilman mun miestä olisi moni nauru jäänyt nauramatta ja söpöimpänä kaikesta "ennen pelkäsin kuolemaa, mutta kun olen jutellut x:n kanssa, niin en pelkää enää."

Tänään mulla alkaa pikkuipanoitten kuskailu ympäri maailmaa. Kalenterini on TÄYNNÄ kuskauspäiviä ja autovapaita päiviä on hyvin hyvin vähän. Olen naureskellut perheelle, et nähdään kuukauden kuluttua. Tosiasiassa mulla alkaa nyt myös vaihe, että olen VAPAA ja olen hoitolapseton välillä. Haaveilen pitkään nukkumisesta. Mutta tänäänkin heräsin viideltä, vaikka muksut vasta 6.30. Että en vaan osaa nukkua. Piste.

EN ole viikkoihin konmarittanut, mutta kun eilen kävin tutun kämpillä jossa tekee muuttoa, niin alkoi taas haaveilu aiheesta "hankkiudu kaikesta turhasta eroon".
Mun tuttu on aika hamsterikin kyllä, mutta nyt hän muuttaa pois kodista, jossa asunut 23 vuotta kahden poikansa kanssa. Joutuu käymään läpi 23 vuoden kamat!!! Pojat muutti omilleen, mutta ottivat mukaansa vain vaatteet.
Se työsarka kämpässä oli niin älytön, etten tiedä miten siitä voi selvitä.
Täytyy todellakin aika ajoin käydä tavaroita läpi, ettei sit muuton tullessa kohtais tota samaa kohtaloa.
JA niin, ei saa hamstrata rojua.