Mä meinasin otsikoida jotain puuhakkuudesta. Sitten nauratti itseänikin. Mä pidän itseäni puuhakkaana, koska vein satsin kamaa kaatopaikalle TAAS? Asiassa muuten ärsytti se, että vein sinne pari vanhaa lasten leikkikeittiötä, joiden tilalle olin ostanut uuden. Olispa kiva että täältä lähtisi tavaraa, eikä aina tulisi tilalle uutta. Ja voisiko olla hankkimatta mitään, minkä uskoo joskus lähtevän talosta pois? Eli tästedes saan hankkia lähinnä ruokaa ja kirjoja.
Kaatopaikkareissun ilahdus oli se, että kun kassaneiti kuuli mtä vien sinne, se ei viitsinyt laskuttaa euroakaan. Säästin siis kympin. Wuhuu.
Sitä kymppiä tarvittiin tänään, kun autoon vaihdettiin jarrupalat. Meni kyllä aika monta kymppiä valitettavasti. Eli kyllä, mä jatkan pakastimen tyhjentämistä enkä mene kauppaan. Mitä mä sitten tekisin? Mitä voi tehdä jollei saa käydä kaupassa?
Jk. Tein jotain hyveellistä. Vesilaskupalautuksen 90 e laitoin saman tein visalaskun lyhennykseen. Eurot ei pysähtyneet mun tilille hetkeksikään.
jk. Sähkön hinnan nousu muuttuu todellisemmaksi. Ystäväni kertoi juuri että hänen eka iso laskunsa saapui. Lokakuun lasku oli 180 euroa, kun mun oli 65e.* Jankutan taas sitä, että onneksi olen aloittanut varautumisen eli säästämisen. Ja onneksi meillä oikeasti yritetään nyt säästää sitä sähköäkin. Pojat on huikean hyvin oppineet siihen, ettei saunota joka päivä enää. Ja aina kysyvät voisko tänään saunoa ja keksivät hienoja perusteluita. Voi olla kyllä talvella vaikeaa mulle tämä, koska viime talvena saunottiin paljon, koska kivempi olla lämmössä kuin kylmässä.
*Ystäväni asuu yksin saman kokoisessa kodissa ja hän saunoo joskus ja nyt ei tosiaan yksikään pöytäkonetta käyttävä lapsi asu kotona. Että mun kohdalla toi lasku ehkä olisi jo sen 300 e ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti