Tekee mieli kirjoittaa, mutta en keksi muuta kuin maristavaa. Hoen että kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, mutta lähinnä tylsää. Olo on kuin syyskuussa. Että kaikki ohi ja pimeys edessä. Viisaana naisena tiedän, että tämä nyt on taas niitä nopeasti ohimeneviä fiiliksiä.
Mutta kerronpa, että toissailtana jossain mielenhäiriössä kirjauduin Valo-sovellukseen. Se oli virhe. Big mistake. Se kokemus lannisti niin täysin, etten saata toipua siitä koskaan. Näkisitte millaisia miehiä on tarjolla, kun ikä alkaa vitosella. Vaikka kuinka haluaisin uskoa sisäiseen kauneuteen, niin en silti pysty sulkemaan silmiäni ulkoiselta habitukselta.
Olin Valossa 22-23. Aamu yhdeksältä poistin sovelluksen. End of story.
Positiivista on se, ihan oikeasti, että vaikka tulevaisuudennäkymät miesrintamalla on surkeat, niin mua ei kaduta mun erot. Et jos en enää halunnut olla suhteessa, niin en halua vieläkään. Että niin paljoa ei tosiaankaan tulevaisuus pelota, että haikailisin johonkin jota on ollut, mutta josta on halunnut päästä eroon.
Toisekseen mä en vieläkään kaipaa kumppania. Tämä mielenhäiriö liittyi itseasiassa siihen, että mun isot pojat on monta päivää poissa, talo "tyhjä" jokusen päivän. Jotenkin lapsellisesti ajattelin että voisin jonkun kutsua kahville. Lopputuloksen tiedätte.
Tiedän että kuulostan kovin ristiriitaiselta näitten juttujeni kanssa. Että nyyh, olen yksin, mutta yäk en halua mitään ja haluan jotain, mutta en kuitenkaan.
Jk. Sirpa Selänne kertoo haastattelussa että ovat Teemun kanssa vieläkn hulluna toisiinsa 33 vuoden jälkeen. Joopa. (Kateellisen epäuskoa. Mä kykenen olemaan hulluna tasan kaksi vuotta. )
1 kommentti:
Hahaa, taitaa täysikuu kiusata sinua! Haepa vaikka "täysikuu kauriissa 2022", aika lailla näitä teemoja kertoo se :) Mutta joo, ei oo helppoo tietää mitä milloinkin haluaa. Tule lähelle vs. mene pois, haluan kainaloon vs. haluan olla yksin ja itsenäinen...
Lähetä kommentti