Se on kuulkaas niin, että mun elämänmuutos enneunet ennustikin eksäni muutoksia. Tänään kuulin hänen ryhtyvän yrittäjäksi. Yllättävän alan yrittäjäksi vielä kaiken lisäksi. Pitäisikö tästä ottaa opiksi, jos 50 plus aikuinen repäisee? Turvallisuushakuisena ihmisenä ihailen muiden muutoksia.
Tein minäkin pienen muutoksen. Jo kolmena päivänä olen tehnyt pienen tabata-treenin. Minähän joskus innostuin siitä, mutta yhtäkkiä se unohtui noustakseen mieleen tällä viikolla. Toki tiedän ettei päivittäinen 4 minuutin tabata tee mitään, mutta on se alku.
Monen viisikymppisen kanssa on tullut juteltua, että about THE synttärinä alkoi krempat. Jokaiselle jotakin. Mä en ole kyllä saanut mitään uusia, tietääkseni, mutta se nivelreuman aiheuttama jalkavaiva on kyllä tuhonnut mua. Mä olen aivan rapakuntoinen ja sille pitäisi tehdä jotain.
Viime ajat olen lukenut Merete Mazzarellan kirjoja ja kirjoitustaidon lisäksi ihailen hänen ja miehensä elämäntapavalintoja. He kävelevät joka päivä pitkän lenkin yhdessä ja molemmat kuntopyöräilevät puoli tuntia päivässä. Jos 7-kymppiset ovat noin reippaita, niin miksen minä. Jos en reipastu NYT, niin etenkään kahdenkymmenen vuoden kuluttua en tee sitä vaikka haluaisin.
Jos Maarit Hurmerintakin pyöräilee tunnin joka päivä halusi tai ei, niin mikä mun selitys on? (Tahdonvoiman puute. )
Vaikea kuvitella että vuonna 2016 mulla oli personal trainer! Minähän treenasin aika kovasti silloin ja maksoin siitä paljon! Jos mä nyt palkkaisin pt:n, niin saisinko treenattua kotona? En tiedä, on rehellinen vastaus.
Mazzarellasta vielä. Musta on ihana lukea hänen ja miehensä suhteesta. He menivät naimisiin kun Mazzarella oli 67-vuotias. He ovat hurjan onnellisia ja hoitavat terveyttään, että heille tulisi mahdollisimman paljon yhteisiä vuosia. Mietin paljon voisiko noin käydä vielä mullekin. Osaisinko vanhempana arvostaa parisuhdetta enemmän kuin aiemmin?
EN tiedä.
3 kommenttia:
Eläkeläiset joutavat kuntoilemaan, kun heillä sitä aikaa riitää :D :D :D
Oon jo vuosia katsellut eläkeläisiä uimahallissa, siellä pyörii niin kovakuntoista mummoa, etten ole itse ollut sellaisessa kunnossa kertaakaan tällä vuosituhannella. Ehkä mäkin sitten eläkkeellä ;)
mä luin kohtalaisen hyvän kirjan liikunnasta: siinä piti selvittää ensin oma liikkujatyyppi ja se, mikä motivoi liikkumaan. Vasta sen jälkeen pystyy miettimään, miten itse voi liikkua.
Jos on vaikkapa sosiaalinen liikkuja (en kyllä enää muista niitä luokitteluja, niin hyvin luettu kirja...!) pitäisi aina löytää itselleen liikuntakaveri. tai jotain sentapaista.
Mun ainoa päämäärä liikunnassa on pysyä hyvässä kunnossa aikuiseksi asti (vrt. toi rva Kepposen kommentti, haluan vanhana olla timmi), niin että se on se syy mikä mua ajaa tekemään yhtään mitään.
oon näköjään arvostellut tän kirjan näin (enkä edelleenkään muista siitä mitään!)
Susanne Valkeakari, Petteri Korkala: Löydä liikunnan ilo. Liiku omalla tyylilläsi. Vähän toisenlainen näkökulma ja lähestymistapa liikuntaan. Tässä kirjassa ei ole yhdenyhtä kuntosaliohjelmaa, ei sitä pakollista lenkki-punttisali-jooga -ehdotusta, eikä mitään muutakaan liikuntaohjelmaa. Kirjassa opetetaan tunnistamaan oma liikkujatyyppinsä, näkemään tämän tyypin vahvuudet ja mahdolliset esteet liikunnallisen elämäntavan tiellä ja opastetaan löytämään oikea, omalle itselle sopiva lähestymiskulma liikuntaan ja nimenomaan liikunnalliseen elämäntapaan. Itse olen fiilistelijä (tosin liikun mieluiten yksin ja itsekseni), ripauksella organisoijaa (outo yhdistelmä!). Huomaamattani olen monia kirjan ohjeita noudattanutkin; nyt vain nämä koronavuodet veivät uimahallin elämästäni lähes kokonaan, ja se on vaikuttanut ikävällä tavalla. Haen takaisin sitä iloa, ja tästä kirjasta oli kyllä siinä apua.
Ihania pointteja luen aina täältä sinun blogista! Näistäkään en tietäs mitään ilman sinua, kiitos :) Mut hei, eikös tabata, hiit ja lyhyet treenit oo just toimivia? Well done Dear Friend!
Lähetä kommentti