"Remppa vai muutto"

Mulla on ystävä, joka osaa tehdä mitä vain. Nyt alkuviikon se oli mun luona tekemässä ihmeitä. Leikittiin Remppaa vain muuttoa. Olen tuskastellut olohuonetta, joka on pieni ja ahdas, eikä vähiten sen vuoksi, että tänne tuli kerran piano, joka vei sohvan paikan. Pitkään sohva oli tilanjakajana keittiön ja olkkarin välissä, mikä ahdisti. Plus ihmiset istui selin keittiöön, mikä ärsytti, jos oli vieraita ja itse hääräsi keittiössä. No, tämä ihmeidentekijä ystävä kaksi, että kirjahyllyt voi työntää ison seinän eri puolille ja sohva niiden väliin. Hyvin kätevästi hän myös kiinnitti taululistat sohvan yläpuolella ja nyt voi siis laittaa valokuvat ja taulut kivasti esiin. Aiemmin kuvat oli lasiovien takana piilossa.Olohuone tuntuu nyt avaralta ja sisustetulta. Pyöreä pöytä vielä hakusessa, koska nyt kulmikas pöytä ei vain istu. (sanoi ihmeidentekijä)

Eilen aamulla ystävä tuli tänne yllätyksen kanssa. Oli löytänyt Torista ilmaisen Malm-lipaston, joka raahattiin makkariin, josta ensin siirrettiin suuri vaatekaappi yläaulaan, joka ollut tyhjäkäytöllä. Lipaston yläpuolella ihmeidentekijä laittoi kivan hyllyn, jonka sai myös ilmaiseksi.
Lipaston päälle hain poikien huoneesta telkkarin, jota mies kaipaillut takaisin makkariin. Facekirppikseltä löysin halvan telkun, jonka kävin ostamassa poikien huoneeseen.

Tämän kaiken lisäksi ihmeidentekijä mittaili yläaulaa ja yläaulassa olevaa vaatehuonetta. (mun kriisipesäke). Sinne hällä on joku suunnitelma, joka yllätys.
Poikien huone, toinen kriipesäke mitattiin myös ja sinne hän keksi kotonaan ratkaisun illalla ja lähetti piirroksia aiheesta.
Se milloin nämä muutokset tapahtuu, on vielä mysteeri.

Alunperin ystävän piti ratkoa mun alakerran eteisen ja aulan kriisipesäkkeet, mutta sekin nyt lykkääntyi näiden muiden juttujen tieltä. Eli tärkein vikaksi!

Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että ei mitään rajaa. On ihana olla kotona.
 Mies tulee yllättymään kun palaa matkoiltaan, Tää on ylläri hällekin.

Jk. Kuvissa ei vielä tauluhyllyt paikoillaan huom.

Tänään olen heräillyt hitaasti. Kaksi päivää raadettu ja kroppa jumissa.
 Tein palauttavan metsälenkin koiran kanssa, join smoothieta aamiaiseksi. Ja kahvia. Lukenut Camilla Läckbergin kirjaa.
Kohta menen mutsin kanssa Korson aseman puodin synttäreille. Herkkukakkua tiedossa kauniissa ympäristössä.

Eli hyvä päivä! (On muuten vimppa yksinäinen päivä. Eksä lähtee huomenna Kreikkaan ja kuopus tulee tänne. Teinit jäänee toiseen kotiin keskenään. )

PÄIVÄN MUISTUTUS!

Create new habbits. Meet new people. Try a new routine. Wake up earlier. There are too many possibilities in life to be doing the same thing.

Ja vastaus on... (Ja elämän myymisestä)

Itkukana oli hyvää. Simppeliä ja herkullista. Kaikki meni. Iltapalalla teini lämmitti lopun kastikkeen riisin seuraksi (ilman kanaa siis), koska kastike oli vaan niin pirun hyvää.

Nti sutkautus kommentoi ettei kestä Hanna g:tä, koska on tuotteistanut koko elämänsä. Siltä se tosiaan vaikuttaa. Melkein kaikki mitä julkaisee, on yhteistyöjuttuja. Omituista. Mä välillä paheksun sitä kaikkea ja etenkin lähes jokapäiväistä viinilasia, joka kuvissa näkyy  (en paheksu viinin juomista, mutta sen näyttämistä, että kyllä täällä viinia kitataan, mutta aina vain oikeasta lasista, juuri sille rypäleelle kehitetystä) , mutta rehellisyyden nimessä myönnän...

kadehtivani.

Jos joku taho ottais nyt yhteyttä, että nyt olis kuule kiva uus keittiö sulle tulossa kodinkoneineen ja katsopas miten upea laadukas matto tässä on ja olisko kiva saa laatikollinen shampanjaa viikossa, jos ihan vähän vaan välillä meistä rupattelet.

Joutuisin miettimään ainakin tunnin,

että kuinka hillitysti mä sanoisin, että "no oikei, kai se sopii, no big deal."  (Sit sulkeutusin vessaan lukkojen taakse ja hyppisin ja kirkuisin innosta)

Kyll, mä voin myydä elämäni ja tuotteistaa sen vaikka huomenna. No ei huomenna, huomenna on koristurnauskuskauksia, enkä ehdi olemaan laadukas tuote.

Yön yli mietittyäni voin olla eri mieltä tästä tuotteistuksesta, mutta ei mua ehkä huomennakaan haittais säästää rahaa sillä, että mun koti on pullollaan ilmaista mitä tahansa.

Täällä tämä työtön syrjäytyminen jatkuu. Mä jo suunnittelin, että ensi viikolla kun olen täällä yksin, miehen ollessa Kreikassa ( ja eksän ollessa siellä samaisessa Kreikassa), että pidän puhelimen hipihiljaisella, enkä vastaa kenenkään puheluihin (paitsi työ) ja maksimoin tän rypemisen ja syrjäytymisen :D

jk. Ylläoleva on humoristista. En ole syrjäytynyt. Olen vaan huono olemaan vapaana LOPUTTOMASTI ja sit alkaa jo painaa sekin, että palkka ei juokse kun olen vapaa. Että nautipa tässä nyt siitä, että laskuja on maksettava ja ruokaa ostettava siltikin.

Haluiskohan joku kauppakassipalvelu nyt ottaa muhun yhteyttä ja ehdottaa, että kirjoitan palvelusta, jos he vaikka huviksi tois mulle pari laatikollista ruokaa kotiin? Klo 16 olis kiva! Mieluusti pala brietä myös. Kiitos.

Hanna G? Onko itkukana niin itkettävää kuin väitetään?

Kyllä, tänään puhaltaa uudet tuulet. Mä teen ensimmäistä kertaa ikinä Hanna G:n itkukanaa. Olen jo kokenut olevani uusi ihminen uuden äärellä, kun pilkoin salottisipulia. En ole sitä sipulia ikinä käyttänyt mihinkään. Keittiömoukka?

Tää viikko on ollut tylsä. Mä en vaan millään osaa olla "työtön". Toki joka päivä on ollut kivaakin, tänäänkin kyläilin jokusen tunnin. Mutta silti elämä on jonkinlaista odottelua. Hetkeksi vaivuin synkkyyteen ja mietin, että mikä pointti elämällä on. Herätään, tehdään jotain ja mennään nukkumaan. Että mikä kivaa tai odotettavaa elämässä ylipäätään tässä vaiheessa on jne.
 Sit läpsäisin itseäni ja jatkoin päivää.

Nyt laitan paljon painoa tälle uudelle safkalle. Et jos sen myötä keittiöhommat taas kiinnostais ja ryhtyisin kokeilevammaksi.

Eipä mulla muuta.

Jk. Huomenna vastaan esittämääni kysymykseen.

Vakavasti otettava arkiruokailu

Niin otin onkeeni esikoisen "syön liian vähän ja väärin"-puheesta, että aikamoisen kunnostautumiesen tein. Eilen tein ison satsin salamikiusausta (ehkei niin hyvisruoka) ja sain keskimmäisenkin ottamaan salaattia ruoan kanssa. Markkinoin ihmiskokeen, eli kuin se vaikuttaa, jos edes vähän suostuu kasviksia salaatin muodossa syömään päivittäin. Myönnän olleeni laiska oheissalaateissa, kun ei niitä kukaan kuitenkaa syö. No eilen söi.
 Päivällä olin tehnyt smoothieta koulusta palaaville. Kera prostkujauheen jopa. Esikoista en nähnyt ennen 22.30, eli sen smoothiet oli kyllä jo paremmissa suissa.

Aamulla surautin uuden smoothien, jota kaikki yhtä lukuunottamatta joi. Pakotin kaikki syömään myös omega kolmosta. Ihmiskoe osa 2.
 Esikoinen paistoi munia ja pekonia leivän lisukkeeksi, joten hänkin nyt panostaa big time ruokailuihin. Hyvä me kaikki!

Päätin aloittaa ruokalistan teon takaperoisesti, eli kirjaan viime päivien ruoat ylös NYT.

Pad thai
Kermainen pekonipasta (seassa myös tomaattia)
Makaronilaatikko
Salamikiusaus
Kanaa ja kasviksia couscousin kanssa a la esikoinen

Kaappi pullottaa skyriä ja rahkaa ja kreikkalaista jugua ja maustamatonta jugua ja banskuja ja omenia

How kunnollista is that?

Pilatesta harrastin itse tänään ja paistattelen itsetyytyväisyydessä.

Mietin kirppiskäyntiä vaikkei se ehkä sovi yhteen sen kanssa et NYT ON menot saatava minimiin
t. kolmatta päivää työtön ja syrjäytymisuhan alla oleva ja lähes vodkapullon korkkaan kohta (No en)

Hukassa ruokien kanssa

Hitto mä olen taas ihan hukassa näiden ruokajuttujen kanssa. Vanhasta Facepäivityksestä löytyi kiertävä ruokalista. Kaikki ruoat oli tyhmiä ja yök en syö ja boring-tasoa.
Eli arkiruoka taas pohdituttaa.

Pohdituttaa se, että miten söis että laihtuis.

Esikoinen eilen puhui että kännyäppinsä sanoo hänen syövän väärin ja liian vähän ja mites pitäis syödä, että sais tarpeeksi kaikkea ja että sais painoa nousemaan. (Epää, se haluaa nostaa painoa, mä en.)

Hirveä stressi. Millä mä nyt ruokin kaikki oikein ja riittävästi, mutta niin, etten tee konkurssia?
 Kaivoin taas smoothie-laitteen esiin ja teen hyviä ja protskuisia juomia, mutta kyllähän niihin rahaa uppoaa.

Vaiheeksi taas nämä rahajutut. Olen tällä hetkellä vailla työtä, eli odottelen että puhelin soi ja työt muuttaa sisään. En oikein osaa relata ja nauttia vapaasta, kun en tiedä milloin se päättyy. Plus mun vapaa tarkoittaa palkattomuuttakin.
En hirveästi stressaa, mutta silti.

Mutta lyödään taas luovat päämme yhteen ja keksitään porukalla hyviä ruokia ja siitä se sitten lähtee taas.

Viisikymmentä

Mulla on ollut jokusen vuoden hassu tapa, joka on tänä vuonna kroonistunut. Kun joku kysyy mun ikää, vastaan olevani ensi vuonna viisikymmentä. Mä en siis vastaa 48, joka on totuus, vaan aina et ensi vuonna 50. Mä en tee sitä suunnitellusti, se vaan tulee suusta ulos. Mä en kuitenkaan joka heti mieti sitä asiaa. Mut ehkä mä haluan sen numeron hokemisella valmistautua päivään ja jo kyllästyä koko numeroon, ettei se sitten aikanaan pilaa mun elämää. 

Mua virkisti reissussa poikain kanssa, kun junnu kysy minkä ikäinen olinkaan. Vastasin tuon ylläolevan ja poika oli et EI KYLLÄ yhtään uskois sun olevan sen ikäinen. Et ehkä 40 ja vähän päälle. Isommat teinit oli samaa mieltä. Eli edes pojat ei pidä mua vanhuksena.

Haluaisin seuraavan vuoden aikana kehittaa itselleni tyylin, esimerksiksi sen ranskatyylin, the parisienne. Tai jotain.

Katsoin kyllä teemalta yhden dokkarin ranskalaisen  elokuvakoulun pääsykokeista  (Pääsykokeet-unelmana elokuva) ja ällistyin. Mä en yhtään saa kiinni siitä, mikä niitä ranskalaisia vaivaa. Onko ne kovin isoegoisia kenties, mutta hitto ne oli homssantuita järjestään. Ranskalaiseen tyyliin tukka sikinsokin (selviän siitä), vaatteet hyvin simppeleitä ja meikkiä hyvin hyvin vähän tai ei ollenkaan. Eli kuulostaa perussuomalaiselta, enkä tarkoita persuja. Silti ne jotenkin oli huolettoman tyylikkäitä jollain tapaa. Vai ajattelinko niin vain siksi, et tiesin ne ranskalaisiksi. Mutisin kyllä itsekseni, että "meikki ei tekis pahaa".

Itse olen taas kuleksinut trikoissa ja ylisuuressa collarissa, because I can. Tänään tapaan hoitomuksun tyylikkään äidin ensimmäistä kertaa ja nyt sit hieman panostin ulkonäköön edellisiä päiviä enemmän. 

On muuten vaivalloinen panostus. Olen itkenyt kun en ole löytänyt sinisiä farkkuja, joihin mahdun Viime viikolla löysin Vero modasta venyvät farkut ja tänään yritän niitä urheasti käyttää eli venyttää. Karseeta olla upouusissa farkuissa. Kidutusta. Tämän farkkujutus tarkoitus on saada mut syömään älykkäästi. Reissun jälkeen olen kyllä syönytkin fiksusti, mutta laihdunko. EN. 

Koulut on alkaneet ja rahaa huvennut. Siinä tärkeimmät!

Melkein puuska!!!

En ole vieläkään ajatusten tonava, mutta saattaa olla että puuskaa kohta pukkaa. Uusimmassa Annassa oli ihana ruokajuttu. Siinä tehdään muutama ruoka, joista sitten muokataan parille päivälle sapuskat. Kasvisvuoka, josta osa käytetään seuraavan päivän linssikeittoon. Tuorepuurot aamuksi ja evääksi. Salaattipohja, josta kerran tehdään fetasalaattia ja toisena päivänä kanasalaattia. Tietysti kikkailutvisteillä, eikä mitään ihan perusborea.

Iiro Rantalan ruokaelämästä luin myös. Se on näemmä samanlainen ruokailija kuin minä. Syö aina samaa, kun jonkun hyvän keksii. Monta vuotta syönyt halloumisalaattia (lämmintä) jota toki vieraillekin tarjoaa aina. Niin viihdyttävää.
 Mutta mua alkoi nyt eniten kiehtoa tää, että tekee ruoan, jonka seuraavana päivänä muokkaa muuksi. TALOUDELLISTA! Ja niin luovaa.

Huomenna mä lähden poikain kanssa Gdanskiin. Tän hetken ajatun on, että kun laskeudumme 8.50, niin hilpastaan hotellille viemään kamat talteen (huoneen saa vasta klo 15), syödään aamiainen osa 2 ja mennään junalla Sopottiin rannalle lepäämään.
Muut suunnitelmat on syöminen ja juominen, toisen maailmansodan museo, joku hirmu pitkä laituri nilemtään Molo, satama-alueelle konteista rakennettu ravintolamaailma ja siis mainitsinko sen syömisen ja juomisen.
 Vatsa pullollaan palataan Suomeen tiistaina, jännitetään keskiviikko koulujen alkua ja tadaa, sitten olemme arjessa. Harrastuskuskauksissa sun muissa. Ah jee.

Tämä lepoviikko on ollut lepoviikko big time. Eilen mm. nukuin kaksi tuntia päikkäreitä. Luin Camilla Läckbergin kirjan loppuun, heitin miehen kanssa tikkaa. Saunoin.
Viikon ruoat on olleet salaattia, munakasta, karkkia. Näillä keinoin jopa hieman laihtunut.
 Gdanskissa toivon syöväni hyviä salaatteja enkä niinkään pitsoja. (skumppaa)
Pilatesta tehnyt kolmena päivänä.

Kavereita näin maanantaina. Neiti Sutkautuksen kanssa ostettiin alesta samikset Dkny-laukut. Se on jo ahkerassa käytössä ostoskassina!
Toinen kaveri oli lauantaista asti meillä yöt', no lähes meillä. Nukkui asuntoautossa. Samainen kaveri pelehti meidän naapurin kanssa lauantaina, kun meillä oli grillibileet. Olin frendille puhunut naapurista ja naapurille frendistä jo aiemmin. Oli niillä ainakin hetkellinen sympatia. Mä oon tällanen matchmaker!!!

Nyt lähden miettimään mukaanotettavia vaatteita!
 Iloa elokuun alkuun!