perjantai 28. tammikuuta 2022

Lapsia kaksi, tuntuu neljä

Otsikossa kerron elämäntilanteestani säätermein. Tarvitseeko lisätä?

Keskiviikkona lapsilukuni lisääntyi. Uudempi on vanha tuttu, oikein mukava pikkuinen. Mutta kun aiempi on hieman haastavampi tyyppi, niin on ehkä liikaa kaikkea välillä. Sen kun yhdistää siihen, että herätys on ennen kuutta, niin voi voi. Onneksi menen aikaisin nukkumaan itsekin. 

Eilen päätin herätessäni että aion olla kuin oma äiti. Että ei haittaa. Sotku ja meteli ja sen sellainen, ei haittaa. Laalaalaa ja zen. Se ei sitten ihan niin helppoa ollut, kun mekkala alkaa kuudelta ja mä yritän suoda pojalle kuitenkin nukkumisrauhan. Odotan viikonloppua innolla. Not. Hieman haastavaa nimittäin TUNTIKAUSIA suojella jonkun unia. Voiko seiskalta jo mennä ulos? (EI, en halua)

Mutta viikon ruoat on olleet kivoja jos muuten ei niin kivaa olekaan. Pojan toiveesta ostin lohen. Syötiin uunilohta. Seuraava päivänä lohi-poropastaa, joka upposi noihin pieniin todella hyvin, vaikka he eivät syö kalaa. Kyllä syövät, jos ei kerro mitä syö. 

Tänään tein loppulohesta herkkusalaatin, jota riittää kahdelle tai kahteen ateriaan. Taidan omia itselleni. Olen nimittäin jatkanut unen seurantaa, tai siis sen stressipalkin. Heti kun syömiset muuttuivat normaalimmiksi, niin sininen uni muuttui keltaiseksi uneksi. Eilen join kaksi lasia viiniä, ja uni oli keltaisen lisäksi oranssia. Kovin paha siis, Tällä parin viikon seurannalla joudun toteamaan, että saisin syödä vähähiilarista, sokeritonta ja alkoholitonta lopun ikää, jos haluasin rannekkeen mukaan voida hyvin. Saakelin tylsää. Onko hyvinvointi aivan yliarvostettua? Pitääkö mun muuttua joksikin superhihhuliksi?

Siitä tuli mieleen että ostin eilen Lidlin hävikkilaatikon. Siinä oli mm rasiallinen tuoretta luomukurkumaa. Nyt googlailin ohjeita, että mitä tekisi. Ilmeisesti kurkumashotti on uusi inkiväärishotti. Vastustuskyky ja nivelet tykkäisi. Voin myös tehdä smoothien johon lisätä sitä. Jännän äärellä. Laatikossa oli myös hirveästi varsiselleriä, jota laitoin lohisalaattiin. Nerokas ruokahifistelijäpoikani sanoi, että sitä voi käyttää myös pastakastikkeisiin tai keittoihin. Maa-artisokkiakin tuli iso pussi, joten oikeasti joudun tekemään keittoa joku päivä. Laatikossa oli myös rucolaa, omenia ja neljä paprikaa ja korianteripuska. Siis älytön määrä kamaa kahdella eurolla. Osan lykkäsin äidin matkaan. 

Eilen oli aikamoista säätöä puol päivää. Mutsi tuli hoitamaan yhtä lasta, kun oli työmeno. Matkalla oli moottorin vikavalo syttynyt. Sopi heti että vie auton meidän luottokorjaajalle ihan mun kodin lähelle. Mun isä tuli äitiä hakemaan ja lähtivät autoa viemään hoitoon. Oltiin puhuttu katsastuksesta ja tajusin etten ihan varma ole oman auton katsastuksesta. Trafin sivu kertoi että olen kaksi kk myöhässä. Soitin äidille että APUA, tänne heti. Etsin lähimmän konttorin jonne saan auton heti eikä ens viikolla. Mun isä lähti viemään autoa ja mutsin kanssa jatkettiin hengailua. Ja näin oli päivän tohinoihin mennyt kuusi tuntia. 

jk. Kannattaa kyllä olla varovainen hävikkilaatikoiden kanssa. Tiedättekö mikä työ on kuoria maa-artisokka? Ja tiedättekö että kurkuma värjää kaiken keltaiseksi? Miksi en ostanut jotain helppoa ja vaivatonta?


tiistai 25. tammikuuta 2022

Ajattelen liikaa

 Nauratti kun äsken tajusin miksen saa tehtyä Aarrekarttaa ja se manifestointi muutenkin jäänyt liian vähiin. Mä mietin sitä liian älyllisesti. En uskalla laittaa karttaan mitään, koska sehän voi olla VÄÄRÄ toive tai unelma. Mitä siitä nyt tulisi että vääriä toivoisi?

Sit mun satunnaiset lehtileikkeet jotka repäisen talteen on ihan älyvapaita. Mun alitajunta sekoilee. Viimeisin outo oli "Naimisiin mennyt kirjailija". Haluanko mä olla kirjailija? Mennä naimisiin? Haloo, alitajunta vois hieman selittää mulle näitä juttuja.

Sit jotkut leikkeet liittyy vaatekaapin siisteyteen. Enkö mä todellakaan keksi muita haaveita kuin siistit kaapit ja jotkut älyvapaat naimisjutut?

Mä haluan kivoja kiinnostavia toteutettavia haaveita. Tilaan niitä. 

Itseasiassa tilaan jotain kivaa tulevalle viikonlopulle tai maanantaille. Mun elämässä on KOLME kivaa juttua tapahtunut 31.1 ja nyt vatsassa kutittaa odotus. Onko taas tapahtuman aika? (Tuleeko joku järjestämään mun vaatekaappia?)



sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Terveyshuomioita ( Taloudellisjuttuja toki myös)

 Olen tehnyt kiinnostavia huomioita tällä viikolla. Ensinnäkin yöunet. Mulla on aktiivisuusranneke, joka näyttää värillisinä palkkeina stressitasoa. Keltainen ja oranssi=Ei hyvä. Sininen=Hyvä. Tähän asti mun yöt on olleer keltaisia ja oransseja. Tällä viikolla yö yöltä, mun yöt on muuttuneet sinisemmiksi. Viime yö oli jo 90 prosenttisesti sininen. 

Sitten olen ollut allergisessa nuhassa tai totaalitukossa marraskuusta lähtien. Useana yönä olen herännyt hirveään tukkoisuuteen, joka muuttuu nenän solkenaan valumiseksi ja aivasteluksi. Tähän on saattanut kulua 2-3 tuntia kerrallaan. 

Eilen yhtäkkiä tajusin, että mulla on pientä nuhaa, mutta en ole tukossa. En honota. En heräile. Ja niin, MÄ en ole heräillyt ja valvonut tällä viikolla kertaakaan. 

Voiko tämä kaikki todellakin johtua siitä että olen ollut aika vähähiilarisella ruokavaliolla? Ja sokerittomalla? Jos se on näin, niin ensi yö tulee olemaan huono, koska aamiainen ja lounas oli ruisleipää ja iltaruoka tulee olemaan pihvi ja ranskalaiset. 

Mutta aika pahasti vaikuttaa siltä, että ruokavaliolla on väliä. Joudunko jatkossa valitsemaan tosissani suklaalevyn ja nukkumisen väliltä? Mitä jos ihminen voi ruokavaliolla vaikuttaa siis uneen, kroppaan ja allergiseen nuhaan? Mindblowing!


Tästä sujuva hyppy ensi viikon ruokiin. Eikun ensiksi jännittävä hintavertailu. Mä jouduin käymään eilen citymarketissa viikko-ostoksilla, koska olin saanut 10 prosentin alennus"setelin". Jokaista asiaa kärryyn valitessa itkin verisiä kyyneleitä. Joka asia maksoi vähintään 30 senttiä enemmän kuin Lidlissä. Tai Prismassa. (Mä alan osata hintoja tässä uudessa elämässäni.) Pelkästään kaksi leipäpakettia ja kaksi pakettia pinaattilettuja maksoi mulle 1,20 enemmän. Hunajan kohdalla huusin jo EIIII ja päätin rynnätä Lidliin. En tasan maksa cittarin hintoja hunajasta.

Että nyt en kyllä yhtään osaa sanoa kannatiko mennä alennuksen perässä isoon kauppaan vai olisiko pitänyt suosia omia tuttuja ja turvallisia. Mä kohta ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka ostaa ruokansa kolmesta eri kaupasta. 

No mutta ne ruoat. 

Poika tekee kermaista lihapataa itselleen. Butter chicken (kahdelle), lohiporopasta (kolmelle), pitsat. Että neljä-viisi päivää ainakin hallussa. Riippuu onko nuo ruoat yhdelle vai kahdelle päivälle. Ainiin kanasalaattia on yksi päivä koko porukalle. Salaatti jonka juju on kastike. Kermaviilipurkki ja noin desi majoneesia. Maustettu sweet chili kastikkeella ja currylla. Käytetään runsaasti.

Että olkaa hyvä vinkeistä.  



torstai 20. tammikuuta 2022

Onnistumisten suma

 Mä olen niin liekeissä siis. Missä kaikessa ehdinkään vielä onnistua?

Ensinnäkin lentoemokuuri on suoritettu. Eka päivä ja yö oli kamalia, sen jälkeen pelkkää linnunlaulua. Jopa toka aamu yllätti. Vaikka yö oli ollut huono, niin aamulla tein ne jättisuuret lumityöt meidän taloyhtiössä ennen kuin söin aamiaisen. Sen puolikkaan greipin siis. Eikä tuntunut missään. 

Tänään olen saanut syödä vapaasti, mutta olen syönyt vain turkkilaista jugua pähkinöillä, munakasta ja uunijuureksia ja kanaa. Eli näemmä vähähiilarisella mennyt. Mutta koska en ole dieetillä, niin saatan syödä sitä ruisleipää iltapalaksi. Ei kieltoja!

Suurin onnistuminen koskee kauppareissuja ja rahan käyttöä. Viikko viikolta on tullut enemmän päiviä jolloin en ole käyttänyt rahaa. Tässä kuun kolmantena viikkona rahankäyttöpäiviä on vain kolme. Ja yksi niistä on auton tankkaus.

Menot viikolla 1 on 237e, viikko 2 180 e ja viikko kolme 175e.  Mä en ole ikinä selvinnyt näin vähällä. Toki tajua olevani ihan onnekas. Jotkut joutuvat selviämään paljon vähemmällä halusivat tai eivät. Mä nyt kuitenkin vielä saan valita mitä haluamme ruoaksi syödä.

Mutta siis, mä olen kone. Otan siitä ilon irti, koska tiedän että useimmiten olen vain joku pikku laite. Ehkä nitoja. 

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Lentoemäntädieetillä

 Ensimmäinen päivä kitukuuria. Enää kolme jäljellä. 

Olen mitannut kuumeen tänään kymmeniä kertoja ja meinasin jo tehdä koronatestin, kunnes yhtäkkiä tajusin, että olen niukalla ruokavaliolla, siksi kylmä ja kurja olo. Tänään syönyt puolikkaan greipin ja lounaaksi 200g kanaa. (se on muuten paljon)

Tässä vetkuttelen kaikella mahdollisella että söisin päivällisen vasta myöhään. Tiedossa vihreitä papuja ja kaksi kananmunaa. Huraa!

Olen tällä kuurilla siksi, että kun torstaina olen vapaa syömään mitä vaan, niin saan kicksit jo siitä jos syön iltapalalla teetä ja leipää. Tai jugurttia ja pähkinöitä. Tai siis ihan mitä muuta vaan kuin suklaata.  Ja kun tämän on kitkuttanut läpi, niin ehkä tulee hieman mietittyä muutenkin mitä suuhunsa laittaa. Eiku ei, ihan oikeasti mun normi ruoat on oikein säällisiä ja kunnollisia. Ne on vaan nuo illat... Olisipa ihminen jolla ei ole syömisongelmia. Valitettavasti tunnen sellaisia ja sehän ärsyttää. Onhan se nyt outoa ettei jollain ole mitään syömishäiriötaipumuksia. 

Tänään murehdin sitä, että tunnen ihmisiä, jotka on kolkyt vuotta kuunnellut mun laihdutusjuttuja. Ei siis ihme, että yksi ystävä kauan sitten sanoi että "Laihduta äläkä vaan jauha siitä." 

lauantai 15. tammikuuta 2022

Nipottava kauppareissu

 Tänään alkoi kuukauden kolmas viikko ja tein ensimmäisen isomman kauppareissun.

Ensi viikolle on kaavailtu (pojan toiveesta) chili con carnea, itkukanaa, jauhelihakastiketta (joka hiton viikko) Niin ja ne aiemmin hankitut pippuripihvit ja possuleikkeet. Eli tossa on ainakin kuusi päivää katettu. 

Mä aloitan huomenna ystävän inspiroimana lentoemäntien dietin. Neljä päivää. Sitä varten ostin kaikki aineet kerralla. Halpa kuuri. 

Tänään kaksi poikaa syö pakastepitsaa, mutta minä päätin olla ostamatta itselleni. Vaikka kuuri alkaa huomenna, voin ruoat jo fiksuntaa. Sen sijaan syön loput konvehdit pois. Max 150g jäljellä. 

Näihin ostoksiin leipineen maitoineen meni vain 69 euroa.

Se nipottava osuus on lähes nolo, mutta Neiti Sutkautus vaati kertomaan. Olin alkuviikosta ostanut hoitomuksulle verkkarit, mutta koska ne onkin turhat, niin palautin ne saadakseni takaisin huimat 6.95 euroa. Siis onhan se suuri raha :D 

Eilen osui netissä silmiin Matsmartin "hyvä" tarjous ja aloin klikkailemaan ostoskoriin vaikka mitä. Yhtäkkiä havahduin että se vaikka mitä on lähinnä karkkia. Olin että wtf ja poistuin kaupasta ostamatta mitään. En kaivannut viiden kympin laskua ja laatikollista karkkia. Mukana ehkä yksi pullo ketsuppia. Haha. 

Sit olen vakavasti miettinyt vastuullista vaatekaappia. Eilen taas osui silmiin yksi vastuullinen kuluttaja, joka ennen osti muutaman villapuseron talvessa, mutta koska ne menee hetkessä huonoksi, niin ne päätyy roskiin talven jälkeen. Nykyään hän ostaa yhden laadukkaan ja samperin kalliin villapaidan, mutta koska se ei mene miksikään, se tulee halvemmaksi. True. (Esimerkissä 3 paitaa 50 e kpl roskiin kauden jälkeen versus 200 e paita, jota voi käyttää monta vuotta)

Sit juttelin yhden ystäväni kanssa, jolla on ihanan ihania vaatteita, useimmiten mekkoja. Ne on usein Uhanaa eli kalliita. Mutta hänkin sanoi että mieluummin ostaa yhden kalliin ja ikuisen suosikin, kuin muutaman henkkamaukan rötkön, jotka nopeasti päätyy kiertoon. 

Hirveästi taas ajateltavaa. Nämä ajateltavat ovat parempia kuin viimeaikaiset alakuloiset "Elämä oli tässä ja kohta lähtee lapset ja mitä mulle sit jää ja elämä on tyhjää ja turhaa jne."


torstai 13. tammikuuta 2022

Elämäni ensimmäinen budjetti

 Tänään oli palkkapäivä ja mä tein ihan oikean budjetin. Siirsin palkasta säästötilille "ylimääräisen" palkan osan, jolla paikkaan ensi kuun liian pienen palkan. Ja jos työt lisääntyy pian, se ylimääräinen palkka jääkin säästöön! Tein ensimmäistä kertaa siirron taloustilille. Laitoin sinne 900 euroa, jonka pitäisi kattaa ruoat, bensat, mahdolliset pikkupöydät yms. Jos kykenen alkuvuoden kaltaiseen tunnollisuuteen, niin tuo raha on jopa liikaa. Joka kuukausi siirrän sähkö ja vakuutustilille 360 euroa, jolla maksan nuo kyseiset laskut ja saattaa riittää myös harrastusmaksuihinkin aina välillä. 

Eilen kävin Lidlissä ruokaostoksilla. Ostin kolme kassia sapuskaa ja meni vain 55 euroa. Kassissa oli mm pippuripihvejä ja xxl kokoisia possuleikkeitä. Pojat saa ensi viikolla aikamoisia herkkuja. Eli kuten huomaatte, pelkällä jauhelihakastikkeella emme elä. 

No mutta kuitenkin. Laskin kahden viikon ruokamenot. Pikkuisen vajaa 200 euroa. Vaikea ymmärtää. Laskuun sisältyy myös kolme mäkkiateriaa. Mä olen vahingossa ollut todella todella taitava. Kuitenkin täällä syödään ihan hyvin, välillä jopa loistavasti. Eilinen lohipasta muuttui lohi-poropastaksi, koska Lidlissä oli edullista poroa. Poroa jopa jäi, niin ensi viikolla teen samaa ruokaa uudestaan, kun toinenkin pojista on kotona. Hän nimittäin rakastaa tuota pastaa. 

Tänään voisin yrittää keksiä ensi viikolle ruokia noiden pihvien lisäksi. Taas syy kaivaa esiin kaikki lehdistä revityt reseptit.