maanantai 19. huhtikuuta 2021

Uusi ennätys

 Palatte halusta tietää kuinka mun viime viikko meni niinku talousmielessä. Kyllä siitä taisi uusi ennätys tulla. Viikon menot 219 e, joista ruoan osuus 95 e!!!  Jos en olisi tilannut uusia mittatilausleggareita, jotka päällä elän koko ajan, summa olisi ollut alhaisempi. Mutta hei, ruokaan alle satsku ja nälkää ei nähty eikä jääty herkuittakaan. 

Tällä viikolla kokeilen vielä alentaa menoja. En esim tilaa uusia housuja. Juuri nyt uunissa on spagettivuoka. (pohjalla pastakastike, päällä "vanhaa" keiettyä spagettia, uunibroiskua revittynä, mozzarellaa ja juustoraastetta. Riittänee pariksi päiväksi. Sitten on kanakormaa päiväksi tai kahdeksi ja texmex-hässäkkää. Neljän tai viiden päivän ruoka siis. Kauppaan mennyt 35e tänään. 

Nämä jutut on mun suurimpia kiinnostuksenkohteita nykyään. Haluaisin intoilla pihatöistä ja kukista ja liikunnasta ja mistäs muusta, mutta ei lähe. Liikunta on paskan jalan takia jäissä. Vähän tehnyt pilatesta sentään eikä käsitreeni ole jäissä, vähän unohtunut kyllä. Mutta innosta ei ole kyse.

Luin eilen metrin vanhoja lehtiä Aarrekarttasilmällä, mutta sain repästyä niistä kolme sivua. Unelmoiminen vaikeaa vieläkin.

Viikonloppuna kävin eksällä moikkaamassa nuorisoa eli ex-lapsipuoliani. Oli kiva nähdä ja huomata et kukaan ei ole hylännyt ketään. Että eiköhän me nähdä jatkossakin. 

Nyt jatkan lehtien lukemista :)



tiistai 13. huhtikuuta 2021

Oikeasti täydellinen taloudellisuuspostaus

 Tai siis mulle tämä ainakin oli täydellinen upea ainutlaatuinen oivallus. Muille ehkä täysin peruskauraa. Mut leikitään ettei näin ole.

Tässä kuvaus täydellisestä kauppareissusta. Ensiksikin tein ostoslistan, johon yritin oikeasti miettiä monen päivän ruoat. Listalla myös maidot, leivät, leikkele, juusto ja kasviksia. 

Poikien toive butter chicken. Purkkikamaa, kaksi purkkia, ei erityisen halpaa eikä kallista. 700 g kanasuikaleita. Jauhelihaa hampparipihvejä varten, osa pakkaseen asti.

Tonnikalavuokaa varten pastakastike. Ostin ekaa kertaa kaupan omaa merkkiä, enkä sitä mitä aina. Säästöä euro tai vähän yli. Toinenkin purkki toista vuokaa varten. Säästöä samainen euro. 

Toinen hoitolapsistani syö Nutellaa. Ostinkin halpismerkkiä. Säästöä 1.50 e. Juustoa samainen lapsia syö sikana. Ostin pitkästä aikaa juustokimpaleen viipalejuuston sijaan. Tulee säästöä! En laskenut paljon. Lisäksi cheddaria hamppareihin, juustoraastetta vuokaruokiin, mozzarellapallo vuokaruokiin myös. 

Ostin valkosipulin. Hinta 19 senttiä. Yleensä ostan verkkopussissa joka maksaa reilun euron ja päädyn heittämään sen vanhentuneena roskiin. Säästöä taas euro. 

Ällistyttävin omalla itselle oli spagetti. Halpisspagetti maksoi 39 senttiä kilon paketti. Seuraava halpismerkki olis maksanut 1.25 e. Yleensä ostamani olis maksanut kaiketi 1.50. 

Näillä muutamalla muutoksella säästin kuutisen euroa vähintään, juuston kanssa enemmän. 

Mä yleensä nappaan kärryyn vanhoja tuttuja sen enempiä miettimättä. Voi olla etten enää ikinä. Tämä oli niin silmiä avaavaa.

Mun ainakin viiden päivän ruoat ja nää muut jutut tuli maksamaan 51,90 e. 

En edes uskalla ajatella, että mitä JOS nämä oikeasti riittäisi loppuviikoksi. (jää suu auki tuijottamaan tyhjyyteen)

maanantai 12. huhtikuuta 2021

Taloudellisuuspostaus, vaikka kuinka mones

 Huikea onnistuminen. En mennyt kauppaan maanantaina. Päätin, että sitä mitä ei ole, sitä ei tarvita. Pakastimesta otin sulamaan lihapataa, jota riitti päivälliseksi. Otin sulamaan myös nakkipaketin. Päätin paistaa ne illalla eilen keitettyjen puikulaperunoiden kaveriksi. Pyttipannu siis tulossa. Pakastimesta löytyi makaronilaatikkokin, josta saa pikkupiiperö lounasta. 

Pakastimessa on lisäksi kahdenlaisia parempia nugetteja, puolitoista pussia ranskalaisia. Hirveästi pinaattia. Mitä kummaa teen sillä? Toki on marjoja ja sieniäkin. Ainiin, paketti kanaa. Uunikasviksia. Kyllä me aika pitkälle päästään tolla sälällä. Kun menen kauppaan, ostan vain kaikkea järkevää. Kun nyt keksisi sen järkevän. Vaihteeksi taas toivottiin butter chickeniä. Onko noloa syödä sitä 2-3 kertaa kuussa? Se on kyllä sillai kiitollinen ruoka, että sitä syö kaikki ja riittää kahdeksi päiväksi. 

Siskon vinkkaama tacomaustettu makrulaatikko vois olla kiva testata. Sit joku vanhasta keitetystä spagetista tehtävä vuoka, jossa pastakastiketta, kanaa ja mozzarellaa kuulosti myös hyvältä. Pitää varmaan keittää spagettia valmiiksi, koska tossa nimenomaan oli ideana tehdä spagetista kääröjä. 

Lähes luovuuskohtaus iski. 

Ja niin se tonnikalavuoka , jossa pastakastiketta ja paljon valkosipulia uppos myös kaikkiin muihin paitsi uusimpaan aikuiseeni. Ihassama. Teen silti. 

Noniin, paljonkohan noi ruoat maksaa? Menen kohta kauppaan ja kerron. 



sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Epätoivoa ja ilon pilkahduksia

 Ensin valopilkut kuitenkin.

1. Mun keskimmäinen täytti 18 ja eilen pidettiin perheen kanssa pikkujuhlat. Juhlissa oli mun vanhemmat, sisarukset ja siskon teinit. Eli vain porukkaa, jota olemme muutenkin nähneet. Ei riskejä. Oli ihanaa kokoontua yhteen edes pikkuisen. Introvertti poikani totesi illalla että kivaa oli. (vaikka hän viettikin suurimman osan aikaansa serkun kanssa koneen äärellä :D)

2. Junnu on hakenut kesätöitä laittamalla ilmoituksen kaupunkimme Faceryhmään. Ekan työnsä hän teki eilen. Pesi yhden kaksion ikkunat ja parvekelasit. 

Hän myös sai ryhmän kautta vinkin ottaa yhteyttä torikauppiaaseen, joka palkkaa nuoria kesätöihin. Vinkin antanut sanoi puhuvansa pojasta tämän yrittäjän kanssa. Perjantaina poika soitti itse tälle yrittäjälle ja oikeasti vaikuttaa siltä, että hän saattaa saada paikan. Asiaan palataan tällä viikolla. Olisi se aika huikeaa, jos mun 14v sais oikean kesätyön. Myös tää tyyppi, jolle poika kävi ikkunoita pesemässä, oli sanonut että hänellä voi olla viikottain jotain hommaa. Hänellä kun on autoliike, jossa tarvitaan välillä apuria pesemään autoja tai liikettä. 

Vuoden kuluttua poika saattaa pystyä ostamaan mopon ihan omilla rahoilla!

Viikonloppuna ehdin myös vaipua synkkyyteen ihan kyyneliin asti. Mä tajusin, että kaikki mitä teen elämässä, mistä haaveilen, liittyy siihen, että mun PITÄÄ pystyä elättämään mun perhe. Mulla ei tavallaan ole vapaata tahtoa eikä mahdollisuuksia muutoksiin. Mä vaan elätän mun perhettä ja nyt iski se ahdistus, että teen sen yksin. Et kukaan ei turvaa mun selustaa. Ja ei, en kaipaa parisuhdetta, siihen tää ei liity. * Tuli vaan sellainen yksinäisyys ja tavallaan turvaton olo. Ja sit vaan vitutti, että en voi tehdä muuta kuin elättää elättää elättää. 

Tän kriisin huipennus oli sit eilen, kun laskin yhteen viikon menot. Saldo oli 568 euroa!!!! Joo, ostin kiukaan ja oli synttärit, joiden kakut pelkästään maksoi 80e , mutta silti. Mun rahat ei riitä!

Toinen ahistus maksimus liittyy lomaan. Jos mun työtilanne on yhtään huono toukokuussa, se tarkoittaa, että en voi pitää lomaa enempää kuin kaksi viikkoa suunnitellun neljän sijaan. Eli mä en saa lomailla, mä saan vaan elättää mun perhettä. 

Mutta pääosin luotan että kaikki sujuu hyvin. Kyllä mä pärjään ja useimmiten saan iloa siitä, että pärjään. Osaispa sulkea nämä negisajatukset, kun ne tulee häiritsemään. 


*Katsoin eilen Sinkkuelämää leffaa nollatakseni päätäni. Leffassa Samantha erosi siitä ihanasta nuoresta komeasta miehestään. Samantha sanoi että, "löydät vielä naisen joka haluaa olla suhteessa". Mä en ollut tiennytkään, että edes hieman olen Samanthan hengenheimolainen. 

jk. Saanko TAAS sanoa, että tällä viikolla mä en todellakaan käytä rahaa. Mä vaan niin tyhjennän pakastinta. Kuulenko naurua? 

(Ihanaa muuten. Muinaisen Sitruunaa ja Vaniljaa?? blogin JOnna instaviestissään sanoi rakastavansa mun talous ja tuokapostauksia. Että mun talousjutut on parempia kuin OIKEAT "hienot jutskat". Olen kovin otettu. Aion ryhtyä kehujen arvoiseksi. Menen siis pakastimelle nyt. (ja mietin jospa itse joisin vain ateriankorvikejuomia, joita mulla on. Laihtuisin ja säästäisin rahaa :D)

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Talouskriisi tai kädettömyys

 Taas ollut kohtalokas viikko talousrintamalla. Juuri sellainen, että yleensä olen tässä kohtaa lopettanut menojen ylöskirjaamisen. Viikko alkoi toiveikkaana, mutta sitten tapahtui jotain. Piti ostaa uusi tietokoneen johto. Auton öljynvaihto. Pääsiäismunia. Liikaa limua koska poikkeusviikko. Loppusaldo 505 euroa. Vaikka erittelin menot, niin silti en tajua mitä hittoa tapahtui.

Edellinen viikko oli 250e ja siitäkin pitäisi tiputtaa 50 e alas. Kuten näette, ei ole kovinkaan helppoa. 

Tän viikon haaste on ostaa ihan hirmu vähän mitään, mutta koska keskimmäinen täyttää 18 vuotta, pitää tilata ravintolasta jotain hyvää ruokaa, kun  ei kerran voi mennä ulos syömään. Ja olen luvannut antaa satasen lahjaksi. Tällä matikalla saisin kuluttaa tällä viikolla ruokaan ja bensaan siis viisikymppiä. Hervotonta naurua.

Tämän lisäksi kiuas on ehkä rikki. Eilen keskimmäinen saunoi ja sanoi ettei sauna olen kovinkaan lämmin ja kun kiukaalle heittää vettä, se lähinnä solahtaa läpi vaan, eikä tule höyryä. Totta, näin oli. Ahistus.

Meillä saunotaan jotakuinkin joka päivä ja elämä saunattomana olisi karua. Mutta uusi kiuas asennuksineen veisi aika hitosti rahaa. Jos sen hankin, joudun lyhentämään kesälomaani. Olin jo sanonut töihin, että laittavat minulle neljän viikon loman kesäkuuhun, mutta lyhennän sitä loppupäästä, jos taloustilanne ei salli lomailua.  Pitäkää peukkuja, että saan lomani. (Jolla ei ole mitään tekemistä nyyh ja kyynel. Paitsi toki se perinteinen kesälomanalkumökkeilylastenkanssa)

Mut ihanaa, on maanantai ja huomenna alkaa oikea arki. Mä olen jo kyllästynyt tähän pyhään. 

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Pyhät ja Aarrekartta

 Alisuorittanut pääsiäisen kuten aina. En osaa tehdä pyhästä juhlaa. Arjesta juhla sujuu paremmin. Riudun somessa kateudesta kun KAIKKI muut on kokoontuneet perheen kanssa yhteen. Eikä siinä kaikki, vaan se, että on pääsiäisruokaa ja ja KAIKILLA on se ihana Kinderkakkukin. Niin ja upea kattaus!

No mutta oli mullakin kivaa. Perjantaina sisko teineineen oli meillä koko päivän ja syötiin äidin tekemää (Meidän äidin, ei Saarioisen)  mielettömän hyvää lihapataa. Oli mahtava päivä kun minä sain höpistä koko päivän siskon kanssa ja serkut sai laatuaikaa yhdessä. 

Olisi ollut mahdollisuus ihanaan yhteisruokailuun, mutta teinit söi omissa sopissaan omassa rauhassaan että se siitä. 

Perjantaihin mahtui veljen ja tulevan vaimonsa kyläily, kun toivat mulle vanhan polyrottinkikalustonsa. Olen onneni kukkukoilla, kun terassilla on taas kalusteet, joilla voi istua ja nauttia keväästä. Aina talvisin haaveilen aamiaisesta terassilla, mutten koskaan toteuta sitä. Jospa tänä vuonna. (Terdelle ei paista aamuaurinko kylläkään)




Perinteiseen kärsimättömään tapaani mietin, milloin mun käsitreeni näkyy mun alleissa. Olen nyt reilun viikon tehnyt käsitreeniä. Että tulos? Huhuu!

Voiko nää pyhät muuten jo loppua. Nautin arjesta enemmän, kun ne ei aiheuta tällaisia paineita ihmiselle. 

Mistä tuli mieleen, että olen kuukausia haaveillut Aarrekartan tekemisestä. Arvatkaas mihin se kaatuu? En uskalla haaveilla mistään, koska ne KUITENKIN toteutuu ja mitä jos haaveilenkin väärästä asiasta ja sit sen saadessani olen et NOOUUU, ei tätä.

Esimerkiksi entä jos vahingossa mun kartassa olisi joku kuva, jonka universumi tulkitsee miehen tai rakkauden kaipuuksi. Ei, en halua sellaista yhtään. Just eilen näin facessa yhden puoltutun kuvan ja fiilistelyn aiheesta miesystävän kanssa viiden tunnin risteilyllä. Mun kurkkua alkoi heti kuristaa, kun mietin että joutuisin jonkun kanssa laivalle ja siellä sit pitäis viihtyä ja seurustella ja olla jotenkin innostunut. Ei onnistu.

Mitkä olisi sopivia hillittyjä lähitulevaisuuden haaveita, joita voi toivoa, ilman että tänne lähetetään mies?

Kuvia tapateista ja sisustustyynyistä ehkä? Lenkkitossuista? 

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Iloiset jutut

 Pakko aloittaa hauskimmalla iloisella jutulla. Yöllä heräsin johonkin ja kurkkasin aikaa kännykästä. Huomasin saapuneen instaviestin. Viestissä luki "Heii, sie oot söpöliini". Perässä hymiöitä. Erikoista tässä oli se, että viesti oli oikealta ihmiseltä, eikä varsinkaan ulkomaalaiselta sotilaalta tai lääkäriltä. HAUSKAA tässä oli se, että viestin lähettäjä oli profiilinsa kertomana 25-vuotias. Mulla menee siis kovin hyvin :D (Tämä innoitti taas lotraamaan seerumien ja ja rasvojen kanssa, koska haluan jatkossakin olla söpöliini)


Muu iloinen juttu on se, että esikoinen soitti eilen. Kertoi saaneensa tukun kutsuja työhaastatteluihin, mikä on supermahtavaa. 

Sit puhuttiin tulevasta liikkumiskiellosta. Sanoin etten aio hyväksyä sitä, ettei muka nähdä toisiamme ennen toukokuun puol väliä. Esikoinen ei suostu siihen myöskään ja tyttöystävä vieressä kommentoi, että ei kyllä onnistu. Sniif, ne haluaa nähdä mua. (Sadannen kerran sanon, että kotoa muuton jälkeen en nähnyt vanhempiani puoleen vuoteen, koska en malttanut poistua kotoa. Olinpa kamala ihminen.)

Aion siis jatkossa ajaa hakemaan heidän tänne ja rikon räikeästi lakia. Ilmiantakaa mut, tai mieluiten älkää. 

Kotona asuvan nuoren kanssa sujuu hyvin. Ei me kyllä hirveästi täälläkään törmäillä, mutta kun kohdataan, jutellaan hyväntuulisesti.

Eilen olin kylässä poikien toisessa kodissa. Siellä kuulin, että nuorin teini on ollut hyväntuulinen, koska ei tarvitse empatiseerata isompaa teiniä ja olla "koko ajan" pahalla tuulella. Keskimmäinen ei ole syönyt perheen kanssa keittiössä* ja sen takia kuopuskaan ei ole, mutta nyt on keittiössä päivällisellä pölisemässä. Kerroin tästä esikoiselle ja sekin sanoi että keskimmäinen on aina pahalla tuulella toisessa kodissaan. Eli kyllä, tänne muutto oli hyvä päätös. Toki on surullista, että tilanne on tuollainen. Mut saan olla iloinen että täällä on erilaista. 

*Tästä tunnen morkkista. Me syötiin pitkään yhdessä päivällinen ja ilman kännyköitä. Sit mulla oli joku meluisa sotkeva taapero talossa ja keskimmäinen sai luvan syödä huoneessaan (se ei oikeasti kestä tollasta) ja nyt tilanne on livahtanut sellaiseksi, että teinit syö yleensä omissa huoneissaan. Mun on pakko muuttaa päivällinen taas perheen yhteiseksi hetkeksi, kun kuopus palaa tänne. Kun ei ole muita aikoja, jolloin syödään yhtä aikaa, kun kaikilla eri aikataulut. Esim keskimmäinen syö iltapalan, kun mä jo nukun.