tiistai 27. syyskuuta 2022

Parisuhteista ja murheista ja sen sellaista

 Katselinpa taas kaikkia pariutumisohjelmia ja tajusin mikä on mun parisuhdehaaste. Minä en ole valmis tekemään elämääni muutoksia toisen vuoksi.

Mä en muuta toiseen kaupunkiin kenenkään perässä. Mä en muuttaisi toiseen maahan toisen perässä. Mä en lähtisi expattivaimoksi edes vuodeksi. Mä en oikein tiedä mitä suostuisin muuttamaan toisen takia elämässäni ylipäätään.

Sitten se seuraava aihe, josta jankutan loputtomiin. Mä en todellakaan tiedä mitä annettavaa mulla olisi toiselle ihmisille.

Mä en myöskään yhtään osaa sanoa mitä toivoisin suhteelta ja sen toiselta osapuolelta. 

Yksi maajussitar tenttasi tosissaan sulhoehdokasta siitä, miten hän toimii vastoinkäymisissä ja ristiriitatilanteissa. Hän kysyi osaako toinen ottaa vastaan palautetta. Se osui muhun. Mä en osaa ottaa enkä ehkä ikinä opi. Jos joku arvostelee mua jostain, niin jään märehtimään sitä loputtomiin. Toinen on jo unohtanut koko jutun, niin mä vaan mietin kuinka epäkelpo olen. 

Eilen kyllä rakas ystäväni antoi mulle ankaraa palautetta siitä, kuinka vahingollisen tuomisevasti suhtaudun omaan lihomiseeni ja kuinka tyhmää on miettiä lihomista ulkonäön takia. Että mitä väliä ulkonäöllä loppupeleissä on. Että jos tulee terveysmurhe, niin tajuaa kuin pikkujuttu ulkonäkö on. 

TOTTA! Mutta mä olen inhottavan ulkonäkökeskeinen itseni suhteen ja mulle tämä lihominen on kova paikka. 

Saattaa olla että keskittyminen omaan ulkonäköön vie ajatuksia pois siitä murheesta, että tätäkö se elämä nyt sitten on. Että mikä pettymys. (Tietenkään en aina näin ajattele, mutta välillä kovinkin paljon.) 

On kuule taas ajatuksia riittänyt. 

Eilinen keskustelu ystävän kanssa kuitenkin antoi potkun persuuksiin. Päätettiin pitää itsestämme huolta ja olla oman elämän tärkeimpiä tyyppejä. Olin intoa täynnä ja tein vatsalihasliikkeitä ja kyykkyjä kymmeniä päivän aikana. Niin paljon, että tämään kroppa muisti sen. 

Se on taas sen Baby steps-elämän alku. Lisää liikettä ja hyvää ruokaa. 

Että sellaista. 

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Arkihetkiä


 Tässä Talo ja koti-lehdessä olleessa jutussa olisi tavoitetta. Minäkin haluan vähän väliä hihkua "En kestä, miten ihana". Täällä hihkun ilosta kun bolognese kiehuu niin kirkkaissa väreissä.

Eilen kyllä hihkuin ilosta, kun ystäväni sanoi kahvittelun lomassa, että nyt siivotaan eteisen lipaston ylimmät laatikot. Hitto ne vetää tavaraa sisäänsä. Siellä oli valehtelematta ainakin kymmenen erilaista johtoa ja laturia, joista en tiedä mitä ne on, mihin ne käy ja tarvitseeko kukaan. Löysin niille uuden säilytyspaikan ja päätin että sieltä ne lentää roskiin jollei vuodessa kukaan kaipaa. 

Löysin myös teippiä niin paljon ettei jouluksi tarvitse ostaa. Olisin muuten ostanut. 
Huulipuniakin oli monta. Ja heijastimia. Pyörän lukkojen avaimia. Hirveästi kaikkea. 
Mut nyt ne on selvitetty. 

tiistai 13. syyskuuta 2022

Terveisiä gyneltä

 Tänään olen panostanut ja sijoittanut itseeni isosti. Kävin gynekologilla, jonne en vaan saa aikaiseksi mennä ikinä, koska se maksaa plus kaikki muu vaiva.

Minähän kävin gynen etävastaanotolla pari vuotta sitten ja käytin hormonikorvaushoitoa puoli vuotta. Sit olis pitänyt mennä oikealle vastaanotolle ja siihenhän se kosahti silloin. Nyt olen kärsinyt yövalvomisesta taas plus lihonut, niin motia alkoi jo olla lääkärikäyntiin. 

Aavassa oli oikein mukava gynekologi, jonka kanssa iloisesti jutusteltiin puoli tuntia. En saanut huutia siitä, että olin jättänyt hoidon kesken. Mainitsi vaan että liikaa ei kannata aloittaa ja lopettaa näitä hormonijuttuja. EI! En lopeta. Olen ihan intona siitä, että illalla alan sivellä itseeni estrogeenia. Olen varma että jo ensi yönä nukun hyvin ja sikeästi.

Kysyin voiko tosiaan olla niin, että hoidon alettua voisi hieman laihtua. Hän totesi että jos nukkuu hyvin, on virkeä ja jaksaa tehdä jotain eikä hoida väsymystä pelkästään jääkaapilla ravaamisella. Että sikäli kyllä. 

Jään odottamaan huikeita tuloksia. Vireystasoon. Ja jos se hoitaisi mun sisintä olotilaa, joka on viha ja raivo. On oikeasti outoa että iloisesti lallattelen päiväni läpi ja olen ihan hyväntuulinen, mutta kun pysähdyn miettimään, niin sisin tunne tosiaan on viha. Se mistä viha tulee on kyllä mysteeri. En osaa sanoa vihaanko itseäni, maailmaa vai elämää. 

Niin tai näin, kohta olen iloisesti hihittelevä tyyppi. 

Jk. Se gynekäynti maksoi 246 euroa. Ja kyllä, visa vinkui taas. 

lauantai 10. syyskuuta 2022

Nettovarallisuus osa 2

 Koska mulle ei tapahdu mitään mainitsemisen arvoista, puhunpa taas nettovarallisuudesta. Mä olen kolme kuukautta sitten edes tajunnut että sellainenkin asia on ja kirjoitin siitä silloin.

Tänään päätin katsoa miten tilanne on edennyt. Nettovarallisuutta en laskenut, koska ei ole kuun loppu, mutta sen laskin että velkoja olen maksanut 3400 euroa kolmessa kuussa. Mun kahdeksan lainaa ja osamaksua on pudonnut neljään. Haave on että se numero neljä eli visa , loppuu kohta. 

Senkin selvitin että olen autolainaa lyhentänyt kahdessa vuodessa kaksi kuukautta ylimääräistä. Jos kiihdytän tahtia, niin auto on maksettu neljässä vuodessa ja sitten sen hiton jäännöserän kimppuun. (Tässä kohtaa mietin kateellisena autottomia. Niillähän on varmaan älyttömästi ylimääräistä rahaa, kun ei ole näitä kaikkia autoon liittyviä juttuja. No okei, en ole kateellinen, koska en pärjäisi ilman autoa. Piste. )

Mutta siis vau, 3400 e kolmessa kuussa, ihan itse. Hyvä minä. 

Toinen kiinnostava juttu, jonka selvitin, on ruokakulut. Ruoan hinta on noussut, joo, vanha juttu. Mutta kun katsoin mun ruokamenoja ajalta kun niitä reippaasti kirjasin, niin mun ruokamenot on laskeneet. Nykyään ne on n 150 e viikossa ja aiemmin yli 200 e. ELI ne omat valinnat vaikuttaa kyllä uskomattoman paljon. Valinnoilla tarkoitan lähinnä suunnittelua. Mistä tuli mieleen että voisin yrittää suunnitella tulevan viikon. 

Huomenna on itsetehtyjä burgereita, koska pakkasessa on burgerijauhelihaa. Mä en tiedä mikä ero jauhelihalla ja burgerijauhelihalla, mutta sellaista on koska halvalla sain. Kuopus lupasi pihvit paistaa.

Pakkasessa on myös kanapihvejä eli ehkä jotain nugetteja voisi viikonloppuna tehdä. Mutta valitettavasti maanantain ja viikonlopun välissä on monta päivää, joille en ole keksinyt ruokia. Pitäisiköhän tehdä se mitä fiksut tekee? Ne menee K-ruoka sovellukseen, kirjoittavat reseptikohtaan sanan jauheliha ja katsovat mitä ruokia siellä ehdotetaan. (Toki jauhelihan kirjoittaminen ei ole pakollista. Voi kokeilla myös sanaa kikherne.)

Kai se on ryhdyttävä sit näihin hommiin ja ennen sitä mentävä piiperön kanssa ulos. 

tiistai 6. syyskuuta 2022

Talous omissa käsissä

Hetkellinen Talous omissa käsissä-olo.

Pyysin loppulaskut parista Elisan tuotteesta. Maksoin myös yhden puhelimen pois kokonaan. NYT mulla ei ole muita "turhia" kuin pieni Visa-lasku maksamatta. Näistä kolmesta loppulaskusta vapautui 26 euroa. Ei ole iso summa, mutta kaikki on kotiin päin näinä aikoina.
 Äsken palautin apteekkiin yhden D-vitamiinin, josta lehdestä luin että vedetty pois markkinoilta. Ilahduin kuin sain takaisin 19.95 euroa. Taas se kaikki on kotiin päin-juttu. 

Luin Kolmio kuudelle instatilistä, että ruokakassin hinta on kasvanut 26 prosenttia. Hän tilaa aina ruoat kotiin ja about saman tavarat aina. Vertasi loppuvuoden ja viime kuun hintoja toisiinsa ja tosiaan aika järkyttävän iso ero. Mun kohdalla tämä siis tarkoittaisi n. 130 e kuussa. 

Mä en edelleenkään mieti juuri muita kuin näitä. Hauska ero on se, että kun itse mietin taloudellisuusjuttuja niin se piristää tai innostaa. Sit nämä pakolliset kamalat sähkö ja muut isot vaan stressaa koko ajan. 
 
Kävin muuten kaverilla tänään päiväkahvilla pienten kanssa. Kaveri kärkeen heti ilmoitti ettei hänellä ole lämmitys päällä, että täällä on sit kylmä. Oli kyllä. Mun oli pakko lainata neuletakki etten jäätyis. Tähän on tultu kun sähkölaskut kymmenkertaistuu hemmetti. 

Että eipä tässä muuta. :)

jk. Ne kk-erät, jotka nyt siis lähtee pois, niin aion siirtää suoraan puskuriin tai jopa rahastoon. Olen kova tekijä jo ! :D

Vaatemietteitä

Alkuviikon ilakoinnit

Ensiksikin oli mahtavaa, että veronpalautus tuli ja sain maksettua lähes kokonaan Visat. Kyllä, kaksi Visaa. Lopunkin maksan kunhan tiedän tarkan taloustilanteen ehkä ensi viikolla. 

Kävin kaupassa piiperöiden kanssa. Ostin vain oikeita asioita enkä yhtäkään heräteostosta.

Edellisessä kohdassa valehtelin vahingossa. Lindexiltä ostin pooloslipoverin, tuon uuden muotivaatteen. Mun täytyy vain testata sitä eri asujen kanssa ja katsoa pidänkö vai palautanko. Ajatuksena värikäs mekko ja kivan vihreä slipari kyllä viehättää. Etenkin mun mun kotona on vähän vilakkaa. 

Vimma vaatemerkki lähettelee aina kivoja posteja ja päädyn kuolaamaan niiden nettisivuja. Nyt ne ilakoivat ratkaiseensa maanantain asukriisit. Voi laittaa päälle vaikka farkut ja mekon. Please, saisiko aiheesta kuvia. Ja jos mä laittaisin farkut ja mekon, niin olisko se kivaa vai pöljää? Onko näihin asioihin ikäraja?

Viime viikon käytin vain ja ainoastaan Niken trikoita ja keltaista isoa hupparia. Eilen päätin, että tänään aloitan pukeutumisen! Mitä laitoin päälle? No ne trikoot ja harmaan collegen. EI ei ei. Tämä ei taas saa mennä niin. Mun on pukeuduttava mekkoihin ja neuleisiin ja otettava käyttöön ne mun uudet farkut, joita olen vain sovittanut.

Mistä tuli mieleen, että tämä on se syy miksi mun kapselivaatekaappihaaveet kaatuu. Housut! Ihmisellä pitäisi olla ainakin neljät erilaiset housut, että voisi kapseloida. Mulla on yhdet uudet siniset farkut ja hyvässä lykyssä mahdun vielä mustiin Mollyihin. Siitä ei kapselia saa. Ja kyllä, ehkä ne hameet  ja mekotkin voisi laskea mukaan, mutta en laske. 

Olen nyt kuukauden kuntopyöräillyt.  Se ei ole ratkaissut mun housumurheita. 



sunnuntai 4. syyskuuta 2022

"Deitti-ilmoitus"

 Seuraan kahta parisuhdeohjelmaa. Sekä Ensitreffit alttarilla että Sometähtien sinkkuelämä ovat koukuttaneet. (Jälkimmäinen yllätti)

Jäin miettimään "Deitti-ilmoitusta". Nämä sinkut kertovat millaisia ovat eli aina aktiivisia,  seikkailunhaluisia ja sporttisia ja elävät monin tavoin aktiivisesti. Toki he kaipaavat ihmistä, jonka kainalossa istua ja katsoa yhdessä leffoja.

Mitä mä kertoisin itsestäni? Olen keski-ikäinen, joka kammoaa pakkoaktiivisuutta. On kiva puuhastella omaan tahtiin ja mieluiten lukea lämpimässä. Ulkoilu on kivaa tietyissä rajoissa, liikunta kivaa samoissa rajoissa. Matkustelu on mukavaa, mutta siihen mahdollisuus kerran vuodessa jos omat rahat riittävät.

 Arvostan omia rahoja ylipäätään. Sekä itsellä että toisella. 

Tykkään katsoa telkkaria jonkun kanssa. On kiva myös syödä joskus jonkun kanssa. Yhdessä ruoan laittoon en usko, koska se on niin paljon tylsempää kun leffoissa, joissa aina syötetään toisella kastiketta puukauhalla. Ja huom, se puukauha lykätään takaisin siihen samaan soosiin. Nice. 

Suhtaudun lämpimästi mukana tuleviin lapsiin ja muihin ihmisiin. Eläin ei ole ongelma. 

Vaadin että mun lapset kuuluu sakkiin ilman mutinoita.