Ole aina valmiina hauskaan!

 Sain torstaina ihanan muistutuksen siitä, että ole aina valmiina siihen, että tapahtuu jotain hauskaa. Erityisesti itselleni vinkiksi se, että ei ole pahaksi meikata ja lakkailla kynsiä ihan huvin vuoksi, koska sitten on valmis, jos jotain tapahtuu. 

Torstai oli mainio päivä. Aamupäivällä menin ystäväni kanssa katsomassa meidän poikien abirekkaa. Muutenkin se on ihana tapahtuma, mutta siihen lisänä vielä se, että meidän pojat on olleet samassa joukkueessa about kymmenen vuotta ja lähes koko sen ajan olen tuntenut ystäväni. Pojatkin on ystävystyneet koriskavereista kavereiksi. Arvokasta!

Sitten alkoikin monen tunnin kierros, ajelin ystävältä toiselle kyläilemään. Viimeisellä ystävällä olin evakossa, koska meidän pojat kavereineen etkoili meillä. (Naapuri laittoi mulle viestiä että voisiko pojat laittaa bassoa pienemmälle, koska heidän keittiö tärisee eikä kukaan kuullut ovikelloa. Naapuria nauratti. Ja oli alkuilta, eli ei huolta.)

Ystävän kanssa puhuttiin sinkkuelämästä tai enempi parisuhteettomuudesta. Kumpikaan meistä ei ole haku päällä, mutta ainahan näitä voi pohtia. Ystäväni sanoi ettei ole kymmeneen vuoteen ollut lähelläkään miestä eikä usko tilanteen muuttuvan. Minä sanoin, että olen aina ajatellut, että koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Että mitä tahansa voi tapahtua huomenna. 

Ja sit mun puhelin sanoi pling ja sain kutsun stadiin. Tai lähinnä sain harmittelun, ettei viestin lähettäjä tiennyt että työilta peruuntuu eikä voinut ehdottaa minulle tapaamista. Mutta kerrankin onni oli mun puolella eli olen vapaa ja niin sitten hyppäsin autoon, ajoin kotiin, hieman siistin itseäni ja vaihdoin vaatteet ja hyppäsin taas autoon. 

Matkalla kiittelin itseäni että olin kerrankin meikannut kunnolla ja että kynsissä tuore punainen lakka. 

Ex tempore treffit best!

Hauskaa oli se, että tulin kotiin myöhemmin kuin abi tyttöystävineen. Poika huusi ällistyneenä, että missä sä olet ollut ja sun nukkumaanmenoaika on ollut tunteja sitten. Mä nauroin että hiukan noloa nuoren tulla kotiin ennen äitiä. 

Eilen menin nukkumaan sitten jo kello 22 , kuten ihmisen kuuluu. 

Saako linsseistä hyvää ruokaa?

 Tähän alkuun heti tärkein mahdollinen talousvinkki. Tehkää ruokaa, jota haluatte syödä. Mä tein viikonloppuna linssicurryä, jota ystävällekin tarjosin. Se oli ihan ok, mutta hieman mautonta. Tuli kuitenkin hyveellinen olo, kun söi jotain näin terveellistä ja kunnollista. Mutta sitten se seuraava päivä. Kirjaimellisesti hampaat irvessä söin sitä ja olin ihan loukkaantunut itselleni tämmösestä tyhmästä ruoasta. (Loput meni roskiin)

Tänään sitten nauratti kun tuli facemuisto. Olen vuosia sitten päättänyt tehdä linsseistä ruokaa ja kun se syömisen hetki tuli, koin sen ihmisoikeusrikkomuksena. Voisinko ottaa tästä nyt opiksi? Mä voin toteuttaa hyveellisyyttä jollain muulla keinolla kuin linsseillä. 

Esimerkiksi Fiksuruoka-tilauksella. Ostin laatikollisen noita Buldakeja, joita kuopus syö. Ei mene hukkaan ei. Propsit itselleni siitä, etten tilannut samalla suklaata :D

Long time no taloudelliskatsaus

 

Älkää antako mun Vinted shoppailun hämätä. Oikeasti olen ollut aikamoisen taloudellinen tässä viime aikoina. Mulla on oikeasti ollut jo aika pitkään sellainen outo "ahdistus" rahankäytöstä. Mua ei ole huvittanut käyttää rahaa eikä etenkään itseeni. (Ja sit aloin ostamaan vintukasta. Ristiriitaista.)

Mä en ole panostanut omiin sapuskoihini juurikaan eli syönyt aika edullisesti. Kuopus ei ole kotona juuri ikinä, niin en kauheasti tee ruokaa hällekään. Makselen toki työpaikkaruokailuja, joissa syö kalliisti. Valitettavasti ei ole onnistunut sellainen, että tekisin ruokaa, jota ottaisi evääksi. Useimmiten menee töihin suoraan koulusta, niin ei onnistu eväät. 

Juuri laskin, että tänä vuonna eli siis kolmessa viikossa ruokaan mennyt keskimäärin 112 e viikossa. Uskomatonta. Toki se johtuu myös siitä, ettei talossa ole työipanoita ollut koko aikana. Mutta olisipa kiva, jos tämä olisi uusi trendi. 

Tänään sain myytyä täältä muutaman mukin ja pari sisustustyynyä ja tienasin kympin ja oon siitäkin ihan että oo ja jee. Naurattaa oikeasti tällainen, mutta kivahan se on pienestä ilahtua. Erityisesti ilahduttaa tietysti se, että jotain tavaroita saanut ovesta ulos. 

Eilen meinasin taas aloittaa vaatehuoneprojektin, mutta lannistuin about heti. Mutta sain vähän järkkäiltyä siten, että vein tyynyt ja peitot sieltä muualle tilaa viemästä.  Että kaikki oikeasti samassa paikassa. Jonain päivänä pitäisi poika kaapata hetkeksi, että kävisin sen vaatteita läpi ja saisi nekin kaikki yhteen paikkaan. Nyt hän on levittäytynyt muutamaan eri kaappiin ja ehkä kolmasosa on turhia. Huomatkaa, hirmu paljon helpompi puuttua jonkun muun vaatteisiin, kuin niihin omiin. 

Eilen illalla mietin, mitä kivaa tänään pukisin päälle ja keksin hauskan uuden yhdistelmän. Aamulla en enää muistanut mikä se oli ja muutenkin trikoot ja neule on ihan riittävä täällä kotona :D

Haaaveena on se, että kohta minäkin alan postata täällä mun hauskoja uusia asuja. Mullahan on tähän vuoteen ajatus, joka on, että pitää näkyä ja erottua. "Mitä et voi peittää, niin korosta."

Ehkä huomenna.

Lupauksen rikkoja

 

Päättäväinen Älä osta mitään-tyyppi täällä hei. Just ostin uuden tyynynpäällisen, koska piti saada iloista väriä. 

Vintedistä ostin yhden kirjankin. Siis kuinka tämä voi olla näin vaikeaa? 

Onneksi olen myös muutaman vaatteen myynyt ja tienannut huikeat 37 euroa. 

Nyt mulla olisi luppoaikaa vaikka kuinka, mutta en olen päässyt vieläkään vauhtiin siinä, että myisin puolet vaatteistani. Laiskuus lisää laiskuutta. 

Tällä viikolla olen lähinnä katsonut Stranger thingsiä Netflixistä. 

Olen myös syönyt paljon salaatteja, mikä lähes riemastuttaa. En nimittäin muista milloin viimeksi tehnyt salaattia. 

Sit mulla on nälkä yhtäkkiä koko ajan, esim nyt, vaikka söin sekä ruokaa että laskiaispullan. 

Voiko nälkä tulla, jos vain makaa? 

Mitä lupauksia mä nyt tekisin? Mitä lupauksia tekisi mieli rikkoa ihan kaikkein eniten?

Älä osta mitään-kuukausi

 Tiedättekö sen innostuksen, joka syntyy vuoden vaihteessa kun kaikkialla aloitetaan "Älä osta mitään-kuukausia"? Minäkin täällä heti huusin että minä minä myös. Sit yhtäkkiä viime viikolla klikkailin Vintediä ihan huolella. Hyvin monta kertaa tuli painettua Osta-painiketta. Nyt minulla on pari neuletta, farkut, mekko ja kaulakoru. Mutta pakko aloittaa Älä osta mitään tammikuun kahtena viimeisenä viikkona-päivät. 

Farkut ilahdutti kyllä eniten. Minähän en vain löydä koskaan farkkuja, joihin mahdun tai jotka yhtään istuvat. Nyt siis ihan sokkona ostin farkut, jotka sekä mahtui että istuivat paremmin kuin housut yleensä. Hinta oli viisi euroa. 

Nyt kun mulla on uusia vaatteita ja olen siis myös laihtunut, niin olisi mahtava aika luopua vanhoista. Siis tämä sama laulu joka kerta. HAHAHAH. 

Asiasta toiseen. Olin lomalla ja olen vieläkin itsekseni kotona. Reilu kolme viikkoa ollut tällaista lapsetonta aikaa. Olen nauttinut todella paljon. Olen ajanut ympäri pääkaupunkiseutua näkemässä ystäviä, joita näen harvemmin. On ollut myös monia päiviä, joina en ole tehnyt muuta kuin maaannut sohvalla ja katsonut telkkaria. Ja siis oikeasti en ole tehnyt muuta. Just ja just käynyt vessassa tai keittiössä. 

Tehnyt todella hyvää. Mutta toissapäivänä iski jo hiukan tyhjä olo. Olen tehnyt kaiken mitä halunnut ja saanut levättyä, mutta nyt en enää osaa viihdyttää itseäni. Olen siis kai aika valmis normaaliin arkeeni. 

Hauska huomio lomalta. Mä todellakaan en kaipaa mitään ihmeellistä menoa. Enkä juurikaan tee mitään mikä maksaa. Kerran kävin elokuvissa ja kerran syömässä ystävän kanssa. Ainoat kulut ollut tuliaiskukat, joita vein ystäville. 

Tämäkin on sitten hyvä muistaa siellä omassa arjessa. Mulle riittää aika pienet jutut , että viihdyn. Ei tarvitse kadehtia muita, jotka tuolla viilettää tekemässä asioita, koska en niitä näemmä tee vaikka ehtisinkin. 

Sadas alkuinnostus

 Nyt mä uskon, että musta vihdoin tulee bloggaajien bloggaaja. Ostin uuden läppärin muutama viikko sitten ja tänään esikoinen kävi tekemässä siihen kaikki asennukset, koska mä olisin osannut sössiä kaiken. Eli nyt mulla on kone joka toimii ja jonka avautuminen ei kestä varttia. Mun inspiraatio nimittäin ehtii siinä vartissa kadota. 

Nyt piti taaperolle kaataa maitoa lasiin ja jo siinä ajassa meinasi ajatukset kadota. 

Ja katosikin. Kerron sit vaan syksyn positiiviset. Aloitin kesäloman alussa kotona käsipainotreenit. Kesäkuun lopussa. Uskomatonta kyllä, treenit on jatkuneet tähän asti. Eikö olekin aika saavutus? Sit jossain kohtaa syksyä löysin hauskoja monipuolisia liikkeitä instasta ja niitä teen myös. Tunnen itseni hyveelliseksi. 

Sit olen laihtunut jotakuinkin yhdeksän kiloa. Mä en sitä silmilläni huomaa, mutta just testasin yksiä virheostosfarkkuja, jotka ostaessa ei mahtunut edes polviin, niin nyt meni päälle. Lähinnä hämmästelen sitä, et kun mun jalat on näin paksut, niin kuin paksut ne äsken sit oikein oli. Yyh. 

Musta tuntuu että muuten mun elämässä ei ole muuta kuin pikkulapsia ja telkkarin katsomista. Nykyään katson Primesta ja Apple tv stä ohjelmia, että hieman huolestuttaa, kuinka monta maksutelkkua mulla oikein on. Mut jos ei ole muuta elämää niin ei. 

Kivana plussana on kyllä ollut kivoja "puhujakeikkoja". Mua on pyydetty sosiaalityöntekijöiden päiville kertomaan mun duunista ja viime viikolla olin Pride-koulutuksessa kertomassa näistä hommista tuleville sijaisperheille. Nämä keikathan on ihania siksi, kun saan puhelun aloituksella "olet niin hyvä puhuja että...". On kiva että on edes yksi juttu, jossa itsekin koen olevani ihan hyvä. Just järkytin yhtä ystävääni paljastamalla millaista huonommuutta tunnen about aina. Mistä semmoinenkin kumpuaa?

Hyvää lauantaita!

Laihdutuslääke

 Hei vaan puolen vuoden jälkeen.

Käväisin lukemassa mitä olen ajattellut viimeksi kirjoittaessa ja kas, aika samoja vieläkin. Arki vie mun ajan ja tappaa luovuuden. Mulla ei ole elämää kotini ulkopuolella. En ole myöskään etsinyt maailma-Tinderistä minkäänmaalaista rakastajaa. (hehehehh)

Mutta joku on sentään toisin. Mä ihan yllättäin heinäkuussa aloitin laihdutuslääkkeiden syömisen. Kävin lääkärillä hankalan jalkani kanssa kortisonia ruikuttamassa. Näytin myös nilkkaani ja ihmettelin miksi nilkka kerää nestettä siinä on oikea rinkularenkula. Lääkäri paineli jalkaa ja sanoi ettei se ole nestettä vaan rasvaa. Sanoin jotakuinkin what the fuck ja marisin etten laihdu. Lääkäri(mies) sanoi että se nyt onkin ihan mahdotonta touhua ja "oletko ajatellut laihdutuslääkettä". Sanoin että no nyt ajattelen. Ja sit päätin että okei. 

Paljon oli kyllä ristiriitaisia ajatuksia siitä silloin ja vähän vieläkin. Kaiken pohdinnan päälle tuli sitten vielä se kohu, kun Serena Williams alkoi isosti mainostaa Ozempicia. Vähän mietin että oikeastiko kaikkien pitää olla laihoja ja meneekö maailma siihen että kaikille tyrkytetään lääkkeitä ylipainoon. Ja onko kohta vain köyhät ja uppiniskaiset lihavia. Siis kallistahan tämä nimittäin on. Mutta lääkäri virnisti että ruoassa sit säästyy sama summa. Ja se itseasiassa on mun kohdalla totta. Mä en syö herkkuja, joten niihin ei enää mene rahaa. Okei, ostan mä välillä , mutta ne kyllä kestää kaapissa pitkään ja syön ne pikkuhiljaa ylipäätään. Nimittäin makeanhimo katosi. Ylipäätään ruoka kiinnostaa entistäkin vähemmän. Oudoin kuitenkin on se, ettei vaan tee mieli suklaata. 

Että siinäpä se.