Kehtaanko mä enää palata?

 Rehellisesti myönnän syyn miksi en ole blogannut. Mä koen vaan olevani super tylsä, jolla ei ole mitään kirjoitettavaa, koska en tee mitään, enkä ehkä edes ajattele mitään. 

Ei se ehkä ihan totta ole, mutta kyllä mä aika blääh-oloissa olen jotenkin ollut. En masentunut , mutta nuivuuntunut. Koska mun sisinhän on vauhdikas ja kiinnostava (?), niin tämä ristiriita on lannistanut. 

Kesä kuitenkin on ollut mukava. Mulla oli superluksusta siskon muodossa. Sisko on muutamaan otteeseen lomaillut mun luona, yhteensä viikkoja. Se on ollut ihan super ihanaa. Eikä vain siksi, että hän mylläsi mun pihan uuteen uskoon ja pesi mun ikkunat :D Musta tuntuu, että ainoa ihminen jonka kanssa jaksan ja pystyn olemaan pitkiä aikoja, on just sisko. Voidaan jutella ja nauraa, mutta olla myös kiusaantumatta hiljaa. Mitään kinaa ei tullut. Ei edes meinannut. 

Parhaita hetkiä oli illat, kun katsottiin Ted Lasson kolme kautta ja Shrinkingistä sama satsi. (No ei kyllä saa sanoa että ne oli parhaita hetkiä. Parhaita oli järjettömät naurukohtaukset ei mistään)

Mutta hei, se on arki alkanut ja uskokaa tai älkää, mun uusi taloudellisuuskohtaus. Koko kesänä en kirjannut menoja, koska en halunnut tietää, mutta nyt se taas alkoi. 

Kiinnostavinta tässä on se, että mun talouden koko on pienentynyt. Pikkuinen kuopus muutti kotoa. Tänään hän just kysyi miltä se on tuntunut ja joko olen itkenyt. En ole. Pojan auto on rikki ja meillä on mun auto yhteiskäytössä (taas) joten nähdään joka välissä enkä ole huomannut ettei se asu täällä. 

Katsotaan sit, kun mun auto on mun auto ja menee päiviä ettei nähdä. (paitsi että lukio on täällä ja hyppäreillä täällä varmaan hypitään)

Mutta siis taloudellisuusjuttuun. Ollut aika hyvä viikko. Koska mulla ei ole koko ajan autoa, käyn kaupassa harvoin, niin sit ei ole tullut osteltua turhia. Talossa kaksi aika helposti ruokittavaa ipanaa. Toinen on vegaani, joka lisää kuluja paitsi jos teen ruoat itse. Olen tehnyt molempia, sekä itse että eineksiä. Olen itse jo monta päivää syönyt vegaanista linssicurryä, joka muuten on hyvää. (ja halpaa) Tämä jää mun listoille kyllä.  Aion myös tehdä pastakastikkeen linsseistä ja tomaattimurskasta. Halpaa on sekin. 

Viikon ruokiin mennyt 140e (mutta paljon jäljellä) ja bensaan vain 20 e. Hyvin positiivista. 

Olen nyt motivoitunut tuohon sekä siihen, että palaisin tänne. Wish me luck. 

Bling bling

 Hengailen kotona vapaana (taas) ja olisi hirveä hinku mennä kauppaan. Päätin istua alas bloggaamaan, jotta hinku menisi ohi. Ensin availin kaappeja ja totesin että ihan oikeasti täällä on ruokaakin, ei ole pakko mennä ostelemaan mitään. 

Arvasitte oikein, mä edelleen leikin tätä "Älä osta mitään"-leikkiä. Olen silti ostanut. Olin himoinnut itselleni paljettihousuja ja nyt mulla on sellaiset. Siis todella järkevä ostoshan se on. Kyllähän "kotiäitinä" paljetteja tarvitsee. Mutta mun ajatus on, että ihan huviksi niitä välillä käytän. Siskolla kävin ne jalassa kahvilla yksi päivä. 

Kun olin keksinyt tän ajatuksen, että haluan näkyviä vaatteita, mulle vinkattiin instatilistä, jota pitää viisikymppinen nainen. Ehkä englantilainen. Se on lakimies, joka sai burniksen ja hieman downshiftasi elämää. Huomasi muuttuneensa näkymättömäksi, koska vanheni ja harmaantui eikä tittelikään enää ole entisenlainen. Lanseerasi bling bling-perjantain. Pukeutuu silloin överisti, vähintään näkyviä koruja, Sanoi että elämä muuttui. Porukka tulee helpommin juttelemaan ja kommentoimaan ja oma fiilis parempi. Mun mielestä tosi kiva idea. Pyrin tätä kohti. 

Tänään toisaalta luin siitä, että onko pinkin käyttäminen noloa ja syökö se uskottavuutta. Tämä on se, mitä minäkin välillä mietin. Tuntuu että valtaosa tyylikkäistä ihmisistä pukeutuu beigeen, harmaaseen ja mustaan. Itse en sellaisessa viihdy yhtään ja koen ettei edes sovi minulle. Kuitenkin sitten värikkäissä vaatteissa tunnen itseni ehkä hieman juntiksi. Mutta tätä vastaan taistelen. Minä saan olla värikäs. Oikeasti maailma tarvitsee väriä ja iloa ja huumoria. 

Mun pitää jossain vaiheessa kuvata tänne muutama asu. Voisinko seurata Neiti sutkautuksen jalanjälkiä?

Syömisjuttu

 Kuinka ylpeä voi ihminen välillä olla syömisistään kysyn vaan. 

Olen syönyt tonnikalasalaattia raejuuston ja kananmunan kanssa. (En voi kirjoittaa vain munan, koska kuitenkin se tajutaan väärin)

Kanasalaattia avokadolla ja pähkinöillä. 

Tottakai mun vakkaria kasvisnuudelifetahässäkkää.

Kolme päivää putkeen syönyt myös ikisuosikkiani eli kanaa ja vihreitä papuja. Kuopus syö tätä mun kanssa. Ihanaa et sekin tykkää. 

Välipalana usein raejuustoa appelsiinin kera. 

Aamupalalla leipää ja kananmunaa. 

Ja kyllä, suklaata mutta yleensä vain YKSI Stratos patukka. 

Olen yhtä aikaa yrittänyt lisätä proteiinia, että syödä enemmän ja säännöllisemmin. Kamalan vaikeaa välillä tämä syömisjuttu. 

Tärkein sääntö on se, että mun pitää tykätä siitä mitä syön. 

Paino on junnannut ikuisuuden ja sen hyväksyminen on vaikeaa. En usko että laihdutuslääke enää vaikuttaa muhun, mutten uskalla lopettaakaan. 

Ehkä se hieman auttaa siihen edelleen , että herkuista vähentäminen on helpompaa. 

Mua motivoi tällä hetkellä vain ja ainoastaan vaatteet. Haluan et voin käyttää kivoja vaatteita. 

(Ja olen trikoissa ja neuleissa kuten aina. Tänään olin ehkä tunnin farkuissa ja ääh, ei ollut kivaa. Ehkä haave on se, että farkut tuntuu kivalta taas.)

Ole aina valmiina hauskaan!

 Sain torstaina ihanan muistutuksen siitä, että ole aina valmiina siihen, että tapahtuu jotain hauskaa. Erityisesti itselleni vinkiksi se, että ei ole pahaksi meikata ja lakkailla kynsiä ihan huvin vuoksi, koska sitten on valmis, jos jotain tapahtuu. 

Torstai oli mainio päivä. Aamupäivällä menin ystäväni kanssa katsomassa meidän poikien abirekkaa. Muutenkin se on ihana tapahtuma, mutta siihen lisänä vielä se, että meidän pojat on olleet samassa joukkueessa about kymmenen vuotta ja lähes koko sen ajan olen tuntenut ystäväni. Pojatkin on ystävystyneet koriskavereista kavereiksi. Arvokasta!

Sitten alkoikin monen tunnin kierros, ajelin ystävältä toiselle kyläilemään. Viimeisellä ystävällä olin evakossa, koska meidän pojat kavereineen etkoili meillä. (Naapuri laittoi mulle viestiä että voisiko pojat laittaa bassoa pienemmälle, koska heidän keittiö tärisee eikä kukaan kuullut ovikelloa. Naapuria nauratti. Ja oli alkuilta, eli ei huolta.)

Ystävän kanssa puhuttiin sinkkuelämästä tai enempi parisuhteettomuudesta. Kumpikaan meistä ei ole haku päällä, mutta ainahan näitä voi pohtia. Ystäväni sanoi ettei ole kymmeneen vuoteen ollut lähelläkään miestä eikä usko tilanteen muuttuvan. Minä sanoin, että olen aina ajatellut, että koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Että mitä tahansa voi tapahtua huomenna. 

Ja sit mun puhelin sanoi pling ja sain kutsun stadiin. Tai lähinnä sain harmittelun, ettei viestin lähettäjä tiennyt että työilta peruuntuu eikä voinut ehdottaa minulle tapaamista. Mutta kerrankin onni oli mun puolella eli olen vapaa ja niin sitten hyppäsin autoon, ajoin kotiin, hieman siistin itseäni ja vaihdoin vaatteet ja hyppäsin taas autoon. 

Matkalla kiittelin itseäni että olin kerrankin meikannut kunnolla ja että kynsissä tuore punainen lakka. 

Ex tempore treffit best!

Hauskaa oli se, että tulin kotiin myöhemmin kuin abi tyttöystävineen. Poika huusi ällistyneenä, että missä sä olet ollut ja sun nukkumaanmenoaika on ollut tunteja sitten. Mä nauroin että hiukan noloa nuoren tulla kotiin ennen äitiä. 

Eilen menin nukkumaan sitten jo kello 22 , kuten ihmisen kuuluu. 

Saako linsseistä hyvää ruokaa?

 Tähän alkuun heti tärkein mahdollinen talousvinkki. Tehkää ruokaa, jota haluatte syödä. Mä tein viikonloppuna linssicurryä, jota ystävällekin tarjosin. Se oli ihan ok, mutta hieman mautonta. Tuli kuitenkin hyveellinen olo, kun söi jotain näin terveellistä ja kunnollista. Mutta sitten se seuraava päivä. Kirjaimellisesti hampaat irvessä söin sitä ja olin ihan loukkaantunut itselleni tämmösestä tyhmästä ruoasta. (Loput meni roskiin)

Tänään sitten nauratti kun tuli facemuisto. Olen vuosia sitten päättänyt tehdä linsseistä ruokaa ja kun se syömisen hetki tuli, koin sen ihmisoikeusrikkomuksena. Voisinko ottaa tästä nyt opiksi? Mä voin toteuttaa hyveellisyyttä jollain muulla keinolla kuin linsseillä. 

Esimerkiksi Fiksuruoka-tilauksella. Ostin laatikollisen noita Buldakeja, joita kuopus syö. Ei mene hukkaan ei. Propsit itselleni siitä, etten tilannut samalla suklaata :D

Long time no taloudelliskatsaus

 

Älkää antako mun Vinted shoppailun hämätä. Oikeasti olen ollut aikamoisen taloudellinen tässä viime aikoina. Mulla on oikeasti ollut jo aika pitkään sellainen outo "ahdistus" rahankäytöstä. Mua ei ole huvittanut käyttää rahaa eikä etenkään itseeni. (Ja sit aloin ostamaan vintukasta. Ristiriitaista.)

Mä en ole panostanut omiin sapuskoihini juurikaan eli syönyt aika edullisesti. Kuopus ei ole kotona juuri ikinä, niin en kauheasti tee ruokaa hällekään. Makselen toki työpaikkaruokailuja, joissa syö kalliisti. Valitettavasti ei ole onnistunut sellainen, että tekisin ruokaa, jota ottaisi evääksi. Useimmiten menee töihin suoraan koulusta, niin ei onnistu eväät. 

Juuri laskin, että tänä vuonna eli siis kolmessa viikossa ruokaan mennyt keskimäärin 112 e viikossa. Uskomatonta. Toki se johtuu myös siitä, ettei talossa ole työipanoita ollut koko aikana. Mutta olisipa kiva, jos tämä olisi uusi trendi. 

Tänään sain myytyä täältä muutaman mukin ja pari sisustustyynyä ja tienasin kympin ja oon siitäkin ihan että oo ja jee. Naurattaa oikeasti tällainen, mutta kivahan se on pienestä ilahtua. Erityisesti ilahduttaa tietysti se, että jotain tavaroita saanut ovesta ulos. 

Eilen meinasin taas aloittaa vaatehuoneprojektin, mutta lannistuin about heti. Mutta sain vähän järkkäiltyä siten, että vein tyynyt ja peitot sieltä muualle tilaa viemästä.  Että kaikki oikeasti samassa paikassa. Jonain päivänä pitäisi poika kaapata hetkeksi, että kävisin sen vaatteita läpi ja saisi nekin kaikki yhteen paikkaan. Nyt hän on levittäytynyt muutamaan eri kaappiin ja ehkä kolmasosa on turhia. Huomatkaa, hirmu paljon helpompi puuttua jonkun muun vaatteisiin, kuin niihin omiin. 

Eilen illalla mietin, mitä kivaa tänään pukisin päälle ja keksin hauskan uuden yhdistelmän. Aamulla en enää muistanut mikä se oli ja muutenkin trikoot ja neule on ihan riittävä täällä kotona :D

Haaaveena on se, että kohta minäkin alan postata täällä mun hauskoja uusia asuja. Mullahan on tähän vuoteen ajatus, joka on, että pitää näkyä ja erottua. "Mitä et voi peittää, niin korosta."

Ehkä huomenna.

Lupauksen rikkoja

 

Päättäväinen Älä osta mitään-tyyppi täällä hei. Just ostin uuden tyynynpäällisen, koska piti saada iloista väriä. 

Vintedistä ostin yhden kirjankin. Siis kuinka tämä voi olla näin vaikeaa? 

Onneksi olen myös muutaman vaatteen myynyt ja tienannut huikeat 37 euroa. 

Nyt mulla olisi luppoaikaa vaikka kuinka, mutta en olen päässyt vieläkään vauhtiin siinä, että myisin puolet vaatteistani. Laiskuus lisää laiskuutta. 

Tällä viikolla olen lähinnä katsonut Stranger thingsiä Netflixistä. 

Olen myös syönyt paljon salaatteja, mikä lähes riemastuttaa. En nimittäin muista milloin viimeksi tehnyt salaattia. 

Sit mulla on nälkä yhtäkkiä koko ajan, esim nyt, vaikka söin sekä ruokaa että laskiaispullan. 

Voiko nälkä tulla, jos vain makaa? 

Mitä lupauksia mä nyt tekisin? Mitä lupauksia tekisi mieli rikkoa ihan kaikkein eniten?