perjantai 22. maaliskuuta 2024

#omenaviipale ja taloustietoa

Nauratti kuinka pienen pieni juttu mun keittiössä sai suuren suuren kohun aikaiseksi. Joku aika sitten mulla oli sosiaalityöntekijöitä kylässä ja kun kahvipöytään katoin myös kipon, jossa oli ohuita omenaviipaleita, suut loksahti auki. "Voiko noita noinkin viipaloida? Vitsi miten hyvin noi maistuu lapsille. Minäkin alan tehdä noin." 
Seuraavalla viikolla toinen sosiaalityöntekijä kertoi että hänen lapsensa haluaa nyt joka päivä syödä omenaviipaleita. Toinenkin sossu oli kertonut mikä suksee viipaleet on olleet. 
Eilen törmäsin yhteen sosiaalityöntekijään, joka kertoi miten innoissaan heillä lapset syö nyt omenaa. 

Ja siis, kyseessä tosiaan ohuet omenaviipaleet. :D Gourmetkeittiöstä päivää!

Omenoista talousmenoihin.

Ystäväni, joka viime viikolla kertoi että pitää pärjätä kaksi viikkoa satasella, viestitti viikkotilanteen. Hänellä on vielä 60 euroa jäljellä. Pakastinta tyhjennetty urakalla ja itsekin myönsi ettei heidän ruokavalionsa kovin ankealta kuulosta. Sisäfilettä, Hanna G sokerilohta, pitsaa, lihamureketta. 

Ryntäsin pakastimelle ja otin kassler pihvit sulamaan pojalle, joka syö niitä kaksi päivää. Jääkaapissa on kilo kanapihvejä, joista teen ehkä ensi viikolla sekä nugetteja, että itkukanaa tai marry me kanaa tai jotain muuta. Siinä olisi kolmen päivän ruoat. Tonnikalaa on monta purkkia, joten pastakastiketta tiedossa. Pakastimessa on myös jotain guajillo kanasuikaleita ja ehkä niistä joku pasta tai wokki tai joku tortillakääröhässäkkä. 
Taloustilillä 311 e viikoksi, eli oikeasti rahaa pitäisi jäädä reilusti vaikka joudun myös tankkaamaan. (jos ystävä siis selviää tuolla kuudellakympillä, mulla on tosiaan megaluksustilanne, enkä siis muuta ole väittänytkään.)

Mun tämän hetkinen suuri haave on, että kun olen matkarahan säästänyt ja puskurissa tarpeeksi rahaa (mikä on tarpeeksi?) alan laittamaan rahastoon reilusti enemmän kuin nyt plus lyhennän sitä asuntolainaa enemmän, kuin mun uusi maksuohjelma käskee. Edes molempiin satanen kuussa enemmän on ihan realistista. Varsinkin jos pääsiäinen menee ohi ja Mignon-munat loppuu kaupasta, enkä voi enää ostaa niitä. (Itsekuri, missä olet? Vai olenko edes yrittänyt etsiä?)

Kuopukseni juuri äsken sanoi että hän haluaa työn, josta maksetaan paljon ja hän haluaa olla rikas ja elää "hyvin", eikä ikinä joutua stressaamaan rahasta.
Yritin selittää, että vähempikin raha riittää, koska usein hyvätuloiset esim asuu liian kalliisti ja ne hyvät tulot valuu siihen asumiseen. (en jatkanut siihen, mitä sit tapahtuu kun ne hyvätuloiset eroaa ja toinen lunastaa toisen ulos talosta ja sitten elää kauniissa kodissa , mutta kaikki rahat menee siihen asuntolainaan.)
Olen vahvasti alkanut uskoa sanontaan Ei ne isot tulot vaan pienet menot. Tänään taas katsoin @kolmiokuudelle videoita, joissa kahdella kympillä ostaa perheelle monen päivän ruokia. Ne on ällistyttäviä, mutta silti realistisia vinkkejä. 
Voisinkin haastaa itseni siten, että katson mitä mun viikon ruoat maksaa. Hirveä vaiva kyllä laskea, mutta kiinnostaa. Saattaa olla et Mignon munat maksaa mun ruokia enemmän ja se fakta voisi pysäyttää mun karsean himon. 

Hei hei, kuitit ja laskin esiin. 

torstai 21. maaliskuuta 2024

Parisuhdetraumat

 Vaihteeksi taas parisuhdetraumahöpinää.  Vaihdoin juuri kuulumisia yhden tutun kanssa, joka oli juuri muuttanut avoliittoon. Uusperheeseen. Mulle jymähti kivi vatsaan ja juuri ja juuri sain onniteltua onnellista. Oikeasti mun sisin huusi että ootteko hulluja, miksi haluatte pilata elämänne et onnee vaan matkaan. 

Vähän järkytyin itsekin, kuinka lähes vihamielisesti suhtaudun uusperhejuttuihin, vaikka se nyt omalla kohdalla ei ollutkaan mikään ongelma. Osin ehkä tutun "ihana jakaa arki jonkun kanssa" särähti kyyniseen mieleeni. Jos miehellä lapset on isoja ja asuvat omillaan ja naisella on kolme varhaisteiniä/teiniä, niin onnea ja iloa siihen arjen jakamiseen. Miten ajattelit että mies ottaa sun hommia itselleen?

Toinen kyyninen ystäväni puhui tästä myös. Hänestä miehet on koodattu sysäämään hommat naisen niskoille ja se näkyy parhaiten näissä "sun lapset".jutuissa. Että kuinka se mies osaa ottaa paikkansa joukossa ja kuinka se ihan oikeasti kykenee olemaan "avuksi". Nojoo, jos vaikka hoitais kauppa ja ruokajutut. 

Samassa keskustelussa puhuttiin että vaikka olemme joustavia, niin loppupeleissä ehkä aika joustamattomia. Jos on vuosia hoitanut omat ja lasten asiat itse, niin vaikea alkaa niitä tapoja muuttamaan, että mies voi kyllä saada nenilleen, jos yrittää siinä jotain omaa säätää. 

(ja kun on ne kasvatuserot välillä ystävyyssuhteissakin keskustelussa. Esim mä oikesti olen aika löperö ja lellivä ja välillä mua katsotaan vähän silmiä pyöritellen, et taas annan periksi jossain. Ystävyyssuhteessa nämä naurattaa, mutta parisuhteessa EI todellakaan.)

Kävikö selväksi että noi hommat ei siis kiinnosta mua enää :D


tiistai 19. maaliskuuta 2024

Kaikenlaista

 Joskus on kiva katsoa elämäänsä ulkopuolisen silmin. Viikon sisään olen kuullut että mun elämä vaikuttaa tasapainoiselta, on ihmeellistä, että mulla on lähes aina kukkia pöydällä, olen ällistyttävän joustava työasioissa ja taas senkin kuulin että olen Jumalan lahja. 

Lisäksi tänään mun sosiaaliohjaajat kävi kylässä ja yllä olevien lisäksi kuulin että olen pelastanut jonkun kollegan elämän. Olen kuulemma joskus hehkuttanut hormonien käyttöä ja kuinka unet parani ja nyt tää kollega oli mun innoittamana hankkinut hormonit ja elämä hymyilee. Nämä mun ohjaajat kyseli lisää ja totesivat ajavansa saman tien gynelle itsekin 😀

Eli aika hyvä viikko käynnissä. 

Viikonloppuna mulla oli vapaa viikonloppu. Kävin ystävällä, kahdessa poikien pelissä, toisella ystävällä ja katsonut viisi jaksoa Muodin huipulla ohjelmaa. 

Hirmu ihmeellisiä juttuja en selvästikään kaipaa. (Tuon mä sanon joka välissä, mutta aina mä silti sitä hämmästelen. )

Sadanstuhannes kunnianhimoinen Syö pakastimesta-viikko alkanut. Eilen syötiin sunnuntaina tehtyä bolognesea, tänään kylmäsvulohipastaa. Pahoin pelkään että viikon muutkin ruoat on pastavoittoisia, mutta ruoka kuin ruoka. 

Olisi aineita myös lihapataan ja kilo kanapihvejä esim nugeteiksi, mutta ehkä säästän ensi viikkoon , kun kaikki koolla eli kuopuksella äitiviikko. 

Lihapadasta tuli mieleen ystävä, jolla kävin viikonloppuna. Hänellä on todella huono rahatilanne ja pitää selvitä satasella kaksi viikkoa. Selitti että onneksi pakastimessa on kilo sisäfilettä, jonka ostanut alesta. " Pitää syödä pihvejä pari kertaa viikossa." Samaan aikaan hän teki parsapastaa. Nauroin että hänen köyhäilynsä ei minua nyt oikein vakuuta. 

Mä olen syönyt JOKA päivä kasvisnuudelifetahässäkkää. Mä en vaan kyllästy. Ja kun kyllästyn, niin keksin jonkun muun jota syön joka päivä. Mun lounaskin on joka päivä munakas ja kaksi juustoriisikakkua. Mä oon varmaan kulinaristien kauhu. 

Söin muuten ystävälläni elämäni ensimmäisen kasvispitsan. Oli ihan hyvää, en valita, mutta konseptina en vain tajua kasvispitsaa. Pitsa on mättöruoka. Kasvikset ei ole. Eli toi on joku todella hämäävä ruoka. Jos saisin krapulapäivänä tuollaisen, itkisin. (En juo koskaan niin että tulee krapula eipä sillä. )



keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Tuhlaavaisuusblogi

 Nyt loppui. Mä en enää jaksa nillittää kaupassa, enkä yhtään aio elää säästäväisesti, koska tuhoontuomittua kaikki kuitenkin. 

Koska ihan sama että jos jossain kohtaa yrittää säästää, koska toisaalla menee kaikki rahat joka tapauksessa. (keskimmäisen autokoulu ei mene putkeen. Lisätunnit ja inssi 450 e, uudet tunnit ja inssi 290e. Toivottavasti jää tuohon, koska rahat loppuu)

Aion siis elää siten, että kun raha liikkuu, niin virrat kuljettaa sitä ees taas ja takaisin mulle. 

Mutta huomasin kyllä juuri, etten ole tänä vuonna ostanut yhtäkään vaatetta itselleni enkä usko ostaneeni yhtäkään sisustustavaraakaan. Pari kirjaa kyllä, mutta mulla on lahjakortti, niin sitähän ei lasketa.

Kirjoista puheenollen, Suomalaisessa kirjakaupassa on nykyään systeemi, että jos kuukaudessa palauttaa kirjan, saa vitosen lahjakortin. Pidin ajatusta ylityhmänä. Miksi mä ostaisin kirjan ja palauttaisin sen pikkukorvauksella. Et jospa kirjasto olisi fiksumpi juttu. Nyt vaan kävi niin, että ostin mielipuolisen huonon chick lit kirjan, jota en kestänyt katsoa kodissani, joten palautin sen ja sain sen vitosen. 

Kallis oppiläksy. Ei saa ostaa random sontaa. (Ystävykset rakasti suklaata ja söi sitä koko ajan ja jokainen murhe lääkittiin suklaalla. "Oi ei, miehesi teki itsemurhan, ota pala suklaata suuhun, niin olo helpottuu.")

Pieni tuhlaavaisuus on sekin huippuidea, jonka toteutan huomenna. Vien lapset lapsiparkkiin ja menen vesijuoksemaan. Hinta on kymppi bensaan ja ainakin 7 euroa uintimaksua, mutta palkkana oma aika ja liikunta ekaa kertaa vuosiin. Tämän saman teen kahtena seuraavana viikkonakin ja siihen se loppuukin. Lapsiparkki päättyy. Mutta hei, kolme kertaa omaa aikaa ja liikuntaa. Jostain  se on iloittava. 

Viikonloppuna mulla on ensimmäinen viikonloppuvapaa tänä vuonna. Mulla ei ollut suunnitelmia vapaille ja nyt näyttää siltä, että se menee pojan koriksen parissa, mikä ei todellakaan ole se mun ideaalitilanne. Siis vaikka tykkäänkin käydä peleissä, niin en olisi toivonut että mun lauantai-ilta menee siihen. 

Aiheesta kirjoitti juuri ystäväni facessa. Hänellä menee kaikki viikonloput lasten koripallojuttuihin eikä edes muista milloin olisi ollut viikonloppu vain itselle. Hän mietti millaista elämä on sitten joskus ilman tätä. Hän pelkää, että elämä on sitten tyhjää ja hän tuntisi itsensä turhaksi. Jotenkin pystyin samaistumaan tuohon. Pelkoon ja turhuuteen. Mutta muiden elämää seuranneena tiedän, että tyhjä tila täyttää itsensä. 

Mä olen viime aikoina ollut kiireen lisäksi aika flegu. Taas harmittanut etten ole kirjoittanut tänne mun tuhansia ajatuksia, jotka ei liity säästämiseen. 


Ainiin, varasin Kreikan matkan. Lähden ystävän kanssa juhlimaan hänen viisikymppisiään. 




tiistai 27. helmikuuta 2024

Asuntolainajuttu

 Nyt on kuulkaas todella vakavaa rahapohdintaa. Mulla oli palaveri Nordean kanssa ja sehän meni todella loistavasti. Mutta hämmentävästi. Mun marginaali tippui 0,45 prosenttia. Nice. (Toki maksaa 250e) Mutta sitten todella yllättävästi virkailija ehdotti, että voi pidentää mun laina-aikaa. Lopputuloksena on se, että mun kuukausierä laski muutamalla kympillä, eikä noussut pelkäämälläni parillasadalla. Mutta sitten se mutta, nythän mun laina tosiaan lyhenee hitaammin, oikeasti hitaammin. Kysyin onko nyt paras ajatus se, että samalla säästäisin esim rahastoihin rahaa. Kyllä, oli vastaus. "Ihmiset elää ihan liian tiukilla ja maksaa lainaa hirveää vauhtia, mutta sitten jos tapahtuu jotain yllättävää, ei ole mitään rahaa mitä irrottaa käyttöön."

Mua alkoi kuitenkin hieman stressata tämä päätös, joten ajatuksena on, että maksan lainaa aina enemmän pois jos talous sallii, plus siirrän rahastoon isompia summia. Nythän mulla työtilanne oikeasti on sellainen, että jää rahaa laskujen jälkeen. Mutta sit on kiva, että jos rahaa on vähemmän, niin mun lainakulut on sopivan hillityt. 

Hommahan on se, että rahaa menee liikaa koko ajan. Hiihtolomalla pelkästään ruokaan meni 300 euroa eikä edes syöty ulkona. Mut vaan syödään perikatoon. Mun kuopus pystyy samana päivänä syömään sekä jättikokoisen Rustica pitsan, että 400 grammaa kanaa. Jotenkin vaikuttavaa. 

Sit tänään pidin kuittisulkeisia ja huomasin että yhtenä kauppapäivänä pelkästään herkkuihin meni 26 euroa. Hiukan järkyttää, että neljännes ruokamenoista on karkkia jne. 

Nauraako kaikki, kun julistan, että tällä viikolla syödään jääkaapista ja pakastimesta? Ei mitään kauppareissuja. :D


tiistai 20. helmikuuta 2024

Random-juttuja ja treffirapo

 -Olen tehnyt lihapataa reilusta kahdesta kilosta lihaa. Näemmä riittää kolmeksi päiväksi. 

-Olen saanut puhelun Nordealta, jossa kertoivat korkokaton päättyneen ja kysyivät haluanko palaverin , jossa sumplittais näitä lainoja ja korkoja. (Kyllä kiitos)

-Olen välillä niin pitkästynyt että pelkään kirkuvani. 

- Olen myös hirmu kiitollinen arjestani ja monesta läheisestä. T'änään ilahdutti, kun miniä lähetti instastoorin, jossa joku mimmi kirjoitti haaveilevansa et voisi estää anoppinsa instassa. Miniä kirjoitti, että hän ei halua. :D

-Tänään yllätin itseni ja silitin monen monta vaatetta. Oli pakko keksiä yläkerrassa jotain hommaa, että lapset pysyisi lastenhuoneesa leikkimässä, joten raahasin silityskamat lastenhuoneen viereen. Tuli katsottua omia vaatteita uusin silmin, kun ne oli rypyttömiä. Taas kuvittelen keksiväni uusia asuja. 

-Niin ne treffit. Ne oli oikein hauskat. Tai siis sellaiset helpot ja puheliaat ja nauravaiset. Inarin mies sitkeästi elää mielikuvassa että olen jotenkin ihmeellinen. Hän teki sen hyvin selväksi moneen kertaan. Ravintolassa kertoi tarjoilijalle, että olemme toisilla treffeillä kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Mä nauroin et hän haluaa meistä parin vain päästäkseen lehteen kertomaan meidän tarinaa. Kuinka rakkaus löytyi näin monen vuosikymmenen jälkeen. Mutta nyt siis ei ole vieläkään tällaisia tunteita mulla, mutta siis kivaa oli. 

-Mignon munat on saapuneet kauppaan mun silmien eteen. Turmio. Vasta neljän pakkaus syöy :O

torstai 15. helmikuuta 2024

Viimehetken tunnelmat

 Puhutaanko taas mun viime aikojen suosikkiaiheesta eli siitä, kuin vähän mä haluan mennä "treffeille"? Parin tunnin kuluttua mun pitäisi istua junassa ja jotenkin olla innoissani tai edes "mielissäni". Olen kohta vuorokauden ollut perumassa, koska mua nyt vaan uuvuttaa. Yritän muistaa, että viime kerralla oli sama fiilis ja mullahan oli tosi hauskaa peräti kahdeksan tuntia. Että mikä mua negistyttää?

Pohdin asiaa pitkään ja huolella. Vastaus on se, että mun työ vie multa kaiken, omat ihanat lapset täyttää lopun, ystävät saa jotain ja sit ajatus jostain suhteesta on vain liikaa ylimääräistä työtä. Olen tästä varmaan vuosien aikana ennenkin maininnut useastikin ehkä, että jos mun pitää jonkun miehen kanssa kirjoitella iltaisin, niin koen et se on mun ajasta pois. 

Eli miehet ja suhteet on mulle vähän työhön verrattavissa oleva asia. 

Sitten on se pieni osa minua, joka pohtii yksinäistä loppuelämää. 

JOO tiedän, näitä samoja jauhan jatkuvasti, mutta omapa on päiväkirjani :D

Jk. Pääsenpä hetkeksi pois kotoa (Kiitos äidin) ja saanpa ehkä hyvää ruokaa ja pari lasia viiniä.