Jouluun on neljä yötä

 Jotkut laittavat nyt joulua tai vähintään tekevät joulusiivoa. Mitä teen minä? Saan vihdoin ratkaistua, miten Netflix, Spotify, sun muut laskut veloitetaan pankkikortilta luottokortin sijaan. Olen maksellut Visoja pois ja hermostunut, kun NOLLA muuttuu esim 16,99 summaksi. Mutta nyt se on korjattu. Joulu saa alkaa.

Eilen hieman nolona naureskelin taas itselleni. Mä olen jumalattoman lapsellinen ihminen. Kun äiti kertoi, että meidän perinteinen joulupuuro on peruttava näitten koronajuttujen vuoksi, niin aloin kyynelehtiä. Mutsi oli että "jos joku saa koronan tai jopa kuolee koronaan, niin onko se sen puuron arvoista". Mä nyyhkin, että jos mä kuolen, niin se on vaan lahja maailmalle. Siis oikeasti. Rouva 50!!! 

Mutta se sukujoulu on mulle ja mun pojille supertärkeä. JOKA aatto kokoonnutaan mun vanhemmille vähän ennen kahtatoista, glögi kädessä katsotaan joulurauhan julistus (haluttiin tai ei) ja sitten syödään puuroa. Puuron jälkeen kahvia ja kakkua ja sit lähdetäänkin omiin suuntiimme. 

Yhtenä jouluna tää perinne oli tauolla, kun vanhemmat lähti reissuun. Mun pojat itki ihan tosissaan. Nyt kerroin isoimmille ja ne oli pettyneitä, koska tää on heillekin iso juttu. Kuopukselle en uskaltanut kertoa eilen, koska en halunnut kuulla kiroilua ja itkua. 

Samperin korona. Pilas mun joulun ainoan kivan jutun.

No ei, tapaninpäivänä mulla on pojat. Se on parasta tietty.

Ja aattona joulusaunotaan, sit esikoinen ja miniä tulee tänne puurolle ja suklaalla. Iltapäivällä miniä viedään kotiin ja pojat lähtevät isälleen joulun viettoon. Mä aloitan vain perustorstain vieton. 

Jos luoja suo, niin perjantaista sunnuntaihin olen vapaa työstä. Sitä odotan!

Jos olisin joku muu

 Eilen päädyin shoppailemaan asioita itselleni. Sille itselle, joka en ole huom! Tilasin nimittöin Intersportista juoksuhousut, Niken, ja juoksulenkkarit, Helly Hansenin. Minähän en juokse, enkä aio juosta. 

Mut tulipa ostettua.

Suklaatakin olen ostanut älyvapaan paljon. Ja kuten ennenkin on käynyt niin kävi taas. Mä laihdun, kun talossa on tarpeeksi paljon suklaata. Outo ilmiö, mutta jokavuotinen. En ole varma uskallanko perustaa tämän aatteen pohjalta jotain laihdutusvalmennusta, mutta jos uskallan, niin kerron teille.

Kerron ilmaiseksi mun uuden salaisen uniaseen. JOKA ilta menen nukkumaan napit korvilla ja kuuntelen Youtubesta unimeditaation nimeltä Sleep talk down. Se on ihana ja selvästi supertehokas. Mä nimittäin sammun alta aika yksikön. Olen kyllä huomannut meditoinnin haasteen. Pitäisi keskittyä omaan hengitykseen tai miehen ääneen (joka on ihana), mutta mun ajatukset hyppelee missä sattuu. Yhtäkkiä aina huomaan, etten ole kuullut sanaakaan miehen puheista. No kuitenkin, nukahdan n kymmenessä minuutissa ja mikäs sen parempaa. 

Tällä viikolla olen ollut ärsyyntynyt jokaisesta, joka laskee päiviä lomaan. Ihminen, jolla ei ole lomaa, ei jaksa loputtomiin kuulla muiden lomista. :D

Näillä näkymin mulla pitäisi olla joulunpyhinä kaksi vuorokautta vapaata, mutta en uskon kun näen. En ole aloittanut aamukampaa, etten vain pety. Huomenna mulla pitäisi olla päivävapaa ja läpällä mietin että otan itselleni tuntihotellin. Hotellihuone kylpyammeella. Siellä sit lilluisin kuusi tuntia yksin. 

Ensi kesän lomaa odotan myös, enkä yhtään hyväksy ajatusta, etten pääsisi lomamatkalle. Rahat olisi jo kasassa, varmuus vain puuttuu. Tässä kohtaa meditaatio ja hetkessä eläminen voisi toimia.

Tässä siis viikon tärkeät ajatukset, olkaa hyvä. 

Jos elämä olisi Gloriaa osa 2

 Tärkeimmän unohdin eilen teille kertoa tuosta superhyper parisuhde-elämäntapa-jutusta. 

"Musiikki toimii meille inspiraation lähteenä. Saatamme esimerkiksi pohtia, miltä ääni näyttää ja miten musiikkia voi visualisoida." 

Miksi mä en ole tuollainen? Voisin kuvitella, että mies illalla täällä pohtis ääneen, että tämä Curen biisi kuulostaa hieman siltä, kuin kuorma-auton muotoinen vene käynnistyisi turun saaristossa, mihin toteaisin, että ole hiljaa, mä katson leffaa. 

Tänään aion puhua vain luovasti. Katso kulta, eikö nämä leivänmurut pöytäliinalla tuo mieleen sen illan Kreikassa, kun söimme liikaa tsatsikia?

Btw, aamulla mä laitoin itselleni Lumenen natural glowta ja Lumenen cc-voidetta. Koska näytin valjulta, lisäsin vielä poskipunaa. (Totesin myös. että mun olisi PAKKO meikatata joka päivä ihan tosissaan ja kunnolla, koska en enää näytä itseltäni pikkumeikillä. EN kyllä näytä itseltäni missään meikissä. Mä olen vanhentunut! Se on vain pakko myöntää.

Syön siis lisää suklaata, koska mitä välii. 

Jos elämä olisi kuin Gloriasta

 Tänään olen keskittynyt murisemaan naistenlehtien jutuille. En tiedä onko tämä kateutta vai enkö mä nyt vaan kestä mitään.

Yhden henkilön tyylijutusta poimittua:

Tyylini on sekoitus skandinaavisuutta ja klassista yksinkertaisuutta, mutta mukana on ripaus romantiikkaa. Saisko saman selkokielellä. (sit se nainen sanoo käyttävänsä farkkuja, t-paitoja, nahkatakkeja, lenkkareita. Uu miten skandinaavista)

Kunpa mulla olisi tyyli, joka ei olis tämä. Käytän mustia Molly-farkkuja, koska en muihin mahdu ja tiedän, et nää on jo kaiketi so last season, mutta sanoinko etten muihin mahdu. Sit usein mulla on joku paita ja neuletakki. Kaulassa useimmiten muhkea huivi, mutta ei mitenkään elegantin tyylikkäästi laitettuna (koska en osaa). Jalassa mulla on aina jotku värikkäät lenkkarit. (koska olen nolo tai vähintään jalkavaivainen ja muut kengät sattuu)

Sit mun ykkösinhokkiin. Ykkös INHOKKI. 

 "Se oli kuin alkuräjähdys, joka kietoi kaksi maailmaa omaksi todellisuudekseen." (Pariskunta tapas tanssilattialla)

"Olimme siitä hetkestä lähtien avoimia ja pelottomia, elimme samassa rytmissä." (MITÄ? Puhuitte rehellisesti, uskalsitte päästä pierun, menitte samaan aikaan nukkumaan?)

Pienet rutiinit tuovat jokaiseen päivään lomatunnelmaa. (Siis mitä? No minäpä kerron. Pitkiä kävelyita ja tietysti ruokavalinnat. Onnea on hyvä kahvi, juusto, oliiviöljy ja pala juurevaa leipää. Olisinko mä onnellisempi jos osaisin juoda kahvia niin että AAH, kahvia, onpa lomaisa olo. Ja otanpas nyt palan juurevaa leipää ja dippaan sen oliiviöljyyn ja hitsi on olo kuin Kreikassa.)

Huomenna aion aamusta asti elää tällaista ylellistä elämää. Täytyy vaan nyt jo miettiä mitä pukee aamulla päälle, koska muuten olen kulahtaneessa Jyskin kylpytakissa aamupäivään asti. Onneksi ostin tänään uutta Lumenen cc-voidetta ja Natural glowta samalta merkiltä. Hehkun kauniisti heti aamusta, kun meikkaan ihan vain itseäni ja naistenlehtielämää varten. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Taloudellisintoilua

 Alkuun haluan ihailla etätyöläisiä, jotka tekee hommia sohvalla läppäri sylissä. Kuin te sen teette? Se näyttää kivalta, mutta on näköjään kovin vaikeaa. Aion kuitenkin yrittää.

Maanantaina intoilin sitä, että ostin neljän päivän ruoat 80 eurolla. Mutta eikös mitä, ruoka on ollut riittoisaa ja tänään syödään eilisen jämiä ja vasta huomenna syödään se alkuperäinen neljännen päivän ruoka. Eli 80 e, kuusi päivää! Välissä ostanut lisää maitoa ja leipää ainoastaan.

Eli se olisi siis mahdollista, että neljällä sadalla kuussa pystyisi ruokkimaan perheen. Mihinköhän käytän säästyneet sataset? :D

Seuraan Instassa montaa taloustietoista tiliä. Taviksia, jotka syystä tai toisesta yrittävät olla taloudellisia. Se on hurjan inspiroivaa lukea velkojen vyörytyksestä ja puskurirahastoista ja budjeteista. Etenkin budjetointi on mulle mysteeri. Miten ihmeessä saisin päätettyä vaikka ennalta, että ruokaan saa mennä 500 e kuussa ja omiin juttuihin 50e? Jos nimittäin vaikuttaa että menee enemmän, niin sit menee. Näin se on mulla toiminut. Ainoa mikä toimii moitteetta on se, että joka kuu menee 360 e tilille, josra maksan sähkölaskut ja vakuutukset. Myös harrastukset ja lukiokirjat maksan siltä tililtä. On mahtavaa, kun ei koskaan joudu paniikkiin, että kaikki laskut tulikin kerralla, ääk. Ne rahat on aina siellä ja ne riittää. 

Monilla näillä säästötyypeillä on monta tiliä ja ne aina palkkapäivänä jakaa rahat eri tileille ja vaan sen verran voi käyttää, kuin tilillä on rahaa. 

Täytyy pistää harkintaan.

Mainitsinko jo täällä laskeneeni, etä jos haluan kesällä pitää kolme viikkoa lomaa, niin mun pitää säästää 350 e kuussa alkaen NYT. 

Kävin muuten paikallisessa kauppakeskuksessa tänään. Kävelin sisään ja viiden minsan kuluttua ulos. Mua ei huvittanut etsiä eikä ostaa mitään. Joskus toiste sitten. 

Uusintapostaus

 Ihana Kinttupolku-Marika oli huomioinut, mun mainitsevan carbonaran usein. Sen vuoksi silmäni osui vanhoihin postauksiini. 

Kopioin tähän suosikkini. (ei herkkäsilmäisille)

Intohimoinen elämä (sisältää rumia sanoja)

Rakas ystävä viestitti siitä, et haluaisi elää intohimoisemmin eikä vain tylsistyä. Heti aloin miettiä mitä se voisi olla.
Aamulla heräisi ping vaan, innoissaan siitä että pääsee aamiaiselle. Intohimon kiilto silmissä tähyilisi jääkaappia, että mitä herkkua tänään söisi. Vonkuville lapsille sanoisi, että kehittäkää omat intohimon aamiaisenne, minä nyt keskityn itseeni.

Aamiaisen jälkeen kevyt meikki, mutta punaista huulipunaa vaikka matka on vain salille. (HAhahah, mun intohimoelämään mahtuu kuntosali aamuihin)

Salilla tunnen ekstaattista mielihyvää rehkiessäni uuden saliohjelmni parissa. Näen kuinka kädet muokkaantuu sellaisiksi, että kesällä saan lähes or.. katsoessani itseäni.

Kotiin tanssahtelen syömään treeniä tukevaa välipalaa. Jugurttia ja granolaa.
 Kirjoitan muutaman leikkisän viestin ystäville.

Iltapäivällä karjun intohimoisesti pojille, jotka VITTU tappelevat xbox vuoroista ja vittu tota peliä ei ole enää huomenna, kun vittu täällä vaan tapellaan.

Kas näin. Intohimoinen elämä sujui hyvin kunnes kello löi 14.

Uusi yritys.
Leikin lempileikkiäni kirjailijaa ja punaiset kynnet näppiksellä napsahdellen kirjoitan pakahduttavan kiinnostavaa postausta. (ei tämä)
Välillä vastailen hilpeästi ystävien viesteihin.

Kohta suunnittelen herkullista ruokaa rakkaalle perheelleni. Carbonara on intohimoinen ruoka, mikäli uskon avokadopastanaista ja hänen tuoretta aviomiestään.
(voi vittu taas. Oletteko lukeneet niiden parisuhdehaastattelun. Meinasin kivittää lehden. "Syömme jotta jaksamme treenata ja treenaamme jotta tulisi nälkä. Arki on ihanaa. Treenataan yhdessä, tehdään töitä yhdessä, käydään ulkona syömässä yhdessä. Ihanaa, uusioperhekin kukoistaa ja ihanaa eksänkin kanssa olemme ystäviä.)

Ruoan jälkeen tanssahtelen autolle kuskaamaan lasta breakdance-treeneihin ja hymisen punaisin huulin ees taas ajamisen autuutta.

Illan huipennus on Greyn anatomia. Sitä katson kateellisena, koska ne koko  ajan kiehnää (paneskelee) taukotilassa. Mun intohimoiseen uuteen elämään kyllä kuuluis tuollainen työpaikkaetu!!!!


Nonni, hyvä alku, karu keskikohta.

Anteeksi alatyylinen puhe. Mut se on merkki intohimoisesta asenteesta.

Tuo postaus on lähes viiden vuoden takaa. Paljon on muuttunut. Pojat ei tappele xbox-vuoroista. Ei ne oikeastaan edes tappele. Mä en käy salilla. Kuopus ei enää breakdanssaa. 

Mä edelleenkin tuskastun kateudesta kun seuraan avokadopastanaisen somea, mutta silti fanitan häntä big time. 

Mä vieläkin odotan, että musta tulisi luova ja mun postaukset olisi ällistyttävän upeita. 

Mut hei, eksän kanssa voi olla ystävä. Sen olen todistanut. 

Mut joo, ei ole elämä intohimoista. 

Pakahduttavan kiinnostava ruokaviikko

 No joo, lähinnä ruokaviikko. Olin aamulla hurjan reipas ja kävin Prismassa ostoksilla poikaviikon alun kunniaksi. Ostin neljän päivän päivälliset, plus lounasjuttuja, kasviksia, jugurttia, kolmea leipää, kolmea leivänpäällistä. Niin ja munia, kahvia ja banskuja.  Hinnaksi tuli 78 euroa. Sehän on oikeasti aika vähän. Meitä kun on seitsemän syöjää sentään. Aion yrittää olla menemättä kauppaan ennen perjantaita. Paitsi maitoa saan ostaa. 

Syödään taas niin perusjuttuja et ihan itkettää. Jauhelihakastiketta, chili con carnea, carbonaraa ja tandoorikanaa. (syödäänkö meillä ikinä muuta)

Tänään leivon ekat joulutortut. Matkin esikoista, ja teen nutella-torttuja. Kävin perjantaina ex tempore kylässä esikoisella ja ilahduin kuoliaaksi, kun hän oli leiponut. 

Eilen ilahduin kuoliaaksi siitä, kun keskimmäinen ja kuopus oli isällään keskenään ja tekivät pelmeneitä. Ne oli tehnyt 78 pelmeniä. Hirvee duuni vääntää tollasia. Pakko ihailla. Niitä ne sit söi iltaruoaksi ja iltapalaksi ja aamiaiseksi. Hassut ihanat pojat. Ne on viitseliäämpiä kuin minä. 

Ootteko te ihmiset miettineet jo joulua? Mä olen ajatellut etten jouluaattoa ja päivää noteeraa ollenkaan, mä juhlin vasta tapaninpäivänä, kun pojat on mulla. Pitäis jotain ruokajuttuja pohtia. Lahjoja pitäis miettiä myös. Se on vähän triplakääk. Vaikeita noi lahjat. Yhdet hyvät lahjat olen hankkinut, mutta eihän se riitä. Kohtuus ei ole hyvästä.

Mä olen vähän tolaltani kun kävi ilmi, ettei mulla ole "joululomaa". Mun toinen hoitomuksu on mulla joulunkin. Tavallaan jees ja tavallaan ei sit yhtään jees. Missä on mun joulurauha? Tässä kohtaa vuotta alan muutenkin kaivata LOMAA ihan hirveästi. 

Mistä tuli mieleen, että yksi ärsyttävä tyyppi "huolestui" mun väsymyksestä ja sanoi ettei työllä pidä itseään tappaa. Totesin etten tapakaan, mutta fakta on että töitä on tehtävä että saa perheen elätettyä. Se jotenkin typerästi kommentoi että ei kukaan määräänsä enempää jaksa ja ihmisraunio ei pysty ketään elättämään. 

Hv vaan kuule. Mä en ole ihmisraunio ensinnäkään. Toisekseen mua vituttaa kun joku joka ei ole yksinhuoltaja hölöttää tollasta. Mulla on  perhe elätettävänä. Piste. Ja hiton iso asuntolaina. En aio raunioitua, kiitos kysymästä. Ei mulla ole sellaiseen aikaa. 

(Ja mä oon väsynyt siksi, etten nuku kauhean hyvin riittävän usein. Ja toki väsyttää olla aina saatavilla. Mutta lähinnä olen pienten lasten äiti, eli sillä lailla väsynyt)

Irti laihduttamisesta

 Kaksi kuukautta sitten ystäväni selosti elämäntapamuutoksestaan. Aihe oli kiva ja kiinnostava, mutta sai aikaan oivalluksen. Mä en aio laihduttaa, enkä aio PÄÄTTÄÄ tehdä elämäntapamuutostakaan. Laihduttaminen ei laihduta, pysyvästi, ja elämäntapamuutokseni ei ole koskaan onnistuneet pitkällä juoksulla. Mä olen LUULLUT, että nyt se tapahtui, nyt onnistuin, ja tällä tavalla voin elää lopun elämää. Mutta hahahah, en voinutkaan. Mä olen jossain vaiheessa antanut pirulle pikkusormen eli syönyt suklaata jokusen kerran ja sitten se vain on jäänyt päälle. Morkkis ollut valtava.

No, mitä tapahtui kun lopetin laihduttamisen tai syömisten pähkimisen, herkuttelusta syyllistymisen? Ei mitään. Mun syömiset on ennallaan ja painokin pysynyt grammalleen samana. 

Elämäntapamuutoksen tehnyt ystävä sen sijaan syyllistyy, jos syö jotain väärää, plus angstaan kun paino junnaa tai on noussut muutaman sata grammaa. Hän on myös käynyt ystävän viisikymppisillä ja syönyt pelkkää porkkanaa. Siis mitä hittoa? Jos tekee elämäntapamuutoksen, eikö elämässä saa enää syödä juhlissa mitään?

Olen siis tehnyt oikean päätöksen.

Olenko itseeni tyytyväinen? En tietenkään. Poden ikuista jalka- ja vaatekriisiä. Mutta uskonko että laihduttaminen auttais? En. Hirmu simppeliä oikeastaan. 

Jäikö mulla nyt sit energiaa johonkin tärkeämpään? Ei!

Vaatehuonepostaus ja viisikymppiset

Olen täällä. Olen, koska vihdoin on asiaa. 

Kuten tiedätte, olen kärvistelly vaate ja vaatehuoneongelmissa.

Eilen tehopakkausystäväni tuli kylään mukanaan 50 oikeaoppista henkaria. Käytiin kaikki vaatteet läpi ja ripustettiin henkareille. Vaatehuoneen jokainen tavara laitettiin nimikoituun laatikkoon (kyllä, nuo valkoiset laatikotkin ilmestyi henkarien mukana) Lopputuloksena pois lähti jätesäkillinen tavaraa kierrätykseen, puol säkkiä roskiin ja puol säkkiä ystävälle. Voitteko ymmärtää?

Mutta ei tässä kaikki. Lähdin illalla hakemaan hoitomuksua kotilomalta ja kotimatkalla pysähdyin ostamaan juustonaksupussin ja yhden siiderin. Ajattelin viettää itseni kanssa laatuaikaillan! Tulin kotiin ja yhtäkkiä raikasikin onnittelut. Viisi mun ystävää oli olkkarissa ja ilmoitti, että nyt juhlitaan mun viisikymppisiä. Olin ihan äimänä ja piipitin, ettei mulla ole edes tarjottavaa. Ystävät nauroi, että toki he olivat tuoneet tullessaan. Pöydässä olikin ihanaa salaattia, briepiirakkaa ja huikea kakku. Ja toki skumppaa!

Innoissani kysyin tyhmänä heti, että onko ne nähneet mun vaatehuoneen. Kyllä, olivat. Se vaatehuoneproggis oli mun synttärilahja heiltä. Huoneen kruunas, nuo terrakotan väriset samettiset laatikot, joissa oli jo mun alusvaatteet ja sukat järjestettynä. 

Mä en voi tajuta!

Mun ystävät on ihania ja ihmeellisiä! Kaikki kutsutut ei olleet paikalla, mm. Neiti Sutkautus-Taru. Olin tosi liikuttunut, että tää naislauma oli mesettänyt viikkoja keskenään (ja eivät kaikki edes tunne toisiaan) ja punoneet juonia ja suunnitelmia. 

Nyt olen loputtoman onnellinen ja kiitollinen.

Mun syksy on ollut väsyttävä ja paska ja kaikki kiva on koko ajan peruuntunut. Tämä korvas kyllä kaiken kärsimyksen!

jk. Laatikoita on tulossa lisää ja saan nuo muovihärpäkkeet pois silmistä. Ylähyllyn legolaatikoillekin aion kyllä keksiä muun paikan. POIS mun buduaarista. 

 

Ruokavinkki!!!

 

Nyt olen satavarma, että uusimmasta Annasta löytynyt uunispagetti tulee olemaan syksyn arkihittiruoka. Toinen pastoista tulee testiin pojattomilla viikoilla. Olen revetä innosta. Kaksi ruokaa!

Kadehtien luin rva Kinttupolun kiertävistä ruokalistoista. Jollain se on tehtynä. Mulla ei.

Tällä viikolla syönyt uunijuureksia halloumin ja fetan kera sekä pekoni-kanttarellipastaa. (Päivisin munakkaita) Tänään laiskuuksissani syön pakastepitsan, koska olen yllättäin illan yksin.

Huomenna keksin jotain hyvää muillekin kuin itselleni. Oisko vaikka uunijuureksia taas?😛

Mut oikeasti, kaksi uutta reseptiä voi pelastaa illan. 

Taloudellisuus, siivous ja sen sellaista

Kuitenkin haluatte tietää onko mun projekti vieläkin kesken, On. Sen jälkeen kun vein esikoiselta tyhjentyneeeen kaappiin takit ja mekot, ei ole tapahtunut mitään. Mut onneksi ei. Onpa edessä tekemistä :) Ja äsken luin Kinttupolku- Marikan ihanan vaatekaappijutun ja haluan sellaisen itsellenikin. Sekä kaapin että jutun. On vain hyviä käyttökelpoisia vaatteita sopiva määrä. Kuinka loistokasta!

Taloudellisuuskin on vähän sitä ja tätä. Välillä oon ja välillä en. ( viime viikkoina mennyt ruokakauppaan 150e viikossa. En tajua kuin olen noin halvalla selvinnytkin) Askel parempaan on edessä. Naapuri ostaa mun toiselta naapurilta ostamani auton ensi maanantaina, kunhan auto on katsastettu. How nice.

 Toinen "ylimääräinen" auto on tällä hetkellä miehen käytössä toistaiseksi ja hän maksaa sen kulut. Eli sekin murhe poissa. 

Lisämurhe edessä. Taloon on kuulemma tulossa kattoremontti. Miten hitossa senkin maksaa? Paitsi rahalla :(

Mitäköhän se "sen sellaista "sitten olisi? Elämä on ollut vaihtelevaa. 

Tänään onneksi näen Sutkautus-Tarun pitkän tauon jälkeen. Lisäksi hoitomuksut kotilomailee, eli tänään olen VAPAA. Jos olisi joku paikka minne piiloutua omilta lapsilta, niin olisin intona. Mä en nyt halua olla saatavilla!

Tänään ilmestyy kasa naistenlehtiä ja ehkä asun niiden ja viinilasin kanssa autossa?

Viime viikolla tein pilatesohjelman neljä kertaa, tällä viikolla nolla. Mut jos tänään aloittais, niin ehtis ne neljä tälläkin viikolla. Tavoite!

Projektit seisoo osa 2

Keksin selityksen sille, miksi ne projektit ei vaan etene. No tietenkin se esikoisen muutto lykkää kaikkea. Olen päättänyt vallata poikien huoneesta esikoiselta jäävän kaapin. Sinne lykkään esim kaikki takit ja liian pitkät vaatteet. Kyllä, liian pitkät. Sinne joutuu myös pari (kymmentä) tavoitevaatetta. Pahoin pelkään, että kaikki mun vaatteet on kohta tavoitevaatteita. Joku lihomiskausi käynnissä. Kirosana. No joka tapauksessa. Vaatehuoneeseen saa jäädä vain käyttövaatteet. 

En ole nähnyt esikoistani toviin montaakaan minuuttia viikkoihin. Se on ollut isällään, jossa talo ollut tyhjänä plus tyttöystävällään viettää aikaa. Saattaa olla etten heti huomaa kenenkään muuttaneen minnekään. Viikon kuluttua on se päivä!

Syömisen ja lihomisen lisäksi, heinäkuu ollut kyllä aika kiva. Olen aktivoitunut tapaamaan ihmisiä eri tavalla kuin aiemmin. Nähnyt kolmea tosi vanhaa ystävää, joita en ollut aikoihin tavannut. On mahtavaa, kun on ystäviä vuosien takaa, joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin on jäänyt. Sai taas huomata, että somesta ei voi päätellä, miten ihmisillä elämässä menee ja mitä heille oikeasti kuuluu. 

Mutta some!!!! Ilman somea en tuntisi Kinttupolku-Marikaa. Me näimme viikko sitten livenä ihan ensimmäistä kertaa. Oli kerrassaan mahtavaa tavata joku jonka tuntee muttei ole nähnyt. Voi samantien puhua ASIOISTA, eikä tarvitse tutustella hiljaa ja höpistä säästä. 

Marika oli ihan Marika, juurikin niin ihana ja rauhallisen viisas kuin blogissaankin. Vähän petyin, kun puheessa ei näkynyt suluissa olevat, pienellä kirjoitetut viisaudet, mutta muuten oli varsin tuttua ja kivaa ja kiinnostavaa. 

Mitäs muuta mä olen tehnyt? Lukenut pääasiassa. Mulla on aivan järkyttävä kirjapino lukemattomia kirjoja odottamassa hyllyssä. Ostan ihan koko ajan lisää, vaikka entisetkin on lukematta. Mutta onko mitään ihanampaa, kuin tieto lukemista odottavista kirjoista?

Ja kun jokaiseen tunnetilaan on kuitenkin eri kirjansa. Talvella luin paljon Camilla Läckbergin kirjoja, ja haalin niitä kirpparilta. Sit yhtäkkiä kyllästyin. Lukemattomia on hyllyssä ainakin neljä. Et milloin iskee dekkari-into taas. 

Suurimmalla innolla luen tällä hetkellä kirjoja, joissa naiselle tapahtuu jotain (hirveää) jonka jälkeen hän aloittaa uuden elämän jossain. Joo ehkä vähän lapsellista ja naivia, mutta mä niin rakastan lukea niitä. Haluan uskoa, että minäkin voisin muuttaa esimerkiksi Englannin Cornwalliin ja alkaa leipoa focaccioita ja yhtäkkiä olenkin leipuri, joka elättää itsensä focaccioilla ja siinä ohessa tietenkin pidän neulekerhokahvilaa ja sitä kauttaa saan uusia ihania ystäviä ja kohta on keittiön suuren pöydän ääressä hirmuisesti ihmisiä ilakoimassa. 

(Että montas vuotta mä täytänkään kohta?)

Projektit seisoo, mutta yksi ylpeydenaihe sentään

Terveisiä hyvistä yöunista. Menin eilen nukkumaan 20.45 ja nukuin aamuun asti. 

Halusin vain tulla leuhkimaan sillä, että olen jo viikon pitänyt kirjaa menoista pilkun tarkkaan. Meinasin jo jättää touhun neljäntenä päivänä, kun järkytyin siitä paljonko mulla palaa rahaa kaikkeen. Olen joka kerta jättänyt kirjanpidon noissa kohdissa, nyt pakotin itseni jatkamaan. Viime viikko oli näemmö katastrofi, mutta nytpä pääsen haastamaan itseni ja parantamaan tulosta roimasti.

Ruokaa ei tarvitse ostaa kyllä enempää. Mulla on jo yli viikon tarpeet kaapissa. Huraa. 

 Tänään maanantailta jäänyttä chili con carnea, loppuviikon vaihtoehdot ovat intialainen ruoka purkista (madras), pekonipasta, tonnikalavuoka, itsetehdyt nugetit, hornetit, kanawok.

 Eli TÄLLÄ viikolla mun budjetti (jota mulla ei vielä ole) ei ylity yhtään. NIIN!

Viikon sisällä olen jotain juttuja ostanut pojan uuteen tulevaan kotiin. Kattila ja vedenkeitin. (kirppari, 7e)

Niin ja naapurilta ostan sängyn poikien huoneeseen, koska ihan ihan kohta voin luopua kerrossängystä, koska se eikoinen lähtee.

Sanoinko jo, että esikoinen muuttaa kuukauden kuluttua. Kyynel. Veljekset on onnessaan, koska saavat jakaa tuon huoneen kahtia, kun ei tarvitse mahtua kolmen roikaleen enää samaan tilaan. Niin vaan kaikki muuttuu.

Tänään on muuten paras päivä ikinä. Mun esikoinen on tyttöystävällään tän viikon ja kutsui mut sinne kahville. MUT! Se tai ne haluaa mut kylään! MUT!

Hitsi noi on mulle niin rakkaita. 

Kinttupolku-Marika mainitsi tänään aikovansa raivata vaatekaapin. Muistaakseni mä yritin itseni lisäksi muita patistaa siihen juttuun ja Marika RYHTYY toimiin.  Olenko itse aloittanut? (En)

Tän viikon plan:

lue

raivaa

jumppaa

etsi itsesi

Miten tulla saatanan taloudelliseksi?

Anteeksi kiroilu otsikossa, mutta nyt kuohuu päässä. TAAS päätin alkaa pitämään kirjaa menoista. Kaveri sai aamukahvilla naurukohtauksen, koska on kuullut saman sata kertaa. Nauroin itsekin, että aloitan aina innolla, mutta lannistun kolmen päivän jälkeen, kun niitä summia vaan kertyy ja kertyy.

No, sisuunnuin tästä niin, että nettipankista aloin kirjata summia ylös paperille otsikoilla Ruoka, Bensa ja muu. Se muukin olisi pitänyt laittaa eri alaotsikoille kyllä, koska MUUN määrä oli valtaisa.

Mua oikeasti lähes itkettää. Otin random kuukauden Huhtikuu ja aloin poimii numeroita. Ruokaan reilu 1000e, mikä ahdisti sekin, mutta mitä hittoa on MUUN 700e? Haloo!

Bensaan menee 200-300e, mutta niistä saan osan takaisin töistä, se ei ahdista niin.

Mutta se MUU.

Noihin kun lisää vielä Visa-laskut, joita nelisen sataa kuussa. Plus sähköt, vakuutukset, puhelimet, netit autot...

Voin kertoa, että nyt tuli MOTIa elää taloudellisemmin. Niin, kun siis ostin taloon pari viikkoa sitten kolmannen autonkin. KOLMANNEN. Ajatuksena esikoinen pääsee töihin ja kouluun syksyllä. No, tässä käykin kai niin, että poika muuttaa omilleen piakkoin, joten autosta, jostain niistä, voi luopua. Mainitsinko vakuutukset ja trafimaksut?

Noi summat oli niin jäätäviä että alkoi särkeä vatsaan ja teki mieli itkeä. etten pärjää. Mutta kas, mähän olen pärjännyt. Olen salaisen varakas ihminen selvästi :D Mutta jos olisin tarkempi, niin olisin oikeasti varakas superpärjääjä. 

Mulla on tuo kauppareissuongelmakin. Bonustytär katsoi kauhuissaan, mun kauppamerkintöjä. Käyn noin 40 kertaa kuukaudessa kaupassa. Siis MITÄ?? (Onneksi menee euro per korttivingutus toiselle tilille, vakuutusmaksuja varten)

Onneksi BT on fiksu ja kannustava. Ilmoitti, että nyt on kaapit täynnä ruokaa, tällä viikolla ei tarvitse ostaa lisää käytännössä mitään. Eli kauppakielto tuli. 

Nyt jäi vaatehuoneen siivous taka-alalle, koska nyt mua kiinnostaa vain ja ainoastaan talous. (En aio ostaa enää uusia vaatteita)

(Hieman lohduttaa noissa kauppalaskuissa se, että mun talouden hlöluku vaihtelee viiden ja seitsemän välillä. Et on meitä montakin toki. Plus se esimerkkikuu huhtikuu kertoi et keskimäärin ruokaan ja bensaaan menee 300 viikossa. Tavoite nro 1 on 250e ja pojattomilla viikoilla vaikka vieläkin alemmas)

VINKIT ja vertaistuki kehiin, please!!!

Täydellinen vaatekaappi

Mulla on ystävä, joka osaa ja tietää kaiken. Nyt se tietää kaiken onnelliseksi tekevästä vaatekaapista. Ystävän ystävä on reippaasti ylipainoinen ja oli valitellut sitä, ettei ole mitään päällepantavaa, vaikka hällä on monta kaapillista vaatteita. Tämä kaiken tietäjä sanoi, että kaapit kuuluu laittaa siihen kondikseen, ettei tule paha mieli kun sinne menee. Vaikka kaapissa olisi paljonkin kivoja vaatteita, niin naisella on silti paha mieli, jos kaapissa on epäsopivia eli epämahtuvia vaatteita. Ja paha mieli ei saa tulla.

 Hirmu helppo sanoa, että kaikki vaatteet pitää käydä läpi ja että vaatekaapissa saa olla vain vaatteita, joihin mahtuu ja joista pitää. 

Tietäjä ystäväni tilanne on se. Hän nimittäin osaa ommella loistavasti, niin hän suosikkivaatteistaan tekee kopioita. Hänellä on monen monen monta samaa paitaa, mutta eri väreissä ja kuoseissa. Ja aina tietysti oikeassa koossa ja etenkin omaa vartaloa imartelevassa mallissa. 

Eikö kuulosta kätevältä?

Sadatta kertaa mun pitäisi nyt siivota vaatehuone ja karsia kaikki "kyl mä joku päivä taas näihin mahdun"-vaaatteen joko pois tai varastoon, mutta pois silmistä mieltä pahoittamasta.

Ja jos kaapissa on paljon vaatteita roikkumassa tyhjän panttina, niin ulos vaan. Vaikka taas sinne varastoon. Kaappiin oikeasti saisi jäädä vain käytössä olevat vaatteet. Inspiroiva ajatus. Tulis paljon hyllytilaa. Käytän ehkä kymmenesosaa vaatteistani.

JA niin, kaikkitietävällä on sama metodi, jonka mä kehitin viisi vuotta sitten. Vaatekaupoilla se miettii, että käyttäiskö tätä vaatetta treffeillä. Jos vastaus on ei, niin sit sitä ei osteta. (Toki nyt kotivaatteita saa ostaa tarpeeseen, mutta ymmärsitte idean.)

Monelta mä aloitan tän puuskan? Just nyt ei ehdi. Näen lapsuudenystävää kohta. Sit onkin varmaan jo kiire lukea tai jotain. Mutta jo, mä teen sen. Otan ennen ja jälkeen kuvat varmasti. 

Haastan mukaan ainakin Kinttupolun Marikan ja Sutkautus-Tarun. Etenkin jälkimmäisellä taitaa olla vaatteita yhden kaupungin tarpeisiin. 

Kesän alku. Monia itkujen aiheita.

Millä ihmeellä mä saisin itseni joka päivä koneelle kirjoittamaan? Ei ihme, ettei musta koskaan tullut kirjailijaa. Menis 20 vuotta yhteen kirjaan.

On ollut hyvä kesä(n alku). 

Ensin sai esikoinen lakkinsa ja minä "pinssin". Esikoinen halasi ja kiitteli kannustuksesta ja tuesta ja huolenpidosta. Minä vollasin. Kerrottuani juttua kaikille, itkin lisää. 

Kakkua syötiin eksän kotona pienellä porukalla, jonka jälkeen startattiin mökille.

Mökillä oltiin reilu viikko. Meitä oli siellä aika lauma. Mun vanhemmat, sisko, minä ja mun pojat ja bonustytär, siskon kaksi lasta ja veljen poika ja bonuspoika ja heidän kaverinsa. Niin ja mun työlapsi. 14 henkilöä. Voitte kuvitella ruoan kulutusta. Esim itkukanaa tehtiin reilusta kahdesta kilosta kanaa. 

Loma oli ihana!

Loman jälkeen tuli huippu-uutinen, eli se, että esikoinen pääsi opiskelemaan juuri sinne, minne toivoikin. Hänestä tulee lentokoneasentaja. Koko ikänsä on ollut lentokonehullu ja nyt sit lukion jälkeen päätti siirtyä ammattikouluun. ( Sitä vaan tässä leijun, että yo-linjalle otettiin kuusi tyyppiä ja mun poika oli yksi niistä)

Olen ylpeä keskimmäisestäkin, joka kunnialla selvisi ekasta lukiovuodesta. Eikä edes rimaa hipoen paitsi omasta mielestään. Ylpeä siitäkin, että asui juhannuksen mun tutulla koiravahtina. Koira ja talo palautettiin moitteettomassa kunnossa ja sai toiveen tulla toistekin. Hieno 17-vuotias. Kauhen luotettava.

Kuopus yllätti todistuksellaan. Tyyppi käy koulua vasemmalla kädellä, mutta niin vaan oli alakoulun päättötodistuksen keskiarvo tasan 9. En ymmärrä moista.
Kuopus ilahduttaa (ja välillä uuvuttaa) samalla kultaisennoutajan pennun innolla ja energialla, joka on sisäsyntyistä. Hauskaa että heppu on 13-vuotiaana ihan samis kuin 6-vuotiaana. Iloinen ja puhelias, kiroilee kyllä enemmän.

Mun piti kirjoittaa tänään itseasiassa vaatekaappijuttua, mutta lipsahti muuhun. HUOMENNA mä kirjoitan vaatekaapista.
(Mä muuten viime yön nukuin vaatehuoneessa ekan kerran. Olipa ihana kokemus. Siellä oli pimeää ja viileää. Hyvä uni tuli!)

Puhutaanko vaihdevuosista?

En kyllä haluaisi, mutta jonkun on oltava edelläkävijä näissäkin :D Ts. olen ystäväpiirini eka näissä jutskissa.

Mullahan loppui kuukautiset reilu kolme vuotta sitten ja jotenkin vaan jäänyt niitä odotteleen ja "eihän mulla ole kuumia aaltoja tai mitään."

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä (10/20) oli todella hyvä vaihdevuosijuttu, joka avas mun silmät. Laitan tähän sen vaivalistan, niin voitte sitten tykönänne pohtia. Kun vaihdevuodethan alkaa ennen kuin menkat loppuu, mutta usein niitä ikäviä vaivoja, joita nainen saa, ei tajuta vaihdevuosista johtuviksi. Nainen masentuu, saa mielialalääkkeet, mutta jos olisikin saanut estrogeenia, niin masennus olis kaikonnut.

No jokatapauksessa. Mä olen ihminen joka karttelee lääkäriä kuin keskiverto mies. EN ole halunnut mennä lääkäriin.
Mutta kas, varasin gynen etäajan ja rupattelin puhelimessa vartin. Saan sekä estrogeenisuihkeen ulkoisesti käytettäväksi että progesteronia? suun kautta nautittavaksi. Näin helppoa se oli. Toki gyne mielellään näkisi minut ja PAIKKANI livenä, mutta haastattelun jälkeen sovittiin, et aloitan hoidon nyt ja kesän jälkeen tulen näytille labrojen kautta. Ja jos tulee jotain aiemmin, niin varaan ajan.

Lääkärin piti selostaa estrogeeniriskit eli rintasyövän. Totes että riski on pieni, "sun ylipaino on itseasiassa suurempi riski".

Mutta nyt se on virallista. Mä olen menopaussinainen.
 Odotukset on korkealla. Josko mun paska olo olis ohi jo ensi viikolla.

Lähes julkkikselle sukua-hetki

Ihan viattomana luin symppistä kirjaa. Takasivulta osui silmään kirjan arvostelut. Ja mitä näinkään?

Siellä arvostettujen magaziinien joukossa oli meidän Kinttupolku-Marika.

How cool is that?

Sit se Marika sano et mielellään lukis mun juttuja, niin ehkä täs on ryhdistäydyttävä. Mä oon ollu väsy ja sit mun kone on ollut etäkoululaisen käytössä ja seli seli.

Huomenna aloitan! 

Heiluvat tissit, uhka vai mahdollisuus?

Nyt korona-aikaan tuntuu että kaikki naiset intoilee siitä, ettei tarvitse käyttää rintaliivejä kotoillessaan. Yyh. Mä inhoan rintaliivittömyyttä. Jopa nyt kylpytakki vielä päällä, mulla on rintaliivit. Inhoan väsähtänyt profiilia, joka vilahtaa peilissä. Inhoan sitä fiilistä, kun rinnat on liian alhaalla ja kehtaavat liikkua. Niin, ettäs tiedätte tämänkin.
Ihmettelen myös naisten sukkahousukammoa. Mä rakastan niitä. On ihana kun jalat tuntuu napakoilta, eikä mikään liiku.
Olenko muutenkin ihminen, joka tarvitsee rajat ja raamit? :D

Tämä viikko on alkanut hyvin. Kävin työmenossa, nappasin bonustyttären kyytiin ja pokkana käytiin ostoskeskuksessa hengaamassa.
Kotimatkalla soitti ystäväni, joka on ollut korona-ajan ensin täyseristyksessä kotonaan ja sit lastensa kanssa muutaman viikon turvakodissa. Kysyi saako tulla kylään, kun pää hajoaa. No tulivat ja meillä oli niiiin hauskaa. Nuoriso nautti, kun sai nähdä kavereita, mä iloitsin kun sain hauskaa naisseuraa. Frendi ja bt:kin on hyviä kamuja jo keskenään aiemmin tavattuaan.
Kipaistiin viinikauppaan ja juotiin viiniä. Oltiin pääosin ulkona ihan koko ajan.
Lapsille tein pannaria, me aikuiset syötiin croissantteja briellä ja viikunahillolla.
Siis niin mainiot pikkukekkerit.
Uudestisyntynyt olo.

Eilen menin pikkupiiperön kanssa eksän nyksälle pihaleikkimään. Piiperöt leikki ja riekku ja pomppi ja nautti siitä, kun oli seuraa. Me aikuiset juotiin kahvia ja höpistiin niitä näitä.
Sinne mennessä koin alhaisen hetken. Pihassa oli uusi auto. Mä oikeasti myönnän, että olin raivoisan kateellinen siitä, että ne on viime ajat vaihdellut autoja taukoamatta ja nyt siis kaksi uutta autoa. Tunnen itseni surkeaksi köyhäksi osattomaksi ja epäonnistuneeksi. Tai siis tunsin, se meni jo ohi. Mutta joo, kyllä mä heidän kovin turvattua taloutta kadehdin hieman. Kateus liittyy kai siihen, että se oli ennen munkin elämää. Ei oo enää.

Tänään ohjelmassa ei ole mitään. Koululaisen kouluhommia, hiekkalaatikolla istumista AURINGONpaisteessa. Sorsia mennään ruokkimaan läheiselle rannalle koko porukka.

Eilen oli eka grillaus, makkaraa ja halloumia.
Tänään lainaan naapuriin savustuslaatikkoa ja savustan lohen. Sen kanssa perunoita ja salaattia.
Huomenna on varmaan uunimunakasta, kuten joka toinen viikko tapana on.

Uskomatonta, että on vasta keskiviikkoaamu. Tuntuu kuin viikko olis jo pitkällä.

Kivaa päivää!

Ruokaviikko jne

Jauhelihakastiketta, butter chickeniä, valkosipulista tonnikalapastaa, itsetehtyjä nugetteja. Ja mitä muuta? Onko mulla corona-muistihäiriö, kun en muistanyhtä ruokaa, jota varppina ollaan syöty tällä viikolla?
 Huomenna on hamppareita. Sen tiedän. Ja mikä hiton päivä on edes on tänään? Perjantai vai lauantai?
Yhtä sössöä koko elämä sanon.

Monin tavoin ollut ihan hyvä viikko. Mitä nyt miehen kanssa ajoittaista maailman sotaa. Niin häntä loukkasin, kun kehdannut sanoa, että kaipaan omaa aikaa ja rauhaa, kun meitä täällä nyt on kuitenikn seitsemän about koko ajan. En nyt häneen sitä kohdentanut, mutta häneenkin. Ei ymmärrä et tartten lukemisrauhaa esim. Ei tartte koko ajan mulle puhua😂

Odotan ensi viikkoa, et saan bonustyttären mun tueksi. Saisinko vaikka elää sen ja mun esikoisen kanssa? Ne ei rasita mua.

Töitä riittää eli lapsia, opehommia ja lasten kuskauksia ees sun taas. Kuskausten bonus on se, et käyn mutsilla usein kahvilla. Tosta noin vaan rohkeasti.
Se bonus 2 siinä on se, et pääsen pois kotoa. Kaverini ärsyttävästi kysyi että voi että, ahdistutko kotona. No haloo, hän käy kodin ulkopuolella töissä, niin viihtyy vapaalla kotona. Mä oon kotona koko ajan. Ja täällä on koko ajan talo täynnä muita. Rakkaita, mutta silti.

Sori valitus.

Jk.ainiin. Meillä oli mäkkäripäivä joku päivä, koska huvitti. Hah. Ei oo dementia.

Jk. Tänään kaveri tuli pihan aurinkoiselle puolelle kahville mun kanssa. Juteltiin viikon jutut ja yks piiperö leikki hiekkalaatikolla.
Yhdessä kohtaa sulkeuduin vessaan höpiseen Nti Sutkautuksen kanssa.
Automatkalla juttelin pitkästi bestikseni kanssa.
Siskoakin näin.
Että ihan hyvä elämä.

Monitoimihuone ja harrastusolkkari

Koska elän edelleen täällä omassa kuplassani, niin kerron meidän ihanasta monitoimihuoneesta. Ehkä laitan siitä kuvan jossain kohtaa. Te tiedätte tän mun vaatehuoneen, jonka muokkaus alkoi juuri ennen TÄTÄ. No, homma jäi vaiheeseen, koska TÄMÄ ja etenkin koska tekijä on riskiryhmäläinen ja eristäytyy kunnolla.
Viime viikolla bonustytär jäi tänne poikaviikoksi, koska huvitti. Ei päässyt esikoisen sänkyyn nukkumaan, vaan nukkui siellä vaatehuoneessa. Siellä saa kuulemma hyvät unet.
 Kun bt herää, hän kasaa taitettavan patjan pois huoneesta ja sitten sinne siirtyy mies terapoimaan potilaita etänä. Olen nauranut itseni tärviölle, kun mietin mitä parisuhdeterapiatyypit miettii, kun terapeutti on vaatehuoneessa.
Kollegojen kesken heillä oli joku videomiitinki, jonka aikana mies esitteli mun vaatteita, vöitä ja laukkuja kolleganaisille. Ehkä vähän outoa!

Mies on bilishullujen bilishullu, kuten olen tainnut mainita. Hän sai mut ylipuhuttua bilispöydän hankintaan. Junior kokoinen pöytä, kokoontaitettava, muka. Tossa se pöytä nyt on olohuoneessa. Mutta yllätyksekseni se ei haittaa mua. Koko perhe innostui pelaamisesta ja kaksi nuorinta kone ja puhelin addiktia pelaa tunteja putkeen. Itseasiassa perjantaina meni 7 tuntia tosta noin vain. Samaisena iltana kun tyypit pelas, niin minä ja bt mentiin yläkerran makkariin katsomaan telkkaria,akoska olohuoneessa se ei enää onnistu. Onneksi just ostin Elisa viihde- boksin makkariinkin.

Mä en oikein tiedä mihin mun aika on mennyt viime viikkoina, En ole ryhtynyt siivoamis ja raivaamisurakoihin, en ole lukenut yhtäkään kirjaa, vaikka ostin juuri viisi herkullista kirjaa. Ruokaa laitettu ja leivottu. Käyty kaupassa liian usein. Mä en tajua miksen saa ostettua viikon ruokia kerralla kuten kunnollinen ystäväni. Se käy vain kerran viikossa ja vaikka ruoka loppuu kesken, niin lisää ei haeta. Oli kuulemma maito loppunut, niin teini oli tehnyt pannarin vedestä ja kaveri ei saanut kahviakaan, koska se maito. Mutta ei siis mennyt kauppaan ennen kuin viikko täynnä. Mikä sitoutuminen!

Huomenna alkaa onneksi ensi viikko. Vaikka ollut mukava poikaviikko, niin ihan kiva kun pojat menee vaihteeksi isälleen, niin täällä ei ruoka hupene viidessä minuutissa. Jospa ensi viikon ruoat miettisin tänään ja toteuttaisin sen kerran viikossa kauppaan-jutun. Saattaa olla et pääsiäinen sotkee touhun. Miehen vanhin tytärkin kutsui itsensä meille yökylään. Saa siskokset viettää aikaa yhdessä ja mun tyttöseura lisääntyy.

Mutta näin, ihmeen täyspäisenä selvitty jo kahdesta viikosta!

Mukavaa pääsiäisviikkoa kaikille!

Bright side

Kaiken tän outouden keskellä keksin yhden loistavan puolen tästä ajasta, tästä himputin pakko eristyneisyysajasta. Mun menoista aika suuri osa menee kahviloihin ja kirppareille. Eipä mene enää. Kaiken järjen mukaan, mun rahatilanteen pitäisi siis kohentua, kunhan vain PYSYN terveenä ja työkykyisenä. Ja minähän pysyn. 

Tässä porukka (minä) ehtinyt angstata sitä ettei kuukauteen ole koulua ja ollaan vain kotona. Nyt mä en oikeasti uskalla edes miettiä, mitä tarkoittaa, että koulua ei ole koko keväänä ja porukka on kotona KOKO ajan. Perhe on mulle hirmu rakas ja etenkin näinä aikoina olen tajunnut kuin hyviä poikia ja ihmisiä ne on. Ne hoitaa asialliset hommat mallikkaasti ja ilman eri rutinoita. Ovat luotettavia. Ja suloisia.  Mutta oikeasti, koko ajan kotona, ilman sosiaalista elämää kellään. Apua!!!

Suurin jännitys kohdistuu kyllä siihen, että kuin kestän, että mies on kotona aina. Kun aiemmin se oli hyvin hyvin paljon pelaamassa bilistä ja nythän siihen tulee stoppi. Mä en vaan ole ihminen, joka haluaa olla miehensä kanssa koko ajan. Siis oikeasti! En ole nyt, enkä ole ollut koskaan. Huuh! 

Kaikkien kotona oloon, kun lisää sen, että mun työ on pienten lasten kanssa kotona oloa... :D

Mut ei pitänyt marista, vaan iloita siitä ettei raha hupene turhaan. 

Eilen bonustytär selaili mun keittokirjoja ja ihastui Halparuokakirjaan. Nyt aiomme tehdä sit ruokia siitä PLUS tehdä jälkkäreitä. Because we can. Yritä tässä paino sit pitää alhaalla :D

Eilen neitonen teki sairaan hyvää suklaamoussea ja marenkeja pellillisen. Perustiistai!

Tänään ruokana kasvis-vuohenjuustopastaa ja ehkä rocky roadeja. 

Huomenna the avokadopastaa. 

Mikäs täällä ollessa. 

Nyt joudun antamaan koneen pikkukoululaisen käyttöön, koska etäkoulu. 

Voikaa hyvin!

Mä oon ennenkin huomannut, että tiukoissa paikoissa olen varsin cool. Sitä olen nytkin. Mä en kykene stressaamaan oikein mistään. NO okei, yöllä vahingossa valvoin ja tajusin, että saattaa pinna olla kireä jos sekä pojat että mies jäis kotiin. Mä olen tottunut omiin päiviini, en kaipaa tänne etenkään miestä etäilemään ja puuttumaan mun asioihin.
Mutta tähän asti kaikki sujunut kivasti. Etenkin junnu yllättänyt omatoimisuudellaan. Aamulla herää tekemään kaikki kouluhommat alta pois, kunnolla, ja loppupäivän ulkoilee ja lenkkeilee jne.
 Jopa keskimmäinen väkertää lukiohommia ihan säälliseen aikaan. Ylpeys!
 Esikoisella on tänään vika kirjoituspäivä ja sit onkin ongelma, että mitä sit?

Ristiäiset sujui sunnuntaina mainiosti. Kiittelin eksän nyksääkin kummikutsusta. Sanoin, ettei ihan jokainen kelpuuttais puolisonsa eksää kummiksi. Nyksä totesi tyynenä, että sehän onkin eksästä kiinni, ettei kaikilla ole tällaista ex-vaimoa.  Voiskohan ton saada huoneentauluksi?

Huraa, kirjoittaja tuli kotiin ja saan auton ja pääsen liesuun eli äitiä onnittelemaan!

Voikaa hyvin!

Jk. Olen aloittanut kotijumpan. Kuten myös junnu ja esikoinenkin. Tai ei ne jumppaa, ne kotitreenaa.

Hullunkuriset perheet

Bonustyttäreni sanoi eilen, että meidän perheistä vois tehdä tv-sarjan. Ihmisiä ja tapahtumia riittää. Uusin tapahtuma on se, että tänään eksän ja nyksänsä vauva kastetaan (vihdoin) ja mut on pyydetty kummiksi.
Olen varsin otettu tästä kummiudesta. Kertoo meidän hyvistä väleistä, siitä, ettei uusi vaimo inhoa mua, siitä, etten mä (enää) inhoa häntä (no en mä olen inhonnut, mutta..), siitäkin, ettei eksän kaveripiiri ole laaja., koska olen hänen lähin ystävänsä. Siitäkin, että kaikki ei eroa vihassa.
 Mut jee vauva!

Bonustytär kävi perjantaina siivoamassa eksällä reilut neljä tuntia ja eilen leipoi juhliin kolme juustokakkua.
Sitä tautia, jonka nimeä ei mainita, uhmaten BT (no se bonustytär) ja mun esikoinen on rampannut viikon salillakin harva se päivä.
Mä ostin 8viikkoa verkkokurssilta ladytreenin ylläri ylläri 8 viikolle. Olen tehnyt ekan viikon kaksi treeniä ja tykkään. BT teki mulle myös käsitreeniohjelman, jonka tein eilen ekaa kertaa.

Mun ystävä, joka aiemminkin on rempannut (laatuaikaistanut) mun kotia, kävi tällä viikolla yllättäin rymsteeraamassa. Se kun on puhunut, että mun vaatehuoneesta pitää tehdä huone tai walk in closet. Hirveästi sai aikaan muutamassa tunnissa ja nyt tilanne on se, että halutessaan BT voi nukkua siellä. On nimittäin ollut puhetta, että hän ehkä mieluummin olisi täällä kuin toisessa kodissaan.
Esikoinen vitsailee, että BT on sit kuin pikku Myy, joka nukkuu vaatekaapin hyllyllä.

Elikkä! Viikkoni on ollut loistava. Työlapsetkin on kotilomailleet, niin mä olen saanut hengähtää, levätä ja rentoutua.
On olo kuin uudella ihmissellä.
 Huomenna alkaa taas päivystys, eli 24/7 tuijotan puhelinta ja odottelen uutta muksua. Onneksi voin kotijumpata odotellessani. :D

Viime aikojen parhaat

Muistamis, ei tärkeysjärjestys
-Hyvät kirppislöydöt (pojille tosi hyviä vaatteita)
-kestävät kukat (neilikkakimppu kesti 3 viikkoa)
-bonustyttären auttaminen (Esikoinen ajoi tänään hirmu reissun viedäkseen pöydän isoimmalle tytölle, kun pöytä ei mahtunut tytön autoon. Aiheeseen liittyy myrskyssä ajoa Kallioon)
-bestiksen tapaaminen (huomenna!)
-pilates (jo kaksi kertaa)
-ruokavalio (aika kohdillaan vaikka vilona mässäilinkin)
-vapaa( työlapset kotilomailee)
-kivat ostokset (korson aseman puodista tarttui taas käteen)
-hyvä kirja (Kimppakämppä)
-esikoisen halaus (Halas, koska "on kiva että täällä asuu tuollainen ihminen)
-bonustytön, known as käenpoika, työllistyminen. Alkaa siivota mun eksän kotona. Naurua)
-kaappi seinään (Ystävä kävi jatkamassa syksyistä remppajutskaa täällä)
-viherkasvit (poikien huoneeseen)
-kinattomuus
-ei sakkoa (Säikähys ku tuli kirje poliisilta. Vain huomautus ❤)
-teatteri-innostus (Keskimmäisellä. Tää ilahdutti koko perhettä. Teini INNOSTUI  kun näki Kom teatterin näytelmän Poika)

Tällainen postaus tuli nakuteltua puhelimella kun makoilen nukutuspuuhissa 🙂

Jk. Ainiin, voitin instakisassa Fendin aurinkolasit. Kuvissa kauniit, mutta en tiedä sopiiko ne mulle. Toivottavasti.

Universumi, vetovoiman salaisuus ja sen sellaista

Voi miksen muista ikinä kirjoittaa ihaniin muistivihkoini kaikkia ajatuksia, joista haluan kirjoittaa? Olen viimeisen viikon ollut oikea ajatuskuningatar, mutta nyt on vain mielessä tämä yksi.
Te kaikki tiedätte universumilta pyytämisen ja aarrekartat ja kaiken muun "hömpän". Että sitä saa mitä tilaa.
Mulla on loistava esimerkki tästä aiheesta. Ja jos joku nyt opetti paljon, kuinka universumille puhutaan tai ei puhuta niin tämä. (Pikaisesti vain sanon, että universumille puhutaan kuten pikkulapselle. Pikkulapselle ei pidä sanoa, että "ei saa juosta, vaan esim kävele". Universumi ei tunne sanaa EI vaan kuulee ne muut sanat ympäriltä. )

Viime viikon maanantaina istuskelin bonustyttäreni kanssa ja puhuin että seuraavassa kuussa tienaan ihana sikana. "Toivottavasti autot EI hajoa, niin saisin pitääkin sen palkkani.". Koputettiin puuta,  (viime aikoina joka kuukausi jommassa kummassa autossa pikkuvika tai kumi puhki)

Seuraavana aamuna käänsin uuden sivun Eniten vituttaa kaikki-repäisykalenterista. Päivän tekstin alle esikoinen oli kirjoittanut : Se fiilis kun EI pääse inssistä läpi. (Mua nauratti)

Mentiin sitten aamusta esikoisen inssiin, minä takapenkille. Oltiin ajettu vartti, oltiin motarilla, kun yhtäkkiä auto hajosi. Kesken matkan. Auto ei vaan enää vetänyt. Lopputulos oli se, esikoinen ajoi  tien sivussa hätävilkut päällä, ykkösvaihteella, jarrut savuten. Ajokortti jäi saamatta, koska auto!
Inssimaksu 95 e kankkulan kaivoon.
Seuraavalle päivälle auto lainattiin autokoulusta ja sen kanssa sitten inssiin. Kortti tuli, 195 euroa lähti. (Kova vuokra tuolla autolla tunniksi!)

Viikon olen ollut sressaantunut ja ahdistunut. Luottokorjaajani oli ihan kuutamolla, että mikä autoon tuli. Lupasi kysyä neuvoa tutultaan, joka erikoistunut Toyotaan. Vihjaili, että saattaa olla tarve mennä merkkikorjaamolle, mutta hän nyt tsekkaa.
Sunnuntaina ajelin toisella autolla pikkumuksut kyydissä ja veisasin kovaan ääneen "Huomenna tai tiistaina saan autoni ehjänä takaisin, koska X on niin hyvä korjaaja. Hintakin on kohtuullisen pieni ja laalaaa".
Eilen sain viestin ihanalta korjaajaystävältä. Auto ehjä ja hinta maltillinen 110euroa.

Niin että miettikää nyt tarkoin, miten sille universumille höpäjätte.

(eilen olikin sitten eka päivä, kun olen ollut hyväntuulinen enkä rahastressiin kuolemassa)

Muihin iloisiin asioihin. Ruokavaliomuutos sujuu! Mä olen tiputtanut kuudessa viikossa kuusi kiloa. Bonustytär viidessä viikossa viisi. Mikä sinänsä jännä, koska hällä "ylikiloja" on vain noin viisi.
Me ollaan tosi iloisia tästä yhteisproggiksesta ja siitä, että päästiin sokerikoukusta. En mä täysin ilman suklaata ole ollut parina päivänä, mutta sehän on vain elämää.

jk. Luen juuri kirjaa Rikkaaksi, hoikaksi naimisiin. Kirjassa kirjailija testaa self help-kirjoja kuukauden kerraallaan. Kirjassa käsitellään myös Rhonda Byrnen Salaisuus kirjaa, josta ekan kerran luin tuosta universumille höpöttämisestä ja Ei sanan välttelystä.
 On muuten kiinnostava kirja, Tekisi mieli, itse testava vastaavaa. Palaan aiheeseen,

Historiallinen tyylipostaus

Mä saatan nyt astua Tyylilyyli- Tarun varpaille tyylipostauksellani, mutta se riski on otettava.
 Kerrankin luin lehdestä muoti/tyylijutun, jonka voin kopioida itselleni. Uusimmassa ja samalla vimeisessä Ellessä oli hyvät vinkit tälle vuodelle. Niistä ällistyttävän moni löytyy omasta kaapista ja on toteutettavissa.
Ensiksikin statement-värinen liehumekko. No sitä ei vielä ole, mutta äkkiäkös sellaisen hankkii ja nimenomaan pinkkinä. En jää näkymättömäksi.

Ja kyllä, minimekkoja nimenomaan käytän farkkujen kanssa tunikana. Vähän kun vielä laihdun, niin saan lempivaatteeni käyttöön. Hääpuvuksi kutsumani valkoinen pitsimekko. Vaate jossa muuten menin ekatreffeille nyksäni kanssa.

Mulla on mutsilta saatu TODELLA paksu kaulaketju, jossa on timangejakin. Olen joskus yrittänyt käyttää sitä nimenomaan farkkujen ja teepparin kanssa, mutta se on tuntunut överiltä. Nyt täytyy rohkaistua olemaan varsinainen statement-koru tyylilyyli.

Ja montas tuollaista perustoppia mulla on kaapissa? !0? 15? Just olin miettinyt, että siivoan kaapin ja luovin topeista, mutta enpäs luovukaan.
Se, että haluanko tunkea topin housujen sisäään ja esitellä vatsaani, on sit toinen juttu. Mut ainiin, minähän laihdun.

Eli tadaa, tässä olin P:n vinkkinurkkaus kaikille aikuisille naisille. (Tai siis Ellen oikeasti)

Mun on pakko skarpata vaatejutuissa. Mä oon koko ajan tyhmissä turvavaatteissa enkä missään kiinnostavassa.
Ja ei tartte mennä edes kauppaan etsimään uutta, senkun pemistää vaatehuoneen käyttämättömät vaatteet.

Niin sekin vielä. Idolini Laura Friman on tämän vuoden vaatteiden ostolakossa ja kirjoittaa siitä kirjankin. (Vähän epää. Se instassa mainitsi aloittavansa ostoslakon ja heti joku kustantamo otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan kirjan. Voisko joku kustantamo mua pyytää kirjoittamaan jostain?  Mutta mistä...)

Jk. Muistatteko kun joku viikko sitten intoilin siitä, että aloitin taas suunnittelemaan viikon ruoat ja ostamaan ne kerralla. Olin ihan liekeissä.
Lauantaina juttelin ystäväni kanssa joka kysyi aiheesta. Nauroin katketakseni, koska ihan oikeasti olin unohtanut koko jutun ja suunnitelman. Mä siis noudatin sitä viikon ja UNOHDIN koko jutun. Kuinka näin voi käydä?

Voisin taas herätellä itseäni panostamaan tähän.

Jk2. Taru, vaikka mä astuinkin sun varpaille, niin olet kyllä vielä influensseri ruokajutuissa. Mutsi luki sun blogista Anna-lehden  kalakeitosta ja teki sitä. Minäkin pääsin maistamaan, Herkkua oli!

Tämä viikko

Sissus sentään sanon. Elämä kahden kaksivuotiaan kanssa on vähintäänkin kiinnostavaa. Ehkä montaaa muutakin asiaa. Tänään on pinna katkennut muutamaan otteeseen ja pohdin kauhuissani, että tällainenko mä olin silloin kun omat muksut oli pieniä. Kireä!
Höpisin näitä juttuja ystävälleni, jonka omat traumat heräs ja pyysi etten kerro enää mitään mun työstä. Hymiö. Voi olla että reagoin samoin sit joskus...  Milloin tämä joskus on, ei ole tietoa.
 Mutta onneksi yleensä olen voiton puolella. Elämässä ja työelämässä. Joohan?

Pikkuasioista sain kiksejä äsken. Mulla oli Elisalle kolme osamaksusopimusta. Tilasin niiden loppulaskut. Jatkossa puhelinlaskut on siis pienemmät. Kuulostaa niin hohdokkaalta.
Luottokorttilaskutkin yritän pienentää vikkelään, kun nyt on töitä ja tuloja. Pitää saada kuluja alas, kun kohta lähtee ne tokavikat lapsilisät elämää sulostuttamasta. (Montakohan kertaa mä tästäkin jaksan valittaa?)

Tänään käytin esikoisen autokoulun teoriakokeessa ja ensi tiistaina pääsen sitten inssiä seuraamaan takapenkiltä käsin. Ihan hirveää. Saattaa olla että jännitän enemmän kuin omaani. JA sitä jännitin törkeän paljon!
Jos kaikki menee putkeen, niin seuraavalla poikaviikolla mä en enää harrastuskuskaa. Mä itken onnesta, kun pääsen iltamyöhäkuskauksista.
Itken myös onnesta, kun toinen näistä taaperoista lopettaa yöheräilyt ja kiukuttelut. Nyt kun herää muutaman kerran yössä kuunteleen kiukkuitkua, niin tietää ikänsä. Ja pinnansa pituuden.
No, oon mä aamuisin onneksi ihan pirteä. Illalla vaan väsyttää entistä aikaisemmin. Kymmenen on jo mun latest, johon jaksan :D

Ruokajutuissa olin ensin ekstaasissa. Tein jauhelihakeittoa lounaaksi pienille. Mä pidin sitä saavutuksena.
Tänään onkin sit perhe ruokittu lidlin ranuilla ja hamppareilla. Huomenna ehken jaksa enää sitäkään.
 Ja hei, mistä tietää, että olen vähä väsy? Olen tänään syönyt patonkia, muutaman ranun ja puol levyä suklaata. Elämäntapamuutos hellitti tänään toviksi. Ehkä iltaruoka on jo normin mukaista. Tai ei siis ehkä, vaan ON.

Vaatehuoneprojektin ajattelin aloittaa huomenna. Jos mä läpikäyn vaatteita samalla kun ipanat leikkii viereisessä huoneessa. Olen ilokseni voinut jo käyttää t-paitoja, jotka ennen nuoli pintaa, mutta nyt asettuu ihan löyhästi aloilleen. Sanon tämän siksi, etten söisi suklaalevyn loppuakin puolikasta.

Tällainen viikko so far. Ei hohtohetkiä kovin montaa, mutta aikamoinen selviytyjä olen. Hyvä minä!

Viisi prosenttia ja Kauniit ja rohkeat

Kaikenlaista draamaa elämään mahtuukin. Eilen aamulla bonustytär näytti saamansa viestit. Hänen entisen poikaystävänsä tyttöystävä oli ratsannut miehen puhelimen ja nähnyt että nyksä ja eksänsä ovat viestitelleet. Kaverillisesti ja asiallisesti. Typsy ei asiasta tykännyt ja lähetti järkyttäviä uhkailuviestejä, missä mainitaan silmien kaivaminen ulos veitsellä, naulojen työntäminen kynsien alle ja jalkojen päältä ajaminen. Nämä sieltä lievästä päästä.
Bonustytär teki rikosilmoituksen. Lähettäjän viestejä hän ei kommentoinut muulla kuin että viestit liitetty rikosilmoitukseen. Tästä se ilo urkeni. Nyt alkoi uhkailuviestejä lähettämään sisko ja kaverikin.

Sairasta touhua. Ahdisti jo muakin.
 Molemmille tuli fiilis, että nyt kyllä syödään karkkia ja sipsejä ja ja.. Sit todettiin ettei se taida hyödyttää.
Katsottiin sen sijaan Jane Austen-lukupiiri. On muuten symppis leffa hyvillä näyttelijöillä.

Ehkä palkintona tästä stressisyömisestä luopumisesta paino taas romahti. Nyt olen pudottanut 5 prossaa painostani ja sata grammaa päälle.
Vaikka painosta kohkaankin, niin se on tavallaan sivuseikka. Ehkä suurin riemu on siitä, että osaan katsoa leffaa ilman karkkia. Ja etten pahalla tuulella mene kauppaan herkkuostoksille. Vielä en uskalla itseni antaa herkutella sokerilla, mutta eipä ole mielikään tehnyt sen suuremmin jos ollenkaan.

Maanantaina kun hain tytön junalta, ällistyin. Tyttö alkoi kikattamaan ja oli että herranjestas sä oot laihtunut. Jännä reaktio tuo kikatus.

Sovitin tavoitefarkkuja. Mahdun muutamiin, Yksiin en.

Nyt keittelen kasvissosekeittoa kun ostin Lidlin hävikkilaatikossa niin paljon kasveja. Vaihtelua salaateille ja uuniskasviksille.

Iloa päiviinne!

Normiarki, tervetuloa

Juuri nyt tarvitsisin normaalia arkea, ilman ylimääräisiä hössötyksiä. Uusimman hoitolapsen mukana saatu kauhiasti tauteja ja lääkärikäyntejä. No, kaksi kertaa lapsi, mutta suurimpana yllätyksenä eilen minä. Yöllä alkoi tolkuton räkätauti. Iltapäivällä alkoi korvasärky. Ajattelin, että jos ei mene ohi, niin tänään menen lääkäriin. Sitten vihloi korvaa niin, että muutin mieleni. Olin juuri aloittanut jauhelihakastikkeen teon, kun huhuilin esikoisen apuun. Kysyin voisko hän tehdä ruoan loppuun ja vahtia pikkumuksua, jotta pääsen terkkarille. Esikoinen totes vaan että jep. Mikä kultamuru.
 Terkkarilla koin ällistyttävän hetken. Pääsin sisään about heti ja lääkärikin kirjoitti reseptin samantein ja kipitin apteekkiin. Tunnissa olin takas kotona. Uusi enkka.
Sairaanhoitaja äimisteli sitä, kuin tukossa olin ja käski lääkärin kirjoittaa Duactia. (joskus aikoinaan sanoin että autiolle saarelle pakkaisin mukaan epiduraalin. Nyt otan kyllä ton ihanan Duactinkin)
Apteekissa kyllä järkytyin lääkkeen hintaa. 28 euroa 24 kappaleen paketti!!!

Niin että saisko normiarjen, ilman sairauksia ja kränää?

Elämäntapamuutos sujuu ihan omalla painollaan enempi pohtimatta. Ts. ei tee mieli syödä mitään "kiellettyä". Kieltojahan ei ole, suosituksia vaan.
Salaatit ja uunikasvikset ja sen sellaiset maituu hyvältä aina vaan.

Nyt tää tautijuttu vaan laittaa mut kävelytauolle, mutta ei voi mitään.

Työ huutaa vieressä. Heippa!

Eiku hei, äkkiä vielä. Areenasta löytyy kiinnostava tanskalainen sarja  Paksut pariskunnat. (Hirveä nimi)
Siinä pariskunnat yrittävät parantaa suhteitaan parisuhdeterapian ja laihduttamisen keinoin. Niillä on siis terapeutti ja ruokavaliovalmentaja.

Helmihetki terapiasta. Mies sanoo, että hänen on vaikea sanoa vaimoaan upeaksi, koska tietää miltä tämä näyttää.
Kukaan näistä tyypeistä ei ole sarjaa hengenvaarallisesti lihava, kaikki vaan parisuhteen pulleroittamia.

Mutta on siis kiinnostava tosi tv pläjäys.

Mitä opin viime viikolla

No sen, että ruoka itsessään on palkinto. Kyllä, kun syö hyvää ruokaa ja on hieman nälkä, niin voi että se on ihanaa. Bonustytär totesi saman. Että yleensä vaan syö ja miettii kaapissa olevaa karkkipussia. Nyt kun ei ole sitä pussia kaapissa, niin itse ruoka maistuu niin hyvältä.
 No, kyseinen ruoka olikin älyttömän hyvää. Idea tuli Kinttupolun Marikalta. Wokkivihanneksia, chili (puolikas), kylmäsavulohta, riisinuudeleita ja päälle ripaus suolapähkinöitä. Uus suosikkiruoka ehdottomasti.

Eilen bonustytär läks, mutta elämäntapamuutos jatkui. Munakasta, kanasalaattia avokadolla ja kanasalaattia pähkinöillä (heti kun seuralainen läks, palasin kanaan ja kanaan) ja illalla pussillinen marjoja ja raejuustoa. Ei ollut nälkä ja kaikki maistui loistavalta.
Kuitenkin haluatte tietää, niin kerron. Kahdessa viikossa miinus 3,4 kg.

Eilen piti olla hetki sitä omaa aikaa. HAHHAHAH. Vein pikkutytön pois ja kun liikkeellä olin, niin laitatin panssarilasin kuopuksen kännykkään ja hain keskimmäisen junalta. Kotona laitoin makaronilaatikon tulemaan ja kävin kävelyllä. Kesken kävelyn mies soitti, että pääseekin jos töistä. Hilpasin hänet hakemaan.
Söin salaatin, ruokin perheen, lähdin ajamaan lasta hakemaan kotilomalta. Sit olikin kello 19.
Mies kommentoi että onpa viikoissa eroja. Viime viikolla olit iloinen ja nyt olet kireä etkä puhu mitään. NO voi vittu sentään. Pikkasen oli homman tynkää eikä omasta ajasta tietoakaan ja univelka painoi viikonlopulta (lapsen enterorokko) Että sellasta. Ihan aina ei naurata. Ja naurya vähensi et kakkosauto on korjaamolla ja sen korjaus maksaakin vähän enemmän kuin arvelin, vaikka korjaajana onkin kaveri.
Milloinkohan tää rahajuttu hellittää ja voin hengittää?

Kaikille yh-äideille tiedoksi. On ihan saatanasta että lapsilisä tippuu kun lapsi täyttää 17.

Niin ja mun lukiolainen angstaa ihan tosissaan. Yritän sitäkin tukea ja kannustaa. En jaksa. Tai jaksan, mutta en näe hyötyä. Olen yrittänyt hokea, että alkuun lukio on haastavaa kympin oppilaillekin, että ei hän ole ainoa. Että ne kympin oppilaatkin joutuu tekee duunia. Ja hänkin vois hieman enemmän tehdä kuin tekee.

Esikoisella loppuu koulu tällä viikolla. Sit on enää koeviikko ja lukuloma. Uskomatonta.

Nyt kaivan taas positiivisuuden ja innon ja ahkeruuden kehiin ja sirkutan kaiket päivät. Sainhan mä viime yönä nukkua keskeytyksettä!!!

Innostusviikko

Kaikkinensa ollut hyvä viikko. Tämä elämäntapamuutosinnostus todisti sen, minkä olen tiennytkin. Kun vaan innostun jostain, niin se innostus kantaa muihinkin asioihin ja olen paremmalla tuulella ja etenkin kevyemmällä tuulella.
Bonustytön kanssa ollut tosi kivaa. Käyty kävelyllä pari kertaa päivässä rattaita lykkien. Askelia tullut sen 10000 joka päivä. Mikä on 30 prossan korotus mun normipäivään.
Ensi viikolla mun pitäisi innostua tästä itseksenikin. Tiukan paikan tullen täytyy muistuttaa itseäni, että kun kotona tylsyttää ja väsyttää, se 18 minuutin kierroksen kävely vain ja ainoastaan virkistää.

Maanantaina saan olla muutaman tunnin kotona ilman hoitolasta. Täytyy oikeasti mennä ja tehdä jotain YKSIN. Vaikka vain kävellä jossain. Muuten se vapaahetki menee siihen härdelliin, kun pojat tulee ja pitää tehdä ruokaa ja kuunnella pälätystä jne. Pikkuinen oma hetki jossain on järkättävä.

Olin ystävällä kylässä ja keksittiin uusi terapiamuoto nuorille tai miksei muillekin, jotka kärsii kurjasta olosta. Terapian nimi on Elämä on paskaa! Siellä joko yksin tai yhdessä jaetaan kokemuksia, mutta olo kohenee, kun et oile yksin ja sinua kuunnellaan. Ja mikä tärkeintä, "terapeutti" eli aikuinen kuuntelija, saa kertoa omia kokemuksiaan , kuinka sekin paska juttu meni ohi.
Olemme vakaasti sitä mieltä, että lääkärit määrää välillä lääkkeitä turhaan, jos on "masennusta" tai masennusta. Jos joku on vaikka masentunut siksi, että on yksinäinen, niin eihän ne lääkkeet sitä korjaa. Lääkkeet ei lisää ystäviä.

Itse meni innostuttiin valtavasti tästä vertaistuki"terapiasta".

Tätähän mä olen bonustyttäreni kanssa harrastanut ihan vahingossa. Olen kertonut paljon juttuja menneisyydestä ja saatu hyviä keskusteluja aikaan.
 Tähän liittyen, muttei ihan. Tyttären äiti oli sanonut, että katso hieman mitä syöt, ja tytär oli saanut keskari ilmaan ärtymyksen.
Mun kanssa innolla syö tämän kuurin mukaan :D En toki patistanut laihduttamaankaan ja sanoin että hän saa kyllä syödä muutakin, mutta valitsi tämän. Ensi viikolla ollaan omillamme, mutta luvattiin lähettää tsemppiviestejä. Vertaistuki.

Harrastusta taas goglailin. Ihan lyhyen kävelymatkan päässä olisi pilatesssali ja olin että ooh aah, sinne. Mutta jessus, yksi tunti maksaa 21 euroa. Ehkä mä tyydyn pilatesjumppaan himassa kuitenkin. MIKSI noin kohtuuttomia hintoja pitää olla?
(yrittäjyys)

Iloista viikonloppua!

Muutos se on ruokavaliomuutoskin

Tuhoontuomitus taloudellisuuden lisäksi olen innostunut ruokavaliomuutoksestani! Viime viikolla aloitin ja se sujui vaihtelevasti, mutta hyvin kuitenkin.
Maanantaina bonustytär tuli tänne ja aloitti proggiksen mun kanssa. Meillä on älyttömän kivaa, kun yhdessä syödään ja käydään kavelyillä ja intoillaan että  "onpas hyvää ruokaa ja kylläpäs tuli täyteen".
Ollaan syöty kasvismunakkaita, uunijuureksia ja kanaa ja kanasalaattia ja kalaa ja marjoja ja pähkinöitä. Eli normiruokaa. Suurin ero on se, ettei syödä joka ilta karkkipussia!
Vitsi miten kivaa on olla muutoksen kourissa jonkun kanssa, eikä aina yksin syödä eri tavalla kuin muu perhe.

Tänään mennään taas Korson aseman puotiin ja kahvilaan mun äidin ja tädin kanssa. Meillä on tällainen tapa kerran kuussa ja nykyään bonustytär tulee mukaan. Meillä on tosi kivaa. Luksusaikaa! Tänään asiaan tuo poikkeuksen se, ettei syödä kakkua :D

Mutta kyllä, elämä tuntuu taas kivalta ja kevyeltä. Jos ei mieti taloutta. Luotan, että töitä riittää ja elämä kantaa ja et esikoinen muuttaa lähivuosina omilleen ja voin etsiä pienemmän kodin tarpeen tullen. (Kyynel. En mä yhtään haikaile, että se muuttais, noin niinku oikeasti.)

Tuhoontuomittua taloudellisuutta?

Siis oikeasti! Mulla oli täydellinen ruokaplan ja aivan tolkuton määrä ruokaa hankittuna. Tolkuton!
Alkuviikon herkut oli butter chicken ja lasagne. Oli myös makaronia ja lihapullia pienille. Äsken JO kävin kaupassa täydennysostoksilla. Kuin paljon tää talous kuluttaa salaattiaineita ja jugurttia jne? Eikä siinä kaikki. Olin puoli tuntia poissa ja sillä aikaa kaapista katosi iso satsi keitettyä makaronia ja riisiä. Hups vaan.
Tänään on siskonmakkarakeittoa, josta innostuu vaan minä ja mies :D
 Mutta niin, täydennysostoksiin meni 40 euroa! Siis 40! Voi kettu sanon vaan.

Millä himputilla mä välipaloitan näitä teinejä?

Niin ja kun noudatan taas omaa ruokavaliota, niin teen vähän niinku kahta ruokaa, vaikka syönkin illalla perheen kanssa samaa pöperöä.

Viikon hauskin: saimme taas kutsun exän vauvan ristiäisiin. Aina saa laukata ristiäisissä :D

Viikon huikein: aiotaan kuopuksen kanssa mennä illalla intervallilenkille. Hällä alkaa pelikausi viikonloppuna ja kunto romuttunut lomalla. Mulla ei kuntoa ole ollenkaan, mutta tänään juostaan.

Motivoitunut ruokaihminen

Olen liekeissä vieläkin. Ruokasuunnittelusta vain, mutta edes siitä. Koska tiedän, että te kaikki räydytte ruokamurheista, niin paljastan omat ostokseni ja suunnitelmani.

Kävin Lidlissä ja ostin aineet näihin kaikkiin:

Butter chicken (kilosta kanaa!!!)
Siskonmakkarakeitto (valmispusseista aineet)
Kuorrutettuja kanankoipia (heräteostos koska miinus 30pros)
Kanapasta viherpippurijuustosta
Lasagne
Salamikiusaus
Tonnikalapasta (Heräteostos koska tarjouksessa tonnikala. 5 prk femmalla)
XXL salamipitsoja (heräteostos koska 4 pitsaa 4e)
Pakastenugetteja (heräteostos)
Lihapullat (heräteostos. Pienet syö lounaaksi)
Tuorepastaa tomaatilla ja mozzarellalla (juusto oli miinus 30 pros)

Muutamat jutut jouduin hankkimaan muualta. Inkiväärin ja mausteita ja salamin ja koskenlaskijajuuston. Lidlin lasku 80 e ja muun kaupan 20e.

Kuten huomaatte, tossa on ruoat yli viikolle!!! Toki ostin kasviksia ja jugurttia ja maitoa ja kauramaitoa, kananmunia ja leikkeleitä  mm.
Eli nyt oli hitokseen halpaa.

Tänään ostanut vain leipäpaketin.

Siis kuin kiinnostavaa tää onkaan? Asteikolla 4-10 :D

Aika mones taloudellisinnostus

Hyvää Uutta vuotta minä ja te!

Koska marina ja kurjuus oli nimensä mukaisesti kurjaa, päätin innostua jostain. Pakon edessä innostuin taloudellisuudesta ja ruoasta. Ihan liekeissä ollut tämän kanssa jo monta päivää. Tai ainakin kaksi.
Alkunsa ruokainnostus sai siitä, kun ystävän kanssa siivottiin mun pelottavat keittiönkaapit. Kaapit oli mullin mallin ja pursus kamaa.
Kävin kaikki läpi ja päätin alkaa tyhjentää kaappeja syömällä. Syödään kaapit tyhjiksi ja ostetaan mahdollisimman vähän kaupasta mitään.

Kaapin aineksista on tehty jo lasagnea ja tonnikalapastaa. Leivottu sämpylöitä. Koska joululta jäi porkkanalaatikkoa, niin tehtiin porkkanarieskoja, jotka oli niin hyviä, että tehtiin lisää samantien. Nyt murehdin, ettei kaupassa ole enää porkkanalaatikkoa, koska rieskat oli ylihyviä.

Uutena vuotena syötiin tapaksia miehen kanssa. Keskiviikkona kun miehen tytät tuli, tehtiin tapaksien lopuista kaksi pellillistä pitsaa. Koskaan ei ole niin hyvää pitsaa syöty.
 Torstaina tehtiin taas uunimunakasta, meidän kolmen suosikkia, koska jääkaapissa oli pekonin, juuston ja fetan jämiä. Lisäksi tomaattia ja sipulia.
 Jämäruokia, niin hyviä!

Tänään tehdään pähkinäkuorrutteista lohta. Se on huippuhyvää ja hei, lohihan oli sitä 2e kilo lohta. Talous!

Eilen tehtiin intialaista ruokaa. Intiaosuus tuli Lidlin purkista. Hyvää! Oheen paistoin vihreitä papuja ja valkosipulia. NAM!. Papuja oli pari vajaata pussia pakkasen kätköissä, jota vihdoin pemistin rukkaset kädessä. Pakkasessa on paljon sitä sun tätä ja sitä nyt sitten tyhjään huolella.

Ystävä teki eilen butter chickeniä ja sain ajatuksen tehdä sitä ensi viikolla pojille. JA miksi. No siksi kun kaapeista löytyi sekä paseerattua tomaattia että chili, jotka ruokaan tarvitaan. Kaapit tyhjenee ja taloudellisuus samassa paketissa.

Kuten huomaatte, olen todellakin liekeissä.

SE, että tähän pakottaa rahan totaalivähyys, ehkä vaan innostaa ja motivoi lisää. Ensi viikolla on poikaviikko ja se tuo haasteensa välipalojen muodossa. Nyt en hanki kaappiin hamppareita tai lättypitsoja. Mitä siis?

Viikon muu kiva, on bonustyttären ajatus, että jos hän menee naimisiin joskus, niin haluaa mut kaasoksi. "Sovit hyvin mun kavereiden joukkoon". Perään  niin hysteeristä kikatusta, että jouduin jo kysymään onko tää vittuilua. Ei ollut. Vilpittömästi ajatteli, että sovin tehtävään ja joukkoon. Nauratti vaan se, että numeerisesti olen 30 v vanhempi kuin ystävät.
Henkinen ikä ratkaisee taas.

Mutta hei, I'm back!