Työpohdintoja

 Tapasin entistä kollegaani. Hän teki samaa kuin minä, eli oli töissä lasten parissa 24/7, yhteensä 13 vuotta. Mulla tulee tuo sama täyteen tulevana syksynä. Niin outo ajatus etten voi ajatella.

Tämä kaverini on nyt noin vuoden tehnyt keikkaa päiväkodissa. Hän ei halua pidempiä sijaisuuksia, ainoastaan satunnaisia päiviä eri paikoissa. Yksi päiväkodin johtaja oli kysynyt onko kaverini pienen lapsen vanhempi tai opiskelija, että miksi ei ota vastaan pidempiä pätkiä. Kaveri vastasi juuri kuten arvasinkin: "Olen ollut vuosia kiinni työssä, jossa omia vapaapäiviään ei tiedä, eikä elämää voi suunnitella juurikaan. En halua olla työpaikan vanki, haluan olla vapaa. "

Minua tietysti kiinnosti kuinka sinkkukaveri on ottanut ilon irti uudesta vapaudestaan. Lohdutti ettei oikeastaan mitenkään. Kun on päivän töissä, ei illalla oikein riitä virta. Toinen mikä oli kuulemma yllättänyt on se, että koti on sotkuisempi, vaikka on päivän poissa kotoa. Ennen ehti tehdä kotihommia päivän mittaan, nyt ne odottaa iltaisin, eikä enää jaksa ja viitsi. Varmaan jonkunlaista alkushokkiakin vielä mukana. Kaverini kun on oikein reipas ja liikkuva ja aika nuorikin vielä. Mutta jos HÄN on iltaisin poikki, niin kuinka poikki minä olisin työpäivän jälkeen.

Näiden plus ja miinuspuolien lisäksi hän tietysti kaipaa parempaa palkkaa. Päiväkodissa palkka on luokattoman surkea. 

Summa summarum, kaverin kuulumiset ei saaneet minua haaveilemaan erilaisesta työstä. Olen ihan tyytyväinen näin.* Tarvitsen KUNNON syyn vaihtaa elämäntapaa. Esimerkiksi kumppani, jolla olisi asunto Kreikassa, jonne haluaisi viedä minua usein. (Kumppani-sana siksi, että kyseessä voisi olla ihan ystävä tai vaikka oma rakas sisko.) Ja niin, tarvitsisin sen lottovoitonkin toki, että olisi varaa olla poissa Suomesta. Eilen voitin jo femman. Hyvä alku. 

*Tyytyväinen ja tyytyväinen. Monin tavoin kuoliaaksi tylsistynyt. Paitsi esim tänään puhkun intoa monistakin jutuista. Mm. kirjoittamisesta ja minitreeneistä ja vanhojen lehtien selaamisesta ja Viaplay sarjasta Made in Oslo. Niin ja oman tyylin etsimisestä. Taas. Mahtipontisesti olen tällä viikolla pukeutunut joka päivä eri asuun, eikä yksikään asu ole ollut trikoot ja tunika. OMG.