Jahas, mihin tämä marraskuukin jo meni. Olen elänyt edellisen postauksen ajatuksen mukaan ja ollut ehkä enempi läsnä ja olen myös käynyt katsomassa poikien pelejä kun mahdollisuus on ollut. Olen siis iloinnut työmielessä hiljaisesta syksystä, kun olen ehtinyt poikien juttuihin.
Marraskuun ikävä oli koiran diabeteksen aiheuttama romahdus, lääkärissä ramppaaminen ja lopulta eläimen lopettaminen. Oli kovin rankka pari päivää, kun etenkin poikien puolesta surin ja murehdin. Minä ja kotona oleva kaksikko liimauduttiin toviksi yhteen oikein kunnolla ja puhuttiin hirmuisen paljon.
Koska olen lähtökohtaisesti optimisti, vaikkei aina siltä tunnu, niin olen keksinyt hyviä puolia koirattomuudesta. Suurinpana plussana on se, ettei mene kaikki rahat lääkkeisiin ja lääkäreihin. Sit ei tartte imuroida lähes ikinä enää, kun ei ole koiraa joka tiputti karvaa joka askeleella. Ei tarvitse myöskään murehtia mistä koiravahti, jos lähtee reissuun.
JA KAS, mä lähden reissuun! Eilen näin siskoa ja puolivitsillä heitin et lähdettäiskö kesällä Kreikkaan. Sisko ei sanonut ei, joten äkkiä sit googlasin "kesämökkini" Kreikassa. Todettiin että onpas kaksi viikkoa halpa verrattuna viikkoon ja KLIK, matka oli varattu. Ihan paras idea ikinä!
Mä olin jo ehtinyt murehtia ettei ole ketään kenen kanssa reissata, joten sisko on vastaus rukouksiin. Me voidaan olla ihan hissukseenkin yhdessä ja vaan lukea ja maata auringossa ilman seurustelupakkoa. Mutta ihan varmaan seurustellaan ja nauretaan vuosien edestä! Nyt vaan peukut pystyyn että samperin korona ei pilaa kaikkea. Sovitaan että ei pilaa.
Nyt on TAAS yksi motivaatio lisää elää säästeliäästi. LOMA!
Ihanaa kun tulee joulu jne, mutta mun talouspuoli odottaa tammikuuta ja sitä että rahaa menee taas järjellisesti, eikä holtittomasti. Et jos vaikka saisin tehtyä ihan aikuisten oikean budjetinkin itselleni. Kun olen jo niin hyvässä vauhdissa kuitenkin tässä ostamattomuudessani.
Hyviä ajatuksia siis.
