Loppuelämän ensimmäinen viikko

Loppuelämän ensimmäinen viikko. 

Mulla oli syntymäpäivä ja sen johdosta ryhdyin taas mahtipontisen positiiviseksi. Tai siis yritän sitä. Mä olen ollut kiusallisen pitkään aika blaah-fiiliksissä ja kadottanut tulevaisuususkon (tulevaisuus uskon) ja yritän sitä tässä nyt hieman parantaa.

Ensiksi oli hyvä päivä eli syntymäpäivä. Yksi ystäväni oli jo aiemmin ilmoittanut tulevansa kakkukahville sinä päivänä ja päätin sitten pari muutakin ystävää kutsua kahville. Nauratti oma alkuajatus kyllä. "Eihän nyt mun takia tarvitse vaivautua ja kuka nyt arki-iltana jaksaa ja viitsii mihinkään mennä." Mä oikeasti ajattelin että on noloa kutsua ketään kakkukahville. Huoh! Mä selvästi tunnen itseni todella mitättömäksi ihmiseksi. (Mutta minimoidakseni aiheuttamani vaivan, kutsuin siis vain ne kolme ystävää, jotka asuvat tässä lähellä.)

Tosi kivaa oli höpistä ja kahvitella yhdessä. Lahjaksi sain kukkia, viiniä ja suklaata eli näitä maailman tärkeimpiä juttuja. 

Aamulla äiti oli täällä vahtina että pääsin kampaajalle ja häneltäkin sain lahjan. Viiniä, suklaata ja pari kirjaa. Eli todellakin mun tärkeitä juttuja. 

Torstaina oli luksuspäivä myöskin. Mulla oli kuuden tunnin päivävapaa ja ex tempore menin ystäväni kanssa elokuviin. Käytiin katsomassa Rakkaani merikapteeni. Pelkästään jo maisemien takia näkemisen arvoinen elokuva. Oli jotenkin syntisen hyvä fiilis mennä leffaan 12.30. Teki hyvää!

Perjantai eli eilinen oli ihana sekin. Vein työlapseni lomille ja aloitin vapaaviikonlopun. Esikoinen ja miniä tuli kylään ja sai mut itkemään. Ne oli ostanut mulle uuden puhelimen synttärilahjaksi. Järkytyin tästä niin, että miniä sanoi että on se joululahjakin ja poika sanoi ettei se nyt niin kallis ollut. On siis kovin vaikea vastaanottaa lahjoja :D Mutta ihana ihana lahja. 

Tänään menen ystävän kanssa Jumboon kaupoille, syömään ja elokuviin. Tänään vuorossa Ticket to paradise. Leffa jossa on George Clooney ei voi olla pettymys. Tai voi toki, mutta Clooney siinä silti on. 

Eli helppohan tässä on hyvää loppuelämää viettää, kun on näin kivoja juttuja ollut.  Upea bonus on huomenna, kun tapaan pitkästä aikaa Säkenöivät keksiäkäiset naiset, jotka kaikki on tulleet elämää blogistaniasta. On se huikeaa! 

Eli huomenna nähdään brunssilla ja oletettavasti keskustelu virtaa. 

jk. Teaser tulevaan viikkoon. Tinderkokeiluni. 

Viikon rahamietteet

 Viikon rahamietteet:

Olin taas tehnyt hutiostoksen vaatekaupassa. Löysin ex tempore takin, joka oli "ihan kiva", mutta tärkeimpänä mahtui päälle. Sovittaessa tuli vähän "Onko tää vähän kuin mun kylpytakki"-miete, mutta ostin. Eilen, kaksi viikkoa myöhemmin sovitin takkia ja olin että hitto kun tää muistuttaa mun kylpytakkia ja värikin vie kaiken värin mun kasvoista. Onneksi oli kuitti tallella ja pystyin palauttamaan takin.  Mutta se rahamiete: eikö olekin ihan loogista että aina kun palauttaa jotain, saa tilalle ostaa kirjan? Näin tein, taas. 

Tänään katsoin Rikkaat ja rahattomat. Se kolahti muhun kovin. Hiljennyin yhtä hiljaiseksi kuin Lauri Salovaara, joka ohjelmassa oli se rikas. Hän sai käyttörahaksi 80 e ja oli vähän järkyttynyt. Kun hän kävi kaupassa ostamassa viikon ruoat ja jäi kolmekymppiä, niin sitten hiljenin minäkin. Jotenkin tajuamalla tajusi, että jos olet pienituloinen, sinulla ei ole hirveästi valinnanvaraa elämässä. Ostat ruokaa mihin on varaa ja teet jotain muuta jos on rahaa. Tajusi taas sen, että leffalippukin on kallis. Ja jos sua pyydetään esim kahvilaan, niin onhan sekin aika kallista. Helppo huudella että tärkeimmät asiat on ilmaisia, jos kuitenkin on varaa tehdä juttuja jotka maksaa. 

Sit tuntuu jotenkin teennäiseltä itse yrittää olla taloudellinen, kun mulla kuitenkin on rahaa (vielä) tehdä turhiakin juttuja. No joo, kauheasti en tee ihmeitä, mutta ostanpa edes kirjoja ja kaupastakin ostelen aika lailla mitä huvittaa. Mua nyt vain huvittaa olla ostamatta kalleuksia :D

Eilen katsoin Netflixistä jotain minimalismi ohjelmaa ja teki mieli lopettaa ostaminen kokonaan. Karsimisesta en edes viitsi enää puhua, kun se jää mulla aina "kesken". Aloitan innolla ja tokana päivänä olen että blääh. Ja sit taas vuoden kuluttua saan uuden puuskan. 

Olisi mulla muitakin ajatuksia ollut kuin raha, mutta jospa joku toinen päivä. Nyt täytyy mennä kauppaan. 

Jk. Mulla oli korona. Se ei vienyt makuaistia mutta nuha vei. Olen syönyt mitään, koska pakko. Ne syömiset on olleet nämä: Pirkan chilibataattikeitto, saarioisten lättypitsa, tonnikalamössö ruisleivän päällä ja munakkaat. Ja suolaista salmiakkia että jotain makua saisi elämään. 

jk 2. Mun kattoremonttilainassa oli koronpäivitys. Aiemmin mun lyhennys oli 60 e kuussa, nyt 30 e. Että voihan v. 

Unelmakoti Areenassa ja vaihtuvat mielialat

 Tämä viikko on ollut blääh-viikko. Tulin viikonloppuna kipeäksi, eka kerta korona-aikana, ja olen kovin veto poissa. Mä en jaksa juuri muuta kuin maata peiton alla. Asian tekee haastavaksi talon taapero. No joo, ihan hyvin on mennyt siitä huolimatta. Nukuttu päikkärit yhdessä ja iltaunillekin lähes samaan aikaan. Tänään on eka päivä, kun olen voinut paremmin.

Harmikseni vain mun aiemmin mainitsema Sisäinen raivo heräsi tänään. Äiti viattomasti kysyi olenko jo huollattanut ilmalämpöpumpun. Mä vaihteeksi pimahdin aiheesta "Kun vittu kaikki pitää itse maksaa, niin ei en ole tilannut huoltoa." Äiti onneksi tuntee mut ja oli vaan et aijaa sä olet pahalla tuulella. Mut sorry mama. 

Vähän vetää kireäksi näinä maailmanaikoina tämä semi-yksinhuoltajuus. Semi siksi, kun on pojilla isä kuitenniin. 

Sekin kyllä syö, kun he oli just hotellilomalla ja viikonloppuna lähtee poikien kanssa Tallinnaan. Että NIIN SE VAAN toisilla on varaa itseensä jne. (Kyllä, mun sisäinen raivo raivoaa.)

Elämä on kyllä muutenkin ollut sellaista, että aamulla odotan päikkyaikaa ja päikkyjen jälkeen nukkuma-aikaa. Et helou elämä, missä olet. Tänään aavistus positiivisuutta on kuitenkin hiipinyt ajatuksiin, enkä ole niin angstannut. 

Angstaamattomuuteen auttaa muuten ihanan ihana ohjelmalöytö Areenasta. Ensin ahmin Unelmakoti Sisilian ja sitten siirryin Unelmakotiin. Hitsi ruotsalaiset osaa!!! Mä en lähtökohtaisesti ole kiinnostunut remppa enkä rakenusohjelmista, mutta nämä Unelmakodit. Ne on ihania draamoja, joissa seurataan pitkään perheiden elämää. Ne elämät todella näytetään. Yhdelle perheelle tuli sekä ero, että naiselle syöpä. Yhdelle perheelle ero ja uudet kumppanit uusperheineen. Yhden pariskunnan nuori nainen sai syövän hänkin. Hirveästi kaikkea. 

Ihanin anti on kyllä se Unelmakoti Sisiliassa. Mä rakastan sitä perhettä. Etenkin heidän (naisen) sisustustyyliä. Ilokseni heidät tapaa Unelmakodin ekan kauden 7 jaksossa, tokan kauden ekassa jaksossa päivitetään kuulumisia ja kolmoskauden ekassa jaksossa myös. Mä voisin muuttaa heille ja voisin kuvakaapata jokaisen asian ohjelmasta jos voisin. Heidän tarinansa on huikea! Siis mieletön. 

Kun katsoin sitä Sisiliaa, mulle tuli hinku viedä mun kultainen olohuoneen sivupöytä yöpöydäksi makkariin. Sain myös päätettyä että haluan makkarin roosan väriseksi. Tikkurilan pirtelö ehkä. Jos kiinnostaa. 

Mut hei, mä olen taas olemassa.