Kaksi lausetta

 Katsoin taas suosikkisarjaani Eroja ja avioeroja ja kirjoitin ylös yhden lauseen. Tai kaksi.

"Olen kyllästynyt menneeseen. Haluan vähän nykyisyyttä." Tämä oli kontekstissa ettei jaksa enää vatvoa ja marista menneitä vaan olla nyt, tässä. Se osui minuun syvälle, koska etenkin eilen olin varsin äksy ja nimenomaan marisin. Vihdoin myös eksäni soitti ja kertoi muuttopäivän. Nasevasti sanoin että kiva kun vihdoin kerrot mullekin milloin pilaat mun elämän. Paljon muutakin sanoin 😀

On kyllä ristiriitaista valittaa siitä että kuopus muuttaa kokonaan mun luokse. Kun ottaa huomioon, että olen lapseni hankkinut sillä mentaliteetilla, että elän heidän kanssaan. Niin että eihän se nyt oikeasti siihen liity tää känkkäily. 

Sen lisäksi että oli tällaista kiukuttelua, kävin myös piristävää keskustelua yhden menneisyyden spesiaalin tyypin kanssa, joka sanoi että olen upea ja villi. Muistin että vaikka olen nykyään tylsä vässykkä, niin mun sisällä elää oikeasti se upea ja villi myös. Päätin alkaa elää sen mukaan. Tänään puin päälle uuden leopardimekon, vaikka on vain tavallinen kotipäivä. Punaista huulipunaakin laitoin lähikauppareissulle. 

Nyt mun pitäisi pitää kiinni tästä mun uudelleenherännesta identiteetistä Willinä. 

Loppuun vielä alkuviikon hyvät teot. Siivosin kuivatavarakaapit. Palautin kaksi tilaamaani vaatetta. Silkkaa säästöä. Jätin myös ostamatta pari juttua kirpparilta, vaikka olin jo kärryyn ottanut. Kuinka monta sisustusvilttiä ihminen tarvitsee ja eikö mun ollut tarkoitus karsia? Eli hyveellinen ostamattajättäminen. 

Ruoaksi tällä viikolla ollut uudenlaista carbonaraa uunissa. (Uudenlainen=käytin parmesania juustona ja fusillipastaa eikä spagettia) Tein eilen myös hyvin onnistunutta Marry me chickeniä. Nyt pitää pakastimesta metsästää kolmen päivän ruoat. Mitäköhän upea ja villi keksisi?

 

Toukokuun alku

 Rehellisesti sanottuna mun elämä on joko ihan samperin tylsää tai sit aika ajoin, jopa usein, tunnen oloni oikein onnelliseksi. Saman päivän sisällä nämä voivat vaihdella montakin kertaa. 

Jotain mun piti tuosta sanoa lisää, mutta ajatus katosi. 

Viime postauksen marttailu on joltain osin mennyt ihan hyvin. Olen tehnyt ruokaa. Olen käynyt kaupassa yllättävän vähän. Enimmäkseen keskimmäinen käy autolla kaupassa ja mä täsmätilaan jotain puuttuvaa ja paras puoli on se, että mun heräteostokset jää pois. (Pieni ongelma taas sen suhteen, että ostan pakkaseen tarjouslihoja, mutta sit unohdan ne sinne tai en keksi mitä tehdä.)

Pari päivää sitten tuntui,

 että saatan kirkua, jos en pääse kotoa pois. Pyysin keskimmäisen lastenvahdiksi, ajoin kauppaan. Ostin muutaman kukan ja yhden kirjan. Palasin kotiin oltuani pois reilu puoli tuntia. Teki hyvää. 

Pari päivää aiemmin pääsin vesijumppaan, mikä oli tosi kivaa. Hetkellisesti tunsin ihan oikeaa liikunnan iloa. Olisi oikeasti mahtavaa, jos saisin tällaisia liikkumisjuttuja säännöllisesti elämään. Tällä viikolla saatan päästä kahdesti, mutta jos liikaa innostun, niin ne toki peruuntuu. Eli hillitysti vain odottelen. 

Hillitysti muuten odottelen vieläkin poikien isältä sitä infoa milloin he muuttavat ja kuopus laskeutuu tänne. Koska tiedän että he muuttavat kesäkuun lopussa, niin olisi kiva että se mulle kerrottais virallisesti. Kun nyt siis info pojalta. Poikien isän äiti on poikien kanssa aiheesta jutellut ja hän on nyreissään tästä muutosta. Keskimmäisen sanoin: "mummin mielestä iskä tekee mulkkumaisesti." 

No, mun voitto, mun voitto. Vitsailin kyllä kuopukselle, että mitäköhän siitä tulee kun asutaan kokoaikaisesti yhdessä. Et paljonkohan me riidellään? Me nimittäin kilahdellaan toisillemme useasti, mutta sovitaan kyllä samantien. Hekoteltiin molemmat tulevaa :D

Instassa oli muuten tosi hyvä video aiheesta vaatekaapin raivaus. Oli pakko tallentaa se. (Kyllä, tämä raivaus on ikuinen aihe, sori siitä. Etenkin sori minä, joka ei ihan saa tätä tehtyä LOPPUUN)

Kuusi kysymystä itselle, kun tarkastelee vaatteitaan.  !. Ostaisitko tämän uudestaan 2. Oletko käyttänyt viimeiseen vuoteen 3. Tunnetko itsesi hyväksi tämä vaate päällä 4. Voiko sitä käyttää muiden vaatteidesi kanssa 5. Mahtuuko se 6. Onko se hyvässä kunnossa

Sitä vaan että omituisen paljon omistan vaatteita, jotka ei oikein käy minkään kanssa. HIRMUISEN paljon omistan vaatteita, joita en ole käyttänyt ainakaan vuoteen. Ja ei, en kyllä ostaisi kaikkia vaatteitani uudestaan

Mitä aion tehdä asialle? 

(Minähän karsin jo aika monta vaattetta, mutta tuolla ylläolevalla keinolla jos tekisin vielä, niin kyllä tulisi tyhjää ja siistiä.)