Korkeintaan vähän väsynyt

 Ensiksi haluan sanoa että hieman optimistisesti suhtauduin noihin säästöihin, joista eilen puhuin. Olin autuaasti unohtanut, että palkkis maksoi yhden jutun liian aikaisin, joten tänään kun oli laskujenmaksupäivä, niin jouduinkin turvautumaan säästötiliin :/ Tämä olisi ollut vältettävissä, jos olisin pitänyt visan maksuvapaan, kuten olisin ollut oikeutettu. Ärsyttää tällainen. Mutta se positiivinen juttu säilyy, että taloustilillä on se 500 e kahdeksi viikoksi. 

Mä olen hieman viiveellä päässyt käsiksi Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt-kirjaan. Luen sitä pari sivua kerrallaan, koska jotenkin siinä on niin paljon asiaa, jota jään miettimään. Kaikesta valituksestani huolimatta en koe että olisin uupunut, väsynyt tai masentunut. Mua siis kirjassa eniten kiinnostaa pohdinnat siitä, mitä some ihmiselle tekee. "Kaikenlainen häröily ja huonossa valossa räpsityt kuvat katoavat. Sisältö lipuu hiljalleen siitä mistä itse pitää, siihen mistä algoritmit ja seuraajat pitävät."

Jotenkin masentavaa. Onneksi mä en edes osaa seurata algoritmeja ja onneksi en haali seuraajiakaan. Mä tykkään kauniista kuvista kyllä, mutta mä eniten tykkään aitoudesta. Sitä että kuvat ja kirjoitukset kertovat jostain oikeasta. 

Mistä se kertoo että saan eniten tykkäysiä jos valitan jotain. Tykkääkö porukka että mulla menee huonosti vai onko se kuitenkin sitä, että ihmiset ilahtuu, kun joku puhuu totta?

Olen tosiaankin huomannut ettei musta olisi minkäälaiseksi someammattilaiseksi. Musta olisi kauheaa vahtia kuka tykkää vai tykkääkö ja miksi ei tykkää. Toisekseen en millään keksisi asiaa, joilla someani täyttää. Tämän tajuttuani en todellakaa kuulu niihin, jotka ei pidä somevaikuttamista työnä. Kyllä se on! 

Mutta huraa, nyt on maanantai. Yksi mun suosikkipäivistä. Uusi viikko, uusi puhdas lehti. Tämän viikon positiivisiin kuuluu mm se, että mulla on hieman vapaata aikaa. Huomenna olen kolme tuntia yksin kotona. :D Jos kohtalo on puolellani, niin mun raskain "työ" lähtee omaan kotiin tällä viikolla. Sitten mä lupaan olla onnellinen ja kiitollinen pitkän aikaa. 

Kuukauden luvut

 Tänään elämä on ollut hieman helpompaa ja olen itseäni piristänyt laskemalla talouden lukuja. 

Tammikuussa olen käyttänyt rahaa ruokaan, bensaan, katsastukseen, pikkupöytään ja kuopuksen vaatteisiin. Summa on maltillinen 858e. Tämä innostaa ihan älyttömästi sanon vaan. 

Taloustili on ajalle 14.1-14.2. Mennyt 400 euroa ja jäljellä vielä 500e. Kyllä, olen innostunut ja motivoitunut. Työajoa on nyt enemmän kuin alkukuussa, joten suurimmat laskut on varmaan bensa tän loppuajan.

Laskuja tässä kuussa oli ikävän paljon. Ylimääräisiä liiton maksu (jota maksan turhaan , koska en kuulu liiton piiriin, mutta en uskalla irtisanoakaan) ja yksi tyhmä luotto, jolla maksoin joulujuttuja. Näitä laskuja ei ole ensi kuussa. Hyvä opetus taas tuo luotto. Miksi hitossa mä ostin jouluna luotolla? Miksi ajattelin että tammikuussa olisi enemmän rahaa. Mutta kerralla maksan, koska en halua maksaa korkojakaan. Olen kehittynyt ihmisenä selvästi. Että maksan kaiken, enkä kolmeakymppiä kerralla, kuten ennenvanhaan. 

Se mikä yllätti iloisesti tässä uudessa elämässä on se, että mä elän tulojeni mukaan. Jos eläisin kuten aiemmin, olisin jo tässä kohtaa tyhjentämässä säästötiliä. Nyt mä kartutan sitä!!!! Mindblowing.

Eli OSTOSLAKKO on se, joka kannattaa. Testatkaa!

JA hei, kertokaa omat lukunne. Tai edes selvittäkää ne. En ollut tajunnutkaan kuinka hirmuisen kiinnostavaa se on. 

Ihan perseestä

 Tämä on niiitä päiviä, jolloin vain vihaan elämääni. Heräsin 4.45 ja makaan paikallani ja toivon että lapset ei herää. No ne heräs ennen kuutta. Kuten joka päivä.  Kuudelta oltiin jo olohuoneessa odottamassa et lasten ohjelmat alkaisi. Koska näitä on kaksi, nehän ei tietenkään istu hiljaa katsomassa vaan kiljuvat ja riehuvat. Yhdeksältä mä olin jo sitä mieltä että jään sairaseläkkeelle tai sit vaan tapan itseni. 

Iltapäivällä googlailin vuokrakolmioita tai omistuskaksioita. Tulispa joku joka pelastaisi mut. Antais mulle työn jolla elää. Sit asuisinkin teinin kanssa vaikka kaksiossa vailla yksityisyyttä (saatana). 

Joo, This too shall pass. Pitkään olikin todella hyvä fiilis työstä. Joskus sit tätä. Samperin raskasta. 

Ja koska on raskasta, niin helvetillisellä, mutta nopealla Prismareissulla ostin jotain uutta Marabou suklaata, pistaasi,  sekä sipsejä ja dippiä. Tähän kriisiin ei auta ananas ja raejuusto . Tajuatteko kuinka vaikeaa on pysyä hillittynä eikä pimahtaa kappaleiksi? Omat olisin jo nostanut lumihankeen toviksi :D

Pyörin lohduksi myös nettikaupoissa ja meinasin klikkailla ostoskoriin mutta sit muistin taas ostoslakon. Nyt siihen motivaatio kasvoi entisestään. Tarvitsen omaisuuden että voin karata elämästäni. 

Mutta huraa, olen budjetissa. Mulla on 500 e kahdeksi viikoksi jäljellä. Sen pitäisi riittää ihan hyvin. Myös laskutilin tilanne on se, että siellä pitäisi olla rahaa palkkapäivän tullessa. Eikä huutaa tyhjyyttä. Okei, voi olla että vain 30e, mutta silti. 

Sainpas keksittyä jotain positiivista tähänkin päivään. 

Lapsia kaksi, tuntuu neljä

Otsikossa kerron elämäntilanteestani säätermein. Tarvitseeko lisätä?

Keskiviikkona lapsilukuni lisääntyi. Uudempi on vanha tuttu, oikein mukava pikkuinen. Mutta kun aiempi on hieman haastavampi tyyppi, niin on ehkä liikaa kaikkea välillä. Sen kun yhdistää siihen, että herätys on ennen kuutta, niin voi voi. Onneksi menen aikaisin nukkumaan itsekin. 

Eilen päätin herätessäni että aion olla kuin oma äiti. Että ei haittaa. Sotku ja meteli ja sen sellainen, ei haittaa. Laalaalaa ja zen. Se ei sitten ihan niin helppoa ollut, kun mekkala alkaa kuudelta ja mä yritän suoda pojalle kuitenkin nukkumisrauhan. Odotan viikonloppua innolla. Not. Hieman haastavaa nimittäin TUNTIKAUSIA suojella jonkun unia. Voiko seiskalta jo mennä ulos? (EI, en halua)

Mutta viikon ruoat on olleet kivoja jos muuten ei niin kivaa olekaan. Pojan toiveesta ostin lohen. Syötiin uunilohta. Seuraava päivänä lohi-poropastaa, joka upposi noihin pieniin todella hyvin, vaikka he eivät syö kalaa. Kyllä syövät, jos ei kerro mitä syö. 

Tänään tein loppulohesta herkkusalaatin, jota riittää kahdelle tai kahteen ateriaan. Taidan omia itselleni. Olen nimittäin jatkanut unen seurantaa, tai siis sen stressipalkin. Heti kun syömiset muuttuivat normaalimmiksi, niin sininen uni muuttui keltaiseksi uneksi. Eilen join kaksi lasia viiniä, ja uni oli keltaisen lisäksi oranssia. Kovin paha siis, Tällä parin viikon seurannalla joudun toteamaan, että saisin syödä vähähiilarista, sokeritonta ja alkoholitonta lopun ikää, jos haluasin rannekkeen mukaan voida hyvin. Saakelin tylsää. Onko hyvinvointi aivan yliarvostettua? Pitääkö mun muuttua joksikin superhihhuliksi?

Siitä tuli mieleen että ostin eilen Lidlin hävikkilaatikon. Siinä oli mm rasiallinen tuoretta luomukurkumaa. Nyt googlailin ohjeita, että mitä tekisi. Ilmeisesti kurkumashotti on uusi inkiväärishotti. Vastustuskyky ja nivelet tykkäisi. Voin myös tehdä smoothien johon lisätä sitä. Jännän äärellä. Laatikossa oli myös hirveästi varsiselleriä, jota laitoin lohisalaattiin. Nerokas ruokahifistelijäpoikani sanoi, että sitä voi käyttää myös pastakastikkeisiin tai keittoihin. Maa-artisokkiakin tuli iso pussi, joten oikeasti joudun tekemään keittoa joku päivä. Laatikossa oli myös rucolaa, omenia ja neljä paprikaa ja korianteripuska. Siis älytön määrä kamaa kahdella eurolla. Osan lykkäsin äidin matkaan. 

Eilen oli aikamoista säätöä puol päivää. Mutsi tuli hoitamaan yhtä lasta, kun oli työmeno. Matkalla oli moottorin vikavalo syttynyt. Sopi heti että vie auton meidän luottokorjaajalle ihan mun kodin lähelle. Mun isä tuli äitiä hakemaan ja lähtivät autoa viemään hoitoon. Oltiin puhuttu katsastuksesta ja tajusin etten ihan varma ole oman auton katsastuksesta. Trafin sivu kertoi että olen kaksi kk myöhässä. Soitin äidille että APUA, tänne heti. Etsin lähimmän konttorin jonne saan auton heti eikä ens viikolla. Mun isä lähti viemään autoa ja mutsin kanssa jatkettiin hengailua. Ja näin oli päivän tohinoihin mennyt kuusi tuntia. 

jk. Kannattaa kyllä olla varovainen hävikkilaatikoiden kanssa. Tiedättekö mikä työ on kuoria maa-artisokka? Ja tiedättekö että kurkuma värjää kaiken keltaiseksi? Miksi en ostanut jotain helppoa ja vaivatonta?

Ajattelen liikaa

 Nauratti kun äsken tajusin miksen saa tehtyä Aarrekarttaa ja se manifestointi muutenkin jäänyt liian vähiin. Mä mietin sitä liian älyllisesti. En uskalla laittaa karttaan mitään, koska sehän voi olla VÄÄRÄ toive tai unelma. Mitä siitä nyt tulisi että vääriä toivoisi?

Sit mun satunnaiset lehtileikkeet jotka repäisen talteen on ihan älyvapaita. Mun alitajunta sekoilee. Viimeisin outo oli "Naimisiin mennyt kirjailija". Haluanko mä olla kirjailija? Mennä naimisiin? Haloo, alitajunta vois hieman selittää mulle näitä juttuja.

Sit jotkut leikkeet liittyy vaatekaapin siisteyteen. Enkö mä todellakaan keksi muita haaveita kuin siistit kaapit ja jotkut älyvapaat naimisjutut?

Mä haluan kivoja kiinnostavia toteutettavia haaveita. Tilaan niitä. 

Itseasiassa tilaan jotain kivaa tulevalle viikonlopulle tai maanantaille. Mun elämässä on KOLME kivaa juttua tapahtunut 31.1 ja nyt vatsassa kutittaa odotus. Onko taas tapahtuman aika? (Tuleeko joku järjestämään mun vaatekaappia?)

Terveyshuomioita ( Taloudellisjuttuja toki myös)

 Olen tehnyt kiinnostavia huomioita tällä viikolla. Ensinnäkin yöunet. Mulla on aktiivisuusranneke, joka näyttää värillisinä palkkeina stressitasoa. Keltainen ja oranssi=Ei hyvä. Sininen=Hyvä. Tähän asti mun yöt on olleer keltaisia ja oransseja. Tällä viikolla yö yöltä, mun yöt on muuttuneet sinisemmiksi. Viime yö oli jo 90 prosenttisesti sininen. 

Sitten olen ollut allergisessa nuhassa tai totaalitukossa marraskuusta lähtien. Useana yönä olen herännyt hirveään tukkoisuuteen, joka muuttuu nenän solkenaan valumiseksi ja aivasteluksi. Tähän on saattanut kulua 2-3 tuntia kerrallaan. 

Eilen yhtäkkiä tajusin, että mulla on pientä nuhaa, mutta en ole tukossa. En honota. En heräile. Ja niin, MÄ en ole heräillyt ja valvonut tällä viikolla kertaakaan. 

Voiko tämä kaikki todellakin johtua siitä että olen ollut aika vähähiilarisella ruokavaliolla? Ja sokerittomalla? Jos se on näin, niin ensi yö tulee olemaan huono, koska aamiainen ja lounas oli ruisleipää ja iltaruoka tulee olemaan pihvi ja ranskalaiset. 

Mutta aika pahasti vaikuttaa siltä, että ruokavaliolla on väliä. Joudunko jatkossa valitsemaan tosissani suklaalevyn ja nukkumisen väliltä? Mitä jos ihminen voi ruokavaliolla vaikuttaa siis uneen, kroppaan ja allergiseen nuhaan? Mindblowing!

Tästä sujuva hyppy ensi viikon ruokiin. Eikun ensiksi jännittävä hintavertailu. Mä jouduin käymään eilen citymarketissa viikko-ostoksilla, koska olin saanut 10 prosentin alennus"setelin". Jokaista asiaa kärryyn valitessa itkin verisiä kyyneleitä. Joka asia maksoi vähintään 30 senttiä enemmän kuin Lidlissä. Tai Prismassa. (Mä alan osata hintoja tässä uudessa elämässäni.) Pelkästään kaksi leipäpakettia ja kaksi pakettia pinaattilettuja maksoi mulle 1,20 enemmän. Hunajan kohdalla huusin jo EIIII ja päätin rynnätä Lidliin. En tasan maksa cittarin hintoja hunajasta.

Että nyt en kyllä yhtään osaa sanoa kannatiko mennä alennuksen perässä isoon kauppaan vai olisiko pitänyt suosia omia tuttuja ja turvallisia. Mä kohta ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka ostaa ruokansa kolmesta eri kaupasta. 

No mutta ne ruoat. 

Poika tekee kermaista lihapataa itselleen. Butter chicken (kahdelle), lohiporopasta (kolmelle), pitsat. Että neljä-viisi päivää ainakin hallussa. Riippuu onko nuo ruoat yhdelle vai kahdelle päivälle. Ainiin kanasalaattia on yksi päivä koko porukalle. Salaatti jonka juju on kastike. Kermaviilipurkki ja noin desi majoneesia. Maustettu sweet chili kastikkeella ja currylla. Käytetään runsaasti.

Että olkaa hyvä vinkeistä.  

Onnistumisten suma

 Mä olen niin liekeissä siis. Missä kaikessa ehdinkään vielä onnistua?

Ensinnäkin lentoemokuuri on suoritettu. Eka päivä ja yö oli kamalia, sen jälkeen pelkkää linnunlaulua. Jopa toka aamu yllätti. Vaikka yö oli ollut huono, niin aamulla tein ne jättisuuret lumityöt meidän taloyhtiössä ennen kuin söin aamiaisen. Sen puolikkaan greipin siis. Eikä tuntunut missään. 

Tänään olen saanut syödä vapaasti, mutta olen syönyt vain turkkilaista jugua pähkinöillä, munakasta ja uunijuureksia ja kanaa. Eli näemmä vähähiilarisella mennyt. Mutta koska en ole dieetillä, niin saatan syödä sitä ruisleipää iltapalaksi. Ei kieltoja!

Suurin onnistuminen koskee kauppareissuja ja rahan käyttöä. Viikko viikolta on tullut enemmän päiviä jolloin en ole käyttänyt rahaa. Tässä kuun kolmantena viikkona rahankäyttöpäiviä on vain kolme. Ja yksi niistä on auton tankkaus.

Menot viikolla 1 on 237e, viikko 2 180 e ja viikko kolme 175e.  Mä en ole ikinä selvinnyt näin vähällä. Toki tajua olevani ihan onnekas. Jotkut joutuvat selviämään paljon vähemmällä halusivat tai eivät. Mä nyt kuitenkin vielä saan valita mitä haluamme ruoaksi syödä.

Mutta siis, mä olen kone. Otan siitä ilon irti, koska tiedän että useimmiten olen vain joku pikku laite. Ehkä nitoja. 

Lentoemäntädieetillä

 Ensimmäinen päivä kitukuuria. Enää kolme jäljellä. 

Olen mitannut kuumeen tänään kymmeniä kertoja ja meinasin jo tehdä koronatestin, kunnes yhtäkkiä tajusin, että olen niukalla ruokavaliolla, siksi kylmä ja kurja olo. Tänään syönyt puolikkaan greipin ja lounaaksi 200g kanaa. (se on muuten paljon)

Tässä vetkuttelen kaikella mahdollisella että söisin päivällisen vasta myöhään. Tiedossa vihreitä papuja ja kaksi kananmunaa. Huraa!

Olen tällä kuurilla siksi, että kun torstaina olen vapaa syömään mitä vaan, niin saan kicksit jo siitä jos syön iltapalalla teetä ja leipää. Tai jugurttia ja pähkinöitä. Tai siis ihan mitä muuta vaan kuin suklaata.  Ja kun tämän on kitkuttanut läpi, niin ehkä tulee hieman mietittyä muutenkin mitä suuhunsa laittaa. Eiku ei, ihan oikeasti mun normi ruoat on oikein säällisiä ja kunnollisia. Ne on vaan nuo illat... Olisipa ihminen jolla ei ole syömisongelmia. Valitettavasti tunnen sellaisia ja sehän ärsyttää. Onhan se nyt outoa ettei jollain ole mitään syömishäiriötaipumuksia. 

Tänään murehdin sitä, että tunnen ihmisiä, jotka on kolkyt vuotta kuunnellut mun laihdutusjuttuja. Ei siis ihme, että yksi ystävä kauan sitten sanoi että "Laihduta äläkä vaan jauha siitä." 

Nipottava kauppareissu

 Tänään alkoi kuukauden kolmas viikko ja tein ensimmäisen isomman kauppareissun.

Ensi viikolle on kaavailtu (pojan toiveesta) chili con carnea, itkukanaa, jauhelihakastiketta (joka hiton viikko) Niin ja ne aiemmin hankitut pippuripihvit ja possuleikkeet. Eli tossa on ainakin kuusi päivää katettu. 

Mä aloitan huomenna ystävän inspiroimana lentoemäntien dietin. Neljä päivää. Sitä varten ostin kaikki aineet kerralla. Halpa kuuri. 

Tänään kaksi poikaa syö pakastepitsaa, mutta minä päätin olla ostamatta itselleni. Vaikka kuuri alkaa huomenna, voin ruoat jo fiksuntaa. Sen sijaan syön loput konvehdit pois. Max 150g jäljellä. 

Näihin ostoksiin leipineen maitoineen meni vain 69 euroa.

Se nipottava osuus on lähes nolo, mutta Neiti Sutkautus vaati kertomaan. Olin alkuviikosta ostanut hoitomuksulle verkkarit, mutta koska ne onkin turhat, niin palautin ne saadakseni takaisin huimat 6.95 euroa. Siis onhan se suuri raha :D 

Eilen osui netissä silmiin Matsmartin "hyvä" tarjous ja aloin klikkailemaan ostoskoriin vaikka mitä. Yhtäkkiä havahduin että se vaikka mitä on lähinnä karkkia. Olin että wtf ja poistuin kaupasta ostamatta mitään. En kaivannut viiden kympin laskua ja laatikollista karkkia. Mukana ehkä yksi pullo ketsuppia. Haha. 

Sit olen vakavasti miettinyt vastuullista vaatekaappia. Eilen taas osui silmiin yksi vastuullinen kuluttaja, joka ennen osti muutaman villapuseron talvessa, mutta koska ne menee hetkessä huonoksi, niin ne päätyy roskiin talven jälkeen. Nykyään hän ostaa yhden laadukkaan ja samperin kalliin villapaidan, mutta koska se ei mene miksikään, se tulee halvemmaksi. True. (Esimerkissä 3 paitaa 50 e kpl roskiin kauden jälkeen versus 200 e paita, jota voi käyttää monta vuotta)

Sit juttelin yhden ystäväni kanssa, jolla on ihanan ihania vaatteita, useimmiten mekkoja. Ne on usein Uhanaa eli kalliita. Mutta hänkin sanoi että mieluummin ostaa yhden kalliin ja ikuisen suosikin, kuin muutaman henkkamaukan rötkön, jotka nopeasti päätyy kiertoon. 

Hirveästi taas ajateltavaa. Nämä ajateltavat ovat parempia kuin viimeaikaiset alakuloiset "Elämä oli tässä ja kohta lähtee lapset ja mitä mulle sit jää ja elämä on tyhjää ja turhaa jne."

Elämäni ensimmäinen budjetti

 Tänään oli palkkapäivä ja mä tein ihan oikean budjetin. Siirsin palkasta säästötilille "ylimääräisen" palkan osan, jolla paikkaan ensi kuun liian pienen palkan. Ja jos työt lisääntyy pian, se ylimääräinen palkka jääkin säästöön! Tein ensimmäistä kertaa siirron taloustilille. Laitoin sinne 900 euroa, jonka pitäisi kattaa ruoat, bensat, mahdolliset pikkupöydät yms. Jos kykenen alkuvuoden kaltaiseen tunnollisuuteen, niin tuo raha on jopa liikaa. Joka kuukausi siirrän sähkö ja vakuutustilille 360 euroa, jolla maksan nuo kyseiset laskut ja saattaa riittää myös harrastusmaksuihinkin aina välillä. 

Eilen kävin Lidlissä ruokaostoksilla. Ostin kolme kassia sapuskaa ja meni vain 55 euroa. Kassissa oli mm pippuripihvejä ja xxl kokoisia possuleikkeitä. Pojat saa ensi viikolla aikamoisia herkkuja. Eli kuten huomaatte, pelkällä jauhelihakastikkeella emme elä. 

No mutta kuitenkin. Laskin kahden viikon ruokamenot. Pikkuisen vajaa 200 euroa. Vaikea ymmärtää. Laskuun sisältyy myös kolme mäkkiateriaa. Mä olen vahingossa ollut todella todella taitava. Kuitenkin täällä syödään ihan hyvin, välillä jopa loistavasti. Eilinen lohipasta muuttui lohi-poropastaksi, koska Lidlissä oli edullista poroa. Poroa jopa jäi, niin ensi viikolla teen samaa ruokaa uudestaan, kun toinenkin pojista on kotona. Hän nimittäin rakastaa tuota pastaa. 

Tänään voisin yrittää keksiä ensi viikolle ruokia noiden pihvien lisäksi. Taas syy kaivaa esiin kaikki lehdistä revityt reseptit.

Olen onnistuja!

 Mä olen oikeasti oikea supernainen taloudellisesti ollut. Olen ällistyttävän hyvin pysynyt budjetissa tänä vuonna eli siis 11 päivää. Ihailevasti tuijotan kuukauden menoja. Ruokaan mennyt vähän, ihme sälään enempi, mutta siltikin olen alkuvuoden voittaja.

Hyviä ruokia ollaan syöty. Keskimmäinen teki lihapataa, joka oli törkeän hyvää. Minä tein UUDEN ruoan eli kananuudelisalaatin, jota söin kaksi päivää. Butter chickeniä, jauhelihakastiketta. Huomenna teen kylmäsavulohipastaa, mitä en ole tehnyt ikinä. Noloa. 

Täsmennyksenä noista ruoista sen verran, että lihapataa söin kerran, poika ehkä kolme päivää. Butter chicken on pojalle pariksi päiväksi. Jauhelihakastike hoitolapselle pariksi päiväksi. Itse syön nuudelisalaatin lisäksi munakkaita. Lohipasta on mulle ja pojalle, hoitolapsi syö jotain muuta, koska ei syö kalaa. Eli kyllä, meillä saatetaan tehdä kolmeakin ruokaa päivässä, mutta thank god, ne yleensä riittää ainakin kahdeksi päiväksi. (pakastimessa on kanaa ja jauhelihaa ja pyttipannua ja kalapuikkoja ja mitä lie muuta ja kuivakaapissa sataa eri pastaa. Vuoden terveyserikoisuus on se, että poikaa varten keittiönpöydällä on koko ajan tomaatteja, joita heppu syö ohikulkeissaan. Mua varten on veriappelsiineja)

Ihailua saan myös siitä, että palautin Adidaksen trikoot, jotka sorruin tilaamaan. Vaatteidenostolakko on siis voimissaan. 

Olohuoneeseen ostin Torista pikkupöydän, mutta sehän ei ole vaate. Ja ostettu käytettynä. Viihdyn nyt olohuoneessa, jossa ei ole kuntopyörää, vain pöytä, jonka päällä tuikkuja. Ja keittiönpöydän lehtivuori pikkupöydän alatasolla. Jostain syystä tässä keittiön pöydällä on siltikin lehtiä ja kirja ja pari vaatetta. 

Olen nyt sata kertaa laskenut tuloja ja menoja ja niiden risteytyksiä. Lopputulos on se, että perjantaina kun on palkkapäivä, siirrän taloustilille 900 euroa, jonka on riitettävä ruokaan, bensaan ja mahdolliseen muuhun. Oikeasti sitä mahdollista muuta ei saa tulla. Ei enää pikkupöytiä. Ja aikuisten oikeasti tuosta 900 eurosta osa saa jäädä myös käyttämättä. Jos olen yhtä kunnollinen ja keittiöluova kuin nyt, se saattaa onnistua. Sen pitäisi olla helppoa jopa, jos vertaa siihen yhteen täydelliseen ihmiseen, joka ruokkii kuusi henkilöä noin kolmellasadalla kuussa. 

Joko kaikki on kyllästyneet mun vouhotukseen? Tämä on mun elämän ainoa kiinnostuksen aihe :)

jk. Mulla on mennyt ruokaan 158 euroa ja jos en ennen lauantaita mene kauppaan, se jää kahden viikon saldoksi!!!

Pesän tyhjenemisestä

 Aika monilla kavereilla on jo pesän tyhjentyminen käsillä. Omassa lähipiirissäni olen ensimmäinen, jolta poikanen lensi pesästä, eli olen aiheessa lähes siis guru.

Kuten olen sanonut, niin se esikoisen lento ei sitten ollutkaan iso juttu. Poika oli niin paljon liesussa, että ei sitä muuttoa huomannut. Muuttoa helpotti sekin, kun esikoinen on niin omatoiminen ja pystyvä, ettei ollut huolta.

Muuton ehdoton plussa on se, että esikoisesta tuli mulle oikea ystävä. Hän ja tyttöystävänsä on täällä joka viikko mun seurana. Vietetään aikaa ystävinä enempi kuin sukulaisina on mun fiilis.

Muutos kakkosplussa on se, että keskimmäinen on muuttunut mieheksi talossa. Kauheaa myöntää, mutta keskimmäinen ja kuopus on kulkeneet nimellä Pienet jo vuosikausia. On siis esikoinen ja pienet. Ei muuten mitään, mutta kun noilla vanhemmilla on 1 vuosi 4 kk ikäeroa vain :) Pienillä on neljä vuotta. No mutta tämä kertoo siitä, että esikoinen on ollut aina "aikuisempi", kuin muut. Nyt kun vanhin on poissa, on keskimmäinen kasvanut mieheksi. Hän auttaa monissa jutuissa ja mikä ihaninta, mukisematta.

Nyt tän päivän liikutus on se, että kaksi vanhinta lähti päiväreissulle Tallinnaan. He eivät ole luontaisin kombo yhtään ja olin iloinen kun päättivät lähteä. Et jos he vaikka tutustuisivat toisiinsa uudestaan.

Sitten tuli pommi. Tunti laivan lähtemisen jälkeen esikoinen laittoi viestin että olivat hakeneet kämppää keskimmäiselle. Reagoin vahvasti. "Heti kotiin sieltä reissusta." Vitsi vitsinä. Onhan siitä puhuttu että keskimmäinen tänä vuonna muuttaa. Olen sanonut ettei ole kiire. Mut apua, jos se saa kämpän, niin saattaa muuttaa kuun lopussa jo. En ole valmis sittenkään tähän juttuun. Ja olen kuitenkin.

Muuton paras puoli on se, että sitten vaihdan huoneita junnun kanssa ja saan itselleni VALTAVAN makkarin. Siis niin valtavan, etten edes tarvitse. Pojat jakoivat sen huoneen kolmisin ja mahtuivat. 

Tässä pitää alkaa miettiä seinien maalaamista ja verhoja ja sen sellaista. Iik!

Taloushöpötys

 Moneskohan kerta mulla on hirmuinen taloudellisuuspuuskaus, joka onnistuu tai ei? Aika mones, mutta nyt on taas.

Kolmas päivä menossa tätä kuuta ja vain yhden kerran käyttänyt rahaa. Mä olen kartellut kauppoja ja KYLLÄ, syödään pakastimesta. (No eilen mäkkiruokaa :D)

Mä vihdoin keksin helpon ratkaisun seurata ruoka ja talouskuluja. Mä laitan käyttörahat toiselle tilille ja ostan vain sillä. Jos rahat loppuu, niin ostaminen loppuu. Tavoite on laittaa sinne tilille niin tarpeeksi, ettei rahat lopu, mutta fiksulla käytöksellä jää rahaa. Sen rahan sitten lykkään puskuriin. Tai rahastoon. Riippuu siitä onko rahatilanne hyvä vai huono. 

Mä en yritä ryhtyä ihailemiani instatilien kaltaiseksi supertyypiksi, joilla menee ruokaa 300 e kuussa. Mutta jatkan aloittamaani hyvää tietä, eli mietin tarkemmin mitä ostan. Ruokaa siis. Vuoden vaihteessa löysin Nordea walletista niinkin kiinnostavan jutun, kuin vuoden rahan käytön. Mulla oli vuonna 2021 mennyt ruokakauppaan 2500e vähemmän kuin 2020. Selityksiä on jokunen. Puolitoista vuotta sitten esikoinen muutti omilleen, vuosi sitten mies. Tietty ruokakulut putosi siitäkin. Tupakanpoltto vähentynyt myös reilusti. Mutta kyllä, mä olen myös ollut fiksumpi ruokakaupassa. Nyt jännityksella odotan kuin hieno tulos tänä vuonna tulee. Koska tulee kuitenkin! Mutta jospa yrittäisin elää hetkessä, enkä miettiä vuoden loppua. Hymiö. 

Ostolakkoa olen miettinyt, jonka taisinkin jo mainita. Mä en aio ostaa vaatteita. Piste. Mulla on kaikki mitä tarvitsen ja jos laihdun, niin enemmänkin. Olen lukuisia kertoja ollut jo ostamassa kotiin jotain "kivaa" ja muistanut ettei saa ostaa. Kyllä mulla niitä sisustustyynyjä riittää jo.

Mulla on lupa ostaa vaate vain, jos mut kutsutaan johonkin tilaisuuteen puhumaan. Toinen hymiö.

Ajatus tuli kiinnostavasta Me naisten jutusta. Siinä kerrottiin naisesta, jolla on instatili @planetaarinenvaatekaappi. Hän oli teettänyt laadukkaan mekon, jota käyttää about joka päivä. Käy arjessa ja juhlassa ja puhujatilaisuuksissa. Päätin että mäkin haluan puhua ja omistaa hyvän mekon. Hymiö taas. 

Manifestoinnista

 Eilen kaivoin esiin kolme muistikirjaa ja kirjottelin ylös kaikenlaista tärkeää. Yhteen kirjaan ideoita bloggaamiseen, johon aion suhtautua suurella hartaudella tänä vuonna. 

Toiseen muistikirjaan kirjoittelin tuloja ja menoja ja budjetteja. Kolmas, tärkein, muistikirja on suuria oivalluksia varten. Tästä päivästä eteenpäin osallistun Tietoisuusakatemian manifestointikurssille, joka kestää viisi päivää. Sieltä varmaankin poikii ajatus jos toinenkin. 

Alustukseksi sain Youtube-linkin Barbara Sherin "luentoon" tuosta aiheesta. Sain sen aikana suuren ahaa-elämyksen. Pointti on se, että kun sulla on haave, kerro se ääneen ja haaveen lisäksi kerro myös este mikset voi haavetta saavuttaa. Aina kun kerrot ääneen jonkun esteen, joku ihminen kyllä keksii sille ratkaisun. Koska AIVAN totta, ihmiset haluavat ratkaista muiden ongelmia. 

Omassakin elämässä tästä on kyllä lukuisia esimerkkejä. Ne vaan pitää hoksata. 

Tämä nyt ei välttis ollut kaverini haave, mutta esimerkki ääneen kertomisesta esteineen ja asian ratkaisu. About kolme vuotta sitten yksi mun ystävä, silloin hädin tuskin tuttu, kertoi että olisi syyslomalla menossa lastensa kanssa vaeltamaan, mutta heille tuli ex tempore koiranpentu, jota ei tietenkään voi ottaa mukaan, että reissu ehkä pitää perua. Mä sanoin että mun teinit voi tulla hoitamaan koiraa. Soitin molemmille teineille ja heille sopi asua mun kaverilla vuorotellen pentua hoitamassa. 

Samainen kaveri (yh äiti) joutui jalkaleikkaukseen ja oli jalka paketissa monta viikkoa. Kävin hänen luonaan ensivisiitillä silloin ja hän tuskaili sitä, ettei löydä kotiin siivoojaa, kun kaikki firmat myy ei oota plus hinnat on järkkyjä. Sanoin että mun äiti voi tulla sun kotiin siivoamaan. JA näin kävi. Mun äiti on käynyt siellä siivoamassa varmaan ainakin kaksi vuotta vaikka kaverini jalka ei ole enää paketissa. Hän vain nauttii siististä kodista. 

Ja niin, vuonna 2010 ystäväni, joka tietää että olen aina halunnut kirjoittaa (mutta en osaa ja olen sysipaska jne jne) ehdotti että alkaisin bloggaamaan. No näin tein epäröinnin jälkeen ja tässä sitä ollaan. Olen kirjoittanut monta vuotta, hyvä en ole vieläkään, mutta kirjoitan ja tätä kautta olen löytänyt monia upeita ihmisiä. 

Mahtavaa ja onnellista vuotta kaikille!