torstai 18. lokakuuta 2018

Olet mitä syöt. Tai sitten et.

Muiden syömisistä on niin kiva lukea, joten kerronpa omat ateriani.

Tässä paistelen juuri hyvinkin vakiintunutta lounastani. Jostain syystä mun lounas on lähes aina paistettua lehtikaalia, suippopaprikaa ja siemeniä kanan kanssa. Jälkiruokana vadelmia.

Aamiaiseksi söin munakasta kirsikkatomaateilla ja kasan nappeja. Kurkumaa, omegaa, probioottia. (ja hyvin on kivut pysyneet poissa)

Alkuillasta syön kanasalaattia pähkinöillä tai välillä kiireessä turkkilaista jugurttia pähkinöillä ja hunajalla.

Iltaruoka saattaa olla TAAS kanasalaatti. Joskus kanawokkia riisinuudelilla tai esim chili con carne ilman riisiä lisukkeena.

Jossain kohtaa syön taas annoksen marjoja. Eilen söin marjat kermavaahdolla.

Syön hyvin yksipuolisesti tai yksitoikkoisesti, mutta vain mitä haluan. En syö pakkoruokaa.

Viikonlopun synttärireissu sekoitti aika lailla. Vedin kaikenlaisia hiilareita liikaa mm. club sandwich muodossa. Paino kohosi, mutta osa siitä lähti jo pois.
 Ahdisti lukema aika lailla, mutta kun rohkeana otin mittanauhan käteen, niin ei sentit olleet lisääntyneet.

Mun kuuluis olla vielä "kuurilla", mutta olen syönyt välillä suklaatakin. Mutta ruoat syön, en jätä syömättä ja kompensoi.

Tällä viikolla olen vesijuossut kerran ja viime viikolla en päässyt kertaakaan. Muuten olen syksyn aikana käynyt ehkä kolmesti viikossa.

Enemmän vois tehdä jotain, toki. Mutta hei, tää on hieno alku ja aika pysyvä muutos.

Mitä te syötte päivän aikana?

tiistai 16. lokakuuta 2018

Viikko ja 5-kymppiset!

Mietin tässä juuri, että mun pitäisi alkaa kirjoittaa muistiinpanoja päivistäni, koska en kykene enää ikinä muistamaan viime viikkoa ja mitä olen tehnyt.
Viime viikolla oli huonoja öitä ja taisin nukkua päikkäreitä hieman liikaa. Mutta onneksi saan nukkua!

Keskiviikkona olin katsomassa kun kuopus soitti huilua muiden musiikkiopistolaisten kanssa yhdessä kahvilassa. Mukaan lähti kuopuksen pikkuveli äitinsä kanssa.
Kuopuksen joukkuekaverin äitikin, uusi kaverini halusi mukaan. Tämän tapaamisen ansiosta teinini ovat tämän viikon kaverilla talovahtina ja koiranpennun hoitajana.
Joo, kaveri oli hankkinut koiranpennun äidilleen. Pennun oli tarkoitus olla viikko heillä ennen kuskausta oikeaan osoitteeseen, mutta lapset oli rakastuneet pentuun, joten se jäikin heille. Mutka matkassa oli varattu vaellusreissu, jonne pentu ei voi lähteä. Siinä astui mun teinit kuvaan. Oon tosi ylpee hepuista, jota vuoropäivinä elelee vieraassa talossa ja hoitaa pennun plus siivoaa pissat monta kertaa päivässä.

Niin, täältä saa siis varata täyspäisiä teinejä näihin hommiin! :D

Ja sitten olikin viikonloppu. Mun eka vapaa viikonloppu yli kahteen kuukauteen. Lähdettiin Tallinnaan juhlimaan miehen aikuistumista.

Olipas meillä kivaa! Perjantaina meillä oli pieni porukka paikalla, mutta koska minä ja muutkin oli väsyneitä, niin mentiin hotelliin aikaisin. Mutta jo, mä kuorsasin eeppisesti ja mies valvoi ja koska mä streessaannuin asiasta, niin valvoin sitten itsekin etten kuorsaisi. Nukuttiin noin kaksi tuntia !!!
Aamu oli kakka. Voin sanoa.
Asuttiin kylpylässä, joten sinne kuitenkin päätin rämpiä toviksi.
Sitten lepäilin, mutta en vaan kyennyt nukahtamaan.
Otin järeät aseet käyttöön ja menin baariin, jossa tilasin kahvia ja Vana tallink- likööriä. Auttoi!
 Yhdeltä siis alkoi juhlallisuudet minun osaltani. Pikkuhiljaa meitä kerääntyi baariin iso lauma ihania ihmisiä. Hauskaa oli.
Kuudelta mentiin Balthasariin syömään, jossa meille oli varattu suuri pöytä. Ruoka oli loistavaa, seura ihanan ihanaa, palvelu hyvää.
Oli niin mahtavan ihana ja lämmin tunnelma. Meitä oli 15 henkilöä. Kaikki tunsi jonkun, mutta valtaosin meitä oli lauma tuntemattomia toisilleen.
Mutta loistava lauma. Kaikilla oli hyvä fiilis, kaikki jutteli kaikille ja oli mukavaa, hauskaa ja jutut rönsyili ja nauru raikas.

Pitkän ruokailun jälkeen menimme Sigmund Freud-baariin, jossa mies tilasi meille järisyttävän kuvottavat Bloody maryt! Drinkissä oli ehkä desi smetanaa päällä ja maku oli kaikin tavoin karsea. Miehen sisko sanoi hyvin: "herättäähän tää enemmän keskustelua kuin bisse".
 Tästä baarista lähdettiin sitten PÄÄPAIKKAAN eli DM-baariin. Kyllä. Miehelle Depeche mode on tärkeä bändi ja Tallinassa on baari, jossa soi vain bändin musiikki.
Siellä meitä oli sitten jo 18 henkilöä.
Oli niin niin niin ihanaa!
 Paras lahja ihmisille on mukavat ystävät. Ja miehen tapauksessa vaimokkeen ihanat vanhemmat ja veli. Joo, mun vanhemmatkin oli mukana ja sinne vaan solahti joukkoon. Miehen bestis ei voinut tajuta että mulla on niin nuoret ja mahtavat vanhemmat. Se oikeasti oli suu auki hämmästyksestä, että KUIN nuoret sun vanhemmat on ja KUIN nuori sinä.

En osaa nyt muuta kertoa tästä kaikesta. Mahtavaa oli. Kunpa mäkin saisin noin monta ihmistä paikalle kun kahden vuoden ja kahdeksan päivän kuluttua täytän 50 vuotta!

Tänään en ajattele asiaa. EN!

perjantai 5. lokakuuta 2018

Tiukka paikka

Tänään ollut kiva päivä, kun rakas bestikseni, maakuntamatkailija Tiina istui täällä pitkään kylässä.

Ja siihen se ilo sitten jäikin. Sain ihanan kutsun ylimääräiseen yhtiökokoukseen. Sitä vastiketta tarttis nostaa. Ehdotuksessa oleva summa huimaa päätä. N.170 e kuussa NOUSUA. Plus kaksi kertaa tuo summa pikana. Argh! Kauhu! Itku!
En halua olla aikuinen enkä omistusasuja. :D

Kaksi nuorinta poikaa kyläili ja niille kerroin asiasta. En tiedä miten suhtaudutte rahasta puhumiseen lapsille, minä uskon avoimuuteen.
Pojat oli niin lutusia ja kultasia, että sekin melkein itketti. Kimppahalailtiin onnellisina.
 Pojat suhtautui asiaan näin:

Isompi: Käydään Lidlissä ja Tokmannillakin on hyviä tarjouksia. Tehdään vaikka pitsaa itse, eikä osteta edes pakastepitsoja.
Pienempi: Leivotaan sämpylöitä. Leivotaan herkut itse. Olenkin halunnut leipoa enemmän ja nyt siihen on hyvä syy ja säkin suostut.

Sovittiin että tehdään kiertävä ruokalista ja käydään kaupassa pari kertaa viikossa. Kaikki saa miettiä ruokia.

Junnu sanoi vielä: Onneksi kerroit, niin tiedän etten pyydä sulta koko ajan jotain.

Aloin selailemaan nettiä ja löysin lukuisia kiertäviä ruokalistoja. Poimin sieltä ruoat joita meillä syödään ja sain jo 24 ruokaa valittua. Lisää keksin poikien kanssa.
Näitä käytetään poikaviikoilla. Pojattomilla viikoilla täytyy syödä muuten vain halvalla ja hyvin. Onneksi yleensä syödäänkin.

Kaupassa palkitsin itseni suklaalevyllä kuurista ja kaikesta huolimatta. Jos joskus niin tänään!

Miehelle sanoin., että pakko varmaan ottaa toinen muksu tänne jossain kohtaa. Puhelu loppui lyhyeen . Buahha!

Sellaista härdelliä kuin elämä nyt on, niin tajuan reaktion. Villi veikkaus kuitenkin että kahden kanssa olisi korkeintaan helpompaa. Jossain määrin.

Eilen mies sanoi, että taaperon tultua olen ollut väsyneempi, äkäisempi ja flegumpi. Ei kuulostanut hauskalta.
Tänään mietin, että syy ei ole 2-vuotiaan vaan sen, että ystävä aloitti työt kuuden viikon loman jälkeen, eikä nähdä päivittäin. Näen liian vähän ihmisiä. Olen yksinäisempi.
Asiaan täytyy tehdä muutos.

Mutta nyt alkaa Vain elämää ja otan lasin tai kaksi viiniä. Rakas ihana elämä! Kyllä mä selviän!


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Päiväni Pariisittarena

Sen vaan sanon, että jokaisella pitäisi olla elämässään ihminen, joka pitää sua tyylikkäänä ja tekee susta Tyylilyyli-postauksen.
On ihanaa, että joku ajattelee mussa olevan pariisitarta asenteineen kaikkineen. Useana päivänä kun täällä kotona vain palloilee trikoissa ja telttapaidoissa, meikittä ja tukka ponnarilla. Nyt mä niinä hetkinä voin kulkea peilin ohi, iskeä itselleni silmää ja sanoa "Hi French-girl, I know you are there".

Kaksi päivää olen nysvännyt ja lojunut sisällä. Tiistaina olin kipeä ja panostin sohvailuun ja Areenan Yksi yö-sarjaan. Eilen nysväsin ja tylsistyin ja mälsistyin muksun kanssa. Auto oli miehellä ja ulkona satoi, eikä huvittanut ulkoilla. Päivä oli PITKÄ!

Tänään aion olla Pariisitar ja pukeutua ja mennä Lidliin. Kyllä, pariisittaret käyvät Lidlissä. Ostan kotiin vaihteeksi salaattitarpeita ja croissantteja. No ei, en mä niitä jälkimmäisiä kuitenkaan. Mun ruokavalio ei anna niille periksi, vaikka joitain lipsumisia, joita elämäksi kutsutaan, onkin sattunut. Painoa lähtennyt 5,2 kiloa, mikä motivoi aika paljon. Suurinta riemua koen kuitenkin siitä, että olen tajunnut, miten kuuluisi syödä ja mikä mulla toimii. Sekin innostaa, että mulla on ollut niitä "lipsumisia", mutta en ole saanut niistä morkkista, enkä ole jatkanut kaksin käsin syömistä. Joku tajuaminen siitä, että ei kukaan voi joka päivä syödä täydellisesti, koska elämään kuuluu myös pulla.

(Mies just eilen kysyi et kauan sulla on vielä tota 8viikkoa-kuuria jäljellä. En viitsinyt masentaa ja sanoa, että aion kyllä tähän malliin jatkaan lopun elämää. Mies kaipaa meidän yhteisiä ruoka ja herkutteluhetkiä :D Toki voin joskus juustoiltoja viettää jatkossakin.

Tälle illalla pitäisi keksiä joku kiva ruoka mitä syödä yhdessä ja joka ei ole salaattia.
Lyö tyhjää taas. Ehkä Chili con carne, jota en ikinä syö riisin kanssa oli kuuria tai ei.

Noniin, kaivautukaan esiin blogikoloistanne ja kirjoittakaa! Älkää antako syksyn voittaa!








"

perjantai 28. syyskuuta 2018

Tyylilyyli heräilee

Aamuvarhain viestittelin Nti Sutkautukselle ja maanittelin kylään. Koska Taru on pitkään halunnut tehdä minusta Tyylilyyli-postauksen, niin sen varjolla hänet oli helppo saada tänne..



Alku oli haastava. Taru oli ottamassa minusta videota, kun avasin oven. Kamerassa joku tökki, joten avasin oven monen monituista kertaa, että saataisiin "tosi aitoa" videota. NO, ei se onnannu, mutta saatiinpa hekotella ovi välissämme.

Parissa tunnissa oli maailma taas parannettu. Selailtiin naisten lehtiä ja ruodittiin Nina Kurkisen eroterapia-jutut, Hanna Avokadopastan plussat ja miinukset ja monen muuta tärkeää juttua käsiteltiin.
(Pakko tähän väliin sanoa, että saan usein kuulla naljailua naistenlehtivillityksestäni. Miehiltä useimmiten. Mutta mutta… Tykätään miehen kanssa katsoa mm. Haluatko miljonääriksi ohjelmaa ja sen perusteella tiedän, että mulla on aika hyvä yleissivistys. Tiedän mm kirjallisuudesta yllättävän paljon KIITOS naistenlehtien. Nauratti viime viikolla, että tiedän tosi paljon kaikkea, mitä en tiennyt tietäväni.)

Jakelin myös "näin löydät miehen-vinkkejä", joista Taru innostui niin, että videoi viisauteni. Voi olla, että pääsette nauttimaan näistä helmistä toisaalla :D

Toki pääsin muokkaamaan Tarun Tinder-profiilia ja klikkailemaan miehiä. Iski sekunnin kaiho sitä jännitystä tai toiveikkuutta kohtaan. Onneksi mulla on ystäviä joiden myötä saan elää noita hauskuuksia.

On siis ollut hyvä perjantai.
Loppupäivän ohjelmana on mennä kauppaan teinin kanssa ostamaan täytettypatonki aineksia. Näin helpolla suoriudutaan tämän illan ruoasta.
Sitten onkin Vain elämää.

Huomenna esikoisen säbää ja sunnuntaina kuopuksen korista ja buffahommia eli mokkapalojen leipomista ja myymistä aamuvarhain.

Sitten alkaa taas taivaallinen arki peräti kahdella vapaapäivällä!

Hyvää viikonloppua nöpöset!

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

En laskeudu vielä talviunille

Heti kärkeen on pakko nauraa eilistä Ensitreffit alttarille jaksoa. Tää sairaanhoitaja mimmi, joka niin halusi parisuhdetta ITKI sitä, ettei ole vapaa-aikaa eikä aikaa nähdä ystäviä ja perhettä ja kyynel kun aviomies vie aikaa, eikä hällä oo omaa rauhaa. Jotakuinkin näin.
Kyllä, alle kahden viikon jälkeen jo ahistaa "tilanpuute".
Teini katsoi tätä mun kanssa ja hekotteli.

Mut hei, mä osaan eläytyä kuitenkin.

Aiemman postauksen kommenttiosastolla oli hyviä vastauksia romanttisesta dinneristä. Mua kosketti Rva Kepposen miehen tapa silittää kättä "jos on romanttinen fiilis". :)
 Mutta joo, mä kannatan kaikkea romanttista yrittämistä, mutta mulle romanttinen dinneri edustaa vappua ja uutta vuotta. Eli on PAKKO olla kivaa, joten usein ei ole. Huonoimmat illat mulla yleensä on pakkojuhlissa.
 Mulle romanttisinta on joku perusmaanantai, kun saunotaan kahden ja jutellaan. Saunan jälkeen syödään jotain hyvää (kanasalaattia) ja katsotaan tyytyväisinä telkkaria yhdessä. Sellaisissa hetkissä on tarvittavaa rentoutta.
Tämän kaiken pilaa ajatus "nyt on pakko olla ihanaa, kun vihdoin olemme kahden".

Kyllä tähän viikkoon muutakin mahtuu kuin parisuhdepohdintoja.
Kaivoin itsestäni viikon tauon jälkeen vesijuoksijan. Aamulla säntäsin vesijuoksemaan jo ennen yhdeksää.
Tulin himaan ja vein miehen töihin, kävin kotona syömässä ja lähdin ex tempore Korson aseman puotiin ja kahvila Unelmaan Hennan kanssa höpisemään. Siinä on nainen, joka osaa sisustaa kodin ja kahvilan niin, että kotona olen into pinkeänä ja lannistuneena. :D Samaan aikaan!

Iltapäivällä ehdin vielä kahvittelemaan toiselle ystävälle, joten päivähän oli täydellinen.

Tänään ohjelmassa vesijuoksua TAAS ja käynti kampaajalla. Ihan supermahtavaa. Musta tulee taas ihminen.

Olen myös yrittänyt kaivaa tyyliä esiin, koska Sutkautus-Taru haluaa esitellä minut tyylilyylinä. Ah tuska. Joudun luopumaan trikoista ja huppareista selvästikin toviksi.

Luin taas eileb inspiroivan jutun vuoden ostolakosta. Vaatteiden ostolakosta. Mua houkuttais se ajatus taas, koska onhan mulla kaapit täynnä vaatteita. Joka kokoa! Hyvin varmaan pärjäisin.
Pitäisi kaivaa motivaatio esiin.
Motia toki tuo kahden pojan lisenssi ja harrastusmaksut mm. Karmeita summia. Kyynel.

Iloa torstaihin!

maanantai 24. syyskuuta 2018

"Romanttinen dinneri"

Otsikossa on mun inhokki termi. Jonkun lällypälly julkkiksen instassa tää lällypälly mimmi hehkutti olleensa miehen kanssa romanttisella dinnerillä. (Jo toi dinneri sana saa karvat pystyyn)
Aloin miettimään miten romanttinen dinneri eroaa päivällisestä kumppanin kanssa. Niin että miten?

Maanantai iltana istut esim miehen tai perheen kanssa. Syötte hyvin ja juttelette.

Perjantai-iltana pääset miehen kanssa kahden syömään ja TADAA, se on romanttista. Istutte kahden ja syötte, mutta jotenkin niin romanttisesti. Katsotte toisianne silmiin, ehkä olette välillä käsi kädessä. Kynttilä palaa tai ei. Puheenaiheet muuttuu vaaleanpunaisiksi.

Miten ihmiset on romanttisia keskenään pitkässä suhteessa? Ja suunnitellusti, juuri silloin kun saa olla kahden? Että miten se normi päivällinen muuttuu romanttiseksi s..tanan dinneriksi?

Meillä oli lauantaina kiva ja puliseva "dinneri". Täällä oli tinderöitsijäystäväni uuden (ja pysyvän) miehen kanssa kuten aina. Yllätysvieraana oli mun pikkuveli ja sen uusi tyttöystävä.
Oli taas hyvä ilta! ( Savukalaa, salaattia, pekoniin käärittyä kanaa, taivaallisia lohkoperunoita)
Mut nyt saa vähäksi aikaa riittää nää istumiset. Mä saan niistä univelkaa plus mun dietti kärsi sunnuntain vuoksi. Sunnuntaina oli kauhea makeannälkä ja napostelin sitä sun tätä. Se kostautui. Mutta tänään taas ruodussa.

Oli puhetta yhteenmuutoista noin niinku ylipäätään. Mä olin taas niin rakkaudellisella tuulella, että olisin kaikkia muutattamassa yhteen.
Aamulla herätessäni olin aivan eri mieltä. Miksi kaksi lapsellista haluaisi muuttaa yhteen? No okei, tajuan miksi ne haluaa, mutta tietääkö KAIKKI mitä sen myötä menettää. OMAN TILAN JA RAUHAN!
EN lähde tästä nyt taas jauhamaan, mutta sanonpa vaan, että HYVÄSTI romanttiset dinnerit :D

(Tajuaako kukaan miten vaikeaa on olla näin superlälly ja romanttinen ja rakaudellinen Superrealistisnegatiivisessa kehossa?)

maanantai 17. syyskuuta 2018

Maanantain ilot

Maanantai on alkanut hyvin. Aina plussaa on se. Aamusta meni pari tuntia kun kuskasin porukkaa vuorotellen kouluihin ja töihin ja välissä kävin kaupassa. Kaikissa väleissä huom. 
Vein pulloja kauppaan ja lomatili karttui. Se ällistyttävä e-possu on kartuttanut tiliä 44 eurolla parissa viikossa. Kuin usein mä oikein käyn kaupassa?? (Tänä aamuna kolmesti)

Ällistyin iloisesti, kun huomasin että tankkausväli on ollut ennätykselliset 11 päivää. Kyllä huomaa, että nykyistä muksua en joudu kuskaamaan yhtä paljon kuin edellisiä. Hirmu vähän ajoa! Säästyy RAHAA.

Sain elämäni kohteliaisuuden. Lapsen äiti oli palaverissa sanonut minun olevan niin ihana äiti, että toivoisi minun olevan hänenkin äitinsä ja ihana että hänen muksunsa saa olla minun hoivissani. 
Tuo lause saa jaksamaan. 
Ja onneksi saan silti olla välillä vähän hyytynytkin. Se on normaalia. 

Mun uusi ruokavalio on taivaallinen ja tehokas. Laihtunut 3.8 kiloa kahdessa viikossa. Ei ole ollut hirmuisia kiusauksia. Hieman ahdisti kuopuksen Domino-suklaalevy, mutta oma ruoka auttoi. VIINIÄKÄÄN en ole juonut lasiakaan ja sekään ei pilannut viikonloppua. 
Osaan nauttia rauhallisesta tv-illasta siis veden voimin :)

Olen taas herännyt henkiin. Olin loppuviikosta poikihko, mut tänään jaksanut ja viitsinyt vaikka mitä. Kohta lupauduin kuopuksen seuraksi kävelylle, kun se haluaa taas jahdata pokemoneja. Kyllähän minulle kävelyseura käy.
Viikonloppuna jahtasin askeleita sekä maalla että vedessä. Yritän joka viikko parantaa tulosta. Kilpailua itseni kanssa siis. 

Toivottavasti tämä draivi säilyy. Ja säilyyhän se, jos joka päivä keksin jotain kivaa. Kolme kirjaakin mulla on lukematta, mikä on outoa. Mihin mun aika menee?



perjantai 14. syyskuuta 2018

Crossfit. Uhka vai mahdollisuus?

Mä keksin huikean idiksen, mihin haluan itseni ylipuhua. Synttärilahja itselleni. CROSSFIT-kurssi. Kyllä. Juurikin se. Mukamas kaiken kuntoisille sopiva laji, mutta hardcorea se on. Hirveesti ainakin burpeeta. (Ja sehän ole se saatanasta oleva juttu)

Mulla on jo vuosia, ainakin kaksi, ollut haavekuva itsestäni Crossfittaajana. Entä jos musta tulee sellainen just kun täytän 48 vuotta??!!!

Anyway, juuri äsken googlailin lajia täällä kotikylässäni ja silmiin osui parikin aloittelijan kurssia. Kaksi olisi viikonlopun intensiivikursseja, 3h päivässä ja toinen 3 kertaa viikossa neljän viikon ajan. Jos menisin tohon jälkimmäiseen, niin täyttäisin 48v kurssin loppua seuraavana päivänä. Olisko se ihan destiny, kohtalo, meant to be ja tähtiin kirjoitettu?

Ihan vatsaa kutkuttaa ajatuskin. Jos tonne päädyn, niin burpeetreeni on aloitettava tänään. Sitä siellä nimittäin riittää. Ja burpeehan on saatanasta, kuten tullut mainittua.

Hypähtelen innosta. Yksi kaveri olis valmis lähtemään messiin. En olisi edes yksin. IIh ja hiih.

Tänään oli leppoisampaa urheilua eli vesijuoksin 50 min. Huomenna aamulla olisi tarkoitus mennä myös. Eli aina kun on vapaata.
Täytyy sanoa, että nyt kun on näin vilakkaa jo, niin veteen meno ei houkuta yhtään. Mutta kyllä se hyvin meni. Menin ja tein ja kotona söin ja nukuin. Siinäpä ne mun päivät!

Ajatelkaa. Kuukauden kuluttua olen jo ehkä aika jumalattoman kipeä ja rätti treenistä.

NO, tämä on haave. Toivottavasti toteutuva haave.

Hyvää viikonloppua!

torstai 13. syyskuuta 2018

Sisuskalujen hoitoa

Mä olen viime aikoina ollut vähän kyllästynyt ja väsynyt. Vaikka olen nyt pääasiassa nukkunut paremmin, niin olen silti nuiva.
Päätin nyt keskittyä vain ja ainoastaan omaan itseeni. Sen lisäksi että tietenkin hoidan lapset yms.

Eilen osui silmään Hehku-kaupan mainos ja päätin tarjouksesta tilata probiootteja, kurkumaa ja omegaa. Hyvin hämmästyttävää, mutta paketti on nyt jo noudettavissa. Vuorokaudessa!!!
Näin sitä vain hoidetaan sisäistä minua :)

Nythän mä olen taas uudella ruokavaliolla. Tämä tuntuu niin hyvältä ja mulle sopivalta. Etenkin kun pääsin sen yli, etten saa aamulla syödä leipää.
Syön pilkuntarkkaan protskuja ja hyviä rasvoja ja kasviksia oikeassa suhteessa.
Lounas esimerkiksi oli kasviksia (paistoin suippopaprikaa ja lehtikaalia), 100g kanaa, 100 vadelmia ja 20 g manteleita. Olen aina ajatellut että 20g pähkinöitä on vähän, mutta esim kyllä 16 mantelissa on pureksittavaa.

Olen laihtunut neljä kiloa reilussa kahdessa viikossa.

Mä haluaisin taas treenata JOTAIN peeteen kanssa. Mullahan ei ole vapaa-aikaa, enkä käy salilla, mutta toivoisin pt:n, jonka kanssa tehdä uusia juttuja ja aina ylittää itseni. Yksin en ylitä mitään.
 Crossfit lajina vainoaa mua taas joka lehdessä ja blogissa. Se mua vieläkin kiehtoo ajatuksena, mutta sekin kaatuu ajan puutteeseen. Ja säännöllisen harrastuksen mahdottomuuteen.
Kaipaan ideoita ja ajatuksia.

Mä murehdin kovin että mun bestis ja peetee asuu hornassa, koska meillä oli parhaat treenit aina. Ystävän kanssa ylitin itseäni.
Kaipa mun pitää instasta katsoa #ansaivon treenivideoita ja tehdä niitä. Tänäänkin oli kiva kahvakuulatreeni.
Mulla on hirmuisesti liikuntahaluja KUUKAUSIEN tauon jälkeen.
Risukasastakin voi siis nousta.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Trademark Yök en syö

Kyllä meinas aamiainen mennä äsken väärään kurkkuun. Siinä rauhassa söin raejuustoa vadelmilla taaperon katsoessa Kakkosen lastenohjelmia. Ja pöyristyksekseni siellä on ohjelma, jonka nimi on YÖK EN SYÖ. Kyllä niin mieleni pahoitin.
Se nimi on meidän. Niin varppina on nyt joku Ylen heebo lukenut meidän blogeja ja törkeästi pöllinyt meidän nimen.
Mihin saa valittaa?

Tänään olen autoton. Tää tuntuu aavistuksen verran ahdistavalta. Entä jos keksin huikean idiksen johonkin kiinnostavaan, enkä voi hypätä autoon ja rynnätä autoon hakemaan sitä superkiinnostavaa. (Lue:maitolitraa)

Lupasin miehelle auton pariksi päiväksi, kun mulla ei ole pakollisia menoja. Tuli marinaa aiheesta "mä en saa koskaan käyttää autoa". No nyt saa. Siellä se auto sitten seisoo parkissa kahdeksan tuntia. Mut saapa itse ajaa. Ylensähän mä vien ja haen töistä. Luksuspalvelua siis.
Veikkaan tämän liittyvän siihen, kun kerroin pelostani muuttuvani tässäkin suhteessa au pairiksi. Siitä en syytä muita kuin itseäni, kuten olen vuosien aikana usein tainnut mainita.
No, nyt en ole au pair, mutta autoton :D :D

(Ei tämä oikeasti mikään ongelma ole sit kuitenkaan. Saanpahan kävellä kauppaan maidon perässä jos siltä tuntuu)

Tänään aion olla kotiahkera. Jos konmareilis ja fengshuiais ja mitä muita suuntauksia sitä vielä on.
Niin ja pyöräillä, jumpata, kävellä ja levätä. Ihana päivä edessä.


Kauppareissu ja muuta tylsää

En viitsi hiiskua tavoitteellisuudesta mitään tuon taloudenpidon saralla, mutta kauppareissusta voin puhua.
Perunoita muusia varten ja kilo jauhelihaa lihamureketta varten.
Hirmusti kanasuikaleita esikoisen lempipastaan. Eli kanaa ja creme bonjour kastike (chili joku) maitohyllystä. Ei siis tuorejuusto.
Sitten salamisuikalekiusausaineet
Carbonara-aineet
Kauheasti tarjouseineksiä. Mm. pitsaa ja kirjolohikiusauksia
Kasviksia kasapäin ja marjoja

Eli kyllä. Poikaviikko! Ei tänne muuta kannata ostaa kuin näitä täyttäviä juttuja.

Pojattomilla viikoilla ihan eri meno.

Tän hetken kuvio on se, et jos mies ei syö esim kanasalaattia, niin saa hommaa ja tehdä ruokansa itse.
Mä olen omalla ruokavaliolla eikä huvita ruokkia toista eri ruoalla. Yritän opetella pois tästä palvelijaroolista.

Mun ruokavalio koostuu kasviksista, protskuista, marjoista ja pähkinöistä. Piste.
Tuloksia tulee. Ärsyttävästi huonommin kuin frendillä, mutta yritän olla ärtymättä.

Olen taas väsynyt. Miehen kanssa riidellään typeriä riitoja, jotka syö mun yöunet pois, vaikkei tarvitsis niin vakavasti ottaa.
Mies yrittää opettaa mua puhumaan, mut haluan vain olla rauhassa. JA NUKKUA!

EN ole kauhean valoisalla tuulella. Mutta nyt vasta tajusin. EN silti lääkitse itseäni karkilla. Jännää.

torstai 6. syyskuuta 2018

Tavoitefarkut

Selasin blogiani taaksepäin, että missä kohtaa olin puhunut farkkujen sovittamisesta ja kaksista realistista tavoitefarkuista. TÄNÄÄN mulla on jalassa toiset niistä. Kaksi viikkoa sitten en mahtunut. Niin vaan sain ne päälleni. Arvaatte varmaan että fiilis on hyvä.

Kävin vesijuoksemassa äsken kaverin kanssa. Molemmat oli mennessä vähän huonolla tuulella, mutta kyllä seura ja vesi auttoi tänäänkin. Nyt paistan kanaa ja parsakaalia ja villi veikkaus että nukahdan sen jälkeen päikkäreille. No, mä saan ja voin!

Pitäisi testaa ne kaikki muutkin farkut joita en edes uskaltanut sovittaa viimeksi. Entä jos sieltä löytyisi uudet REALISTISET tavoitefarkut.

Oon nyt niin innoissani ja nälkäinen ja väsynyt, että en pysty nyt enempää kirjoittamaan.
Hyvää torstaita!!!

tiistai 4. syyskuuta 2018

This too shall pass

Muistutus alkuun: Fiilikset vaihtelee. Vaikka tänään olisi kurjaa ja raskasta, huomenna ei ehkä ole.
Tämä välillä pääsee unohtumaan, vaikka aika hyvin jo muistan muutenkin että fiiliksiä tulee ja menee.

Pari päivää ollut aika uupunut ja angstinen. Jotenkin järkytti ajatus, että mun vastuulla on hoitaa ja kasvattaa taaperoa mahdollisesti hyvinkin pitkään. Ilman vapaita!
Se ei ollut hirmuisen houkutteleva ajatus, vaikka kyseinen taapero onkin suloinen ja "helppo". Jotenkin vaan iski kasvatusvastuuahistus

No tänään, vesijuostuani 50 minsaa, syötyäni lohisalaattilounaan ja nukuttuani n. 1,5 h, olo parani reippaasti. Lähdin kärrykävelylle ja mietin, että onpa siistiä nähdä kuinka joku kasvaa ja kehittyy ja todennäköisesti oppii meillä puhumaan. Mä saan kokea sen ja saan vielä palkan lisäksi halauksia ja märkiä pusuja. Ei tää nyt huono homma ole.

Eli näin, vuorokaudessa olo parani 90 prossaa.

Alan taas vannoa liikunnan nimeen. Minä, joka kuukausia en liikkunut yhtään. Nyt en vain halua rehkiä. Vesijutskaa ja kärrylenkkejä. Välillä ehkä kotijumppaa.
Ja kyllä, mä oikeasti olen nyt nukkunut paremmin. Herään useimmiten vasta herätyskelloon enkä siis viideltä ärsyttävästi valvomaan. Olen jopa lakannnut stressaamasta nukkumisesta. Tämä kaikki n viikossa.

Liikunnasta tuli mieleen autokirous. Kyllähän mä olen tiennyt että auto laiskistaa, mutta eilen tajusin sen omalla kohdalla. Kauhean ylpeänä olen jokusen kärrylenkin tehnyt kauppaan, jonne ehkä 600 metriä. Yhtäkkiä tajusin, että kun mun isot pojat oli taaperoita, mulla ei ollut ajokorttia. Silloisessa kodissani Vantaalla kävelin joka päivä puistoon ja kauppaan ja avoimeen päiväkotiin ja puistoon ja kavereille. Nyt mä menen aina kaikkialle autolla. Aina! Vähän ahistavaa kun miettii. Nyt siis otan ilon irti kärrylapsesta ja käytän autoa vähemmän.

On mulla muitakin suuria oivalluksia IHAN varmasti, mutta niihin palaan joskus toiste. Nyt pitää paistaa parsakaalia ja kanaa iltaruoksi itselleni. Ja syöttää taapero. Hirveesti kaikkee.

perjantai 31. elokuuta 2018

Kirjanpidosta ja kaloreista

Kuten sanottua, mun kirjanpito ei ota sujuakseen. En silti uskalla ostaa Kakeibo-opusta, koska sehän olisi vain tuhlausta. En oppis mitään, mutta rahat hupenis. (Mutta on se vähän houkuttavaa, että kirjaa saa sinisenä tai pinkkinä)
 Marika-Kinttupolun suosituksesta otin käyttöön sen säästöpossujutun, jossa jokaisesta kortin vingutuksesta menee euro lomatilille. Kuten Marikakin sanoi, saattaa olla et ne rahat menee tarjousjauhelihaan lopulta, mutta yrittäminen kannattaa aina. (lomatilillä jo 212 e)

Saanko puhua ruokavaliosta? Saan, koska blogi on mun.
 Vuosia mulle on paasattu mun liian vähäisestä/harvasta syömisestä ja liian vähäistä protskunsaannista. Nyt viime maanantaista alkaen olen keskittymällä keskittynyt, että syön proteiineja about joka aterialla ja että syön 4-5 kertaa päivässä. Painoa on tippunut kaksi kiloa, ja HUOM! olen syönyt Mudcake-suklaalevyjä jokusen myös. Kävelyllä olen alkanut käymään tällä viikolla, mutta en mitään isoja lenkkejä. Ehkä 20 min per lenkki.
En nyt ala vielä mitään julistamaan, mutta hieman vaikuttaa siltä, että enemmän ruokaa on vähemmän painoa.

Nyt on perjantai ja se ei aiheuta mitään hurraahuutoja. Viikonloppu on samaa kuin arki. Piste.


torstai 30. elokuuta 2018

Throwback

Aloin lukea vanhoja postauksiani. Olen ehkä suurin fanini. (No en ole)

Kahden vuoden takaa:

Olen tässä nyt seitsemän viikkoa elänyt yksin, enkä vieläkään tiedä elänkö palkallani vai säästöilläni. Päätin ryhtyä taoudelliseksi ja tein budjetin seuraavalle neljälle viikolle, Laskin, että saan käyttää 283 e viikossa. Yh ystäväni sanoivat, et piece of cake.
Perjantai oli ensimmäinen päivä uutta elämää. Motivaatio kohdillaan.
Ruokakauppaan meni 19.40 e
Ja heti lauantaina menin metsään.
Kirppareilta pojille vaatteita ja yhdet rullaluistimet. 27,60 e (miksi menin kirpparille)
Alkoon 22,90. (Tää oli tärkeä ostos, Ei yhtään turha)
Kukkakaupasta seinäkello ja kolme tuikkukippoa. Siis mitä vittua. Mä edelleenkään en polta kynttilöitä. Nyt on vittu kesä. Mä en polta kynttilöitä enkä etenkään kesällä. Miksi ostan jotain himputin kippoja vaikka olikin söpön pinkkejä. )
Junnu meni kaverisynttäreille eli 15 e sinne
Bensaa 60e
Eilen menin treffeille syömään, joten pojille annoin rahat Mäkkiä varten. MITÄ tää on?  Mul on budjetti? Mitä Mäkkiruokaa???!!!
Niin ja viikkorahaa pojille, 30e
Lisää ruokaa 35e
Lopputulos. Seuraavalle neljälle päivälle rahaa 40e.

Voitte arvata että sama meno on jatkunut TAAS, kun aloitin pitämään kirjaa menoistani. Mä en vaan pysty siihen. Se kosahtaa joka kerta n kolmen päivän jälkeen, kun en kestä niitä kymmeniä ja kymmeniä merkintöjä. Ja huonoja ostoksia.
Mutta MÄ ALOITAN taas. En luovuta.
Viikon budjetti meni yli hups vaan, mut jos nyt ei menis :D

Se mikä mua hieman järkytti, oli mun onnellinen intoilu yksin elämisestä. Kirjoitin, että en halua olla kenenkään kanssa, koska mulla on au pair-luonne ja palvelen kaikkia, enkä halua enää olla vanki ja palvelija.
 Se osui siksi, et eilen illalla mä aloin lämmittää miehen pitsaa 21 jälkeen, kun olin ensin koko päivän huseerannu ja menny ja tehny ja ja. Ääneen sit jupisin, et mikä kumma tää mun piirre on, että palvelen. Tai luulen että pitää palvella. Ei mies sitä odottanut tai pyytänyt mitenkään.
 Tästä saatiin jopa pieni kina aikaiseksi lopulta.

Toinen mikä hieman järkytti vanhoissa kirjoituksissa oli se fakta, että tykkään itsestäni enemmän kun olen yksin.

AAARGH! Miten tää suhde pysyy kasassa, kun olen näin outo. Tai vaikea.

Ja miten mun suhde pysyy kasassa jos nykyinenkin hoitolapsi on mulla ikuisuuden. taas ilman yökyläilyjä. Lue:vapaa-aikaa.
 Hieman pelottaa. Tai en tiedä mikä pelottaa. Justhan mä sanoin että olen tyytyväisempi yksin.
 Eikö mun kuuluis hyppiä riemusta, jos mies kyllästyy mun työhön ja lähtee. ( eikä se niin kyllä ole edes vihjannut tekevänsä)

jk. Naurattaa lukea mun ja eksän hyvistä väleistä silloin pari vuotta sitten. Hyvät ne on vieläkin.
Mä olen niiden taaperon varahakijaksi ilmoitettu päiväkotiin ja eksän nyksä vie mun miehen puolesta yhden jutun suureen sairaalaan huomenna. Kun kysyin voiko jelppiä.

Niin, miehen sydäntä tutkitaan. Sai sellaisen kauhean vehkeen rinnan ympärille vuorokaudeksi.

Mulla on pälvikaljua ja kamalan kamalaa hiustenlähtöä. Valitsisin ehkä noi sydänjutut ennemmin.

jk2. Kävin 45 min vesijuoksemassa.


maanantai 27. elokuuta 2018

Tule hyvä viikko. Ja hyvin se alkoikin.

Ensinnäkin nukuin yöni semihyvin. Tärkeää.
Toiseksi ilma on niin kaunis, että laitoin lapsen rattaisiin ja saatoin kuopuksen kouluun ja tulin pidempää reittiä takaisin.
Miinus: Polar loop ei laske askelia kun pidän rattaista kiinni.

Taloudellinenkin mun päivä on. Tein perunamuusin lopusta perunarieskan.
Iltaruoksi teen riisipuuroa kahdelle muksulle. Etenkin sille, jolla viidestä eteenpäin kaksi harrastusta.
Me muut syödään kanawokkia.
Koska herkullinen tapas-lautanen on vanhentumassa, mies lupasi tehdä siitä iltapalapitsan.
Jos vaan ehdin ja jaksan, teen kaurapaistosta. Mutta ehkä vasta huomiseksi jää se. Oman maan omenat...

Huomenna teen itse kananugetteja ainakin. Tarjouskanasta huom! :D

Sitten pitäisi keksiä ne ihmeellisen herkulliset hyvät ja halvat loppuviikon ruoat.

Viikonloppuna sain todistaa, kuin kokkaamista rakastavat ihmiset toimivat.
Meille jäi perjantaina yöksi miespuolinen kaveri. Se todellakin on ruokaihminen big time.
 Läpällä heitin et teetkö meille brunssin. Et kaapissa on munia ja pekonia.

Kundi teki munakasrullan, jossa tortillaillan jäljiltä jäänyttä juustokastiketta välissä. Plus paistettua pekonia ja tapaslautasesta chorizoa jne.

Salaatin pyöräytti hetkessä, jossa fetaa ja halloumia ja paahdettuja pinjansiemeniä.
Tietysti itse tehty vinegrette.
Luonnonjugurtista ja creme fraichen jämästä teki tsatsikia.

Jälkiruoksi parasta kaurapaistosta ikinä.

(ihmettelin suuresti että mus jääkaapin sisällöstä sai vaikka mitä aikaiseksi)

Alun alkujaan meitä oli paikalla viisi, mutta mies kävi herättämässä naapurin miehen, mä kävin lenkillä ystävän kanssa, joka tuli "käymään" ja sit vielä yhdelle ystävälle soitin.
Meitä oli brunssilla kuusi henkeä ja sit tietty piti avata skumppapullokin.

Oli älyttömän kivaa.
Ystävät totes et on mahtavaa, kun meillä on tällainen ovet auki-tyyli.
Love it!!

jk. Sunnuntaina vesijuoksin TUNNIN! (Nukuin 2,5 h päikkärit)
Lauantaina kävelin parikin lenkkiä.


perjantai 24. elokuuta 2018

Tää nyt on tätä taas

Huomenta!

Mä olen pitkästä aikaa taas alkanut käyttää Polar Loopia ihan vain nähdäkseni paljonko tulee askelia taaperoelämässä ilman muuta liikuntaa. 8000-9500 on perusmäärä. Tähän kun lisäisi ne lenkit rattaiden kanssa, niin tulos olis aika ok. Tällä viikolla en ole ehtinyt vielä, mutta jos tänään.
 Loop osaa ehdottaa lajeja, joilla saisi määrän täyteen. Tämän aamun vinkit oli 46 min tennistä, 1,5h rullalautailua tai kolme tuntia puutarhatöitä. Ton jälkimmäisen mä jopa pystyisin toteuttamaan. Skeittaus ei oo mun juttu :D

Kiltisti olen pitänyt ruoka- ja tilikirjaa. Eilen hieman lannisti ostoksiin merkitä 70 e vaatteisiin. Mutta ei ollut turhakkeita. Poika sai kolmet farkut kahden hintaan ja talveksi pipoja. Monikossa.
Mutta mulla olisi nyt 130e jäljellä viideksi päiväksi ruokaan. Jos siis tavoittelen sitä, että mulla menisi max 300 viikossa rahaa mihinkään, ylipäätään.
Tästä tulee nyt siis näytön paikka.

Eilen olin vesijuoksemassa kaverin kanssa 45 min ja kohta menen yksin. Jo ennen yhdeksää huom! Siitä mä olen aika ylpeä. Plus tosiaankin olen nyt tykästynyt siihen touhuun. Se on tylsää, mutta kivaa. Ehkä se rentous siinä on parasta.

Muuta mainittavaa ei sitten olekaan. Vähän tylsistytään kotona. Tulee typerää kinaa miehen kanssa. Sanoin taas ääneen, että tämän tylsyyden vuoksi en uskonut koskaan pariutuvani uudestaan, että kuka tän elämän itselleen ottais jos ei itse ole sitä valinnut. Meillähän ei ole mahdollisuutta tehdä mitään yhdessä. Paitsi olla himassa.
Sit kun mä olen huonon nukkumisen ja taaperoelämän takia väsynyt, niin musta ei ole iltaisin mitään iloa. Haluan vain olla rauhassa hiljaa. Ja nukahtaa klo 22. Oon kyllä mielettömän hyvää seuraa :D
Ei tämä helppoa aina ole, elämä.

Noniin, vesijuoksin 40 min ja kaupan kautta äkkiä kotiin lounaan laittoon. Kohta työmuksu tulee takas, syö ja menee päikkäreille.  Mä voisin kokeilla olla nukkumatta. Eilen nukuin varmaan pari tuntia ja loppupäivän olin tosi väsy ja päänsärkyinen. Tänään on hyvä olo! (Mä olen kuin joku vanhus joka raportoi olojaan)

Nyt tarvitsin taas intoa ja potkua!



tiistai 21. elokuuta 2018

Kakeibo, tie onnelaan

Hyvä ja voimaannuttava (mä niin olen oman elämäni sankari) aamu! Heräsin jo kuudelta ja intopiukassa menin nettipankkiin ja maksoin 1600e visaa pois. Ja nyt se on siis maksettu. Pois. Kokonaan.

Koska olen pitkää maksanut visaa reilu 200 e kuussa, niin eikö tämä tarkoita sitä, että voin joka kk laittaa 200e lomasäästötilille talteen? Kaiken järjen mukaan sen kuuluisi onnistua. (Aika usein se ei mene niin.)
Itseasiassa nyt se onnistuu. Piste.

Sit tarttis tinkiä ruokalaskuista 200e kuussa pois ja tadaa, neljä tonnia kymmenessä kuukaudessa säästetty. Kuulostaa hirmuisen helpolta. Onko se? Jääkää seuraamaan.

Kukaan ei ole vieläkään vastannut, että pystyykö 200 eurolla ruokkimaan perheen niin, ettei se ole tylsää kärvistelyä. Pitääkö tämäkin tehdä itse? Eli testata.
Pitäis ne ruoat keksiä ja ylöskirjata ja kauppalista kirjoittaa ja mennä kauppaan. Hirvee duuni.

Eilen aloin pitää ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa. Tänään aloitan TAAS menojen ylöskirjamisen. Jos mä tarpeeksi usein sen aloitan, niin ehkä se lopulta tulee tavaksi. Sit teen sen kakeibotilikirjajutun ja päätän säästää 1000e kuussa ja se onnaa koska kakeibo on niin tehokas.

Nonni, kyllä on taas ihmisellä virtaa!

Hilpeää aamua kaikille, oman elämänne kakeiboille!


jk. Googlailin ruoka/raha-aiheisia keskusteluja. Ilmeisesti se 200e on enemmän kuin realistinen. Saattaa olla että pääsen jo nyt siihen, mutta en ole katsonut kuin on. Eli se "epämääräinen" sälä saattaakin olla mun kompastuskivi. Plus liikaa herkkuja viikonlopuksi.
Mutta nyt mä seuraan tilannetta haukkana!


Vähän on parempi kuin ei mitään

Selvästi yksi kunnon yö teki hyvää.

Taaperon nukkuessa tein hyvän munakkaan, söin läksiäisjäätelön, fillaroin vartin ja tein Instasta löytyvän Ansaivon käsitreenin. Ehdin myös selata pinon lehtiä ja heittää ne pois plus puhua yhden pitkähkön puhelun.
 Yleensä päikkäriaika menee mun omiin päikkäreihin plus nysväämiseen mitään tekemättä.

Tein taas pyhän päätöksen yrittää syödä tarpeeksi proteiineja ja syödä viidesti päivässä. Ystävääni hieman sarkastisesti nauratti, kun on vuosien aikana kuullut tuon useasti. HHEHH!

Aloin pitää ruoka ja liikuntapäiväkirjaa. Onpa sitten mitä esittää lääkärille, jonne menen jos en ala laihtua.
Tai sitten voin tulla @pinkkipainonvartijaksi, jolta porukka ostaa ruokavaliovalmennuksia.
Mottoni on Vähän on enemmän!

Jk. Toinen postaus tänään. Joko olen nukkunut tarpeeksi kerrankin tai sitten löysin kadonneen itseni.

jk2. Kuopus on motivoitunut säästämään Kreikan matkaan. Vinkkasi että hammastahna kannattaa aina ostaa tarjouksesta. Hyvä vinkki! Tällä säästän ehkä femman vuodessa!

Innostuspläjäys

Huomenta.
Mä olen täällä taas. Elämä näyttää niin toiselta kuin eilen. Nukuin yöni hyvin ja jopa monta tuntia. Eilen vihasin kaikkia ja kaikkea, tänään rakastan niitä samaisia.

Suhtaudun positiivisesti jopa siihen, että pieni taaperotyölapseni on niin pieni. Tänään multa lähtee isompi työlapsi pois ja jää pieni ja etteikinäusko! Mä aion laittaa tän taaperon rattaisiin ja aloittaa kävelyllä käymisen. Säällä kuin säällä! Mä saan liikuntaa ja ulkoilmaa ja taapero pysyy pois pahan teosta edes 30 min.
Mikä urheilullisuus ja positiivisuus!

Tänään ajattelin myös konmarittaa kotiani päiväuniaikaan. Mulla on kasa naistenlehtiä pöydän alatasolla, sotkussa ja vinossa. Mä selaan ne läpi ja heitän roskiin :D
Eilen sain puuskan vaatehuoneessa Nti Sutkautuksen ansiosta. Se oli kirjoittanut tavaroiden läpikäymisestä ja intouduin siitä.
Sovitin kaikki housuni. Kahdet mahtuu, ehkä kymmenet ei. N. kahdet on realistiset tavoitehousut. Tärkeintä kuitenkin, etten liho niin etten mahdu niihin kaksiin sopiviin. Niinhän ei käy, koska mä aloitin tän liikuntajutun! Syömisjutun aloitin jo eilen ja jatkan tänään.
 Lounaaksi kasvis ja fetamunakas, illalla kanasalaattia. Kaikissa muissa väleissä punaviinimarjarahkaa.

Eilen kirjoitin siitä säästämisjutusta ja sitä kuinka aina tulee jotain. Ja heti tuli. Ajoin 40 kympin alueella neljääkymppiä. Tietyön takia olikin kolmenkympinrajoitus. Pakettiautossa välähti. Saas nähdä tuleeko 170e lasku vai vain huomautus! HUOKAUS!

Tässä nämä tämän aamun iloiset kirjoitukset! Odotan vieläkin infoa voiko 200 eurolla elättää perheensä viikon ajan. Joka viikko!

maanantai 20. elokuuta 2018

Itseltään kadonnut

Heipä hei. Muistatteko mua? Mä olen se, joka saa satunnaisia puuskia ja etenkin taloudellispuuskia  muutamiksi tunneiksi.
Mä olen taas täällä ja nyt aion pysyäkin.

Olen miettinyt miksi katosin ja missä olin. EN tiedä. EN yhtään! Muistan, että palasin Kreikasta ja sitten muistan, etten ole jaksanut avata konetta ja lukea edes blogeja. EN JAKSANUT! Minä, joka olen n kahdeksan vuotta aloittanut aamuni kahvilla ja blogeilla.
Mä en tietääkseni ole masentunut, mä vaan en ole jaksanut tai viitsinyt. Jotenkin katosin itseltäni enkä ollut minä.

Kesä on kyllä ollut kiva. Että kyllä mä mitään olen jaksanut.  Miinus vain on että mä vaan lihon ja sit en liiku ja sit taloudelliskatsauskin pitäis tehdä kilokatsauksen ohella.https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/raha-laki/kakeibo-japanilainen-tapa-saastaa-on-nerokas/

Ehkä mä aloitan taloudelliskatsauksella. Luin uudesta Japanilaisesta säästöjutusta nimeltään Kakeibo. Mä en vaan tajua miksi se on niin uusi ja ihmeellinen.

Laske kuukauden tulot, vähennä pakolliset menot. Päätä paljonko haluat säästää. Pidä kirjaa menoista ja joka kuukausi katso, missä kohta voisit vielä parantaa.

Olin että aahaa. Haluan säästää 400 e kuussa. Se tarkoittaa, että ruokaa ja bensaan jne jäisi n. 200e viikossa.
Mistäs tinkis??

Mutta kyllä, mun pitäisi säästää tollanen summa, jos päätämme lähteä lasten kanssa Kreikkaan ensi kesänä. Miehen kahden tyttären ja mun kolmen pojan. Suhtauduin siihen pitkään sillai että "ääh ei ole rahaa ja ääh, enkö mä saa lomailla ilman lapsia ulkoisilla mailla yhtään?" Mies sitten piti pitkän puheen aiheesta "mä haluan lähteä kaikkien lasten kanssa reissuun ja sunkin pojat on jo sen ikäisiä, että kohta ei meidän kanssa matkusta ja tämä alkaa olla viimeisiä aikoja kun se on mahdollista." Mä sulin kohdassa "haluan lähteä sun poikien kanssa reissuun".
Voin kuulkaas sanoa, että juuri kukaan tuntemani ei haluaisi! Mennä reissuun kumppanin lasten kanssa.

Mutta sitten tässä on se rahakysymys.

Yksi hirmu hyvä säästökohde meillä jo on. Pullorahat ja pikkukolikot laitetaan possuun ja sieltä matkatilille. Kuopuksen kanssa laskettiin jo, että meillä on 60e säästössä ja sillä seitsemän henkilöä syö jo kolmena päivänä lounaan kreikassa. Tällasta matikkaa!
 Junnu ihastui tähän säästömuotoon ja aikoo nyt itsekin pullorahat laittaa possuun. Fiksuna tajusi kuitenkin, että jos liikaa ostaa limua niin jää kyllä tappiolle. "Mutta voin mä niitä pulloja kerätä ulkootakin".

Olen ehkä joskus ennenkin kysynyt, mutta kysyn taas. Mikä on realistinen summa jolla 4-6 henkinen perhe SYÖ viikon? Eli paljonko menee kauppaan rahaa?
Mä olen satamiljoonaa kertaa aloittanut menojen seuraamisen, mutta aina se on kosahtanut johonkin. Eli siihen järkytykseen, että taas meni rahaa liikaa.
Sen jo tiedän et jos on laiskoja päiviä tai laiskoja hemmottelupäiviä, niin rahaa menee niin paljon että sillä eläis yh-äiti viikon tai kaksi.

Nyt mä olen taas motivaation huipulla ja päätin että tänään syödään eilisiä jämiä (tortillaa), huomenna mies saa pitsan pakkasesta ja mä vaikka salaatin. Sit onkin palkkapäivä ja voin yrittää ostaa viikon safkat kerralla jos joku vaan sanois, mitä se on.

Jk. Olen löytänyt vesijuoksun ja nyt pyhä päätös pitää se mun elämässä. Tän hetken työtilanne on se, et mulla ei ole vapaa-aikaa kun pari kertaa viikossa joku tunti, niin nyt ne tunnit on käytettävä vesijuoksuun.
Viime viikolla vein "työn" kahdeksi tunniksi pois. Vesijuoksin ystävän kanssa 40 min, makasin poreissa tovin ja sit hain työn takas.
Eilen vesijuoksin 45 minuuttia.
Torstaina menossa taas.

Mitä muuta voisin tehdä? Kotona? Nopeaa ja helppoa?




torstai 14. kesäkuuta 2018

Auervaaravaroitus!

"Vuorokauden tunnit ei minulle riitä". Mua jotensakin ärsyttää toi lause. Ehkä mä kadehdin ihmisiä, joilla on niin niin täynnä elämä. Mulla on ihan riittävästi tunteja päivässä.

Mutta ei mun tästä pitänyt kirjoittaa. Ekaksi piti sanoa MOI kaikille, jotka ehkä on halunnut jotain elonmerkkiä multa saada. Olen niin pontevasti lomaillut, etten ole kirjoittanut riviäkään, enkä ole edes blogeja lukenut. Kääk! Ehkä mulla oli niitä tunteja sittenkin liian vähän :D

Ensiksi suurimmat uutiset. Tinderöitsijäystävän KARU kokemus. Auervaara alert!
Ehkä olen täällä maininnut hänen tavanneen miehen, joka keväällä muutti väliaikaisesti ystävän luokse. Kun lähti kämppä alta....
Pariskunta sopi, että mies osallistuu asumis- ja ruokakuluihin. Näin olikin. Ensimmäinen kuukausi. Sen jälkeen rahat loppui ja mies ei maksanut euroakaan, vaan eli ystäväni siivellä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Mies sai ystävän ottamaan muutaman tonnin luoton, jotta saisi viimeisen lainaerän maksettua, jottei isänsä koti menisi pakkohuutokauppaan. Jotain tällaista.
 No, viime perjantaina mies oli mökkireissulla ja ystäväni päätti vähän pemistää miehen tavaroita. Löytyi kasa laskuja ja ulosottokirjeitä, joista kävi ilmi, ettei se kolmetonnia ollut VIKA erä, vaan oli vielä yli 70 000e muitakin. Papereista kävi ilmi, että oli joku toinenkin nainen ollut, joka ottanut miehelle lainaksi rahaa ja odotteli rahojaan. Ystävä otti naiseen yhteyttä ja kuuli, että miehen autokin on tämän saman naisen nimellä. Ja kas, mies oli tän naisen luona, eikä missään mökillä. Kas!!!

Lyhyestä virsi kaunis. Sunnuntaina mies tuli "kotiin" ja löysi sieltä tavaransa pakattuna ja minut, miehen ja toisen ystävämiehen terassilta istumasta. Oltiin back up-hommissa.

Siitä mies sitten otti kamansa ja häipyi. Veloista tehtiin lainapaperit, jotka me todistajat allekirjoitimme. Kiinnostuneena odotetaan näkyykö rahoja ikinä. Toivon, että näkyy.

Mutta kas, jo tiistaina miehen pärstä löytyi Tinderistä. Uutta matoa koukkuun ja noin.
Niin tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että ÄLKÄÄ koskeko!

Olkoon tämä nyt opettavainen tarina.

Seuraavaksi palaan asiaan Kreikka-juttujen kanssa.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Tyylikäs vai emäntä?

Kiskoin vaatekaapin hyllyiltä kaikki vaatteet pois ja aloin etsiä vaatteita reissuun.
Tulos: kolme mekkoa, musta, harmaa ja iloisen turkoosi.
Kaksi hametta, sellaista hulmuhelmajuttuu, joissa näytän ehkä titanicilta.
Kuusi kivaa paitaa, 4 valkoista, yksi harmaa ja yksi vaal.pun.

Jos ajattelee vain paitoja, niin olisin joko tylsä tai tosi cool.

Olispa kiva pukeutua hyvin ja näyttää hyvältä. Hyvältä, ei emännältä.

Mut hyvä mieli. Reissu edessä, hyvin hoidettu työ takana.
Kesäkin edessä.

Huomenna vesiuin sillä hetkellä kun megan vai meghan nai harryn.
Vaikka uskon rakkauteen, niin en kestä et joku menettää elämänsä, kun nai prinssin. Aatelkaa, ei edes lähikauppaan voi juosta. Tai vesijuoksemaan uimahalliin. Tai shoppaileen, baariin, junaan.
Harry on ihmemies sitten kai.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Jokainen aamu on mahdollisuus

Noin kivalla klisheellä on hyvä aloittaa.
Tänään tarkoitan sillä sitä, et hyvä aamiainen voi olla hyvien ruokailujen alku.
Olin jo luvannut olla välittämättä painosta tai olla laihduttamatta jne mutta ei oo helppoo.
Mun paino nousee joka päivä. Syön omasta mielestäni hyvinkin säällisesti, mutta paino nousee.
Pe, la ja su kävin vesijuoksemassa. Vesiliikunta yleensä edes hetkellisesti laskee painoa, mutta ehei, ei mulla. Sanoinko jo et paino nousee.

Nyt yritän Taas keksiä tavan syödä niin, etten lihoisi, mutta ettei tarvitse nipottaa koko ajan.
Aamu alkoi smoothiella. Rahkaa, vadelmia, mehukeittoa ja kaurahiutaleita.

Taloudellisuus yhtä vaikeaa kuin lihomattomuus. Koko ajan pitää jotain ostaa. Pojalle uimakamoja ja kenkiä ja parturireissu ja mitäs muuta.

Mut hei. Ens viikolla olen Kreikassa. Toivon etten aiheuta tsunameja tai mitään.
Naurua hampaiden välistä.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Taloudellisjutska. Taas!

Matkaan on parisen viikkoa, joten nyt alkoi taloudellisviikot big time.
Omahyväisyyttä tuntien olen tänään siivonnut vihanneslaatikkoa ja löytänyt lähes kohta liian vanhoja perunoita. Tein perunamuusia ja mitä jäi jäljelle, sekoitin jauhoihin ja tein perunarieskoja.

Pakastimen inventoin ja otin sulamaan törkeän hyvän tonnikalapastan jämän. Sitä illalla.
Pakastimessa on myös kanaa parikin pakettia, ranskalaisia, bataattiranskalaisia, mutakakkua, nakkeja ja kaksi pitsaa. Wokkivihaneksia. Jääkaapissa grillimakkaraa ja halloumia. Näillä eletään siis tämä viikko. Shoppailu minimissä. Huraa.

Tokihan tilasin zalandolta pari jutskaa....

Huomenna kampaaja.

Mutta hei, mä edes yritän.

Hirmu kiireinen viikko takana. Oli pojat, oli hoitomuksut. Oli koriksen vastuuturnausviikonloppu. Leivoin sata (3) peltiä mokkapaloja. Olin buffassa kuusi tuntia kolmena päivä yhteensä. Jokunen korismatsi katsottavana.
Olin aika poikki sunnuntai-iltana. Eilenkin nukahdin jo 22.30 sohvalle.

Tänään tehnyt töitä eli istunut hiekkalaatikolla. Kuskasin yhden kotilomalle. Istuin pari tuntia terassilla auringossa. Luin lehtiä. Haravoin vähän. Mietin mitä pihalle vois tehdä.

Olen kauhian onnellinen.

Yhden entisen hoitolapsen äiti toivoo että lapsi pääsis meille kesällä toviksi. Juttelin eksän kanssa miten jaettais lapsia, jotta tämä edes teoriassa olisi mahdollista.
Mietin missä kolossa voisin tehdä poikieni kanssa jotain, vaikka risteillä. Että olisin olemassa vain heitä varten. EN tiedä kärsiikö ne, mutta tuntuu että kaikki muu menee helposti edelle. Toisaalta taas, täällä mä olen aina. AINA!

Itseasiassa kaikki varmaan menee aina MUN edelle. Itse en ole itselleni ikinä olemassa.

Mutta olen kyllä niin onnellinen.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Superärsyttävä luksusongelma

Niin riivaa ajatus, että pakko miettiä täällä ääneen. Mullahan on näitä hoitolapsia. Tällä hetkellä kaksi poikkeuksellisesti. Tänään multa kysyttiin olenko ajatellut, että voisin ryhtyä kaksipaikkaisesti virallisesti ja kokoaikaisesti. Nyt mulla on kaksi, koska toivoin kahta. Jos tilanne muuttuisi, mulla olisi kaksi halusin tai en. Luksuksen tämän asian pohtimisesta tekee se, että tienaisin kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Ei kaksisataa enemmän, vaan kaksi kertaa enemmän!
Menettäisin tod.näk vapaa-aikaa, mutta työmäärä olisi jotakuinkin sama. Haasteita olisi enemmän, mutta mainitsinko kaksi kertaa isomman palkan.
Hitto!!

Toki saisin esim vuoden kokeilla tätä ja päätyä takaisin vanhaan systeemiin. Eli en ole naimisissa päätöksen kanssa päätin mitä tahansa.

Kiva pohdinta tähän sairaan väsyneeseen päivään. Olen viime yönä nukkunut kolmisen tuntia ja olen näemmä niin väsynyt etten edes päikkäreille nukahtanut. Illalla saattaa uni maistua! Olisi ainakin syytä. Huomenna ohjelmassa palaveri isolla kirkolla ja perushommia. Viikonloppu menee koristurnauksen parissa. Kolmena päivänä leivon buffaan ja olen pari h töissä. Lisäksi oman pojan kuskaukset peleihin. Ja niin, onhan mulla tää työkin!
Tänään tekisi mieli vaan vollata ajatustakin! Väsy!

Täällä ei ole tapahtunut mitään. Olen ollut epäkiinnostava ja ajatellut epäkiinnostavia. Käynyt lukemassa muiden säkenöiviä juttuja ja kiinnostavia ajatuksia, mutten ole kyennyt edes kommentoimaan, koska olen niin epäkiinnostava :D
Tällaiset ajat! Vanhuus ja vaihdevuodet tai jotain.
Sanon että lähestyvä loma niin tulee tarpeeseen. Jos luovuus puhkeais kukkaan taas. Edes yksi ajatus kiitos!

torstai 12. huhtikuuta 2018

En jaksa välittää ja muita kertomuksia

Mulla on ollut niin kiire, etten ehdi blogata ja mikä pahinta, eilen en ehtinyt juoda edes kahvia.
 Aamupäivällä vein pikkutytön äidilleen stadiin ja sieltä ajoin isomman toimintaterapiaan muualle stadiin. Ajoimme kotiin, syötiin ja juuri kun ajattelin nukkua, niin keskimmäinen tuli käymään. Hän täytti eilen 15 vuotta ja halus HETI mennä tilaamaan pankkikorttia. Ajettiin pankkiin ja käytiin vielä poliisilaitoksella passihommissa.
Kotona rojahdin hetkeksi sohvalle, josta nousin juuri ennen lähtöä, mitä nyt tytön ruokin pikaiseen. Ajettiin taas stadiin, haettiin pikkutyttö, ajettiin hakemaan mies töistä ja tultiin kotiin puoli seiska.
Sit sain kahvia!

Tänään vein miehen töihin ja menin pikkulikkojen kanssa ostoksille. Meille tulee huomenna se ranskalainen vaihtopoika yhdeksi yöksi ja pidetään tortillailta. Piti ostaa tykötarpeet.
Kotona ulkoiltiin pihalla auringossa, tultiin syömään ja sit pikkuisin päikkäreille. Nyt olen syönyt rauhassa, juon kahvia, katson Gren anatomiaa ja näemmä bloggaan. Olen aika rento, mutta luultavasti aika kierroksilla kuitenkin. KOko ajan jotain.

Lauantaina mun hoidokit on kotilomilla ja olisin illan vapaa. Mies haluaa bilistä pelaan tms mutta mä haluan olla kotona, yksin.
Miten sanoa toiselle, että olis kiva tehdä yhdessä jotain pitkästä aikaa, mutta kun en jaksa haluaja viitsi sit kuitenkaan.
Miksi elämä on näin hankalaa?

Jossain lehdessä joku nainen juuri kertoi olevansa sosiaalinen, mutta kaípaavansa omaa tilaa niin paljon, että päätyivät miehen kanssa eri osoitteisiin asumaan, vaikka ovat yhdessä.
 Joka taholta tää ajatus puskee mieleen.

Jos me päädytään eri osoitteisiin, niin se johtuu eri siisteyskäsityksestä. Mies rakastaa siisteyttä ja mä en vaan pysty tai halua elää siten, kuten hänelle olisi ihanteellista. Eipä sillä, että vaatisikaan. Se vaan esim "ahdistuu" kun keittiön pöydällä on kynät ja paperit ja värityskirjat levällään. Mä taas en tajua., miksi ne pitäisi korjata pois, kun kohta niillä kuitenkin taas operoidaan.

Emmä jaksa välittää. :D

Lakkasin välittämästä ruokavalioista ja laihduttamisesta. Sen myötä syön omasta halusta terveellisesti. Mun ikisuosikki palas taas. Kanaa, paistettua suippoparikaa ja lehtikaalia. Sekaan rae tai fetajuustoa.

Välillä pyöräilen. Joskus 20 ja joskus 10 minuuttia. Lankuta ja punnerran. Ulkoisia tuloksia ei ole, mutta en vaan enää välitä siitäkään.

Päivän ilo: löysin olkkariin Torista Vallilan vappukukkia verhot. Mun keittiö ja olkkari on vierekkäin ja tähän asti olkkari ollut verhotta, koska ei vaan voi laittaa eri verhoja vierekkäisiin ikkunoihin.
Muistelen et vuosi sitten löysin juuri näin vapun alla nuo keittiön verhotkin kirpparilta. Olen hyvin tyytyväinen.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

It's hard to be elegant

Kuin vaikeeta voi olla pitää pianon päällys kauniina. Vain kynttilöitä esimerkiksi esillä.
Mistä kaikki sisustustaiturit löytää taidon ja kyvyn siisteyteen ja aistikkuuteen tai mikä lue sana kuvais parhaiten.

Mihin mun päivät menee, jos ei konmarittamiseen?

perjantai 6. huhtikuuta 2018

I can do it all-päivä

Eilen mä sain aikas yllättäin tänne uuden hoitomuksun entisen seuraksi. Kummasti rentoutti rahakriisiä tieto tuplapalkasta. Tiedän rahan kyllä katoavan hetkessä :D

Illalla kun elo oli aika härdelliä kahden eläväisen kanssa, niin kävi taas mielessä, että mihin kummaan mä miestä tarvitsen.
Mies istui nojatuolissa poikkinaisena työpäivän ja flunssan vuoksi ja mä hääräsin ja paimensin ja ruokin jne. Kympiltä sit sammuin kuin saunalyhty.
Tavallaan tämä kaikki olisi yksin helpompaa. Poikkeuksellisesti en syyllistänyt itseäni lisälapsen ottamisesta, mutta ehdin miettiä, että onneksi isompi on viikonloput poissa ja illat niin lyhkäsiä, ettei mies ehdi edes "rasittua".
Kyllä, tämä on vähän kahta eri taloutta tämä elämä. En ehkä osaa muuta.

Kuulostaa negatiivisemmalta kuin on. Ei mua negistytä. Kunhan vain totean. Hymiö.

Tänään meno ollut yllättävän rauhallista, mitä nyt isommalta pieni ahdistusitku. Iltapäivä ja ilta on työmenoa, nyt sitten molempien muksujen kanssa.
Isojen poikien harrastuskuskaukset pitää delegoida jollekin, joka en ole minä.

Nauratti se, et just kun mulla olisi alkanut viikonloppuvapaat niin otin lisä"töitä". Mutta selvästi mua kiinnostaa enemmän taloudellinen turva, kuin vapaa-aika. Raha sinänsä ei kiinnosta, ainoastaan se, että tiedän pärjääväni.

Nyt osa palkasta menee pikkuremppaan. Meidän loman aikana naapuri tulee purkamaan yläaulasta vaatehuoneen ja siihen aulaan tulee sitten hyvin hyvin pieni huone keskimmäiselle pojalle.
Kiva vaan tulla himaan kun vaatehuoneen kamat on levällään ja pitäis hankkia vaatekaappisysteemi kaikelle roinalle ja vaatteille. Huh.
Että rahaa tulee ja sitten menee :D

jk. ennen lomaa pitää käydä ne kaikki läpi ja hankkiutua osasta eroon. Joohan?

jk2. Miksiköhän mä olen näin kauhea tyyppi? Ystävä just totes että ollaan ehkä eron jäljiltä vielä vähän vaiheessa. Ollaan tällaisia riippumattomia ja en tarvitse-miestä vaiheessa jumissa.
Olishan tämä kauhean ilkeää myöntää miehelle. Sorry, en tartte sua.
Tai no, kivahan se on olla yhdessä vapaasta halusta eikä jostain tarpeesta.
Hyvin kyllä eropelko pysyy poissa, kun on näin muka-itsenäinen.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

33 vuotta painon miettimistä

Tänään mietin niinkin hassuja, kuin että olen laihduttanut n. 33 vuotta. Naisen elämä on kyllä älyvapaata!!!
Mä olin ehkä 15-vuotias, kun ihastuin mutsin kirjahyllystä löytyvään Victoria Principalin jumppakirjaan. Mä joka aamu jumppasin parikmmentä minuuttia. Jonkun aikaa huom. Mä teen kaikkea jonkun aikaa.
Siitä asti olen enemmän tai vähemmän koko ajan miettinyt painoa. Nykyisin painan ehkä 30 kiloa enemmän kuin teininä. Että sillä tavalla!

Milloin minä opin?

Nythän mä jo vannoin etten laihduta enää ikinä. Siltikin taas yritän noudattaa fitfarm-ohjeita. Aamulla nauratti itseänikin, kun mietin että ehkei nyt kantsi laihduttaa, kun kuitenkin lihon taas ennen reissua. Että jos laihdutan vasta just ennen matkaa ne pari kiloa, jotka ei näy missään, mutta tuntuu fiiliksessä. KUINKA ...tun tyhmä ihminen voi olla?
 Eli elänpä tässä taas tavallisesti ja nautin elämästä. Mahdollisimman terveesti toki.

Viikon ruoat on taas pohdinnassa.

Eilen oli paneroituja turskafileitä ja muusia
Tänään esikoisen tekemään kanapastaa. Kanasuikaleita ja Creme bonjour yrtti-valkosipulijuttua.(cuisine fraiche) Ne sekoitetaan pastan joukkoon ja kaikki huutaa huraa

Huomenna pekoni-kanttarelipastaa

Perjantaina varmaan pakastepitsapäivä, koska olen itse illan poissa

Viikonloppuna...

Noniin, Marika ja joku ideoimaan please

torstai 29. maaliskuuta 2018

Järisyttävä huomio

Eilinen oli taas mainio päivä. Heräsin aamulla ärsyttävän aikaisin, söin ja lähdin kouluun hommiin. Kyllä, toinen päivä.
Mietin aamulla, että miksi mä tällä tavalla itseäni rasitan vapaehtoisesti. Siksi, kun se tavallaan virkisti jos myös väsytti.
Kävin lapsikatraan kanssa pääsiäiskirkossa. Vähän opiskeltiin ja siinä se sitten olikin.

Kotona päiväsaunoin tytön kanssa, koska teini oli juuri pessyt saunan ja itsekin saunonut sen kunniaksi.
Sitten kaaduinkin sohvalle pilkkimään ja torkkumaan viiteen asti. En meinannut toeta ollenkaan. Ihmettelin miten olinkin niin loppu. Vaiko vain siksi, että uusi työ aina väsyttää.
Ja sitten se iski!!!! Mä tajusin vieraantuneeni oikeasta elämästä ihan täysin. Olen kuin joku poliitikko, joka ei tajua paljonko maito maksaa.
Mä yhtäkkiä laskin kauan olen ollut kotona. MARRASKUUSTA 2001!!!! 2005/2006 olin  seitsemän kuukautta töissä, mutta muuten olen ollut nämä vuodet äitiyslomalla/hoitovapaalla ja sitten nämä 8,5 vuotta näissä nykyisissä hommissa.  Kesäkuussa tulee siis 16 vuotta kotielämää täyteen. Kuusitoista vuotta HUUDAN täällä.

Mä en tajua, miten tämä aika on mennyt näin vauhdilla.
EN tajua myöskään sitä, miten kaikki muut jaksaa aamulla nousta ja pukea ja tehdä töistä ja illalla vielä tehdä nämä kotihommat ja harrastusjutut ja sitten jaksaa vielä tehdä jotain kivaa, jotain omaa juttua.
Illalla kahdeksalta olin valmis petiin, mutta onneksi piristyin kun meille tuli lauma vieraita taas vähän niinkuin ex tempore.
Grillattiin makkaraa, syötiin uunijureksia ja juotiin viiniä. Itse kyllä join vain pari lasia, etteä ei ylilyöntiä taaskaan.
Oli kyllä hauskaa.
Mutta luojan kiitos jo yhdentoista jälkeen sain mennä nukkumaan.

Leikin ajatusleikkiä, että mun elämä olisi joka päivä tällaista. Ei mielikuvitus riitä.

Mukavaa pääsiäslomaa kaikille.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Säästämisestä ja teineistä

Hitsi tää rahan säästäminen on haaste. Just kun pääsin hyvään vauhtiin niin alkoi menoja pukkaamaan. Soittotunnit, huilukirja, pyörän huolto, rippikuvat, korislasku. Argh!!!!
 Päätin sitten irtisanoa lapsivakuutukset. Sillä hinnalla millä maksaa vuosimaksun ja satasen omavastuun, käyttää lapsen kuudesti lekurissa. Ja kas, meillä ei kukaan käy lääkärissä about ikinä. Esikoinen kävi alkuvuodesta, mutta siinä se olikin viime vuosien käynnit.

Näistäkin syistä toivon, että joskus pääsisi lisää opehommiin.
Huvittavaa on se, et vaikka omassa työssä tulisi taukoa, niin viiden tunnin sijaistamisella tienaan enemmän kuin tässä työssä VUOROKAUDESSA.
Koska tykkään työtsäni, niin en kuitenkaan pelkäksi sijaiseksi halua, mutta kivahan se on tietää tällaisesta mahiksesta.

Moni on sanonut ja kirjoittanut, että teinit ei puhu. Sain äsken taas sain todistaa toisin. Eksä tuli tuomaan junnun huilua tänne ja kysyi saako kahvia. Mukana tuli esikoinen, keskimmäinen oli jo täällä. Hetken kuluttua tuli junnu koulusta ( jälki-istunnosta) myös saman pöydän ääreen. Reilu tunti taukoamatonta pulinaa. Kukaan ei meinannut saada ääntään kuuluviin. Kivaa oli.
Mä sain istua vauva sylissä ja sehän on aina hauskaa myös.

On siis ollut hyvä päivä!

Koska äksöniä ollut näin paljon, niin en ole ehtinyt kuntopyörän selkään, mutta onhan tässä aikaa. Ulkona sataa lunta, mutta eikös e ole vanhan lumen surma jne.

KEVÄT tule jo!

Poissa mukavuusalueelta

Ihan älyttömän kiva päivä ollut!!!
Sen sanon vaan, että muistakaa poistua sieltä, missä on helppoa ja mukavaa. No okei, en mä teitä siitä muistuta, vaan itseäni. Minua, joka lönsii vain mukavassa ja helpossa elämässä.

Illalla bestikseni soitti ja sanoi "homma on nyt se, että minä hoidan huomenna sun hoitolasta ja sinä meet kouluun opettamaan mun luokkaa". Puoli tuntia sain aikaa miettiä. Mietin aktiivisesti, miten mä kieltäydyn, kun en vaan uskalla.
Sanoin kuitenkin kyllä.

Aamulla kello soi jäätävään aikaan ja tietty hoitomuksu nukkui. Tuo ipana, joka aina herää aikaisin, mutta eipäs tänään.
Kaveri haki meidät, vei kouluun ja vei jopa oikeaan paikkaan.
Siellä mä sit "opetin" nelosille kässää ja ykkösille matikkaa ja äikkää. Voi mitä mussukoita ne olivatkaan. Mulla oli kivaa ja niilläkin. Tietty olin et äppäpäpää, opettaja puhuu. Ja kaikilla oli niin hauskaa.

Viiden tunnin kuluttua pääsin kotiin, huraa kahville.

Selvisin hengissä ja kunnialla ja auktoriteetti riitti. Haluan tätä lisää!
Hyvässä lykyssä huomenna.

Ilahduttavaa oli se, että kun soitin verottajalle saadakseni verokortin, niin antoivat mulle nollaprossan. Lupaan maksaa kaikilla kympeillä visaa pois.

Nyt on niin energinen olo, että taidan fillaroida ja katsoa tallenteelta hömppää.
(Eilen fillaroin 2x20 min ja tein kotijumppaa. Hyvä minä!)

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Thank god, uusi viikko

Mä niin kyllästyin viime viikkoon tai etenkin viikonloppuun, eli maanantai on kyllä mun elämän pelastus.
Viikonloppu oli huonoa fiilistä, kiljumista ja melua ja kiroilua. Ei tietenkään koko aikaa, mutta just sen verran et jäi p-fiilis.
Aamulla heräsin onnellisena, kun alkoi arki.

Tänään kävin eksällä kahvilla, koska piti setviä harrastus sun muita juttuja. Löpistiin lapsista ja perhe-elämästä ja lomista. Se oli kivaa.

Ex tempore menin passikuvaan, koska tarvitsen uuden passin. Loma lähestyy, mikä on se ajatus, jolla jaksan.
Yllätys oli se, että passikuvassa näytin ihmiseltä, enkä hirviöltä. Salaisuus on näemmä se, että menee kuvaan itseltäänkin salaa eikä yhtään puleeraa liikoja. Hädin tuskin ripsiväriä laitoin. Eläköön huolettomuus.

Mun laihdutuskuuri on tuomittu loppumaan. Meinasin kirjoittaa että epäonnistumaan, mutta sen sanan poistain sanavarastosta kokonaan.
Mulle ei sovi mikään dieetti tai kuuri tai mikään. Ei vaan sovi. Mun on nyt vaan hyväksyttävä se, että olen tällainen kuin olen. Syön pääasiassa fiksusti ja se saa riittää.
Olin kuusi päivää elänyt aika tarkalla ruokavaliolla. Eilen söin kylässä piirakkaa ja kääretorttua, illalla jätskiä, muut ruoat oli hyviä. Tulos:paino nousi takas lähes kokonaan. Ja laskuakin oli aika vähän jo ennen sitä.
Tämä vahvisti ajatusta, etten saa olla millään kuurilla. On se nimittäin HITTO, että ei muka saa ikinä syödä herkkuja. Neuroottista touhua sanon.

Taas alkoi ärsyttämään.

Nyt menen fillaroimaan ja miettimään mukavia.
HYVÄÄ viikkoa!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Ihan kuin joku syömishäiriö

Mun elämä tuntuu pyörivän ruoka, laihdutus ja lihavuuspohdintojen parissa jotakuinkin koko ajan. Ja koska en ole laihtunut, niin olisi aika tajuta, että tämä ei toimi.
 Ristiriitaista kyllä, aloitin tänään Fitfarmin Go fat go-ohjelman. Naurua.

Olen tänään tehnyt kevyen kotitreenin ja fillaroinut ja syönyt tosi hyvää ruokaa. Eli tuntuu hyvältä eikä ikävältä.

Nyt en ajattele asiaa enää.

Mä tarvitsisin muuta sisältöä elämään. Mulla on edelleen nuivahko ja väsynyt kausi menossa. En oikein jaksa ja halua. Unentarve loputon, joka johtuu siitä, etten saa nukkua tarpeeksi.
 Viikonloppuna meillä oli naapurit viettämässä Syö liikaa juustoa sun muuta-iltaa ja jo kympin aikaan olin valmis sammumaan, mutten kehdannut. Puolen yön jälkeen sanoin hyvää yötä ja menin nukkumaan. Mä olen todella hyvä emäntä.

Olin kuukauden terve ja nyt taas puolikuntoinen. Hoitomuksukin sairastui tänään. Taas. Sekin sairasti kuukausi sitten ja poltti kotilomansa. Kas, niin käy nytkin. Mun elämä on välillä niin ärsyttävää, mutta oikeasti, mikäs meillä täällä ollessa. Muksaa meillä on. Mihin mä vapaa-aikaa tarvitsen edes?

Huomaatteko miten tylsä mä olen? Nyyhkytystä teatraalisesti.

Nyt menen lukemaan teidän muiden hauskan hauskasta ja inspiroituneesta elämästä.
Ihanaa viikkoa!!!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Näin kun söisi aina niin...

Vahingossa tullut kertakaikkisen mahdottoman täydellinen ezimerkillinen ruokapäivä.
Aamiainen: rahkaa, mustikoita ja protskujauhetta smoothieksi

Lounas: kanasalaatti

Välipala: omenaa ja pähkinöitä rahkan kera

Iltaruoka: uunijuureksia ja fetaa ja aurajuustomuruja

Neljä dumlea

Näin sitä vaan kuulkaas.

Sen lisäksi kuntopyöräillyt 20+15+10 minuuttia. Samalla katsonut ensitreffejä ja Yksin marsissa leffaa.
Niin hyveellinen olo.

Aion pitää kirjaa pyöräilystä. Kerron sit onko siitä näkyvää hyötyä. Tarkistuspäivä 21.5.
Eli ei hosumista yhtään.

Ennen tarkistuspäivän aattoa en aio ostaa vaatteita reissua varten. Jos kaikki menee toivotusti, niin en edes tarvitse mitään uutta, koska olen niin sutjakka että entiset hellemekot on hyviä päällä. On ne ehkä nyttenkin, mutta en nyt viitsi testata kinnaako ne jostain vaiko eikö.
Mä pysyn hyvällä tuulella niin kauan kuin uskon asioiden olevan hyvällä tolalla.

(Vähänkö olis muuten siistiä jos ei kävis edes vaa'alla ennen toukokuuta.)

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Viikonloppumietinnät

Mä hankin ex tempore itselleni uuden läppärin motivoimaan itseäni kirjoittamaan. Tabletilla kirjoittaminen on niin ärsyttävää.
Odotan muuttuvani ajatusten tonavaksi ihan näillä hetkillä.
Lähinnä olen väsynyt ja kyllästynyt. En tiedä mikä mua vaivaa. Vaihdevuodet, sanoo mutsi. Oon ollut aika blääh ja ehkä siksikin miehen kanssa sanaillaan aika lailla. Takerrutaan toistemme sanoihin ja kinastellaan. Se on mun mielestä hiton raskasta ja miehen mielestä aika hauskaa.
Olin kyllä taas hetken sitä mieltä, että haluan asua ja elää ja olla yksin.

Viikonloppu oli kyllä hauskakin ehdottomasti. Mulla oli vapaata. Koko viikonloppu.
Lauantaina lähdettiin ajoissa stadiin ja käytiin pelaamassa bilistä. Olin tovin cool paljettijakussani keppi kädessä.
Sit nähtiin miehen tytär baarissa yhdellä ja mentiin Santa fehen, jonne tuli miehen poika ja avokki ja avokin vanhemmat. Syötiin hyvin ja mentiin Semifinaliin avokin veljen bändin keikalle. (hirveesti taas näitä sukusekoiluja)
Bändi lämppäs yhtä meidän kaupungin bändiä, joilla oli levynjulkkarikeikka. Hauska sattuma on se, että sen bändin laulaja on meidän naapurin poika. En ollut heitä tavannut, mutta asia oli tiedossa.
Baarissa näin sen laulapojan ja KYLLÄ, kävin esittäytymässä ja kertomassa kuka olen. Kundi oli niin herttainen ja kohtelias ja miellyttävä että oksat pois.
Ei mennyt kauaa kun mun luokse tuli esittäytymään viehättävä aikuinen nainen, joka kertoi olevansa meidän naapuri. Tää laulajapoika oli kertonut minusta äidilleen ja nainen halusi tutustua. He jo suunnittelevat pihajuhlia naapurustolle. Kuulostaa täydelliseltä.
Tämä on juuri sellaista elämää, josta nautin.

Eli onhan asiat ihan hyvin siis.

Kuntopyöräily on edelleen tylsää, mutta lähes päivittäin pyöräilen. Välillä putkeen ja välillä pienissä osissa. !0 min ja 5 min ja 15 min. Eikö sekin ole jo tyhjää parempi?

Tänään olisi tarkoitus rehkiä vähän enemmän, koska haluan virtaa. Jos se sillä tulisi.


torstai 1. maaliskuuta 2018

Leffakamaa

Mun elämä näyttäis leffassa tosi hyvältä. Tänään kävin eksän luona kahvilla, kun hän jäi tänään vanhempainvapaalle. No en mä kyl siksi käynyt. Vein astioita sinne lainaan, kun viikonloppuna juhlitaan siellä rippijuhlia.
No mutta ihan kiva oli höpistä niitä ja näitä. Kaunista kiertoilmaisua käyttäen sanoin, et nyksäs ei taida olla kova puuhailija. No ei ole ei. Siis oikeasti, niillä on niiiin sotkuista, et jopa mua ahistaa. Meinasin alkaa pyyhkiä pölyjä. En pyyhkinyt!  Sanoin suoraan , et pyyhipäs tänään pölyt, kun kotona hengaat.

Miehen eksä sai vauvan näinä päivinä. Tänään luimme somesta uutisen. Kauhiasti nää eksät lisääntyy. Hetken tuntui taas paskalta olla näin vanha. (Viime viikon helmi: katselin itseäni peilistä, kun mies kommentoi vieressä, et ei ollut tiennytkään millaisiin juttuihin törmää, kun on yhdessä mun ikäisen naisen kanssa. Meinasin sanoa et esim keskivartalolihavuuteen? Mut ei. Vastaus oli et menopaussiin. Nauratti, mut päätin olla tovin teatraalinen. Älä puhu MENOPAUSSISTA ..TU. )

Eilen päätin taas puuttua elintapoihini isommalla kädellä eli hain mutsilta lainaan kuntopyörän. Eilen ja tänään jo pyöräillyt. Se on megatylsää. Mun pehva ei tykkää siitä. Mut nyt ei pehvalla ole sananvaltaa.

Odotan et pakkanen laskee. Sit alan pompahdella ulkonakin nykyistä enemmän.
 Toissapäivänä tehtiin ystävällä kotitreeni, jonka jäljiltä vieläkin kolottaa.
Eli aika hyvä viikko!

Olikohan muuta mainittavaa.

Niin se leffakama. Modernit perheet kokoontuu rippijuhliin. Mun vanhemmat, mun bioisä vaimoineen, eksän äiti ja eksän nyksän vanhemmat. Plus muuta sukua toki.
 Kauhean hauska sekametelisoppa.
Kun kuopus pääsee ripille neljän vuoden kuluttua, niin ehkä mukana on jo miehen lapsetkin.
(Kun esikoinen pääsi ripille toissa kesänä, niin mies oli niissä mukana. Kuukauden yhdessäolon jälkeen. Aika hauskaa aatella. )

Jk. Eksä pyys mua vauvavahdiksi kuukauden kuluttua. Buahhahah.


tiistai 27. helmikuuta 2018

Ansaitsen hyvän olon

Ansaisen parempaa kuin tunkkaisen pökkelön olon. Saavutin sen pisteen, josta matka on vain ylöspäin olossa, ei painossa.
Eilen söin jo hyvin, hyvää ja terveellistä ruokaa. 
 Tänään kaivoin esiin vanhan toppiksen, jonka piti olla mallia teltta. Kas, se olikin tosi ahdas. Tuijotin itseäni peilistä tyrmistyneenä, mut sopivasti mies pysähtyi tuijottaman mua ja ihastelemaan kuin kaunis olen. Viisaasti kiitin, enkä marissut lihavuudesta. 
Motivaatio parempaan elämään kasvoi. Joka tapauksessa.

Hiihtolomaviikko oli loistava. Junnu sai laatuaikaa serkun kanssa mun mutsilla pari kokonaista päivää. Esikoinen oli meidän kanssa ja keskimmäinen riparilla. 
 Esikko ja kuopus ovat molemmat hiihtäneet ja luistelleet ja jopa yhdessä tekivät osan näistä.

Mä kehitin kauhistuttavan stressin rippijuhlista, jotka vietetään viikonloppuna eksän kotona. Kuinka kukaan muu osaa järjestää juhlta mun pojalle? No, eilen juttelin "sen toisen" kanssa ja varmistui, et kyl he selviää. 
Saan rentoutua.

Mä järkkään juhliin kakut, mut ne leipoo mun kaveri/ uusi naapuri.
Uudet naapurit on muuten pyhimyskärsivällisiä. Ne muutti viikonloppuna, mut remppa EI OLE VALMIS.  Niiden alakerrassa ei ole mitään!!! Ei keittiötä saunaa vessaa lattioita.... 
Yläkerrassa makkarit on valmiit, mut ei vessaa sielläkään. Missäs ne käy vessassa? No meillä. 

Tosiaan tää frendi tarjoutui leipomaan kakut, ja jos oma keittiö ei ole valmis, niin leipoo ne meillä. Ja joo, ei pelkoa et valmistuis. 
Olin ilahtunut, kun vielä sanoi ettei todellakaan ota maksua kakuista, koska ramppaavat meillä yhtenään. 

Mä olisin kyllä hermarin partaalla heidän asemassaan. Asua nyt ilman mitään mukavuuksia.... 


maanantai 19. helmikuuta 2018

Leffoista ja juoksusta ja nuorista

Sadannen kerran katsoin leffan Julia&Julie. Kertoo samaan aikaan Julia Childistä, joka toi ranskalaisen keittiön amerikkaan. Leffassa kerrotaan Juliasta sekä Juliesta, joka kokkaa Julian kirjan läpi ja bloggaa aiheesta. En osaa sanoa miksi se leffa tekee niin hyväntuuliseksi. Tällä kertaa ihailin puuskaa ja intoa, joka tässä nuoressa tytössä oli. Aatelkaa mitä paneutumista kahlata innoissaan yksi keittokirja.
 Toistan itseäni. Minäkin haluan puuskan!
Hankinko mä sen Halpaa ja hyvää-keittokirjan ja teen siitä jokaisen reseptin? Olisko se sama?

Kaverille tuli liikuntapuuska. (Mies aiheutti) Toivon sen tarttuvan muhun. Eilen ja tänään olen punnertanut, kyykännyt ja lankuttanut. Eri asioita eri päivinä.
 Instassa ihanan ihana Jenny (vastaisku ankeudelle) kertoi pitävänsä aloittelijoiden juoksukoulupäivän keväällä ja kutsui minutkin.  Niin aion mennä.
Sitten onkin aika haastaa itsensä! Pukea aamulla ja käydä lenkillä ennen kuinnmies lähtee töihin. Sen ei luulis olevan vaikeaa, koska menee yleensä klo 11 vasta. Mut hitto kun mä vihaan pukeutumista! Mut ei voi ulkoilla kylpytakissakaan.

Mä kirjoitin viikko sitten tuota perhejutskaa ja sain tosi hyviä kommentteja. Täytyy vastata, mutta gielä ollut sanat solmussa. Aihe näemmä mulle yllättävänkin vaikea.

Helppoa sen sijaan on tulla toimeen miehen lasten kanssa. Ne oli meillä perjantaina peli-illassa. Oli hauskan hauskaa.
Yksi itkeskeli jossain kohtaa huolissaan, et jos äiti eroaa taas, niin ei kyllä ala. "Aina kun tottuu johonkuhun ja luottaa että se jää, niin sitten tulee ero."
 Sanoin ihailevani sitä miten minut on otettu vastaan, jos on taustalla näitä eroja enemmänkin. Sanoin myös etten halua erota ja menettää heitä.
Tässä kohtaa tajus, miten paljon ihmisiin vaikuttaa erot. Kakkos tai kolmoserotkin. Sai mietteliääksi sekin.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Miten perhe määritellään?

Jotain kivaakin pitää kertoa. Eikä vaan talouksia.
 Tässä yhtenä päivänä eksä ja vauva kävi meillä istumassa tovin. Mä pidin vauvaa, kunnes se päätti et olen liian vieras ja ihan mäntti. Teinein oli mun vieressä, joten lykkäsin vaavin teinin syliin. Mä aidosti lahduin, kun katsoin niitä kahta. Teini hymyili ja jutteli veljelleen. Eksä kertoi, että teini ihan mielellään vahtii pientä ja on tosi cool ja luonteva. Kauheen kiva. Teinein kun useaan otteeseen mainitsi ettei tartte enempää veljiä. Ei mennyt elämä pilalle!

Mut tästä tuli mieleen juttu, joka hetkellisesti osu mua arkaan paikkaan. Pari viikkoa sitten esikoinen kertoi heidän menevän perhekuvaan. Olin että wtf? Perhekuvaan? Tarkoitatteko että UUSPERHEKUVAAN? (Esikoinen nauroi et olen kuulemma hieman sarkastinen)
Olin jotenkin sydämistynyt et mitä hittoa ja onpa teennäistä ja falskia ja ei ne oo teidän perhettä, ne on Mun!
Sit mietin et olisko mun mieli hyvä, jos kuvaan menis eksä ja nyksä ja vauva? Noei, sit vasta suuttuisinkin.
Kuvaus oli mennyt kivasti. Oli otettu kuvia eri kokoonpanoilla, eli minäkin saan kuvan, jossa on vain ne mun pojat. Mun perhe.

Tän myötä aloin miettiä mikä mua ärsytti. Tulin siihen tulokseen et  se sana perhe. Kun mun mielestä vain minä ja pojat ollaan perhe, ei mies ja me. Mä en vois otattaa kuvaa, jossa oltais me viisi.
Aloin miettimään mikä on perhe ylipäätään mun mielestä? Et eikö muka uusperhe koskaan voi mun silmissä olla Oikea perhe? Tulin siihen tulokseen, et sit kun on joku tunne mukana, voi saada sen arvonimen. Ja se tapahtuu ajan kanssa, ei näin nopeasti.

Kaverille näitä juttelin ja se järkyttyi sanojensa mukaan, kun sanoin etten koe meitä perheeksi. Hän epäili sen johtuvan siitä, ettei olla naimisissa. Mutta ei. Vaikka huomenna avioiduttais, niin ei perheydyttäis.

Vähän näiden mietintöjen jälkeen mies puhui työjuttui. Casetyyppisesti nuorten ongelmista. Totes et osa nuorista voi tosi huonosti ja et meillä on kyllä tosi kivat nuoret ja hyvä perhe. Se lämmitti. Se perhe-sana. Silti.

Yksi ystävä painii hirmuisten uusperhejuttujen kanssa. Hän nimenomaan haluaa olla the family ja ahdistuu, kun uusperhe ei ole sitä vielä. Sanoi kadehtivansa mun asennetta, kun en edes odota sitä. Kunhan tullaan hyvin juttuun, niin se riittää. Kaverille ei riitä.

Mä rakastan miettiä näitä. Voisko ihmiset avautua näistä asioista enemmän?


Älä hitossa osta eineksiä

Nyt kyl palo käämi. Kävin poikien kanssa kaupassa. Historiallisesti kaikkien kanssa. Ostettiin illaksi pakastepitsat ja kaikenlaisia einesmättöjä tälle ja huomiselle. Koko ajan joku jossain pelissä, niin vaikea syödä yhtä aikaa oikeaa ruokaa jne. (Plus laiskuus)
 Kauppaan meni 90euroa. Miettikää, eineksiä, kaikille irtareita ja limua ja tollanen lasku.
(No okei, yhet 20e kuulokkeetkin)

Et jos olis vähemmän laiska, niin olis tehnyt vaikka makaronilaatikkoa. Ja jokainen syönyt kun ehtii.
Mut ei.

Olipa opettavaista.

Eilen käynyt pikkumuksun kaa lekurissa. Rs-virus. Sen myötä peruuntui äitipäivä, jonka myötä multa peruuntui  teatteri Nti Sutkautuksen kanssa plus ruokailu miehen ja tyttären kanssa. Lucky me.

Siksi palkitsin itseni irtarisäkillä 😁

Onneksi aamulla kävin kunnon kävelyllä bestiksen kanssa.
Ihan hyvä päivä siis.

Teinikin palasi Ranskasta, jossa oli viikon opiskelijavaihdossa.
Matkalaukku katosi sekä mennessä että tullessa. Go, Pariisin lentokenttä, go!!!

torstai 8. helmikuuta 2018

Jos olisin joku muu

Kaikki siellä kuumeisena pohtii, onko P pysynyt budjetissaan? Mikä on viikon taloustilanne?
Liksa tuli, viikkoa aiemmin kuin odotin, mikä sekoitti pasmat. Kilometrikorvauksetkin tuli ja sain ne siirrettyä toiselle tilille. Ällistyttää sekin kyllä.
Tällä viikolla käyttänyt ruokaan 130 e, mut suuri osa laskusta on tältä päivältä, kun ostin punaisen hintalapun tuotteita pakkaseen. Pari pakettia jauhelihaa ja kolme pakettia ohuen ohuita kanapihvejä (jotka mun suosikkeja) Ja neljä tarjouspitsaa.

Nettikirpparilta ostin eilen ihania värikkäitä lautasia yhdeksän kpl. Mut hei, maksoin femman vaan.


Vaatekaappia kävin läpi ja myynyt vaatteita, joita ostanut luullen olevani joku muu kuin olen. *** Tienannut muutaman kympin niillä ja suoristusraudalla, joka lojunut kaapissa käyttämättömänä.

***Tiedättehän te sen. Kun luulee vaikka olevansa tosi rock ja ostaa niin rokkei vaattei, ettei vaan pysty käyttään. Tai ostaa jonkun makeen jakun ja autuaasti unohtaa, ettei ole toimistossa töissä ja Lidl-reissulla se olis liikaa.
 Mun on hyväksyttävä, et olen mukava tunikanainen. Piste.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Käsveska ja diy

Neiti Sutkautus haastoi paljastamaan käsilaukun sisällön. Harvinaisen vähän siellä oli mitään yllätyksiä.
Lompakko, kalenteri, huulipunia, vaippa, kurkkukarkkeja, nenäliinoja, kauneushoitolan esite, lumene-näytteitä, suklaalevy. Greengaten kuvasto, jota en uskalla avata. Pelkään et rahat loppuu jo astioiden ihailusta.
 Laukku mulla on tuo rakas ihana Guess.

Maanantaina kävin kirpparilla. Löytyi ihana huivi, jossa yhdistyy mun suosikkiväri ja muotiguru-Tarun raidat. Ei voi olla virheostos tämä. 


Lipaston sain eilen maalattua ja vahattua ja nupit kiinnitettyä. Lipaston paikka hankalasti eteisen portaiden alla, mut väliikö tuolla. Laatikoihin sain kauniisti aseteltua mun huivit, joten niitä tulee käytettyä, kun ei oo piilossa jossain kaukana.
Tavaralle tarttee muutenkin lisätilaa, joten turhake tuo ei ole.

Kyllä. Naapurin rempan takia mun kodinrakennusvietti paheni. 


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hyvä viikko

Eilen aloitin lipaston maalausprojektin. Äsken kesken aamukahvin jatkoin hieman. Yhteen laatikkoon kiinnitin uudet nupit.
 Tätä raadannan määrää...


Monille tää puuhailu on pikkujuttu, mulle merkki siitä, että ehkä alan herätä eloon. Oon ollu poikki, kipeä ja aika iloton. 
Nyt olen varma, että vihreän laatikiston myötä löytyy riemu. 

Talousvälikatsaus. Mulla on 590 euroa. Vähän reilu kaksi viikkoa pitäis pärjätä. Jollekin toi summa voi olla hyvinkin riittävä, mä sen sijaan näen tuon haasteena. 
(Btw; se läheiseni joka osti 60 eurolla ruokaa vajaaksi viikoksi suurperheelle, väitti sen satsin riittäneen. Tolla systeemillä 590e riittää todella pitkään.)

Mutta haaste vastaanotettu. Mä selviän. 

Tällä viikolla on kivaa ohjelmaa tiedossa. Sutkautus-Elisan kanssa mennään teatteriin katsomaan Masennuskomediaa. Odotukset korkealla.
Teatterin jälkeen minä tai me menemme miehen ja tyttärensä kanssa syömään.
 Siitä kiidän hakemaan hoitomuksua ja mies tyttärineen menee bändikeikalle. (Aatelkaa. Tytär pyysi isänsä mukaan)

Okei. Yksi ohjelma tiedossa, mutta se on enemmän kuin aikoihin. Hyvä viikko!

Puuska

Kuinkakohan kauan mun maalauspuuskasta on? Kun ostin kalkkimaalia ja maalasin kaksi tuolia yöpöydiksi. Ja ostin maalia lipastonmaalausta varten? No kauan. Tänään yhtäkkiä aloinnsutimaan maalia ja mikä ihmeellisintä, irrotin laatikoiden nupit. Käytin siis työkalua. Uudet nupitkin ostin monella kympillä jo aikaa sitten.
 Kohta valmista. Viikon sisällä ellei huomenna.

Olen aika varma, että puuska sai alkunsa kämppäkateudesta. Mun uudet naapurit aloitti rempan tänään. (Eilen vietettiin entisen naapurin läksiäisiä meillä, kun ensin hoidettiin muutto. )
Uuden naapurit pistää kämpän ihan uusiksi ja kun näin kuvia tapeteista ja laatoista, niin pakko oli maalata jotain. Seiniä tekisi mieli värittää myös, mutta ehkei nyt. Noi jutut vaatii harkintaa.

Sutkautus-Elisalla oli niin inspiroiva vaatepostaus blogissa ja tuli hinku uusia vaatekaappi. Sillai "mä muutun uudeksi ihmiseksi"-tyylillä.
Kuvitelmissa lenkitän hiton hyvin käyttäytyvää koiraa coolin näköisenä upeissa vaatteissa. Tyylikkäät aurinkolasit otsalla, ikivalkoiset tennarit jalassa.
 Sitä kohti.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Tv-tärppi jne

Tv-tärppi. Tänään klo 19 tulee ihana dokkari Ennen kuin kuolen.
Nähnyt sen jo kerran, mutta uusinta ei tee pahaa.

Jos en siis valittaisi siitä, että viikon sisään jo toinen hoitolapsen päiväkyläkotiloma peruuntui. Miksi haluaisin muutamaa tuntia vapaa-aikaa?

Eilen sain traagisuuskohtauksen linssikeiton vuoksi. Ensin intoilen hyvästä ja terveellisestä ruoasta, mutta illalla se ketutti. Oikeasti olisin halunnut suklaata ja jädeä. Mut hah. En syönyt.

Tänään mietin illan ruoan fiksummin.

Ainiin, kävin Lidlissä. Ostin aineet tonnikalapastaan, lasagneen, salaattijutut, broiskun sisäfilettä ja pitsajuttuja. Meni 30e. Tarvitsee ehkä pikkutäydennyksiä, mutta näillä tää viikko. Ah taloudellisuus.

maanantai 29. tammikuuta 2018

20 e ruokaan ja 20 e viiniin??

Mitä voi päätellä siitä, että teen juuri porkkana-linssikeittoa? No sen, että alkoi pojaton viikko. Senkin ehkä, että ylitin viime viikolla viikkobudjetin lähes satasella. Ja oikeesti, en ostanut kuin ruokaa, bensaa ja pikkulaatikon viiniä.
Tällä viikolla saan siis käyttää ehkä sata euroa. Mikä tarkoittaa, bensatankin jälkeen jää 40 e ruokaan. Tai 20 e ruokaan ja 20 e viiniin. Hehhehehe.
Tänään siis linssikeittoa, kaksi seuraavaa päivää pakastimesta löytyvää kanaa. Riittänee wokkiin ja salaattiin.
Sit pitäis keksiä ne halvat ruoat loppuviikoksi. Auttakaa nyt luojan tähden.

Eilen kävin höpisemässä eksän vauvalle. Se toljotti mua vakavana ja lopulta jouduin vanhemmilta kysymään et miks toi ei vastaa mulle. Mä oon niin tottunut puheripulilapsiin, et toi puhumattomuus ällistytti. Muistin myöhemmin et vauvat ei puhu.
 Tänään mun kuopus tapasi mun sosiaalityöntekijät, kun tuli koulusta. Se puhui taukoamatta. Se kuopus. Sossuja nauratti.

Sossut varoitti hiljaisesta kaudesta. Kun nykyinen lapsi joskus lähtee, saattaa kulua kauhia aika et tulee uusi. Todellakin pakko elää säästeliäästi juuri nyt. On tainnut lukijoille käydä selväksi, kun en muusta puhukaan enää.
 Mut ku ei mulle tapahdu mitään.

Elämä on arkea. Ns työtä ja arkea. Kesäloman jälkeen olen ollut kahdeksan yötä ilman hoitolasta. En käy siis missään enkä tee mitään.
Mies just viime viikolla sanoi ettei ole ikinä katsonut näin paljon telkkaria. Arvaatte oikein: syyllistyin siitäkin.
Mun syytä tää tylsyys ja telkkarin tuijottaminen.

Jk. Olin pitkän ajan aika herkuttomalla linjalla. Viikonloppuna ketutti, niin söin joulutorttuja kasan. Ehkä 300 grammaa suklaata ja puolitoista pakastepitsaa. Tietty lihoin korkojen kanssa kaiken kolmessa viikossa laihtumani! Kyl on epää.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Ei tehä tästä numeroo

Ei tästä nyt numeroa tartte tehdä, mutta kerronpa jotain suurta. Mä kävin tänään salilla ystävän kanssa. Salilla, treenaamassa.
Kyllä taas sittenkin tais olla iso juttu.

Toinen iso juttu on se, kun eilen olin kivittämässä kaikki, koska olin pahalla tuulella.
Ruokapöydässä rauhotuin ja sanoin pojille tykkääväni niistä tosi paljon. Teinein hymyili ja sanoi et hekin tykkää musta paljon. Kyynel.

Talossa on flunssaa ja oksutautia tää viikko ja se jos joku on peestä.
Mut jee. Tänään siis elämä voitti ja uskon, että vielä voi olla kiva elämä tiedossa.
Sellanen jossa näkee ihmisiä, liikkuu ja siivoaa. Miksi lisäsin ton vikan? Mitä väliä siivoomisella on?
Mulla on instakateus. Kaikilla muilla on kauniit siistit kodit. Mä olen ainoa, jonka kodista ei voi ottaa sisustuskuvia.
Ehkä vaan ruoka....
(Tänään iltaruoka oli lämpimät leivät ja tunasalad)