perjantai 28. joulukuuta 2018

Puuskaa pukkaa

Nyt on kuulkaas into päällä! Rakas bestikseni/peeteeni oli taas maisemissa ja mun luona kahvilla. Valiteltiin liikakiloja ja kolotuksia ja kurjia tukkoisia oloja. Keksin meillä wa-ryhmän, jossa bestis joka päivä kertoo jonkun liikkeen (jumppa) jonka tehdä. Eli pohjalta aloitetaan, vähemmän on enemmän jne.
Kokeiltiin siinä sit käsipainojen kanssa paria juttua ja taika tapahtui. Tekisi mieli tehdä enemmän kuin vain joku yksi juttu päivässä.
 Ja innoissamme sitten keksittiin Instaan oma tili, jossa jaetaan meidän (Tiinan) loistokkaita "Vähemmän on enemmän"-ohjeita. Tili ei ole valmis, mutta heti kun on, kuulette siitä. Yhdessä sit kuulkaas taukojumpataan!

Lounasta syötiin yhdessä. Kanasalaattia kuten aina. Jälkiruoaksi Belgialaista suklaata, mutta muutaman syötyämme piilotin kilon (1kg) laatikon takaisin kaappiin. Olemme tästedes kohtuuihmisiä. (Ollaan)

Mä olin niin kaivannut puuskaa. Nyt se on! Voisin koko ajan koikkelehtia ylös alas. Luovuus huipussaan ja tunnen kuinka vaatteetkin jo nyt istuu paremmin. Mielikuvaharjoittelua parhaimmillaan.
 Pitäisi mennä kauppaan ostamaan treenitrikoot hajonneiden tilalle, mutta kauppa ei innosta yhtään. (Me liikunnalliset ihmiset ei jakseta kauppoja.)

Oli muuten hauska kahvitella. Ystäväni suuren osan ajasta kuntopyöräili samalla kun juteltiin. Pyöräili ja kutoi sukkia. Sellanen multitaskaaja.
 Oli kiva nähdä pyörä käytössä. Josko minäkin korkkaan pyöräilykauden avatuksi taas. Siirrän vaatteet kaappeihin pyörän päältä :D

Noniin, nyt mä lähden koikkelehtimaan.
Hyvää viikonloppua!

torstai 27. joulukuuta 2018

Ja voittaja on...

Nyt on joulu sitten jouluttu. Toivottavasti kaikilla sujui joulu hyvin ja rauhallisesti.
Oma oli aika täydellinen. Sopivasti kaikkea. 
Aattona menimme koko lauman kanssa mun vanhemmille perinteiselle joulupuurolle. Se on mulle ja pojille aina ollut supertärkeä juttu. (Pari vuotta sitten perinne katkesi yhdeksi aatoksi ja pojat itki)Siellä nähdään perhe ja tärkeimpänä serkut ja saadaan joulu alkuun. 
 Puuron jälkeen vietiin pojat isälleen ja pari tuntia lojuttiin kotona. Illaksi mentiin vanhemmille takaisin. Syötiin ja juotiin hyvin. Juteltiin ja naurettiin. Kutsuin vanhempien naapurit (mun ikäinen pariskunta) illalla lasilliselle ja koska oli hauskaa, niin jämähtivät muutamaksi tunniksi. 

Joulupäivän nukuin ja makasin ja katsoin Modernia perhettä Netflixistä. Söin suklaata ja brietä, mutta myös salaattia. 

Tapaninpäivänä pojat tuli viettämään äitijoulua. Oli kivaa. Syötiin lohi-poropastaa, pelailtiin lautapelejä, avattiin lahjoja, juotiin glögiä ja meni jokunen konvehtikin. 
Illalla hoitolapset palasivat joulun vietosta ja tässä sitä taas ollaan :D

Mä olen ihan iloinen, että arki taas alkoi. Aion opetella taas nauttimaan peruselämästä ihan hirmusti. Sillai että hypin riemusta koko ajan. 

Aion opetella mysö sitä oikeaa syömistä taas vaihteeksi. Aamun aloitin tomaattimunakkaalla ja äsken hain kaupasta lehtikaalia ja kanaa. Se, että kaapissa on kaksi kiloa suklaata ei vähennä riemua terveellisestä ruoasta. Niin ja melkein kaksi briekiekkoakin on jääkaapissa. Mut hei, välissä lehtikaalia.

Kivoja lahjojakin sain. Vanhemmilta sain suosikkilahjan eli kassillisen herkkuja ja ruokia ja kahvia ja viiniä ja lahjakortin Lidliin. IHANAA!
Ystävältä sain kilon suklaata! Sain myös ihanat uudet suuret kahvikupit.
Mieheltä sain pikkuvinkkinä "Onnen hetkiä"-kirjan. 100 tietä tietoiseen läsnäoloon. Tykkäsin kovasti ja aion lukea.
Pojilta sain ihanan purnukan konvehdeilla täytettynä. Purkissa lukee Onnen murusia. Niitähän tarvitaan. 

Mutta hei, vihdoin on arvonta suoritettu. Hanna G kirjan voitti TARU! Mikä on ihan oikein, koska hän karsastaa Hannaa :D. Kirja on kyllä niin herkullinen, että eiköhän Nti Sutkautus lämpene hieman. Jäädään odottamaan kuvia herkullisista aterioista, joita neiti vääntää hymyssä suin. 

perjantai 21. joulukuuta 2018

Kilpailun vika päivä

Tänään ehtisitte vielä ilmoittautua mun lukijaksi ja osallistua Hanna G -kirjan arvontaan.
Pikaisesti selasin kirjaa ja se on NIIN houkutteleva että. Kaunis "tietokirja"/romaani. Keittokirjaksi aika hauska.

Olisi kiva kuulla miksi mua luetaan. ❤


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulunalusaikaa

Sitä vaan, että kun normiarjessa nykyään on kaksi taaperoa tai sen kaltaista, niin tänään kun on vain yksi, niin elämä on hyvin helppoa.
Olen jaksanut käydä kaupassa, kirpparilla, käyttänyt taaperon parturissa, vetänyt jädeöverit ystävän kanssa ja nukkunut pikkupäikyt, kuorinut perunoita perunamuusiin ja tehnyt lihamurekkeen. Niin ja lukenut ikivanhoja Olivia-lehtiä ja miettinyt vaatekaappia. Olen miettinyt myös liikuntaa ja ruokavaliota, mutta en tehnyt asialle mitään koska jätskiöverit ja päikkärit.

Joulujutut on pulkassa uskoakseni. Tänään hankin vimpat pikkujutut ja suklaarasiat ettei vaan lopu kesken.
Hauskaahan tässä on se, että en ole jouluna kotona edes. Olemme mun vanhemmilla aaton, joulupäivän kahden ja tapanina poikien kanssa. EN siis hanki jouluruokia. Tapanina syömme perinteisesti joulun loppumisen kunniaksi poron eli lohi-poropastaa!!
 Siivota ei olisi siis pakko, mutta kun Kinttupolku-Marika siitä niin kivasti kirjoittaa, niin ehkä siivoankin.

Mulla alkaa olla joulufiiliskin. Ehkä siksi, koska silloin olen vapaa.
Ja siksi kun pojat on niin söpöjä ja koulukunnostautuneita. Keskimmäinen sai enkun kokeesta 10+, kuopus parista kokeesta 9:n ja esikoinen pärjää lukiossa mainiosti ja taas läpäisi pitkän matikan kurssin.
Joulu :)

Huomenna menen aamusta kyynelehtimään junnun kouluun, jossa hän esiintyy näytelmässä. Varmaan luritetaan joku joululaulu ja sit taas itketään.
Ihmeen ihana äiti tai isä tulee vahtimaan taaperoa, joten tämä kouluvierailu on mahdollinen.
Olen vanhemmilleni velkaa hirmusti!

Hyvää joulun odotusta!

torstai 13. joulukuuta 2018

Ihme ruokanipotusta

Me naisissa oli hyvä Mira Luodin haastattelu. Kiinnosta kuulla parisuhteesta, jossa on jo kolmesti muutettu erilleen.

Mutta tätä jätskijuttua EN TAJUNNUT.
Miten niin yhdeksä jälkeen ei voi syödä jätskiä? Mä nimenomaan keskitän herkkuhetkeni noihin kellonaikoihin. Poikkeuksena kaksi ystävää, joiden kanssa voi vetää päivällä jädeövereitä.

Tulossa täysi viikonloppu. Tänään pitää leipoa kakku, käydä kauppareissulla ja siivota.(Kun lukee Rva Kepposen elämästä, niin käy selväksi, ettei mun elämä ole täyttä. Toki mulla on täällä kaksi vauhdikasta taaperoa ja niiden myötä tulleet jutut suvun ja kuskausten nyötä, mutta...) Huomenna juhlitaan esikoista. Myönnän, että vähän uuvuttaa juhlat joissa mukana on kaksi meluisaa taaperoa 😁
Miten se ennen oli niin normaalia?
 Mutta kivaa juhlia!!!

Vielä saisi ilmoittautua mun lukijaksi ja voittaa Hanna G. Keittokirjan.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Ruokabloggaajaksi

Kommenttiosastolla hauska ja viisas JOnna entisestä Sitruunaa ja vaniljaa-blogista ehdotti mulle toiseksi blogiksi ruokablogia. Ehdotus on yllättävä, mutta kiehtova.
 Päivästä toiseen jakelen jauhelihakastikkeen kuvia ja noin.

Päätin jakaa kuitenkin tämän viikon taloudellisruoat

Tänään lapset syö carbonaran jämiä, minä ehkä munakasta, kun en muuta jaksa miettiä.
Tiistaina aikuiset syö eilisen maailman parhaan lohen jämät ja lapsille makrulaatikkoa
Keskiviikkona teen jotain ällistyttävän ihanaa kasvissosekeittoa bataatista ja jostain muusta
Torstaina Inka I- blogista löytyvää tonnikalapastaa. (pastakastiketta, tonnikalaa ja valkosipulia ja päälle fetaa)
Perjantaina uunijuureksia iso satsi ja päälle fetaa ja homejuustoa!!!
Lauantaina meillä on synttärit joiden jälkeen frendi tulee tekemään jotain ruokaa
Sunnuntaina jämiä tai pakastepitsaa tai brie-pekonileipiä

Loppuun ohje maailman parhaalle lohelle

50 grammaan voisulaa lisätään rouhittuja pähkinöitä (pirkka pähkinäsekoitus) ja sitruunaa ja suolaa
Levitetään lohen päälle. Paistetaan uunissa n 30 min.
Katoaa hetkessä!

Viikon muu ohjelma onkin härdelliä. Huomenna toisen muksun äiti tulee kylään pariksi tunniksi.
Keskiviikkona äiti pelastaa mut ja tulee hoitamaan muksuja, että pääsen palaveriin. Kaupan päälle saan lainata autoa, koska oma auto on miehellä, jolla haipakkaa ympäri kyliä.
Loppu viikko pitää hoitaa mukeloita ja siivota ja leipoa lauantain esikoisen synttäreitä varten.
Tänään olen rakastanut esikoista niin paljon, että itketti kun Katri Helena lauloi Joulumaata.
 Rakastin mä noita kahta muutakin poikaa hirmusti, mutta tää joululaulu ja joululapsi herkisti niin että kyyneleet valui.
(Kun lähdettiin esikoisen kanssa synnäriltä aikanaan, niin Tik tak lauloi radiossa Miksi kyyneleet ja aloin toki vollaamaan. Kyydissä ollut äiti kysyi mun lasten isältä, et mikä tolle tuli. :D)

Sisustushaaveita

Jos mä jonain päivänä sisustan tai opin sisustamaan, niin tässä mulle haavekuva.

En osaa edes sanoa mikä mua tässä viehättää. Värit ja tunnelma kaiketi.

Puuskaa odotellessa.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Esikoisesta

Aiheet joista juteltiin esikoisen kanssa, samalla kun hän leipoi superhyviä keksejä.

-Meidän eka yhteinen biisi Linkin parkin What I've done. (Poika oli silloin tokalla,)
-kysyin haluisko hän linkin park tatskan 18v lahjaksi. Mun siskollakin on.

-ruokapöytä täytti 18 vuotta ja mietittiin bileitä. Juotetaan pöytä känniin ja sivellään pinta Vana tallink liköörillä

-Esikoinen löi illalla miehen kanssa vetoa Putous voittajasta. (Miehen idea)  Poika voitti kympin. Mulle nauroi, että mies ei muistanut katsovansa tallennusta ja poika oli nähny tuloksen jo somesta. Hahhahhaa!


perjantai 7. joulukuuta 2018

Ketkä mua lukee? Kilpailu! (edit)

Iltapäivälehdessä kerrottiin Minttu Räikkösen sanoneen, ettei ollut tiennyt lapsen saamisen muuttavan mitään.
Miten se on mahdollista? Miten oikeasti ihmiset voi luulla, ettei lapsi perheessä muuta kuvioita? Paljon etenkin julkkisäidit sanoo raskausaikana, että lapsen ei tarvitse muuttaa mitään. Että elämään tulee vain uusi ihminen mukaan, joka sitten sopeutuu vanhempiensa elämään. 
 Hmm. Ihannemaailmassa ehkä.

Mietin miksi lapsia edes hankitaan, jos ei ajatella/haluta elämän muuttuvan?

Mä yritän muistella mitä itse mietin, mutten oikein muista. Osin luulen, että etukäteispelot ei toteutuneet ja jotkus asiat oli iloisia yllätyksiä. Ja jotkut asiat oli pahempia kuin luulin. 

Sitten suuri trendi etukäteisajatuksissa tuntuu olevan, että kunhan vauvavuosi on ohi, niin elämä on jo tosi helppoa ja voi toteuttaa taas itseään. Ööh, sithän se elämä vasta hankalaa onkin, kun vauvavuosi loppuu :D Olen tainnut ennenkin mainita huomioni, että nämä julkkikset, jotka julistaa "vauva ei muuta mitään" tyypit vaikenee, kun lapsista tulee taaperoita. (Enkä nyt aloita siitä harrastusrumbasta edes puhumaan. Mutta totta on, että kaikki lapset ei edes harrasta tai jos harrastaakin, niin jotain kerta viikkoon juttuja. En oikeasti ajattele, että se on pakollista. Mut just tänään puhuttiin kaverin kanssa, etttä "kukaan" lapsi ei enää tee mitään muuta kuin pelaa, että onneksi edes on harrastukset.)

Mistä nämä nyt edes tuli mieleen, johtuu varmaan siitä, että talossa tasan kahden vuoden ikäerolla 2 ja 4-vuotiaat. Tää on paljon helpompaa, kuin omien lasten kanssa. Olen tiennyt sen jo vuosia, mutta aina sitä kummastelen silti. 

Sitten tärkeimpään aiheeseen. Ketkä mua lukee? Ja miksi luette? Olen utelias :)

Ilmoittautukaa 21.12 mennessä. Arvon vastanneiden kesken Hanna G kokkaa-kirjan. Päädyin tilaamaan kirjoja kaksin kappalein hetken huumassa. Mietin kuka saa toisen ja päätin järjestää arvonnan blogiin. 

Hanna G kokkaa on enemmän kuin ruokakirja. Se on raaka, riisuttu ja rehellinen ruokatarina siitä, miten Hanna Gullichsenista kasvoi kokki. Näin kirjaa kuvaillaan hänen sivuillaan.

Hanna on aika kiehtova persoona. Hirmu kohulla nousi julkisuuteen avokadopastallaan. Sitten oli dramaattinen ero ja uusi onni ja kaksoset ja ravintolakoulu Perho ja kirjat.
 Mua viehättää naisessa sen "ihanaa, kun joka päivä saa syödä monta ateriaa"-hössötys. 

Viehättää myös hänen tuore avautumisensa instassa, kuinka haavetyökin voi polttaa loppuun ja piti jättäytyä "pakkolomalle", koska unohteli asioita ja oli huono äiti ja paska vaimo. Kauniiden kuvien takana on siis tavallinen ihminen. 
 Odotan kirjaa innolla, koska kiinnostaa tarina ruokaohjeiden lisäksi. 

torstai 6. joulukuuta 2018

Viikon inspiroivimmat

Katsoin eilen Yle areenasta Jenny+ ohjelman jakson Tavara on uusi läski. Se oli taas aika kiinnostava katsaus hamstraamiseen.
Se mikä kiinnosti eniten, oli yksi mimmi, jonka koti oli hyvin minimalistinen. Kaikki tavarat oli varmastikin Konmaritettu. Vaatteita oli todella vähän ja ne kaikki oli siististi henkareissa. Mustia ja raidallisia vaatteita tais olla kaikki.
Ajatus on kiehtova, että vaatekaapissa kaikki sopis yhteen. Mutta en näe, että musta sellainen tulee.

Trendissä oli hyvä juttu hiustaiteilija ja stailisti Meri Milashista. Hän pukeutuu todella hauskasti ja värikkäästi. Haluaa omista vaatteistaan aina Vau-efektin. Niin minäkin haluaisin. Mutta tänäänkin olen pukeutunut mukavuussyistä mustiin juoksuhousuihin, mustaan tunikaan ja harmaaseen neuleeseen. Ei vauta sitten yhtään.

Toinen inspiraatio tuli Anna Perhon kolumnista. Hänkin rakastaa kirjaa Naiset, joita ajattelen öisin. (Kaikki kehuu kirjaa, erityisesti Rouva Kinttupolku kirjoitti kirjasta innostavasti. Mutta en ole lukenut. En uskalla. Entä jos olen taas moukka., joka ei kirjaa tajua tai siitä yhtään piittaa.)
No mutta Perho siis alkoi miettiä omaa listaa ihmisistä, jotka innostavat.
Se vois sopia mulle. Lista inspiroivista "voimaeläimistä", eli ihmisistä, jollaiseksi tahtoisi. Tai saada ainakin osan piirteistä itselleen.

Muut Itsenäisyyspäivän ajatuksista liittyy työhön. Mulle tuli eilen uusivanha lapsi tänne joukon jatkoksi. Mä olin innoissani, kun sain puhelun aamulla. Erityisen kivalta tuntuu, kun lapsen äiti toivoo, että lapsi pääsee meille.
Ihan iloisesti lapsi meille tulikin. Muisti vielä meidät kaikki nimeltä ja oma huonekin löytyi heti. Eli mikäs tässä ollessa taas jättiperheenä.

Mies ei varmaankaan ole intoa täynnä tästä lauman kasvusta. :D Siis muksuista pitää, mutta se, että mun vapaa-aika vaan vähenee ja vähenee, ei taida olla hyvä juttu meidän kannalta. Olen tainnut ennenkin sanoa vuosien aikana, että mun elämäntavalla ei juuri parisuhteelle liikoja anneta.
Mutta mulle perhe ja työ on ykkönen ja tässä ne yhdistyy näppärästi.

Työni ja isäni ansiosta pääsin eilen katsomaan 9-luokkalaisen Itsenäisyyspäiväjuhlaa, jossa pojalla oli iso rooli. Olin niin niin ylpeä nuorukaisesta. Ihan itku meinas päästä.
Se, että ilmoitin pojan tammikuussa alkavaan nuortenteatteri-juttuun tais olla nappivalintojen nappivalinta.

Mulla oli ainakin kolme inspistä, kun aloitin tän kirjoituksen, mutta kun pari kertaa joutunut keskeyttämään ja mm.pelaamaan kuopuksen kanssa korttia (sä et ikinä tee meidän kanssa mitään), niin unohdin mistä olin innostunut.
Ehkä ne palaa myöhemmin.

Hyvää pyhäpäivää itse kullekin. Ottakaa rauhallisesti.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Vähään tyytymisen jalo taito




Ylin kuva on mun tavoite joulussa. Ei lisättävää. Alin kuva on se, mihin todennäköisesti tyydyn.

Keskimmäinen kuva on mun viikon ruokaostokset, jotka kerrankin tein lähes ajatuksella ja tarkoituksena olla säästäväinen. Mulla meni 75 euroa tuohon kaikkeen ja jotakuinkin viikon ruoat siinä on, vessapapereineen kaikkineen.
Hirmusti jauhelihaa ja kanaa ja nakkeja ja pastoja ja riisiä ja Elovenaa ja kasviksia ja hedelmiä, kinkkua, juustoraastetta, pekonia.
Hirmuisen hyveellistä. (joskin puuttuu härkikset ja soijarouheet ja mitä muita niitä nyt onkaan, joita EN OLE kokeillut)

Eilen viestittelin entisen kollegani kanssa, joka vaihtoi päiväkotihommiin. Juteltiin lähinnä talousasioista. Sanoi että ostaa hyvin hyvin tarkkaan kaiken ja pääasiassa punaista hintalappua metsästää. Ja jos joku lapsi saa vaatteita joulukuussa niin seuraava vasta tammikuussa jne.
 Keskustelu ei motivoinut vaihtamaan alaa ainakaan vielä.

Muistatteko muistikirjan aloitushaaveen? Kaivoin laatikon kätköstä ilahduttavan kirjasen tärkeitä muistiinpanojani varten. Olinkin jo aloittanut sen viime kesänä. Olin kirjoittanut että "Mä uskon tiistaisin tehtyihin elämänmuutoksiin". Joku syvällinen juttu tän takana on. Ehkä joku juttu liittyen siihen, että kaikki päätökset alkaa aina ensi maanantaina. Eli ei koskaan.
Kirjan välissä oli myös ohje kuntopyörällä tehtävään Hiit-treeniin. Yök sanon!

Mä en ole kahteen viikkoon katsonut Olet mitä syöt-ohjelmaa, mikä tarkoittaa etten ole kahteen viikkoon tehnyt kotijumppaa. Nyt olisi tarkoitus käyttää vapaapäivä juurikin siihen touhuun. Keksisin kyllä monta sijaistoimintoa.

Ainiin otsikosta: eilen kävin jouluostoksilla, vaihdoin parit lakanat, ripustin kaksi jouluvaloa ikkunaan ja imuroin yläkerran. Tunsin itseni älyttömän reippaaksi ja innostavaksi hahmoksi. Kannattaa olla mukavuudenhaluinen, kun noinkin pieni juttu saa tuntemaan suurta hyvyyttä omasta kodinhengettäryydestä.

Hyvää maanantaita kaikille!

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Rento vanhemmuus-hyvä vai paha? Ja vähän tb-juttuja

Noniin, piilevä salainen masennuselämä (tilaustyö) meni ohi. Näin siinä käy, että kaikki kurja loppuu tai vähenee kun avaa suunsa tai tässä tapauksessa näppäimistönsä.

Silläkin voi olla asian kanssa tekemistä, että mä vieläkin NUKUN hyvin. (Käyttääkö muut aktiivisuusmittaria vain seuratakseen uniaan, ei liikkumisiaan. Mua kiinnostaa vain se.)
Sekin auttaa, kun kyläilee rakkaalla siskolla ja juttelee kunnolla pitkästä aikaa. Molemmat oltiin keveitä ja iloisia kyläilyn jälkeen, koska selvitettiin kaikki "ongelmat" ja huolet. Alkaen lasten opiskeluista ja päättyen Jemenin tilanteeseen.

Sitten kun kaikkialta kuulee juttui tyhmistä ihmisistä ja etenkin pahoista ikävistä ihmisistä, niin taas muistaa, että kaikki on hyvin ja ei ole kiva olla kermapersevalittaja. (Vaikka sekin on välillä kivaa ja tervehdyttävää ja aiheuttaa sopivaa vertaistukikeskustelua)

Eilen kuulin pönttöpää exästä, jolle tuntuu omat lapset olevan vain velvollisuus, ei ilo. Esikoiselle sanoin, että on se luojan lykky, että hällä on kiva ihana isä ja äiti. Esikoinen oli samaa mieltä. Sanoi, että kaveritkin puhuu kuin kivat rennot vanhemmat hällä on. Mä uteliaistuin heti, et mitä rentoa meissä on nuorten mielestä. "No se kun ei oo esim kotiintuloaikoja liiemmin". Kysyin et kai tiedät että meillä ei HYVÄLLä ole kotiintuloaikoja eikä siksi, että ollaan huonoja välinpitämättömiä vanhempia. Kyllä se tiesi. Tietää, että tämä on luottamusjuttu. Tiedän ettei ole pahoilla teillä, niin siksi saa olla vapaampi.

Itseasiassa joku vuosi sitten mä enemmänkin huolestuin siitä, et teini on aina himassa ja patistelin sitä olemaan nuoriso. Sit kun poissaolot lisääntyi, olin lähinnä huojentunut siitä, ja kyselin hämmentyneenä että jokosätulit, jos ovi kävi klo 22. Naurunaama!

Tänään on se kiva sijaisperherekrypäivä, jonne meen jutteleen. Esikoinen ja sen frendi tulee hoitamaan taaperoa. Yllätyin siitä, että poikapuolinen kaverikin haluaa tulla. Heistä molemmista taapero on hauska tyyppi! Miettikää, vapaaehtoista lapsenhoitoa!!
Esikoinen tekee myös ruoan heille ja ostin joulutorttuaineksetkin, koska niitäkin tykkää tehdä. Näin on kasvatettu poika, joka selviää lastenhoidosta ja ruoanlaitosta yhtä aikaa.
Yleensä pidän näitä hyviä juttuja tuurilla saaduiksi, mutta nyt taidan ottaa osan kiitoksista omaan piikkiin. Jos sallitte?

Tuleva miniä voi ehkä olla aika kiitollinen. Hymiö!

Huh. Aika creepyä. Löysin vanhoja luonnoksia täältä. Vanhoja, vuosien takaa.

esim 1. Joulukuu/2013
Tänään olen kateellinen "kaikkien" muiden ihanista siisteistä kauniista kodeista, "kaikkien" muiden herkullisista ja luovista päivällisistä, "kaikkien" muiden pikkujouluista ja mistäs vielä. Jotain varmaan tulee mieleen kun oikein kaivan.
Mun elämä on ihanaa (on on), mutta arkista ja sotkuista ja jauhelihakastikkeista. Huoh!

Esim 2. Kesäkuu/2014
Ilmeisesti sairastan taisteluväsymystä. Viikko on ollut suurelta osin raskas. Ei fyysisesti, mutta henkisesti. Aika matelee, tuntuu tylsältä, aamulla makaan sängyssä ja lasken kuinka monta tuntia iltaan.
 Illalla lasken minuutteja iltarauhaan ja viinilasilliseen.

Toinen lomaviikko ei siis ollut niin ihana kuin ensimmäinen. Ensimmäinenkin oli sikäli raskas, että mies oli koko viikon poissa. Tälläkin viikolla mies on ollut yhden illan kotona. YHDEN! Oli haaveissa tavata ystävä kaupungissa ja eilen olisi ollut Elisan synttärisyömingit. Mutta pääsinkö minnekään? No en.

Arvatkaa onko ihanaa, kun mies vihdoin aloittaa loman ja aloittaa Suomessa asumisen. Naurettavan liikkuvainen tuo siippani kyllä on. Tulee huomenna kotiin, juo kahvia ja heti sen jälkeen haluaa, et mennään mökille yhdeksi yöksi. Yhdeksi.  Sitten tullaankin kotiin pesemään pyykkiä ja pakkaamaan kamoja. Jos mä saisin päättää, niin en ehkä haluais pakata ja reissata ja en jälkeen pakata ja reissata. Mut minkäs teet, mulla on vierivä kivi miehenä.

Ja vitsi mulla olis ikävystyttävää jos mun mies olis "perusmies", joka käy töissä ja viettää kaikki illat kotona. Oikeesti en kestäis.

 Tällä viikolla kaikki vapaahetket olen juossut kylillä. Tehnyt pikavisiittejä kavereille puhumassa pikana kaikki tärkeät jutut. (mun kavereilla kaikilla on nyt tärkeitä juttuja, mulla ei niinkään) Pikavisiiteillä vastaan lukuisiin puheluihin: saat mennä kaverille, et saa  ottaa keksiä, ei ole mun ongelma jos sulla ei ole tekemistä...


Sitä vaan, että ei mun elämässä paljon mikään muutu :D

maanantai 26. marraskuuta 2018

Salainen masennuselämä

Ihana anonyymi pyysi multa Salainen masennuselämä aiheista blogia. Väitän etten ole masentunut, mutta olen kyllä niin tuulella käyvä, että oksat pois.
 Tämäkin aamu alkoi hyvin, mutta sitten iski "kateus" muiden elämästä ja etenkin muiden aktiivisesta elämästä. Ystäväni on uuden suhteen myötä tullut todella meneväksi ja kaikkiin paikkoihin rientäväksi ja se jotenkin iski taas sydämeen. Siihen sitten (mun mielestä) alentuva kysymys "mitä sä aiot tehdä tällä viikolla", niin meinas itku päästä. Kun enhän mä "ikinä" tee mitään. Tuntuu, että kohta karkotan ihmiset luotani tällä jumiutumisella ja tylsyydellä. Mies IHAN varmasti kärsii, kun ei koskaan mennä minnekään ja tehdä mitään ja sitten mua ahdistaa se.
Joka välissä mies vannoo rakkauttaan ja mun ihanuutta, mutta sekin tuntuu falskilta, koska olen niin nuivaa seuraa suurimman osan ajasta.
Eilen naurettiin katketakseen, kun katsottiin Ylen sarjaa Syyllinen, missä Jessica Bielin esittämä nainen yhtäkkiä puukottaa hengiltä vieraan miehen.
Hekoteltiin ettei ole kaukaa haettua et mä pimahan noin. Poliisi sit kysyy mieheltä, että mitä tapahtui, miksi P puukotti viattoman olennon. Mies sanoo: "kannattaa ehkä kytkeä aktiiviranneke tietokoneeseen ja katsoa paljon se on nukkunut ja sitten kännykässä on se Snore lab-ohjelma, siitä näkee paljonko rouva on kuorsannut ja kuinka levottomasti nukkunut".

Hhehehhe! Olen muuten nukkunut nyt viikon hyvin. Kukaan ei ole siis lähelläni vaaravyöhykkeellä.

Sitten mua ärsyttää se, että tunnen itseni kaikkien äidiksi. Tuntuu että pidän kaikista huolta.

Ärsyttää olla kateellinen.

Ärsyttää kun ystävä katsoo vähän säälien, kun puhutaan miehen perjantaisista pikkujouluista, jotka osuu mun vapaapäivälle. Hehkutan että saan olla päivän yksin.

Mä tykkään mun työstä ja nykyisestä taaperosta ehdottomasti, mutta sitten kun tajuan että ajoittain olen elämässäni vankina, niin ahdistaa.

Ja kuitenkin useimmiten olen ihan tyytis. Ehkä se on ne hetket on lähtee vertaamaan elämää muiden elämiin.
Entä jos mun elämä meneekin hukkaan? Entä jos mun "hyvät" vuodet vaan valuu tässä ohi? Kuolinvuoteella voin sanoa, että olenpas hoitanut montaa lasta. Huraa!

Olen liian vanha enää mihinkään muuhun. Mihinkään kiinnostavaan.
Vai olenko?


Jk. Moni sinkku on sanonut mulle useasti "Sulla on sentään mies". Kysyn: "Mitä sitten"? Mies ei ole elämän sisältö. Oma elämä on! Mies saattaa tuoda myös mukanaan stressiä ainakin mun kaltaiselle miellyttäjälle :D
Jos eläisin yksin, niin varmaan kaipaisin rakkautta, mutta nyt kun sitä on, kysyn että mitä välii.

Jk2. Löysin kiinnostavan dokkarin (sarjan) Netflixistä. Yksi mies, kolme vaimoa. Aloin miettimään, että mulle ehkä sopis olla yksi kolmesta vaimosta. Ja tämä ei ole vitsi. Mulle saattais riittää mies joka kolmas päivä. Ja pieni kilpailu sopis mulle. Olisin se vaimo, joka jaksaa meikata ja lakata kynsiä. Ja joka hemmottelee ruoalla. Ehkä!

Kaiken maailman kiellot

Huomenta te kaikki!

Tänään haluan puhua siitä, että kaikki maailmassa tuntuu olevan kiellettyä. Lihan syönti, broilerin syönti, viljojen syönti, raskaana ollessa minkä tahansa syönti.  Lentäminen, autoilu, lasten harrastamattomuus, lasten liikaharrastaminen.  Uusin kielto on se KYNTTILÖIDEN polttaminen. Hirveesti tulee kaikkea myrkkyä ja kaikilla kohta syöpä. Tämä on ollut tiedossa nyt ehkä viikon ja jo nyt keskustelupalstoilla paheksutaan sitä ja tätä ihmistä, jotka kehtaavat polttaa kynttilöitä vaikka talossa on vauva. Mitä trendikkäät blogityypit nyt tekee, kun ei voi postata kuvia palavista kynttilöistä?
Mikä on seuraava paheksuntaa aiheuttava normijuttu?

Nyt on ihana maanantai ja hyvä maanantaimieli. Kyllä, mä vieläkin tykkään maanantaipäivistä. Uus viikko ja noin. Tämä on vielä pojattoman viikon alku, mikä tarkoittaa hyvin vähäistä autoilua minnekään. Saisko aikaiseksi vaikka joulusiivouksen? Tai siis siivouksen ylipäätään. Sellaisen kunnollisen. (En saa tehtyä, tiedän jo. Kunhan yritin tehdä vaikutuksen)

Viikon ohjelmassa se sijaisperheiden rekry, jonne menen puhumaan ja.... Ei kun siinä ne olikin ne ohjelmat. Kuulostaakohan mun elämä super tylsältä vai kadehdittavan rauhalliselta? ( Hirmu rauhalliselta 2-vuotiaan kanssa :D)
Torstaina ja perjantaina mulla olisi vapaapäivät. Nyt jännittää saanko mentyä vesijuoksemaan viikkojen tauon jälkeen.

Antakaas vinkkejä mitä kivaa tehdä tällä viikolla.







perjantai 23. marraskuuta 2018

Ruoasta, rahasta ja arjesta

Heti alkuun on pakko jakaa yllättävä ruokavinkki. Ystäväpariskunta kävi kylässä ja pariskuntamies teki keksimäänsä uunilohta. Fileeseen viiltoja ja osaan viilloista valkosipulia ja osaan Supersalmiakkia. Ältsin hyvää!!! Kokeilkaa ja kommentoikaa. Mä jaan takuuvarmat kehut ruoan keksijälle itselleen.

Ruokavinkki tältä viikolta. Esikoisen uusi suosikki. Marinoitua kanaa ja paistettuja vihanneksia ja couscousia. Oli hyvää. Helppoa.
Muut pöperöt olleet lihapullia ja muusia, jauhelihakastiketta spagetilla (jotakuinkin viikottain) ja muistisairaana en näemmä yhtä ruokaa muista edes. Eikun muistankin, Tikka masalaa basmatiriisin kera. Kuopus söi mannapuuroa sen sijaan.

Tänään pakastimen tyhjennystä eli ranuja ja nakkeja ja lihapullia.

Huomenna ehkä pitsapäivä, kun esikoinenkin yöpyy tyttiksellä, eikä ole vaatimassa kunnon ruokaa.

Säästövinkki. Lidlistä ostin kuusi pullo Siti-kolaa pojille viikonlopuksi. Maksoi alle 5e. Kyllä, joka viikonloppu menee limua vähän tai paljon.

Puhuttiin kaverin kanssa eri koulukunnista liittyen lasten kotitöihin ja viikkorahoihin. Todettiin, että koulukunnat tuskin kohtaa tai toisiaan ymmärtää ikinä.
Joissakin perheissä kotityöt kuuluu kaikille ja niistä ei makseta. Rahaa annetaan tarpeen mukaan. Meillä pojat saa kympin viikossa plus ostan lauantaikarkit erikseen. Eikä siis mene omista rahoista. Pojat hoitaa menonsa näillä rahoilla. Eli ostavat limua ja karkkia paitsi esikoinen, joka tekee muutakin. Kuopus saa välillä säästöpuuskia ja todellakin säästää kaikki rahansa. Nyt aikoo kuulemma aloittaa tuon homman taas. Hyvä niin.
 Kokeista maksan kannustusrahaa, koska se on kivaa :) Keskimmäinen on petrannut koulussa ja saan syytää koko ajan rahaa onnistumisista. Sekin on kivaa!
 Toki meillä ollaan aika höveleitä, myönnän, mutta nää tavat aloitettiin aikana, jolloin en ollut köyhä tai kipeä. Nyt jos aloittais, niin summat olis kyllä pienempiä.

Tämä kotityökeskustelu sai alkunsa siitä, kun eilen juttelin toisen kaverin kanssa puhelimessa ja hän sanoi juuri imuroivansa ja pesevänsä vessat. Totesin, että onneksi on poikaviikko, niin pojat tekee noi hommat ja mun ei tarvitse. Kaveri totesi, että "mulla ei ole tota mahdollisuutta". En osannut sanoa mitään. Kaverin lapset on 13 ja 17 ja kaveri ei saa niitä siivoamaan ikinä! Meillä homma on sidottu viikkorahaan, jota ei tipu ilman hommaa. Asia ei tuota ongelmia. Siivoavat ilman riitaa tai eri sanomisia yleensä.
Taaperoa hoitavat välillä jonkun tovin. Siitä en maksa.

Tässä nämä perjantain tärkeimmät!
 Muksaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Iloista ja kateudesta

Tavoite: kirjoittaa joka päivä

Tänään on virkeä ja hyvä fiilis, kun taas kolmatta päivää nukkunut hyvin. (Kyllä, kohta kerron ehkä vatsan toiminnasta näiden unien lisäksi ja leikin vauva-aikaa)
Olen aamulla taaperoinut, siivonnut keittiötä, keittänyt kattilallisen puuroa, meikannut vähän, vienyt lukiolaisen ja miehen kohteisiinsa, käynyt kaupassa ja kello on vasta 9.30!
 Ei kauaakaan, niin taapero nukkuu ja pääsen suosikkihommiini. Eli Olet mitä syöt, jumppa ja lounas. Kirja ja kynsien lakkaus.
Paikoin elämä mega boring ja paikoin lähes luksusta.

Päivän kateus tai oksennusällötys, valitkaa.
 Mun entinen työkaveri on superlälly ja nyt kun se on pariutunut onnellisesti niin se on niin ÄRSYTTÄVÄ, että vähän väliä laitan sen piiloon facesta. "Rakas laittoi tällaista ruokaa". "Rakkaan kanssa kävelyllä". "Leivoin rakkaalle." Kaikki tietysti runsaiden kuvien kera.

No nyt tuore rouva on tehnyt miehelleen joulukalenterin. 24 paperikääröä kauniisti sidottuna. Yllä teksti: 24 syytä miksi rakastan sinua.

Oikeasti! Yök ja kääk. Olen ilkeä ja ikävä ja ehkä sit kateellinen (en ole), mutta yök.
Ehkä mä sittenkin alan kannattaa viisautta "kellä onni on, sen kätkeköön". Tai jos edes kultainen keskitie.

Ihanasta tinderöitsijäystävästänikin on tullut hieman siirappinen julkisesti, mikä naurattaa sillai iloisesti. Hän on onnellisesti pariutunut ja ne  niin koko ajan tekee kaikkea yhdessä. Nyt hankkivat museokortitkin yhdessä. Ah ja oh!
Mulla omn ristiriitainen ja lapsellinen suhde museokortteihin. Sellainen "mitä te oikein esitätte"? :D Tiedän muutaman lukijan omaavan sellaisen ja oikeasti rakastavan museoita ja se on ihanaa. Muissa tapauksissa ajattelen kuten yllä.
Myönnän, olen ihan teini näissä jutuissa. Antakaa anteeksi.

Ehkä toi museokorttijuttu osuu mua hieman nyt arkaan paikkaan. Se oikein tökkää mua siihen kohtaan, joka sanoo että ME emme tee yhdessä mitään, eikä ole montaa asiaa jotka edes kiinnostais.
Kauhea myöntää.

Mulle riittää, että katsotaan telkkaria yhdessä ja välillä kutsutaan ystäviä käymään. Mä en tartte kävelyitä ja museoita ja ravintoloita, mutta silti mä näemmä kadehdin sellaisia.

Luulin muuten jo olevani kateusvapaa, mutta näköjään se joskus nousee pintaan.

Ainiin, olin taas eksällä kylässä ja nyt mä kadehdin ydinperheyttäkin. Että oliko muuta? :D

Ärsyttävää, ihan hyvällä mielellä aloitin kirjoittamaan ja nyt vellon kateusjutuissa. Pöh ja höh! Nyt reipas iloinen asenne omassa ihanassa elämässä. Joka on ihanaa! Etenkin mun lapset on joka ikinen päivä ihanampia ja ihmeellisempiä, että en osaa oikein muuta toivoa. Miten ne onkin niin kivoja tyyppejä?

Kivaa torstaita!




torstai 15. marraskuuta 2018

Pienten suurten ilojen lista

Koska elämähän on ihanaa, niin listaan muutaman kivan jutskan.

1. Taapero nukkuu pitkät päikkärit, jolloin ehdin katsoa Olet mitä syöt ja jumpata samalla. Kuntopyörää, kyykkyhyppyä, keppijumppaa ja lankkua.
Ehdin myös lakata kynnet, lukea blogeja ja juoda kahvia.
Tätä kirjoittaessani taapero nukkuu vieläkin.

2. Ammatillinen itsetunto.
Oon säälittävän ylpeä, että mun mielipiteitä kysellään ja kuullaan. Näissä hommissa se ei ole itsestäänselvää.

3. Mun paino on pysynyt lähes siellä, minne se putosi elämäntapamuutosjutskan aikana. Huraahuutoja! (Ystäväni, joka tähän yllytti, on saanut suurimman osan takaisin, kun se nyt ei vaan muista ettei tää ollut kuuri vaan muutos. Syönhän minäkin suklaata esim. nyt, mutta perusperiaatteet jääneet elämään)
Toki tässä pitäisi pinnistellä lisää ja pudottaa enemmän, mutta olen iloinen tästä pysyvyydestäkin.

4. Tänään ilmestyy Anna, Me naiset ja Kodin kuvalehti

5. Löysin Fidalta eilen mustan kevytuntsikan. Olisin kaivannut väriä elämään, mutta onhan mulla huiveja!

6. Kuvassa oleva Timangikynä @korsonasemanpuoti puodista. N. 2e. Tekee elämän ylelliseksi.
Essencen kynsilakat mutta eritoten tämä Plump power, joka kynsissä tunnen itseni hyvin dramaattiseksi ja pariisilaiseksi. Sopii erityisen hyvin mun uuden talvimekon kanssa. Ah, talvimekko.

7. Ah niin, se talvimekko ja neuletakki! Aah!

8. Muistikirjainnostus, jonka rakas Marika muhun istutti.




keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Ärsyttävää draamaa

Kyllä voi aikuisen ihmisen elämässä olla naurettavaa "draamaa". Olen huvittunut tai huvittuneen ärtynyt.

Muistatteko kuinka Queen-leffassa kerroin itkeneeni kuin vesiputous? No, ystäväni, joka vahti taaperoa leffan ajan oli tästä huolestunut. Siis itkettyneestä ulkonäöstä. Hän oli viestinyt bestikselleni, että mikäköhän mulla on, kun olin itkenyt ja sitten vielä nukuin koko viikonlopun. Että nyt on kyllä joku vialla. Bestistä ärsyttää tällainen urkkiminen ja oli vain sanonut, että leffa liikutti mua ja sitten olin tullut kipeäksi ja siksi nukuin.
Bestikseni kertoi tämän minulle toissapäivänä. Eilen tämä toinen ystävä kertoi olevansa menossa leffaan katsomaan Queen-leffan. Viestillä kehuin leffan ja sanoin sen koskettaneen ja siksi itkin "kun olit kuulemma ollut huolissasi". Ystävä myönsi huolestuneensa, mutta "ok, hyvä jos olet kunnossa". MUTTA oli sitten hermostunut bestikselleni, koska oli kertonut minulle, että tää toinen on huolissaan.
Kysymys: Miksi hän suuttui että toinen paljasti asian? Mitä pahaa siinä on? Että huolissaan kyselee.

Mun asioista saa puhua ihan kaikessa rauhassa, mutta tää meni nyt vähän oudoksi ja ärsyttäväksi. Vielä kun ottaa huomioon, että olemme hyviä ystäviä ja jutellaan paljon, niin miksi ei voi suoraan kysyä onko kaikki ok.

Olenhan mä ollut välillä "surkea" ja synkkä, mutta se nyt on vaan mua. Kun tylsistyn niin "masennun". Ja haloo, marraskuu. Ja näistä juttelen kyllä kavereiden kanssa. Ei mulla ole mitään salamyhkäistä masennuselämää. Olen kuin avoin kirja!

Bestistä harmittaa, että kertoi toisen kaverin viestistä, mutta kun ei siinä ollut mitään pahaa, niin miksei olisi kertonut. Mua harmittaa, että kerroin kaverille bestikseni kertoneen. Ihme draamaa pikkujutusta. Olen hälle nyt jankuttamalla jankuttanut viestitse, että kaikki on hyvin ja kukaan ei ole vihainen kelleen jne. mutta hän on nyt hieman vetäytynyt. Huoh!
 Lähinnä mua naurattaa kyllä.

Mutta jee! Mä olen kolme yötä nyt nukkunut HYVIN. Ällistyttävän ihanaa ja mieltä piristävää. Viime ajat olen nukkunut n 4h yössä ja kerran viikossa hyvin. Tämä kolme yötä tuntuu upealta. JA mieli siis kirkas ja hyvä. Olen koko ajan sanonut että unettomuuden takia olen synkkä, ja taisin olla oikeassa. Olen nimittäin epäsynkkä. Olen jopa kuntopyöräillyt kahtena päivänä enkä ole nukkunut päikkäreitäkään.

Elämä voittaa!


tiistai 6. marraskuuta 2018

Tarot

Tänään mulla oli se jännä ja kiinnostava puhelu. Synttärilahjaksi saamani Tarot-korttien luku. Tää lukija on reilu 70v varsin skarppi rouva.
Puhelun alussa tuli kylmiä väreitä, kun rouva sanoi että "sulla on tosi monta miestä talossa, kolme poikaa". Juu on. Sit sanoi että kyllä näitä miehiä on neljä, mutta tää neljäs ei ole poikien isä. Niin ei olekaan.
Nainen oli pitkään hiljaa ja sanoi että tää on nyt kyllä tosi outoa, en tajua. Että täällä näkyy että kunta tai kaupunki on isossa roolissa sun elämässä, mutta sä olet kotiäiti. Ja miten täällä näitä lapsia tuntuis olevan välillä enemmän kuin noi sun kolme poikaa.
 Kysyin että oikeastiko näet ton korteista.
En vastannut asioihin juuta enkä jaata ja nainen jatkoi eteenpäin. Myöhemmin palas tähän aiheeseen ja silloin kerroin, kuinka oikeaan osui. Ennen kun kerroin, rouva vielä ihmetteli, että täällä vaihtuu välillä lapset, mutta et sä mikään perhepäivähoitaja ole.

Kysyi myös onko kahdella pojalla neljän vuoden ikäero. (On) Sanoi että vanhimmalle on tulossa joku iso juhla, et olisko vaikka tanssiaiset. (joo vanhojen tanssit)

Kysyi olenko alkuvuodesta pyrkimässä johonkin, koska näkyy kovaa kiirettä. Tultiin siihen tulokseen, että ehkä mun työ saa tän härdellin aikaan.

Sanoi, että mun pojat on viikko viikko systeemillä mulla, kun näkyy että mulla on välillä rauhallisempaa aikaa ja hieman normaalia enemmän omaa aikaa. (hyvinkin totta)

Sanoi korttien kertovan etten tätä työtä tee loppuelämää, mutta että muutos ajankohtainen kun kaksi pojista on maailmalla, eli menee 5-6 vuotta vielä. Ja huom, ei oltu puhuttu mun poikien iästä.
Näkyi että miehen kanssa muutetaan, mutta sekin on ajankohtaista kun pojat lähteneet kotoa. Siis ne kaksi.
Mun uusi ala on jotain muuta kuin lasten hoitoa ja hän näki että menisin vielä opiskelemaan. Mä en sitä näe, mutta saahan tää muhia mun päässä toki.

Sitä se vielä sanoi, että vaikka kuinka miettisin mitä teen tulevaisuudessa, niin en välttis keksi mitään. Että pitäisi olla ajattelematta ja antaa ajatusten vain muhia. Että asia tuodaan kyllä eteen kun sen aika on.

Miehestä näki, että ollaan tavattu netissä ja että sille joku paikka on tosi tärkeä ja rakas, joku muu kuin missä asuu. No se on TOTTA!
Sanoi, että ollaan oltu yli vuosi yhdessä, mutta että suhde on vielä alkava/kehittyvä suhde.
Näki myös, että mies kestää tosi hyvin tämän perheen paineet, koska "onhan teillä aikamoinen kombo tolla laumalla."

Oli toi kyllä hurjan kiinnostavaa ja välillä aika kylmiä väreitä nostattavaa.

Nyt annan siis ajatusten muhia ja rennosti elän elämää ja odottelen uutta.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Viikko sanoin

Taas on viikko mennyt ja mitä jäi käteen?

Koko alkuviikon synkistelin. Elämä oli tylsää, mälsää, ikävää jne. En ollut järin positiivinen. Ärsyttävintä siinä olossa oli se, ettei mikään ole huonosti. Kunhan vaan tuntui tyhjältä ja tylsältä.
 Keskiviikkona elämä parani huikeasti. Olin miehen antanut pitää autoa alkuviikon, mutta keskiviikkona olin taas vapaa nainen liikkumaan. Kävin kirpparilla ja tein hirmuisen määrän löytöjä, lähinnä pojille. Innoissani ajoin (kutsusta) poikien luokse isän kotiin uusia vaatteita esittelemään. Siinä sitten juteltiin taaperoiden leikkiessä. Siis mun taaperon ja eksän pojan. Mun ainoa leikkiseura!

Perjantaina oli kivaa sikäli, että pääsin päivällä vesijuoksemaan pitkän tauon jälkeen. Ei huvittanut ja ei olis kannattanut. Uimahallin jälkeen olo oli tosi kurja ja kylmä, enkä olisi jaksanut mitään.  Mutta jaksettava oli. Pääsin miehen kanssa katsomaan ihanan ihanaa Queen-leffaa. Mä tykkäsin elokuvasta tosi paljon. Puolivälistä eteenpäin itkin kauniisti ja paljon. Siinä oli niin kaunis biisi, jota suuri yleisö lauloi ja se sitten laukaisi itkuvirrat, jotka ei loppuneet. Eli ihana leffa!

Kotiin tultiin vasta puolenyön aikaan ja kiisin nukkumaan. Aamulla heräsin, lähetin taaperon matkaan ja aloin nukkumaan. Nukuin lähes koko päivän. Välillä hetken hereillä. Suunnitelmissa oli pieni skumppa ja ruokahetki kaverin kanssa ja kiva ilta miehen kanssa, mutta mikään ei toteutunut. Minä nukuin.
Sunnuntaina nukuin ja nukuin ja sitten katsoin varmaan kahdeksan tuntia telkkaria.

Tulipa levättyä. Se harvinainen vapaa viikonloppu. Lohdutan itseäni, et jos olisin sairastanut taaperon kanssa, niin en varmaan tänään olisi tolpillani.

Sain mä viime viikolla jotain aikaankin. Varaston sain raivattua ja vietyä rojua kaatopaikalle. Vaatekaapin siivosin, mutten saanut siitä kyllä minkäänlaista kiinnostavaa postausta aikaiseksi tyyliin "löysin itseni, tyylini ja nyt olen aina helposti upea".

Aaa niin, viikon sympaattisin kutsu tuli sosiaalityöntekijältä, joka järjestää Sijaisperheiden rekry-illan. Mut halutaan sinne haastateltavaksi. Olen otettu ja innoissani tietysti. Ihana päästä jonnekin tekemään jotain eli puhumaan.

Ehkä tässä jäätiin plussan puolelle kuitenkin tässä viikossa.

jk. Tämän päivän inspiraatio numero 1.  Olen saattanut mainita Laura Frimanin kolumnin Trendi-lehdestä, jossa puhui rahankäytöstään. Kuinka merkkaa ylös jokaisen käyttämänsä euron. Tänään Hesarissa kertoi metodinsa joka mykisti.
Mä haluan Laura Frimaniksi. Mä aion opetella Lauraksi. Vaihdan ehkä nimimerkkinikin L:ksi.
(mun piti viime viikolla käyttää 100e. Käytin 300. MIKÄ MUA VAIVAA?

maanantai 29. lokakuuta 2018

Lokakuun viimeinen maanantai


Maailma ei murjo tänään maanantaina, mutta ihan hyvä motto tuossa saamassani synttärikortissa on.
Jos mä eläisin jossain tv-sarjassa, niin just nytkin mulla olisi punaista huulipunaa ja kauniisti lakatut kynnet. Oliskohan elämä hauskempaa, jos koko ajan leikkis elokuvan päätähteä?

Perjantaina oli kivaa, kun muutama kaveri kävi hieman juhlimassa meillä. Lauantaina mulla oli vapaata, mutta olin väsynyt enkä mennyt vesijuoksemaan tai tekemään yhtään mitään. Iltapäivällä kuskasin esikoista, miestä ja kaveripariskuntaa. Loppupäivän völlyin kotona. Illan katsoin telkkaria ja join skumppapullon loput.
Heräsin klo 3 tätä uutta aikaa ja valvoin sitten siitä asti. Loppupäivän olin väsynyt ja äkäinen ja mua otti päähän kaikki. Ihan kaikki!

Aamulla nousin säällisen virkeänä ja keitin taas puuroa rakkaalle teinille. Miten voikin puuron keittäminen kiitolliselle syöjälle olla niin kivaa?

Päivän kohokohta so far ollut kolme punatulkkua pihapuussa. Ja niin, se semivirkeys.
 Huomenna tulee sossuja kylään, joten vähän olen siivonnut. Mietin kävisinkö vaatehuoneen kimppuun TAAS.

Ystävän kanssa juteltuani päätin leikkiä autotonta mahdollisimman usein, niin ei tule mentyä kauppaan ja käytettyä rahaa.
Aamulla kävin pikaiseen ennen kuin luovutin auton miehelle. Ruokalistalla YLLÄTYS YLLÄTYS, kanasalaattia ja kanaa ja kasviksia ja chili con carnea. Pakkasesta etsin jotain jos vaikka löytyis. Tällä viikolla saa mennä max 100 e rahaa. Nyt se on sanottu ääneen! Nostanko sen tililtä ja piilotan pankkikortin?

Loppuviikon odotetuin: sain ystävältä lahjaksi leffaliput Queen-leffan ensi-iltaan perjantaille. Minä ja mies päästään leffaan ja ystävä vahtii hoitopoikaa! Älyttömän ihanaa!!!
 
Ensi tiistaina mulla on se toinen ihanan jännä juttu. Puhelu tän huikean Tarotkortti-näkijän kanssa. Mitäköhän se näkee? Mitä mä uskallan edes kysyä? Mä en tiedä mitä pelkään, mutta jotain. Tai siis jännitän. Vaikka muka en usko noihin juttuihin, niin ystäväni kokemuksen perusteella toi nainen (mummeli) todellakin NÄKEE.
Huuh ja hiih!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Juhlaa!

Tänään on mulle rakkaan tyypin synttärit. Sen, joka tänäänkin tanssi yksin keittiössä. Se tyyppi on ollut mun kanssa todellakin hyvinä ja huonoina päivinä. Usein se dissaa ikävästi itseään, mut tajuaa kyllä arvonsa ja hyvyytensä kun vähän potkii.
Liikaa se välittää kiloista, kropasta ja ulkonäöstä. Se tajus "liian myöhään" olevansa ihan tähti ja hottis :). Mut hei, parempi myöhään herätä tähän faktaan kun ei ollenkaan.

Eli onnea minulle!

Mun parhaat lahjat on mun pojat, joista nuorin täpinöissään puhui antamastaan lahjasta koko aamun. Ihan itse oli keksinyt ostaa Hans Välimäen glögiä ja suklaata.

Esikoinen halas ja keskimmäinen halas pariinkin otteeseen ja antoi suklaata sekin. Lucky me!

Mies aamulla tuijotti mua autossa vähän liiankin pitkiä aikoja, koska olen vain niin kaunis. Kuka ei halua tällaista kuulla aamun valkoisena ja neljältä heränneenä.

Sit mun nöpönassuystävät on sankoin joukoin onnittelleet, mikä tekee onnelliseksi.

Suurimpana yllärinä Rakas Tiina oli värvännyt muutaman ystävän, mm. nti Sutkautuksen ja lupasi mulle tarot-ennustuksen. Sain numeron jollekin huikealle ennustajalle, joka kertoo totuuksia. Vitsi, tätä mä odotan ja jännitän. Uskon tai en, mutta hyvin hyvin kiinnostavaa.

Tänään tänne tulee muutama ystävä ja juon hirmusti skumppaa ja aion myös tanssia. Yksin todennäköisesti, mutta tanssin silti.
Mun tän hetken suosikki on Ellinooran versio Eveliinan Honey-biisistä. Mulle se on biisi ystävyydestä!

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Ekoja kertoja

Mulla on ollut erilainen viikko. Ei suuressa mittakaavassa, mutta kuitenkin.
 Ensiksikin esikoinen toi tyttöystävän näytille vapaaehtoisesti sunnuntaina. Ihanan reippaita ja rohkeita, mutkattomia nuoria! Pisteet!
 Tiistaina esikoinen meni ensimmäistä kertaa tyttiksen kotiin ja mun yllätykseksi mut toivottiin sinne kylään, kun poikaa menin illalla hakemaan kotiin. Mut siis oikein ajoissa pyydettiin kylään. Siellä me sitten juotiin iltateetä ja höpistiin yhdessä. Sympaattista mutta osin yllättävää. Nuoret vie ekan tyypin näytille ja heti vanhemmat seurustelee keskenään ihan kuin olisi jo häät suunnitteilla.
Jotenkin mua niin koskettaa tämä kaikki.

Maanantaina päätin ryhtyä hyväksi äidiksi Maria Hintikan haastattelun yllyttämänä. Hintikka sanoi, että heillä on joka aamu aamiaisella puuroa, kananmunia, leipää ja leikkeleitä. Olin et ääk, meillä ei. Sunnuntaina keitin kananmunat valmiiksi, maanantaiaamuna kattilallisen puuroa. Keskimmäinen söi sitä onnellisena ja vielä koulun jälkeen kiitteli aamupuurosta. 15-vuotias KIITTI puurosta!
Tästä innostuneena tiistaina henkitoreissani (megalomaaninen niskasärky ja oksentelua) tein puuron. Joka aamu tällä viikolla puuroa on ollut tarjolla ja hyvin on tehnyt kauppansa ja mä tunnen itseni kunnon ihmiseksi.

Onkohan mitään muuta tapahtunut? Eipä juuri. Mun elämä on aika tapahtumatonta, mistä toki sopii olla kiitollinen. Joskus on niin paljon kaikkea, että toivoisi pelkkää tylsyyttä.
 Tänään kaurapuuroteini sai jäädä kotiin pienen flunssan takia ja päätin juuri, että hyödynnän tilanteen ja menen vesijuoksemaan taaperon päikkäriaikaan. Nyt on ollut liikaa liikuntataukoa. Kohta se aloittaminen on taas hyvin hyvin vaikeaa.

Huomenna tänne tulee vierahia jokunen ja vähän juhlitaan mun vanhenemista. Joudun kyllä myöntämään, että nyt ei huvittais miettiä syömisiä ja käydä ostamassa mitään ylimääräistä. Sain ne korotetut vastikelaput jne. ja ei huvita tuhlata humpuukiin=herkkuihin.
 (Tilasin ensimmäistä kertaa Matsmartilta ja sieltä kyllä tulee SUKLAAKILO poikineen. Auts!)

Vaatehuoneen rymsteerausta suunnittelen myös. Oman katon alla-blogin Tuula kirjoitti inspiroivan postauksen aiheesta ja nyt minäkin haluan miettiä kuka minä olen ja miten minä pukeudun. Tai siivota kaapin niin, että siellä on vain lempivaatteita. Eli et siellä on ne n. viisi vaatetta.

Haastan tähän touhuun myös Sutkautus-Tarun, koska mä niin haluan tietää mitä kaikkia aarteita Tarun kaapissa on. Tyyligurun hitit ja hudit kiitos.


Kivaa päivää!


torstai 18. lokakuuta 2018

Olet mitä syöt. Tai sitten et.

Muiden syömisistä on niin kiva lukea, joten kerronpa omat ateriani.

Tässä paistelen juuri hyvinkin vakiintunutta lounastani. Jostain syystä mun lounas on lähes aina paistettua lehtikaalia, suippopaprikaa ja siemeniä kanan kanssa. Jälkiruokana vadelmia.

Aamiaiseksi söin munakasta kirsikkatomaateilla ja kasan nappeja. Kurkumaa, omegaa, probioottia. (ja hyvin on kivut pysyneet poissa)

Alkuillasta syön kanasalaattia pähkinöillä tai välillä kiireessä turkkilaista jugurttia pähkinöillä ja hunajalla.

Iltaruoka saattaa olla TAAS kanasalaatti. Joskus kanawokkia riisinuudelilla tai esim chili con carne ilman riisiä lisukkeena.

Jossain kohtaa syön taas annoksen marjoja. Eilen söin marjat kermavaahdolla.

Syön hyvin yksipuolisesti tai yksitoikkoisesti, mutta vain mitä haluan. En syö pakkoruokaa.

Viikonlopun synttärireissu sekoitti aika lailla. Vedin kaikenlaisia hiilareita liikaa mm. club sandwich muodossa. Paino kohosi, mutta osa siitä lähti jo pois.
 Ahdisti lukema aika lailla, mutta kun rohkeana otin mittanauhan käteen, niin ei sentit olleet lisääntyneet.

Mun kuuluis olla vielä "kuurilla", mutta olen syönyt välillä suklaatakin. Mutta ruoat syön, en jätä syömättä ja kompensoi.

Tällä viikolla olen vesijuossut kerran ja viime viikolla en päässyt kertaakaan. Muuten olen syksyn aikana käynyt ehkä kolmesti viikossa.

Enemmän vois tehdä jotain, toki. Mutta hei, tää on hieno alku ja aika pysyvä muutos.

Mitä te syötte päivän aikana?

tiistai 16. lokakuuta 2018

Viikko ja 5-kymppiset!

Mietin tässä juuri, että mun pitäisi alkaa kirjoittaa muistiinpanoja päivistäni, koska en kykene enää ikinä muistamaan viime viikkoa ja mitä olen tehnyt.
Viime viikolla oli huonoja öitä ja taisin nukkua päikkäreitä hieman liikaa. Mutta onneksi saan nukkua!

Keskiviikkona olin katsomassa kun kuopus soitti huilua muiden musiikkiopistolaisten kanssa yhdessä kahvilassa. Mukaan lähti kuopuksen pikkuveli äitinsä kanssa.
Kuopuksen joukkuekaverin äitikin, uusi kaverini halusi mukaan. Tämän tapaamisen ansiosta teinini ovat tämän viikon kaverilla talovahtina ja koiranpennun hoitajana.
Joo, kaveri oli hankkinut koiranpennun äidilleen. Pennun oli tarkoitus olla viikko heillä ennen kuskausta oikeaan osoitteeseen, mutta lapset oli rakastuneet pentuun, joten se jäikin heille. Mutka matkassa oli varattu vaellusreissu, jonne pentu ei voi lähteä. Siinä astui mun teinit kuvaan. Oon tosi ylpee hepuista, jota vuoropäivinä elelee vieraassa talossa ja hoitaa pennun plus siivoaa pissat monta kertaa päivässä.

Niin, täältä saa siis varata täyspäisiä teinejä näihin hommiin! :D

Ja sitten olikin viikonloppu. Mun eka vapaa viikonloppu yli kahteen kuukauteen. Lähdettiin Tallinnaan juhlimaan miehen aikuistumista.

Olipas meillä kivaa! Perjantaina meillä oli pieni porukka paikalla, mutta koska minä ja muutkin oli väsyneitä, niin mentiin hotelliin aikaisin. Mutta jo, mä kuorsasin eeppisesti ja mies valvoi ja koska mä streessaannuin asiasta, niin valvoin sitten itsekin etten kuorsaisi. Nukuttiin noin kaksi tuntia !!!
Aamu oli kakka. Voin sanoa.
Asuttiin kylpylässä, joten sinne kuitenkin päätin rämpiä toviksi.
Sitten lepäilin, mutta en vaan kyennyt nukahtamaan.
Otin järeät aseet käyttöön ja menin baariin, jossa tilasin kahvia ja Vana tallink- likööriä. Auttoi!
 Yhdeltä siis alkoi juhlallisuudet minun osaltani. Pikkuhiljaa meitä kerääntyi baariin iso lauma ihania ihmisiä. Hauskaa oli.
Kuudelta mentiin Balthasariin syömään, jossa meille oli varattu suuri pöytä. Ruoka oli loistavaa, seura ihanan ihanaa, palvelu hyvää.
Oli niin mahtavan ihana ja lämmin tunnelma. Meitä oli 15 henkilöä. Kaikki tunsi jonkun, mutta valtaosin meitä oli lauma tuntemattomia toisilleen.
Mutta loistava lauma. Kaikilla oli hyvä fiilis, kaikki jutteli kaikille ja oli mukavaa, hauskaa ja jutut rönsyili ja nauru raikas.

Pitkän ruokailun jälkeen menimme Sigmund Freud-baariin, jossa mies tilasi meille järisyttävän kuvottavat Bloody maryt! Drinkissä oli ehkä desi smetanaa päällä ja maku oli kaikin tavoin karsea. Miehen sisko sanoi hyvin: "herättäähän tää enemmän keskustelua kuin bisse".
 Tästä baarista lähdettiin sitten PÄÄPAIKKAAN eli DM-baariin. Kyllä. Miehelle Depeche mode on tärkeä bändi ja Tallinassa on baari, jossa soi vain bändin musiikki.
Siellä meitä oli sitten jo 18 henkilöä.
Oli niin niin niin ihanaa!
 Paras lahja ihmisille on mukavat ystävät. Ja miehen tapauksessa vaimokkeen ihanat vanhemmat ja veli. Joo, mun vanhemmatkin oli mukana ja sinne vaan solahti joukkoon. Miehen bestis ei voinut tajuta että mulla on niin nuoret ja mahtavat vanhemmat. Se oikeasti oli suu auki hämmästyksestä, että KUIN nuoret sun vanhemmat on ja KUIN nuori sinä.

En osaa nyt muuta kertoa tästä kaikesta. Mahtavaa oli. Kunpa mäkin saisin noin monta ihmistä paikalle kun kahden vuoden ja kahdeksan päivän kuluttua täytän 50 vuotta!

Tänään en ajattele asiaa. EN!

perjantai 5. lokakuuta 2018

Tiukka paikka

Tänään ollut kiva päivä, kun rakas bestikseni, maakuntamatkailija Tiina istui täällä pitkään kylässä.

Ja siihen se ilo sitten jäikin. Sain ihanan kutsun ylimääräiseen yhtiökokoukseen. Sitä vastiketta tarttis nostaa. Ehdotuksessa oleva summa huimaa päätä. N.170 e kuussa NOUSUA. Plus kaksi kertaa tuo summa pikana. Argh! Kauhu! Itku!
En halua olla aikuinen enkä omistusasuja. :D

Kaksi nuorinta poikaa kyläili ja niille kerroin asiasta. En tiedä miten suhtaudutte rahasta puhumiseen lapsille, minä uskon avoimuuteen.
Pojat oli niin lutusia ja kultasia, että sekin melkein itketti. Kimppahalailtiin onnellisina.
 Pojat suhtautui asiaan näin:

Isompi: Käydään Lidlissä ja Tokmannillakin on hyviä tarjouksia. Tehdään vaikka pitsaa itse, eikä osteta edes pakastepitsoja.
Pienempi: Leivotaan sämpylöitä. Leivotaan herkut itse. Olenkin halunnut leipoa enemmän ja nyt siihen on hyvä syy ja säkin suostut.

Sovittiin että tehdään kiertävä ruokalista ja käydään kaupassa pari kertaa viikossa. Kaikki saa miettiä ruokia.

Junnu sanoi vielä: Onneksi kerroit, niin tiedän etten pyydä sulta koko ajan jotain.

Aloin selailemaan nettiä ja löysin lukuisia kiertäviä ruokalistoja. Poimin sieltä ruoat joita meillä syödään ja sain jo 24 ruokaa valittua. Lisää keksin poikien kanssa.
Näitä käytetään poikaviikoilla. Pojattomilla viikoilla täytyy syödä muuten vain halvalla ja hyvin. Onneksi yleensä syödäänkin.

Kaupassa palkitsin itseni suklaalevyllä kuurista ja kaikesta huolimatta. Jos joskus niin tänään!

Miehelle sanoin., että pakko varmaan ottaa toinen muksu tänne jossain kohtaa. Puhelu loppui lyhyeen . Buahha!

Sellaista härdelliä kuin elämä nyt on, niin tajuan reaktion. Villi veikkaus kuitenkin että kahden kanssa olisi korkeintaan helpompaa. Jossain määrin.

Eilen mies sanoi, että taaperon tultua olen ollut väsyneempi, äkäisempi ja flegumpi. Ei kuulostanut hauskalta.
Tänään mietin, että syy ei ole 2-vuotiaan vaan sen, että ystävä aloitti työt kuuden viikon loman jälkeen, eikä nähdä päivittäin. Näen liian vähän ihmisiä. Olen yksinäisempi.
Asiaan täytyy tehdä muutos.

Mutta nyt alkaa Vain elämää ja otan lasin tai kaksi viiniä. Rakas ihana elämä! Kyllä mä selviän!


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Päiväni Pariisittarena

Sen vaan sanon, että jokaisella pitäisi olla elämässään ihminen, joka pitää sua tyylikkäänä ja tekee susta Tyylilyyli-postauksen.
On ihanaa, että joku ajattelee mussa olevan pariisitarta asenteineen kaikkineen. Useana päivänä kun täällä kotona vain palloilee trikoissa ja telttapaidoissa, meikittä ja tukka ponnarilla. Nyt mä niinä hetkinä voin kulkea peilin ohi, iskeä itselleni silmää ja sanoa "Hi French-girl, I know you are there".

Kaksi päivää olen nysvännyt ja lojunut sisällä. Tiistaina olin kipeä ja panostin sohvailuun ja Areenan Yksi yö-sarjaan. Eilen nysväsin ja tylsistyin ja mälsistyin muksun kanssa. Auto oli miehellä ja ulkona satoi, eikä huvittanut ulkoilla. Päivä oli PITKÄ!

Tänään aion olla Pariisitar ja pukeutua ja mennä Lidliin. Kyllä, pariisittaret käyvät Lidlissä. Ostan kotiin vaihteeksi salaattitarpeita ja croissantteja. No ei, en mä niitä jälkimmäisiä kuitenkaan. Mun ruokavalio ei anna niille periksi, vaikka joitain lipsumisia, joita elämäksi kutsutaan, onkin sattunut. Painoa lähtennyt 5,2 kiloa, mikä motivoi aika paljon. Suurinta riemua koen kuitenkin siitä, että olen tajunnut, miten kuuluisi syödä ja mikä mulla toimii. Sekin innostaa, että mulla on ollut niitä "lipsumisia", mutta en ole saanut niistä morkkista, enkä ole jatkanut kaksin käsin syömistä. Joku tajuaminen siitä, että ei kukaan voi joka päivä syödä täydellisesti, koska elämään kuuluu myös pulla.

(Mies just eilen kysyi et kauan sulla on vielä tota 8viikkoa-kuuria jäljellä. En viitsinyt masentaa ja sanoa, että aion kyllä tähän malliin jatkaan lopun elämää. Mies kaipaa meidän yhteisiä ruoka ja herkutteluhetkiä :D Toki voin joskus juustoiltoja viettää jatkossakin.

Tälle illalla pitäisi keksiä joku kiva ruoka mitä syödä yhdessä ja joka ei ole salaattia.
Lyö tyhjää taas. Ehkä Chili con carne, jota en ikinä syö riisin kanssa oli kuuria tai ei.

Noniin, kaivautukaan esiin blogikoloistanne ja kirjoittakaa! Älkää antako syksyn voittaa!








"

perjantai 28. syyskuuta 2018

Tyylilyyli heräilee

Aamuvarhain viestittelin Nti Sutkautukselle ja maanittelin kylään. Koska Taru on pitkään halunnut tehdä minusta Tyylilyyli-postauksen, niin sen varjolla hänet oli helppo saada tänne..



Alku oli haastava. Taru oli ottamassa minusta videota, kun avasin oven. Kamerassa joku tökki, joten avasin oven monen monituista kertaa, että saataisiin "tosi aitoa" videota. NO, ei se onnannu, mutta saatiinpa hekotella ovi välissämme.

Parissa tunnissa oli maailma taas parannettu. Selailtiin naisten lehtiä ja ruodittiin Nina Kurkisen eroterapia-jutut, Hanna Avokadopastan plussat ja miinukset ja monen muuta tärkeää juttua käsiteltiin.
(Pakko tähän väliin sanoa, että saan usein kuulla naljailua naistenlehtivillityksestäni. Miehiltä useimmiten. Mutta mutta… Tykätään miehen kanssa katsoa mm. Haluatko miljonääriksi ohjelmaa ja sen perusteella tiedän, että mulla on aika hyvä yleissivistys. Tiedän mm kirjallisuudesta yllättävän paljon KIITOS naistenlehtien. Nauratti viime viikolla, että tiedän tosi paljon kaikkea, mitä en tiennyt tietäväni.)

Jakelin myös "näin löydät miehen-vinkkejä", joista Taru innostui niin, että videoi viisauteni. Voi olla, että pääsette nauttimaan näistä helmistä toisaalla :D

Toki pääsin muokkaamaan Tarun Tinder-profiilia ja klikkailemaan miehiä. Iski sekunnin kaiho sitä jännitystä tai toiveikkuutta kohtaan. Onneksi mulla on ystäviä joiden myötä saan elää noita hauskuuksia.

On siis ollut hyvä perjantai.
Loppupäivän ohjelmana on mennä kauppaan teinin kanssa ostamaan täytettypatonki aineksia. Näin helpolla suoriudutaan tämän illan ruoasta.
Sitten onkin Vain elämää.

Huomenna esikoisen säbää ja sunnuntaina kuopuksen korista ja buffahommia eli mokkapalojen leipomista ja myymistä aamuvarhain.

Sitten alkaa taas taivaallinen arki peräti kahdella vapaapäivällä!

Hyvää viikonloppua nöpöset!

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

En laskeudu vielä talviunille

Heti kärkeen on pakko nauraa eilistä Ensitreffit alttarille jaksoa. Tää sairaanhoitaja mimmi, joka niin halusi parisuhdetta ITKI sitä, ettei ole vapaa-aikaa eikä aikaa nähdä ystäviä ja perhettä ja kyynel kun aviomies vie aikaa, eikä hällä oo omaa rauhaa. Jotakuinkin näin.
Kyllä, alle kahden viikon jälkeen jo ahistaa "tilanpuute".
Teini katsoi tätä mun kanssa ja hekotteli.

Mut hei, mä osaan eläytyä kuitenkin.

Aiemman postauksen kommenttiosastolla oli hyviä vastauksia romanttisesta dinneristä. Mua kosketti Rva Kepposen miehen tapa silittää kättä "jos on romanttinen fiilis". :)
 Mutta joo, mä kannatan kaikkea romanttista yrittämistä, mutta mulle romanttinen dinneri edustaa vappua ja uutta vuotta. Eli on PAKKO olla kivaa, joten usein ei ole. Huonoimmat illat mulla yleensä on pakkojuhlissa.
 Mulle romanttisinta on joku perusmaanantai, kun saunotaan kahden ja jutellaan. Saunan jälkeen syödään jotain hyvää (kanasalaattia) ja katsotaan tyytyväisinä telkkaria yhdessä. Sellaisissa hetkissä on tarvittavaa rentoutta.
Tämän kaiken pilaa ajatus "nyt on pakko olla ihanaa, kun vihdoin olemme kahden".

Kyllä tähän viikkoon muutakin mahtuu kuin parisuhdepohdintoja.
Kaivoin itsestäni viikon tauon jälkeen vesijuoksijan. Aamulla säntäsin vesijuoksemaan jo ennen yhdeksää.
Tulin himaan ja vein miehen töihin, kävin kotona syömässä ja lähdin ex tempore Korson aseman puotiin ja kahvila Unelmaan Hennan kanssa höpisemään. Siinä on nainen, joka osaa sisustaa kodin ja kahvilan niin, että kotona olen into pinkeänä ja lannistuneena. :D Samaan aikaan!

Iltapäivällä ehdin vielä kahvittelemaan toiselle ystävälle, joten päivähän oli täydellinen.

Tänään ohjelmassa vesijuoksua TAAS ja käynti kampaajalla. Ihan supermahtavaa. Musta tulee taas ihminen.

Olen myös yrittänyt kaivaa tyyliä esiin, koska Sutkautus-Taru haluaa esitellä minut tyylilyylinä. Ah tuska. Joudun luopumaan trikoista ja huppareista selvästikin toviksi.

Luin taas eileb inspiroivan jutun vuoden ostolakosta. Vaatteiden ostolakosta. Mua houkuttais se ajatus taas, koska onhan mulla kaapit täynnä vaatteita. Joka kokoa! Hyvin varmaan pärjäisin.
Pitäisi kaivaa motivaatio esiin.
Motia toki tuo kahden pojan lisenssi ja harrastusmaksut mm. Karmeita summia. Kyynel.

Iloa torstaihin!

maanantai 24. syyskuuta 2018

"Romanttinen dinneri"

Otsikossa on mun inhokki termi. Jonkun lällypälly julkkiksen instassa tää lällypälly mimmi hehkutti olleensa miehen kanssa romanttisella dinnerillä. (Jo toi dinneri sana saa karvat pystyyn)
Aloin miettimään miten romanttinen dinneri eroaa päivällisestä kumppanin kanssa. Niin että miten?

Maanantai iltana istut esim miehen tai perheen kanssa. Syötte hyvin ja juttelette.

Perjantai-iltana pääset miehen kanssa kahden syömään ja TADAA, se on romanttista. Istutte kahden ja syötte, mutta jotenkin niin romanttisesti. Katsotte toisianne silmiin, ehkä olette välillä käsi kädessä. Kynttilä palaa tai ei. Puheenaiheet muuttuu vaaleanpunaisiksi.

Miten ihmiset on romanttisia keskenään pitkässä suhteessa? Ja suunnitellusti, juuri silloin kun saa olla kahden? Että miten se normi päivällinen muuttuu romanttiseksi s..tanan dinneriksi?

Meillä oli lauantaina kiva ja puliseva "dinneri". Täällä oli tinderöitsijäystäväni uuden (ja pysyvän) miehen kanssa kuten aina. Yllätysvieraana oli mun pikkuveli ja sen uusi tyttöystävä.
Oli taas hyvä ilta! ( Savukalaa, salaattia, pekoniin käärittyä kanaa, taivaallisia lohkoperunoita)
Mut nyt saa vähäksi aikaa riittää nää istumiset. Mä saan niistä univelkaa plus mun dietti kärsi sunnuntain vuoksi. Sunnuntaina oli kauhea makeannälkä ja napostelin sitä sun tätä. Se kostautui. Mutta tänään taas ruodussa.

Oli puhetta yhteenmuutoista noin niinku ylipäätään. Mä olin taas niin rakkaudellisella tuulella, että olisin kaikkia muutattamassa yhteen.
Aamulla herätessäni olin aivan eri mieltä. Miksi kaksi lapsellista haluaisi muuttaa yhteen? No okei, tajuan miksi ne haluaa, mutta tietääkö KAIKKI mitä sen myötä menettää. OMAN TILAN JA RAUHAN!
EN lähde tästä nyt taas jauhamaan, mutta sanonpa vaan, että HYVÄSTI romanttiset dinnerit :D

(Tajuaako kukaan miten vaikeaa on olla näin superlälly ja romanttinen ja rakaudellinen Superrealistisnegatiivisessa kehossa?)

maanantai 17. syyskuuta 2018

Maanantain ilot

Maanantai on alkanut hyvin. Aina plussaa on se. Aamusta meni pari tuntia kun kuskasin porukkaa vuorotellen kouluihin ja töihin ja välissä kävin kaupassa. Kaikissa väleissä huom. 
Vein pulloja kauppaan ja lomatili karttui. Se ällistyttävä e-possu on kartuttanut tiliä 44 eurolla parissa viikossa. Kuin usein mä oikein käyn kaupassa?? (Tänä aamuna kolmesti)

Ällistyin iloisesti, kun huomasin että tankkausväli on ollut ennätykselliset 11 päivää. Kyllä huomaa, että nykyistä muksua en joudu kuskaamaan yhtä paljon kuin edellisiä. Hirmu vähän ajoa! Säästyy RAHAA.

Sain elämäni kohteliaisuuden. Lapsen äiti oli palaverissa sanonut minun olevan niin ihana äiti, että toivoisi minun olevan hänenkin äitinsä ja ihana että hänen muksunsa saa olla minun hoivissani. 
Tuo lause saa jaksamaan. 
Ja onneksi saan silti olla välillä vähän hyytynytkin. Se on normaalia. 

Mun uusi ruokavalio on taivaallinen ja tehokas. Laihtunut 3.8 kiloa kahdessa viikossa. Ei ole ollut hirmuisia kiusauksia. Hieman ahdisti kuopuksen Domino-suklaalevy, mutta oma ruoka auttoi. VIINIÄKÄÄN en ole juonut lasiakaan ja sekään ei pilannut viikonloppua. 
Osaan nauttia rauhallisesta tv-illasta siis veden voimin :)

Olen taas herännyt henkiin. Olin loppuviikosta poikihko, mut tänään jaksanut ja viitsinyt vaikka mitä. Kohta lupauduin kuopuksen seuraksi kävelylle, kun se haluaa taas jahdata pokemoneja. Kyllähän minulle kävelyseura käy.
Viikonloppuna jahtasin askeleita sekä maalla että vedessä. Yritän joka viikko parantaa tulosta. Kilpailua itseni kanssa siis. 

Toivottavasti tämä draivi säilyy. Ja säilyyhän se, jos joka päivä keksin jotain kivaa. Kolme kirjaakin mulla on lukematta, mikä on outoa. Mihin mun aika menee?



perjantai 14. syyskuuta 2018

Crossfit. Uhka vai mahdollisuus?

Mä keksin huikean idiksen, mihin haluan itseni ylipuhua. Synttärilahja itselleni. CROSSFIT-kurssi. Kyllä. Juurikin se. Mukamas kaiken kuntoisille sopiva laji, mutta hardcorea se on. Hirveesti ainakin burpeeta. (Ja sehän ole se saatanasta oleva juttu)

Mulla on jo vuosia, ainakin kaksi, ollut haavekuva itsestäni Crossfittaajana. Entä jos musta tulee sellainen just kun täytän 48 vuotta??!!!

Anyway, juuri äsken googlailin lajia täällä kotikylässäni ja silmiin osui parikin aloittelijan kurssia. Kaksi olisi viikonlopun intensiivikursseja, 3h päivässä ja toinen 3 kertaa viikossa neljän viikon ajan. Jos menisin tohon jälkimmäiseen, niin täyttäisin 48v kurssin loppua seuraavana päivänä. Olisko se ihan destiny, kohtalo, meant to be ja tähtiin kirjoitettu?

Ihan vatsaa kutkuttaa ajatuskin. Jos tonne päädyn, niin burpeetreeni on aloitettava tänään. Sitä siellä nimittäin riittää. Ja burpeehan on saatanasta, kuten tullut mainittua.

Hypähtelen innosta. Yksi kaveri olis valmis lähtemään messiin. En olisi edes yksin. IIh ja hiih.

Tänään oli leppoisampaa urheilua eli vesijuoksin 50 min. Huomenna aamulla olisi tarkoitus mennä myös. Eli aina kun on vapaata.
Täytyy sanoa, että nyt kun on näin vilakkaa jo, niin veteen meno ei houkuta yhtään. Mutta kyllä se hyvin meni. Menin ja tein ja kotona söin ja nukuin. Siinäpä ne mun päivät!

Ajatelkaa. Kuukauden kuluttua olen jo ehkä aika jumalattoman kipeä ja rätti treenistä.

NO, tämä on haave. Toivottavasti toteutuva haave.

Hyvää viikonloppua!

torstai 13. syyskuuta 2018

Sisuskalujen hoitoa

Mä olen viime aikoina ollut vähän kyllästynyt ja väsynyt. Vaikka olen nyt pääasiassa nukkunut paremmin, niin olen silti nuiva.
Päätin nyt keskittyä vain ja ainoastaan omaan itseeni. Sen lisäksi että tietenkin hoidan lapset yms.

Eilen osui silmään Hehku-kaupan mainos ja päätin tarjouksesta tilata probiootteja, kurkumaa ja omegaa. Hyvin hämmästyttävää, mutta paketti on nyt jo noudettavissa. Vuorokaudessa!!!
Näin sitä vain hoidetaan sisäistä minua :)

Nythän mä olen taas uudella ruokavaliolla. Tämä tuntuu niin hyvältä ja mulle sopivalta. Etenkin kun pääsin sen yli, etten saa aamulla syödä leipää.
Syön pilkuntarkkaan protskuja ja hyviä rasvoja ja kasviksia oikeassa suhteessa.
Lounas esimerkiksi oli kasviksia (paistoin suippopaprikaa ja lehtikaalia), 100g kanaa, 100 vadelmia ja 20 g manteleita. Olen aina ajatellut että 20g pähkinöitä on vähän, mutta esim kyllä 16 mantelissa on pureksittavaa.

Olen laihtunut neljä kiloa reilussa kahdessa viikossa.

Mä haluaisin taas treenata JOTAIN peeteen kanssa. Mullahan ei ole vapaa-aikaa, enkä käy salilla, mutta toivoisin pt:n, jonka kanssa tehdä uusia juttuja ja aina ylittää itseni. Yksin en ylitä mitään.
 Crossfit lajina vainoaa mua taas joka lehdessä ja blogissa. Se mua vieläkin kiehtoo ajatuksena, mutta sekin kaatuu ajan puutteeseen. Ja säännöllisen harrastuksen mahdottomuuteen.
Kaipaan ideoita ja ajatuksia.

Mä murehdin kovin että mun bestis ja peetee asuu hornassa, koska meillä oli parhaat treenit aina. Ystävän kanssa ylitin itseäni.
Kaipa mun pitää instasta katsoa #ansaivon treenivideoita ja tehdä niitä. Tänäänkin oli kiva kahvakuulatreeni.
Mulla on hirmuisesti liikuntahaluja KUUKAUSIEN tauon jälkeen.
Risukasastakin voi siis nousta.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Trademark Yök en syö

Kyllä meinas aamiainen mennä äsken väärään kurkkuun. Siinä rauhassa söin raejuustoa vadelmilla taaperon katsoessa Kakkosen lastenohjelmia. Ja pöyristyksekseni siellä on ohjelma, jonka nimi on YÖK EN SYÖ. Kyllä niin mieleni pahoitin.
Se nimi on meidän. Niin varppina on nyt joku Ylen heebo lukenut meidän blogeja ja törkeästi pöllinyt meidän nimen.
Mihin saa valittaa?

Tänään olen autoton. Tää tuntuu aavistuksen verran ahdistavalta. Entä jos keksin huikean idiksen johonkin kiinnostavaan, enkä voi hypätä autoon ja rynnätä autoon hakemaan sitä superkiinnostavaa. (Lue:maitolitraa)

Lupasin miehelle auton pariksi päiväksi, kun mulla ei ole pakollisia menoja. Tuli marinaa aiheesta "mä en saa koskaan käyttää autoa". No nyt saa. Siellä se auto sitten seisoo parkissa kahdeksan tuntia. Mut saapa itse ajaa. Ylensähän mä vien ja haen töistä. Luksuspalvelua siis.
Veikkaan tämän liittyvän siihen, kun kerroin pelostani muuttuvani tässäkin suhteessa au pairiksi. Siitä en syytä muita kuin itseäni, kuten olen vuosien aikana usein tainnut mainita.
No, nyt en ole au pair, mutta autoton :D :D

(Ei tämä oikeasti mikään ongelma ole sit kuitenkaan. Saanpahan kävellä kauppaan maidon perässä jos siltä tuntuu)

Tänään aion olla kotiahkera. Jos konmareilis ja fengshuiais ja mitä muita suuntauksia sitä vielä on.
Niin ja pyöräillä, jumpata, kävellä ja levätä. Ihana päivä edessä.


Kauppareissu ja muuta tylsää

En viitsi hiiskua tavoitteellisuudesta mitään tuon taloudenpidon saralla, mutta kauppareissusta voin puhua.
Perunoita muusia varten ja kilo jauhelihaa lihamureketta varten.
Hirmusti kanasuikaleita esikoisen lempipastaan. Eli kanaa ja creme bonjour kastike (chili joku) maitohyllystä. Ei siis tuorejuusto.
Sitten salamisuikalekiusausaineet
Carbonara-aineet
Kauheasti tarjouseineksiä. Mm. pitsaa ja kirjolohikiusauksia
Kasviksia kasapäin ja marjoja

Eli kyllä. Poikaviikko! Ei tänne muuta kannata ostaa kuin näitä täyttäviä juttuja.

Pojattomilla viikoilla ihan eri meno.

Tän hetken kuvio on se, et jos mies ei syö esim kanasalaattia, niin saa hommaa ja tehdä ruokansa itse.
Mä olen omalla ruokavaliolla eikä huvita ruokkia toista eri ruoalla. Yritän opetella pois tästä palvelijaroolista.

Mun ruokavalio koostuu kasviksista, protskuista, marjoista ja pähkinöistä. Piste.
Tuloksia tulee. Ärsyttävästi huonommin kuin frendillä, mutta yritän olla ärtymättä.

Olen taas väsynyt. Miehen kanssa riidellään typeriä riitoja, jotka syö mun yöunet pois, vaikkei tarvitsis niin vakavasti ottaa.
Mies yrittää opettaa mua puhumaan, mut haluan vain olla rauhassa. JA NUKKUA!

EN ole kauhean valoisalla tuulella. Mutta nyt vasta tajusin. EN silti lääkitse itseäni karkilla. Jännää.

torstai 6. syyskuuta 2018

Tavoitefarkut

Selasin blogiani taaksepäin, että missä kohtaa olin puhunut farkkujen sovittamisesta ja kaksista realistista tavoitefarkuista. TÄNÄÄN mulla on jalassa toiset niistä. Kaksi viikkoa sitten en mahtunut. Niin vaan sain ne päälleni. Arvaatte varmaan että fiilis on hyvä.

Kävin vesijuoksemassa äsken kaverin kanssa. Molemmat oli mennessä vähän huonolla tuulella, mutta kyllä seura ja vesi auttoi tänäänkin. Nyt paistan kanaa ja parsakaalia ja villi veikkaus että nukahdan sen jälkeen päikkäreille. No, mä saan ja voin!

Pitäisi testaa ne kaikki muutkin farkut joita en edes uskaltanut sovittaa viimeksi. Entä jos sieltä löytyisi uudet REALISTISET tavoitefarkut.

Oon nyt niin innoissani ja nälkäinen ja väsynyt, että en pysty nyt enempää kirjoittamaan.
Hyvää torstaita!!!

tiistai 4. syyskuuta 2018

This too shall pass

Muistutus alkuun: Fiilikset vaihtelee. Vaikka tänään olisi kurjaa ja raskasta, huomenna ei ehkä ole.
Tämä välillä pääsee unohtumaan, vaikka aika hyvin jo muistan muutenkin että fiiliksiä tulee ja menee.

Pari päivää ollut aika uupunut ja angstinen. Jotenkin järkytti ajatus, että mun vastuulla on hoitaa ja kasvattaa taaperoa mahdollisesti hyvinkin pitkään. Ilman vapaita!
Se ei ollut hirmuisen houkutteleva ajatus, vaikka kyseinen taapero onkin suloinen ja "helppo". Jotenkin vaan iski kasvatusvastuuahistus

No tänään, vesijuostuani 50 minsaa, syötyäni lohisalaattilounaan ja nukuttuani n. 1,5 h, olo parani reippaasti. Lähdin kärrykävelylle ja mietin, että onpa siistiä nähdä kuinka joku kasvaa ja kehittyy ja todennäköisesti oppii meillä puhumaan. Mä saan kokea sen ja saan vielä palkan lisäksi halauksia ja märkiä pusuja. Ei tää nyt huono homma ole.

Eli näin, vuorokaudessa olo parani 90 prossaa.

Alan taas vannoa liikunnan nimeen. Minä, joka kuukausia en liikkunut yhtään. Nyt en vain halua rehkiä. Vesijutskaa ja kärrylenkkejä. Välillä ehkä kotijumppaa.
Ja kyllä, mä oikeasti olen nyt nukkunut paremmin. Herään useimmiten vasta herätyskelloon enkä siis viideltä ärsyttävästi valvomaan. Olen jopa lakannnut stressaamasta nukkumisesta. Tämä kaikki n viikossa.

Liikunnasta tuli mieleen autokirous. Kyllähän mä olen tiennyt että auto laiskistaa, mutta eilen tajusin sen omalla kohdalla. Kauhean ylpeänä olen jokusen kärrylenkin tehnyt kauppaan, jonne ehkä 600 metriä. Yhtäkkiä tajusin, että kun mun isot pojat oli taaperoita, mulla ei ollut ajokorttia. Silloisessa kodissani Vantaalla kävelin joka päivä puistoon ja kauppaan ja avoimeen päiväkotiin ja puistoon ja kavereille. Nyt mä menen aina kaikkialle autolla. Aina! Vähän ahistavaa kun miettii. Nyt siis otan ilon irti kärrylapsesta ja käytän autoa vähemmän.

On mulla muitakin suuria oivalluksia IHAN varmasti, mutta niihin palaan joskus toiste. Nyt pitää paistaa parsakaalia ja kanaa iltaruoksi itselleni. Ja syöttää taapero. Hirveesti kaikkee.

perjantai 31. elokuuta 2018

Kirjanpidosta ja kaloreista

Kuten sanottua, mun kirjanpito ei ota sujuakseen. En silti uskalla ostaa Kakeibo-opusta, koska sehän olisi vain tuhlausta. En oppis mitään, mutta rahat hupenis. (Mutta on se vähän houkuttavaa, että kirjaa saa sinisenä tai pinkkinä)
 Marika-Kinttupolun suosituksesta otin käyttöön sen säästöpossujutun, jossa jokaisesta kortin vingutuksesta menee euro lomatilille. Kuten Marikakin sanoi, saattaa olla et ne rahat menee tarjousjauhelihaan lopulta, mutta yrittäminen kannattaa aina. (lomatilillä jo 212 e)

Saanko puhua ruokavaliosta? Saan, koska blogi on mun.
 Vuosia mulle on paasattu mun liian vähäisestä/harvasta syömisestä ja liian vähäistä protskunsaannista. Nyt viime maanantaista alkaen olen keskittymällä keskittynyt, että syön proteiineja about joka aterialla ja että syön 4-5 kertaa päivässä. Painoa on tippunut kaksi kiloa, ja HUOM! olen syönyt Mudcake-suklaalevyjä jokusen myös. Kävelyllä olen alkanut käymään tällä viikolla, mutta en mitään isoja lenkkejä. Ehkä 20 min per lenkki.
En nyt ala vielä mitään julistamaan, mutta hieman vaikuttaa siltä, että enemmän ruokaa on vähemmän painoa.

Nyt on perjantai ja se ei aiheuta mitään hurraahuutoja. Viikonloppu on samaa kuin arki. Piste.


torstai 30. elokuuta 2018

Throwback

Aloin lukea vanhoja postauksiani. Olen ehkä suurin fanini. (No en ole)

Kahden vuoden takaa:

Olen tässä nyt seitsemän viikkoa elänyt yksin, enkä vieläkään tiedä elänkö palkallani vai säästöilläni. Päätin ryhtyä taoudelliseksi ja tein budjetin seuraavalle neljälle viikolle, Laskin, että saan käyttää 283 e viikossa. Yh ystäväni sanoivat, et piece of cake.
Perjantai oli ensimmäinen päivä uutta elämää. Motivaatio kohdillaan.
Ruokakauppaan meni 19.40 e
Ja heti lauantaina menin metsään.
Kirppareilta pojille vaatteita ja yhdet rullaluistimet. 27,60 e (miksi menin kirpparille)
Alkoon 22,90. (Tää oli tärkeä ostos, Ei yhtään turha)
Kukkakaupasta seinäkello ja kolme tuikkukippoa. Siis mitä vittua. Mä edelleenkään en polta kynttilöitä. Nyt on vittu kesä. Mä en polta kynttilöitä enkä etenkään kesällä. Miksi ostan jotain himputin kippoja vaikka olikin söpön pinkkejä. )
Junnu meni kaverisynttäreille eli 15 e sinne
Bensaa 60e
Eilen menin treffeille syömään, joten pojille annoin rahat Mäkkiä varten. MITÄ tää on?  Mul on budjetti? Mitä Mäkkiruokaa???!!!
Niin ja viikkorahaa pojille, 30e
Lisää ruokaa 35e
Lopputulos. Seuraavalle neljälle päivälle rahaa 40e.

Voitte arvata että sama meno on jatkunut TAAS, kun aloitin pitämään kirjaa menoistani. Mä en vaan pysty siihen. Se kosahtaa joka kerta n kolmen päivän jälkeen, kun en kestä niitä kymmeniä ja kymmeniä merkintöjä. Ja huonoja ostoksia.
Mutta MÄ ALOITAN taas. En luovuta.
Viikon budjetti meni yli hups vaan, mut jos nyt ei menis :D

Se mikä mua hieman järkytti, oli mun onnellinen intoilu yksin elämisestä. Kirjoitin, että en halua olla kenenkään kanssa, koska mulla on au pair-luonne ja palvelen kaikkia, enkä halua enää olla vanki ja palvelija.
 Se osui siksi, et eilen illalla mä aloin lämmittää miehen pitsaa 21 jälkeen, kun olin ensin koko päivän huseerannu ja menny ja tehny ja ja. Ääneen sit jupisin, et mikä kumma tää mun piirre on, että palvelen. Tai luulen että pitää palvella. Ei mies sitä odottanut tai pyytänyt mitenkään.
 Tästä saatiin jopa pieni kina aikaiseksi lopulta.

Toinen mikä hieman järkytti vanhoissa kirjoituksissa oli se fakta, että tykkään itsestäni enemmän kun olen yksin.

AAARGH! Miten tää suhde pysyy kasassa, kun olen näin outo. Tai vaikea.

Ja miten mun suhde pysyy kasassa jos nykyinenkin hoitolapsi on mulla ikuisuuden. taas ilman yökyläilyjä. Lue:vapaa-aikaa.
 Hieman pelottaa. Tai en tiedä mikä pelottaa. Justhan mä sanoin että olen tyytyväisempi yksin.
 Eikö mun kuuluis hyppiä riemusta, jos mies kyllästyy mun työhön ja lähtee. ( eikä se niin kyllä ole edes vihjannut tekevänsä)

jk. Naurattaa lukea mun ja eksän hyvistä väleistä silloin pari vuotta sitten. Hyvät ne on vieläkin.
Mä olen niiden taaperon varahakijaksi ilmoitettu päiväkotiin ja eksän nyksä vie mun miehen puolesta yhden jutun suureen sairaalaan huomenna. Kun kysyin voiko jelppiä.

Niin, miehen sydäntä tutkitaan. Sai sellaisen kauhean vehkeen rinnan ympärille vuorokaudeksi.

Mulla on pälvikaljua ja kamalan kamalaa hiustenlähtöä. Valitsisin ehkä noi sydänjutut ennemmin.

jk2. Kävin 45 min vesijuoksemassa.