torstai 14. kesäkuuta 2018

Auervaaravaroitus!

"Vuorokauden tunnit ei minulle riitä". Mua jotensakin ärsyttää toi lause. Ehkä mä kadehdin ihmisiä, joilla on niin niin täynnä elämä. Mulla on ihan riittävästi tunteja päivässä.

Mutta ei mun tästä pitänyt kirjoittaa. Ekaksi piti sanoa MOI kaikille, jotka ehkä on halunnut jotain elonmerkkiä multa saada. Olen niin pontevasti lomaillut, etten ole kirjoittanut riviäkään, enkä ole edes blogeja lukenut. Kääk! Ehkä mulla oli niitä tunteja sittenkin liian vähän :D

Ensiksi suurimmat uutiset. Tinderöitsijäystävän KARU kokemus. Auervaara alert!
Ehkä olen täällä maininnut hänen tavanneen miehen, joka keväällä muutti väliaikaisesti ystävän luokse. Kun lähti kämppä alta....
Pariskunta sopi, että mies osallistuu asumis- ja ruokakuluihin. Näin olikin. Ensimmäinen kuukausi. Sen jälkeen rahat loppui ja mies ei maksanut euroakaan, vaan eli ystäväni siivellä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Mies sai ystävän ottamaan muutaman tonnin luoton, jotta saisi viimeisen lainaerän maksettua, jottei isänsä koti menisi pakkohuutokauppaan. Jotain tällaista.
 No, viime perjantaina mies oli mökkireissulla ja ystäväni päätti vähän pemistää miehen tavaroita. Löytyi kasa laskuja ja ulosottokirjeitä, joista kävi ilmi, ettei se kolmetonnia ollut VIKA erä, vaan oli vielä yli 70 000e muitakin. Papereista kävi ilmi, että oli joku toinenkin nainen ollut, joka ottanut miehelle lainaksi rahaa ja odotteli rahojaan. Ystävä otti naiseen yhteyttä ja kuuli, että miehen autokin on tämän saman naisen nimellä. Ja kas, mies oli tän naisen luona, eikä missään mökillä. Kas!!!

Lyhyestä virsi kaunis. Sunnuntaina mies tuli "kotiin" ja löysi sieltä tavaransa pakattuna ja minut, miehen ja toisen ystävämiehen terassilta istumasta. Oltiin back up-hommissa.

Siitä mies sitten otti kamansa ja häipyi. Veloista tehtiin lainapaperit, jotka me todistajat allekirjoitimme. Kiinnostuneena odotetaan näkyykö rahoja ikinä. Toivon, että näkyy.

Mutta kas, jo tiistaina miehen pärstä löytyi Tinderistä. Uutta matoa koukkuun ja noin.
Niin tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että ÄLKÄÄ koskeko!

Olkoon tämä nyt opettavainen tarina.

Seuraavaksi palaan asiaan Kreikka-juttujen kanssa.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Tyylikäs vai emäntä?

Kiskoin vaatekaapin hyllyiltä kaikki vaatteet pois ja aloin etsiä vaatteita reissuun.
Tulos: kolme mekkoa, musta, harmaa ja iloisen turkoosi.
Kaksi hametta, sellaista hulmuhelmajuttuu, joissa näytän ehkä titanicilta.
Kuusi kivaa paitaa, 4 valkoista, yksi harmaa ja yksi vaal.pun.

Jos ajattelee vain paitoja, niin olisin joko tylsä tai tosi cool.

Olispa kiva pukeutua hyvin ja näyttää hyvältä. Hyvältä, ei emännältä.

Mut hyvä mieli. Reissu edessä, hyvin hoidettu työ takana.
Kesäkin edessä.

Huomenna vesiuin sillä hetkellä kun megan vai meghan nai harryn.
Vaikka uskon rakkauteen, niin en kestä et joku menettää elämänsä, kun nai prinssin. Aatelkaa, ei edes lähikauppaan voi juosta. Tai vesijuoksemaan uimahalliin. Tai shoppaileen, baariin, junaan.
Harry on ihmemies sitten kai.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Jokainen aamu on mahdollisuus

Noin kivalla klisheellä on hyvä aloittaa.
Tänään tarkoitan sillä sitä, et hyvä aamiainen voi olla hyvien ruokailujen alku.
Olin jo luvannut olla välittämättä painosta tai olla laihduttamatta jne mutta ei oo helppoo.
Mun paino nousee joka päivä. Syön omasta mielestäni hyvinkin säällisesti, mutta paino nousee.
Pe, la ja su kävin vesijuoksemassa. Vesiliikunta yleensä edes hetkellisesti laskee painoa, mutta ehei, ei mulla. Sanoinko jo et paino nousee.

Nyt yritän Taas keksiä tavan syödä niin, etten lihoisi, mutta ettei tarvitse nipottaa koko ajan.
Aamu alkoi smoothiella. Rahkaa, vadelmia, mehukeittoa ja kaurahiutaleita.

Taloudellisuus yhtä vaikeaa kuin lihomattomuus. Koko ajan pitää jotain ostaa. Pojalle uimakamoja ja kenkiä ja parturireissu ja mitäs muuta.

Mut hei. Ens viikolla olen Kreikassa. Toivon etten aiheuta tsunameja tai mitään.
Naurua hampaiden välistä.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Taloudellisjutska. Taas!

Matkaan on parisen viikkoa, joten nyt alkoi taloudellisviikot big time.
Omahyväisyyttä tuntien olen tänään siivonnut vihanneslaatikkoa ja löytänyt lähes kohta liian vanhoja perunoita. Tein perunamuusia ja mitä jäi jäljelle, sekoitin jauhoihin ja tein perunarieskoja.

Pakastimen inventoin ja otin sulamaan törkeän hyvän tonnikalapastan jämän. Sitä illalla.
Pakastimessa on myös kanaa parikin pakettia, ranskalaisia, bataattiranskalaisia, mutakakkua, nakkeja ja kaksi pitsaa. Wokkivihaneksia. Jääkaapissa grillimakkaraa ja halloumia. Näillä eletään siis tämä viikko. Shoppailu minimissä. Huraa.

Tokihan tilasin zalandolta pari jutskaa....

Huomenna kampaaja.

Mutta hei, mä edes yritän.

Hirmu kiireinen viikko takana. Oli pojat, oli hoitomuksut. Oli koriksen vastuuturnausviikonloppu. Leivoin sata (3) peltiä mokkapaloja. Olin buffassa kuusi tuntia kolmena päivä yhteensä. Jokunen korismatsi katsottavana.
Olin aika poikki sunnuntai-iltana. Eilenkin nukahdin jo 22.30 sohvalle.

Tänään tehnyt töitä eli istunut hiekkalaatikolla. Kuskasin yhden kotilomalle. Istuin pari tuntia terassilla auringossa. Luin lehtiä. Haravoin vähän. Mietin mitä pihalle vois tehdä.

Olen kauhian onnellinen.

Yhden entisen hoitolapsen äiti toivoo että lapsi pääsis meille kesällä toviksi. Juttelin eksän kanssa miten jaettais lapsia, jotta tämä edes teoriassa olisi mahdollista.
Mietin missä kolossa voisin tehdä poikieni kanssa jotain, vaikka risteillä. Että olisin olemassa vain heitä varten. EN tiedä kärsiikö ne, mutta tuntuu että kaikki muu menee helposti edelle. Toisaalta taas, täällä mä olen aina. AINA!

Itseasiassa kaikki varmaan menee aina MUN edelle. Itse en ole itselleni ikinä olemassa.

Mutta olen kyllä niin onnellinen.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Superärsyttävä luksusongelma

Niin riivaa ajatus, että pakko miettiä täällä ääneen. Mullahan on näitä hoitolapsia. Tällä hetkellä kaksi poikkeuksellisesti. Tänään multa kysyttiin olenko ajatellut, että voisin ryhtyä kaksipaikkaisesti virallisesti ja kokoaikaisesti. Nyt mulla on kaksi, koska toivoin kahta. Jos tilanne muuttuisi, mulla olisi kaksi halusin tai en. Luksuksen tämän asian pohtimisesta tekee se, että tienaisin kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Ei kaksisataa enemmän, vaan kaksi kertaa enemmän!
Menettäisin tod.näk vapaa-aikaa, mutta työmäärä olisi jotakuinkin sama. Haasteita olisi enemmän, mutta mainitsinko kaksi kertaa isomman palkan.
Hitto!!

Toki saisin esim vuoden kokeilla tätä ja päätyä takaisin vanhaan systeemiin. Eli en ole naimisissa päätöksen kanssa päätin mitä tahansa.

Kiva pohdinta tähän sairaan väsyneeseen päivään. Olen viime yönä nukkunut kolmisen tuntia ja olen näemmä niin väsynyt etten edes päikkäreille nukahtanut. Illalla saattaa uni maistua! Olisi ainakin syytä. Huomenna ohjelmassa palaveri isolla kirkolla ja perushommia. Viikonloppu menee koristurnauksen parissa. Kolmena päivänä leivon buffaan ja olen pari h töissä. Lisäksi oman pojan kuskaukset peleihin. Ja niin, onhan mulla tää työkin!
Tänään tekisi mieli vaan vollata ajatustakin! Väsy!

Täällä ei ole tapahtunut mitään. Olen ollut epäkiinnostava ja ajatellut epäkiinnostavia. Käynyt lukemassa muiden säkenöiviä juttuja ja kiinnostavia ajatuksia, mutten ole kyennyt edes kommentoimaan, koska olen niin epäkiinnostava :D
Tällaiset ajat! Vanhuus ja vaihdevuodet tai jotain.
Sanon että lähestyvä loma niin tulee tarpeeseen. Jos luovuus puhkeais kukkaan taas. Edes yksi ajatus kiitos!

torstai 12. huhtikuuta 2018

En jaksa välittää ja muita kertomuksia

Mulla on ollut niin kiire, etten ehdi blogata ja mikä pahinta, eilen en ehtinyt juoda edes kahvia.
 Aamupäivällä vein pikkutytön äidilleen stadiin ja sieltä ajoin isomman toimintaterapiaan muualle stadiin. Ajoimme kotiin, syötiin ja juuri kun ajattelin nukkua, niin keskimmäinen tuli käymään. Hän täytti eilen 15 vuotta ja halus HETI mennä tilaamaan pankkikorttia. Ajettiin pankkiin ja käytiin vielä poliisilaitoksella passihommissa.
Kotona rojahdin hetkeksi sohvalle, josta nousin juuri ennen lähtöä, mitä nyt tytön ruokin pikaiseen. Ajettiin taas stadiin, haettiin pikkutyttö, ajettiin hakemaan mies töistä ja tultiin kotiin puoli seiska.
Sit sain kahvia!

Tänään vein miehen töihin ja menin pikkulikkojen kanssa ostoksille. Meille tulee huomenna se ranskalainen vaihtopoika yhdeksi yöksi ja pidetään tortillailta. Piti ostaa tykötarpeet.
Kotona ulkoiltiin pihalla auringossa, tultiin syömään ja sit pikkuisin päikkäreille. Nyt olen syönyt rauhassa, juon kahvia, katson Gren anatomiaa ja näemmä bloggaan. Olen aika rento, mutta luultavasti aika kierroksilla kuitenkin. KOko ajan jotain.

Lauantaina mun hoidokit on kotilomilla ja olisin illan vapaa. Mies haluaa bilistä pelaan tms mutta mä haluan olla kotona, yksin.
Miten sanoa toiselle, että olis kiva tehdä yhdessä jotain pitkästä aikaa, mutta kun en jaksa haluaja viitsi sit kuitenkaan.
Miksi elämä on näin hankalaa?

Jossain lehdessä joku nainen juuri kertoi olevansa sosiaalinen, mutta kaípaavansa omaa tilaa niin paljon, että päätyivät miehen kanssa eri osoitteisiin asumaan, vaikka ovat yhdessä.
 Joka taholta tää ajatus puskee mieleen.

Jos me päädytään eri osoitteisiin, niin se johtuu eri siisteyskäsityksestä. Mies rakastaa siisteyttä ja mä en vaan pysty tai halua elää siten, kuten hänelle olisi ihanteellista. Eipä sillä, että vaatisikaan. Se vaan esim "ahdistuu" kun keittiön pöydällä on kynät ja paperit ja värityskirjat levällään. Mä taas en tajua., miksi ne pitäisi korjata pois, kun kohta niillä kuitenkin taas operoidaan.

Emmä jaksa välittää. :D

Lakkasin välittämästä ruokavalioista ja laihduttamisesta. Sen myötä syön omasta halusta terveellisesti. Mun ikisuosikki palas taas. Kanaa, paistettua suippoparikaa ja lehtikaalia. Sekaan rae tai fetajuustoa.

Välillä pyöräilen. Joskus 20 ja joskus 10 minuuttia. Lankuta ja punnerran. Ulkoisia tuloksia ei ole, mutta en vaan enää välitä siitäkään.

Päivän ilo: löysin olkkariin Torista Vallilan vappukukkia verhot. Mun keittiö ja olkkari on vierekkäin ja tähän asti olkkari ollut verhotta, koska ei vaan voi laittaa eri verhoja vierekkäisiin ikkunoihin.
Muistelen et vuosi sitten löysin juuri näin vapun alla nuo keittiön verhotkin kirpparilta. Olen hyvin tyytyväinen.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

It's hard to be elegant

Kuin vaikeeta voi olla pitää pianon päällys kauniina. Vain kynttilöitä esimerkiksi esillä.
Mistä kaikki sisustustaiturit löytää taidon ja kyvyn siisteyteen ja aistikkuuteen tai mikä lue sana kuvais parhaiten.

Mihin mun päivät menee, jos ei konmarittamiseen?

perjantai 6. huhtikuuta 2018

I can do it all-päivä

Eilen mä sain aikas yllättäin tänne uuden hoitomuksun entisen seuraksi. Kummasti rentoutti rahakriisiä tieto tuplapalkasta. Tiedän rahan kyllä katoavan hetkessä :D

Illalla kun elo oli aika härdelliä kahden eläväisen kanssa, niin kävi taas mielessä, että mihin kummaan mä miestä tarvitsen.
Mies istui nojatuolissa poikkinaisena työpäivän ja flunssan vuoksi ja mä hääräsin ja paimensin ja ruokin jne. Kympiltä sit sammuin kuin saunalyhty.
Tavallaan tämä kaikki olisi yksin helpompaa. Poikkeuksellisesti en syyllistänyt itseäni lisälapsen ottamisesta, mutta ehdin miettiä, että onneksi isompi on viikonloput poissa ja illat niin lyhkäsiä, ettei mies ehdi edes "rasittua".
Kyllä, tämä on vähän kahta eri taloutta tämä elämä. En ehkä osaa muuta.

Kuulostaa negatiivisemmalta kuin on. Ei mua negistytä. Kunhan vain totean. Hymiö.

Tänään meno ollut yllättävän rauhallista, mitä nyt isommalta pieni ahdistusitku. Iltapäivä ja ilta on työmenoa, nyt sitten molempien muksujen kanssa.
Isojen poikien harrastuskuskaukset pitää delegoida jollekin, joka en ole minä.

Nauratti se, et just kun mulla olisi alkanut viikonloppuvapaat niin otin lisä"töitä". Mutta selvästi mua kiinnostaa enemmän taloudellinen turva, kuin vapaa-aika. Raha sinänsä ei kiinnosta, ainoastaan se, että tiedän pärjääväni.

Nyt osa palkasta menee pikkuremppaan. Meidän loman aikana naapuri tulee purkamaan yläaulasta vaatehuoneen ja siihen aulaan tulee sitten hyvin hyvin pieni huone keskimmäiselle pojalle.
Kiva vaan tulla himaan kun vaatehuoneen kamat on levällään ja pitäis hankkia vaatekaappisysteemi kaikelle roinalle ja vaatteille. Huh.
Että rahaa tulee ja sitten menee :D

jk. ennen lomaa pitää käydä ne kaikki läpi ja hankkiutua osasta eroon. Joohan?

jk2. Miksiköhän mä olen näin kauhea tyyppi? Ystävä just totes että ollaan ehkä eron jäljiltä vielä vähän vaiheessa. Ollaan tällaisia riippumattomia ja en tarvitse-miestä vaiheessa jumissa.
Olishan tämä kauhean ilkeää myöntää miehelle. Sorry, en tartte sua.
Tai no, kivahan se on olla yhdessä vapaasta halusta eikä jostain tarpeesta.
Hyvin kyllä eropelko pysyy poissa, kun on näin muka-itsenäinen.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

33 vuotta painon miettimistä

Tänään mietin niinkin hassuja, kuin että olen laihduttanut n. 33 vuotta. Naisen elämä on kyllä älyvapaata!!!
Mä olin ehkä 15-vuotias, kun ihastuin mutsin kirjahyllystä löytyvään Victoria Principalin jumppakirjaan. Mä joka aamu jumppasin parikmmentä minuuttia. Jonkun aikaa huom. Mä teen kaikkea jonkun aikaa.
Siitä asti olen enemmän tai vähemmän koko ajan miettinyt painoa. Nykyisin painan ehkä 30 kiloa enemmän kuin teininä. Että sillä tavalla!

Milloin minä opin?

Nythän mä jo vannoin etten laihduta enää ikinä. Siltikin taas yritän noudattaa fitfarm-ohjeita. Aamulla nauratti itseänikin, kun mietin että ehkei nyt kantsi laihduttaa, kun kuitenkin lihon taas ennen reissua. Että jos laihdutan vasta just ennen matkaa ne pari kiloa, jotka ei näy missään, mutta tuntuu fiiliksessä. KUINKA ...tun tyhmä ihminen voi olla?
 Eli elänpä tässä taas tavallisesti ja nautin elämästä. Mahdollisimman terveesti toki.

Viikon ruoat on taas pohdinnassa.

Eilen oli paneroituja turskafileitä ja muusia
Tänään esikoisen tekemään kanapastaa. Kanasuikaleita ja Creme bonjour yrtti-valkosipulijuttua.(cuisine fraiche) Ne sekoitetaan pastan joukkoon ja kaikki huutaa huraa

Huomenna pekoni-kanttarelipastaa

Perjantaina varmaan pakastepitsapäivä, koska olen itse illan poissa

Viikonloppuna...

Noniin, Marika ja joku ideoimaan please

torstai 29. maaliskuuta 2018

Järisyttävä huomio

Eilinen oli taas mainio päivä. Heräsin aamulla ärsyttävän aikaisin, söin ja lähdin kouluun hommiin. Kyllä, toinen päivä.
Mietin aamulla, että miksi mä tällä tavalla itseäni rasitan vapaehtoisesti. Siksi, kun se tavallaan virkisti jos myös väsytti.
Kävin lapsikatraan kanssa pääsiäiskirkossa. Vähän opiskeltiin ja siinä se sitten olikin.

Kotona päiväsaunoin tytön kanssa, koska teini oli juuri pessyt saunan ja itsekin saunonut sen kunniaksi.
Sitten kaaduinkin sohvalle pilkkimään ja torkkumaan viiteen asti. En meinannut toeta ollenkaan. Ihmettelin miten olinkin niin loppu. Vaiko vain siksi, että uusi työ aina väsyttää.
Ja sitten se iski!!!! Mä tajusin vieraantuneeni oikeasta elämästä ihan täysin. Olen kuin joku poliitikko, joka ei tajua paljonko maito maksaa.
Mä yhtäkkiä laskin kauan olen ollut kotona. MARRASKUUSTA 2001!!!! 2005/2006 olin  seitsemän kuukautta töissä, mutta muuten olen ollut nämä vuodet äitiyslomalla/hoitovapaalla ja sitten nämä 8,5 vuotta näissä nykyisissä hommissa.  Kesäkuussa tulee siis 16 vuotta kotielämää täyteen. Kuusitoista vuotta HUUDAN täällä.

Mä en tajua, miten tämä aika on mennyt näin vauhdilla.
EN tajua myöskään sitä, miten kaikki muut jaksaa aamulla nousta ja pukea ja tehdä töistä ja illalla vielä tehdä nämä kotihommat ja harrastusjutut ja sitten jaksaa vielä tehdä jotain kivaa, jotain omaa juttua.
Illalla kahdeksalta olin valmis petiin, mutta onneksi piristyin kun meille tuli lauma vieraita taas vähän niinkuin ex tempore.
Grillattiin makkaraa, syötiin uunijureksia ja juotiin viiniä. Itse kyllä join vain pari lasia, etteä ei ylilyöntiä taaskaan.
Oli kyllä hauskaa.
Mutta luojan kiitos jo yhdentoista jälkeen sain mennä nukkumaan.

Leikin ajatusleikkiä, että mun elämä olisi joka päivä tällaista. Ei mielikuvitus riitä.

Mukavaa pääsiäslomaa kaikille.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Säästämisestä ja teineistä

Hitsi tää rahan säästäminen on haaste. Just kun pääsin hyvään vauhtiin niin alkoi menoja pukkaamaan. Soittotunnit, huilukirja, pyörän huolto, rippikuvat, korislasku. Argh!!!!
 Päätin sitten irtisanoa lapsivakuutukset. Sillä hinnalla millä maksaa vuosimaksun ja satasen omavastuun, käyttää lapsen kuudesti lekurissa. Ja kas, meillä ei kukaan käy lääkärissä about ikinä. Esikoinen kävi alkuvuodesta, mutta siinä se olikin viime vuosien käynnit.

Näistäkin syistä toivon, että joskus pääsisi lisää opehommiin.
Huvittavaa on se, et vaikka omassa työssä tulisi taukoa, niin viiden tunnin sijaistamisella tienaan enemmän kuin tässä työssä VUOROKAUDESSA.
Koska tykkään työtsäni, niin en kuitenkaan pelkäksi sijaiseksi halua, mutta kivahan se on tietää tällaisesta mahiksesta.

Moni on sanonut ja kirjoittanut, että teinit ei puhu. Sain äsken taas sain todistaa toisin. Eksä tuli tuomaan junnun huilua tänne ja kysyi saako kahvia. Mukana tuli esikoinen, keskimmäinen oli jo täällä. Hetken kuluttua tuli junnu koulusta ( jälki-istunnosta) myös saman pöydän ääreen. Reilu tunti taukoamatonta pulinaa. Kukaan ei meinannut saada ääntään kuuluviin. Kivaa oli.
Mä sain istua vauva sylissä ja sehän on aina hauskaa myös.

On siis ollut hyvä päivä!

Koska äksöniä ollut näin paljon, niin en ole ehtinyt kuntopyörän selkään, mutta onhan tässä aikaa. Ulkona sataa lunta, mutta eikös e ole vanhan lumen surma jne.

KEVÄT tule jo!

Poissa mukavuusalueelta

Ihan älyttömän kiva päivä ollut!!!
Sen sanon vaan, että muistakaa poistua sieltä, missä on helppoa ja mukavaa. No okei, en mä teitä siitä muistuta, vaan itseäni. Minua, joka lönsii vain mukavassa ja helpossa elämässä.

Illalla bestikseni soitti ja sanoi "homma on nyt se, että minä hoidan huomenna sun hoitolasta ja sinä meet kouluun opettamaan mun luokkaa". Puoli tuntia sain aikaa miettiä. Mietin aktiivisesti, miten mä kieltäydyn, kun en vaan uskalla.
Sanoin kuitenkin kyllä.

Aamulla kello soi jäätävään aikaan ja tietty hoitomuksu nukkui. Tuo ipana, joka aina herää aikaisin, mutta eipäs tänään.
Kaveri haki meidät, vei kouluun ja vei jopa oikeaan paikkaan.
Siellä mä sit "opetin" nelosille kässää ja ykkösille matikkaa ja äikkää. Voi mitä mussukoita ne olivatkaan. Mulla oli kivaa ja niilläkin. Tietty olin et äppäpäpää, opettaja puhuu. Ja kaikilla oli niin hauskaa.

Viiden tunnin kuluttua pääsin kotiin, huraa kahville.

Selvisin hengissä ja kunnialla ja auktoriteetti riitti. Haluan tätä lisää!
Hyvässä lykyssä huomenna.

Ilahduttavaa oli se, että kun soitin verottajalle saadakseni verokortin, niin antoivat mulle nollaprossan. Lupaan maksaa kaikilla kympeillä visaa pois.

Nyt on niin energinen olo, että taidan fillaroida ja katsoa tallenteelta hömppää.
(Eilen fillaroin 2x20 min ja tein kotijumppaa. Hyvä minä!)

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Thank god, uusi viikko

Mä niin kyllästyin viime viikkoon tai etenkin viikonloppuun, eli maanantai on kyllä mun elämän pelastus.
Viikonloppu oli huonoa fiilistä, kiljumista ja melua ja kiroilua. Ei tietenkään koko aikaa, mutta just sen verran et jäi p-fiilis.
Aamulla heräsin onnellisena, kun alkoi arki.

Tänään kävin eksällä kahvilla, koska piti setviä harrastus sun muita juttuja. Löpistiin lapsista ja perhe-elämästä ja lomista. Se oli kivaa.

Ex tempore menin passikuvaan, koska tarvitsen uuden passin. Loma lähestyy, mikä on se ajatus, jolla jaksan.
Yllätys oli se, että passikuvassa näytin ihmiseltä, enkä hirviöltä. Salaisuus on näemmä se, että menee kuvaan itseltäänkin salaa eikä yhtään puleeraa liikoja. Hädin tuskin ripsiväriä laitoin. Eläköön huolettomuus.

Mun laihdutuskuuri on tuomittu loppumaan. Meinasin kirjoittaa että epäonnistumaan, mutta sen sanan poistain sanavarastosta kokonaan.
Mulle ei sovi mikään dieetti tai kuuri tai mikään. Ei vaan sovi. Mun on nyt vaan hyväksyttävä se, että olen tällainen kuin olen. Syön pääasiassa fiksusti ja se saa riittää.
Olin kuusi päivää elänyt aika tarkalla ruokavaliolla. Eilen söin kylässä piirakkaa ja kääretorttua, illalla jätskiä, muut ruoat oli hyviä. Tulos:paino nousi takas lähes kokonaan. Ja laskuakin oli aika vähän jo ennen sitä.
Tämä vahvisti ajatusta, etten saa olla millään kuurilla. On se nimittäin HITTO, että ei muka saa ikinä syödä herkkuja. Neuroottista touhua sanon.

Taas alkoi ärsyttämään.

Nyt menen fillaroimaan ja miettimään mukavia.
HYVÄÄ viikkoa!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Ihan kuin joku syömishäiriö

Mun elämä tuntuu pyörivän ruoka, laihdutus ja lihavuuspohdintojen parissa jotakuinkin koko ajan. Ja koska en ole laihtunut, niin olisi aika tajuta, että tämä ei toimi.
 Ristiriitaista kyllä, aloitin tänään Fitfarmin Go fat go-ohjelman. Naurua.

Olen tänään tehnyt kevyen kotitreenin ja fillaroinut ja syönyt tosi hyvää ruokaa. Eli tuntuu hyvältä eikä ikävältä.

Nyt en ajattele asiaa enää.

Mä tarvitsisin muuta sisältöä elämään. Mulla on edelleen nuivahko ja väsynyt kausi menossa. En oikein jaksa ja halua. Unentarve loputon, joka johtuu siitä, etten saa nukkua tarpeeksi.
 Viikonloppuna meillä oli naapurit viettämässä Syö liikaa juustoa sun muuta-iltaa ja jo kympin aikaan olin valmis sammumaan, mutten kehdannut. Puolen yön jälkeen sanoin hyvää yötä ja menin nukkumaan. Mä olen todella hyvä emäntä.

Olin kuukauden terve ja nyt taas puolikuntoinen. Hoitomuksukin sairastui tänään. Taas. Sekin sairasti kuukausi sitten ja poltti kotilomansa. Kas, niin käy nytkin. Mun elämä on välillä niin ärsyttävää, mutta oikeasti, mikäs meillä täällä ollessa. Muksaa meillä on. Mihin mä vapaa-aikaa tarvitsen edes?

Huomaatteko miten tylsä mä olen? Nyyhkytystä teatraalisesti.

Nyt menen lukemaan teidän muiden hauskan hauskasta ja inspiroituneesta elämästä.
Ihanaa viikkoa!!!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Näin kun söisi aina niin...

Vahingossa tullut kertakaikkisen mahdottoman täydellinen ezimerkillinen ruokapäivä.
Aamiainen: rahkaa, mustikoita ja protskujauhetta smoothieksi

Lounas: kanasalaatti

Välipala: omenaa ja pähkinöitä rahkan kera

Iltaruoka: uunijuureksia ja fetaa ja aurajuustomuruja

Neljä dumlea

Näin sitä vaan kuulkaas.

Sen lisäksi kuntopyöräillyt 20+15+10 minuuttia. Samalla katsonut ensitreffejä ja Yksin marsissa leffaa.
Niin hyveellinen olo.

Aion pitää kirjaa pyöräilystä. Kerron sit onko siitä näkyvää hyötyä. Tarkistuspäivä 21.5.
Eli ei hosumista yhtään.

Ennen tarkistuspäivän aattoa en aio ostaa vaatteita reissua varten. Jos kaikki menee toivotusti, niin en edes tarvitse mitään uutta, koska olen niin sutjakka että entiset hellemekot on hyviä päällä. On ne ehkä nyttenkin, mutta en nyt viitsi testata kinnaako ne jostain vaiko eikö.
Mä pysyn hyvällä tuulella niin kauan kuin uskon asioiden olevan hyvällä tolalla.

(Vähänkö olis muuten siistiä jos ei kävis edes vaa'alla ennen toukokuuta.)

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Viikonloppumietinnät

Mä hankin ex tempore itselleni uuden läppärin motivoimaan itseäni kirjoittamaan. Tabletilla kirjoittaminen on niin ärsyttävää.
Odotan muuttuvani ajatusten tonavaksi ihan näillä hetkillä.
Lähinnä olen väsynyt ja kyllästynyt. En tiedä mikä mua vaivaa. Vaihdevuodet, sanoo mutsi. Oon ollut aika blääh ja ehkä siksikin miehen kanssa sanaillaan aika lailla. Takerrutaan toistemme sanoihin ja kinastellaan. Se on mun mielestä hiton raskasta ja miehen mielestä aika hauskaa.
Olin kyllä taas hetken sitä mieltä, että haluan asua ja elää ja olla yksin.

Viikonloppu oli kyllä hauskakin ehdottomasti. Mulla oli vapaata. Koko viikonloppu.
Lauantaina lähdettiin ajoissa stadiin ja käytiin pelaamassa bilistä. Olin tovin cool paljettijakussani keppi kädessä.
Sit nähtiin miehen tytär baarissa yhdellä ja mentiin Santa fehen, jonne tuli miehen poika ja avokki ja avokin vanhemmat. Syötiin hyvin ja mentiin Semifinaliin avokin veljen bändin keikalle. (hirveesti taas näitä sukusekoiluja)
Bändi lämppäs yhtä meidän kaupungin bändiä, joilla oli levynjulkkarikeikka. Hauska sattuma on se, että sen bändin laulaja on meidän naapurin poika. En ollut heitä tavannut, mutta asia oli tiedossa.
Baarissa näin sen laulapojan ja KYLLÄ, kävin esittäytymässä ja kertomassa kuka olen. Kundi oli niin herttainen ja kohtelias ja miellyttävä että oksat pois.
Ei mennyt kauaa kun mun luokse tuli esittäytymään viehättävä aikuinen nainen, joka kertoi olevansa meidän naapuri. Tää laulajapoika oli kertonut minusta äidilleen ja nainen halusi tutustua. He jo suunnittelevat pihajuhlia naapurustolle. Kuulostaa täydelliseltä.
Tämä on juuri sellaista elämää, josta nautin.

Eli onhan asiat ihan hyvin siis.

Kuntopyöräily on edelleen tylsää, mutta lähes päivittäin pyöräilen. Välillä putkeen ja välillä pienissä osissa. !0 min ja 5 min ja 15 min. Eikö sekin ole jo tyhjää parempi?

Tänään olisi tarkoitus rehkiä vähän enemmän, koska haluan virtaa. Jos se sillä tulisi.


torstai 1. maaliskuuta 2018

Leffakamaa

Mun elämä näyttäis leffassa tosi hyvältä. Tänään kävin eksän luona kahvilla, kun hän jäi tänään vanhempainvapaalle. No en mä kyl siksi käynyt. Vein astioita sinne lainaan, kun viikonloppuna juhlitaan siellä rippijuhlia.
No mutta ihan kiva oli höpistä niitä ja näitä. Kaunista kiertoilmaisua käyttäen sanoin, et nyksäs ei taida olla kova puuhailija. No ei ole ei. Siis oikeasti, niillä on niiiin sotkuista, et jopa mua ahistaa. Meinasin alkaa pyyhkiä pölyjä. En pyyhkinyt!  Sanoin suoraan , et pyyhipäs tänään pölyt, kun kotona hengaat.

Miehen eksä sai vauvan näinä päivinä. Tänään luimme somesta uutisen. Kauhiasti nää eksät lisääntyy. Hetken tuntui taas paskalta olla näin vanha. (Viime viikon helmi: katselin itseäni peilistä, kun mies kommentoi vieressä, et ei ollut tiennytkään millaisiin juttuihin törmää, kun on yhdessä mun ikäisen naisen kanssa. Meinasin sanoa et esim keskivartalolihavuuteen? Mut ei. Vastaus oli et menopaussiin. Nauratti, mut päätin olla tovin teatraalinen. Älä puhu MENOPAUSSISTA ..TU. )

Eilen päätin taas puuttua elintapoihini isommalla kädellä eli hain mutsilta lainaan kuntopyörän. Eilen ja tänään jo pyöräillyt. Se on megatylsää. Mun pehva ei tykkää siitä. Mut nyt ei pehvalla ole sananvaltaa.

Odotan et pakkanen laskee. Sit alan pompahdella ulkonakin nykyistä enemmän.
 Toissapäivänä tehtiin ystävällä kotitreeni, jonka jäljiltä vieläkin kolottaa.
Eli aika hyvä viikko!

Olikohan muuta mainittavaa.

Niin se leffakama. Modernit perheet kokoontuu rippijuhliin. Mun vanhemmat, mun bioisä vaimoineen, eksän äiti ja eksän nyksän vanhemmat. Plus muuta sukua toki.
 Kauhean hauska sekametelisoppa.
Kun kuopus pääsee ripille neljän vuoden kuluttua, niin ehkä mukana on jo miehen lapsetkin.
(Kun esikoinen pääsi ripille toissa kesänä, niin mies oli niissä mukana. Kuukauden yhdessäolon jälkeen. Aika hauskaa aatella. )

Jk. Eksä pyys mua vauvavahdiksi kuukauden kuluttua. Buahhahah.


tiistai 27. helmikuuta 2018

Ansaitsen hyvän olon

Ansaisen parempaa kuin tunkkaisen pökkelön olon. Saavutin sen pisteen, josta matka on vain ylöspäin olossa, ei painossa.
Eilen söin jo hyvin, hyvää ja terveellistä ruokaa. 
 Tänään kaivoin esiin vanhan toppiksen, jonka piti olla mallia teltta. Kas, se olikin tosi ahdas. Tuijotin itseäni peilistä tyrmistyneenä, mut sopivasti mies pysähtyi tuijottaman mua ja ihastelemaan kuin kaunis olen. Viisaasti kiitin, enkä marissut lihavuudesta. 
Motivaatio parempaan elämään kasvoi. Joka tapauksessa.

Hiihtolomaviikko oli loistava. Junnu sai laatuaikaa serkun kanssa mun mutsilla pari kokonaista päivää. Esikoinen oli meidän kanssa ja keskimmäinen riparilla. 
 Esikko ja kuopus ovat molemmat hiihtäneet ja luistelleet ja jopa yhdessä tekivät osan näistä.

Mä kehitin kauhistuttavan stressin rippijuhlista, jotka vietetään viikonloppuna eksän kotona. Kuinka kukaan muu osaa järjestää juhlta mun pojalle? No, eilen juttelin "sen toisen" kanssa ja varmistui, et kyl he selviää. 
Saan rentoutua.

Mä järkkään juhliin kakut, mut ne leipoo mun kaveri/ uusi naapuri.
Uudet naapurit on muuten pyhimyskärsivällisiä. Ne muutti viikonloppuna, mut remppa EI OLE VALMIS.  Niiden alakerrassa ei ole mitään!!! Ei keittiötä saunaa vessaa lattioita.... 
Yläkerrassa makkarit on valmiit, mut ei vessaa sielläkään. Missäs ne käy vessassa? No meillä. 

Tosiaan tää frendi tarjoutui leipomaan kakut, ja jos oma keittiö ei ole valmis, niin leipoo ne meillä. Ja joo, ei pelkoa et valmistuis. 
Olin ilahtunut, kun vielä sanoi ettei todellakaan ota maksua kakuista, koska ramppaavat meillä yhtenään. 

Mä olisin kyllä hermarin partaalla heidän asemassaan. Asua nyt ilman mitään mukavuuksia.... 


maanantai 19. helmikuuta 2018

Leffoista ja juoksusta ja nuorista

Sadannen kerran katsoin leffan Julia&Julie. Kertoo samaan aikaan Julia Childistä, joka toi ranskalaisen keittiön amerikkaan. Leffassa kerrotaan Juliasta sekä Juliesta, joka kokkaa Julian kirjan läpi ja bloggaa aiheesta. En osaa sanoa miksi se leffa tekee niin hyväntuuliseksi. Tällä kertaa ihailin puuskaa ja intoa, joka tässä nuoressa tytössä oli. Aatelkaa mitä paneutumista kahlata innoissaan yksi keittokirja.
 Toistan itseäni. Minäkin haluan puuskan!
Hankinko mä sen Halpaa ja hyvää-keittokirjan ja teen siitä jokaisen reseptin? Olisko se sama?

Kaverille tuli liikuntapuuska. (Mies aiheutti) Toivon sen tarttuvan muhun. Eilen ja tänään olen punnertanut, kyykännyt ja lankuttanut. Eri asioita eri päivinä.
 Instassa ihanan ihana Jenny (vastaisku ankeudelle) kertoi pitävänsä aloittelijoiden juoksukoulupäivän keväällä ja kutsui minutkin.  Niin aion mennä.
Sitten onkin aika haastaa itsensä! Pukea aamulla ja käydä lenkillä ennen kuinnmies lähtee töihin. Sen ei luulis olevan vaikeaa, koska menee yleensä klo 11 vasta. Mut hitto kun mä vihaan pukeutumista! Mut ei voi ulkoilla kylpytakissakaan.

Mä kirjoitin viikko sitten tuota perhejutskaa ja sain tosi hyviä kommentteja. Täytyy vastata, mutta gielä ollut sanat solmussa. Aihe näemmä mulle yllättävänkin vaikea.

Helppoa sen sijaan on tulla toimeen miehen lasten kanssa. Ne oli meillä perjantaina peli-illassa. Oli hauskan hauskaa.
Yksi itkeskeli jossain kohtaa huolissaan, et jos äiti eroaa taas, niin ei kyllä ala. "Aina kun tottuu johonkuhun ja luottaa että se jää, niin sitten tulee ero."
 Sanoin ihailevani sitä miten minut on otettu vastaan, jos on taustalla näitä eroja enemmänkin. Sanoin myös etten halua erota ja menettää heitä.
Tässä kohtaa tajus, miten paljon ihmisiin vaikuttaa erot. Kakkos tai kolmoserotkin. Sai mietteliääksi sekin.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Miten perhe määritellään?

Jotain kivaakin pitää kertoa. Eikä vaan talouksia.
 Tässä yhtenä päivänä eksä ja vauva kävi meillä istumassa tovin. Mä pidin vauvaa, kunnes se päätti et olen liian vieras ja ihan mäntti. Teinein oli mun vieressä, joten lykkäsin vaavin teinin syliin. Mä aidosti lahduin, kun katsoin niitä kahta. Teini hymyili ja jutteli veljelleen. Eksä kertoi, että teini ihan mielellään vahtii pientä ja on tosi cool ja luonteva. Kauheen kiva. Teinein kun useaan otteeseen mainitsi ettei tartte enempää veljiä. Ei mennyt elämä pilalle!

Mut tästä tuli mieleen juttu, joka hetkellisesti osu mua arkaan paikkaan. Pari viikkoa sitten esikoinen kertoi heidän menevän perhekuvaan. Olin että wtf? Perhekuvaan? Tarkoitatteko että UUSPERHEKUVAAN? (Esikoinen nauroi et olen kuulemma hieman sarkastinen)
Olin jotenkin sydämistynyt et mitä hittoa ja onpa teennäistä ja falskia ja ei ne oo teidän perhettä, ne on Mun!
Sit mietin et olisko mun mieli hyvä, jos kuvaan menis eksä ja nyksä ja vauva? Noei, sit vasta suuttuisinkin.
Kuvaus oli mennyt kivasti. Oli otettu kuvia eri kokoonpanoilla, eli minäkin saan kuvan, jossa on vain ne mun pojat. Mun perhe.

Tän myötä aloin miettiä mikä mua ärsytti. Tulin siihen tulokseen et  se sana perhe. Kun mun mielestä vain minä ja pojat ollaan perhe, ei mies ja me. Mä en vois otattaa kuvaa, jossa oltais me viisi.
Aloin miettimään mikä on perhe ylipäätään mun mielestä? Et eikö muka uusperhe koskaan voi mun silmissä olla Oikea perhe? Tulin siihen tulokseen, et sit kun on joku tunne mukana, voi saada sen arvonimen. Ja se tapahtuu ajan kanssa, ei näin nopeasti.

Kaverille näitä juttelin ja se järkyttyi sanojensa mukaan, kun sanoin etten koe meitä perheeksi. Hän epäili sen johtuvan siitä, ettei olla naimisissa. Mutta ei. Vaikka huomenna avioiduttais, niin ei perheydyttäis.

Vähän näiden mietintöjen jälkeen mies puhui työjuttui. Casetyyppisesti nuorten ongelmista. Totes et osa nuorista voi tosi huonosti ja et meillä on kyllä tosi kivat nuoret ja hyvä perhe. Se lämmitti. Se perhe-sana. Silti.

Yksi ystävä painii hirmuisten uusperhejuttujen kanssa. Hän nimenomaan haluaa olla the family ja ahdistuu, kun uusperhe ei ole sitä vielä. Sanoi kadehtivansa mun asennetta, kun en edes odota sitä. Kunhan tullaan hyvin juttuun, niin se riittää. Kaverille ei riitä.

Mä rakastan miettiä näitä. Voisko ihmiset avautua näistä asioista enemmän?


Älä hitossa osta eineksiä

Nyt kyl palo käämi. Kävin poikien kanssa kaupassa. Historiallisesti kaikkien kanssa. Ostettiin illaksi pakastepitsat ja kaikenlaisia einesmättöjä tälle ja huomiselle. Koko ajan joku jossain pelissä, niin vaikea syödä yhtä aikaa oikeaa ruokaa jne. (Plus laiskuus)
 Kauppaan meni 90euroa. Miettikää, eineksiä, kaikille irtareita ja limua ja tollanen lasku.
(No okei, yhet 20e kuulokkeetkin)

Et jos olis vähemmän laiska, niin olis tehnyt vaikka makaronilaatikkoa. Ja jokainen syönyt kun ehtii.
Mut ei.

Olipa opettavaista.

Eilen käynyt pikkumuksun kaa lekurissa. Rs-virus. Sen myötä peruuntui äitipäivä, jonka myötä multa peruuntui  teatteri Nti Sutkautuksen kanssa plus ruokailu miehen ja tyttären kanssa. Lucky me.

Siksi palkitsin itseni irtarisäkillä 😁

Onneksi aamulla kävin kunnon kävelyllä bestiksen kanssa.
Ihan hyvä päivä siis.

Teinikin palasi Ranskasta, jossa oli viikon opiskelijavaihdossa.
Matkalaukku katosi sekä mennessä että tullessa. Go, Pariisin lentokenttä, go!!!

torstai 8. helmikuuta 2018

Jos olisin joku muu

Kaikki siellä kuumeisena pohtii, onko P pysynyt budjetissaan? Mikä on viikon taloustilanne?
Liksa tuli, viikkoa aiemmin kuin odotin, mikä sekoitti pasmat. Kilometrikorvauksetkin tuli ja sain ne siirrettyä toiselle tilille. Ällistyttää sekin kyllä.
Tällä viikolla käyttänyt ruokaan 130 e, mut suuri osa laskusta on tältä päivältä, kun ostin punaisen hintalapun tuotteita pakkaseen. Pari pakettia jauhelihaa ja kolme pakettia ohuen ohuita kanapihvejä (jotka mun suosikkeja) Ja neljä tarjouspitsaa.

Nettikirpparilta ostin eilen ihania värikkäitä lautasia yhdeksän kpl. Mut hei, maksoin femman vaan.


Vaatekaappia kävin läpi ja myynyt vaatteita, joita ostanut luullen olevani joku muu kuin olen. *** Tienannut muutaman kympin niillä ja suoristusraudalla, joka lojunut kaapissa käyttämättömänä.

***Tiedättehän te sen. Kun luulee vaikka olevansa tosi rock ja ostaa niin rokkei vaattei, ettei vaan pysty käyttään. Tai ostaa jonkun makeen jakun ja autuaasti unohtaa, ettei ole toimistossa töissä ja Lidl-reissulla se olis liikaa.
 Mun on hyväksyttävä, et olen mukava tunikanainen. Piste.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Käsveska ja diy

Neiti Sutkautus haastoi paljastamaan käsilaukun sisällön. Harvinaisen vähän siellä oli mitään yllätyksiä.
Lompakko, kalenteri, huulipunia, vaippa, kurkkukarkkeja, nenäliinoja, kauneushoitolan esite, lumene-näytteitä, suklaalevy. Greengaten kuvasto, jota en uskalla avata. Pelkään et rahat loppuu jo astioiden ihailusta.
 Laukku mulla on tuo rakas ihana Guess.

Maanantaina kävin kirpparilla. Löytyi ihana huivi, jossa yhdistyy mun suosikkiväri ja muotiguru-Tarun raidat. Ei voi olla virheostos tämä. 


Lipaston sain eilen maalattua ja vahattua ja nupit kiinnitettyä. Lipaston paikka hankalasti eteisen portaiden alla, mut väliikö tuolla. Laatikoihin sain kauniisti aseteltua mun huivit, joten niitä tulee käytettyä, kun ei oo piilossa jossain kaukana.
Tavaralle tarttee muutenkin lisätilaa, joten turhake tuo ei ole.

Kyllä. Naapurin rempan takia mun kodinrakennusvietti paheni. 


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hyvä viikko

Eilen aloitin lipaston maalausprojektin. Äsken kesken aamukahvin jatkoin hieman. Yhteen laatikkoon kiinnitin uudet nupit.
 Tätä raadannan määrää...


Monille tää puuhailu on pikkujuttu, mulle merkki siitä, että ehkä alan herätä eloon. Oon ollu poikki, kipeä ja aika iloton. 
Nyt olen varma, että vihreän laatikiston myötä löytyy riemu. 

Talousvälikatsaus. Mulla on 590 euroa. Vähän reilu kaksi viikkoa pitäis pärjätä. Jollekin toi summa voi olla hyvinkin riittävä, mä sen sijaan näen tuon haasteena. 
(Btw; se läheiseni joka osti 60 eurolla ruokaa vajaaksi viikoksi suurperheelle, väitti sen satsin riittäneen. Tolla systeemillä 590e riittää todella pitkään.)

Mutta haaste vastaanotettu. Mä selviän. 

Tällä viikolla on kivaa ohjelmaa tiedossa. Sutkautus-Elisan kanssa mennään teatteriin katsomaan Masennuskomediaa. Odotukset korkealla.
Teatterin jälkeen minä tai me menemme miehen ja tyttärensä kanssa syömään.
 Siitä kiidän hakemaan hoitomuksua ja mies tyttärineen menee bändikeikalle. (Aatelkaa. Tytär pyysi isänsä mukaan)

Okei. Yksi ohjelma tiedossa, mutta se on enemmän kuin aikoihin. Hyvä viikko!

Puuska

Kuinkakohan kauan mun maalauspuuskasta on? Kun ostin kalkkimaalia ja maalasin kaksi tuolia yöpöydiksi. Ja ostin maalia lipastonmaalausta varten? No kauan. Tänään yhtäkkiä aloinnsutimaan maalia ja mikä ihmeellisintä, irrotin laatikoiden nupit. Käytin siis työkalua. Uudet nupitkin ostin monella kympillä jo aikaa sitten.
 Kohta valmista. Viikon sisällä ellei huomenna.

Olen aika varma, että puuska sai alkunsa kämppäkateudesta. Mun uudet naapurit aloitti rempan tänään. (Eilen vietettiin entisen naapurin läksiäisiä meillä, kun ensin hoidettiin muutto. )
Uuden naapurit pistää kämpän ihan uusiksi ja kun näin kuvia tapeteista ja laatoista, niin pakko oli maalata jotain. Seiniä tekisi mieli värittää myös, mutta ehkei nyt. Noi jutut vaatii harkintaa.

Sutkautus-Elisalla oli niin inspiroiva vaatepostaus blogissa ja tuli hinku uusia vaatekaappi. Sillai "mä muutun uudeksi ihmiseksi"-tyylillä.
Kuvitelmissa lenkitän hiton hyvin käyttäytyvää koiraa coolin näköisenä upeissa vaatteissa. Tyylikkäät aurinkolasit otsalla, ikivalkoiset tennarit jalassa.
 Sitä kohti.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Tv-tärppi jne

Tv-tärppi. Tänään klo 19 tulee ihana dokkari Ennen kuin kuolen.
Nähnyt sen jo kerran, mutta uusinta ei tee pahaa.

Jos en siis valittaisi siitä, että viikon sisään jo toinen hoitolapsen päiväkyläkotiloma peruuntui. Miksi haluaisin muutamaa tuntia vapaa-aikaa?

Eilen sain traagisuuskohtauksen linssikeiton vuoksi. Ensin intoilen hyvästä ja terveellisestä ruoasta, mutta illalla se ketutti. Oikeasti olisin halunnut suklaata ja jädeä. Mut hah. En syönyt.

Tänään mietin illan ruoan fiksummin.

Ainiin, kävin Lidlissä. Ostin aineet tonnikalapastaan, lasagneen, salaattijutut, broiskun sisäfilettä ja pitsajuttuja. Meni 30e. Tarvitsee ehkä pikkutäydennyksiä, mutta näillä tää viikko. Ah taloudellisuus.

maanantai 29. tammikuuta 2018

20 e ruokaan ja 20 e viiniin??

Mitä voi päätellä siitä, että teen juuri porkkana-linssikeittoa? No sen, että alkoi pojaton viikko. Senkin ehkä, että ylitin viime viikolla viikkobudjetin lähes satasella. Ja oikeesti, en ostanut kuin ruokaa, bensaa ja pikkulaatikon viiniä.
Tällä viikolla saan siis käyttää ehkä sata euroa. Mikä tarkoittaa, bensatankin jälkeen jää 40 e ruokaan. Tai 20 e ruokaan ja 20 e viiniin. Hehhehehe.
Tänään siis linssikeittoa, kaksi seuraavaa päivää pakastimesta löytyvää kanaa. Riittänee wokkiin ja salaattiin.
Sit pitäis keksiä ne halvat ruoat loppuviikoksi. Auttakaa nyt luojan tähden.

Eilen kävin höpisemässä eksän vauvalle. Se toljotti mua vakavana ja lopulta jouduin vanhemmilta kysymään et miks toi ei vastaa mulle. Mä oon niin tottunut puheripulilapsiin, et toi puhumattomuus ällistytti. Muistin myöhemmin et vauvat ei puhu.
 Tänään mun kuopus tapasi mun sosiaalityöntekijät, kun tuli koulusta. Se puhui taukoamatta. Se kuopus. Sossuja nauratti.

Sossut varoitti hiljaisesta kaudesta. Kun nykyinen lapsi joskus lähtee, saattaa kulua kauhia aika et tulee uusi. Todellakin pakko elää säästeliäästi juuri nyt. On tainnut lukijoille käydä selväksi, kun en muusta puhukaan enää.
 Mut ku ei mulle tapahdu mitään.

Elämä on arkea. Ns työtä ja arkea. Kesäloman jälkeen olen ollut kahdeksan yötä ilman hoitolasta. En käy siis missään enkä tee mitään.
Mies just viime viikolla sanoi ettei ole ikinä katsonut näin paljon telkkaria. Arvaatte oikein: syyllistyin siitäkin.
Mun syytä tää tylsyys ja telkkarin tuijottaminen.

Jk. Olin pitkän ajan aika herkuttomalla linjalla. Viikonloppuna ketutti, niin söin joulutorttuja kasan. Ehkä 300 grammaa suklaata ja puolitoista pakastepitsaa. Tietty lihoin korkojen kanssa kaiken kolmessa viikossa laihtumani! Kyl on epää.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Ei tehä tästä numeroo

Ei tästä nyt numeroa tartte tehdä, mutta kerronpa jotain suurta. Mä kävin tänään salilla ystävän kanssa. Salilla, treenaamassa.
Kyllä taas sittenkin tais olla iso juttu.

Toinen iso juttu on se, kun eilen olin kivittämässä kaikki, koska olin pahalla tuulella.
Ruokapöydässä rauhotuin ja sanoin pojille tykkääväni niistä tosi paljon. Teinein hymyili ja sanoi et hekin tykkää musta paljon. Kyynel.

Talossa on flunssaa ja oksutautia tää viikko ja se jos joku on peestä.
Mut jee. Tänään siis elämä voitti ja uskon, että vielä voi olla kiva elämä tiedossa.
Sellanen jossa näkee ihmisiä, liikkuu ja siivoaa. Miksi lisäsin ton vikan? Mitä väliä siivoomisella on?
Mulla on instakateus. Kaikilla muilla on kauniit siistit kodit. Mä olen ainoa, jonka kodista ei voi ottaa sisustuskuvia.
Ehkä vaan ruoka....
(Tänään iltaruoka oli lämpimät leivät ja tunasalad)

maanantai 22. tammikuuta 2018

Taloudellisuuskatsaus

Säästämiseen voi sittenkin jäädä koukkuun. Toki sanon tän n.kolmen viikon kokemuksella, mutta sanon silti.
Tapahtui se uskomaton, johon en uskonut itse. Sen mahdollisuuteen. Palkka tuli tänään ja mulla oli 109 euroa tilillä vielä jäljellä. Olenkohan ikinä kokenut tällaista?
Onnellisena siirsin tuon säästön toiselle tilille.
Saattaisin olla euforinen ellen muistaisi, että maaliskuun alussa keskimmäinen pääsee ripille (rahaa menee), junnu menee korisleirille hiihtolomalla (menee jokunen kymppi), junnu aloittaa yllätyksellisesti poikkihuilun soiton (MAKSAA). Toki tässä voi kysyä itseltään miksi suostun tähän kaikkeen. Et voisko sanoa EI?
Mutku musiikissa on paljon hyvää mm. aivoille ja onhan se kiva kokeilla uutta ja hienoo et hiihtolomalla koristelee,eikä lönsi kotona.
Mutta huoh.

Itse yritän sanoa kaikelle ei, mikä nyt vain maksaa mitään.
 Kauppavinkkejä sain siskolta, jonka taloudessa viisi lasta. Sekin oli optimistisesti ostanut lähes viikon ruoat kuudella kympillä. (Kanaa jauhelihaa nakkeja makkaraa leipää pastaa perunaa jne)
Oltiin että ooh ja aah noinko halvalla voi kaikki ruokkia. Silti molemmat tiedetään et noi lapset syö paljon ja kuitenkin koko ajan saa juosta täyttämässä kaappia. Mut olihan se innostava ajatus et 60 e/5vrk.

Tänään meillä on nakkikeittoa. Olen myös ostanut omppuja ja rahkapurkkeja ja lisää leipää. Jos päästäis alkuun tässä viikossa.
Mitä seuraavat kuusi päivää syödään? Kuinka halvalla aion selvitä? Mitä meillä syötäisiin? Mitä teillä?

Eilen tein the avokadopastaa ekaa kertaa ikinä. Ihan hyvää se oli, mut miksi se muka niin ihmeellistä oli, et koko suomi sekosi?
Mutta voi tehdä toistekin.
Jännä huomata,et koko lapseton viikko syötiin kasvisruokaa, mitä nyt puokkiin yksi pepperonipitsa.

Viikonloppu oli mun harvinainen vapaavilo. Perjantaina ajoin autoa, kävin äidin luona kahvilla, istuin pari h ystävän seurana autossa, vein ystävän junalle, hain miehen junalta.
Illalla aioin saunoa yksin ja katsoa netfliXiä, mutta sainkin saunaseuraksi parikymppisen mimmin, kun meidän miehet saunoi naapurissa. Se oli aika kivaa. Vaikka salaa kaipasin rauhaa.

Lauantaina nukuin sataan suurin piirtein. Päiväsaunottiin.
Illalla mentiin ystävän miehen viisikyppisille. Hauskaa oli ja onneksi ei mennyt liian myöhään.
Eilen taas lähinnä lojuin.

Ei mennyt viikonloppu haaskuun.

Tänään olen terve! Aloitan sen jumppahaasteen uudestaan. Sen joka jäi kesken, kjn sairastuin. Kaksi viikkoa sitten!

Uusi viikko ja uusi alku. Jee ja huraa.

torstai 18. tammikuuta 2018

Anna valon loistaa ja syö juureksia

Vakava uunijuuresrakkaus on syttynyt.
 Toissapäivänä bataatti/palsternakka tikkuja kera fetan ja tsatsikin.

Eilen bataattia, porkkanaa, sipulia ja punajuurta samoilla lisukkeilla.
 Aah.




Mun influenssa alkaa olla loppusuoralla. Kohta rakastan elämää ja aloitan jonkun puuskan.
 Tänään lakkaan kynnet pitkästä aikaa. Kyllä, voi olla niin kipeä, ettei edes kynsissä ole väriä.

Kaksi viikkoa sitten tein sen lupauksen, että pukeudun väreihin. Mitä olen tehnyt? Käyttänyt harmaita ja mustia vaatteita. Onneksi kevyttoppis on oranssi.

Nyt ryhtiä elämään. Kuten kaverini juuri kirjoitti: anna sisäisen valon loistaa


Jk. Ma on palkkapäivä ja mun tililla on 200e. Ennenkuulumatonta.
Vielä ehdin törsää, mutta en kaikkea. Todella häkellyttävää t.martta

tiistai 16. tammikuuta 2018

Instapohdintoja

Eikö missään saa olla rauhassa? Onko normaalia, että instassakin saa komeilta miehiltä Hei-viestejä?
Onneksi en niihin vastaa, koska en tarvitse enempää komeita miehiä.
Mä luulin et instassa katellaan kauniita kuvia hyvin epäseksuaalisessa mielessä.

Edelleenkin ongelma on se, etten ole visuaalinen ihminen. Ihan tarkoituksella kuvaan huonoja kuvia huonoilla rajauksilla ja annan ymmärtää olevani huoleton ja ihmisenä raakile.
Oikeastihan en osaa kuvata ja kadehdin kaikkia, jotka osaa.

Luulen että yhtäkään kaunista maisema tai asetelmakuvaa ei tulla näkemään.
Vain epätäydellistä inhimillisyyttä.
Blogihuivi sentään jo kuvattuna. Olen kuulevinani, kuinka kansa kohisee.

Salainen paheeni on seurata entisen ihastukseni elämää vaimonsa instan kautta. Se on jotensakin hauskaa.
Käsi pystyyn. Olenko ainoa?

@notsobadperson

lauantai 13. tammikuuta 2018

Käänteisshoppailija

Mä sit tosiaan palautin Lindexiltä tilatut vaatteet. Eikä siinä vielä kaikki: kävin äsken Itiksessä palauttamassa edellisviikon aleostokset.

Muistan kun viime viikolla niissä aleissa pyörin. Ajattelin et alet on jotenkin murheellisia. Myydään kamaa, jota kukaan ei halunnut.
 I rest my case.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Säästämisguru ja #leuhkat eväät

Jos vain tietäisin mitä olen tehnyt oikein, niin kertoisin. Olen tuijottanut nettipankkia kolmesti päivässä ja pähkäillyt, mitä ihmettä on tapahtunut, mutta ei vaan ratkea. Nimittäin se, et kuin mulla vieläkin on "paljon" rahaa tilillä, vaikka palkkapäivään on puolitoista viikkoa.
Eikä tässä vielä kaikki. Tänään sain 250e kilometrikorvauksia ja siirsin ne suoraan säästötilille, koska MUN RAHAT EI OLE LOPPU.
JOS mitään älyttömän yllättävää ei tapahdu, niin saatan saada seuraavan palkan tullessa " vanhat rahat" säästötilille myös.
Kihisen jännityksestä. Kuinka säästeliäs kykenen olemaan seuraavan viikon. Kuinka suuren potin saan säästöön? Kuinka mä kestän tätä jännitystä.

Varmaan arvaatte, että tässä suuressa innossa todellakin palautan harhaostokseni, joista eilen puhuin. Aah. 25 e takaisin paljettipuserosta. Sillä summalla saan Lidlistä säkillisen uunijuuresaineita.

Tästä pääsen Kinttupolku-Marikan #leuhkateväät haasteeseen.
Leuhkitaan viikon eväillä ja lounailla, kuka milläkin. Saadaan vinkkejä, mitä syödä kun tekee mieli jotain ja mikä parasta, toisten lounas/päivällisvinkit inspaa aina.

Olen täpinöissäni, että ensi viikolla pojat on isäviikolla ja saan koko viikon syödä hyvin ja halvasti ihan kaikesss rauhassa.
Rakas läheiseni juuri kirosi kuinka ärsyttäviä on ne viikot kun talossa on viisi lasta ja koko ajan saalaukata kaupassa.
Mäkin olin omasta mielestäni ollut fiksu ja ostanut kaapit täyteen ruokaa poikia varten. En tajua miksi silti käyn joka päivä kaupassa täydentämässä varastoa. "Äsken täällä oli leipää ja kinkkua. Oho mihin juusto on mennyt? Mitä ..tua, söittekö te muropaketin vuorokaudessa". Niinku tällasta.

Niin, selailtuani siis sitä nettipankkia tajusin jotain. En ole käynyt muualla kuin ruokakaupassa ja sielläkin yrittänyt olla fiksu. Et siinä ne rahat kai säästyy sitten.
 Flunssassa on puolensa siis.

Jk. Olen ehtinyt jokusen päivän miettiä niitä aleostoksia ja kirkkasti tajusin sen, miksi mä palautan ne vaatteet. Kun en nyt vaan yhdestäkään vaaatteesta ole ajatellut, että laitan tän heti päälle. Kuka nyt muunlaisia vaatteita haluaisi?

torstai 11. tammikuuta 2018

Vaatekriisejä ja muuta arkista

Järkyttävä flunssa ollut koko viikon. En ole muuta tehnyt kuin maannut sohvalla ja ajanut autoa. Olen raato. Urheilu tietysti jäi, mutta kunhan tokenen, niin sitä suuremmalla innolla jatkan. Joohan?
Aika koomista, että kun aloitin vitamiinien syönnin ja lisäsin terveellisiä ruokia, niin sitten flunssa paheni. 
Nyt mieskin on sairas ja yrittäjänä toki töissä. Kiittelee sitä, että on istumatyö edes. 

Flunssa vei tehokkaasti ruokahalun ja jaankin ruokavalio-oppeja, jotka sain tällä viikolla taudilta. Ota lautasellinen ruokaa ja syö siitä vain puolet. Syö ruisleipää avokadolla. Juo smoothieita. Älä syö mitään epäterveellistä, koska se ei maistu miltään kuitenkaan. Sama sit syödä puolikkaita terveysruokia. 
 Pari kiloa tipahtanut tällä metodilla.

Tilasin huvikseni Lindexiltä alevaatteita ja tod.näk kaikki menee palautukseen. 
Olen pitkään haaveillut tyllihameesta ja nyt sellaisen sain. Ihan ok se oli päällä, mutta missä mä sitä käytän? Prismassa? Kahvilassa? Siis oikeasti. 
Toisekseen, mä olen kohta 50v ja ehkei tyllihame enää ole ihan ok. Toki jos olisin joku ihana fantastinen julkkis, niin sitten ehkä. Mutkumäoonmä. 

Kapp ahlista ostin tosi vitsikkään vaaleanpunaisen paljettipaidan pari viikkoa sitten, mutta senkin taidan palauttaa. Syyt samat kuin yllä. 
 Kuuluuko mun ryhtyä tylsäksi tosikoksi vai onko tämä vain realismia. Mitä mä teen överivaatteilla kun en koskaan käy missään?
Jospa hankin vain lisää juoksuhousuja, kun niissä mä näköjään kaikki päiväni kuljen. Raskas huokaus. 
 
Mut jee, taloudellisuuskausi on sujunut hyvin. Pelottaa kirjoittaa sitä, koska se voi manata yllätysmenon jostain kulman takaa.
Tajusin, että mun pitäisi saada 800 e vähintään säästöön ennen toukokuista matkaa. Sen verran mä menetän kahden viikon loman aikana palkasta. Ei pikkuraha mulle.

Eli kyllä, vaatteet menee palautukseen. Niilläkin kympeillä saan monta hyvää ruokaa. 

tiistai 9. tammikuuta 2018

Prinsessaksi tahtoisi en

Mä en haluaisi olla Meghan Markle.
Aatelkaa, satutte rakastumaan punapäiseen englantilaispoikaan ja sen myötä luovutte paljosta.
Näyttelijäntyöstä, sometileistä ja sen myötä ehkä monesta kaverista lopulta, joudutte pukeutumaan tätimäisesti polvipituisiin vaatteisiin ja sit tää dealbraker, ei saa käyttää tummaa kynsilakkaa vaan joudut tyytymään vaaleisiin lakkoihin.
 Kohta Harry katsoo vaimoaan ja miettii et missä mun hottis tyttis on, kuka toi täti on.

Vaihdossa saat vankilaelämän kuninkaallisena. Ei saa tehfä mitään kivaa, mut joutuu käymään ikävystymässä tylsissä tilaisuuksissa ja hymyilemään kauniisti.

Mä oikeasti haluisin tietää mitä noi kuninkaallisiksi naidut naiset miettii. Että onko se wörttiä, kuten poikani sanovat.
 Entä jos ne osaa rakastaa enemmän kuin mä, et ne kestää kaiken, kunhan saa elää miehensä kanssa.

Kävikö selväksi, että mulla ei ole prinsessahaaveita?

perjantai 5. tammikuuta 2018

Tämä Glorian pääkirjoitus nauratti, kun tässä samalla juon ei niin hyvää-smoothieta. Vahingossa ei niin hyvää. Tavoite oli parempi.
Mut saanpa vitamiineja silti. Päälle vaiks rivi suklaata.

Rakkaan ystävän kanssa sovittiin, että alamme käydä yhdessä salilla kerran viikossa. En hanki vuosijäsenyyttä tai mutään. Korkeintaan kymppikortin.
Kerta viikkoon on pop.

Glorian pääkirjoitus innoitti yhteen uuden vuoden lupaukseen. Pukeudun värikkäämmin.
Eli näin:
Ei näin:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Jk. Jo kolme jumppaa takana!

torstai 4. tammikuuta 2018

Mä olen tosi hyvä

Sakn äsken Ahaa-elämyksen. Se on niin tyhmän yksinkertainen, että nolottaa edes mainita.
En ole kuukausiin urheillut yhtään. Jos nyt siis teen pikkaisenkin kotijumppaa, esim sen minkä eilen mainitsin, niin  sehän on 100% enemmän kuin aiemmin. Eli jo kuukaudessa mä kehityn ja olo paranee.
Olin ihan unohtanut et pohjalta on paras lähteä.

Mutta kuten jo sanoin ; Nyt mä menen vain terveys edellä enkä haihattele mitään.

Aamulla söin ruisleipää ja megalomaanisen terveellistä ja vahingossa pahaa smoothieta chian siementen kera.
Lounaaksi maailman parhaita uunijuureksia ja kanaa.
Kolme pätkis-konvehtia, jotka mainitsen siksi, ettette luule mun olevan jollain kuurilla.

Pakko kertoa mun suosikkijuttu.
Viime viikolla meille halus tulla miehen poika avokkinsa kanssa iltaa istumaan. "Miniän" kanssa synkkaa, joten aika paljon oltiin kahden höpisemässä tyttöjuttuja. Sain kuulla pojan sanoneen, että hän on lähentynyt isänsä kanssa ja tutustunut paremmin MUN myötä. Ja että mies on muuttunut paljon sen jälkeen, kun tutuistui muhun ja muutti tänne.

MEIKÄ!!!!  Hymiö.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Terveys edellä

En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta eilen vahingossa innostuin ajatuksesta, että laittaisin itseni parempaan kuntoon.
Ystävän luona sain eilen ihanaa terveellistä smoothieta ja mukaani vitamiineja ja viherjauhetta. Kävin apteekissa ja ostin lisää vitamiineja ja sinkkiä. Kyllä, olen taas flunssassa ja en enää jaksa.
 Aamulla söin smoothieta, jossa teelusikallinen viherjauhetta marjojen joukossa. Lounaaksi salaattia kuten aina.
Illalla kasvissosekeittoa runsaalla valkosipulilla on aikomukseni.

Mä haluan olla terve. Se on mun suurin haave.

Toinen kaveri kävi äsken teellä ja innosti mukaan Anna-lehden kuntohaasteeseen. Joka päivä lankkua, kyykkyjä ja punnerruksia. Muutaman päivän välein on jostain noista taukopäivä, mutta treeni joka päivä noin muuten.
Täydellinen haaste mulle, joka ei ole liikkunut kuukausiin.
Kesken kahvittelun vedettiin ekan päivän ohjelma. 20 sek lankkua, 50 kyykkyä ja 5 punnerrusta. Ton pystyi tekemään nenä tukossakin.

Selailin taas instassa taina's lifestyleä. Tää tyyppi, jonka lapsilla oli ne erikoiset nimet, joista kirjoitin.
Niillä koko perhe on vegaaneja, joka saanut alkunsa tän Tainan nivelreumasta. Koko perhe syö raakaruokaa ja aamiainen aina hedelmiä ja tokikin herkuttelevat lehtikaalisipseillä.
Ihan superärsyttävää, mutta kiinnostavaa.
Mullahan on nivelreuma, mutta en ole koskaan ruokavaliota rukannut sen mukaan uusiksi. Tiedän kyllä, että ruokavaliolla on väliä, mutta että vegaaniksi....
Kauhean kiehtovaa silti.

Mitään en lupaa, mutta yritän nyt kaiken tehdä terveys edellä.