tiistai 29. syyskuuta 2015

Hottikset yök en syömässä

Rakkaat kanssa-hottikset. Alkakaas kehitellä ideoita Yök en syö-dokumenttia varten.

Eilen kävin hämmentävimmän keskustelun ever. Olin tälle dokkarihepulle näyttänyt blogipostauksen Hottiksista keittiössä. Ihan vaan naurattamismielessä.

Se heppu kirjoitti: Se ruokaohjelmaideo oli helvetin hyvä.

Olin että what? Sehän oli vaan tyhmää läppää.

Heppu: Ne on monesti parhaita
Olisko sulla kavereita halukkaina siihen mukaan. Ja onko teillä ideoita, mitä puhutte niistä kirjoista tai ylipäänsä?

Mä  nauroin, ettää meitähän on lauma tätä ideoimassa,  ja suuri osa vielä aikas älykköjä. (en minä)

Dokkariheppu: Pitää sitten kuvata pois kuleksimasta

Minä: läpällähä me tota vaan

Heppu:No läpällä läpällä, mutta kunnolla.
Se vois olla osa isompaa kokonaisuutta.

Ketkä kaikki on innolla mukana???
Ideoimassa.

jk. Hauskin tässä on se, et se ei tiennyt et ehdittiin jo kaavailla tätä dokkarin aiheeksi. Se keksi sen itse!




maanantai 28. syyskuuta 2015

Löytö! Minä!

Mut on kuulkaas niin löydetty. NIIN NIIN löydetty!

Tutustuin yhteen nuoreen heppuun, joka opiskelee dokumentin tekoa  ja jonkun verran juteltu mm.dokumentin aiheista.
Tyypille paljastin itse bloggaavani ja kauhean kinuamisen jälkeen suostuin antamaan näytteen tasottomista jutuistani.

Laitoin tämän:

IDEA:
Mä tajusin tänään, että mun on kirjoitettava best seller, josta tehdään leffa, tv-sarja, näytelmä ja tietysti jenkkeihin tehdä oma versio kaikista näistä ja sitten saan elellä lopun elämääni rauhassa. 
 Kotona raapustelen joitakin rivejä kun siltä tuntuu, leivon pullaa kotiin palaaville lapsille ja heti jos joku korottaa ääntään, mä lähden kävelylle. Päätellen viime päivien menosta, mä kävelen paljon ja usein. 

Best seller kertoisi naisesta, joka alun alkujaan oli hauska ja iloinen, mutta josta aikojen saatossa tulee tylsä kuivimus, joka laskee päänsä pöydälle ja sanoo "en jaksa". (Tän naisen tosi kuvitteellinen esikuva tänään olis voinu itseltään ja lapsiltaan kysyä "Miksi olen muuttunut tällaiseksi" ja sen naisen kuvitteellinen aviomies olis sanonut painokkaasti "niinpä".)

Mutta koska se nainen on pohjimmiltaan fiksu ja tosi syvällinen pinnallisen kuorensa alla, hän tajuaa olevansa hyväosainen ja pilalle hemmoteltu ja pyrkii paremmaksi ihmiseksi. Saa huikean ajatuksen, jolla parantaa omansa ja kaikkien lähimmäistensä elämän, saa nobelin ja oscarin ja ruusuja...
Tai jotain. Jotain se nainen keksii. Huikean kiehtovia tapahtumia, oivalluksia ja tietysti kasvua ihmisenä luvassa. Lopussa se nainen kuolee, ja siitä kirjoitetaan niin liikuttava negrologi lehteen, että se nainen sen lukiessaan olisi voinut sanoa "olin minä sittenkin aikamoinen". 

VASTAUS:
Tossahan vois olla ideaa.Tehdään Bukowskimainen novelli tuosta ja sitten myös käsis, josta dokumentti, mikä olis oikeasti käsikirjoitettu elokuva.


Niin, mitäs sanotte. Sain nyt ohjeen kehittää perslihaksia ja  istua kirjoittamassa. Kärsivällisyyttäkin voi kuulemma kehittää.

jk. Voiskohan Hottiksien keitttiöshown ideoinnista tehdä dokumentin?

maanantai 21. syyskuuta 2015

Pinnallinen hyvinvointi

Hottikset keittiössä on nyt ajatuksissani hieman taka-alalla, koska olen taas sillä  Kehokuurilla, josta ennenkin kohkasin. Kyllästyin siihen, että herkuttelen liikaa ja juon viiniä liikaa. Liian usein siis, ei määrällisesti liikaa.
Halusin katkaista huonon elämän ja virkistyä. Nyt on kuudes päivä menossa ja kaikki on more than perfect. Olo virkeä ja kevyt ja tavoitefarkut solahtaa jalkaan.
Kolmen viikon kuluttua pääsenkin kuulkaas housukaupoille uusia ostamaan. Koska olen niin pieni sitten.
Et Bile-Dani, täältä tullaan. Näytän mihin läskiperseestä on. Buahhahahah! Se oli vitsi.

Viikonloppu oli hieman urheilullisempi kuin viime aikoina. Lauantaina käveltiin kaverin kanssa puolitoista tuntia ja eilen toisen kaverin kanssa  illalla tunnin lenkki.
Olo onnellistui. Rakastan kävellä ystävien kanssa. Juttu kulkee aina paremmin polulla. Etenkin kun lapset ei keskeytä.

Ihanne elämässä lenksaisin aamulla tunnin jonkun kanssa, päivällä tekisin nelisen tuntia töitä ja illalla lenksaisin taas tunnin.
Tarvitseeko elämässä  sen suurempia tavoitteita?

Sutkautus-Elisa kertoo olevansa uuden kynnyksellä. Että kohta tulee jotain, joku oivallus.
Mulla on sama olo.  IHAN IHAN kohta mä keksin jotain tai mut löydetään. Joku ovelle kolkuttaa ja sanoo tarvitsevansa juuri minun ylivertaista persoonaani, tai hänen elämänsä/firmansa kaatuu.
Onko se joku teistä? Kuka tarvitsee mua ja mihin? Paljonko siitä maksetaan? Elänkö mä sillä? VAi alanko freelancer miksi vain?
Joku musta nyt on tultava.Vaikka toki nykyinenkin miellyttää. Olosuhteet ei niinkään. Jos totta puhutaan.
 Inspiraatiota hain yhdeltä vanhalta tutulta, jonka luona saunoin pari viikkoa sitten. Hän opiskeli oppisopimuksella tässä joku aika sitten itselleen uuden ammatin. Kiinnosti kuulla millaista se on. Olisiko minusta siihen? Kunhan nyt keksis mikä musta pitää tulla.
 (Kirjailija! Keksin jo kirjalle nimenkin:  Nainen, joka halusi olla jouluaatto)

Keskityn tässä löytämistä odotellessani hyvinvointiin. Ensin tähän pinnalliseen, sitten henkiseen.

Ja laskuri tikittää. Tasan viisi viikkoa  siihen, kun täytän 45v.  Miksi mä  luulen, että  se on SE juttu, mikä muuttaa kaiken.
Mitäköhän mä saan lahjaksi? (En mitään. Mutta universumi vois lähettää  jotain)

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Keski-ikäinen nainen rokkaa

Mä olen todella paljon miettinyt meidän Hottikset keittiössä -ohjelmaa. Voidaanko me kaikki olla  yhtä aikaa keittiössä, vai pitääkö meidät jakaa eri viikoille? Voitaisiinko kuitenkin olla yhdessä kaikki. Jos Marika kokkaa, kun osaa, Rouva Kepponen leipoo mokkapaloja vieressä, Elisa istuu pöydällä ja me muut makoillaan vaikka pöydän alla. Se ratkaisisi senkin ongelman, joka uusimmalla jäsenellämme on, pituuden siis.
Mutta olen miettinyt pitäisikö meillä  käydä ajankohtaisia vieraita? Millaisia vieraita? Ehkä vain karismaattisia miehiä. Miinus H. Harkimo.

Hei, kokkiohjelmista tuli mieleen. Olin perjantaina lähes ulkomailla.Ystäväni jos toisenkin kanssa käytiin Viiskulmassa, Woaah! Oli jännä fiilis istuskella, kun ohi käveli toinen toistaan kauniimpia ja coolimpia ihmisiä. NYT vasta tiedän, miltä hipsterit näyttää.
Olimme Old Skifferissä ja selvästi valinta oli in, koska  sisään asteli rouva avokadopasta, uuden hoitonsa/kihlattunsa kanssa.
Olen nyreissäni koska avokadopasta ei hymyillyt minulle aurinkoisesti, olenhan häntä sentään hieman kehunut blogissani. (mitä välii et blogi on anonyymi ja tuskin hänen lukulistallaan)

Old skifferin listalla oli aika erikoinen salaatti.Luultavasti sitä voisimme ohjelmassa syödä pöydän alla.  Salaatin nimi oli Bloody mary ja siinä oli salaattia, tomaattia, simpukkamehua ja vodkaa.
Sanaton!

Näin tärkeitä olen miettinyt.

Loppuun kevennys kaiken tämän asiapainotteisuuden jälkeen.
Nuori komea foreigner (kyllä ulkomaalainen) totesi minulle "you look very hot". Totesin vain, että "so I've been told".
Vapise Bile-Dani. Keski-ikäinen nainen kuulkaan rokkaa!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Hottikset keittiössä

Minä se jaksan olla urheilu-optimisti. Tänä aamuna laitoin juokstrikoot jalkaan heti aamusta. Ihan hurjan paljon todennäköisempää liikuttaa pebaansa  trikoissa, kuin farkuissa,
Vaikka ei se vaatteista aina ole kiinni. Eilen katselin telkkaria kylpytakissa ja samalla kyyykkäilin ja punnersin.

Huomaatteko, yritän nousta flegmaattisuudesta?

Eilen olin kampaajalla aamulla. Mun kampaajan kanssa juteltiin tietysti Hottiksista. Tietysti eniten puhuttiin Bile-Danista, jolle  peräänkuuluttaisin kyllä hieman nöyryyyttä, btw.
Mutta hieman kykenin ymmärtämään pojan ajatusmaailmaa. Itsevarmuus on paras avu. Hekottelin kampaajalle, että teoriassa  mäkin kyllä saisin "kenet" vaan, jos haluaisin, jos  vaan päättäisin.
Vedet silmissä pärskittiin, kun kuviteltiin kakkoskautta, jossa olisi 45v minä jakelemassa  viisauksia aiheesta. Bile-Pinkki 45v.
Perheelle kerroin asiasta illalla ja ne kuulemma pesis kätensä musta, jos Hottikseksi ryhtyisin. Outoja, rajoittavat vanhan äidin elämää.

Kinttupolku -Marika  lämpeni tälle aiheelle, koska haluaa ehdotttomasti mukaan. Vai oliko se niin, ettei todellakaan haluaisi. :D

Mä haaveilen että nostetaan naftaliinista ohjelmaformaattimme "Yök en syö", jonka uusin nimi on joku "kuka tätä paskaa söisi".
Voisiko yhdistää tän koko perheen ruokaohjelman ja Keski-ikäiset Hottikset. Elävästi muistan, miten aikanaan  idea oli, että Elisa  istuskelee babydoll päällään pöydällä ja kaikki miehet kuolaa ruutujen ääressä.
Mun piti puhua ja selostaa eli juontaa ja Marikan piti hoitaa työosuus.
Edelleen pidän kiinni näistä rooleista. Nyt Marikan rooli vain kasvaa ja hän pilkkomisen lomassa selostaa kuinka  "naama on kuosissa ja kaikissa  vaatteissa näytän hyvältä".
Minäkään en tyydy enää vain selostajan rooliin, vaan haluan kaivaa artisokkia purkista ja imeskellä öljyisiä sormiani  eroottisesti.

Koska emme ole vain pinnallisia hömppiä, niin pilkkomisen lomassa tietysti keskustellaan kirjallisuudesta. Lähes kaikki teistä mukanaolijoista on kirjafriikkejä...
Ketkä tulee mukaan ja mikä on teidän vahvuus! Ilmoittautumisia vastaanotetaan!

Instajulkkis

Minuuttini julkkiksena- olo.
Äsken osui silmäni Sutkautus-Elisan Instaan. Siellä oli kuvassa ihanan ihana Korsin veska kuvatekstinä "Kenelle tää sopisi".
Kolme ihmistä kommentoinut, että P:lle.

En tiedä miksi se niin ilahdutti. Sekö, että kolme tuntee mut alun alkujaan blogista ja nyt tuntee mut jo noin hyvin.
Rakkaus huokuu soluistani juuri nyt. Ajatelkaa, on some kuin paska tahansa, täältä voi silti tehdä myös löytöjä! Ihania hauskoja kiinnostavia ihmisiä.

Jk. Laukku oli pinkki, kuis muutenkaan

maanantai 7. syyskuuta 2015

Ole aina p...n näköinen

Se on kuulkaas joskus hyvä, että lapset vähän sairastaa flunssaa. Jos Sutkautus-Elisan lapsi ei olisi kipeä, en nyt aamulla pääsisi sinne kävelylle ja kahville.  Emme henkisen kaksoseni kanssa ole nähneet pariin kuukauteen ja selvästi minä tarvitsen tyylineuvoja ja Elisa neuvoa siihen, ettei banaanilaatikoihin pidä pukeutua.


Minä olen näköjään ollut kateissa. Mulla joko on paljon sanottavaa tai sitten ei yhtään mitään. Kadehtien vain luen muiden blogien kiinnostavia juttuja ja huokailen "pystyisinpä samaan".

Elämä ollut aikamoista aaltoa. En ole kauhean onnellinen tai seesteinen ollut. Hetkittäin toki hysteerisen hyväntuulinen.
Olen pakkomielteenomaisesti tavannut ystäviä, joita en ole aikoihin nähnyt. Kun tilaisuus tullut, olen paennut kotoa. Leffaan, syömään, kahville.
Kotona olen pakon edessä paljon, koen ahdistusta, jos en pääse välillä pois.
 Ärsyttänyt että saadakseen taukoa, pitää poistua kotoota.
Ja toisaalta, nyt kun aamupäivisin saan olla yksin kotona, olen ahdistunut siitä ettei ole MITÄÄN.

Kuulostaa toivottomalta, eikös vaan.

NO, ei elämä pelkkää kurjuutta ole. Viime päivät  olleet, joku kumma synkkämielisyys vaivannut.

Mutta sehän lähtee sillä, kun Elisan luokse hurautan. Lenkki ja kahvi ja  syvällisen pinnalliset puheenaiheet...

Loppuun siteeraus uudesta suosikkikirjastani Pariisitar, missä ja milloin vain.

"Ole aina pantavan näköinen. Kun menet leipomoon sunnuntaiaamuna, ostamaan tupakkaa keskellä yötä tai kun odotat lapsia koulun edessä. Eihän sitä koskaan tiedä."

Näin seitsemän viikkoa vaille 45-vuotiaalle toi on hyvä tavoite!