tiistai 30. tammikuuta 2018

Tv-tärppi jne

Tv-tärppi. Tänään klo 19 tulee ihana dokkari Ennen kuin kuolen.
Nähnyt sen jo kerran, mutta uusinta ei tee pahaa.

Jos en siis valittaisi siitä, että viikon sisään jo toinen hoitolapsen päiväkyläkotiloma peruuntui. Miksi haluaisin muutamaa tuntia vapaa-aikaa?

Eilen sain traagisuuskohtauksen linssikeiton vuoksi. Ensin intoilen hyvästä ja terveellisestä ruoasta, mutta illalla se ketutti. Oikeasti olisin halunnut suklaata ja jädeä. Mut hah. En syönyt.

Tänään mietin illan ruoan fiksummin.

Ainiin, kävin Lidlissä. Ostin aineet tonnikalapastaan, lasagneen, salaattijutut, broiskun sisäfilettä ja pitsajuttuja. Meni 30e. Tarvitsee ehkä pikkutäydennyksiä, mutta näillä tää viikko. Ah taloudellisuus.

maanantai 29. tammikuuta 2018

20 e ruokaan ja 20 e viiniin??

Mitä voi päätellä siitä, että teen juuri porkkana-linssikeittoa? No sen, että alkoi pojaton viikko. Senkin ehkä, että ylitin viime viikolla viikkobudjetin lähes satasella. Ja oikeesti, en ostanut kuin ruokaa, bensaa ja pikkulaatikon viiniä.
Tällä viikolla saan siis käyttää ehkä sata euroa. Mikä tarkoittaa, bensatankin jälkeen jää 40 e ruokaan. Tai 20 e ruokaan ja 20 e viiniin. Hehhehehe.
Tänään siis linssikeittoa, kaksi seuraavaa päivää pakastimesta löytyvää kanaa. Riittänee wokkiin ja salaattiin.
Sit pitäis keksiä ne halvat ruoat loppuviikoksi. Auttakaa nyt luojan tähden.

Eilen kävin höpisemässä eksän vauvalle. Se toljotti mua vakavana ja lopulta jouduin vanhemmilta kysymään et miks toi ei vastaa mulle. Mä oon niin tottunut puheripulilapsiin, et toi puhumattomuus ällistytti. Muistin myöhemmin et vauvat ei puhu.
 Tänään mun kuopus tapasi mun sosiaalityöntekijät, kun tuli koulusta. Se puhui taukoamatta. Se kuopus. Sossuja nauratti.

Sossut varoitti hiljaisesta kaudesta. Kun nykyinen lapsi joskus lähtee, saattaa kulua kauhia aika et tulee uusi. Todellakin pakko elää säästeliäästi juuri nyt. On tainnut lukijoille käydä selväksi, kun en muusta puhukaan enää.
 Mut ku ei mulle tapahdu mitään.

Elämä on arkea. Ns työtä ja arkea. Kesäloman jälkeen olen ollut kahdeksan yötä ilman hoitolasta. En käy siis missään enkä tee mitään.
Mies just viime viikolla sanoi ettei ole ikinä katsonut näin paljon telkkaria. Arvaatte oikein: syyllistyin siitäkin.
Mun syytä tää tylsyys ja telkkarin tuijottaminen.

Jk. Olin pitkän ajan aika herkuttomalla linjalla. Viikonloppuna ketutti, niin söin joulutorttuja kasan. Ehkä 300 grammaa suklaata ja puolitoista pakastepitsaa. Tietty lihoin korkojen kanssa kaiken kolmessa viikossa laihtumani! Kyl on epää.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Ei tehä tästä numeroo

Ei tästä nyt numeroa tartte tehdä, mutta kerronpa jotain suurta. Mä kävin tänään salilla ystävän kanssa. Salilla, treenaamassa.
Kyllä taas sittenkin tais olla iso juttu.

Toinen iso juttu on se, kun eilen olin kivittämässä kaikki, koska olin pahalla tuulella.
Ruokapöydässä rauhotuin ja sanoin pojille tykkääväni niistä tosi paljon. Teinein hymyili ja sanoi et hekin tykkää musta paljon. Kyynel.

Talossa on flunssaa ja oksutautia tää viikko ja se jos joku on peestä.
Mut jee. Tänään siis elämä voitti ja uskon, että vielä voi olla kiva elämä tiedossa.
Sellanen jossa näkee ihmisiä, liikkuu ja siivoaa. Miksi lisäsin ton vikan? Mitä väliä siivoomisella on?
Mulla on instakateus. Kaikilla muilla on kauniit siistit kodit. Mä olen ainoa, jonka kodista ei voi ottaa sisustuskuvia.
Ehkä vaan ruoka....
(Tänään iltaruoka oli lämpimät leivät ja tunasalad)

maanantai 22. tammikuuta 2018

Taloudellisuuskatsaus

Säästämiseen voi sittenkin jäädä koukkuun. Toki sanon tän n.kolmen viikon kokemuksella, mutta sanon silti.
Tapahtui se uskomaton, johon en uskonut itse. Sen mahdollisuuteen. Palkka tuli tänään ja mulla oli 109 euroa tilillä vielä jäljellä. Olenkohan ikinä kokenut tällaista?
Onnellisena siirsin tuon säästön toiselle tilille.
Saattaisin olla euforinen ellen muistaisi, että maaliskuun alussa keskimmäinen pääsee ripille (rahaa menee), junnu menee korisleirille hiihtolomalla (menee jokunen kymppi), junnu aloittaa yllätyksellisesti poikkihuilun soiton (MAKSAA). Toki tässä voi kysyä itseltään miksi suostun tähän kaikkeen. Et voisko sanoa EI?
Mutku musiikissa on paljon hyvää mm. aivoille ja onhan se kiva kokeilla uutta ja hienoo et hiihtolomalla koristelee,eikä lönsi kotona.
Mutta huoh.

Itse yritän sanoa kaikelle ei, mikä nyt vain maksaa mitään.
 Kauppavinkkejä sain siskolta, jonka taloudessa viisi lasta. Sekin oli optimistisesti ostanut lähes viikon ruoat kuudella kympillä. (Kanaa jauhelihaa nakkeja makkaraa leipää pastaa perunaa jne)
Oltiin että ooh ja aah noinko halvalla voi kaikki ruokkia. Silti molemmat tiedetään et noi lapset syö paljon ja kuitenkin koko ajan saa juosta täyttämässä kaappia. Mut olihan se innostava ajatus et 60 e/5vrk.

Tänään meillä on nakkikeittoa. Olen myös ostanut omppuja ja rahkapurkkeja ja lisää leipää. Jos päästäis alkuun tässä viikossa.
Mitä seuraavat kuusi päivää syödään? Kuinka halvalla aion selvitä? Mitä meillä syötäisiin? Mitä teillä?

Eilen tein the avokadopastaa ekaa kertaa ikinä. Ihan hyvää se oli, mut miksi se muka niin ihmeellistä oli, et koko suomi sekosi?
Mutta voi tehdä toistekin.
Jännä huomata,et koko lapseton viikko syötiin kasvisruokaa, mitä nyt puokkiin yksi pepperonipitsa.

Viikonloppu oli mun harvinainen vapaavilo. Perjantaina ajoin autoa, kävin äidin luona kahvilla, istuin pari h ystävän seurana autossa, vein ystävän junalle, hain miehen junalta.
Illalla aioin saunoa yksin ja katsoa netfliXiä, mutta sainkin saunaseuraksi parikymppisen mimmin, kun meidän miehet saunoi naapurissa. Se oli aika kivaa. Vaikka salaa kaipasin rauhaa.

Lauantaina nukuin sataan suurin piirtein. Päiväsaunottiin.
Illalla mentiin ystävän miehen viisikyppisille. Hauskaa oli ja onneksi ei mennyt liian myöhään.
Eilen taas lähinnä lojuin.

Ei mennyt viikonloppu haaskuun.

Tänään olen terve! Aloitan sen jumppahaasteen uudestaan. Sen joka jäi kesken, kjn sairastuin. Kaksi viikkoa sitten!

Uusi viikko ja uusi alku. Jee ja huraa.

torstai 18. tammikuuta 2018

Anna valon loistaa ja syö juureksia

Vakava uunijuuresrakkaus on syttynyt.
 Toissapäivänä bataatti/palsternakka tikkuja kera fetan ja tsatsikin.

Eilen bataattia, porkkanaa, sipulia ja punajuurta samoilla lisukkeilla.
 Aah.




Mun influenssa alkaa olla loppusuoralla. Kohta rakastan elämää ja aloitan jonkun puuskan.
 Tänään lakkaan kynnet pitkästä aikaa. Kyllä, voi olla niin kipeä, ettei edes kynsissä ole väriä.

Kaksi viikkoa sitten tein sen lupauksen, että pukeudun väreihin. Mitä olen tehnyt? Käyttänyt harmaita ja mustia vaatteita. Onneksi kevyttoppis on oranssi.

Nyt ryhtiä elämään. Kuten kaverini juuri kirjoitti: anna sisäisen valon loistaa


Jk. Ma on palkkapäivä ja mun tililla on 200e. Ennenkuulumatonta.
Vielä ehdin törsää, mutta en kaikkea. Todella häkellyttävää t.martta

tiistai 16. tammikuuta 2018

Instapohdintoja

Eikö missään saa olla rauhassa? Onko normaalia, että instassakin saa komeilta miehiltä Hei-viestejä?
Onneksi en niihin vastaa, koska en tarvitse enempää komeita miehiä.
Mä luulin et instassa katellaan kauniita kuvia hyvin epäseksuaalisessa mielessä.

Edelleenkin ongelma on se, etten ole visuaalinen ihminen. Ihan tarkoituksella kuvaan huonoja kuvia huonoilla rajauksilla ja annan ymmärtää olevani huoleton ja ihmisenä raakile.
Oikeastihan en osaa kuvata ja kadehdin kaikkia, jotka osaa.

Luulen että yhtäkään kaunista maisema tai asetelmakuvaa ei tulla näkemään.
Vain epätäydellistä inhimillisyyttä.
Blogihuivi sentään jo kuvattuna. Olen kuulevinani, kuinka kansa kohisee.

Salainen paheeni on seurata entisen ihastukseni elämää vaimonsa instan kautta. Se on jotensakin hauskaa.
Käsi pystyyn. Olenko ainoa?

@notsobadperson

lauantai 13. tammikuuta 2018

Käänteisshoppailija

Mä sit tosiaan palautin Lindexiltä tilatut vaatteet. Eikä siinä vielä kaikki: kävin äsken Itiksessä palauttamassa edellisviikon aleostokset.

Muistan kun viime viikolla niissä aleissa pyörin. Ajattelin et alet on jotenkin murheellisia. Myydään kamaa, jota kukaan ei halunnut.
 I rest my case.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Säästämisguru ja #leuhkat eväät

Jos vain tietäisin mitä olen tehnyt oikein, niin kertoisin. Olen tuijottanut nettipankkia kolmesti päivässä ja pähkäillyt, mitä ihmettä on tapahtunut, mutta ei vaan ratkea. Nimittäin se, et kuin mulla vieläkin on "paljon" rahaa tilillä, vaikka palkkapäivään on puolitoista viikkoa.
Eikä tässä vielä kaikki. Tänään sain 250e kilometrikorvauksia ja siirsin ne suoraan säästötilille, koska MUN RAHAT EI OLE LOPPU.
JOS mitään älyttömän yllättävää ei tapahdu, niin saatan saada seuraavan palkan tullessa " vanhat rahat" säästötilille myös.
Kihisen jännityksestä. Kuinka säästeliäs kykenen olemaan seuraavan viikon. Kuinka suuren potin saan säästöön? Kuinka mä kestän tätä jännitystä.

Varmaan arvaatte, että tässä suuressa innossa todellakin palautan harhaostokseni, joista eilen puhuin. Aah. 25 e takaisin paljettipuserosta. Sillä summalla saan Lidlistä säkillisen uunijuuresaineita.

Tästä pääsen Kinttupolku-Marikan #leuhkateväät haasteeseen.
Leuhkitaan viikon eväillä ja lounailla, kuka milläkin. Saadaan vinkkejä, mitä syödä kun tekee mieli jotain ja mikä parasta, toisten lounas/päivällisvinkit inspaa aina.

Olen täpinöissäni, että ensi viikolla pojat on isäviikolla ja saan koko viikon syödä hyvin ja halvasti ihan kaikesss rauhassa.
Rakas läheiseni juuri kirosi kuinka ärsyttäviä on ne viikot kun talossa on viisi lasta ja koko ajan saalaukata kaupassa.
Mäkin olin omasta mielestäni ollut fiksu ja ostanut kaapit täyteen ruokaa poikia varten. En tajua miksi silti käyn joka päivä kaupassa täydentämässä varastoa. "Äsken täällä oli leipää ja kinkkua. Oho mihin juusto on mennyt? Mitä ..tua, söittekö te muropaketin vuorokaudessa". Niinku tällasta.

Niin, selailtuani siis sitä nettipankkia tajusin jotain. En ole käynyt muualla kuin ruokakaupassa ja sielläkin yrittänyt olla fiksu. Et siinä ne rahat kai säästyy sitten.
 Flunssassa on puolensa siis.

Jk. Olen ehtinyt jokusen päivän miettiä niitä aleostoksia ja kirkkasti tajusin sen, miksi mä palautan ne vaatteet. Kun en nyt vaan yhdestäkään vaaatteesta ole ajatellut, että laitan tän heti päälle. Kuka nyt muunlaisia vaatteita haluaisi?

torstai 11. tammikuuta 2018

Vaatekriisejä ja muuta arkista

Järkyttävä flunssa ollut koko viikon. En ole muuta tehnyt kuin maannut sohvalla ja ajanut autoa. Olen raato. Urheilu tietysti jäi, mutta kunhan tokenen, niin sitä suuremmalla innolla jatkan. Joohan?
Aika koomista, että kun aloitin vitamiinien syönnin ja lisäsin terveellisiä ruokia, niin sitten flunssa paheni. 
Nyt mieskin on sairas ja yrittäjänä toki töissä. Kiittelee sitä, että on istumatyö edes. 

Flunssa vei tehokkaasti ruokahalun ja jaankin ruokavalio-oppeja, jotka sain tällä viikolla taudilta. Ota lautasellinen ruokaa ja syö siitä vain puolet. Syö ruisleipää avokadolla. Juo smoothieita. Älä syö mitään epäterveellistä, koska se ei maistu miltään kuitenkaan. Sama sit syödä puolikkaita terveysruokia. 
 Pari kiloa tipahtanut tällä metodilla.

Tilasin huvikseni Lindexiltä alevaatteita ja tod.näk kaikki menee palautukseen. 
Olen pitkään haaveillut tyllihameesta ja nyt sellaisen sain. Ihan ok se oli päällä, mutta missä mä sitä käytän? Prismassa? Kahvilassa? Siis oikeasti. 
Toisekseen, mä olen kohta 50v ja ehkei tyllihame enää ole ihan ok. Toki jos olisin joku ihana fantastinen julkkis, niin sitten ehkä. Mutkumäoonmä. 

Kapp ahlista ostin tosi vitsikkään vaaleanpunaisen paljettipaidan pari viikkoa sitten, mutta senkin taidan palauttaa. Syyt samat kuin yllä. 
 Kuuluuko mun ryhtyä tylsäksi tosikoksi vai onko tämä vain realismia. Mitä mä teen överivaatteilla kun en koskaan käy missään?
Jospa hankin vain lisää juoksuhousuja, kun niissä mä näköjään kaikki päiväni kuljen. Raskas huokaus. 
 
Mut jee, taloudellisuuskausi on sujunut hyvin. Pelottaa kirjoittaa sitä, koska se voi manata yllätysmenon jostain kulman takaa.
Tajusin, että mun pitäisi saada 800 e vähintään säästöön ennen toukokuista matkaa. Sen verran mä menetän kahden viikon loman aikana palkasta. Ei pikkuraha mulle.

Eli kyllä, vaatteet menee palautukseen. Niilläkin kympeillä saan monta hyvää ruokaa. 

tiistai 9. tammikuuta 2018

Prinsessaksi tahtoisi en

Mä en haluaisi olla Meghan Markle.
Aatelkaa, satutte rakastumaan punapäiseen englantilaispoikaan ja sen myötä luovutte paljosta.
Näyttelijäntyöstä, sometileistä ja sen myötä ehkä monesta kaverista lopulta, joudutte pukeutumaan tätimäisesti polvipituisiin vaatteisiin ja sit tää dealbraker, ei saa käyttää tummaa kynsilakkaa vaan joudut tyytymään vaaleisiin lakkoihin.
 Kohta Harry katsoo vaimoaan ja miettii et missä mun hottis tyttis on, kuka toi täti on.

Vaihdossa saat vankilaelämän kuninkaallisena. Ei saa tehfä mitään kivaa, mut joutuu käymään ikävystymässä tylsissä tilaisuuksissa ja hymyilemään kauniisti.

Mä oikeasti haluisin tietää mitä noi kuninkaallisiksi naidut naiset miettii. Että onko se wörttiä, kuten poikani sanovat.
 Entä jos ne osaa rakastaa enemmän kuin mä, et ne kestää kaiken, kunhan saa elää miehensä kanssa.

Kävikö selväksi, että mulla ei ole prinsessahaaveita?

perjantai 5. tammikuuta 2018

Tämä Glorian pääkirjoitus nauratti, kun tässä samalla juon ei niin hyvää-smoothieta. Vahingossa ei niin hyvää. Tavoite oli parempi.
Mut saanpa vitamiineja silti. Päälle vaiks rivi suklaata.

Rakkaan ystävän kanssa sovittiin, että alamme käydä yhdessä salilla kerran viikossa. En hanki vuosijäsenyyttä tai mutään. Korkeintaan kymppikortin.
Kerta viikkoon on pop.

Glorian pääkirjoitus innoitti yhteen uuden vuoden lupaukseen. Pukeudun värikkäämmin.
Eli näin:
Ei näin:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Jk. Jo kolme jumppaa takana!

torstai 4. tammikuuta 2018

Mä olen tosi hyvä

Sakn äsken Ahaa-elämyksen. Se on niin tyhmän yksinkertainen, että nolottaa edes mainita.
En ole kuukausiin urheillut yhtään. Jos nyt siis teen pikkaisenkin kotijumppaa, esim sen minkä eilen mainitsin, niin  sehän on 100% enemmän kuin aiemmin. Eli jo kuukaudessa mä kehityn ja olo paranee.
Olin ihan unohtanut et pohjalta on paras lähteä.

Mutta kuten jo sanoin ; Nyt mä menen vain terveys edellä enkä haihattele mitään.

Aamulla söin ruisleipää ja megalomaanisen terveellistä ja vahingossa pahaa smoothieta chian siementen kera.
Lounaaksi maailman parhaita uunijuureksia ja kanaa.
Kolme pätkis-konvehtia, jotka mainitsen siksi, ettette luule mun olevan jollain kuurilla.

Pakko kertoa mun suosikkijuttu.
Viime viikolla meille halus tulla miehen poika avokkinsa kanssa iltaa istumaan. "Miniän" kanssa synkkaa, joten aika paljon oltiin kahden höpisemässä tyttöjuttuja. Sain kuulla pojan sanoneen, että hän on lähentynyt isänsä kanssa ja tutustunut paremmin MUN myötä. Ja että mies on muuttunut paljon sen jälkeen, kun tutuistui muhun ja muutti tänne.

MEIKÄ!!!!  Hymiö.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Terveys edellä

En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta eilen vahingossa innostuin ajatuksesta, että laittaisin itseni parempaan kuntoon.
Ystävän luona sain eilen ihanaa terveellistä smoothieta ja mukaani vitamiineja ja viherjauhetta. Kävin apteekissa ja ostin lisää vitamiineja ja sinkkiä. Kyllä, olen taas flunssassa ja en enää jaksa.
 Aamulla söin smoothieta, jossa teelusikallinen viherjauhetta marjojen joukossa. Lounaaksi salaattia kuten aina.
Illalla kasvissosekeittoa runsaalla valkosipulilla on aikomukseni.

Mä haluan olla terve. Se on mun suurin haave.

Toinen kaveri kävi äsken teellä ja innosti mukaan Anna-lehden kuntohaasteeseen. Joka päivä lankkua, kyykkyjä ja punnerruksia. Muutaman päivän välein on jostain noista taukopäivä, mutta treeni joka päivä noin muuten.
Täydellinen haaste mulle, joka ei ole liikkunut kuukausiin.
Kesken kahvittelun vedettiin ekan päivän ohjelma. 20 sek lankkua, 50 kyykkyä ja 5 punnerrusta. Ton pystyi tekemään nenä tukossakin.

Selailin taas instassa taina's lifestyleä. Tää tyyppi, jonka lapsilla oli ne erikoiset nimet, joista kirjoitin.
Niillä koko perhe on vegaaneja, joka saanut alkunsa tän Tainan nivelreumasta. Koko perhe syö raakaruokaa ja aamiainen aina hedelmiä ja tokikin herkuttelevat lehtikaalisipseillä.
Ihan superärsyttävää, mutta kiinnostavaa.
Mullahan on nivelreuma, mutta en ole koskaan ruokavaliota rukannut sen mukaan uusiksi. Tiedän kyllä, että ruokavaliolla on väliä, mutta että vegaaniksi....
Kauhean kiehtovaa silti.

Mitään en lupaa, mutta yritän nyt kaiken tehdä terveys edellä.