keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Ekoja kertoja

Mulla on ollut erilainen viikko. Ei suuressa mittakaavassa, mutta kuitenkin.
 Ensiksikin esikoinen toi tyttöystävän näytille vapaaehtoisesti sunnuntaina. Ihanan reippaita ja rohkeita, mutkattomia nuoria! Pisteet!
 Tiistaina esikoinen meni ensimmäistä kertaa tyttiksen kotiin ja mun yllätykseksi mut toivottiin sinne kylään, kun poikaa menin illalla hakemaan kotiin. Mut siis oikein ajoissa pyydettiin kylään. Siellä me sitten juotiin iltateetä ja höpistiin yhdessä. Sympaattista mutta osin yllättävää. Nuoret vie ekan tyypin näytille ja heti vanhemmat seurustelee keskenään ihan kuin olisi jo häät suunnitteilla.
Jotenkin mua niin koskettaa tämä kaikki.

Maanantaina päätin ryhtyä hyväksi äidiksi Maria Hintikan haastattelun yllyttämänä. Hintikka sanoi, että heillä on joka aamu aamiaisella puuroa, kananmunia, leipää ja leikkeleitä. Olin et ääk, meillä ei. Sunnuntaina keitin kananmunat valmiiksi, maanantaiaamuna kattilallisen puuroa. Keskimmäinen söi sitä onnellisena ja vielä koulun jälkeen kiitteli aamupuurosta. 15-vuotias KIITTI puurosta!
Tästä innostuneena tiistaina henkitoreissani (megalomaaninen niskasärky ja oksentelua) tein puuron. Joka aamu tällä viikolla puuroa on ollut tarjolla ja hyvin on tehnyt kauppansa ja mä tunnen itseni kunnon ihmiseksi.

Onkohan mitään muuta tapahtunut? Eipä juuri. Mun elämä on aika tapahtumatonta, mistä toki sopii olla kiitollinen. Joskus on niin paljon kaikkea, että toivoisi pelkkää tylsyyttä.
 Tänään kaurapuuroteini sai jäädä kotiin pienen flunssan takia ja päätin juuri, että hyödynnän tilanteen ja menen vesijuoksemaan taaperon päikkäriaikaan. Nyt on ollut liikaa liikuntataukoa. Kohta se aloittaminen on taas hyvin hyvin vaikeaa.

Huomenna tänne tulee vierahia jokunen ja vähän juhlitaan mun vanhenemista. Joudun kyllä myöntämään, että nyt ei huvittais miettiä syömisiä ja käydä ostamassa mitään ylimääräistä. Sain ne korotetut vastikelaput jne. ja ei huvita tuhlata humpuukiin=herkkuihin.
 (Tilasin ensimmäistä kertaa Matsmartilta ja sieltä kyllä tulee SUKLAAKILO poikineen. Auts!)

Vaatehuoneen rymsteerausta suunnittelen myös. Oman katon alla-blogin Tuula kirjoitti inspiroivan postauksen aiheesta ja nyt minäkin haluan miettiä kuka minä olen ja miten minä pukeudun. Tai siivota kaapin niin, että siellä on vain lempivaatteita. Eli et siellä on ne n. viisi vaatetta.

Haastan tähän touhuun myös Sutkautus-Tarun, koska mä niin haluan tietää mitä kaikkia aarteita Tarun kaapissa on. Tyyligurun hitit ja hudit kiitos.


Kivaa päivää!


5 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Hah en taida tarttua haasteeseen...

t. hullu sotkukaappinainen :D


ps. Ihanaa toi tyttisystävä pojalla <3<3

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Ihana toi tyttisjuttu :) Ja puuro! Voin sanoa, että kun meillä lapset on joutuneet syömään puuroa vauvasta asti lähes joka aamu, niin ne ei todellakaan kiittele siitä :D Lähinnä kuulee valitusta, että onks PAKKO aina syödä puuroa... Vastataan, että ON, koska se on hyvää ja halpaa ja piste.

marikan polut kirjoitti...

ei vielä voi olla noin isoja lapsia sulla! Mutta ihanan suloista kyllä, kun tyttis tulee näytille!

P kirjoitti...

Taru, kyllä sä tartut, sorry. Mä tuun sulle kylään ja hyrskätään yhdessä.

Tuula, meilläkin aikanaan syötiin puuroa päivittäin, muttei vuosiin. Siksi se ehkä nyt niin ilahduttaakin.
Ja joo, tyttisjuttu niin söpö.

Marika, ei mulla voikaan olla näin isoja, en tajua. Aattele jos ne kaikki joskus seukkaa ja mulla kolme miniää? Aattele jos ne kaikki siis kasvaa isoiksi?

Rva Kepponen kirjoitti...

Oih, tyttöystävä kotiin näytille. Söpöä. Ja ihanaa, että on löytynyt tyttöystävä. Aika yllättävä veto tuo kutsu sinulle kylään. Sinänsä kyllä varmasti kiva, että vanhemmatkin tietävät toisensa jolloin jos tulee tarvetta kysyä ja keskustella.