tiistai 6. marraskuuta 2018

Tarot

Tänään mulla oli se jännä ja kiinnostava puhelu. Synttärilahjaksi saamani Tarot-korttien luku. Tää lukija on reilu 70v varsin skarppi rouva.
Puhelun alussa tuli kylmiä väreitä, kun rouva sanoi että "sulla on tosi monta miestä talossa, kolme poikaa". Juu on. Sit sanoi että kyllä näitä miehiä on neljä, mutta tää neljäs ei ole poikien isä. Niin ei olekaan.
Nainen oli pitkään hiljaa ja sanoi että tää on nyt kyllä tosi outoa, en tajua. Että täällä näkyy että kunta tai kaupunki on isossa roolissa sun elämässä, mutta sä olet kotiäiti. Ja miten täällä näitä lapsia tuntuis olevan välillä enemmän kuin noi sun kolme poikaa.
 Kysyin että oikeastiko näet ton korteista.
En vastannut asioihin juuta enkä jaata ja nainen jatkoi eteenpäin. Myöhemmin palas tähän aiheeseen ja silloin kerroin, kuinka oikeaan osui. Ennen kun kerroin, rouva vielä ihmetteli, että täällä vaihtuu välillä lapset, mutta et sä mikään perhepäivähoitaja ole.

Kysyi myös onko kahdella pojalla neljän vuoden ikäero. (On) Sanoi että vanhimmalle on tulossa joku iso juhla, et olisko vaikka tanssiaiset. (joo vanhojen tanssit)

Kysyi olenko alkuvuodesta pyrkimässä johonkin, koska näkyy kovaa kiirettä. Tultiin siihen tulokseen, että ehkä mun työ saa tän härdellin aikaan.

Sanoi, että mun pojat on viikko viikko systeemillä mulla, kun näkyy että mulla on välillä rauhallisempaa aikaa ja hieman normaalia enemmän omaa aikaa. (hyvinkin totta)

Sanoi korttien kertovan etten tätä työtä tee loppuelämää, mutta että muutos ajankohtainen kun kaksi pojista on maailmalla, eli menee 5-6 vuotta vielä. Ja huom, ei oltu puhuttu mun poikien iästä.
Näkyi että miehen kanssa muutetaan, mutta sekin on ajankohtaista kun pojat lähteneet kotoa. Siis ne kaksi.
Mun uusi ala on jotain muuta kuin lasten hoitoa ja hän näki että menisin vielä opiskelemaan. Mä en sitä näe, mutta saahan tää muhia mun päässä toki.

Sitä se vielä sanoi, että vaikka kuinka miettisin mitä teen tulevaisuudessa, niin en välttis keksi mitään. Että pitäisi olla ajattelematta ja antaa ajatusten vain muhia. Että asia tuodaan kyllä eteen kun sen aika on.

Miehestä näki, että ollaan tavattu netissä ja että sille joku paikka on tosi tärkeä ja rakas, joku muu kuin missä asuu. No se on TOTTA!
Sanoi, että ollaan oltu yli vuosi yhdessä, mutta että suhde on vielä alkava/kehittyvä suhde.
Näki myös, että mies kestää tosi hyvin tämän perheen paineet, koska "onhan teillä aikamoinen kombo tolla laumalla."

Oli toi kyllä hurjan kiinnostavaa ja välillä aika kylmiä väreitä nostattavaa.

Nyt annan siis ajatusten muhia ja rennosti elän elämää ja odottelen uutta.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Viikko sanoin

Taas on viikko mennyt ja mitä jäi käteen?

Koko alkuviikon synkistelin. Elämä oli tylsää, mälsää, ikävää jne. En ollut järin positiivinen. Ärsyttävintä siinä olossa oli se, ettei mikään ole huonosti. Kunhan vaan tuntui tyhjältä ja tylsältä.
 Keskiviikkona elämä parani huikeasti. Olin miehen antanut pitää autoa alkuviikon, mutta keskiviikkona olin taas vapaa nainen liikkumaan. Kävin kirpparilla ja tein hirmuisen määrän löytöjä, lähinnä pojille. Innoissani ajoin (kutsusta) poikien luokse isän kotiin uusia vaatteita esittelemään. Siinä sitten juteltiin taaperoiden leikkiessä. Siis mun taaperon ja eksän pojan. Mun ainoa leikkiseura!

Perjantaina oli kivaa sikäli, että pääsin päivällä vesijuoksemaan pitkän tauon jälkeen. Ei huvittanut ja ei olis kannattanut. Uimahallin jälkeen olo oli tosi kurja ja kylmä, enkä olisi jaksanut mitään.  Mutta jaksettava oli. Pääsin miehen kanssa katsomaan ihanan ihanaa Queen-leffaa. Mä tykkäsin elokuvasta tosi paljon. Puolivälistä eteenpäin itkin kauniisti ja paljon. Siinä oli niin kaunis biisi, jota suuri yleisö lauloi ja se sitten laukaisi itkuvirrat, jotka ei loppuneet. Eli ihana leffa!

Kotiin tultiin vasta puolenyön aikaan ja kiisin nukkumaan. Aamulla heräsin, lähetin taaperon matkaan ja aloin nukkumaan. Nukuin lähes koko päivän. Välillä hetken hereillä. Suunnitelmissa oli pieni skumppa ja ruokahetki kaverin kanssa ja kiva ilta miehen kanssa, mutta mikään ei toteutunut. Minä nukuin.
Sunnuntaina nukuin ja nukuin ja sitten katsoin varmaan kahdeksan tuntia telkkaria.

Tulipa levättyä. Se harvinainen vapaa viikonloppu. Lohdutan itseäni, et jos olisin sairastanut taaperon kanssa, niin en varmaan tänään olisi tolpillani.

Sain mä viime viikolla jotain aikaankin. Varaston sain raivattua ja vietyä rojua kaatopaikalle. Vaatekaapin siivosin, mutten saanut siitä kyllä minkäänlaista kiinnostavaa postausta aikaiseksi tyyliin "löysin itseni, tyylini ja nyt olen aina helposti upea".

Aaa niin, viikon sympaattisin kutsu tuli sosiaalityöntekijältä, joka järjestää Sijaisperheiden rekry-illan. Mut halutaan sinne haastateltavaksi. Olen otettu ja innoissani tietysti. Ihana päästä jonnekin tekemään jotain eli puhumaan.

Ehkä tässä jäätiin plussan puolelle kuitenkin tässä viikossa.

jk. Tämän päivän inspiraatio numero 1.  Olen saattanut mainita Laura Frimanin kolumnin Trendi-lehdestä, jossa puhui rahankäytöstään. Kuinka merkkaa ylös jokaisen käyttämänsä euron. Tänään Hesarissa kertoi metodinsa joka mykisti.
Mä haluan Laura Frimaniksi. Mä aion opetella Lauraksi. Vaihdan ehkä nimimerkkinikin L:ksi.
(mun piti viime viikolla käyttää 100e. Käytin 300. MIKÄ MUA VAIVAA?