perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tää niinku luottais, et elämä kantaa!

Oikeesti! Mun kuuluis oletettavasti maata sängyssä vollottamassa, mutta ei irtoa kyynel.
Sen sijaan tänään olin taas kouluavustajana muutaman tunnin, jonka jälkeen kävin kotona pissattamassa koiran ja avaamassa oven junnulle. Kiisin takaisin koululle, jonne oli hankittu kaiken laisia hoitajia. Minä menin intialaiseen päähierontaan.  Ah taivas.

Hieronnan jälkeen ajoin salille, jossa etsin käsiini fustravalmentajan. Kyseinen valkku oli soitellut ja kysellyt et miten olis...
Sanoin vakavasti harkitsevani.

Sanoin valkulle nenätysten, että ylipuhu mut ja se nauroi, et eiköhän se yksi testitunti mut jo ylipuhunut.
JOTEN minä tein sopparin ja aloitan Fustran!

Tämä on se  "luota elämään" osuus. Jos on ero käynnissä, muutto edessä (kaksi viikkoa) ja vähintäänkin hetkellinen "työttömyys" edessä, niin eikö se kerro elämään luottamisesta, et maksaa 795 e Fustrasta?
Mä olen universumin kanssa väleissä ja jossain Flowssa, joten KYLLÄ, minulla on varaa ja syytä panostaa itseeni!

Vähänkö olen innoissani kaikesta.

Lapset on olleet ihania kultamussuja, etten edes tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni nuo.
Tällä viikolla keskimmäinen on kunnostautunut ruoanlaitossa erityisesti. Katsoin videota, jossa tehtiin Mac and cheeseä ja halusi tehdä meillekin.
Kuopuksen kanssa leiponut muffinseja ja kakun.

Kaikki pojat ovat tiskanneet, kun kone oli viikon rikki.

Avioerosta kerrottiin pojille sunnuntaina. Olin pelännyt ja angstannut asiaa älyttömän paljon. Tuli taas todistettua, että pelko on pahempi kuin itse asia.
Toki pojat olivat puusta pudonneen näköisiä. Vähän itketti, mutta paljon enimmäkseen juteltiin. Suuri osa iltaa meni vitsaillessa ja nauraessa. Hyvin hyvin outoa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin, että  ehkä me sittenkin ollaan kelpo vanhempia ja tehty jotain oikein. Meidän lasten kanssa voi keskustella.
Junnu kertoi kavereilleen seuraavana päivänä ja pari äitiä soitti mulle ja sanoi, että olemme kyllä onnekkaita kun noin kivan pojan jaa pojat olemme saaneet. Kuopus oli puhunut niin kivasti ja fuksusti asiasta ja mm.kertonut haluavansa auttaa äitiä muutossa ja sisustamisessa.

Elämä kantaa, kyllä!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kon-Mari ja feng shui

Eilen oivalsin jotain suurta.
Olen ollut hyvin vastahakoinen puhumaan äidilleni tästä isosta aasta. Englanniksi isosta deestä.

Yhtäkkiä tajusin mistä se johtuu.
Äidille puhuessa muutun lapseksi. Ystävien kanssa jutellessa olen vain minä, joka suhtautuu asiaan aika coolisti. Äidille kertoessa mukaan astuu pikkulapsi, jota itkettää tai sitten lapsi, joka  pelkää huolestuttavansa vanhempansa.
No joka tapauksessa eilen sitten puhuin. Kävin äidillä ex tempore kahvilla ja kun äiti kysyi, niin pakkohan se oli vastata.
Siihen asti meni hyvin, kunnes mieheltä tuli meili aiheena ositus jne.
Sitten kynelehdin.

Kotimatkalla soitin miehelle ja kyynelehdin lisää.
Puhuttiin nätisti.
Ollaan murhettuneita, mutta uskotaan ratkaisun olevan oikea.

Oli niistä kyynelistä iloakin. Äiti lupasi ostaa mulle pinkin Moccamasterin. Oma koti! Omat pinkit ihan mitkä tahansa!!!

Tiettekö mitä? Mä muutan kuun vaihteessa. Vaikka kuinka yritän, niin en millään osaa kuvitella olevani täällä viimeisiä viikkoja.
Pitäis käydä kamoja läpi ja miettiä mitä ottaa mukaan.

NAUTIN kun tajuan tästä tulevan paras Kon-mari projekti ikinä. Mä otan mukaani vain mitä haluan ja mitä tarvitsen. EN yhtään mitään muuta.
Tuleva kotini on niin konmarinen ja fengshuinen.
MITÄÄN en aio ostaa, mistä en tykkää.

Mun koti tulee olemaan zeniyden huipentuma!

Opettelen polttamaan kynttilöitä!

Joka puolella on lämpöisiä vilttejä, joihin vieraat saa kääriytyä tuijottamaan kynttilöitä (ja viinipulloja)
Vilttejä pitää olla, koska lasken lämmityksen hyytävän alas. :D

Miten voi yhtä aikaa olla vähän murhettunut, mutta innoissaan ?








perjantai 4. maaliskuuta 2016

Sivistynyt avioero (jatko)

Edelleen meillä  ollaan hurjan sivistyneitä. Mun täytynee pullottaa tää sivistyneisyyys ja alkaa myydä kalliilla. Niin monta ärsyttävää riidallista synkistelyeroa olen nähnyt minä.MINÄ EN aio syyllistyä moiseen.
Meillä ollaan normaaleja aikuisia ihmisiä, jotka puhuvat arkisista asioista ja jakelevat toisilleen vapaata aikaa. Niin hienostunutta. Kuinka vaikuttuneita te olettekaan?

Tänään on minun vuoroni mennä vapaalle. Matkaan rakkaalle pikkusiskolleni. Kuten lähes aina. Jostain syystä mun hermo lepää parhaiten siskon luona.
Voi puhua tai olla hiljaa. Pääasiassa kuunnella musiikkia ja tanssia.
Mutta ennen sitä on tiedossa sivistyneisyyden huippu. Käydään siipan kanssa kahvilla yhdessä ja puhutaan käytäntöjä.
Mitäköhän ne käytännöt on? Jaetaan huonekaluja ja rahoja ja puhutaan kuka on missä ja milloin. En tiedä.
Mitenköhän tällaisiin happeninkeihin pukeudutaan? Siististi vai teinisti? Kynnet on lakattu punaisiksi ja hiuksetkin värjäsin punaisiksi aamulla. Ei sovi puhua vakavia harmaata tukkaa juurikasvussa. Aivan liian keski-ikäistä. Saattais mieskin miettii et just ton takia mä tosta naisesta haluan eroon. Harmaahalju on hän!

Huuhh!

Onneksi osaan kieltää todellisuuden ja olla ajattelematta synkkiä. Kun minä keskityn nyt vaan tanssiin ja kynsiin!