Bright side

Kaiken tän outouden keskellä keksin yhden loistavan puolen tästä ajasta, tästä himputin pakko eristyneisyysajasta. Mun menoista aika suuri osa menee kahviloihin ja kirppareille. Eipä mene enää. Kaiken järjen mukaan, mun rahatilanteen pitäisi siis kohentua, kunhan vain PYSYN terveenä ja työkykyisenä. Ja minähän pysyn. 

Tässä porukka (minä) ehtinyt angstata sitä ettei kuukauteen ole koulua ja ollaan vain kotona. Nyt mä en oikeasti uskalla edes miettiä, mitä tarkoittaa, että koulua ei ole koko keväänä ja porukka on kotona KOKO ajan. Perhe on mulle hirmu rakas ja etenkin näinä aikoina olen tajunnut kuin hyviä poikia ja ihmisiä ne on. Ne hoitaa asialliset hommat mallikkaasti ja ilman eri rutinoita. Ovat luotettavia. Ja suloisia.  Mutta oikeasti, koko ajan kotona, ilman sosiaalista elämää kellään. Apua!!!

Suurin jännitys kohdistuu kyllä siihen, että kuin kestän, että mies on kotona aina. Kun aiemmin se oli hyvin hyvin paljon pelaamassa bilistä ja nythän siihen tulee stoppi. Mä en vaan ole ihminen, joka haluaa olla miehensä kanssa koko ajan. Siis oikeasti! En ole nyt, enkä ole ollut koskaan. Huuh! 

Kaikkien kotona oloon, kun lisää sen, että mun työ on pienten lasten kanssa kotona oloa... :D

Mut ei pitänyt marista, vaan iloita siitä ettei raha hupene turhaan. 

Eilen bonustytär selaili mun keittokirjoja ja ihastui Halparuokakirjaan. Nyt aiomme tehdä sit ruokia siitä PLUS tehdä jälkkäreitä. Because we can. Yritä tässä paino sit pitää alhaalla :D

Eilen neitonen teki sairaan hyvää suklaamoussea ja marenkeja pellillisen. Perustiistai!

Tänään ruokana kasvis-vuohenjuustopastaa ja ehkä rocky roadeja. 

Huomenna the avokadopastaa. 

Mikäs täällä ollessa. 

Nyt joudun antamaan koneen pikkukoululaisen käyttöön, koska etäkoulu. 

Voikaa hyvin!

Mä oon ennenkin huomannut, että tiukoissa paikoissa olen varsin cool. Sitä olen nytkin. Mä en kykene stressaamaan oikein mistään. NO okei, yöllä vahingossa valvoin ja tajusin, että saattaa pinna olla kireä jos sekä pojat että mies jäis kotiin. Mä olen tottunut omiin päiviini, en kaipaa tänne etenkään miestä etäilemään ja puuttumaan mun asioihin.
Mutta tähän asti kaikki sujunut kivasti. Etenkin junnu yllättänyt omatoimisuudellaan. Aamulla herää tekemään kaikki kouluhommat alta pois, kunnolla, ja loppupäivän ulkoilee ja lenkkeilee jne.
 Jopa keskimmäinen väkertää lukiohommia ihan säälliseen aikaan. Ylpeys!
 Esikoisella on tänään vika kirjoituspäivä ja sit onkin ongelma, että mitä sit?

Ristiäiset sujui sunnuntaina mainiosti. Kiittelin eksän nyksääkin kummikutsusta. Sanoin, ettei ihan jokainen kelpuuttais puolisonsa eksää kummiksi. Nyksä totesi tyynenä, että sehän onkin eksästä kiinni, ettei kaikilla ole tällaista ex-vaimoa.  Voiskohan ton saada huoneentauluksi?

Huraa, kirjoittaja tuli kotiin ja saan auton ja pääsen liesuun eli äitiä onnittelemaan!

Voikaa hyvin!

Jk. Olen aloittanut kotijumpan. Kuten myös junnu ja esikoinenkin. Tai ei ne jumppaa, ne kotitreenaa.

Hullunkuriset perheet

Bonustyttäreni sanoi eilen, että meidän perheistä vois tehdä tv-sarjan. Ihmisiä ja tapahtumia riittää. Uusin tapahtuma on se, että tänään eksän ja nyksänsä vauva kastetaan (vihdoin) ja mut on pyydetty kummiksi.
Olen varsin otettu tästä kummiudesta. Kertoo meidän hyvistä väleistä, siitä, ettei uusi vaimo inhoa mua, siitä, etten mä (enää) inhoa häntä (no en mä olen inhonnut, mutta..), siitäkin, ettei eksän kaveripiiri ole laaja., koska olen hänen lähin ystävänsä. Siitäkin, että kaikki ei eroa vihassa.
 Mut jee vauva!

Bonustytär kävi perjantaina siivoamassa eksällä reilut neljä tuntia ja eilen leipoi juhliin kolme juustokakkua.
Sitä tautia, jonka nimeä ei mainita, uhmaten BT (no se bonustytär) ja mun esikoinen on rampannut viikon salillakin harva se päivä.
Mä ostin 8viikkoa verkkokurssilta ladytreenin ylläri ylläri 8 viikolle. Olen tehnyt ekan viikon kaksi treeniä ja tykkään. BT teki mulle myös käsitreeniohjelman, jonka tein eilen ekaa kertaa.

Mun ystävä, joka aiemminkin on rempannut (laatuaikaistanut) mun kotia, kävi tällä viikolla yllättäin rymsteeraamassa. Se kun on puhunut, että mun vaatehuoneesta pitää tehdä huone tai walk in closet. Hirveästi sai aikaan muutamassa tunnissa ja nyt tilanne on se, että halutessaan BT voi nukkua siellä. On nimittäin ollut puhetta, että hän ehkä mieluummin olisi täällä kuin toisessa kodissaan.
Esikoinen vitsailee, että BT on sit kuin pikku Myy, joka nukkuu vaatekaapin hyllyllä.

Elikkä! Viikkoni on ollut loistava. Työlapsetkin on kotilomailleet, niin mä olen saanut hengähtää, levätä ja rentoutua.
On olo kuin uudella ihmissellä.
 Huomenna alkaa taas päivystys, eli 24/7 tuijotan puhelinta ja odottelen uutta muksua. Onneksi voin kotijumpata odotellessani. :D

Viime aikojen parhaat

Muistamis, ei tärkeysjärjestys
-Hyvät kirppislöydöt (pojille tosi hyviä vaatteita)
-kestävät kukat (neilikkakimppu kesti 3 viikkoa)
-bonustyttären auttaminen (Esikoinen ajoi tänään hirmu reissun viedäkseen pöydän isoimmalle tytölle, kun pöytä ei mahtunut tytön autoon. Aiheeseen liittyy myrskyssä ajoa Kallioon)
-bestiksen tapaaminen (huomenna!)
-pilates (jo kaksi kertaa)
-ruokavalio (aika kohdillaan vaikka vilona mässäilinkin)
-vapaa( työlapset kotilomailee)
-kivat ostokset (korson aseman puodista tarttui taas käteen)
-hyvä kirja (Kimppakämppä)
-esikoisen halaus (Halas, koska "on kiva että täällä asuu tuollainen ihminen)
-bonustytön, known as käenpoika, työllistyminen. Alkaa siivota mun eksän kotona. Naurua)
-kaappi seinään (Ystävä kävi jatkamassa syksyistä remppajutskaa täällä)
-viherkasvit (poikien huoneeseen)
-kinattomuus
-ei sakkoa (Säikähys ku tuli kirje poliisilta. Vain huomautus ❤)
-teatteri-innostus (Keskimmäisellä. Tää ilahdutti koko perhettä. Teini INNOSTUI  kun näki Kom teatterin näytelmän Poika)

Tällainen postaus tuli nakuteltua puhelimella kun makoilen nukutuspuuhissa 🙂

Jk. Ainiin, voitin instakisassa Fendin aurinkolasit. Kuvissa kauniit, mutta en tiedä sopiiko ne mulle. Toivottavasti.