maanantai 28. lokakuuta 2019

Oletko Heidi vai Oskari?

Apua, mihin tämä aika juoksee? Siis ihan oikeasti mä haluaisin kirjoittaa joka päivä, mutta joku aina menee pieleen. On mulla luonnoksia tuolla, mutta vihaan jokaista kirjoittamaani sanaa ja ne jää sitten kesken.
Sit täällähän on koko ajan joku lapsi tai nuori tai aikuinen lähistöllä. Ei pysty kirjoittaan ihminen silloin.

Mutta hei, katsoin Ensitreffit alttarilla ja niin sain ahistuksen Heidin ja Oskarin väännöistä. Tää Heidihän koko ajan painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Koko ajan pitää jakaa ajatuksia ja olla avaamassa sydäntään, että mikä vaivaa nyt ja entäs nyt ja mitä sä nyt ajattelet. Ja Oskari vetää hyvin mykkää linjaa, joka varmaan ajaa hulluksi joo sekin.

Mietin kaverpiiriäni, että kumpia ne on? Parista tiedän faktana, että heti jos yhtään mikään hiertää, niin pitää samantien keskustella ja ruotia kaikki auki. Itsestäni tiedän olevani Oskari. Jos yhtään mua yrittää saada ruotimaan mitään silloin kun en halua, niin musta tulee kivimuuri. Siis niin hiljainen ettei rajaa. Poikkeuksena reilu viikko sitten...
 Mies halus kotiin tullessaan autossa jostain asiasta puhua. Ei mikään iso juttu, mutta ehkä ärsyttävä. Ilmoitin olevani tosi kipeä ja nyt en kyllä yhtään jaksa, eli anna olla. No antoiko? Yritin uudestaan sanoa, että koska olen kipeä niin en vaan jaksa mitään, eli oo hiljaa.
 NO, tultiin kotiin. Seurassa oli esikoinen ja naapurin mies. Mies aloitti uudestaan. Sanoin aika nätisti taas et Not now please, olen kipeä ja haluan lähinnä kuolla. Uskoiko mies? No ei. Lopputulema oli se, että huusin että nyt vittu pää kii mä en jaksa ja haluan vittu pois täältä. About suora lainaus.
 Naapuri oli että ei hätää, mä halaan sua. Mä kirkaisin että VITTU näpit irti jokainen ja kukaan ei koske tai puhu mulle.

Että repikää siitä. Saisko vain olla rauhassa kipeä Oskari? ( Ei aavistustakaan mikä oli se juttu mistä pimahdin. Se ei ollut iso juttu tai mitään. En vaan kipeänä jaksanut setviä)

Yksi ystäväni on tällainen ruotija ja olkoon vaan, mutta kun on vähän liikaa sit ruotimassa mun juttuja. Ja etenkin JUST NYT olen niin raivona siitä, että pää hajoaa. Häntä kiinnostaa liikaa mun parisuhde ja jos haistaa pienenkin epäsovun poikasen, niin on heti NIIIN huolissaan ja HÄN ainakin olisi pahoilla mielin ja jopa äkäinen jos olis minä, mutta "en ole, kunhan nyt sanon vaan mielipiteeni". Mä en tykkää toisten kumppaneiden tai parisuhteiden arvostelusta yhtään. Piste.

Asia on selvitetty jne mutta kaverin avautumisen takia mulla on paha mieli. On sellainen olo että selän takana kuiskitaan ja blaa blaa.
Juttu itsessään ei ollut iso. Snadi mustasukkaisuusvinoilu ehkä lähimpänä totuutta.
Mulle siis akkiä käsitelty juttu, ei iso, mutta sit painaa kaverin voivottelu.

Alan ehkä erakoksi.


Ja niin, Olen siis Oskari, joka ei koskaan halua käsitellä asioita heti, vaan vasta kun on rauhoittunut ja miettinyt. Sit jos joku heti haluaa selvittää, niin hajoan kappaleiksi.



torstai 10. lokakuuta 2019

Lahjomalla positiiviseksi!

Päivät valuu eteenpäin. Ei juuri muuta kommentoitavaa. (Mies vitsaili töihin lähtiessään, että tehän voitte vaikka viedä roskat, niin on jotain äksöniä päivässä.)

Yksi kiva juttu sentään. Meillä yökyläili miehen nuorin tytär yhden yön. Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Saunottiin ja puhuttiin syvällisiä ja kepeitä. Selattiin sen Tinderiä ja naurettiin hervottomana. Huomattiin, et meillä on sama miesmaku. Sain klikkailla tytön puolesta ja aikaansain monia mätsejä :D
Tyttö sanoi, että mun kanssa on niin helppo jutella, että tuntuu kuin puhuis kaverille. Olen tästä kovin otettu. Samat välithän mulla on miehen vanhempaan tyttäreen. Puidaan miesjuttuja sun muita. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta on se vaan mahtavaa saada uusia hyviä tyyppejä elämään.

Lapsiluku talossa lisääntyi. Naurattaa puhua kaikki jutut kahdesti. Suomeksi ja englanniksi. Lapset leikkii ja puhua pulputtaa välittämättä siitä ettei toinen ehkä tajua mitään. Metafora parisuhteelle?

Ainiin, mun velihän seurustelee miehen ex-vaimon siskon kanssa. Viikonloppuna tapasin lasten synttäreillä tän ex-vaimon. Nyt olen tavannut kaikki kolme!!! :D Mä olin vähän pettynyt, että eksä vaikuttu hiljaiselta ja huumorintajuttomalta. Olisin mielelläni vitsaillut aiheesta, mutta ei ollut sit tilaisuutta, kun toinen vetäytyi. Mikä sääli!

Yhdelle ystävälleni olen julman kateellinen. Se on hulannut ja raivokävellyt jokusen viikon ja vyötäröstä on kadonnut 10 senttiä! Mä hulaan jonkin verran, mutta en riittävästi. Raivo tai muille kävelyille en ole päässyt tai ehtinyt.
Vähän alkaa ketuttaa tää vapaa-ajan puute. Huomenna olen vapaa 2h ja se on ainoa vapaa seitsemään viikkoon. Hahahhahahh!

Kahden viikon kuluttua täytän 49 ja mietin että tällai ne mun parhaan vuodet sit vierii.

jk. Olen varmaan maininnut että keskimmäistä yritän kannustaa ja lahjoa positiiviseen ajatteluun. (Lahjomalla positiiviseksi. Uusi bestseller)
Eilen liikutti pojan vitutus maksimus viesti. Tai ei, se viesti ei liikuttanut, mutta sen jälkeen tullut "Olen tietoinen siitä ole positiivinen-asiasta, mutta on se taas niin vaikeaa".
 Aistin viestistä yrittämistä!


jk. Hei se broileri-nuudelipelti, josta kirjoitin, oli älyttömän hyvää ja helppoa. Eli keitetyt nuudelit pellille, päälle marinoituja kanapihvejä ja marinadi kostukkeeksi, kirsikkatomaatteja. Uunissa n 25min. Fetaa annoksen päälle.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Ruokaa, taloutta ja kriisinhallintaa

Maanantain kunniaksi ruokavinkit kehiin.

Tänään teen perheen suosikkiruokaa by mun äiti
 
Lidlin valkosipuli-yrtti maustettua kanaa paistetaan, laitetaan uunivuokaan ja päälle mustapekkakermaa. Tarjoillaan riisin kanssa. 
Helppoa ja nopeaa. 

Huomenna teen itse lihapullia, koska kuopus kyllästynyt murekkeeseen, vaikka samaa kamaa eri muodossa. 

Uutena testiin tulee broileri-nuudelipelti

Vehnänuudelit esikeitetään ja levitetään uunipellille. Joukkoon laitetaan broileripihvejä ja kirsikkatomaatteja. Kanan marinadi kaadetaan nuudelien päälle. 
Kun valmista, niin päälle murustetaan halutessa fetaa.

Tossa on kolme päivää vasta. Vielä puuttuu neljä ruokaa. 

Tekisi mieli taas sanoa, että haussa on hyvää ja edullista.

Hyvä aasinsilta talousasioihin. Aika usein mesetän virtuaalikaverini kanssa, jota en ole koskaan tavannut. Ollaan huomattu, et toiselle on helppo vuodattaa mitä tahansa juuri siksi,koska emme ole tavanneet.

Nyt tällä kaverilla on megalomaaninen talouskriisi, josta ei kehtaa kertoa kuulemma muille kuin mulle. Tuore miesystävä oli järkyttynyt kuoliaaksi, kun kuuli, ettei tyttöystävällä ole kuin muutama euro tilillä, kun palkkapäivää on kolme päivää, Hänen mielestä AIKUISELLA ei voi olla noin huono tilanne. Ahaa, eikö. Mä veikkaan että monellakin kolmen lapsen yh:lla on. 
 Se mikä kaverini mielestä on nyt nolompaa kuin mikään, on se että mies haluaa nähdä paperille kirjattuna tyttiksensä kassavirran. Menot ja tulot. Joo, ehkä vähän kiusallista. Vaikka ajatuksena on AUTTAA, niin ehkä vähän hhmmmhh....

Tämä pari on hieman miettinyt yhteen muuttoa, mutta kaveri pelkää, että se juttu haudataan näiden raha-asioiden vuoksi. Koska kuka nyt köyhän kanssa haluaisi olla. 

Että jos ei uudelle kierrokselle meneminen ole muutenkin hankalaa, niin hankalaa se voi olla myös raha-asioiden vuoksi. Niin lannistavaa. 
 Päätökseni olla yhdistämättä raha-asioita miehen kanssa on oikea!

Välillä ärsyttää olla yksin vastuussa, mutta hitto se on voimaannuttavaa. Enkä yhtään kestä olla tilivelvollinen kelleen. 

Yksi ystävä kävi viikonloppuna itkemässä täällä. Hän on ollut kovin stressaantunut ja nyt paljasti miksi. Kertoi että palkkapäivän tullessa hänellä on yleensä parikymppiä tilillä. Kohta loppuu toisesta lapsesta elatusmaksu ja hän ei tiedä miten pärjää ilman sitä rahaa. 
 Itse olen murehtinut näitä asioita jo vuosi sitten. Valvoin öitä miettimässä milloin joudun luopumaan asunnosta.
 Tänään soitin puhelun töihin ja sanoin, että taidan sittenkin ryhtyä virallisesti kahden lapsen hoitajaksi, enkä vain näin huvin vuoksi ota kahta. Se tarkoittaa palkan nousua. Lisää töitä, mutta lisää palkkaa. Vähemmän stressiä. 
Perheen kanssa asiasta on juteltu ja ratkaisu tuntuu oikealta. Jopa mun 12 v kuopus sanoi, että pääasiassa täällä on helpompaa, jos lapsia on kaksi. ( tai siis viisi. hahha)

Pitää varmaan juhlia muutoksen tuulien kunniaksi. 


tiistai 24. syyskuuta 2019

Innostus saa tulla jäädäkseen

Otsikon rivien välistä voi lukea, että tuo on toive ja samaan aikaan epäusko, että näin kävisi. Aiheena siis liikunta!!!

Eilen näin instassa lapsuudenystäväni treenikuvia ja videoita. Pakahduttavan upea ikätoveri tuo ystävä. Jopa esikoiseni totesi, että onpa hyvässä kunnossa ja hyvin sälinyt, että "mahtaa sua syödä". Hahhahha.

Kirjoittelin sitten kaverini kanssa pitkään treenaamisesta ja ajankäytöstä ja ruokailuista. Hän ei uskonut ettei mulla ole aikaa. Vähän ärsytti, koska MULLA EI OLE vapaata. Salille en enää viitsi jaksa ja ehdi ja ja ja. Helppohan kaverin on huudella on kun yksin elävä ja lapseton ja seli seli taas.
Hänkin treenaa kotona Hiittejä viikottain. Ja käy porrastreenaamassa salin lisäksi.
Porras! Meillähän on nykyään aika lähellä portaat!
 Viestitin vieressä asuvalle ystävälleni, että tänään mennä porrastreenaamaan, ei vastalauseita. Laitoin miehelle viestin, et voiko hän hoitaa muksua, että pääsen treenaamaan hetkeksi. Sain vastaukseksi että tietty. (hitsi tää kysyminen on turhaan niin vaikeaa)

Illalla sit käveltiin viisi minsaa portaille, kiivettiin portaat viidesti ylös, mikä kuulostaa joidenkin korvaan säälittävältä ja omaan korvaan uroteolta. Nää ei ole mitkään megaportaat, vain 100 porrasta, mutta ihan sama. Mä rehkin! En muistakaan monta vuotta siitä on, että viimeksi sydän hakannut viimeistä päivää ja puuskuttanut henkihieverissä.

Instasta katselin @ansaivon treenivideoita ja päätin, että otan ne vihdoin käyttöön. Mm kivoja porrastreeneja kotona tehtäväksi.

Kuulen teidän mumisevan siellä, että joo joo, monesko kerta tää on kun tällasia puhut. :D

Mutta oikeasti, mun on pakko saada itseni fyysisesti parempaan kuntoon. Jospa se pääkin seuraisi mukana.

torstai 19. syyskuuta 2019

Uusperheen haasteet ja dramaattiset käänteet

Lähipiirissä tapahtuu hurjaa kuohuntaa. "Alkuaikuinen" nuori kriiseilee, oireilee ja masentuu. Kaikkihan ei tietenkään johdu tai voi johtua uusperheestä, mutta iso syy kuitenkin se ilmeisesti on. Tämä nuori on elänyt lähes koko ikänsä uusperheessä. Äidillä on uuden miehen kanssa jo teini-ikäiset lapset, eli ei todellakaan tuore case. Nuori on tuntenut ulkopuolisuuden tunteita perheessä pitkään. Isäpuoli on mukava ja kohtelee hyvin, mutta nuori näkee miten isä ottaa syliin "omat lapset", mutta ei häntä. Näkee halailut ja läheisyyden, josta jää paitsi. Tämähän on ihan ymmärrettävää. En ole asiaa vain tajunnut edes ajatella tältä kantilta. Että lapsi tosiaan huomaa sen pienen eron. Ja silti olen eri mieltä yhden ystäväni kanssa, jonka mielestä isäpuolen on pakko istua hänen lastensa sängyn laidalla iltaisin yhtä kauan kuin omien lastensakin. Ja kuinka on halattava yhtä pitkään ja antaumuksella. Mä en usko tuohonkaan. Ei teennäisesti voi halata juuri tasan saman verran. Onhan se falskia.
 Mä työkseni halailen pikkulapsia kotonani, mutta myönnän, että omiani paljon sponttaanimmin ja rakastavammin. Voi olla ettei se näy kuin minulle, mutta eroa on.

Juttelin alkuaikuisen siskon kanssa pitkään ja hän avautui minulle näistä ja omista kipuiluistaan. Iski vyön alle kun tajusi  mitä lapsilleen tekee erotessaan ja pariutuessaan. Enkä sano tätä pahalla kuitenkaan. Kuten omalle lapselleni juuri sanoin, niin ei vanhemmat voi tehdä elämässään kaikkia päätöksiä juuri häneltä lupaa kysyen. Tässä tapauksessa se tarkoitti, että isänsä saa hankkia just niin monta lasta kuin haluaa, se ei teinille kuulu.

En vieläkään paheksu eroja ja pariutumisia. Ajattelen myös, että uusien perheiden myötä saattaa saada ihania uusia ihmisiä elämäänsä ja se ei ole huono se.
Mutta huh kuinka kevyesti näitä perheitä välillä kasataan. Ilman että tulee mieleen, että jollain perheessä voi olla ajatuksia...

Tässä lähipiirikuohunnassa käynee niin, että alkuaikuinen muuttaa toviksi meille. Siis tännehän mahtuu vaikka kuinka moni. Buahha.
Ilman muuta olen valmis auttamaan ja tukemaan, mutta myönnän, että mielessä kävi sekin, että voi kirosana, enkö mä koskaan saa olla kotona rauhassa ja yksin. (Hoivavietti ja rakkaus voittaa. Mutta kuka hoitaisi mua)


perjantai 13. syyskuuta 2019

Perusnuoriso

Joskus pitää olla kyllä iloinen ja onnellinen, ettei oma jälkikasvu ole perustyyppejä. Viestittelin keskimmäisen kanssa ja kyselin aikooko nähdä ketään viikonloppuna. Poika vastas että ei, koska "kaikki muut aikoo juoda kaljaa siellä ja siellä", et hän on sit kotona ja pelaa ja nukkuu. Sanoin olevani iloinen, ettei häntä dokaaminen kiinnosta. Mut pitääkö olla huolissaan, että lukiolainen EI juo?
Toivon, että hän löytäisi kavereita, joita nähdä, että olisi muitakin, jotka ei juo.
(samainen poika alkuviikosta kyseli viestitse lupaa lähteä koulusta, koska päänsärky. Puhuin puhelimessa enkä heti vastannut ja olin saanut jo monta tivausta. Oon niin liikkuttunut siitäkin ettei hän vain lähde koulusta. Noin vaan. Kun tarttee luvan. Kuin monen teini ei ole ikinä lintsannut kysyn vaan.)

Eilen nauratti kaverin varhaisteini. Poika on seiskalla ja koulu lakannut maistumasta jo tovi sitten. Poika oli jo päässyt kasvatuskeskuseluun, josta kaveri sai kirjallisen selostuksen wilman kautta. "Aion menestyä skeittaajana tai bändin jäsenenä.". Mitäpä siihen lisättävää.

Eilen keksittiin kutsua meidän entinen naapuri meille viikonloppuna yökylään ja bilettämään. Oltiin niin intona ajatuksesta, että lupasin jopa hakea hänet (tunnin ajo) et vain saadaan hänet meille,
Ja sit aamulla mulle soitettiin töistä, että olisinko valmis päivystämään viikonlopun. Siitä sain rahaa, jota tartten, mutta nyt oli pakko laittaa oma elämä ja parisuhde edelle. Tod. näk ensi viikolla olisi uusi mahis tienaamiseen. Mutta hieman joudun tekemään itseni kanssa töitä, etten hepulois. Mutta intuitiolla jos vastasin EI, niin kuunneltavahan sitä on.

Mut sanoin rahalle ei. Huhhuh.
Saat sen mistä luovut?





torstai 12. syyskuuta 2019

Aika mones yritys

pitää itsestään huolta. Mä sitkeästi yritän taas lisätä liikkumista elämään. Koska vapaa-aikaa ei ole, niin kaikki on tehtävä kotona ja pikkuipanan ehdoilla.
Tänään kun sade lakkasi, käytiin metsässä polkujuoksemassa. No, ei me oikeasti kilsoja juost, mutta pätkissä kuitenkin aika paljon.
Aamupäivällä katselin Suurinta pudottajaa ja tein samalla tuolilta nousuja niin, että etureidet huutaa.
Välillä käyn hulahulaamassa sillä trendikkäällä hulavanteella.

Että baby steps on syksyn sanapari.

Luin ärsyttävää juttua kävelyllä laihduttamisesta. Jos haluaa laihtua puoli kiloa viikossa, niin askelia pitää tulla 10000 päivässä. Haloo, jos sen haluaa toteutuvan, entisen elämän olisi pitänyt olla makaamista. Eli eikö asia ole niin, että pitäisi kävellä 10000 askelta päivässä ENEMMÄN kuin ennen?

Mä olen nyt kuukauden pysynyt samassa kauheassa painossa. Ja kun ottaa huomioon, että syön aika terveellisesti, niin on tää nyt epää.
Seuraava testin paikka olis varmaan syödä muutaman tunnin välein ja omasta mielestä liikaa. Että auttaisko se?

Mua niin harmittaa jauhaa näitä samoja juttuja vuodesta toiseen.

jk. Ruokavinkki. Vai olinko jo maininnut helpon hyvän ja nopean ruoan? Marinoitija kanasuikaleita, viherpippuri koskenlaskijajuustoa ja kermaa. Lisukkeeksi pasta tai riisi.
HYVÄÄ!

Uunifetapastan muunnos. Tomaattien kanssa ei paahdakaan uunissa fetaa vaan sinihomejuustoa. En ole vielä testannut, mutta se on vain ajan kysymys.

Tänään syödään Horneteja ja salaattia.

Eipä tässä muuta !