torstai 14. maaliskuuta 2019

#muuten vaan ruma

Tänään on mun suosikkipäivä siltä osin, että lomatilillä kasassa Kreikan ja Gdanskin matkarahat käyttörahoineen! Haluan painaa tämän fiiliksen mieleeni, koska ei välttis tapahdu toiste. Nämä kuukaudet kahden pikkasen kanssa ollut sellaisia, etten ihan heti ota uusiksi. Täytyy hieman kerätä voimia :D
Ja silti sanon, että hyvin mennyt ja mukavaa ollut. Melutaso on vain se, mikä uuvuttanut. Mutta tilin paino ilahduttaa just nyt.

Eilinen oli karsea juuri edellämainitusta syystä. Ystävä halus tulla kylään, mutta sanoin et ei ei eie ei. No, illalla tuli kuitenkin pesemään pyykkiä ja yhtäkkiä tuli toinenkin kaukainen ystävä. Oli kerrassaan mahtavaa. Me naurettiin niin, että vatsalihaksia särkee vielä tänäänkin. (reisiäkin muuten, koska kyykkäsin)
En muista milloin olisin viimeksi nauranut noin paljon.

Eniten naurettiin mun ihan hirveälle painajaiselle. Olin menossa unessa miehen kanssa saunaan ja mies yhtäkkiä hymyili ivallisesti ja sanoi, että on se jännä et sua kehutaan aina kauniiksi vaikka oikeasti olet tosi ruma. Ja avas mun kylpytakin ja osoitti kroppaa. Unessa sain hermarin jne.
 Uni taisi johtua hetkestäni sovituskopissa edellisenä päivänä. Yleensä en katso itseäni peilistä kopissa ilman vaatteita, mutta nyt oikein tuijottamalla tuijotin. Olen kerrassaan kauhea. Siis aivan hirveä. Itkettää et meen Kreikkaan samalle altaalle täydellisen 18 v tytön kanssa. Itkettää ihan kaikki. Sen johdosta voi syödä suklaata, koska mikään ei mua enää palasta. Edes ne kyykyt.
 No tästäkin noustaan. Kunhan ei paino :D

Mä ihan vilpittömästi uskon, että kun nämä työhärdellit helpottaa, jo tällä viikolla itseasiassa, niin jaksan ja pystyn liikkumaan enemmän ja tekemään parempia valintoja. Nyt karkki on mun ainoa huvi ja rentoutumiskeino.
Haaveissani käyn kävelyllä joka päivä ja vesijuoksemassa kun lämpenee ja mitäs muuta vielä. Ajatelkaa, mulla on ollut kausia, että olen käynyt kävelyllä kolmesti päivässä. Nyt en edes kertaa.

Mitäs muuta? Esikoinen selaili Kotivinkkiä ja löysi pitsaohjeita. Tänään iltaruoaksi esikoisen väkertämiä pitsoja. Mahtavaa!

jk. otsikko viittasi eilisiin nauruhepuleihin. Suunniteltiin painattaa ystävien diagnoosit paitoihin. #peräpukama # sopeutumishäiriö ja mulla kun ei ole diagnoosia niin sit lukee #muuten vaan ruma

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Feministinen kannanotto osa 2

Tiedättekö päivät kun ärsyttää kaikki?  Mä kettuunnuin perjantaina pikkujutusta ihan periaatteen vuoksi. Naistenpäivän kunniaksi mies tuli kotiin kauniin kukkakimpun kanssa. Olin iloisesti yllättynyt! Ei muuta.
 Lauantaina mies selitti kuinka hänen naispuoliset työkaverinsa olivat ihan ihmeissään kun huomasivat miehen hakeneen mulle kukkakaupasta kukkakimpun. Mies nauroi että kimpulla on ehkä taattu, että saa kahvin valmiina seuraavalla viikolla. Yksi naisista, lääkäri, oli sanonut, että jos hän saisi mieheltään kimpun, niin antais kyllä paljon muutakin ja pidempään kuin viikon.

Seuraavana päivänä mies oli täällä taaperovahtina ja sai seurakseen naapurin miehen oman taaperonsa kanssa. Siinä kahvitellessa mies pyyhki pölyjä. Naapuri oli ällistynyt ja oli sanonut, ett nyt varmaan saat...

Mä tulin kamalan pahantuuliseksi, vaikka nää oli vain miehen kertomia juttuja. Siis noinhan taidetaan oikeasti aika usein ajatella. Ihan sietämätöntä paskaa sanon mä. Mä en halua että kukaan ostaa mulle mitään tai tekee mitään, jos se on tuollaista kaupan käyntiä. Eikä siis ole, mutta jos olisi!

Argh ja mur!

Viikonloppu oli muiltakin osin raskas. Lauantaina ajoin autoa n 7 tuntia. Menin nukkumaan ennen kymppiä, koska olin loppu.
Sunnuntai oli saman henkinen, mutta ei ihan sentään. Eilinen taas oli. Ajoin viisi tuntia. Taas aikaisin nukkumaan.

Eilen yllätyin taas siitä, kuinka paljon meillä syödään. Kahdella pojalla oli niin aikaiset treenit että ruokin heidät rakastamallaan tonnikalanuudelisalaatilla. Muille tein Butter chickeniä tupla-annoksen. Ajattelin sen riittävän joillekin seuraavalle päivälle. Mutta kävikin niin, että molemmat ruoat loppui jo eilen.
Eli SUURI kulhollinen ruokasalaattia ja 700g kanaa lisukkeineen. JA huom, taaperot ei olleeet syömässä.

Tänään teen ison satsin carbonaraa, mutta pelkään että sekin loppuu jo tänään.
Eli taas kyssäri, millä ruoalla täyttäis perheensä kaksi päivää?


perjantai 8. maaliskuuta 2019

Iloja ja haaveita

Heippa vaan.

Elämäni on ollut tässä aika hurlumheitä, enkä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa tänne mitään. Mikä on sääli, koska haluan kirjoittaa joka päivä.
 Nyt kirjoittamisen laukaisi Gloriassa ollut taidemaalari Anna Tuorin lause: Vapaa-ajalla juon alkoholia ja käyn mökillä saunomassa.
Minäkin haluan. Mutta kaksinaismoralistina totean, että jos joku mies sanoisi tuon saman, mua vaan ärsyttäis.
Mutta haavekuvissani istun jossain mukavassa paikassa, kirjoitan säkenöiviä juttuja ja välillä otan pikku siemauksen viinilasistani.

Eilen oli naistenpäivä ja siitä ei mitään sanottavaa. Musta joka päivä on naisten päivä!
Mutta lähes tippasilmäilahduksen sain, kun "tytärpuoleni" laittoi viestin, että hyvää naistenpäivää upeus! Mä ilahduin ihan kauhian paljon. Sillä oli mulle suuri merkitys, minkä hälle sanoinkin ja sitten sain ilahtuneita sydämiä vastaukseksi.
Mä olen onnellinen, että olen rikastunut noilla aikuisilla nuorilla.

Mieskin tässä yksi päivä sanoi ällistyneensä, kuinka kiintynyt hän on mun poikiin. Että jos me erottais ja hän eläis taas yksinään jossain, niin kaipais kyllä poikia paljon.
 Aiheeseen liittyen; kuopus puhuu nykyään aika usein meidän (siis vanhempiensa) erosta ja sitten miettii, mitä hyvää siitä poiki. Ilman eroa hänellä ei olis pikkuveljeä ja ilman mun miestä olisi moni nauru jäänyt nauramatta ja söpöimpänä kaikesta "ennen pelkäsin kuolemaa, mutta kun olen jutellut x:n kanssa, niin en pelkää enää."

Tänään mulla alkaa pikkuipanoitten kuskailu ympäri maailmaa. Kalenterini on TÄYNNÄ kuskauspäiviä ja autovapaita päiviä on hyvin hyvin vähän. Olen naureskellut perheelle, et nähdään kuukauden kuluttua. Tosiasiassa mulla alkaa nyt myös vaihe, että olen VAPAA ja olen hoitolapseton välillä. Haaveilen pitkään nukkumisesta. Mutta tänäänkin heräsin viideltä, vaikka muksut vasta 6.30. Että en vaan osaa nukkua. Piste.

EN ole viikkoihin konmarittanut, mutta kun eilen kävin tutun kämpillä jossa tekee muuttoa, niin alkoi taas haaveilu aiheesta "hankkiudu kaikesta turhasta eroon".
Mun tuttu on aika hamsterikin kyllä, mutta nyt hän muuttaa pois kodista, jossa asunut 23 vuotta kahden poikansa kanssa. Joutuu käymään läpi 23 vuoden kamat!!! Pojat muutti omilleen, mutta ottivat mukaansa vain vaatteet.
Se työsarka kämpässä oli niin älytön, etten tiedä miten siitä voi selvitä.
Täytyy todellakin aika ajoin käydä tavaroita läpi, ettei sit muuton tullessa kohtais tota samaa kohtaloa.
JA niin, ei saa hamstrata rojua.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Viikon ajatukset

Mä joudun ehkä sittenkin kohta kirjoittamaan romaanin. Tänään huomasin, että pikkasten kanssa menee tosi hyvin ja rauhallisesti, jos istun niiden kanssa lastenhuoneessa. Ne vaan leikkii hissukseen kun istun tässä. Heti kun poistun, alkaa riekkuminen ja mekkala. Mistäköhän mä kirjoittaisin sen kirjan?

Ilonaiheet tällä viikolla:

-esikoinen käväisi ja kertoi olleensa jonkun tytön synttäribileissä, jonne jäivät yöksi. Sanoin ilahtuvani ja kadehtivani sen bile-elämää. Poikaa nauratti. Sanoin et tajuaako hän et ei kaikki vanhemmat ilahdu bileistä. Sitä hän kuulemma nauroikin.
 Sit kävi ilmi, et mä tiesin missä oli ollut yötä, mutta isä ei. "Ehkä mä kerron teille eri asioita". Huraa, mulle kerrotaan hyvät jutut!

-ilahdutti, kun ystävän (former known as tinderöitsijä) kanssa setvittiin välejämme. Mä olin luullut että ollaan etäännytty, koska mä olen super"kiireinen" taaperoiden kanssa plus hän seukkaa tosissaan. Hän taas on luullut, etten ole onnellinen ja ei halua mulle leijua. Tästä annoin hieman palautetta. Että olenhan mäkin mennyt mm kihloihin ja ollut onnellinen, vaikka hän oli onnettomasti sinkku. Kehtasin silti puhua omasta elämästäni.
Hän myös luulee, että suhteessa menee huonosti, kun lähinnä vaan hehkutan aina kun saan olla yksin.
Tajusin taas senkin, että jostain syystä ihminen toimii niin, että alussa hehkuttaa onnea, mutta aikojen saatossa keskittyy puhumaan "negoista" jutuista enemmän. Joku naisten bondaustapahan se on myös toki.
Päätän nyt puhua myös hyviä juttuja.
Mut faktahan on, että koska olen kuormittunut työni takia, niin kaipaan rauhaa ja epäsosiaalista elämää enemmän kuin ennen.
Niin tää muuten loukkas mua eniten. Olin kuulemma ennen iloisempi, pirskahtelevampi ja spontaanimpi. Se osui!
Mutta jos olen lapsissa kiinni 24/7, vapaavilo ollut viimeksi jouluna, en saa nukkua seiskaa pidempään IKINÄ, enkä koskaan käy missään, niin milloin hitossa ehtis keksiä pirskahtelun aiheita???

Mutta joo, keskustelu teki hyvää ja lähensi taas meidät normaalitilaan. Molemmat oli ymmärtäneet asioita väärin ja olleet loukkaantuneita vääristä syistä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin!

-ilon aihe oli viikolla se, että kyläilin pitkästä aikaa siskon luona monen monta tuntia. Me nähdään liian harvoin, koska mun työ ja meidän perheet ja välimatka. Halutaan nähdä rauhassa, ilman miehiä ja jokaista lasta. Juttelu teki hyvää!

-sekin ilahdutti, kun nyt on matkarahat kasassa ja saadaan Kreikan matka maksaa etuajassa. JA mun Gdanskin matkakin. Siis helmikuussa kaikki maksettu!!! Enää käyttörahat tarvitsee hankkia. Mutta aikaa on!

-ensi viikolla työasioissa tapahtuu etenemisiä lasten asioissa ja mulla on kauheasti kiinnostavia tapaamisia työmielessä. Kohta myös alkaa lapset olemaan lähtökuopissa eli malttamattomana odottelen tulevia vapaapäiviä. Se into ei poista sitä tosiasiaa, että juuri näitä ipanoita tulen kaipaamaan.

-se mikä ei ilahuta on mun lihominen. MIKÄ helvetti siinä on että syn päin persettä nyt koko ajan? Miksi haluan voida huonosti enkä hyvin?

-tänään teen sitä marikankin mainitsemaa plokipastaa. Eli uunissa paistettua fetapastaa. Paha vaan, ettäfrendin synttäreillä söin sikana herkkuja ja on huono olo vieläkin. Tai ainakin täys. Onneksi me syödään vasta klo 21. Muutama tunti aikaa sulatella.

Noniin, puoli tuntia käytetty illasta. Joko saa lapset laittaa suihkuun ja nukkumaan? :D

lauantai 23. helmikuuta 2019

Pieni feministinen kannanotto

Löysin Netflixistä sarjan, jolla on karsea nimi. Bringing sexy back. Nimestä ei arvais, että ohjelma on näitä elämänmuutos eli laihdutusjuttuja. Siis please, bringing sexy back. Ei ole mahdollista olla seksikäs ylipainoisena? Moni ajattelee, että näin on, mutta moniko pitää jokaista laihaa seksikkäänä?? Hahhah! Siitä saitte ajateltavaa! :D
Hyppäsin asian viereen, sorry.
 Ensimmäisessä katsomassani jaksossa nelikymppinen pariskunta, parin pienen pojan vanhemmat, halus kuosiin hääpäivänsä kunniaksi.
Paikalle kiisi komea valmentaja heppu, joka muutti taloon viikoksi neuvomaan treenien alkuun. Pariskunta sai aktiivisuusrannekkeet ja ohjeet, että naisen pitää kuluttaa 3000 kaloria päivässä ja miehen 3500. Olin että huh ja what! Mun aktivisuusranneke ilmoittaa kulutukseksi n 2200 kaloria päivässä. Mietin kuin hitosti pitäisi liikkua, että kulutus olisi 3000. JOKA päivä!
 NO, kahdeksan viikon jälkeen valkku kiisi paikalle ja katsoi rannekkeilta onko tavoite toteutunut. Nainen oli satunnaisesti kuluttanut ne vaaditut 3000 kcal. Syynä ajanpuute. Käy töissä, vie yhden pojan yhteen harrastukseen, toisen toiseen ja sit haut perään. Kotona ilta illalla ja sit yrittää vähän treenata.
Mutta entäs siippansa. Se oli kuluttanut joka päivä sen 3500 tai yli. Miksi se ehti? Kuin hällä oli aikaa? Miksi mies ehtii, miksi nainen ei? Miksi kukaan ei kysynyt?

No loppuhyvin kaikki hyvin. Naiselta valkaistiin hampaat, mies puettiin tunnistamattomaksi ja tadaa, brought sexy back!


keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Pikkupuuska 1,99 e

Nyt on tarjolla puoli-ilmainen puuskavinkki. Aamulla käväisin Lidlissä ja sieltä tarttui käteen lasinpesuliinoja ja IHMESIENI. En kotona malttanut istua kahvia juomaan, kuten oli tarkoitus. Innoissani pesin ikkunoita, jotka sormenjäljissä, ja SITTEN heiluin ekstaasissa taikasienen kanssa. On mulla sellainen ennenkin ollut, että ei mikään uusi tuttavuus, mutta en muistanutkaan kuinka ihanaa on kirkastaa kaapinovia tai putsata valkoisista rullaverhoista tahroja.
 Halpaa terapiaa kahdella eurolla.




keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Ruokajuttuja

Heti kun mun konmarituspuuska loppui, loppui bloggauskin. Mä näköjään puuskailen kaiken kerralla, enkä yhtä asiaa kerrallaan. Höh!

Konmaritus oli ja on kyllä hyödyllinen ja elämää helpottanut juttu. On ollut helpompi olla siisti, kun paikat on kuosissa. Nyt pitää kyllä vielä keittiön ruokakaapit tehosiistiä. Tilasin Fiksuruoka.fi:stä laatikollisen ruokaa. Erilaisia curryjä pelkästään 12 pakettia. Kyllä, 12 pakettia! Meillä niitä syödään usein ja kaikille kelpaa. Haaste on kyllä tehdä sopivaa määrää. Eilen tein butter chickeniä paketin. Sitä söi kaksi teiniä ja mies. Ei muut. Ei olisi edes riittänyt.
Kuopus söi muualla ja mulla oli sellainen "syö pelkkiä hiilareita ja muuta sontaa"-päivä. Ei tehnyt hyvää. Tänään aloitin päiväni turkkilaisella jugulla ja pähkinöillä. En aio syödä mitään moskaa tänään. (paitsi ostan ystävänpäivämunkkeja perheelle)

Ruoasta tuli mieleen Rouva Kepposen loistava paistettu riisi-vinkki. Yhtenä päivänä jäi iso satsi basmatiriisiä. Paistoin sen sipulin ja wokkivihannesten kanssa, lisäsin kananmunan ja rutkasti sweet chili kastiketta. Se oli niin niin hyvää! Syötiin sitä lisäkkeenä lihamurekkeen kanssa. Kaikki söi innolla ja toivoi ruokaa toistekin.

Tänään on mahtava päivä tulossa. Mun elämän ensimmäiset vanhojentanssit. Esikoinen tanssahtelee ja minä ehkä nyyhkin katsomossa.
Huomenna poika menee jatkoille Helsingin Kaivohuoneelle, että eka baarireissukin. Alaikäisten puolella kyllä.
Eilen käytiin pojan kanssa ostoksilla, kun halusi uuden paidan perjantai-iltaan. Ihanan rohkea pukeutuja, eikä yhtään "leim". Päädyttiin yhteistuumin paisley-kuvioiseen paitapuseroon. Hahh. Ei mitään huppareita tällä tyypillä.

Mutta kyllä, tänään on suuri päivä.

Ja tänään on ystävänpäiväkin. Iloista päivää mun ihanille lukijoille. Elämä olisi tyhjää ilman teitä mahtavia kanssabloggaajia ja kommentoijia!