torstai 14. kesäkuuta 2018

Auervaaravaroitus!

"Vuorokauden tunnit ei minulle riitä". Mua jotensakin ärsyttää toi lause. Ehkä mä kadehdin ihmisiä, joilla on niin niin täynnä elämä. Mulla on ihan riittävästi tunteja päivässä.

Mutta ei mun tästä pitänyt kirjoittaa. Ekaksi piti sanoa MOI kaikille, jotka ehkä on halunnut jotain elonmerkkiä multa saada. Olen niin pontevasti lomaillut, etten ole kirjoittanut riviäkään, enkä ole edes blogeja lukenut. Kääk! Ehkä mulla oli niitä tunteja sittenkin liian vähän :D

Ensiksi suurimmat uutiset. Tinderöitsijäystävän KARU kokemus. Auervaara alert!
Ehkä olen täällä maininnut hänen tavanneen miehen, joka keväällä muutti väliaikaisesti ystävän luokse. Kun lähti kämppä alta....
Pariskunta sopi, että mies osallistuu asumis- ja ruokakuluihin. Näin olikin. Ensimmäinen kuukausi. Sen jälkeen rahat loppui ja mies ei maksanut euroakaan, vaan eli ystäväni siivellä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Mies sai ystävän ottamaan muutaman tonnin luoton, jotta saisi viimeisen lainaerän maksettua, jottei isänsä koti menisi pakkohuutokauppaan. Jotain tällaista.
 No, viime perjantaina mies oli mökkireissulla ja ystäväni päätti vähän pemistää miehen tavaroita. Löytyi kasa laskuja ja ulosottokirjeitä, joista kävi ilmi, ettei se kolmetonnia ollut VIKA erä, vaan oli vielä yli 70 000e muitakin. Papereista kävi ilmi, että oli joku toinenkin nainen ollut, joka ottanut miehelle lainaksi rahaa ja odotteli rahojaan. Ystävä otti naiseen yhteyttä ja kuuli, että miehen autokin on tämän saman naisen nimellä. Ja kas, mies oli tän naisen luona, eikä missään mökillä. Kas!!!

Lyhyestä virsi kaunis. Sunnuntaina mies tuli "kotiin" ja löysi sieltä tavaransa pakattuna ja minut, miehen ja toisen ystävämiehen terassilta istumasta. Oltiin back up-hommissa.

Siitä mies sitten otti kamansa ja häipyi. Veloista tehtiin lainapaperit, jotka me todistajat allekirjoitimme. Kiinnostuneena odotetaan näkyykö rahoja ikinä. Toivon, että näkyy.

Mutta kas, jo tiistaina miehen pärstä löytyi Tinderistä. Uutta matoa koukkuun ja noin.
Niin tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että ÄLKÄÄ koskeko!

Olkoon tämä nyt opettavainen tarina.

Seuraavaksi palaan asiaan Kreikka-juttujen kanssa.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Tyylikäs vai emäntä?

Kiskoin vaatekaapin hyllyiltä kaikki vaatteet pois ja aloin etsiä vaatteita reissuun.
Tulos: kolme mekkoa, musta, harmaa ja iloisen turkoosi.
Kaksi hametta, sellaista hulmuhelmajuttuu, joissa näytän ehkä titanicilta.
Kuusi kivaa paitaa, 4 valkoista, yksi harmaa ja yksi vaal.pun.

Jos ajattelee vain paitoja, niin olisin joko tylsä tai tosi cool.

Olispa kiva pukeutua hyvin ja näyttää hyvältä. Hyvältä, ei emännältä.

Mut hyvä mieli. Reissu edessä, hyvin hoidettu työ takana.
Kesäkin edessä.

Huomenna vesiuin sillä hetkellä kun megan vai meghan nai harryn.
Vaikka uskon rakkauteen, niin en kestä et joku menettää elämänsä, kun nai prinssin. Aatelkaa, ei edes lähikauppaan voi juosta. Tai vesijuoksemaan uimahalliin. Tai shoppaileen, baariin, junaan.
Harry on ihmemies sitten kai.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Jokainen aamu on mahdollisuus

Noin kivalla klisheellä on hyvä aloittaa.
Tänään tarkoitan sillä sitä, et hyvä aamiainen voi olla hyvien ruokailujen alku.
Olin jo luvannut olla välittämättä painosta tai olla laihduttamatta jne mutta ei oo helppoo.
Mun paino nousee joka päivä. Syön omasta mielestäni hyvinkin säällisesti, mutta paino nousee.
Pe, la ja su kävin vesijuoksemassa. Vesiliikunta yleensä edes hetkellisesti laskee painoa, mutta ehei, ei mulla. Sanoinko jo et paino nousee.

Nyt yritän Taas keksiä tavan syödä niin, etten lihoisi, mutta ettei tarvitse nipottaa koko ajan.
Aamu alkoi smoothiella. Rahkaa, vadelmia, mehukeittoa ja kaurahiutaleita.

Taloudellisuus yhtä vaikeaa kuin lihomattomuus. Koko ajan pitää jotain ostaa. Pojalle uimakamoja ja kenkiä ja parturireissu ja mitäs muuta.

Mut hei. Ens viikolla olen Kreikassa. Toivon etten aiheuta tsunameja tai mitään.
Naurua hampaiden välistä.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Taloudellisjutska. Taas!

Matkaan on parisen viikkoa, joten nyt alkoi taloudellisviikot big time.
Omahyväisyyttä tuntien olen tänään siivonnut vihanneslaatikkoa ja löytänyt lähes kohta liian vanhoja perunoita. Tein perunamuusia ja mitä jäi jäljelle, sekoitin jauhoihin ja tein perunarieskoja.

Pakastimen inventoin ja otin sulamaan törkeän hyvän tonnikalapastan jämän. Sitä illalla.
Pakastimessa on myös kanaa parikin pakettia, ranskalaisia, bataattiranskalaisia, mutakakkua, nakkeja ja kaksi pitsaa. Wokkivihaneksia. Jääkaapissa grillimakkaraa ja halloumia. Näillä eletään siis tämä viikko. Shoppailu minimissä. Huraa.

Tokihan tilasin zalandolta pari jutskaa....

Huomenna kampaaja.

Mutta hei, mä edes yritän.

Hirmu kiireinen viikko takana. Oli pojat, oli hoitomuksut. Oli koriksen vastuuturnausviikonloppu. Leivoin sata (3) peltiä mokkapaloja. Olin buffassa kuusi tuntia kolmena päivä yhteensä. Jokunen korismatsi katsottavana.
Olin aika poikki sunnuntai-iltana. Eilenkin nukahdin jo 22.30 sohvalle.

Tänään tehnyt töitä eli istunut hiekkalaatikolla. Kuskasin yhden kotilomalle. Istuin pari tuntia terassilla auringossa. Luin lehtiä. Haravoin vähän. Mietin mitä pihalle vois tehdä.

Olen kauhian onnellinen.

Yhden entisen hoitolapsen äiti toivoo että lapsi pääsis meille kesällä toviksi. Juttelin eksän kanssa miten jaettais lapsia, jotta tämä edes teoriassa olisi mahdollista.
Mietin missä kolossa voisin tehdä poikieni kanssa jotain, vaikka risteillä. Että olisin olemassa vain heitä varten. EN tiedä kärsiikö ne, mutta tuntuu että kaikki muu menee helposti edelle. Toisaalta taas, täällä mä olen aina. AINA!

Itseasiassa kaikki varmaan menee aina MUN edelle. Itse en ole itselleni ikinä olemassa.

Mutta olen kyllä niin onnellinen.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Superärsyttävä luksusongelma

Niin riivaa ajatus, että pakko miettiä täällä ääneen. Mullahan on näitä hoitolapsia. Tällä hetkellä kaksi poikkeuksellisesti. Tänään multa kysyttiin olenko ajatellut, että voisin ryhtyä kaksipaikkaisesti virallisesti ja kokoaikaisesti. Nyt mulla on kaksi, koska toivoin kahta. Jos tilanne muuttuisi, mulla olisi kaksi halusin tai en. Luksuksen tämän asian pohtimisesta tekee se, että tienaisin kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Ei kaksisataa enemmän, vaan kaksi kertaa enemmän!
Menettäisin tod.näk vapaa-aikaa, mutta työmäärä olisi jotakuinkin sama. Haasteita olisi enemmän, mutta mainitsinko kaksi kertaa isomman palkan.
Hitto!!

Toki saisin esim vuoden kokeilla tätä ja päätyä takaisin vanhaan systeemiin. Eli en ole naimisissa päätöksen kanssa päätin mitä tahansa.

Kiva pohdinta tähän sairaan väsyneeseen päivään. Olen viime yönä nukkunut kolmisen tuntia ja olen näemmä niin väsynyt etten edes päikkäreille nukahtanut. Illalla saattaa uni maistua! Olisi ainakin syytä. Huomenna ohjelmassa palaveri isolla kirkolla ja perushommia. Viikonloppu menee koristurnauksen parissa. Kolmena päivänä leivon buffaan ja olen pari h töissä. Lisäksi oman pojan kuskaukset peleihin. Ja niin, onhan mulla tää työkin!
Tänään tekisi mieli vaan vollata ajatustakin! Väsy!

Täällä ei ole tapahtunut mitään. Olen ollut epäkiinnostava ja ajatellut epäkiinnostavia. Käynyt lukemassa muiden säkenöiviä juttuja ja kiinnostavia ajatuksia, mutten ole kyennyt edes kommentoimaan, koska olen niin epäkiinnostava :D
Tällaiset ajat! Vanhuus ja vaihdevuodet tai jotain.
Sanon että lähestyvä loma niin tulee tarpeeseen. Jos luovuus puhkeais kukkaan taas. Edes yksi ajatus kiitos!

torstai 12. huhtikuuta 2018

En jaksa välittää ja muita kertomuksia

Mulla on ollut niin kiire, etten ehdi blogata ja mikä pahinta, eilen en ehtinyt juoda edes kahvia.
 Aamupäivällä vein pikkutytön äidilleen stadiin ja sieltä ajoin isomman toimintaterapiaan muualle stadiin. Ajoimme kotiin, syötiin ja juuri kun ajattelin nukkua, niin keskimmäinen tuli käymään. Hän täytti eilen 15 vuotta ja halus HETI mennä tilaamaan pankkikorttia. Ajettiin pankkiin ja käytiin vielä poliisilaitoksella passihommissa.
Kotona rojahdin hetkeksi sohvalle, josta nousin juuri ennen lähtöä, mitä nyt tytön ruokin pikaiseen. Ajettiin taas stadiin, haettiin pikkutyttö, ajettiin hakemaan mies töistä ja tultiin kotiin puoli seiska.
Sit sain kahvia!

Tänään vein miehen töihin ja menin pikkulikkojen kanssa ostoksille. Meille tulee huomenna se ranskalainen vaihtopoika yhdeksi yöksi ja pidetään tortillailta. Piti ostaa tykötarpeet.
Kotona ulkoiltiin pihalla auringossa, tultiin syömään ja sit pikkuisin päikkäreille. Nyt olen syönyt rauhassa, juon kahvia, katson Gren anatomiaa ja näemmä bloggaan. Olen aika rento, mutta luultavasti aika kierroksilla kuitenkin. KOko ajan jotain.

Lauantaina mun hoidokit on kotilomilla ja olisin illan vapaa. Mies haluaa bilistä pelaan tms mutta mä haluan olla kotona, yksin.
Miten sanoa toiselle, että olis kiva tehdä yhdessä jotain pitkästä aikaa, mutta kun en jaksa haluaja viitsi sit kuitenkaan.
Miksi elämä on näin hankalaa?

Jossain lehdessä joku nainen juuri kertoi olevansa sosiaalinen, mutta kaípaavansa omaa tilaa niin paljon, että päätyivät miehen kanssa eri osoitteisiin asumaan, vaikka ovat yhdessä.
 Joka taholta tää ajatus puskee mieleen.

Jos me päädytään eri osoitteisiin, niin se johtuu eri siisteyskäsityksestä. Mies rakastaa siisteyttä ja mä en vaan pysty tai halua elää siten, kuten hänelle olisi ihanteellista. Eipä sillä, että vaatisikaan. Se vaan esim "ahdistuu" kun keittiön pöydällä on kynät ja paperit ja värityskirjat levällään. Mä taas en tajua., miksi ne pitäisi korjata pois, kun kohta niillä kuitenkin taas operoidaan.

Emmä jaksa välittää. :D

Lakkasin välittämästä ruokavalioista ja laihduttamisesta. Sen myötä syön omasta halusta terveellisesti. Mun ikisuosikki palas taas. Kanaa, paistettua suippoparikaa ja lehtikaalia. Sekaan rae tai fetajuustoa.

Välillä pyöräilen. Joskus 20 ja joskus 10 minuuttia. Lankuta ja punnerran. Ulkoisia tuloksia ei ole, mutta en vaan enää välitä siitäkään.

Päivän ilo: löysin olkkariin Torista Vallilan vappukukkia verhot. Mun keittiö ja olkkari on vierekkäin ja tähän asti olkkari ollut verhotta, koska ei vaan voi laittaa eri verhoja vierekkäisiin ikkunoihin.
Muistelen et vuosi sitten löysin juuri näin vapun alla nuo keittiön verhotkin kirpparilta. Olen hyvin tyytyväinen.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

It's hard to be elegant

Kuin vaikeeta voi olla pitää pianon päällys kauniina. Vain kynttilöitä esimerkiksi esillä.
Mistä kaikki sisustustaiturit löytää taidon ja kyvyn siisteyteen ja aistikkuuteen tai mikä lue sana kuvais parhaiten.

Mihin mun päivät menee, jos ei konmarittamiseen?