perjantai 22. tammikuuta 2021

Huhhuh

 Mulla piti olla tänään kauan kaivattu vapaapäivä. No ei sit ollutkaan. Hain itselleni uuden hoitolapsen. Nyt mulla on talossa 2 ja 3-vuotiaat muksut. (No so far so good, hyvin sujuu)

Mun oli tarkoitus käydä teinien kanssa kaupassa viikonloppulimu yms ostoksilla, mutta se muuttuikin muotoon "nyt on ostettava viikon safkat, kun on apukäsiä, koska yksin en voi näiden kanssa käydä kaupassa ehkä ikinä."

Ja kyllä mä ostinkin. Kolme pakettia jauhelihaa (liioittelua), kaksi nakkipakettia, lasagneaineita, kasviksia, hedelmiä, jugurtteja, maitoa litroittain, nugetteja, pakastekasviksia, pastoja, herkkuja ja limua. Meni 120 euroa. Mutta satavarmasti ei tartte ens viikolla mennä hakeen mitään. 

JA niin, ei todellakaan mene rahaakaan, koska en mee kirppareille tai minnekään näiden pikkusten kaa. 

(Miten mä ennen kävin missään, silloin kun omat oli pieniä?)

Mutta tiedänpä taas mitä tulevat päivät teen :D

torstai 21. tammikuuta 2021

Ruokabudjeteista

 Ystäväni kyseli eilen edullisia ruokavinkkejä Facessa. Sai paljon vastauksia ja kaikki sai ajattelemisen aihetta.

Mulla on poikaviikko ja tapani mukaan teen poikien suosikkiruokia. Nolottaa taas luetellakin. Makrulaatikkoa, jauhelihakastike, butter chicken ja kanawokki nuudeleilla. Nämä riittää viideksi päiväksi. Hinnaksi laskin 28e. Mutta mutta, siihen kun lisää leivät, juustot, kinkut ja kalkkunat ja mahdolliset rahkat, niin summahan nousee.

Maanantaina ostin nämä kaikki, meni 69 euroa. Eli ruokaruoka halpaa, muu sälä nostaa hinnan. Mutta joo, ei ole summa vielä paha. Pakkasessa on kilo kebabbia, joista tänään teen pitaleipiä. Ranuja lisäkkeenä. Herkkutorstai.

Pakkasessa on wingsejä iso kasa, ranuja lisää kaupasta, niin pojille viikonlopun herkkuruoka.

Eli ohh ja wau, viikon kauppalasku on aika hillitty. 

Harmi, että muut ostot ollu villejä. Ostin lauantaina uuden telkkarin. Ihan Because I can hengessä. Asian vaikuttavuutta lisää se, että ostin sen ilman luottokorttia.

Samaisena päivänä ystävä oli menossa Ikeaan. Selasin minuutin mattoja netissä ja pyysin ystävää tuomaan mulle tummanvihreän maton olkkariin. 

Olen siis pistänyt rahaa menemään, mutta hei, en mä joka viikko osta telkkaria tai mattoakaan.


Koska Me naisten Viikko kukkarossa juttu on yks mun suosikkeja niin laskenpa tässä paljon mulla on mennyt kauppaan viikossa. Tänään nimittäin on mun laskentaviikon vika päivä ja USKOMATONTA kyllä, tänään en ole käynyt kaupassa. Enkä käy. 


Tsiisus, oliko pakko laskea? Kokonaissumma oli 832 euroa. Poikkeusostoksia telkkari ja vaatteita pojille kahdellasadalla. Mutta huikeaaaaaaa. Ruokaan mennyt vain 118 e. 

Tosta ei voi kyllä pistää paljoa paremmaksi. Tai joku voi, mutten ehkä minä.

(Verrokkina. Viikko 1, ruokaan 164 e, viikko 2, ruokaan 194e)


Budjeteista vielä sen verran, että olin optimistisena laskenut että mulla sais mennä viikossa n 200 e ruokaan ja bensaan. Voin sanoa, että juuei, en ole onnistunut. Olis vaan alettava onnistua, koska oikeasti meille tulee kattoremppa ja mun pitäis ottaa lainaa sitä varten n. 12000e. Ja se kuuluis sit maksaa poiskin. 

Sovitaanko etten nyt ostele mitään isoja juttuja huvin vuoksi?

torstai 14. tammikuuta 2021

Laihduttamattomuuden hyödyt

 Se taisi olla elokuu, kun lopetin laihduttamisen tai sen ajattelun tai sen puutteesta kärsimisen. Sehän sai alkunsa kaverin "elämäntapamuutoksesta", joka mun silmiin oli joku natsismin muoto. "Söin juhlissa pelkkää porkkanaa". 

Viikottain olen käynyt punnitsemassa itseni ja paino pysynyt prikulleen samana. Paitsi joulun tienoilla paino alkoi pudota. Tämä klassinen joulutarina: suklaata on niin paljon, ettei enää huvita syödä. Syön n neljä konvehtia viikossa. Miettikää!

Pari päivää sitten ostin suffelupuffilevyn, koska UUTUUS. Söin yhden rivin. Mä olen tolaltani. 

Viime viikolla olin kipeä ja tajusin, että osaan sittenkin syödä intuitiivisesti kehoni tarpeita kuunnellen. Mun keho halusi kaurapuuroa joka päivä. Se ei halunnut kahvia vaan teetä. Se halusi appelsiinimehua. Se ei halunnut karkkia.

Kun kipeys meni ohi, keho halusi sipsejä. Hillitysti, ei ahmien. Oli varmaan suolan puutos edellisen viikon kevyestä syömisestä johtuen. 

Mutta siis, koska en laihduta ja syön mitä haluan, laihduin joulun tienoilla ja jälkeen kolme kiloa. Tämä elämäntapamuuttuja ystävä lihoi joulukuussa lähes neljä kiloa, kun hieman hölläsi "elämäntapamuutostaan". 

Eli johtopäätös: kaikki rajoittaminen on pahasta. Jatkan siis valitsemallani linjalla.

Aamulla muuten väsäsin valmiiksi eilen vinkkaamani nuudeliporkkanasalaatin. Maistoin tehdessäni hieman. Ihan ok, mutta tajunta ei räjähtänyt. Veikkaan etteä kun lisään ne cashew-pähkinät niin maku paranee. Raporttia pukkaa kyllä.

Tajusin kyllä senkin, että se on kovin hiilarinen ruoka vailla protskua. Pitääköhän tehdä munakas kylkeen? 

Ostin aineet myös niihin kikhernetahnaleipiin. Pakko varmaan kutsua joku syömään, että olisi pointtia tehdä iso satsi. Äsken soitin lounaalle naapurikadun etätyöystävän, mutta hän oli kiinni palavereissa. Eli lounasseurana kirja :) 

tiistai 12. tammikuuta 2021

Lounasinfluesseri

 



Kaikki tuskailee sen kanssa, et mitä tänään syötäisiin ja jotkut tuskailee, et mitä lehtorille evääksi 🤪

Uudessa Kilot veks-lehdessä oli muutama resepti, jotka saa kuolan valumaan.

Näitä testaan heti, kun pääsen ruokakauppaan ostoksille.

(Nythän aloitin uuden loistokauden menojen seuraamisessa. Saattaa olla että ostan aineet vasta kun kaapit syöty tyhjäksi entisistä ja sit mun tilikirja ja pankkitili kiittää. )

Onnellisuuspuuska

 Sunnuntaina muhun iski rauha ja onni. Ei tapahtunut mitään erityistä. Näin siskoa, luin hyviä ruokaohjeita, katsoin leffan. Yhtäkkiä tajusin että keveys ja onni laskeutui päälleni. Ettäs tiedätte.

Onnea lisää se, kuin älyttömän kivoja mun teinit on olleet. Ei ne ennenkään ollu kauheita, mutta nyt ne on superkivoja ja auttavaisia.

Esimerkkejä. Huusin yläkertaan, että tartten vähän jelppiä. KAKSI poikaa ryntää alas ja kysyy, et mitä apua.

Illalla kysyin kuopukselta voisko se viedä roskat. Vastas, että joo ja vei. Samantien. Vei roskat samantien.

Pojat myös kantaa kassit autosta ja laittaa kamat jääkaappiin pyytämättä. 

Kehun niitä vuolaasti ja ne ihmettelee että miksi, kun ne on pikkujuttuja. Kerroin että ne pikkujutut on oikeasti todella suuria juttuja.

Pakahdun rakkauteen.

Samaan aikaan toisaalla se elokuussa kotoa muuttanut esikoinen muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa uuteen kotiin. Muutto tapahtui ilman mun apua. Ne vaan muutti että huis. Olen niin kovin ylpeä heistä. Pakahdun rakkauteen.

Joku viikko sitten mainitsin lukeneeni siitä, että pariskuntien kannattais puhua raha-asioista ennen kuin lapsia on syntynyt ja käytännöt vakiintuneet (epäreiluiksi). Et voisko he miettiä hankkivansa yhteisen taloustilin, josta maksetaan vuokra ja sähkö ja ruoat. Nää hoiti homman about siltä istumalta ja ovat todenneet jutun hyväksi. Nyt ei tuu kriisiä kuka kävi kaupassa ja kuka maksoi ja miksi aina minä ja miksi taas ostit meikkejä tai elektroniikkaa. Kun on taloustili ja omat rahat, niin elämä selkeää. ( eikä siis ollut riitoja ennenkään, mutta tällä ne ennaltaehkäistään)

Taas pakahduin ylpeyteen ja rakkauteen!

Palaan muihin aiheisiin, kun on aikaa.


lauantai 19. joulukuuta 2020

Jouluun on neljä yötä

 Jotkut laittavat nyt joulua tai vähintään tekevät joulusiivoa. Mitä teen minä? Saan vihdoin ratkaistua, miten Netflix, Spotify, sun muut laskut veloitetaan pankkikortilta luottokortin sijaan. Olen maksellut Visoja pois ja hermostunut, kun NOLLA muuttuu esim 16,99 summaksi. Mutta nyt se on korjattu. Joulu saa alkaa.

Eilen hieman nolona naureskelin taas itselleni. Mä olen jumalattoman lapsellinen ihminen. Kun äiti kertoi, että meidän perinteinen joulupuuro on peruttava näitten koronajuttujen vuoksi, niin aloin kyynelehtiä. Mutsi oli että "jos joku saa koronan tai jopa kuolee koronaan, niin onko se sen puuron arvoista". Mä nyyhkin, että jos mä kuolen, niin se on vaan lahja maailmalle. Siis oikeasti. Rouva 50!!! 

Mutta se sukujoulu on mulle ja mun pojille supertärkeä. JOKA aatto kokoonnutaan mun vanhemmille vähän ennen kahtatoista, glögi kädessä katsotaan joulurauhan julistus (haluttiin tai ei) ja sitten syödään puuroa. Puuron jälkeen kahvia ja kakkua ja sit lähdetäänkin omiin suuntiimme. 

Yhtenä jouluna tää perinne oli tauolla, kun vanhemmat lähti reissuun. Mun pojat itki ihan tosissaan. Nyt kerroin isoimmille ja ne oli pettyneitä, koska tää on heillekin iso juttu. Kuopukselle en uskaltanut kertoa eilen, koska en halunnut kuulla kiroilua ja itkua. 

Samperin korona. Pilas mun joulun ainoan kivan jutun.

No ei, tapaninpäivänä mulla on pojat. Se on parasta tietty.

Ja aattona joulusaunotaan, sit esikoinen ja miniä tulee tänne puurolle ja suklaalla. Iltapäivällä miniä viedään kotiin ja pojat lähtevät isälleen joulun viettoon. Mä aloitan vain perustorstain vieton. 

Jos luoja suo, niin perjantaista sunnuntaihin olen vapaa työstä. Sitä odotan!

torstai 17. joulukuuta 2020

Jos olisin joku muu

 Eilen päädyin shoppailemaan asioita itselleni. Sille itselle, joka en ole huom! Tilasin nimittöin Intersportista juoksuhousut, Niken, ja juoksulenkkarit, Helly Hansenin. Minähän en juokse, enkä aio juosta. 

Mut tulipa ostettua.

Suklaatakin olen ostanut älyvapaan paljon. Ja kuten ennenkin on käynyt niin kävi taas. Mä laihdun, kun talossa on tarpeeksi paljon suklaata. Outo ilmiö, mutta jokavuotinen. En ole varma uskallanko perustaa tämän aatteen pohjalta jotain laihdutusvalmennusta, mutta jos uskallan, niin kerron teille.

Kerron ilmaiseksi mun uuden salaisen uniaseen. JOKA ilta menen nukkumaan napit korvilla ja kuuntelen Youtubesta unimeditaation nimeltä Sleep talk down. Se on ihana ja selvästi supertehokas. Mä nimittäin sammun alta aika yksikön. Olen kyllä huomannut meditoinnin haasteen. Pitäisi keskittyä omaan hengitykseen tai miehen ääneen (joka on ihana), mutta mun ajatukset hyppelee missä sattuu. Yhtäkkiä aina huomaan, etten ole kuullut sanaakaan miehen puheista. No kuitenkin, nukahdan n kymmenessä minuutissa ja mikäs sen parempaa. 

Tällä viikolla olen ollut ärsyyntynyt jokaisesta, joka laskee päiviä lomaan. Ihminen, jolla ei ole lomaa, ei jaksa loputtomiin kuulla muiden lomista. :D

Näillä näkymin mulla pitäisi olla joulunpyhinä kaksi vuorokautta vapaata, mutta en uskon kun näen. En ole aloittanut aamukampaa, etten vain pety. Huomenna mulla pitäisi olla päivävapaa ja läpällä mietin että otan itselleni tuntihotellin. Hotellihuone kylpyammeella. Siellä sit lilluisin kuusi tuntia yksin. 

Ensi kesän lomaa odotan myös, enkä yhtään hyväksy ajatusta, etten pääsisi lomamatkalle. Rahat olisi jo kasassa, varmuus vain puuttuu. Tässä kohtaa meditaatio ja hetkessä eläminen voisi toimia.

Tässä siis viikon tärkeät ajatukset, olkaa hyvä.