torstai 12. huhtikuuta 2018

En jaksa välittää ja muita kertomuksia

Mulla on ollut niin kiire, etten ehdi blogata ja mikä pahinta, eilen en ehtinyt juoda edes kahvia.
 Aamupäivällä vein pikkutytön äidilleen stadiin ja sieltä ajoin isomman toimintaterapiaan muualle stadiin. Ajoimme kotiin, syötiin ja juuri kun ajattelin nukkua, niin keskimmäinen tuli käymään. Hän täytti eilen 15 vuotta ja halus HETI mennä tilaamaan pankkikorttia. Ajettiin pankkiin ja käytiin vielä poliisilaitoksella passihommissa.
Kotona rojahdin hetkeksi sohvalle, josta nousin juuri ennen lähtöä, mitä nyt tytön ruokin pikaiseen. Ajettiin taas stadiin, haettiin pikkutyttö, ajettiin hakemaan mies töistä ja tultiin kotiin puoli seiska.
Sit sain kahvia!

Tänään vein miehen töihin ja menin pikkulikkojen kanssa ostoksille. Meille tulee huomenna se ranskalainen vaihtopoika yhdeksi yöksi ja pidetään tortillailta. Piti ostaa tykötarpeet.
Kotona ulkoiltiin pihalla auringossa, tultiin syömään ja sit pikkuisin päikkäreille. Nyt olen syönyt rauhassa, juon kahvia, katson Gren anatomiaa ja näemmä bloggaan. Olen aika rento, mutta luultavasti aika kierroksilla kuitenkin. KOko ajan jotain.

Lauantaina mun hoidokit on kotilomilla ja olisin illan vapaa. Mies haluaa bilistä pelaan tms mutta mä haluan olla kotona, yksin.
Miten sanoa toiselle, että olis kiva tehdä yhdessä jotain pitkästä aikaa, mutta kun en jaksa haluaja viitsi sit kuitenkaan.
Miksi elämä on näin hankalaa?

Jossain lehdessä joku nainen juuri kertoi olevansa sosiaalinen, mutta kaípaavansa omaa tilaa niin paljon, että päätyivät miehen kanssa eri osoitteisiin asumaan, vaikka ovat yhdessä.
 Joka taholta tää ajatus puskee mieleen.

Jos me päädytään eri osoitteisiin, niin se johtuu eri siisteyskäsityksestä. Mies rakastaa siisteyttä ja mä en vaan pysty tai halua elää siten, kuten hänelle olisi ihanteellista. Eipä sillä, että vaatisikaan. Se vaan esim "ahdistuu" kun keittiön pöydällä on kynät ja paperit ja värityskirjat levällään. Mä taas en tajua., miksi ne pitäisi korjata pois, kun kohta niillä kuitenkin taas operoidaan.

Emmä jaksa välittää. :D

Lakkasin välittämästä ruokavalioista ja laihduttamisesta. Sen myötä syön omasta halusta terveellisesti. Mun ikisuosikki palas taas. Kanaa, paistettua suippoparikaa ja lehtikaalia. Sekaan rae tai fetajuustoa.

Välillä pyöräilen. Joskus 20 ja joskus 10 minuuttia. Lankuta ja punnerran. Ulkoisia tuloksia ei ole, mutta en vaan enää välitä siitäkään.

Päivän ilo: löysin olkkariin Torista Vallilan vappukukkia verhot. Mun keittiö ja olkkari on vierekkäin ja tähän asti olkkari ollut verhotta, koska ei vaan voi laittaa eri verhoja vierekkäisiin ikkunoihin.
Muistelen et vuosi sitten löysin juuri näin vapun alla nuo keittiön verhotkin kirpparilta. Olen hyvin tyytyväinen.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

It's hard to be elegant

Kuin vaikeeta voi olla pitää pianon päällys kauniina. Vain kynttilöitä esimerkiksi esillä.
Mistä kaikki sisustustaiturit löytää taidon ja kyvyn siisteyteen ja aistikkuuteen tai mikä lue sana kuvais parhaiten.

Mihin mun päivät menee, jos ei konmarittamiseen?

perjantai 6. huhtikuuta 2018

I can do it all-päivä

Eilen mä sain aikas yllättäin tänne uuden hoitomuksun entisen seuraksi. Kummasti rentoutti rahakriisiä tieto tuplapalkasta. Tiedän rahan kyllä katoavan hetkessä :D

Illalla kun elo oli aika härdelliä kahden eläväisen kanssa, niin kävi taas mielessä, että mihin kummaan mä miestä tarvitsen.
Mies istui nojatuolissa poikkinaisena työpäivän ja flunssan vuoksi ja mä hääräsin ja paimensin ja ruokin jne. Kympiltä sit sammuin kuin saunalyhty.
Tavallaan tämä kaikki olisi yksin helpompaa. Poikkeuksellisesti en syyllistänyt itseäni lisälapsen ottamisesta, mutta ehdin miettiä, että onneksi isompi on viikonloput poissa ja illat niin lyhkäsiä, ettei mies ehdi edes "rasittua".
Kyllä, tämä on vähän kahta eri taloutta tämä elämä. En ehkä osaa muuta.

Kuulostaa negatiivisemmalta kuin on. Ei mua negistytä. Kunhan vain totean. Hymiö.

Tänään meno ollut yllättävän rauhallista, mitä nyt isommalta pieni ahdistusitku. Iltapäivä ja ilta on työmenoa, nyt sitten molempien muksujen kanssa.
Isojen poikien harrastuskuskaukset pitää delegoida jollekin, joka en ole minä.

Nauratti se, et just kun mulla olisi alkanut viikonloppuvapaat niin otin lisä"töitä". Mutta selvästi mua kiinnostaa enemmän taloudellinen turva, kuin vapaa-aika. Raha sinänsä ei kiinnosta, ainoastaan se, että tiedän pärjääväni.

Nyt osa palkasta menee pikkuremppaan. Meidän loman aikana naapuri tulee purkamaan yläaulasta vaatehuoneen ja siihen aulaan tulee sitten hyvin hyvin pieni huone keskimmäiselle pojalle.
Kiva vaan tulla himaan kun vaatehuoneen kamat on levällään ja pitäis hankkia vaatekaappisysteemi kaikelle roinalle ja vaatteille. Huh.
Että rahaa tulee ja sitten menee :D

jk. ennen lomaa pitää käydä ne kaikki läpi ja hankkiutua osasta eroon. Joohan?

jk2. Miksiköhän mä olen näin kauhea tyyppi? Ystävä just totes että ollaan ehkä eron jäljiltä vielä vähän vaiheessa. Ollaan tällaisia riippumattomia ja en tarvitse-miestä vaiheessa jumissa.
Olishan tämä kauhean ilkeää myöntää miehelle. Sorry, en tartte sua.
Tai no, kivahan se on olla yhdessä vapaasta halusta eikä jostain tarpeesta.
Hyvin kyllä eropelko pysyy poissa, kun on näin muka-itsenäinen.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

33 vuotta painon miettimistä

Tänään mietin niinkin hassuja, kuin että olen laihduttanut n. 33 vuotta. Naisen elämä on kyllä älyvapaata!!!
Mä olin ehkä 15-vuotias, kun ihastuin mutsin kirjahyllystä löytyvään Victoria Principalin jumppakirjaan. Mä joka aamu jumppasin parikmmentä minuuttia. Jonkun aikaa huom. Mä teen kaikkea jonkun aikaa.
Siitä asti olen enemmän tai vähemmän koko ajan miettinyt painoa. Nykyisin painan ehkä 30 kiloa enemmän kuin teininä. Että sillä tavalla!

Milloin minä opin?

Nythän mä jo vannoin etten laihduta enää ikinä. Siltikin taas yritän noudattaa fitfarm-ohjeita. Aamulla nauratti itseänikin, kun mietin että ehkei nyt kantsi laihduttaa, kun kuitenkin lihon taas ennen reissua. Että jos laihdutan vasta just ennen matkaa ne pari kiloa, jotka ei näy missään, mutta tuntuu fiiliksessä. KUINKA ...tun tyhmä ihminen voi olla?
 Eli elänpä tässä taas tavallisesti ja nautin elämästä. Mahdollisimman terveesti toki.

Viikon ruoat on taas pohdinnassa.

Eilen oli paneroituja turskafileitä ja muusia
Tänään esikoisen tekemään kanapastaa. Kanasuikaleita ja Creme bonjour yrtti-valkosipulijuttua.(cuisine fraiche) Ne sekoitetaan pastan joukkoon ja kaikki huutaa huraa

Huomenna pekoni-kanttarelipastaa

Perjantaina varmaan pakastepitsapäivä, koska olen itse illan poissa

Viikonloppuna...

Noniin, Marika ja joku ideoimaan please

torstai 29. maaliskuuta 2018

Järisyttävä huomio

Eilinen oli taas mainio päivä. Heräsin aamulla ärsyttävän aikaisin, söin ja lähdin kouluun hommiin. Kyllä, toinen päivä.
Mietin aamulla, että miksi mä tällä tavalla itseäni rasitan vapaehtoisesti. Siksi, kun se tavallaan virkisti jos myös väsytti.
Kävin lapsikatraan kanssa pääsiäiskirkossa. Vähän opiskeltiin ja siinä se sitten olikin.

Kotona päiväsaunoin tytön kanssa, koska teini oli juuri pessyt saunan ja itsekin saunonut sen kunniaksi.
Sitten kaaduinkin sohvalle pilkkimään ja torkkumaan viiteen asti. En meinannut toeta ollenkaan. Ihmettelin miten olinkin niin loppu. Vaiko vain siksi, että uusi työ aina väsyttää.
Ja sitten se iski!!!! Mä tajusin vieraantuneeni oikeasta elämästä ihan täysin. Olen kuin joku poliitikko, joka ei tajua paljonko maito maksaa.
Mä yhtäkkiä laskin kauan olen ollut kotona. MARRASKUUSTA 2001!!!! 2005/2006 olin  seitsemän kuukautta töissä, mutta muuten olen ollut nämä vuodet äitiyslomalla/hoitovapaalla ja sitten nämä 8,5 vuotta näissä nykyisissä hommissa.  Kesäkuussa tulee siis 16 vuotta kotielämää täyteen. Kuusitoista vuotta HUUDAN täällä.

Mä en tajua, miten tämä aika on mennyt näin vauhdilla.
EN tajua myöskään sitä, miten kaikki muut jaksaa aamulla nousta ja pukea ja tehdä töistä ja illalla vielä tehdä nämä kotihommat ja harrastusjutut ja sitten jaksaa vielä tehdä jotain kivaa, jotain omaa juttua.
Illalla kahdeksalta olin valmis petiin, mutta onneksi piristyin kun meille tuli lauma vieraita taas vähän niinkuin ex tempore.
Grillattiin makkaraa, syötiin uunijureksia ja juotiin viiniä. Itse kyllä join vain pari lasia, etteä ei ylilyöntiä taaskaan.
Oli kyllä hauskaa.
Mutta luojan kiitos jo yhdentoista jälkeen sain mennä nukkumaan.

Leikin ajatusleikkiä, että mun elämä olisi joka päivä tällaista. Ei mielikuvitus riitä.

Mukavaa pääsiäslomaa kaikille.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Säästämisestä ja teineistä

Hitsi tää rahan säästäminen on haaste. Just kun pääsin hyvään vauhtiin niin alkoi menoja pukkaamaan. Soittotunnit, huilukirja, pyörän huolto, rippikuvat, korislasku. Argh!!!!
 Päätin sitten irtisanoa lapsivakuutukset. Sillä hinnalla millä maksaa vuosimaksun ja satasen omavastuun, käyttää lapsen kuudesti lekurissa. Ja kas, meillä ei kukaan käy lääkärissä about ikinä. Esikoinen kävi alkuvuodesta, mutta siinä se olikin viime vuosien käynnit.

Näistäkin syistä toivon, että joskus pääsisi lisää opehommiin.
Huvittavaa on se, et vaikka omassa työssä tulisi taukoa, niin viiden tunnin sijaistamisella tienaan enemmän kuin tässä työssä VUOROKAUDESSA.
Koska tykkään työtsäni, niin en kuitenkaan pelkäksi sijaiseksi halua, mutta kivahan se on tietää tällaisesta mahiksesta.

Moni on sanonut ja kirjoittanut, että teinit ei puhu. Sain äsken taas sain todistaa toisin. Eksä tuli tuomaan junnun huilua tänne ja kysyi saako kahvia. Mukana tuli esikoinen, keskimmäinen oli jo täällä. Hetken kuluttua tuli junnu koulusta ( jälki-istunnosta) myös saman pöydän ääreen. Reilu tunti taukoamatonta pulinaa. Kukaan ei meinannut saada ääntään kuuluviin. Kivaa oli.
Mä sain istua vauva sylissä ja sehän on aina hauskaa myös.

On siis ollut hyvä päivä!

Koska äksöniä ollut näin paljon, niin en ole ehtinyt kuntopyörän selkään, mutta onhan tässä aikaa. Ulkona sataa lunta, mutta eikös e ole vanhan lumen surma jne.

KEVÄT tule jo!

Poissa mukavuusalueelta

Ihan älyttömän kiva päivä ollut!!!
Sen sanon vaan, että muistakaa poistua sieltä, missä on helppoa ja mukavaa. No okei, en mä teitä siitä muistuta, vaan itseäni. Minua, joka lönsii vain mukavassa ja helpossa elämässä.

Illalla bestikseni soitti ja sanoi "homma on nyt se, että minä hoidan huomenna sun hoitolasta ja sinä meet kouluun opettamaan mun luokkaa". Puoli tuntia sain aikaa miettiä. Mietin aktiivisesti, miten mä kieltäydyn, kun en vaan uskalla.
Sanoin kuitenkin kyllä.

Aamulla kello soi jäätävään aikaan ja tietty hoitomuksu nukkui. Tuo ipana, joka aina herää aikaisin, mutta eipäs tänään.
Kaveri haki meidät, vei kouluun ja vei jopa oikeaan paikkaan.
Siellä mä sit "opetin" nelosille kässää ja ykkösille matikkaa ja äikkää. Voi mitä mussukoita ne olivatkaan. Mulla oli kivaa ja niilläkin. Tietty olin et äppäpäpää, opettaja puhuu. Ja kaikilla oli niin hauskaa.

Viiden tunnin kuluttua pääsin kotiin, huraa kahville.

Selvisin hengissä ja kunnialla ja auktoriteetti riitti. Haluan tätä lisää!
Hyvässä lykyssä huomenna.

Ilahduttavaa oli se, että kun soitin verottajalle saadakseni verokortin, niin antoivat mulle nollaprossan. Lupaan maksaa kaikilla kympeillä visaa pois.

Nyt on niin energinen olo, että taidan fillaroida ja katsoa tallenteelta hömppää.
(Eilen fillaroin 2x20 min ja tein kotijumppaa. Hyvä minä!)