maanantai 17. syyskuuta 2018

Maanantain ilot

Maanantai on alkanut hyvin. Aina plussaa on se. Aamusta meni pari tuntia kun kuskasin porukkaa vuorotellen kouluihin ja töihin ja välissä kävin kaupassa. Kaikissa väleissä huom. 
Vein pulloja kauppaan ja lomatili karttui. Se ällistyttävä e-possu on kartuttanut tiliä 44 eurolla parissa viikossa. Kuin usein mä oikein käyn kaupassa?? (Tänä aamuna kolmesti)

Ällistyin iloisesti, kun huomasin että tankkausväli on ollut ennätykselliset 11 päivää. Kyllä huomaa, että nykyistä muksua en joudu kuskaamaan yhtä paljon kuin edellisiä. Hirmu vähän ajoa! Säästyy RAHAA.

Sain elämäni kohteliaisuuden. Lapsen äiti oli palaverissa sanonut minun olevan niin ihana äiti, että toivoisi minun olevan hänenkin äitinsä ja ihana että hänen muksunsa saa olla minun hoivissani. 
Tuo lause saa jaksamaan. 
Ja onneksi saan silti olla välillä vähän hyytynytkin. Se on normaalia. 

Mun uusi ruokavalio on taivaallinen ja tehokas. Laihtunut 3.8 kiloa kahdessa viikossa. Ei ole ollut hirmuisia kiusauksia. Hieman ahdisti kuopuksen Domino-suklaalevy, mutta oma ruoka auttoi. VIINIÄKÄÄN en ole juonut lasiakaan ja sekään ei pilannut viikonloppua. 
Osaan nauttia rauhallisesta tv-illasta siis veden voimin :)

Olen taas herännyt henkiin. Olin loppuviikosta poikihko, mut tänään jaksanut ja viitsinyt vaikka mitä. Kohta lupauduin kuopuksen seuraksi kävelylle, kun se haluaa taas jahdata pokemoneja. Kyllähän minulle kävelyseura käy.
Viikonloppuna jahtasin askeleita sekä maalla että vedessä. Yritän joka viikko parantaa tulosta. Kilpailua itseni kanssa siis. 

Toivottavasti tämä draivi säilyy. Ja säilyyhän se, jos joka päivä keksin jotain kivaa. Kolme kirjaakin mulla on lukematta, mikä on outoa. Mihin mun aika menee?



perjantai 14. syyskuuta 2018

Crossfit. Uhka vai mahdollisuus?

Mä keksin huikean idiksen, mihin haluan itseni ylipuhua. Synttärilahja itselleni. CROSSFIT-kurssi. Kyllä. Juurikin se. Mukamas kaiken kuntoisille sopiva laji, mutta hardcorea se on. Hirveesti ainakin burpeeta. (Ja sehän ole se saatanasta oleva juttu)

Mulla on jo vuosia, ainakin kaksi, ollut haavekuva itsestäni Crossfittaajana. Entä jos musta tulee sellainen just kun täytän 48 vuotta??!!!

Anyway, juuri äsken googlailin lajia täällä kotikylässäni ja silmiin osui parikin aloittelijan kurssia. Kaksi olisi viikonlopun intensiivikursseja, 3h päivässä ja toinen 3 kertaa viikossa neljän viikon ajan. Jos menisin tohon jälkimmäiseen, niin täyttäisin 48v kurssin loppua seuraavana päivänä. Olisko se ihan destiny, kohtalo, meant to be ja tähtiin kirjoitettu?

Ihan vatsaa kutkuttaa ajatuskin. Jos tonne päädyn, niin burpeetreeni on aloitettava tänään. Sitä siellä nimittäin riittää. Ja burpeehan on saatanasta, kuten tullut mainittua.

Hypähtelen innosta. Yksi kaveri olis valmis lähtemään messiin. En olisi edes yksin. IIh ja hiih.

Tänään oli leppoisampaa urheilua eli vesijuoksin 50 min. Huomenna aamulla olisi tarkoitus mennä myös. Eli aina kun on vapaata.
Täytyy sanoa, että nyt kun on näin vilakkaa jo, niin veteen meno ei houkuta yhtään. Mutta kyllä se hyvin meni. Menin ja tein ja kotona söin ja nukuin. Siinäpä ne mun päivät!

Ajatelkaa. Kuukauden kuluttua olen jo ehkä aika jumalattoman kipeä ja rätti treenistä.

NO, tämä on haave. Toivottavasti toteutuva haave.

Hyvää viikonloppua!

torstai 13. syyskuuta 2018

Sisuskalujen hoitoa

Mä olen viime aikoina ollut vähän kyllästynyt ja väsynyt. Vaikka olen nyt pääasiassa nukkunut paremmin, niin olen silti nuiva.
Päätin nyt keskittyä vain ja ainoastaan omaan itseeni. Sen lisäksi että tietenkin hoidan lapset yms.

Eilen osui silmään Hehku-kaupan mainos ja päätin tarjouksesta tilata probiootteja, kurkumaa ja omegaa. Hyvin hämmästyttävää, mutta paketti on nyt jo noudettavissa. Vuorokaudessa!!!
Näin sitä vain hoidetaan sisäistä minua :)

Nythän mä olen taas uudella ruokavaliolla. Tämä tuntuu niin hyvältä ja mulle sopivalta. Etenkin kun pääsin sen yli, etten saa aamulla syödä leipää.
Syön pilkuntarkkaan protskuja ja hyviä rasvoja ja kasviksia oikeassa suhteessa.
Lounas esimerkiksi oli kasviksia (paistoin suippopaprikaa ja lehtikaalia), 100g kanaa, 100 vadelmia ja 20 g manteleita. Olen aina ajatellut että 20g pähkinöitä on vähän, mutta esim kyllä 16 mantelissa on pureksittavaa.

Olen laihtunut neljä kiloa reilussa kahdessa viikossa.

Mä haluaisin taas treenata JOTAIN peeteen kanssa. Mullahan ei ole vapaa-aikaa, enkä käy salilla, mutta toivoisin pt:n, jonka kanssa tehdä uusia juttuja ja aina ylittää itseni. Yksin en ylitä mitään.
 Crossfit lajina vainoaa mua taas joka lehdessä ja blogissa. Se mua vieläkin kiehtoo ajatuksena, mutta sekin kaatuu ajan puutteeseen. Ja säännöllisen harrastuksen mahdottomuuteen.
Kaipaan ideoita ja ajatuksia.

Mä murehdin kovin että mun bestis ja peetee asuu hornassa, koska meillä oli parhaat treenit aina. Ystävän kanssa ylitin itseäni.
Kaipa mun pitää instasta katsoa #ansaivon treenivideoita ja tehdä niitä. Tänäänkin oli kiva kahvakuulatreeni.
Mulla on hirmuisesti liikuntahaluja KUUKAUSIEN tauon jälkeen.
Risukasastakin voi siis nousta.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Trademark Yök en syö

Kyllä meinas aamiainen mennä äsken väärään kurkkuun. Siinä rauhassa söin raejuustoa vadelmilla taaperon katsoessa Kakkosen lastenohjelmia. Ja pöyristyksekseni siellä on ohjelma, jonka nimi on YÖK EN SYÖ. Kyllä niin mieleni pahoitin.
Se nimi on meidän. Niin varppina on nyt joku Ylen heebo lukenut meidän blogeja ja törkeästi pöllinyt meidän nimen.
Mihin saa valittaa?

Tänään olen autoton. Tää tuntuu aavistuksen verran ahdistavalta. Entä jos keksin huikean idiksen johonkin kiinnostavaan, enkä voi hypätä autoon ja rynnätä autoon hakemaan sitä superkiinnostavaa. (Lue:maitolitraa)

Lupasin miehelle auton pariksi päiväksi, kun mulla ei ole pakollisia menoja. Tuli marinaa aiheesta "mä en saa koskaan käyttää autoa". No nyt saa. Siellä se auto sitten seisoo parkissa kahdeksan tuntia. Mut saapa itse ajaa. Ylensähän mä vien ja haen töistä. Luksuspalvelua siis.
Veikkaan tämän liittyvän siihen, kun kerroin pelostani muuttuvani tässäkin suhteessa au pairiksi. Siitä en syytä muita kuin itseäni, kuten olen vuosien aikana usein tainnut mainita.
No, nyt en ole au pair, mutta autoton :D :D

(Ei tämä oikeasti mikään ongelma ole sit kuitenkaan. Saanpahan kävellä kauppaan maidon perässä jos siltä tuntuu)

Tänään aion olla kotiahkera. Jos konmareilis ja fengshuiais ja mitä muita suuntauksia sitä vielä on.
Niin ja pyöräillä, jumpata, kävellä ja levätä. Ihana päivä edessä.


Kauppareissu ja muuta tylsää

En viitsi hiiskua tavoitteellisuudesta mitään tuon taloudenpidon saralla, mutta kauppareissusta voin puhua.
Perunoita muusia varten ja kilo jauhelihaa lihamureketta varten.
Hirmusti kanasuikaleita esikoisen lempipastaan. Eli kanaa ja creme bonjour kastike (chili joku) maitohyllystä. Ei siis tuorejuusto.
Sitten salamisuikalekiusausaineet
Carbonara-aineet
Kauheasti tarjouseineksiä. Mm. pitsaa ja kirjolohikiusauksia
Kasviksia kasapäin ja marjoja

Eli kyllä. Poikaviikko! Ei tänne muuta kannata ostaa kuin näitä täyttäviä juttuja.

Pojattomilla viikoilla ihan eri meno.

Tän hetken kuvio on se, et jos mies ei syö esim kanasalaattia, niin saa hommaa ja tehdä ruokansa itse.
Mä olen omalla ruokavaliolla eikä huvita ruokkia toista eri ruoalla. Yritän opetella pois tästä palvelijaroolista.

Mun ruokavalio koostuu kasviksista, protskuista, marjoista ja pähkinöistä. Piste.
Tuloksia tulee. Ärsyttävästi huonommin kuin frendillä, mutta yritän olla ärtymättä.

Olen taas väsynyt. Miehen kanssa riidellään typeriä riitoja, jotka syö mun yöunet pois, vaikkei tarvitsis niin vakavasti ottaa.
Mies yrittää opettaa mua puhumaan, mut haluan vain olla rauhassa. JA NUKKUA!

EN ole kauhean valoisalla tuulella. Mutta nyt vasta tajusin. EN silti lääkitse itseäni karkilla. Jännää.

torstai 6. syyskuuta 2018

Tavoitefarkut

Selasin blogiani taaksepäin, että missä kohtaa olin puhunut farkkujen sovittamisesta ja kaksista realistista tavoitefarkuista. TÄNÄÄN mulla on jalassa toiset niistä. Kaksi viikkoa sitten en mahtunut. Niin vaan sain ne päälleni. Arvaatte varmaan että fiilis on hyvä.

Kävin vesijuoksemassa äsken kaverin kanssa. Molemmat oli mennessä vähän huonolla tuulella, mutta kyllä seura ja vesi auttoi tänäänkin. Nyt paistan kanaa ja parsakaalia ja villi veikkaus että nukahdan sen jälkeen päikkäreille. No, mä saan ja voin!

Pitäisi testaa ne kaikki muutkin farkut joita en edes uskaltanut sovittaa viimeksi. Entä jos sieltä löytyisi uudet REALISTISET tavoitefarkut.

Oon nyt niin innoissani ja nälkäinen ja väsynyt, että en pysty nyt enempää kirjoittamaan.
Hyvää torstaita!!!

tiistai 4. syyskuuta 2018

This too shall pass

Muistutus alkuun: Fiilikset vaihtelee. Vaikka tänään olisi kurjaa ja raskasta, huomenna ei ehkä ole.
Tämä välillä pääsee unohtumaan, vaikka aika hyvin jo muistan muutenkin että fiiliksiä tulee ja menee.

Pari päivää ollut aika uupunut ja angstinen. Jotenkin järkytti ajatus, että mun vastuulla on hoitaa ja kasvattaa taaperoa mahdollisesti hyvinkin pitkään. Ilman vapaita!
Se ei ollut hirmuisen houkutteleva ajatus, vaikka kyseinen taapero onkin suloinen ja "helppo". Jotenkin vaan iski kasvatusvastuuahistus

No tänään, vesijuostuani 50 minsaa, syötyäni lohisalaattilounaan ja nukuttuani n. 1,5 h, olo parani reippaasti. Lähdin kärrykävelylle ja mietin, että onpa siistiä nähdä kuinka joku kasvaa ja kehittyy ja todennäköisesti oppii meillä puhumaan. Mä saan kokea sen ja saan vielä palkan lisäksi halauksia ja märkiä pusuja. Ei tää nyt huono homma ole.

Eli näin, vuorokaudessa olo parani 90 prossaa.

Alan taas vannoa liikunnan nimeen. Minä, joka kuukausia en liikkunut yhtään. Nyt en vain halua rehkiä. Vesijutskaa ja kärrylenkkejä. Välillä ehkä kotijumppaa.
Ja kyllä, mä oikeasti olen nyt nukkunut paremmin. Herään useimmiten vasta herätyskelloon enkä siis viideltä ärsyttävästi valvomaan. Olen jopa lakannnut stressaamasta nukkumisesta. Tämä kaikki n viikossa.

Liikunnasta tuli mieleen autokirous. Kyllähän mä olen tiennyt että auto laiskistaa, mutta eilen tajusin sen omalla kohdalla. Kauhean ylpeänä olen jokusen kärrylenkin tehnyt kauppaan, jonne ehkä 600 metriä. Yhtäkkiä tajusin, että kun mun isot pojat oli taaperoita, mulla ei ollut ajokorttia. Silloisessa kodissani Vantaalla kävelin joka päivä puistoon ja kauppaan ja avoimeen päiväkotiin ja puistoon ja kavereille. Nyt mä menen aina kaikkialle autolla. Aina! Vähän ahistavaa kun miettii. Nyt siis otan ilon irti kärrylapsesta ja käytän autoa vähemmän.

On mulla muitakin suuria oivalluksia IHAN varmasti, mutta niihin palaan joskus toiste. Nyt pitää paistaa parsakaalia ja kanaa iltaruoksi itselleni. Ja syöttää taapero. Hirveesti kaikkee.