keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Projektit seisoo, mutta yksi ylpeydenaihe sentään

Terveisiä hyvistä yöunista. Menin eilen nukkumaan 20.45 ja nukuin aamuun asti. 

Halusin vain tulla leuhkimaan sillä, että olen jo viikon pitänyt kirjaa menoista pilkun tarkkaan. Meinasin jo jättää touhun neljäntenä päivänä, kun järkytyin siitä paljonko mulla palaa rahaa kaikkeen. Olen joka kerta jättänyt kirjanpidon noissa kohdissa, nyt pakotin itseni jatkamaan. Viime viikko oli näemmö katastrofi, mutta nytpä pääsen haastamaan itseni ja parantamaan tulosta roimasti.

Ruokaa ei tarvitse ostaa kyllä enempää. Mulla on jo yli viikon tarpeet kaapissa. Huraa. 
 Tänään maanantailta jäänyttä chili con carnea, loppuviikon vaihtoehdot ovat intialainen ruoka purkista (madras), pekonipasta, tonnikalavuoka, itsetehdyt nugetit, hornetit, kanawok.
 Eli TÄLLÄ viikolla mun budjetti (jota mulla ei vielä ole) ei ylity yhtään. NIIN!

Viikon sisällä olen jotain juttuja ostanut pojan uuteen tulevaan kotiin. Kattila ja vedenkeitin. (kirppari, 7e)
Niin ja naapurilta ostan sängyn poikien huoneeseen, koska ihan ihan kohta voin luopua kerrossängystä, koska se eikoinen lähtee.
Sanoinko jo, että esikoinen muuttaa kuukauden kuluttua. Kyynel. Veljekset on onnessaan, koska saavat jakaa tuon huoneen kahtia, kun ei tarvitse mahtua kolmen roikaleen enää samaan tilaan. Niin vaan kaikki muuttuu.

Tänään on muuten paras päivä ikinä. Mun esikoinen on tyttöystävällään tän viikon ja kutsui mut sinne kahville. MUT! Se tai ne haluaa mut kylään! MUT!
Hitsi noi on mulle niin rakkaita. 

Kinttupolku-Marika mainitsi tänään aikovansa raivata vaatekaapin. Muistaakseni mä yritin itseni lisäksi muita patistaa siihen juttuun ja Marika RYHTYY toimiin.  Olenko itse aloittanut? (En)

Tän viikon plan:

lue
raivaa
jumppaa
etsi itsesi


keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Miten tulla saatanan taloudelliseksi?

Anteeksi kiroilu otsikossa, mutta nyt kuohuu päässä. TAAS päätin alkaa pitämään kirjaa menoista. Kaveri sai aamukahvilla naurukohtauksen, koska on kuullut saman sata kertaa. Nauroin itsekin, että aloitan aina innolla, mutta lannistun kolmen päivän jälkeen, kun niitä summia vaan kertyy ja kertyy.
No, sisuunnuin tästä niin, että nettipankista aloin kirjata summia ylös paperille otsikoilla Ruoka, Bensa ja muu. Se muukin olisi pitänyt laittaa eri alaotsikoille kyllä, koska MUUN määrä oli valtaisa.

Mua oikeasti lähes itkettää. Otin random kuukauden Huhtikuu ja aloin poimii numeroita. Ruokaan reilu 1000e, mikä ahdisti sekin, mutta mitä hittoa on MUUN 700e? Haloo!
Bensaan menee 200-300e, mutta niistä saan osan takaisin töistä, se ei ahdista niin.
Mutta se MUU.
Noihin kun lisää vielä Visa-laskut, joita nelisen sataa kuussa. Plus sähköt, vakuutukset, puhelimet, netit autot...

Voin kertoa, että nyt tuli MOTIa elää taloudellisemmin. Niin, kun siis ostin taloon pari viikkoa sitten kolmannen autonkin. KOLMANNEN. Ajatuksena esikoinen pääsee töihin ja kouluun syksyllä. No, tässä käykin kai niin, että poika muuttaa omilleen piakkoin, joten autosta, jostain niistä, voi luopua. Mainitsinko vakuutukset ja trafimaksut?

Noi summat oli niin jäätäviä että alkoi särkeä vatsaan ja teki mieli itkeä. etten pärjää. Mutta kas, mähän olen pärjännyt. Olen salaisen varakas ihminen selvästi :D Mutta jos olisin tarkempi, niin olisin oikeasti varakas superpärjääjä. 

Mulla on tuo kauppareissuongelmakin. Bonustytär katsoi kauhuissaan, mun kauppamerkintöjä. Käyn noin 40 kertaa viikossa kaupassa. Siis MITÄ?? (Onneksi menee euro per korttivingutus toiselle tilille, vakuutusmaksuja varten)
Onneksi BT on fiksu ja kannustava. Ilmoitti, että nyt on kaapit täynnä ruokaa, tällä viikolla ei tarvitse ostaa lisää käytännössä mitään. Eli kauppakielto tuli. 

Nyt jäi vaatehuoneen siivous taka-alalle, koska nyt mua kiinnostaa vain ja ainoastaan talous. (En aio ostaa enää uusia vaatteita)

(Hieman lohduttaa noissa kauppalaskuissa se, että mun talouden hlöluku vaihtelee viiden ja seitsemän välillä. Et on meitä montakin toki. Plus se esimerkkikuu huhtikuu kertoi et keskimäärin ruokaan ja bensaaan menee 300 kuussa. Tavoite nro 1 on 250e ja pojattomilla viikoilla vaikka vieläkin alemmas)

VINKIT ja vertaistuki kehiin, please!!!

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Täydellinen vaatekaappi

Mulla on ystävä, joka osaa ja tietää kaiken. Nyt se tietää kaiken onnelliseksi tekevästä vaatekaapista. Ystävän ystävä on reippaasti ylipainoinen ja oli valitellut sitä, ettei ole mitään päällepantavaa, vaikka hällä on monta kaapillista vaatteita. Tämä kaiken tietäjä sanoi, että kaapit kuuluu laittaa siihen kondikseen, ettei tule paha mieli kun sinne menee. Vaikka kaapissa olisi paljonkin kivoja vaatteita, niin naisella on silti paha mieli, jos kaapissa on epäsopivia eli epämahtuvia vaatteita. Ja paha mieli ei saa tulla.
 Hirmu helppo sanoa, että kaikki vaatteet pitää käydä läpi ja että vaatekaapissa saa olla vain vaatteita, joihin mahtuu ja joista pitää. 
Tietäjä ystäväni tilanne on se. Hän nimittäin osaa ommella loistavasti, niin hän suosikkivaatteistaan tekee kopioita. Hänellä on monen monen monta samaa paitaa, mutta eri väreissä ja kuoseissa. Ja aina tietysti oikeassa koossa ja etenkin omaa vartaloa imartelevassa mallissa. 
Eikö kuulosta kätevältä?

Sadatta kertaa mun pitäisi nyt siivota vaatehuone ja karsia kaikki "kyl mä joku päivä taas näihin mahdun"-vaaatteen joko pois tai varastoon, mutta pois silmistä mieltä pahoittamasta.
Ja jos kaapissa on paljon vaatteita roikkumassa tyhjän panttina, niin ulos vaan. Vaikka taas sinne varastoon. Kaappiin oikeasti saisi jäädä vain käytössä olevat vaatteet. Inspiroiva ajatus. Tulis paljon hyllytilaa. Käytän ehkä kymmenesosaa vaatteistani.
JA niin, kaikkitietävällä on sama metodi, jonka mä kehitin viisi vuotta sitten. Vaatekaupoilla se miettii, että käyttäiskö tätä vaatetta treffeillä. Jos vastaus on ei, niin sit sitä ei osteta. (Toki nyt kotivaatteita saa ostaa tarpeeseen, mutta ymmärsitte idean.)

Monelta mä aloitan tän puuskan? Just nyt ei ehdi. Näen lapsuudenystävää kohta. Sit onkin varmaan jo kiire lukea tai jotain. Mutta jo, mä teen sen. Otan ennen ja jälkeen kuvat varmasti. 

Haastan mukaan ainakin Kinttupolun Marikan ja Sutkautus-Tarun. Etenkin jälkimmäisellä taitaa olla vaatteita yhden kaupungin tarpeisiin. 


tiistai 23. kesäkuuta 2020

Kesän alku. Monia itkujen aiheita.

Millä ihmeellä mä saisin itseni joka päivä koneelle kirjoittamaan? Ei ihme, ettei musta koskaan tullut kirjailijaa. Menis 20 vuotta yhteen kirjaan.

On ollut hyvä kesä(n alku). 
Ensin sai esikoinen lakkinsa ja minä "pinssin". Esikoinen halasi ja kiitteli kannustuksesta ja tuesta ja huolenpidosta. Minä vollasin. Kerrottuani juttua kaikille, itkin lisää. 
Kakkua syötiin eksän kotona pienellä porukalla, jonka jälkeen startattiin mökille.

Mökillä oltiin reilu viikko. Meitä oli siellä aika lauma. Mun vanhemmat, sisko, minä ja mun pojat ja bonustytär, siskon kaksi lasta ja veljen poika ja bonuspoika ja heidän kaverinsa. Niin ja mun työlapsi. 14 henkilöä. Voitte kuvitella ruoan kulutusta. Esim itkukanaa tehtiin reilusta kahdesta kilosta kanaa. 
Loma oli ihana!

Loman jälkeen tuli huippu-uutinen, eli se, että esikoinen pääsi opiskelemaan juuri sinne, minne toivoikin. Hänestä tulee lentokoneasentaja. Koko ikänsä on ollut lentokonehullu ja nyt sit lukion jälkeen päätti siirtyä ammattikouluun. ( Sitä vaan tässä leijun, että yo-linjalle otettiin kuusi tyyppiä ja mun poika oli yksi niistä)

Olen ylpeä keskimmäisestäkin, joka kunnialla selvisi ekasta lukiovuodesta. Eikä edes rimaa hipoen paitsi omasta mielestään. Ylpeä siitäkin, että asui juhannuksen mun tutulla koiravahtina. Koira ja talo palautettiin moitteettomassa kunnossa ja sai toiveen tulla toistekin. Hieno 17-vuotias. Kauhen luotettava.

Kuopus yllätti todistuksellaan. Tyyppi käy koulua vasemmalla kädellä, mutta niin vaan oli alakoulun päättötodistuksen keskiarvo tasan 9. En ymmärrä moista.
Kuopus ilahduttaa (ja välillä uuvuttaa) samalla kultaisennoutajan pennun innolla ja energialla, joka on sisäsyntyistä. Hauskaa että heppu on 13-vuotiaana ihan samis kuin 6-vuotiaana. Iloinen ja puhelias, kiroilee kyllä enemmän.

Mun piti kirjoittaa tänään itseasiassa vaatekaappijuttua, mutta lipsahti muuhun. HUOMENNA mä kirjoitan vaatekaapista.
(Mä muuten viime yön nukuin vaatehuoneessa ekan kerran. Olipa ihana kokemus. Siellä oli pimeää ja viileää. Hyvä uni tuli!)

maanantai 18. toukokuuta 2020

Puhutaanko vaihdevuosista?

En kyllä haluaisi, mutta jonkun on oltava edelläkävijä näissäkin :D Ts. olen ystäväpiirini eka näissä jutskissa.

Mullahan loppui kuukautiset reilu kolme vuotta sitten ja jotenkin vaan jäänyt niitä odotteleen ja "eihän mulla ole kuumia aaltoja tai mitään."

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä (10/20) oli todella hyvä vaihdevuosijuttu, joka avas mun silmät. Laitan tähän sen vaivalistan, niin voitte sitten tykönänne pohtia. Kun vaihdevuodethan alkaa ennen kuin menkat loppuu, mutta usein niitä ikäviä vaivoja, joita nainen saa, ei tajuta vaihdevuosista johtuviksi. Nainen masentuu, saa mielialalääkkeet, mutta jos olisikin saanut estrogeenia, niin masennus olis kaikonnut.




No jokatapauksessa. Mä olen ihminen joka karttelee lääkäriä kuin keskiverto mies. EN ole halunnut mennä lääkäriin.
Mutta kas, varasin gynen etäajan ja rupattelin puhelimessa vartin. Saan sekä estrogeenisuihkeen ulkoisesti käytettäväksi että progesteronia? suun kautta nautittavaksi. Näin helppoa se oli. Toki gyne mielellään näkisi minut ja PAIKKANI livenä, mutta haastattelun jälkeen sovittiin, et aloitan hoidon nyt ja kesän jälkeen tulen näytille labrojen kautta. Ja jos tulee jotain aiemmin, niin varaan ajan.

Lääkärin piti selostaa estrogeeniriskit eli rintasyövän. Totes että riski on pieni, "sun ylipaino on itseasiassa suurempi riski".

Mutta nyt se on virallista. Mä olen menopaussinainen.
 Odotukset on korkealla. Josko mun paska olo olis ohi jo ensi viikolla.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Lähes julkkikselle sukua-hetki

Ihan viattomana luin symppistä kirjaa. Takasivulta osui silmään kirjan arvostelut. Ja mitä näinkään?



Siellä arvostettujen magaziinien joukossa oli meidän Kinttupolku-Marika.
How cool is that?

Sit se Marika sano et mielellään lukis mun juttuja, niin ehkä täs on ryhdistäydyttävä. Mä oon ollu väsy ja sit mun kone on ollut etäkoululaisen käytössä ja seli seli.
Huomenna aloitan! 

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Heiluvat tissit, uhka vai mahdollisuus?

Nyt korona-aikaan tuntuu että kaikki naiset intoilee siitä, ettei tarvitse käyttää rintaliivejä kotoillessaan. Yyh. Mä inhoan rintaliivittömyyttä. Jopa nyt kylpytakki vielä päällä, mulla on rintaliivit. Inhoan väsähtänyt profiilia, joka vilahtaa peilissä. Inhoan sitä fiilistä, kun rinnat on liian alhaalla ja kehtaavat liikkua. Niin, ettäs tiedätte tämänkin.
Ihmettelen myös naisten sukkahousukammoa. Mä rakastan niitä. On ihana kun jalat tuntuu napakoilta, eikä mikään liiku.
Olenko muutenkin ihminen, joka tarvitsee rajat ja raamit? :D

Tämä viikko on alkanut hyvin. Kävin työmenossa, nappasin bonustyttären kyytiin ja pokkana käytiin ostoskeskuksessa hengaamassa.
Kotimatkalla soitti ystäväni, joka on ollut korona-ajan ensin täyseristyksessä kotonaan ja sit lastensa kanssa muutaman viikon turvakodissa. Kysyi saako tulla kylään, kun pää hajoaa. No tulivat ja meillä oli niiiin hauskaa. Nuoriso nautti, kun sai nähdä kavereita, mä iloitsin kun sain hauskaa naisseuraa. Frendi ja bt:kin on hyviä kamuja jo keskenään aiemmin tavattuaan.
Kipaistiin viinikauppaan ja juotiin viiniä. Oltiin pääosin ulkona ihan koko ajan.
Lapsille tein pannaria, me aikuiset syötiin croissantteja briellä ja viikunahillolla.
Siis niin mainiot pikkukekkerit.
Uudestisyntynyt olo.

Eilen menin pikkupiiperön kanssa eksän nyksälle pihaleikkimään. Piiperöt leikki ja riekku ja pomppi ja nautti siitä, kun oli seuraa. Me aikuiset juotiin kahvia ja höpistiin niitä näitä.
Sinne mennessä koin alhaisen hetken. Pihassa oli uusi auto. Mä oikeasti myönnän, että olin raivoisan kateellinen siitä, että ne on viime ajat vaihdellut autoja taukoamatta ja nyt siis kaksi uutta autoa. Tunnen itseni surkeaksi köyhäksi osattomaksi ja epäonnistuneeksi. Tai siis tunsin, se meni jo ohi. Mutta joo, kyllä mä heidän kovin turvattua taloutta kadehdin hieman. Kateus liittyy kai siihen, että se oli ennen munkin elämää. Ei oo enää.

Tänään ohjelmassa ei ole mitään. Koululaisen kouluhommia, hiekkalaatikolla istumista AURINGONpaisteessa. Sorsia mennään ruokkimaan läheiselle rannalle koko porukka.

Eilen oli eka grillaus, makkaraa ja halloumia.
Tänään lainaan naapuriin savustuslaatikkoa ja savustan lohen. Sen kanssa perunoita ja salaattia.
Huomenna on varmaan uunimunakasta, kuten joka toinen viikko tapana on.

Uskomatonta, että on vasta keskiviikkoaamu. Tuntuu kuin viikko olis jo pitkällä.

Kivaa päivää!