tiistai 6. marraskuuta 2018

Tarot

Tänään mulla oli se jännä ja kiinnostava puhelu. Synttärilahjaksi saamani Tarot-korttien luku. Tää lukija on reilu 70v varsin skarppi rouva.
Puhelun alussa tuli kylmiä väreitä, kun rouva sanoi että "sulla on tosi monta miestä talossa, kolme poikaa". Juu on. Sit sanoi että kyllä näitä miehiä on neljä, mutta tää neljäs ei ole poikien isä. Niin ei olekaan.
Nainen oli pitkään hiljaa ja sanoi että tää on nyt kyllä tosi outoa, en tajua. Että täällä näkyy että kunta tai kaupunki on isossa roolissa sun elämässä, mutta sä olet kotiäiti. Ja miten täällä näitä lapsia tuntuis olevan välillä enemmän kuin noi sun kolme poikaa.
 Kysyin että oikeastiko näet ton korteista.
En vastannut asioihin juuta enkä jaata ja nainen jatkoi eteenpäin. Myöhemmin palas tähän aiheeseen ja silloin kerroin, kuinka oikeaan osui. Ennen kun kerroin, rouva vielä ihmetteli, että täällä vaihtuu välillä lapset, mutta et sä mikään perhepäivähoitaja ole.

Kysyi myös onko kahdella pojalla neljän vuoden ikäero. (On) Sanoi että vanhimmalle on tulossa joku iso juhla, et olisko vaikka tanssiaiset. (joo vanhojen tanssit)

Kysyi olenko alkuvuodesta pyrkimässä johonkin, koska näkyy kovaa kiirettä. Tultiin siihen tulokseen, että ehkä mun työ saa tän härdellin aikaan.

Sanoi, että mun pojat on viikko viikko systeemillä mulla, kun näkyy että mulla on välillä rauhallisempaa aikaa ja hieman normaalia enemmän omaa aikaa. (hyvinkin totta)

Sanoi korttien kertovan etten tätä työtä tee loppuelämää, mutta että muutos ajankohtainen kun kaksi pojista on maailmalla, eli menee 5-6 vuotta vielä. Ja huom, ei oltu puhuttu mun poikien iästä.
Näkyi että miehen kanssa muutetaan, mutta sekin on ajankohtaista kun pojat lähteneet kotoa. Siis ne kaksi.
Mun uusi ala on jotain muuta kuin lasten hoitoa ja hän näki että menisin vielä opiskelemaan. Mä en sitä näe, mutta saahan tää muhia mun päässä toki.

Sitä se vielä sanoi, että vaikka kuinka miettisin mitä teen tulevaisuudessa, niin en välttis keksi mitään. Että pitäisi olla ajattelematta ja antaa ajatusten vain muhia. Että asia tuodaan kyllä eteen kun sen aika on.

Miehestä näki, että ollaan tavattu netissä ja että sille joku paikka on tosi tärkeä ja rakas, joku muu kuin missä asuu. No se on TOTTA!
Sanoi, että ollaan oltu yli vuosi yhdessä, mutta että suhde on vielä alkava/kehittyvä suhde.
Näki myös, että mies kestää tosi hyvin tämän perheen paineet, koska "onhan teillä aikamoinen kombo tolla laumalla."

Oli toi kyllä hurjan kiinnostavaa ja välillä aika kylmiä väreitä nostattavaa.

Nyt annan siis ajatusten muhia ja rennosti elän elämää ja odottelen uutta.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Viikko sanoin

Taas on viikko mennyt ja mitä jäi käteen?

Koko alkuviikon synkistelin. Elämä oli tylsää, mälsää, ikävää jne. En ollut järin positiivinen. Ärsyttävintä siinä olossa oli se, ettei mikään ole huonosti. Kunhan vaan tuntui tyhjältä ja tylsältä.
 Keskiviikkona elämä parani huikeasti. Olin miehen antanut pitää autoa alkuviikon, mutta keskiviikkona olin taas vapaa nainen liikkumaan. Kävin kirpparilla ja tein hirmuisen määrän löytöjä, lähinnä pojille. Innoissani ajoin (kutsusta) poikien luokse isän kotiin uusia vaatteita esittelemään. Siinä sitten juteltiin taaperoiden leikkiessä. Siis mun taaperon ja eksän pojan. Mun ainoa leikkiseura!

Perjantaina oli kivaa sikäli, että pääsin päivällä vesijuoksemaan pitkän tauon jälkeen. Ei huvittanut ja ei olis kannattanut. Uimahallin jälkeen olo oli tosi kurja ja kylmä, enkä olisi jaksanut mitään.  Mutta jaksettava oli. Pääsin miehen kanssa katsomaan ihanan ihanaa Queen-leffaa. Mä tykkäsin elokuvasta tosi paljon. Puolivälistä eteenpäin itkin kauniisti ja paljon. Siinä oli niin kaunis biisi, jota suuri yleisö lauloi ja se sitten laukaisi itkuvirrat, jotka ei loppuneet. Eli ihana leffa!

Kotiin tultiin vasta puolenyön aikaan ja kiisin nukkumaan. Aamulla heräsin, lähetin taaperon matkaan ja aloin nukkumaan. Nukuin lähes koko päivän. Välillä hetken hereillä. Suunnitelmissa oli pieni skumppa ja ruokahetki kaverin kanssa ja kiva ilta miehen kanssa, mutta mikään ei toteutunut. Minä nukuin.
Sunnuntaina nukuin ja nukuin ja sitten katsoin varmaan kahdeksan tuntia telkkaria.

Tulipa levättyä. Se harvinainen vapaa viikonloppu. Lohdutan itseäni, et jos olisin sairastanut taaperon kanssa, niin en varmaan tänään olisi tolpillani.

Sain mä viime viikolla jotain aikaankin. Varaston sain raivattua ja vietyä rojua kaatopaikalle. Vaatekaapin siivosin, mutten saanut siitä kyllä minkäänlaista kiinnostavaa postausta aikaiseksi tyyliin "löysin itseni, tyylini ja nyt olen aina helposti upea".

Aaa niin, viikon sympaattisin kutsu tuli sosiaalityöntekijältä, joka järjestää Sijaisperheiden rekry-illan. Mut halutaan sinne haastateltavaksi. Olen otettu ja innoissani tietysti. Ihana päästä jonnekin tekemään jotain eli puhumaan.

Ehkä tässä jäätiin plussan puolelle kuitenkin tässä viikossa.

jk. Tämän päivän inspiraatio numero 1.  Olen saattanut mainita Laura Frimanin kolumnin Trendi-lehdestä, jossa puhui rahankäytöstään. Kuinka merkkaa ylös jokaisen käyttämänsä euron. Tänään Hesarissa kertoi metodinsa joka mykisti.
Mä haluan Laura Frimaniksi. Mä aion opetella Lauraksi. Vaihdan ehkä nimimerkkinikin L:ksi.
(mun piti viime viikolla käyttää 100e. Käytin 300. MIKÄ MUA VAIVAA?

maanantai 29. lokakuuta 2018

Lokakuun viimeinen maanantai


Maailma ei murjo tänään maanantaina, mutta ihan hyvä motto tuossa saamassani synttärikortissa on.
Jos mä eläisin jossain tv-sarjassa, niin just nytkin mulla olisi punaista huulipunaa ja kauniisti lakatut kynnet. Oliskohan elämä hauskempaa, jos koko ajan leikkis elokuvan päätähteä?

Perjantaina oli kivaa, kun muutama kaveri kävi hieman juhlimassa meillä. Lauantaina mulla oli vapaata, mutta olin väsynyt enkä mennyt vesijuoksemaan tai tekemään yhtään mitään. Iltapäivällä kuskasin esikoista, miestä ja kaveripariskuntaa. Loppupäivän völlyin kotona. Illan katsoin telkkaria ja join skumppapullon loput.
Heräsin klo 3 tätä uutta aikaa ja valvoin sitten siitä asti. Loppupäivän olin väsynyt ja äkäinen ja mua otti päähän kaikki. Ihan kaikki!

Aamulla nousin säällisen virkeänä ja keitin taas puuroa rakkaalle teinille. Miten voikin puuron keittäminen kiitolliselle syöjälle olla niin kivaa?

Päivän kohokohta so far ollut kolme punatulkkua pihapuussa. Ja niin, se semivirkeys.
 Huomenna tulee sossuja kylään, joten vähän olen siivonnut. Mietin kävisinkö vaatehuoneen kimppuun TAAS.

Ystävän kanssa juteltuani päätin leikkiä autotonta mahdollisimman usein, niin ei tule mentyä kauppaan ja käytettyä rahaa.
Aamulla kävin pikaiseen ennen kuin luovutin auton miehelle. Ruokalistalla YLLÄTYS YLLÄTYS, kanasalaattia ja kanaa ja kasviksia ja chili con carnea. Pakkasesta etsin jotain jos vaikka löytyis. Tällä viikolla saa mennä max 100 e rahaa. Nyt se on sanottu ääneen! Nostanko sen tililtä ja piilotan pankkikortin?

Loppuviikon odotetuin: sain ystävältä lahjaksi leffaliput Queen-leffan ensi-iltaan perjantaille. Minä ja mies päästään leffaan ja ystävä vahtii hoitopoikaa! Älyttömän ihanaa!!!
 
Ensi tiistaina mulla on se toinen ihanan jännä juttu. Puhelu tän huikean Tarotkortti-näkijän kanssa. Mitäköhän se näkee? Mitä mä uskallan edes kysyä? Mä en tiedä mitä pelkään, mutta jotain. Tai siis jännitän. Vaikka muka en usko noihin juttuihin, niin ystäväni kokemuksen perusteella toi nainen (mummeli) todellakin NÄKEE.
Huuh ja hiih!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Juhlaa!

Tänään on mulle rakkaan tyypin synttärit. Sen, joka tänäänkin tanssi yksin keittiössä. Se tyyppi on ollut mun kanssa todellakin hyvinä ja huonoina päivinä. Usein se dissaa ikävästi itseään, mut tajuaa kyllä arvonsa ja hyvyytensä kun vähän potkii.
Liikaa se välittää kiloista, kropasta ja ulkonäöstä. Se tajus "liian myöhään" olevansa ihan tähti ja hottis :). Mut hei, parempi myöhään herätä tähän faktaan kun ei ollenkaan.

Eli onnea minulle!

Mun parhaat lahjat on mun pojat, joista nuorin täpinöissään puhui antamastaan lahjasta koko aamun. Ihan itse oli keksinyt ostaa Hans Välimäen glögiä ja suklaata.

Esikoinen halas ja keskimmäinen halas pariinkin otteeseen ja antoi suklaata sekin. Lucky me!

Mies aamulla tuijotti mua autossa vähän liiankin pitkiä aikoja, koska olen vain niin kaunis. Kuka ei halua tällaista kuulla aamun valkoisena ja neljältä heränneenä.

Sit mun nöpönassuystävät on sankoin joukoin onnittelleet, mikä tekee onnelliseksi.

Suurimpana yllärinä Rakas Tiina oli värvännyt muutaman ystävän, mm. nti Sutkautuksen ja lupasi mulle tarot-ennustuksen. Sain numeron jollekin huikealle ennustajalle, joka kertoo totuuksia. Vitsi, tätä mä odotan ja jännitän. Uskon tai en, mutta hyvin hyvin kiinnostavaa.

Tänään tänne tulee muutama ystävä ja juon hirmusti skumppaa ja aion myös tanssia. Yksin todennäköisesti, mutta tanssin silti.
Mun tän hetken suosikki on Ellinooran versio Eveliinan Honey-biisistä. Mulle se on biisi ystävyydestä!

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Ekoja kertoja

Mulla on ollut erilainen viikko. Ei suuressa mittakaavassa, mutta kuitenkin.
 Ensiksikin esikoinen toi tyttöystävän näytille vapaaehtoisesti sunnuntaina. Ihanan reippaita ja rohkeita, mutkattomia nuoria! Pisteet!
 Tiistaina esikoinen meni ensimmäistä kertaa tyttiksen kotiin ja mun yllätykseksi mut toivottiin sinne kylään, kun poikaa menin illalla hakemaan kotiin. Mut siis oikein ajoissa pyydettiin kylään. Siellä me sitten juotiin iltateetä ja höpistiin yhdessä. Sympaattista mutta osin yllättävää. Nuoret vie ekan tyypin näytille ja heti vanhemmat seurustelee keskenään ihan kuin olisi jo häät suunnitteilla.
Jotenkin mua niin koskettaa tämä kaikki.

Maanantaina päätin ryhtyä hyväksi äidiksi Maria Hintikan haastattelun yllyttämänä. Hintikka sanoi, että heillä on joka aamu aamiaisella puuroa, kananmunia, leipää ja leikkeleitä. Olin et ääk, meillä ei. Sunnuntaina keitin kananmunat valmiiksi, maanantaiaamuna kattilallisen puuroa. Keskimmäinen söi sitä onnellisena ja vielä koulun jälkeen kiitteli aamupuurosta. 15-vuotias KIITTI puurosta!
Tästä innostuneena tiistaina henkitoreissani (megalomaaninen niskasärky ja oksentelua) tein puuron. Joka aamu tällä viikolla puuroa on ollut tarjolla ja hyvin on tehnyt kauppansa ja mä tunnen itseni kunnon ihmiseksi.

Onkohan mitään muuta tapahtunut? Eipä juuri. Mun elämä on aika tapahtumatonta, mistä toki sopii olla kiitollinen. Joskus on niin paljon kaikkea, että toivoisi pelkkää tylsyyttä.
 Tänään kaurapuuroteini sai jäädä kotiin pienen flunssan takia ja päätin juuri, että hyödynnän tilanteen ja menen vesijuoksemaan taaperon päikkäriaikaan. Nyt on ollut liikaa liikuntataukoa. Kohta se aloittaminen on taas hyvin hyvin vaikeaa.

Huomenna tänne tulee vierahia jokunen ja vähän juhlitaan mun vanhenemista. Joudun kyllä myöntämään, että nyt ei huvittais miettiä syömisiä ja käydä ostamassa mitään ylimääräistä. Sain ne korotetut vastikelaput jne. ja ei huvita tuhlata humpuukiin=herkkuihin.
 (Tilasin ensimmäistä kertaa Matsmartilta ja sieltä kyllä tulee SUKLAAKILO poikineen. Auts!)

Vaatehuoneen rymsteerausta suunnittelen myös. Oman katon alla-blogin Tuula kirjoitti inspiroivan postauksen aiheesta ja nyt minäkin haluan miettiä kuka minä olen ja miten minä pukeudun. Tai siivota kaapin niin, että siellä on vain lempivaatteita. Eli et siellä on ne n. viisi vaatetta.

Haastan tähän touhuun myös Sutkautus-Tarun, koska mä niin haluan tietää mitä kaikkia aarteita Tarun kaapissa on. Tyyligurun hitit ja hudit kiitos.


Kivaa päivää!


torstai 18. lokakuuta 2018

Olet mitä syöt. Tai sitten et.

Muiden syömisistä on niin kiva lukea, joten kerronpa omat ateriani.

Tässä paistelen juuri hyvinkin vakiintunutta lounastani. Jostain syystä mun lounas on lähes aina paistettua lehtikaalia, suippopaprikaa ja siemeniä kanan kanssa. Jälkiruokana vadelmia.

Aamiaiseksi söin munakasta kirsikkatomaateilla ja kasan nappeja. Kurkumaa, omegaa, probioottia. (ja hyvin on kivut pysyneet poissa)

Alkuillasta syön kanasalaattia pähkinöillä tai välillä kiireessä turkkilaista jugurttia pähkinöillä ja hunajalla.

Iltaruoka saattaa olla TAAS kanasalaatti. Joskus kanawokkia riisinuudelilla tai esim chili con carne ilman riisiä lisukkeena.

Jossain kohtaa syön taas annoksen marjoja. Eilen söin marjat kermavaahdolla.

Syön hyvin yksipuolisesti tai yksitoikkoisesti, mutta vain mitä haluan. En syö pakkoruokaa.

Viikonlopun synttärireissu sekoitti aika lailla. Vedin kaikenlaisia hiilareita liikaa mm. club sandwich muodossa. Paino kohosi, mutta osa siitä lähti jo pois.
 Ahdisti lukema aika lailla, mutta kun rohkeana otin mittanauhan käteen, niin ei sentit olleet lisääntyneet.

Mun kuuluis olla vielä "kuurilla", mutta olen syönyt välillä suklaatakin. Mutta ruoat syön, en jätä syömättä ja kompensoi.

Tällä viikolla olen vesijuossut kerran ja viime viikolla en päässyt kertaakaan. Muuten olen syksyn aikana käynyt ehkä kolmesti viikossa.

Enemmän vois tehdä jotain, toki. Mutta hei, tää on hieno alku ja aika pysyvä muutos.

Mitä te syötte päivän aikana?

tiistai 16. lokakuuta 2018

Viikko ja 5-kymppiset!

Mietin tässä juuri, että mun pitäisi alkaa kirjoittaa muistiinpanoja päivistäni, koska en kykene enää ikinä muistamaan viime viikkoa ja mitä olen tehnyt.
Viime viikolla oli huonoja öitä ja taisin nukkua päikkäreitä hieman liikaa. Mutta onneksi saan nukkua!

Keskiviikkona olin katsomassa kun kuopus soitti huilua muiden musiikkiopistolaisten kanssa yhdessä kahvilassa. Mukaan lähti kuopuksen pikkuveli äitinsä kanssa.
Kuopuksen joukkuekaverin äitikin, uusi kaverini halusi mukaan. Tämän tapaamisen ansiosta teinini ovat tämän viikon kaverilla talovahtina ja koiranpennun hoitajana.
Joo, kaveri oli hankkinut koiranpennun äidilleen. Pennun oli tarkoitus olla viikko heillä ennen kuskausta oikeaan osoitteeseen, mutta lapset oli rakastuneet pentuun, joten se jäikin heille. Mutka matkassa oli varattu vaellusreissu, jonne pentu ei voi lähteä. Siinä astui mun teinit kuvaan. Oon tosi ylpee hepuista, jota vuoropäivinä elelee vieraassa talossa ja hoitaa pennun plus siivoaa pissat monta kertaa päivässä.

Niin, täältä saa siis varata täyspäisiä teinejä näihin hommiin! :D

Ja sitten olikin viikonloppu. Mun eka vapaa viikonloppu yli kahteen kuukauteen. Lähdettiin Tallinnaan juhlimaan miehen aikuistumista.

Olipas meillä kivaa! Perjantaina meillä oli pieni porukka paikalla, mutta koska minä ja muutkin oli väsyneitä, niin mentiin hotelliin aikaisin. Mutta jo, mä kuorsasin eeppisesti ja mies valvoi ja koska mä streessaannuin asiasta, niin valvoin sitten itsekin etten kuorsaisi. Nukuttiin noin kaksi tuntia !!!
Aamu oli kakka. Voin sanoa.
Asuttiin kylpylässä, joten sinne kuitenkin päätin rämpiä toviksi.
Sitten lepäilin, mutta en vaan kyennyt nukahtamaan.
Otin järeät aseet käyttöön ja menin baariin, jossa tilasin kahvia ja Vana tallink- likööriä. Auttoi!
 Yhdeltä siis alkoi juhlallisuudet minun osaltani. Pikkuhiljaa meitä kerääntyi baariin iso lauma ihania ihmisiä. Hauskaa oli.
Kuudelta mentiin Balthasariin syömään, jossa meille oli varattu suuri pöytä. Ruoka oli loistavaa, seura ihanan ihanaa, palvelu hyvää.
Oli niin mahtavan ihana ja lämmin tunnelma. Meitä oli 15 henkilöä. Kaikki tunsi jonkun, mutta valtaosin meitä oli lauma tuntemattomia toisilleen.
Mutta loistava lauma. Kaikilla oli hyvä fiilis, kaikki jutteli kaikille ja oli mukavaa, hauskaa ja jutut rönsyili ja nauru raikas.

Pitkän ruokailun jälkeen menimme Sigmund Freud-baariin, jossa mies tilasi meille järisyttävän kuvottavat Bloody maryt! Drinkissä oli ehkä desi smetanaa päällä ja maku oli kaikin tavoin karsea. Miehen sisko sanoi hyvin: "herättäähän tää enemmän keskustelua kuin bisse".
 Tästä baarista lähdettiin sitten PÄÄPAIKKAAN eli DM-baariin. Kyllä. Miehelle Depeche mode on tärkeä bändi ja Tallinassa on baari, jossa soi vain bändin musiikki.
Siellä meitä oli sitten jo 18 henkilöä.
Oli niin niin niin ihanaa!
 Paras lahja ihmisille on mukavat ystävät. Ja miehen tapauksessa vaimokkeen ihanat vanhemmat ja veli. Joo, mun vanhemmatkin oli mukana ja sinne vaan solahti joukkoon. Miehen bestis ei voinut tajuta että mulla on niin nuoret ja mahtavat vanhemmat. Se oikeasti oli suu auki hämmästyksestä, että KUIN nuoret sun vanhemmat on ja KUIN nuori sinä.

En osaa nyt muuta kertoa tästä kaikesta. Mahtavaa oli. Kunpa mäkin saisin noin monta ihmistä paikalle kun kahden vuoden ja kahdeksan päivän kuluttua täytän 50 vuotta!

Tänään en ajattele asiaa. EN!