lauantai 25. heinäkuuta 2020

Projektit seisoo osa 2

Keksin selityksen sille, miksi ne projektit ei vaan etene. No tietenkin se esikoisen muutto lykkää kaikkea. Olen päättänyt vallata poikien huoneesta esikoiselta jäävän kaapin. Sinne lykkään esim kaikki takit ja liian pitkät vaatteet. Kyllä, liian pitkät. Sinne joutuu myös pari (kymmentä) tavoitevaatetta. Pahoin pelkään, että kaikki mun vaatteet on kohta tavoitevaatteita. Joku lihomiskausi käynnissä. Kirosana. No joka tapauksessa. Vaatehuoneeseen saa jäädä vain käyttövaatteet. 

En ole nähnyt esikoistani toviin montaakaan minuuttia viikkoihin. Se on ollut isällään, jossa talo ollut tyhjänä plus tyttöystävällään viettää aikaa. Saattaa olla etten heti huomaa kenenkään muuttaneen minnekään. Viikon kuluttua on se päivä!

Syömisen ja lihomisen lisäksi, heinäkuu ollut kyllä aika kiva. Olen aktivoitunut tapaamaan ihmisiä eri tavalla kuin aiemmin. Nähnyt kolmea tosi vanhaa ystävää, joita en ollut aikoihin tavannut. On mahtavaa, kun on ystäviä vuosien takaa, joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin on jäänyt. Sai taas huomata, että somesta ei voi päätellä, miten ihmisillä elämässä menee ja mitä heille oikeasti kuuluu. 
Mutta some!!!! Ilman somea en tuntisi Kinttupolku-Marikaa. Me näimme viikko sitten livenä ihan ensimmäistä kertaa. Oli kerrassaan mahtavaa tavata joku jonka tuntee muttei ole nähnyt. Voi samantien puhua ASIOISTA, eikä tarvitse tutustella hiljaa ja höpistä säästä. 
Marika oli ihan Marika, juurikin niin ihana ja rauhallisen viisas kuin blogissaankin. Vähän petyin, kun puheessa ei näkynyt suluissa olevat, pienellä kirjoitetut viisaudet, mutta muuten oli varsin tuttua ja kivaa ja kiinnostavaa. 

Mitäs muuta mä olen tehnyt? Lukenut pääasiassa. Mulla on aivan järkyttävä kirjapino lukemattomia kirjoja odottamassa hyllyssä. Ostan ihan koko ajan lisää, vaikka entisetkin on lukematta. Mutta onko mitään ihanampaa, kuin tieto lukemista odottavista kirjoista?
Ja kun jokaiseen tunnetilaan on kuitenkin eri kirjansa. Talvella luin paljon Camilla Läckbergin kirjoja, ja haalin niitä kirpparilta. Sit yhtäkkiä kyllästyin. Lukemattomia on hyllyssä ainakin neljä. Et milloin iskee dekkari-into taas. 
Suurimmalla innolla luen tällä hetkellä kirjoja, joissa naiselle tapahtuu jotain (hirveää) jonka jälkeen hän aloittaa uuden elämän jossain. Joo ehkä vähän lapsellista ja naivia, mutta mä niin rakastan lukea niitä. Haluan uskoa, että minäkin voisin muuttaa esimerkiksi Englannin Cornwalliin ja alkaa leipoa focaccioita ja yhtäkkiä olenkin leipuri, joka elättää itsensä focaccioilla ja siinä ohessa tietenkin pidän neulekerhokahvilaa ja sitä kauttaa saan uusia ihania ystäviä ja kohta on keittiön suuren pöydän ääressä hirmuisesti ihmisiä ilakoimassa. 
(Että montas vuotta mä täytänkään kohta?)


keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Projektit seisoo, mutta yksi ylpeydenaihe sentään

Terveisiä hyvistä yöunista. Menin eilen nukkumaan 20.45 ja nukuin aamuun asti. 

Halusin vain tulla leuhkimaan sillä, että olen jo viikon pitänyt kirjaa menoista pilkun tarkkaan. Meinasin jo jättää touhun neljäntenä päivänä, kun järkytyin siitä paljonko mulla palaa rahaa kaikkeen. Olen joka kerta jättänyt kirjanpidon noissa kohdissa, nyt pakotin itseni jatkamaan. Viime viikko oli näemmö katastrofi, mutta nytpä pääsen haastamaan itseni ja parantamaan tulosta roimasti.

Ruokaa ei tarvitse ostaa kyllä enempää. Mulla on jo yli viikon tarpeet kaapissa. Huraa. 
 Tänään maanantailta jäänyttä chili con carnea, loppuviikon vaihtoehdot ovat intialainen ruoka purkista (madras), pekonipasta, tonnikalavuoka, itsetehdyt nugetit, hornetit, kanawok.
 Eli TÄLLÄ viikolla mun budjetti (jota mulla ei vielä ole) ei ylity yhtään. NIIN!

Viikon sisällä olen jotain juttuja ostanut pojan uuteen tulevaan kotiin. Kattila ja vedenkeitin. (kirppari, 7e)
Niin ja naapurilta ostan sängyn poikien huoneeseen, koska ihan ihan kohta voin luopua kerrossängystä, koska se eikoinen lähtee.
Sanoinko jo, että esikoinen muuttaa kuukauden kuluttua. Kyynel. Veljekset on onnessaan, koska saavat jakaa tuon huoneen kahtia, kun ei tarvitse mahtua kolmen roikaleen enää samaan tilaan. Niin vaan kaikki muuttuu.

Tänään on muuten paras päivä ikinä. Mun esikoinen on tyttöystävällään tän viikon ja kutsui mut sinne kahville. MUT! Se tai ne haluaa mut kylään! MUT!
Hitsi noi on mulle niin rakkaita. 

Kinttupolku-Marika mainitsi tänään aikovansa raivata vaatekaapin. Muistaakseni mä yritin itseni lisäksi muita patistaa siihen juttuun ja Marika RYHTYY toimiin.  Olenko itse aloittanut? (En)

Tän viikon plan:

lue
raivaa
jumppaa
etsi itsesi


keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Miten tulla saatanan taloudelliseksi?

Anteeksi kiroilu otsikossa, mutta nyt kuohuu päässä. TAAS päätin alkaa pitämään kirjaa menoista. Kaveri sai aamukahvilla naurukohtauksen, koska on kuullut saman sata kertaa. Nauroin itsekin, että aloitan aina innolla, mutta lannistun kolmen päivän jälkeen, kun niitä summia vaan kertyy ja kertyy.
No, sisuunnuin tästä niin, että nettipankista aloin kirjata summia ylös paperille otsikoilla Ruoka, Bensa ja muu. Se muukin olisi pitänyt laittaa eri alaotsikoille kyllä, koska MUUN määrä oli valtaisa.

Mua oikeasti lähes itkettää. Otin random kuukauden Huhtikuu ja aloin poimii numeroita. Ruokaan reilu 1000e, mikä ahdisti sekin, mutta mitä hittoa on MUUN 700e? Haloo!
Bensaan menee 200-300e, mutta niistä saan osan takaisin töistä, se ei ahdista niin.
Mutta se MUU.
Noihin kun lisää vielä Visa-laskut, joita nelisen sataa kuussa. Plus sähköt, vakuutukset, puhelimet, netit autot...

Voin kertoa, että nyt tuli MOTIa elää taloudellisemmin. Niin, kun siis ostin taloon pari viikkoa sitten kolmannen autonkin. KOLMANNEN. Ajatuksena esikoinen pääsee töihin ja kouluun syksyllä. No, tässä käykin kai niin, että poika muuttaa omilleen piakkoin, joten autosta, jostain niistä, voi luopua. Mainitsinko vakuutukset ja trafimaksut?

Noi summat oli niin jäätäviä että alkoi särkeä vatsaan ja teki mieli itkeä. etten pärjää. Mutta kas, mähän olen pärjännyt. Olen salaisen varakas ihminen selvästi :D Mutta jos olisin tarkempi, niin olisin oikeasti varakas superpärjääjä. 

Mulla on tuo kauppareissuongelmakin. Bonustytär katsoi kauhuissaan, mun kauppamerkintöjä. Käyn noin 40 kertaa kuukaudessa kaupassa. Siis MITÄ?? (Onneksi menee euro per korttivingutus toiselle tilille, vakuutusmaksuja varten)
Onneksi BT on fiksu ja kannustava. Ilmoitti, että nyt on kaapit täynnä ruokaa, tällä viikolla ei tarvitse ostaa lisää käytännössä mitään. Eli kauppakielto tuli. 

Nyt jäi vaatehuoneen siivous taka-alalle, koska nyt mua kiinnostaa vain ja ainoastaan talous. (En aio ostaa enää uusia vaatteita)

(Hieman lohduttaa noissa kauppalaskuissa se, että mun talouden hlöluku vaihtelee viiden ja seitsemän välillä. Et on meitä montakin toki. Plus se esimerkkikuu huhtikuu kertoi et keskimäärin ruokaan ja bensaaan menee 300 viikossa. Tavoite nro 1 on 250e ja pojattomilla viikoilla vaikka vieläkin alemmas)

VINKIT ja vertaistuki kehiin, please!!!