sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hauskat muistot

Huomenta ja terveisiä smoothielasin ääreltä. Näin alkoi vappuviikko! Aamulla raaputin jäätä auton ikkunasta ja noin...

Viime viikolla sain ystävän kanssa hysteerisen naurukohtauksen ja pitkään mietin kerronko tätä täällä ollenkaan.

Puhuttiin teoreettisista mahdollisista häistä ja mahdollisesta nimihirviöstä, jonka  voisin ottaa. Kaksoisnimi. Mun nimessä 9 ja miehen 10 merkkiä.
No se ei ollut se juttu, vaan se kun ystävä sanoi, et jos  päätämme mennä naimisiin, niin hänen pitää saada kuulla siitä ekana, koska hän on kaaso. "Ja sitten lähtee iso pyörä pyörimään. Mä järkkään polttarit. Mä hankin sinne Matti Puron opettamaan tanssia".
Tästä se hysteerinen naurukohtaus alkoi.

En kertonut tätäkään vuosi sitten, mutta tuo kyseinen heppu, tuo TTK-herrasmies, oli mun Tinder match. Me kirjoiteltiin ehkä kuukauden päivät. Paljon. Paljon etenkin tunneissa mitattuna. Lopulta emme koskaan sitten nähneet. Oli aikatauluongelmia ja sit tyyppi lähti kesäksi laivalle. Ja niillä nurkilla kun hänellä oli lähtö käsillä, mä jo tapasin Miehen :)

Älyttömän kiva heppu. Herttainen, hauska ja aika ujo. Mua hieman harmitti, kun ei nähty koskaan, mutta salaisen helpottunutkin. Kun oli niin hirmuisen hauskaa kirjoittaa, niin en olis kestänyt jos livenä olis lässähtänyt, kuten usein käy.
Mut joo, se oli hauskaa ja nyt se on kiva muisto muiden joukossa.

Eilen katsoin tuota tanssifinaalia sivusilmällä miehen kanssa ja pokassa oli pitelemistä, kun mies yhtäkkiä alkoi puhumaan voittajasta. Miten hyvä se on ja kuinka loistava opettaja ilmeisesti jne. Oli kielen päällä kertoa, kuin kivakin se on :D

On mulla kyllä hauskaa ollut!!!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Shopping (Big time!!!)







Vinkki epätoivoisille vaatteiden ostajille. Ottakaa mukaan Onnenlaukku, niin sit tekee löytöjä!
Mun rakas ihana onnenlaukku on tuossa ylimmässä kuvassa. Guessin laukku, jota laivalla kuolasin ja jonka mies yllätyksenä osti.  Ihana ihana ihana. Niin mun värinen.  Oranssi päältä, pinkki sisältä. Vaikka kuinka yrittäisin, niin musta ei tule sellaista Solsidan eleganttiä hillityissä pastelleissa ja beigessä.Mä ihailen sitä tyyliä, mutta eniten sellaisten kauniiden solakoidan tahattoman eleganttien päällä. Itse näyttäisin oudolta. Enkä minulta.

Dinskosta löytyi kahdet ballerinat. Päätin et pakkohan mullakin on olla yhdet nudet kengät. Sit ne kimaltavan vaaleanpunaisetkin kutsui mua. Etenkin noi lenkkarit kyllä huusi mua.

Sitten olikin Vilan vuoro ja löysin täydellisen mekon syksyn häihin. Tummansininen ei ole mun normivalinta, mutta olihan toi nyt ihana. Myyjä löysi mulle sen kanssa käyvän boleron ja sit naurettiin sitä  uskomatonta mäihää, et olin ne ballerinat löytänyt ja kuinka kummat tahansa käy noiden kanssa. Korkojahan mä en voi käyttää. Nyyh!

Gina trikotista löysin vielä ihanan pehmeän farkkupaidan. En ole vuosiin käyttänyt farkkupaitaa, mutta kun ystävänä on Sutkautus-Elisa, niin....
Mun raitapaidatkin on Elisan vuoksi hankittuja.

Aah, tätä ostamisen autuutta. (Oliks mulla joku Älä osta mitään-lakko??? Ihan ku ois ollu...)

Ainiin, mä menin mutsin kanssa ex tempore Jumboon, koska olin eilen lukenut Ellestä, että Gina Tricotin Molly farkut on paksujakaisen must have. No, onhan noi himputin hyvät jalassa. Korkeavyötäröiset, superpehmeät ja venyvät. Mun jaloilla mikään ei näytä hyvältä, mutta nää tuntuu yhtä kivoilta kuin juoksuhousut ja se on hyvä mittari. Ettäs tiedätte.

Mutta mutta, farkkuja lähdin ostaan ja....

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Mielenterveysongelma




Valtaosa mun aterioista on tällaisia. Plus smoothieita. Arvatkaa mitä? Mä en laihdu, mä lihon. Mä oon niin ahdistunut ja raivon vallassa, että oman elämäni lisäksi pilaan muidenkin, lue miehen, elämän.
Eilen teki mieli lähinnä itkeä. (mies ystävällisesti kysyi olenko ajatellut syödä mielialantasaajia)
 Käytiin Itiksessä syömässä, söin salaattia vaikka himoitsin ranskalaisia.
Illalla en syönyt enää mitään vaikka oli nälkä. Vitutti!

Itiksessä sovitin ihanaa mekkoa. Näytin rumalta läskiltä. En voi mennä siskon häihin, koska en löydä vaatteita.
En voi käydä vaatekaupoissa, koska en mahdu mihinkään. ja näytän vanhalta rumalta läskiltä. Viimeksi tunsin itseni viehättäväksi viime kesänä.
Vaihdevuodet? Masennus? Perusvitutus? Kilpirauhanen? Vanhuus???

Jos ei käynyt selväksi, niin vihaan KAIKKEA. (terapeutti sanois tähän et Kiitti vaan. Eli täsmennyksenä sanon, etten häntäkään vihaa)

Terapeutti odottaa täpinöissään pääsiäisen Tallinnan matkaa. En voi sanoa etten mä odota. Ahistaa se kun ei voi syödä mitään ja pitää syödä kuitenkin. Shoppailukin on tärkeä osa matkaa, muttei mua voi päästää kauppaan itkemään.

Olisko mulla mitään hyvää sanottavaa? Ei kuulkaas ole.


torstai 6. huhtikuuta 2017

Oikein asetetut tavoitteet osa 2

Oikein asetetuista tavoitteista syömisten suhteen taidan siirtyyä oikein asetettuihin tavoitteisiin rahan/säästämisen suhteen.

Mä  huomaan olevani n. 12 tuntia vuorokaudessa stressissä rahan takia. Kun sitä vaan menee niin helkutisti.
Oon huomattavasti hillinnyt rahan käyttöä. Tälläkin viikolla ostanut kaupasta vain ja ainoastaan hyviä ja järkeviä syömisiä.
On syöty makkarakeittoa ja carbonaraa, kanapihvejä juureksilla ja lohkoperunoilla. Tänään makaronilaatikkoa kai. Huomenna lapset saa makkaraperunoita. Ei pitsaperjantaita meillä. Lauantaina syödään tortilloja ja sunnuntaina jotain vikkelää lennosta kukin omaan aikaansa. Junnu lähtee korismatsiin neljän aikaan ja minä ja mies mennään perään myöhemmin, kunhan pikkulikka haettukotilomalta ensin. Saa teinit tehdä itselleen jotain sillä aikaa. Ei aikaa perhpäivällisille.

Seuraava viikko vaivaton.  Mulle ja miehelle helpompi keksiä syötävää. Pikkulikka syö lasten ruokia.

Noihinhan ei mene ällistyttäviä summia rahaa eikö vain. MIKSI sitten mun rahat koko ajan loppuu?
Jotain tekemistä  lienee bensalla, jota menee ehkä 70 e viikossa ja sillä, et koko ajan joku tarttee jotain.
Esikoiselle otin just tutulta kasan vaatteita mm. kaksi  merkkitakkia ja menetin huimat 100  e.

Vapun tienoilla mulla olisi iso kampaamokeikka, johon menee n 170e.  Mietin onko pakko luopua, mutta ei hitossa. Ruma tukka, metrin harmaalla juurella pilais mun elämän.
Itse värjääminen ei enää multa suju. Yritin kuukausin, mutta ei mennyt hyvin. Nyt kun harmaata on näinkin paljon kuin mulla, niin itse en saa sitä piiloon.

Kuntosalikortista en uskalla luopua. Menis se 59 euroo johonkin muutenkin ja sit en liikkuis tämänkään vertaa.

Btw, kävin aamulla salilla ja treenasin ihmeen tosissani. Tuli jopa hiki. Yleensä ei.

Ja niin, meneehän mulla rahaa viiniinkin. Mutta siitäkään en luovu!

Laskin juuri kauan mulla on varaa kesällä lomailla. Olin ilmoittanut olevani lomalla neljä viikkoa. Taidankin olla vain kaksi. Mun duunissa kun ei palkka juokse lomalla. Saadaan sellainen säälittävä lomakorvaus. Jos lomailen vain kaksi viikkoa, jää lomarahoista joku satanen käyttöönkin.
Superärsyttävää tällainen.

Onkohan tämä nyt turhankin tarkka selostus rahankäytöstä?

Otanko yhteyttä Marttoihin, jotta saisin vinkkejä. Ei auta ne "älä osta noutokahveja joka päivä, nin säästät satasia vuodessa". En osta noutokahveja ylipäätään.
Huokaisin raskaasti!

jk. Paras vinkki talouden hoitoon tuli insinööri ystävältäni. Käski  avata tilin, jonne laittaa joka kuukausi sähkö ja vakuutuksia varten rahat. Sama summa joka kk. Ei tule sitä suurta kriisiä talvisin kun samassa kuussa tulee jättisähkölaskut ja vakuutusmaksut. Mä laitain joka kuu 300 e tilille ja ollut huomattavan stressivapaa.  Päätin juuri laittaa isomman summan sinne ja maksaa sieltä sitten lasten harrastuksetkin.
Niitäkin maksuja riittää...

jk 2. Muistatteko kun mulla oli just se kirppispöytä kamun kanssa? Tienasin 8 euroa :D
Eikä siis vituta.
Kaveri jäi tappiolle...

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Oikein asetettu tavoite

Verrattuna eiliseen olen hämmästyttävän pirteä. Vaikka kello soi seiskalta, en rojahtanut sohvalle makaamaan, kuten muina aamuina. (Mulla on luksuselämä, kun ei ole pakko toimia ja lähteä heti aamusta)
Keitin esikoiselle kahvia ennen kuin herätin.
Ja nyt se tärkein. Tein ensimmäisen terveyssmoothieni. Tiesittekö, et kaupassa myydään valmiita smoothiesekoituspusseja. Mä en tiennyt. Oudosti niissä kilohintakin oli pienempi, kuin esim.pelkässä mansikassa, mustikoistta puhumattakaan. Pussissa on neljä 150 gramman marjapussia. (pussit tuhoaa luonnon, joo joo)
Heitin siis blenderiin kaurahitaleet marjat rahkan ja mehukeiton. Menee varmaan tunti saada tää juotua.

Eilen miehelle selostin tätä smoothie juttua ja se piti palopuheen aiheesta "älä aseta tavoitetta, mihin et pääse, koska sitten olet koko ajan pettynyt ja masentunut".
Tarkoittaen, kun esim. kuvitteellinen nainen päättää syödä terveellisesti ja laihtua, niin se viisi päivää syö terveellisesti, viikonloppuna vetää irtareita ja se on viikon kaloreiden kanssa plus miinus nolla. Sitten nainen on pettynyt sekä siihen ettei laihdu, kuin siihen, ettei pystynyt pitämään päätöksestään kiinni".

Lähes ärsyttävä puheenvuoro. Mutta herättävän totta. Täytyy tosiaan tehdä  itselleen realistinen suunnitelma, jota pystyy noudattamaan. Tarkoittaen, että ei esim. kiellä itseltään karkn syöntiä kokonaan. Siitä ei voi pitää kiinni=pettyy itseensä.
Aion nyt harjoitella terveellistä syömistä riittävän usein. Terveellisesti suurelta osin syönkin, mutta liian harvoin ja vähän. Jos  nyt lisäis syömistä ja katsois estäiskö se iltamässäilyn.

Taas tämä meni laihdutushöpinäksi. On mulla muutakin elämää. Kai.

Tavallinen päivä

Mistäköhän se johtuu, että jos on pakko laittaa kello seiskalta soimaan, niin hoitomuksu nukkuis normia pidempään. Tämä on kauhea epäkohta tällä viikolla. Poikien takia herään seiskalta herättämään kouluun, mutta ootas vaan kun ei ole poikaviikko, niin muksu herää ennen seitsemää.
 Onneksi olen aamuvirkku!
(Joku vois kysyä, miksi herätän teinit vielä. No siksi. Kun voin. Mun takia ne ehkä ei aikuisina ikinä ehdi töihin.)

Siirryin sohvalle makaamaan ja katselin isojen aamiaistouhuja. Harvinaista kyllä, ne ei tänä aamuna tapellu keittiön ahtaudessa. Esikoinen teki sekä lämpimiä voileipiä että munakokkelia ja keitti kahvia. Ällistyttävää viitseliäisyyttä.

Aamiaisesta tuli mieleen maanantainen kyläily, mun uudella kaverilla Kauppiaanrouvalla.  Tällä kertaa tykästyin mimmiin entistä enemmän. Ulkonäkö pettää, se kiroilee ihan kauheasti.  Jostain syystä  Vittu, hillityn kauniin naisen suusta ilahduttaa mua. Outoa.
 No joka tapauksessa se kertoi noudattavansa Bullin diettiä ja tuskaillut järkyttävän suuren aamiaisen kanssa. Lautasellinen puuroa, mehukeittoa, 150g marjoja ja purkki rahkaa. Siis what!???
 Nykyään tekee tosta satsista smoothien ja saa kiskottua tarpeellisen määrän vatsaansa. Halusi välttämättä tehdä mulle lounaaksi ton smoothien. Tuoppi täyteen. Oli älyttömän hyvää, mutta tulin todella täyteen. Söin seuraavan kerran vasta kuusi tuntia myöhemmin. Tästä sain palautetta, kun olis kuulemma pitänyt välissä syödä myös. Mut kun ei pystynyt.
 Pakko hankkia blenderi. Mun entinen jäi entiseen elämään. Mun esikoinenkin haluaisi enemmän massaa jne. niin sekin vois alkaa noita juomaan.

Tästä pääsen Kinttupolku-Marikan aiheuttamaan inspiraatioon. Marikan lapset kaipaili äidinleipää ja mä tajusin etten ole aikoihin leiponut minäkään. Nyt on sämpylät kohoamassa, lounaskanapihvit paistettu ja keittiö siivottu. Ennen tätä käynyt salilla hieman heilumassa.
Sadannen kerran sanon, et nyt on pakko se liikkuminen saada vauhtiin.

Toissailtana 10v kuopus veti mulle kauhean kuntopiirin. Kesti ehkä viisi minsaa ja jalat meni hapoille. Jotain pitäis tehdä :D

Toinen joka pitäisi saada vauhtiin, on tämä bloggaaminen. Haluaisin kirjoittaa joka päivä. Jos vaan kirjoittais, niin saattais asiaakin joskus olla. Sais luovuuden puhkeamaan kukkaan. Joohan?