maanantai 25. syyskuuta 2017

Onni löytyy itsestä


Naistenlehdestä löysin tämän Visa Koiso-Kanttilan viisauden. Se kyllä kirpaisi. Jos  elämä on tylsää, niin voi erota ja saada muutoksen elämäänsä sen myötä.
Kyllä, näin on.
Mutta se klisee, ettei itsestään pääse eroon, on kyllä totta.

Jatkossa toivon löytäväni kirjoittamisen lahjan,  joilla saisin tulevat muutoskaipuut hoidettua.
Entistä vahvemmin tajuan senkin, että onni löytyy itsestä eikä toisesta ihmisestä. Jos mä en viihdy itseni kanssa omassa elämässäni, niin sitä ei kukaan muu pysty korjaamaan kuin minä itse.

Viihdyn elämässäni, en sitä täällä nyt valita. Mä vaan tajuan, että IHAN oikeasti mun täytyy keksiä omia juttuja ja harrastuksia jne. että elämä pysyy vireänä. Ja sen myötä parisuhde.

Tänään aloitin uuden elämän. Uuden ahkeran elämän siis.
Olen leiponut sämpylöitä ja juuri nyt hellalla kiehuu porkkana-inkiväärikeitto. Testissä siis uusi ruoka!!! Inkiväärikin on mulle hyvin uusi juttu, eli en pysty sanomaan tykkäänkö illan terveyspöperöstä. Mutta jospa tällä saisi neljän viikon flunssan loppumaan.

Koska jaoin tässä nyt yhden ruokavinkin, niin voisiko rakas lukijakunta kertoa mitä teillä syödään tällä viikolla.






torstai 21. syyskuuta 2017

Elä pinkimmin


Tämä ihana kuva teksteineen osui eilen illalla silmään ja pakkohan se oli kuvata.
 Sain siitä jonkin näköisen inspiraation miettiä kuinka eläisin pinkimmin ja tietenkin enemmän.
Päätellen blogitauosta (joka mua harmittaa), mulla on ollut paljon menoa, joka tietty ehtaa Pinkkiä. Olen nähnyt taas paljon ihmisiä ja se osuus ollut tosi kivaa.
Olen ollut vielä aika tukkoinen ja vieläkään en ole salilla käynyt. Eipä se, että se kiinnostaiskaan Ehkei se ole nyt kovin pinkkiä :D

Viikon aikana paino on tehnyt oudon pienen pudotuksen. Mä en omasta mielestäni ole kummia muutoksia tehnyt syömisiin. Enemmän ehkä närppiny kuin syönyt kyllä.
Olen juonut lähes joka päivä smoothien, jossa sitä voima360 jauhetta. Pojatkin on juoneet sitä. Siitä tykkään ja aion siis jatkaa.

Tiistaina olin Itiksessä lounaalla, mutta lopputuloksena ostin kasan vaatteita. Oranssi  kevyuntsikka oli must have! Oranssi kaulahuivi vihreän parkan pariksi oli myös äärettömän pakollinen ostos.
Tärkein hankinta oli Uudet MOLLY-farkut Gina tricotista. Vitsi ne on hyvät housut. Ja ehkä ainoat, jotka venyy mun päälle. Tein virheen, et sovitin vanhoja farkkuja ja... (Ei tee hyvää  kyllä Pinkille elämälle sovittaa liian pieniä vaatteita.)
Ostin pari teeppariakin, joten onhan noita hankintoja taas tehty. Kumma  miten vaikeaa elää "älä osta"-elämää.

Sadon sadannen kerran, että NYT mä en käytä rahaa mihinkään turhaan.
 Pitäisi säästää rahaa kevään matkaan ja jos esikoinen pääsee yllätys yllätys-kieliohjelmaan, niin se pääsisi Bretagneen helmikuussa ja sehän maksaa sekin.

Nyt alkaa aamun tohinat ja mä en päässyt edes alkuun tässä pohdinnassa, että mitä "Elä pinkimmin" tarkoittaa.
Palaan asiaan!

Iloa perjantaihin

perjantai 15. syyskuuta 2017

Voimaruoka

Tämän viikkoisen pikkupimahuksen jälkeen olen ollut erittäin normaali. Halusin vain kertoa!

Normaaliudesta kielii testihalukkuus kaikkiin laihdutustuotteisiin, mitä keksin. Ostin paljon mainostettua Voimaruoka 360 jauhetta. Olen sitä lisännyt aamusmoothien joukkoon. Nälkä pysynyt liiankin hyvin poissa. Ei millään olisi nälkä lounasaikaan.
Testanut myös Nutrilett "smoothie" tetran, joka myös piti nälkää poissa sen verran kuin pitääkin.
En ole millään kuurilla. Kunhan keksin uusia juttuja mitä kiireessä nauttia.

Eilen kävin testaamassa ystävän vetämänä Shindoa. Se oli ihanaa. Todella rentouttavaa. Tätä aion kokeilla useamminkin. Jospa saadaan ryhmä aikaiseksi.
Urheilu on elämästä TAAS jäänyt kokonaan. Olen nyt kolme viikkoa  ollut ihan tukossa flunssan jäljiltä enkä ennen sitäkään oikein mitään saaut aikaiseksi.
En ole tyytyväinen, mutta en nyt viitsi pakottaa itseäni mihinkään.
Vaatteet kyllä koko ajan jatkaa  pienenemistään, että.... Kaukana on ne ajat kun ajattelin itsestäni  et "aika vau".

Tänään olen katsonut Femmalta dokkaria "Hidas luopuminen". Älyttömän koskettava kaksiosainen dokumentti perheestä, jonka isä sai alzheimer diagnoosin 49-vuotiaana. Ei ole sanoja edes puhua tuosta, se kannattaa katsoa.

Olen onnellinen viikonlopusta vailla ohjelmaa. Meillä on tuota happeningia  ollut hirmuisesti ja nyt aion nauttia olemisesta. Ja onneksi saan olla yksinkin! Luultavasti en huomenna vastaa edes puhelimeen illalla. Irtareita ja telkkaria. En kaipaa muuta.

Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Hyvin äksy hormoonihäröilijä

Olen tänään hyvin äksy hormoonihäröilijä.  Vihaan kaikkea eli itseäni.

Tuon ehdin kirjoittaa eilen, en enempää. Tänään nolottaa kertoa eilisestä, mutta kerronpa  nyt silti.
 Olin taas vaihteeksi alkanut angstaamaan "ansasta toiseen"-juttuja. Sellaista "täällä mä vaan kotona pyörin ja ihan varmaan kaikki pitää itsestäänselvänä, että teen kotona kaiken yms."
Tossa moodissa puhuin sitten eksän kanssa ja vedin hirmukilarit siitä, kuinka HÄN nyt on muuttunut ja onpas hienoo kun muutut ja voi kun kiva että heräät aamulla aikaisin et vaimo saa nukkua ja ihanaa et jäät isyysvapaalle ja ihana et olet muuttunut mut mä en ole koska olen  sama vanha paska ja ja ja...
Vollasin ja lopetin puhelun.

Siis mikä hitto mua vaivaa?

Miehelle kerroin ton (tyhmänä) ja se sit kiusas mut hengiltä, koska  piti mun kilahdusta naurettavuuden huippuna. "Mä taidan soittaa ex-vaimolle ja kiukutella sille, etten koskaan saanut käydä baarissa mut nyt sun uusi saa käydä ja ihan epää". Hmm. Noin sanottuna tosiaankin tajusin mikä pelle mä olen :D
Mies käski pyytää eksältä anteeksi. Toki pyydän, mutta se eksä tosiaan on tottunut muhun eikä välitä.
Aamulla sanoin sorry viestitse. Eksää ei ollut hetkauttanut, mut kysy sit multa huolissaan et onhan meillä täällä kaikki hyvin.
On. Mä vaan olen näemmä vähän pimee ajoittain ja vaikka haluan muuttua, niin sit ärsyttää se et muutun. (Loogista.) Tai mikä pahinta, joku yrittäis mua saada muuttumaan yhtään.
Mun luonteessa on se joku, joka saa vieläkin kaipaamaan sitä et olisin yksin ja riippumaton. Enkä missään SUHTEESSA. Eli ihan sama fiilis vieläkin välillä kuin 1,5v sitten kun muutin omilleni.
JA kuitenkin kaikki on hyvin.

Ota itsestä sitten selvää!

Tänäänhän toki elämä on aika jees. Oli jo eilenkin. Opettelin näitä uusia juttuja ja sain sanottua että pelkään että pidetään asiaan kuuluvana et mä teen aina ruoan jne. Koska olen kotona!

Tänään olen miettinyt kiinnostavampia eli sitä et miten raha saadaan riittämään. Ainiin, olen ennenkin tainnut miettiä. Buahahhaha!
Tän kuun aikana budjetti mennyt yli  kovaa ja korkealta. Ilmeisesti loppukuu syödään puuroa?
Ja mikä kivointa. Tänään pääsee lukiokirjaostoksille taas. Kuusi kirjaa, ehkä vajaa 200e jos onni matkassa.

Mietin eilen muuten muita töitäkin. Mies jutteli naapurin kanssa jotain siitä,et harvoin päästään kotoa kahden minnekään, koska lapsi.
Kun leikin ajatuksella et menisin miehen kaverin hoivayritykseen töihin, niin mies oli et ÄLÄ kuitenkaan mene.  Palkka surkea mm. Eli mun työ kelpaa oikein hyvin miehelle silti. Sanoi vielä et "sä et taitais enää sopeutua muihin hommiin, kun olet niin tottunut tähän". Niinpä! Kun saa päivänsä viettää miten huvittaa, niin kahdeksan tuntia jonkun muun määrättävänä vois olla haaste.

Mun piti kirjoittaa hauskoja ja kepeitä, mutta tulikin tällainen purskahdus. Tsih!




torstai 7. syyskuuta 2017

Kiittämätön kermapeppu

Hei, olen kiittämätön kermapeppu.
Mä kehtaan taas valittaa tylsistymistä. Mulla pitäis koko ajan olla jotain kiinnostavaa tai hauskaa tekemistä.
Tänään luin uusinta Kodin kuvalehteä ja siellä oli juttua mimmistä, joka siivoaa "koko ajan" ja sillä on vaatekaapit tip  top ja kauniisti esillä koko ja vvärijärjestyksessä. Miksi mä en voi sellaiseksi muuttua? Aina kun olisi tylsää niin senkun vaan alkais järjesteleen vaatteita miljoonassa eri vaatekaapissa. Ja Astiakaapit, ja ruokatavarakaapit ja lipaston laatikot.
Että kehtaankin tylsistyä, kun on lukuisia kohteita jotka voisi järjestää siisteiksi ja käytännöllisiksi.

Kiva viikko kyllä ollut. Nähnyt kavereita joka päivä, käynyt katsomassa esikoisen säbämatsin, katsonut korista telkkarista, tavannut sossuja, Ihaillut peilistä hiuksia, jotka käyttäytyy nätisti. Mitää valittamista ei ole.

Olen kiltisti kirjannut ylös kaikki ostokset mun hienoon kalenteriin tämän kuun aikana. (No, en mä oikeasti koskaan muista niitä kirjata, mutta verkkopankista eilen sitten siirsin tiedot ylös)
Tämäkin aiheutti synkkyyttä. Mulla oli viikossa mennyt 300 e vaikka mun budejtti EI OLE  niin suuri. Ensi viikolla ei saa mennä läheskään niin paljoa, mutta saas nähdä kuin käy.  Ahdistusstressi mulle kohta tulee.
Kävin Lidlissä isoilla ruokaostoksilla eilen. Tapahtui joku outo ajatusmoka, jonka johdosta meillä on kolmea eri kanaruokaa peräkkäisinä päivinä. Mä ihan oikeasti en keksinyt mitään ruokaa, jota haluaisin tehdä tai syödä. Nämä nyt sitten tuli mieleen.
HUomenna aion kokeilla itsetehtyjä nugetteja kodinhengetär-Kinttupolun ohjeella. Mikä viikonloppu! Nugetteja ja häät!

Aloin miettiä omia häitä. Entä jos pitäisikin sellaiset viidenkympin häät? Tarjois skumppaa ja hitto vaikka nugetteja täällä kotona? (Traaginen marttyyrikohtaus vai järkvä aikuinen realisti?)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Ärsytyshermo

Vatsaa kalvava morkkis. Keskimmäinen kysy mitkä bileet meillä oli ollut. Kaverin vanhemmat oli herännyt meidän meluun. Hirveetä.
Istuttiin kolmeen asti terassilla. On puhuttu ja laulettu ja kitaraa soitettu yms. Voi kauhu.
Onkohan postilaatikosta uhkauskirjeitä?

Jotenkin nolottaa. Mut hei, meillä on elämä 😁 Muut vaan kadehtii. Joohan?

Viikonlopun jälkeen pitää tietysti ryhdistäytyä. Aamu alkoi smoothiella ja hirmu terveellinen on ollut päivä muutenkin. Tätä sitten repeatilla hamaan tulevaisuuteen. Lauantaina olen huolettoman oi, koska on siskon HÄÄT!!!! Näitä juhlia olen odottanut kauan. Vihdoin se tapahtuu.
Ah romantiikka rakkaus ja onni.

Naistenlehdestä luin juttua raivostuttavat imelästä parista. Merikapteenin vaimo nimisen blogin kirjoittajat. (Miksi pitää olla vaimo? Kalastajan tai kenen tahansa. Miksi? )
Joo heillä oli romanttinen alku ja ovat niin symbioosissa kun ovat yhdessä. Jos toinen menee kauppaan yksin, niin ikävä jo tulee. Siis please.
Kuulostahan tuo söpöltä, mutta ei ole mun haave kyllä yhtään. Eikä tämä ole edes kateutta. Mä en vaan ole symbioosi-ihminen. Ja mitä sitten kun toinen kaipaakin vähän enemmän tilaa? Kestääkö suhde?
Mut söpöyden söpöys. Vaimo lopetti duunin, et he voivat olla koko ajan yhdessä aina kun kapteeni on maissa. Eli viikkoja pyörii kotona itsekseen ja sit kun mies tulee, niin nyhjäävät kylki kyljessä. How  wonderful.
Kyynisenä sanon, et ovat vasta vuoden olleet yhdessä...
 En tiedä mihin ärsytyshermoon nää mua osuu ja miksi. Kun tunnen ihmisiä, jotka ovat niin tiiviisti yhdessä, eikä se yhtään hermostuta.

Hermostunut siksi, kun en aina itse jaksa olla toista huomioiva? Haluisin vaan möllöttää jossain yksin rauhassa ja olla piittaamatta mistään.

Hauska esimerkki. Mies pääsi ex tempore yhden bändin keikalle perjantaina. Kaverinsa soittaa siinä ja pyyteli paikalle. Mun ystävä lähti mukaan eli kuskiksi. Molemmat kyseli moneen kertaan onko on et he lähtee kahden. Olin et joo joo ja lähes työnsin ovesta ulos. Halusin katsoa telkkaria ja syödä karkkia yksin 😁
 Ei ollut mustasukkainen olo ollenkaan.

Mies oli kaveria tentannut aiheesta "millaisen miehen haluat löytää ja millaisen parisuhteen". Tinderöitsijäystävä sanoi ettei edes tiedä, mihin rakas terapeutti heti et Ahaa, se on syy. Jos ei tiedä mitä haluaa, sitä on vaikea saada.
 Tosta en ole varma. Mä en halunnut suhdetta ja sellaisessa olen. Hehhehe.

Päivän taloudellisvinkki :
Tee juhliin tortillajuttuja ihan liikaa, niin sitä riittää parille muullekin päivälle. Niin on halpaa ja helppoo.

torstai 31. elokuuta 2017

Yksi puuskista

Mulla olisi viikonloppuna tulossa ne hauskan hauskat kekkerit ja piti saada siivouspuuska. Sen sijaan sainkin puuskan, johon liittyi puhelu Lähitapiolaan. Halusin tietää paljonko mun vakuutukset maksaa vuodessa. Summa on kyllä huima. 2100 e. Kotivakuutus, lasten vakuutukset, koiravakuutus, tapaturma ja matkavakuutus, auton vakuutukset plus se mopo vielä.
Opin sen, et iän myötä lasten vakuutukset halpenee mutta teini-iässä ne taas nousee. Ja ei, en uskalla luopua vakuutuksista.
Sen jälkeen intouduin nettipankista laskemaan vuoden sähkölaskut. Ne oli tasan 2000e.
 Summat yhteen ja jaettuna kuukausilla, niin joka kuu toiselle tilille menee 340e, jolla maksan nuo laskut. Se on ollut kätevää.
Salaa tuonne jää rahaa myös säästöön, koska maksaahan mies sähkölaskuja myös.

Sellainen puuskahdus.

Mä myös lopetin muutaman lehtitilauksen. (ja tilaan tarjouksesta uudestaan)

Sitten hain hoitolapsen huoneesta mun suosikkiverhot ja siirsin omaan makkariin ja lapsen huoneeseen laitoin eläinverhot takaisin. Koska huoneissa ei ole  pimennysverhoa, niin pitänyt kesäaikaan tummia,omia suosikkeja lapsella. Ensi kesäksi toivon jonkun laittavan pimennysverhon siihenkin huoneeseen.

Nyt kello on jo  puoli kaksi ja MITÄÄN en ole tehnyt sen eteen, että täällä olisi siistimpää. Onhan huomennakin vielä aikaa?

Suunniteltiin lauantain ruokalistaa. Päädyttiin tortilloihin ja nachovuokaan  Hyvää, helppoa  ja halpaa.
Jää rahaa viiniin...  Keväällä oltiin samaisella porukalla iltaa istumassa ja voi luoja sitä viinipullojen määrää! Yhdeksän aikuista kun istuu kahdeksan tuntia  seurustelemassa, niin kyllä niitä pulloja aukeaa ilman että kukaan on humalahakuinen.

Talousvinkki: Lidlissä on kanan sisäfile tarjouksessa. Maksoi 3,70e.  Mä en nimittäin muuta syö :D

Jk. Illalla sanoin miehelle innoissani, et Nti Sutkautuksella oli mukavaa Tinderöitsijäystävän ex-miehen kanssa.
Mies murahti.
Kysyin et eiks kiinnosta vai.
"Ei kiinnosta pätkän vertaa! Mä kiinnostun vasta sitten, kun Nti Sutkautus tulee ex-miehen kanssa meille grillaamaan ja Tinderöitsijäystäväkin on meillä".
Hmm. Kiinnostava ajatus itseasiassa. :)

Mut jos mä käyn ex-miehen vauvan ristiäisissä, niin kyllä tuostakin selvitään. TIEDOKSI!

Jk 2. Selostin eksälle puhelimessa, et elän nykyään siivousnatsin kanssa. Mies marmattaa mulle  poikien sotkuista jne.
Ex-mies purskahti nauruun ja sanoi et "ihan oikein sulle"!

jk3. Sen lisäksi, että ostin vihreän parka-takin, niin eilen ostin kaverilta käyttämättömän mustan villakangastakin. Maksoin peräti 12e.
Täytyy kuvata joku päivä takkicollection.
JA vinkkejä, mistä saisin ihanan muhkean leopardiprinttihuivin? (Muotikoordinaattori teki sen taas!)

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Happy planner

Kaikkihan tietää et olen mega-aikaansaava askartelija. No en ole yhtään.

Siitä huolimatta intouduin ostamaan Happy plannerin. Kalenterin, jota itse askarrellaan. Pikkiriikkisiä numero- ja kuukausitarroja liimaillaan sivuille ja noin. Saa siis kalenterinsa aloittaa mistä kuukaudesta itse tahtoo.
Inspiroivia tarroja. Ihania värejä.

Ajatus oli, että kun on kaunis kalenteri, niin musta tulee luova. Ja tehokas.
Liimailen tyhjille sivuille inspiroivia kuvia hiuksista ja vaatteista ja ja...(häistä)
Erityisen tärkeää oli se, että kirjaan sinne ylös blogiajatukset. Se on jännä, että ideoita on, mutta ne unohtuu.
Nyt on unohtunut kalenterin hyötykäyttö.

Tänään kaivoin esiin kaikki tarpeet ja aloin näpertämään. Onhan se tosi kivaa puuhaa.







Plannerini ostin Korson aseman puodista eli täältä. Klik.

Vähäeleisen seksikäs pukine

Koska elämäni on silkkaa matalalentoa, niin on moni asia jäänyt kertomatta.

-Perjantaina ostimme uuden tila-auton. Ihanaa kun on "uusi" ehjä auto. Jännittävää on se, että tämä taisi olla meidän ensimmäinen yhteinen ostos. Eikun joo, on meillä pallogrilli hankittu myös yhdessä. Huh!

-Tarkkasilmäiset ehkä ovat jo huomanneet, että  Nti Sutkautuksen kanssa kävin shoppailemassa ja ostin elämäni ekan parkatakin. Tuo muotikoordinaattoreiden huippu vannoo raitapaitojen ja vihreiden parkatakkien nimeen ja kun tässä melko tasan viisi vuotta on ollut vaikutukselle alttiina, niin näin siinä sitten kävi. Takki on vielä kassissa piilossa, kun en kehtaa kaivaa sitä esiin. Tää tyypillinen "jos koko ajan valitat rahapulaa, niin miksi ostat uuden takin."

-Eilen kävin kampaajalla siistimässä hiuksia, joita yritän kasvattaa (Rva Kepposen esimerkkinä ollessa). Hiukset myös värjättiin punaisiksi.
Laitoin faceen ennen ja jälkeen kuvat, ja mies luuli ennen kuvaa tuoreemmaksi. Miehet on törkeän sokeita. NO, en pahastu asiasta. Onhan se kiva olla aina vaan upea toisen mielestä.

-Maanantaina vein poikien tavarat vanhaan kotiin. Siellä eksän nyksä heti lykkäs vauvan mun syliin ja pitkäksi aikaa jäin sille sitten lässyttämään. Suloinen vauva, joka on pakko myöntää, koska näyttää samalta kuin mun kaksi nuorinta näytti vauvana.
Nyksä kertoili vauvahaasteista. Vauva ei suostu olemaan liikkuvissa rattaissa ja kirkuu autossakin. Olin empaattinen. (ja vähän tietty vahingoniloinen)
Ei käy kateeksi. Mä saan tosta vauvasta parhaat puolet eli sen, et joskus käyn nuuhkimassa ja  ihailemassa. Ja sitten saan POISTUA!

- Lumenen Lähde niminen "raikastava ja virkistävä" kasvosuihke ilahduttaa laiskaa ihmistä. Tilasin kesällä Bette boxia, jossa tuli kaikki uutuuksia testiin. Nauroin tolle suihkeelle, et onpas turhake. Mut niin on kiva käydä kasvojaan suihkimassa välillä.

-Luin Puoliksen kommenttia jossain "vähäeleisen seksikkäästä pukeutumisesta" Jäin miettimään, mikä mulle on se asu. Ja tadaa, se on farkut ja v-aukkoinen valkoinen t-paita.
Kriisiä pukkaa siinä, ettei mulle enää mahdu sellaiset farkut, joihin yhdistää t-paita ja näyttää upealta.
Mun pitää keksiä uusi vähäeleisen seksikäs pukine. Kun joskushan sille olisi käyttöä,

tiistai 29. elokuuta 2017

Draamaa treffirintamalla

Eilen kahviteltiin ja shoppailtiin Nti Sutkautuksen kanssa. Kahvittelun lomassa juteltiin viimeisimpiä kuulumisia liittyen mm. Tarun tuleviin lounastreffeihin miehen kanssa.
Tämä tarina on näitä "maailma on superpieni"-juttuja. Kun mulla on siis muutama läheinen ystävä, niin millä todennäköisyydellä Taru menee treffeille mun toisen ystävän aka.tinderöitsijäystävän ex-aviomiehen kanssa?
Tästä oli tulla draama tässä jossain kohtaa, kun Taru vitsillä kysyi että tunnenko tän ja tän nimistä miestä mun kylältä. Aika kiusallisen nopeasti tajusin, että "tunnen". En siis tunne, mutta tiedän. Päätin olla Tarulle kertomatta totuutta, koska tälle ex-vaimolle asia oli ok myös.
Piti miettiä pikaiseen et kerronko, jonka johdosta  Taru kuitenkin peruis treffit, mikä olisi tylsää
Jos olisin tiennyt miehestä jotain kamalaa, olisin kertonut. Mut ei. Ok mies. Joskus vaan tulee niitä eroja.
Ja kuten totesin, niin kaikki me ollaan jonkun eksiä. Et jos alkais aina kartottaan, kuka tuntee ja kenet, niin ei sais tapailla ketään.

Tähän aiheeseen liittyen. Tarulle tulee kylään joku koiratyyppi tänään. Mä olen tapaillut sen koiratyypin veljeä pari vuotta sitten. (Ketä mä en olis tapaillut?)


Nyt mä menen työmenoon ja kampaajalle. Palaan asiaan pian!

maanantai 28. elokuuta 2017

Miten voi unohtaa syödä?

Mikä ihme siinä säännöllisessä syömisessä on niin vaikeaa? Onkohan mulla joku asenneongelma? Heti kun päätin syödä kolmen tunnin välein, aloin syömään yhdeksän tunnin välein.
Ja hei, en laihdu.
Mun on Pakko laittaa klo soimaan muistutukseksi ruokailusta ja jos sittenkään ei paino putoa, niin antaa olla.

Viikko oli sairasteluviikko. Keskiviikkona miehen kaveri tuli kahville ja jäi yöksi. Oli kivaa, mut nukuin sikavähän. Tuli flunssa. Viikonloppu täynnä koristurnausta ja työjuttui. Iltaisin menin nukkuun kympiltä eikä mikään ollut kivaa.
Onneksi nyt on maanantai ja uusi alku. Lakkasin kynnet ja pääsen Sutkautus-Tarun kanssa kahville. Eikä sillä saa jo hyvän alun hauskaan viikkoon?

Viikostahan tulee hauska. Huomenna kampaaja, viikonloppuna illanistujaiset. Meille tulee "miniän" vanhemmat, miniä ja "poika", miniän veli ja tyttöystävänsä ja vielä miehen tyttökin . Hirveesti kivaa porukkaa, paljon ruokaa ja viiniä.

 Vielä oon onnessani siitä et nää kaikki nuoret haluamalla haluaa meille.

Iloinen olen myös siitä, et tää yökyläilijä sanoi et mun pojat on harvinaisen hyvinkäyttäytyviä, ja kivoja. Et "todellakin sulla vois olla asiat toisin".  Palaute ilahdutti.

Lehtikaalin aikakin olisi. Nyt en ehdi, koska pitää SYÖDÄ. Ihan kohta kello piippaa ruoka-aikaa.

Ruokaideoita taas kehiin oi kollegat. Tai sitten se on kanasalaatti viikko. Kuten aina.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Tämä Nanson mainos on karmaiseva. Toi laihuus tossa kuvassa on liiallista.

Kaunis nainen, mutta ei ehkä tän brändin paras valinta.


En tiedä miksi mun piti tämä tärkeä mielipide jakaa. Johan mä tunti sit postasin

Kirpputorihurahdus ja naivit naiset

Kesken säästöpuuskan keksin "vähän käydä" kirpputorilla. Ikinä maailmassa en ole niin paljoa törsännyt. Voi nyyh!
Piti etsiä lasten palapelejä.  Ostin Pet shopeja, baby bornin härpäkkeineen, kaksi isoa käyttämätöntä sisustustyynyä (joita vailla ollut pitkään), kolme hupparia isoille pojille, yhden paidan yhdelle pojalle, harmaita pilkullisia leipälautasia mun keltapilkkuisten seuraksi.  Näitäkin kaivannut pitkään. Kirjan, koiran kakkapusseja ja neulalankapakkauksen (pitää miehelle ommella nappi)
Kauheasti kaikkea siis. 80e!

Sellaista täällä säästötaloudessa.

Huomenna lähden esikoisen kanssa autokaupoille. Hekoteltiin, et mitä tehtäis huomenna. "Ostetaanko vaikka auto"?
Jos itken siellä kauniisti, saankohan alennusta ja vaikka tankin bensaa. Tai edes niitä palapelejä?

Tänään ehditty marista myös MIEHISTÄ ja niiden epäluotettavuudesta. Tinderöitsijäystäväni, joka erosi kesällä muutaman kuun suhteesta, huomasi tänään, että tää eksä on mennyt Suomi24:een ennen eroa.
Paska juttu.

Tuo terapeutti hämmästeli meidän naiviutta, kun edes yllätytään tuollaisesta. "Jos miettii millainen eksä oli suhteessa, niin eipä tuo hämmästytä. Jos koko ajan oli kiirettä ja muuta menoa, eikä ehtinyt tavata, niin kertoohan se sitoutumisen tasosta. Jos mä sanon tulevani seiskalta, niin tulen. En koko ajan lykkää saapumista. Ja kun tulin viikonlopuksi viime kesänä ja jäin kolmeksi viikoksi, niin eikö sekin jotain kerro". Tän sanoi, kun mietin voisko hänkin sit olla epäluotettava, jos kerran olen niin naivi ja sinisilmäinen. :D

Nyt alan leipomaan pullaa, koska olenhan taloudellinen kätevä emäntä. Tylsistynyt sellainen. Mulla on kahdenlaisia päiviä: kiireisiä ramppauspäiviä tai sitten tylsiä. Edes lukeminen ei kiinnosta. Ei jaksa.
Hei, maanantaina olin junnun koristreeneissä. Niillä oli 90 minsan porrastreeni. Niiden piti mennä 5-6 kertaan 261 porrasta ylös ja lenkkeillä alas polkua pitkin. Mäkin kokeilin ekaa kertaa portaita. Eka kerta oli kamala! Pidin tauon. Menin tokan kerran n. puoliväliin. Tämän toistin kaksi tai kolme kertaa. Oksetti, huohotutti, sattui. Kuulemma neljä kertaa kun kävis treenaas, niin tuntuisi jo toiselta. Just joo!





perjantai 18. elokuuta 2017

Ensitreffit ja säästöpaasaus

Niin menee usko kaikkeen. Katson Ensitreffit alttarilla Usaa ja jo kaksi paria on eronnut ennen sitä päivää, kun pitää valita. En kestä. Missä on romantiikka? Missä on yrittäminen? En selviä tästä.
Ensi kuussa alkaa Suomen jaksot. Niin toivon niille pareille enemmän onnea.

Olen superinnostunut rva kinttupolun säästövinkeistä. Tänään otin käyttöön tilien tasauksen. Eli kun tilillä oli joku säälittävä summa 347 e, niin siirsin toiselle tilille 7 e. Oonko kohta rikas?
Päätin myös luopua salikortista lokakuussa, kun se on mahdollista. Onneksi en ollut vielä allekirjoittanut uutta sopimusta.
Mun on alettava lenkkeilemään ystävän kanssa ja kotona punnerrettava muistaessani yms.
Ei vaan ole varaa kaikkeen. Toinen kaveri käski lopetetaan lehtitilaukset. Syytin kiroilusta 😂

Ollaan käyty autokauppias. Pakko vaihtaa auto, ennenkuin vanha hajoaa. Et rahaa siis on pakko säästää toisesta kohtaa. Argh.

Tänään tulee miehen tytöt yökylään, mut mä olen skumppaillassa kaverilla. En omia menoja peru. Ja onneksi ne on täällä huomennakin. Haluan nimittäin niidenkin kanssa olla.
Kerroiko jo siitä kun olin sillä keikalla viime viikolla? Toinen tytöistä oli paikalla ja ratkesi liitoksista kun sanoin sanan häät. "Onko teillä häät? Saanko olla morsiusneito? Jee. Me päästään yhdessä mekko-ostoksille."
Mä ihan tosissaan yllätyin.
Kysyin onko tää hänelle siis oikeasti ok. "Todellakin on. Tosi hyvä juttu. Sovitte toisillenne loistavasti".
Tuntui tosi hyvältä.


Ihanaa viikonloppua kaikille.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Halolla päähän


Kävipä yhtenä myrskyisenä päivänä siten, että kuopus ja kaverinsa oli ulkona, kun myrsky nousi. Pojat pinkas juoksuun, mutta puusta katkes latva, joka putos poikien päälle.
Mä sain puhelun ambulanssista. Onneks oma poika puhui mun kanssa. 
Selvis lähennä säikähdyksellä, kolhu leukaan ja noin. Kaveri sen sijaan mursi lonkan ja jalkapöytä murskaantui.

Oli epäonnea, mutta rutkasti onnea matkassa.
Tänään valitettavasti jo kuopuksen kanssa otettu yhteen. Hällä on megamorkkis, kun vinkuuu pikkujuttuja vaikka ystävä sairaalassa viikkoja näillä näkymin.
Mulla morkkis kun jaksan riidellä. 

Mut jotakuinkin raskas vuorokausi takana sanoisin. 

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille. Halataan läheisiä. 

torstai 10. elokuuta 2017

Uusia menoja

Jee. Kesken arkisen raadannan pääsen Helsinkiin bändikeikalle. Sen kunniaks siniset kynnet ja sotamaalaus.
Miehen ja "miniän" kanssa tanssimaan. Hihhei.

Eilen ja tänään multa on pari frendiä kysynyt identtisen kyssärin. " Ootko huomannut kuin paljon uusia juttuja ja ihmisiä sun elämässä on uuden miehen myötä"?
Tota. Kun kysyit niin tajusin huomata.

Mun mukavuusaluehan on koti. Oon yllättävän huono lähtemään minnekään kumppanin kanssa noin luonnostaan.
Jospa pyhästi lupaisin, et useammin tekisin jotain. En halua toistaa virheitäni ja huomata et pelottaa olla miehen kanssa kahden.

maanantai 7. elokuuta 2017

Patsas vaatimattomalle naiselle

Koska olen vaatimaton nainen, toivon kunniakseni vain pientä patsasta, ei sen suuren suuri tarvitse olla.
Olen siis kunnialla suoriutunut eksän vauvan ristiäisistä. Juhlat meni hyvin, enkä varastanut showta tai käyttäytynyt huonosti. En myöskään kyynelehtinyt kirkossa kuten yleensä. Tai niinhän mä luulin. Esikoinen luki isoveljen rukouksen ja sitähän mun kyynekanavat ei enää kestäneet.

Kahvitilaisuudessa pidin vauvaa paljon sylissä ja polleana patsastelin sen kanssa ympäriinsä. Ihan vilpittömänä vauvafanina. Mitä nyt ihan pikkiriikkisen toivoin kaikkien katsovan mua ihaileva tyyliin "Jopas on urhea nainen, kun tuossa se niin sympaattisesti hoivaa eksänsä vauvaa. Ja kylläpäs on muuten näyttävä nainen eikä tuollainen hiirulainen kuin tuo uusi." :D

Hetki sitten kävin hakemassa pojat tavaroineen eksältä. Talon rouva lähti etsimään jotain. Lykkäs vauvan mun syliin ja sanoi että pidäpäs tota." Minäpäs pidin.  Söpö poika. 

Huomionarvoista on sekin, ettei tuntunut yhtään oudolta olla juhlissa vanhassa kodissa. Olin ollut pitkään siellä, ennenkuin edes tajusin ihmetellä.

Että sitä vaan sanon, että patsaan tarvitsen. Sen nimi vois olla vaikka Erityisen kiva ex-vaimo ja kaikin tavoin hyvä ihminen muutenkin. 

Tänään olin taas hämmästyttävän hyvä Lidlissä kävijä. 
 Koska  kukaan ei arjen alussa keksi syötävää, niin minäpäs annan vinkkejä.

Kanaa ja Tikka masala-kastiketta riisillä
Lihapullia ja uusia perunoita (pyttipannuna)
Kanaa jossain muussa muodossa (wokkia)
Kanasalaattia
Jauhelihakastike (ihan uus ruoka :D )
Hodareita
Makkaraperunat nakeista 
Lihapullia ja perunamuusia

ts. ostin kolme pakettia kanaa, kaksi alennuksesta
iso paketti nakkeja, josta riittää sekä makkaraperunoihin, että hodareihin
lihapulliakin on kilo, joten kahdelle päivälle sekin

lisäksi kotona on ribsejä että lankkupihvi vai mikä lie, jotka voi grillaa jos JOSKUS ei satais.
Tietysti ostin myös vihanneksia ja isosti porkkanoita
Jugurttia ja mehukeittoa ja leipää  ja juustoa

Hinta 50e

Aina jaksan hämmästyä

Kävin myös ostamassa lukiolaisen koulukirjoja ja laskimen. Ne maksoi 300 e. Yks  kurssi ja vähän päälle!
Murinaa.

Haaveilemme että poika pääsis vaihto-oppilaaksi ens vuonna. Mistä ne rahat vois hankkia? Tarkoitan oikeasti, et MISTÄ??? Ja jos ei mistään, niin sit ei voi lähteä. Simppeliä.


perjantai 4. elokuuta 2017

Saavutukset



Viikon saavutukset:  sain vihdoin kuskattua noin kahden viikon puhtaat pyykit omille paikoilleen yläkertaan Se on saavutus, koska yläkertaan on pitkä matka.

Eilen ystäväni tuli apuun ja otti vanhat kulahtaneet vihreät pimennyvrhot pois ja kiinnitti uudet tilalle. Hieman koki koti  puhdistuksen. Nyt olisi siivousvimma ja sisustusvimma ja ja...

Me naisten kannessa Krista Kososen hiukset on ihanat. Kun tässä juuri kasvatan "pitkää vaaleaa tukkaa", niin olisko noi kivat?

Muita saavutuksia on terveelliset, hyvä ruoat ja suklaalevyttömyys. Ja viinittömyyskin.
Taloudellinenkin ollut. Tehnyt fetasalaattia jota syö sekä salaattina että tortillan sisällä. Kaksi ruokaa tosta noin vain.
Taloudellista oli myös se, et tilasin Zalandolta kaksi mekkoa, jotka molemmat palautan. Hirmu säästö! Taas!

Loppuun hyvä lause rakastamastani sarjasta Ensitreffit alttarilla (usa, uk tai australia, kaikki käy)
"Aina kun nyrpistelet nokkaasi, kun joku asia ei miellytä; saat elää yksin loppuelämäsi".

(Olen tässä sivusta seurannut sitä, KUN MIKÄÄN ei kelpaa ja koko ajan joku mättää. Kuinka vain oma tapa olla, tehdä ja elää on oikea.  Jotkut ehkä luotu elämään itsekseen.)


jk. Huikea säästäväisyyskohtaus
Irtisanoin pari turhaa juttua ja tein samalla tilisiirron toiselle tilille kuukausittain samasta summasta. Oisko säästö joku 260 e vuodessa. Ei sitä sovi vähätellä.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Hyvä valinta

Tässä yhtenä päivänä kaverin kanssa juteltiin siitä, onko kesä huono jos ei ole tehnyt "mitään".
Tämä on se perinteinen facebook-kirous juttu. Näyttää että Kaikki muut on Koko ajan jossain. Matkoilla, mökillä, Mikkelin Asuntomessuilla, kesäteatterissa, terassilla, rannalla jne.
Minä en ole. Eikä yhtään haittaa. On tärkeä tajuta mikä itselle on tärkeää tai epätärkeää.
Olin reissussa, kolmesti käynyt mökillä. En ole ollut yhdessäkään kulttuuri tai epäkulttuuririennossa. Ei edes terdellä ole tullut käytyä. Eilen olin rannalla ekan kerran.

Ja mun kesä on ollut loistava. Olen nähnyt kavereita ja olen istunut omalla terassilla jotakuinkin joka viikko jonkun "juhlan" merkeissä.
Olen lukenut paljon.
Olen koukuttunut Ensitreffit alttarilla sarjan muiden maiden jaksoihin. Rakastan niitä parisuhdeneuvoja. "Keskity suhteessa yhdistäviin asioihin eikä niihin, joissa eroatte toisistamme. "

Hyppäsin ihan eri aiheeseen näköjään 😂


Eli ihmiset nauttii eri asioista ja se sallittakoon. Ei lueta facesta ja blogeista millaista kuuluisi olla.
(Yksi ihminen joka ärsyttää mua, juuri instassa leijui olleensa Ateneumissa, kun sai lapsivapaan päivän. Mä naurettavalta tavalla ajattelin et Mitä toikin esittää. Eli mua vaan osui arkaan paikkaan. En valitettavasti olen museo tai taidenäyttelyihminen. Ja mitä väliä,enkö mä just sanonut että kaikki tykkää eri asioista.)

Viikon suloisuus: miehen poika onnitteli isäänsä tulevasta vaimosta. "Hyvin valittu" hän sanoi. Kyynel.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

P as s princess

Edellisen postauksen kommentissa Puolis sanoi todella fiksusti:

Morsianhan on vähän niinku prinsessa, mun mielestä sä voit käyttää myös sitä arvonimeä :D 

Huikea pointti.

Enteellisesti mun jääkaapin ovessa on kortti, jonka ostin itselleni keväällä. 


Tänään Prinsessa P kyläilee kaverilla/kollegalla ja ostaa uuden mahtihuivin kyseisestä kyläpaikasta, Korson aseman puodista. (Minkä ruokakuluissa säästää, sen huiveihin voi sijoittaa)

Muu ohjelma on kotitöitä. Toivottavasti iltalenkki tai salikin.
(Mietin kehtaanko miehelle ehdottaa josko se sormus haettais. Ikäänkuin se nyt olis tärkeintä. Niinku toki onkin. 😁😁)



Taloudellisjutska

Vaikka mä oon morsian, mä pääasiassa mietin käytännöllus/taloudellisia juttuja. Tänään koin aitoa ihastusta ja iloa, kun kävin ostoksilla Lidlissä.
Ostin hirmusti ruokaa ja lasku oli 60e.

Kanaa pari pakettia, jauhelihaa, kasviksia, pari leipää, leikkeleitä ja juustoja neljä pkt, pippurikermaa, maitoa, riisiä, makaronia, minipitsoja, grahamlihiksiä, einespitsoja (loma), porkkanoita tasaamaan eineskriisiä. Pastakastikkeita lasagneen.
Hirmuinen satsi.
Ehkä mä nyt sisäistin sen, että tuolla laskee kulut.


Sit kotona kaikki pojat haluu tehdä hommia, et saavat rahaa.
Yks pesee saunaa, yks lattioita, yks leikkas nurmikon.
Hyvästi rahat, ne säästyneet.
 Kerroin faktoja palkastani ja sanoin et joka välissä ei voi jakaa rahaa.

Jk. Kaveri käski puhuun itsestäni koko ajan morsiamena. Ei kyllä pysty

Put the ring on it

Joskus ollut varmaan puhetta siitä, että stressaan juhlia. Et olen huono järjestään ruokaa pöytään.
Eilen ylitin itseni sekä itseni, että vieraiden mielestä.
Ihan ex-tempore eilen mökiltä palattuamme, pistettiinkin pikku juhlat pystyyn. Meillä oli kaapissa grillimakkaraa ja halloumia, jotka jäi mökiltä yli. Oli myös hilloja ja suolakeksilajitelma. Kaupasta ostin Pirkka juustolautasen, joka yllätti. Pieni mutta hyvä.
Lisäkkeenä oli salaattia nektariinilla.
Niin ja valkosipulileipiä tein ja itsetehdyn tsatsikin loput toin mökiltä.

Ihmiset valehtelematta voihki onnesta.

Vieraat toi mukanaan skumppapulloja juhlan kunniaksi, joten ilta oli mahtava. Olis toki ollut muutenkin, mutta skumppa on aina skumppa!

Juhlille oli pikkiriikkinen aihe eli kihlaus. Mökillä tulin kosaistuksi aika yllättäen kuitenkin (vaikka vuosi siitä on puhuttu). Mies kysäisi luvan mun isältäkin, mikä oli aika hilpeää.
Ei ole sormusta edes tuohisessa muodossa, mutta eiköhän sellainen lähipäivinä hankita.

Onnellista on elämä!

Kaveri, joka eilen itse kutsui heidät juhliin (ja siksi ne juhlat tuli) piti pienen vakavan puheenvuoron. Hän on onnellinen mun puolesta, kun mulla on mies joka HALUAA olla mun kanssa ja tehdä mun kanssa asioita. Ja etenkin OLLA yhdessä.
Se kosketti. Häntä kun aikanaan ärsytti, kun hänen mielestään mun eksä ei halunnut mun kanssa tehdä mitään. Joudun myöntämään, että molemminpuolinen haluttomuus se oli kyllä.

Asiat voi muuttua lyhyessäkin ajassa aika hyviksi.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Pikakatsaus lomaan

Loma alkoi kolme viikkoa sitten. Illalla terassille tuli kaveri ja naapurinkundi. (jota ei sen ärsytykseksi kutsuta kaveriksi vaan aina naapuriksi)
Juotiin skumppaa ja mitä lie ja naurettiin vatsat kipeiksi.

Lauantaina menimme ystävien tupareihin, jotka olikin yllärihäät!  Niin oli suloisen ihanaa ja romanttista ja hauskaa.
Minä onneksi tiesin häistä ennakkoon, mutta mies ei. Yllätin kaikki sillä, että olin kyennyt olemaan hiljaa.
Karkeloissa tapasin yhden uuden typsykän, jonka kanssa intohimoisesti tanssimme Charlestonia. Myös vanhat kunnon ysärihitit raikas eli Dr. Albanin biisit tanssitutti meitä.

Sunnuntaina menimme ystäville häiden rääppiäisiin ja saunomaan. Taas oli älyttömän kiva päivä.
Kotiin tullessa haaveilin telkkari-illasta, mutta ystävä miesystävän (nyt jo eksän) kanssa tuli  ylläriylläri, skumpalle ja sangrialle!
Taas oli hauskaa ja valvottiin yli puolen yön.

Ei se sinänsä mitään, mutta sitten olikin jo maanantai ja meidän matka Nidriin alkoi.

NIdriin palaan myöhemmin enemmän, mutta nyt totean että hauskaa oli, naurua ja juomaa riitti. Kauhuissaan laskettiin jo monetta päivää oli joku juomalasi kädessä. NO, loma on loma. Kukaan ei  ryypännyt ja örveltänyt, mutta jokunen drinkki ja viinikarahvi tuli juotua...

Mökiltä tultiin ma-ti välisenä yönä. Heti aamulla vein pojan hammaslääkäriin ja mies lähti Suomenlinnaan kaverin kanssa valokuvaamaan.
Mä katsoin telkkaria!!! Vai näinkö kamuja? En muista. Ei kun muistan. Kaveri ja naapuri tuli taas illalla vähän iltaa istumaan. Kikatus!

Keskiviikkona taas yksi hammaslääkäri ja sitten lähdettiin poikien kanssa mökille.
Mökillä oli mun vanhemmat ja sisarukset. Syötiin ja juotiin hyvin. Lapset ui ja kalasti ja hengaili. Kukaan ei riidellyt, kaikilla oli vain mukavaa.

Sunnuntaina tultiin kotiin ja olisko se naapuri taas käynyt ja mun kaveri. (Ne asuu meillä)

Tämä viikko on tehty töitä, mutta onneksi taas pääsemme mökille.Viikonlopuksi vain, mutta kuitenkin.
Mukaan ostettiin Kreikkajuttuja ja juustolautastarpeita. Herkkuja ja viiniä siis.

jk. En muuten ole syönyt karkkia ollenkaan. "Kato ku mä käyn salilla, niin en voi syödä suklaata" on se mun uusi motto.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Arjen parhaat puolet

Tämä viikko vasta ollut arkea, mutta jopas on paljon hyvää löytynyt.

-Onpa kiva kun ei ole pakko juoda viiniä klo16 , tai kymmeneltä aamulla. Eikä pulloa päivällisellä. Jotenkin miellyttävää, kun saa juoda kahvia ja vettäkin, ihan tosta noin vaan.
(Hienoa myös se, ettei meistä kumpikaan kaipaa viiniä missään kohtaa päivää)

-Joku arjen säännöllisyydessä viehättää. Se kun aamulla herää  säälliseen aikaan, juo kahvia, vie miehen töihin. Se kun tietää, että illalla klo 21 syödään ruokaa ja katsotaan Breaking badia. Maailma kohillaan.

-Kun lomat on ohi, ehtii nähdä niitäkin kavereita, joita lomalla ei. Eli tässä tapauksessa bestistäni ja mikä parasta, vihdoin päästään lenkille. Tällä viikolla on kolmesti jo  käyty pitkällä lenkillä.(kävelyllä) Tästä haaveiltiin kolme vuotta ja nyt sitä saa.

-Ihan varmasti oli muitakin hyviä juttuja arjessa, mutta hmmh..

Viikon huonoin ollut miehen HYVIN VAARALLINEN lause. "Kylläpäs  sä syöt suklaata. Mitä järkeä käydä salilla jos sit syö suklaata".
Rauhallisesti totesin, että muitakin syitä liikuntaan on kuin laihtuminen ja sikäli ihan sama syökö suklaata ja millon syö. Totesin sitten että Fine, en syö enää IKINÄ. Mies hekotteli, että aina mä lähden tolle tielle, ja hermostun. Totesin etten hemostunut, ilmoitin vain etten syö suklaata.

Eilen mies kaivoi kaapista suklaalevyn jämät ja tarjos mulle. Kauniisti sanoin Ei kiitos. Mies nauroi, et "ethän sä tänään käynyt salilla". Ihan sama, en ota, en syö.
Kunpa tää uhma jäis päälle!
Voisko olla niin, ettei miehet saa sanoa sanaa suklaa yhdessäkään lauseessa?

Mä muuten kävin äsken salilla, ekaa kertaa kolmeen viikkoon. Uskomatonta.

Arjen paras, bonuslisäys. Ehdin ehkä aloittamaan taas sen Postaus päivässä-jutskan.
Esimerkiksi lomastahan en ole hiiskunut sanaakaan. Ellei pyörtymisrapoa lasketa mukaan.
Nyt rojahdan sohvalle miettimään aiheita. :D

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ristiäiskutsu

Mulla on niin ikävä blogistaniaa. Olen ollut lomalla, enkä vieläkään ole käynyt täällä. Olen ihan kujalla siitä mitä täällä kenellekin kuuluu.

Nyt lojun sängyssä unta oottamassa ja pikaisesti kerron päivän tärkeimmän.
Saimme kutsun eksän vauvan ristiäisiin
 Suullisen kutsun vasta, mutta silti. Eksä kysyi, että miksi ei pyytäisi meitä. " Mehän ollaan hyviä kavereita ja tullaan hyvin toimeen ja SINÄ tulet kaikkien kanssa hyvin toimeen."

Ystävä sanoi haluavansa olla paikalla juhlissa. " Sä olet niin itsevarma ja kaunis ja jätät muut varjoosi. "
(Hyvän ystävän kommentti, ei mun 😁)

Mut hei, mitä mä laitan päälle? ☺
Mä niin menen vetämään elämäni shown.

No joo, oikeasti menen sinne ihan tavallisesti ja tavallisena. ( as if)

Mieheltä kysyin tuleeko sekin mukaan. Mies vastas et Tietty.

Voi  kun tulee hauskaa.

( Siis mitä mä laitan päälle? Minkävärinen kunsilakka olis hyvä? 😁😁)

Huomenna tulen lukemaan muiden kuulumiset. On ikävä.

Jk. Lindexillä näin uber söpön bomberin vauvakokoa. Ihailin sitä ja mietin viittiskö ostaa sen the vauvalle. En ostanut. Pari tuntia myöhemmin eksä kutsui juhliin.
 Bomber! Voi liiks.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Seikkailua seikkailua

Tapahtuipa kerran lomalla....

Ensimmäisenä iltana juotiin Long island ice teet, jonka jälkeen mies tatuoi solisluiden alle mun nimen. Toisen nimen.

Syöty vähemmän kuin olisi toivottavaa. Yhden illan päivällinen oli Saganaki puokkiin. ( grillattu juusto)
Kovin on kuuma syödä.

Ennen matkaa vitsailin, että haluan tutustua kreikkalaiseen ja päästä häihin.
  Ystävystyttiin ihanan drinkkibaarin hurmaavaan tarjoilijatyttöön, joka ehdottomasti kutsuu meidät häihinsä, kunhan ensin tapaa hänet 😀
 Epäili että meidän tapaaminen on kohtalo ja tuodaan hälle hyviä viboja, ja hän rakastuu.

Tänään kävimme fish spassa, jossa onnistuin menettämään tajuntani. Thank god mies istui viereisellä altaalla ja huomasi korahteluni ja näki kun pyörryin. Hän äkkiä kutsui työntekijän pitämään minusta kiinni etten putoa altaaseen, kömpi ulos omasta altaasta ja alkoi hoitamaan minua. Tyrkkäsi pään taakse, työnsi sormet suuhun kieltä siirtämään ja alkoi läpsiä poskille.
Sillä aikaa työntekijä juoksenteli kadulla huutamassa lääkäriä.

Kun tokenin, olin ihan pihalla. Oksentelin tovin siellä ja täällä.

Pikkuisen on naurettu tätä seikkailua.

Matka ollut upea. Kuin ystävän kanssa
Reissaisi, mikä ei minulle ole itsestäänselvyys.

Huomenna veneretkellä. Hieman jännittää miten kestän helteen...


torstai 29. kesäkuuta 2017

Kapselivaatekaappi

Tää olis jo sellainen säästövinkki, ettei paremmasta väliä. Mutta jessus, kuin tylsä.



Kuvitelkaa perusnaiselle vaatekaappi, jossa olisi 3-8 yläosaa. 3! 8!
Se et mulla on aikoja, kun pyöritän ehkä just tuota määrää pyykistä päälle, ei liity tähän mitenkään.
Mut noi alaosat, ei mul niitä monia ole
 Tällä hetkellä käytän kaksia farkkuja ( yksiä) ja puolhametta ja kahta mekkoa. Yleensä päällä kyl farkut ja joku paita.

(Kun frendi välillä kysyy mitä laittais päälle esim. Treffeille, usein vastaan et laita vaik farkut ja joku paita)

Nyt oon kaappini sillai siivonnut, et vähän on vaatteet vaihtunut, joita käytän. Ja nyt kun on kuuma, käytän tätä puol hametta ja kriiseilen pölkkyjalkoja joka ihmiselle. Jotka pitää mua pölkkynä. Kun valitan.

Oon muuten kolme kertaa käynyt salilla tällä viikolla. Voin kertoo et ulkonäkö tai kunto ei ole muuttuneet.
Vaihteeksi opettelen säännöllisistä syömistä. Eilen ei onnistunut.
Söin aamulla leipää, päivällä pienen pullan. Klo 17 olin kuolla nälkään.
Keksin uuden herkun. Lidlin tsatsiki nachojen kanssa. Tortillaletut tsatsikin, kasvisten ja fetan kanssa.
Olin vuorokauden kasvissyöjä. Näköjään oon tänäänkin, kun en oo juuri mitään syönyt, ainakaan lihaa.
Veikkaan salaatti ja tsatsikipäivällistä.

Nyt istun terassilla auringonpaisteessa. Luen pokkaria, jonka ostin lomaa varten. Se " Kiltti tyttö" dekkari on älyttömän koukuttava.
Onneksi ostin kirjailijalta toisenkin kirjan

(Mua tylsistyttää. Ootan huomenna alkavaa lomaa niin paljon.)


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Säästövinkkejä

Kun kaikki nyt jakelee säästövinkkejä innolla (Marika ja Me naiset), niin kannan minäkin korteni kekoon.
Jos olet tilannut Espritiltä mekon, jonka kivuutta olet epäröinyt 13 päivää, niin palauta se äkkiä, niin säästät nekin rahat.
Kun ostat Cittarin alesta kuusi hammasharjaa tarjouksesta ja huomaat kotona, että juuri ne harjat olikin tavishintaisia, niin ole reipas ja palauta nekin kipinkapin. Kas taas säästyi 17,70 e. Sillä saa lähes kaksi skumppaa. Tärkeä huomio. Eipä sillä, et olisin juuri nyt ostamassa sitä skumppaa. Haloo, loma on vasta kohta.

Pakastinta tyhjännyt reippaasti. Eilen herkku kanawokkia , jonka päälle Saksin oman maan korianteria. Samaa kanaa tänään kanasalaattiin.
Pakastimesta sulamaan hodarisämpylöitä ja tarjouksesta nakkeja.
Samasta aarreaitasta eli pakastimessa löytyi hampparipihvejä, joista saa lämpimiä voileipiä.
Sitten onkin jo perjantai ja loman kunniaksi voi ostaa jotain HYVÄÄ. Kaupasta.

Siinä ne. Todella tärkeät vinkit taloudelliseen arkeen ja juhlaan. Säästyneillä rahoilla saa tehdä mitä haluaa. (Skumppa on aina hyvä)

Ylimääräinen vinkki. Jos haluatte tosi hyvää ja kestävää kynsilakkaa, niin Essence the GEL nailpolish on älyhyvä. Hinta vain 1,99 e.
Ostin tänään ärtsypinkin varpaisiin, ettei miesrassu masennu mun masentuneista varpaista lomalla. Tämän kerran kokeilen miellyttää.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vaateajatuksia eli haasteita, ei ongelmia.

Sitä vaan mietin, et ku tulin ostaneeksi tällasen puol hameen, niin näytänkö pöhköltä? Ja sitä et ku kuosi on tällainen haaleavaalea, niin onko hauska käyttää oranssia vyötä vai ei. Ja vyötä en yleensä käytä, niin et sekin on kysymysmerkki nyt.
Valkoisia paitoja ostin kaveriksi. En tätä tekstillistä aatellu käyttää täs kohtaa.

Mitäs muuta kysyn? Niin, kävin äsken salilla pitkästä aikaa. Jos käyn viikon joka päivä, niin oonko uus ihminen? No heh. Se oli vitsi.
(Oon tietty)




Julkaisubileet (Ihan kohta)

Tiedättekö sen tunteen, kun joku ehkä on käynyt teidän pään sisällä? Kauhea kauhea tunne!
Juhannusaattona juhlittiin juhannusta mun vanhempien luona kera siskon ja miehen ja veljen ja pojan. Siellä hiprakassa rakas äitini alkoi taas paasaamaan, että heitän elämäni ja taitoni hukkaan, kun en kirjoita. Sit se paasas mun miehelle mun (muka) kirjoitustaitoja Mä yritän hyssyttää äitiä hiljaiseksi, mutta ei vaan hiljene.
Mies onneksi jo  puhui faijan kanssa omiaan kun siskon sulho mainitsi mun blogin. Meinasin pyörtyä, mutta sen sijaan vaan laitoin sormen suun eteen ja katsoin merkitsevästi mieheen päin. Tarkoitin sillä, että "älä vaan mainitse mua ja blogia samassa lauseessa". Mä en halua miehen lukevan tätä. Tai edes tietävän tästä. Mua ahistaa ajoittain jo sekin, et KUKAAN tietää tästä. Ja oikeasti, onko siskon suho kuullut blogista vai jopa lukenut. Mitäköhän se miettii mun pään sisällöstä? Arghhhh!

Huomaatteko kuinka innoissani olen "julkisuudesta"? Muistutin äitiä, että jo lapsena haaveilin kirjoittamisesta salanimellä. Mutsi sanoi, että sit vaan hankit salanimen.  Harmittelin, et mun oikee nimi on niin kiva, et sitä vois luulla salanimeksi. Mut ei oo ei.

Se on imartelevaa, että joku  (äiti) luulee mun osaavan kirjoittaa. Vaikka se kirjoittaminen perustuukin ysiluokan pariin aineeseen. Ysiluokasta on 32 vuotta  btw!
Useimmiten itse ajattelen etten osaa kirjoittaa, mutta että mulla on omat satunnaiset hetkeni et viihdytän itseäni.
Mun pitäisi opetella. Sit lopulta kirjoitan salanimellä (Pinkki Peukaloinen) kirjan, joissa kaikilla teillä kommentoivilla lukijoilla on rooli. Tahoillanne sitten punastellen tarjoatte tutuille luettavaksi kirjaa ja vaatimattomana sanotte, että ehkä mä oon tässä kirjassa esikuvana.
(Sutkautus-Elisa stailaa mut kuviin, Tuula ottaa kuvat, Rva Kepponen valitsee viinit julkaisujuhliin, Marika leipoo jälkkärit samoihin bileisiin plus kirjoittaa esipuheen kasvatusvinkkeineen, Puolis kertoo että Tkm ei ole Katkis vaikka kirjassa niin väitetään.)

Juhannuksesta vielä:
juhannuspäivänä istuttiin meidän terassilla naapurinhepun ja sydänsärkyisen aka.tinderöitsijäystävän kanssa YHDEKSÄN tuntia.
Syötiin, juotiin ja naurettiin vatsalihakset krampeilla koko ilta. Tinderöitsimme toistemme puhelimilla. Siis noiden kahden sinkun tietysti. Ei esim mun.
Yksi heppu tuli jopa treffeille meidän terdelle.  Aika rohkeeta itseasiassa. Olisko kiva olla eka (vika) treffeillä, kun kaksi ulkopuolista seuraa silmä kovana?
 Tinderöitsijäystävälle tuli bänät viikko sitten kolmen kuukauden suhteen jälkeen ja tietty (tietty) heti meni tinderiin. Viime viikolla oli vain neljät treffit, mutta kukas näitä laskee nauroimme. (me laskettiin kyllä)

Mun elämä on siis älyttömän vauhdikasta, vaikka en itse tee mitään.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Tyylijuttu

Aina kun lehdessä tai telkkarissa näen naisen, jolla on kirkkaan punaista huulipunaa ja kynsilakkaa, haluan tehdä saman.
Mielikuvissani olen UBER tyylikäs ja cool  silloin, mutta ei... En ihan ole. Oon satavarma et se johtuu mun paksuista jaloista. Jos mulla olisi hoikat kintut, olisin upea vaikka muumipaidassa.

Mä myös rakastan tummaa kynsilakkaa yli kaiken. Lakkasin juuri varpaan kynnet tummiksi mutta mies sanoi, et Kreikkaan ei saa laittaa moisia. "Mä en halua olla sun vieressä lentokoneessa, jos sun varpaat on masentuneet. "
(Mä luulin olevani tyylikäs)




Klik klik

Mä en lue sen yhden vaimon blogia, mutta sen naama on kaikkialla. Tänään osui silmään voidemainoksessa. Kaunis se on, mutta oudon vaivaantunut hymy.  Yleensä aina.
 En tiedä miksi mainitsen tämän. Tuliko mulle joku kateuskohtaus? Se menestyy, enkä vieläkään saa kiinni että mikä sen salaisuus on?
Esim. Rva Kepponen ja Marika- kinttupolku on niin paljon kiinnostavampia. Mietin juuri mihin mainoksiin heidät voisi lykätä? Viinilasi? Kokkiveitsi? Mun täytyy miettiä tarkkaan.

Nyt on pre-juhannus ja mietin josko siivous hieman. Ehkä odotan et pojat lähtee isälleen. Tänään ne kuiteskin lähtee. Hyvin sujunut, mutta kaipaan hiljaisempaa eloa hieman. Myönnän. Pienemmät kauppalaskutkin on plussaa.
 Huomenna mennään mun vanhemmille juhlimaan juhannusta. Ainakin sisko miehensä kanssa tulee myös. Huraa. Elämää! Viiniä ja ruokaa!
 Lauantaina sydänsärkynyt ja ehkä naapuri tulee meille grillaamaan. Harmi kun niitä ei voi parittaa toisilleen. Ne ei ole match!
Sydänsärkynyt meni taas siihen deittisovellukseen. Sain hieman selailla ja klikkailla. Oon iloinen etten klikannut itselleni. Mä en vaan tunne "paperilla" ikäisiini miehiin mitään vetoa.  Pilannut itseni deittailemalla "nuorisoa" :D
 Eli mulle toimi se, et kaveri klikkaili mun puolesta silloin aikanaan.
Veikkaan, että jos sinkkuus tulis, mä en pystyis meneen sovellukseen ollenkaan. (Menisin kuitenkin)

No asia ei ole ajankohtainen kuitenkaan.  Ehkei tarvitse miettiä mitä tekisi.
Miten musta tuntuu etten osaa elää hetkessä...



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Epäpuutarhurin tunnustukset

Mä olen puutarhurien lapsenlapsi, mutta ei uskoisi. Mä en osaa tai jaksa pihajuttui yhtään. Haaveissani kyllä.

Viikonloppuna katselin hämmentyneenä omaa pihaani. Tämä on ystäväni tekemä piha ajalta kun asui tässä. Ja mikä runsaus täällä onkaan.
Se mitä ihmettelin oli se, et oliko nää kukat täällä viime kesänäkin. Ei mitään muistikuvaa. Olenko ollut niin eron ja uuden suhteen pauloissa, etten ole nähnyt eteeni?






Luulis kyllä, että olisin huomioinut kukkivan Rhododendron in...

Hauska posliinikanakin löytyi pusikosta, kun vähän revin rikkaruohoja.
Mun oma yritelmä on ruukussa kasvavat yrtit. Saisko vinkkejä mihin laitan rehottava korianterin lehtiä? Timjami ja rosmariini vinkitkin huomioidaan. 

Kun ei ehdi niin ei ehdi

Hirveen kiva kannustaa muita kirjoitetaan kerran päivässä, kaksi parhaassa, kun itse ei EHDI. Todellakin saisin burnoutin, jos olisin joku palkkabloggaaja.

Mä oon vaan ehtinyt juhlimaan ja ajamaan autoa. Eri aikaan.
Torstaina naapuriheppu istui iltaa ja puhuttiin yllättävän henkeviä. Aamulla väsytti.
Perjantaina kävin salaisilla ostoksilla ystävän kanssa. Ystävä osti salaisia, minä olin makutuomarina onnistuneesti. Parin viikon päästä voi vasta kelleen kertoa mitä ostettiin. Voi tuska.

Hetken levon jälkeen käytiin päiväsaunassa ja sitten lähdettinkin kaverin valmistujaispippaloihin. Lahjaksi vietiin porukalla laatikko skumppaa ja melkein kilo vaahtokarkkeja.
Sankari ilahtui.
Tarjottavat juhlissa oli hauskan rennot. Vuori bretzeleitä, juustoja, couscoussalaattia. Pitäisi itsekin vetää noin rennolla otteella eikä stressata liikaa.

Lauantaiaamuna olin hyvin hyvin väsynyt ja silti oli pakko kuskata mies heti aamupäivällä seuraaviin juhliin. Sitten työmeno ja kotiin lohduttaa sydänsärkynyttä ystävää. Yritin nukkua, mutta en onnistunut, joten ajoin taas matkan seurustelemaan seuraavan korvaa tarvitsevan luokse. Kiva parituntinen, sitten taas työajoa ja kotiin klo 19.
Poikien kanssa saunaan pitkästä aikaa. Ne ei meinannu päästää muassa pois kun halusivat höpista.

Söin väsymyskrapulaan suklaata ja juustonaksuja hirveästi. Menin nukkumaan.
Aamulla heräsin uutena naisena.
Sunnuntaina ohjelmassa työajoa, kahvittelua siskolla ja sitten grillattin omalla perheellä plus sydänsuruisella. Kiva kiva ilta.

Keskimmäinen nauratti ja liikutti mahdollisella hääpuheella. "Alussa mennään naimisiin ja lopussa kuollaan, välissä erotaan. Niinhän äidille ja isällekin kävi".
Lasten elämä pilattu, check.
(Sydänsuruisen kanssa naurettiin vanhaa hokemaa " johonkinhan se aina kosahtaa")

Että jotta, missäs kohtaa ehtii blogata ja tehdä tästä itselleen ammatin?
(Oiskohan se kivaa?)

Tänään on taas taloudellisuus yritys osa miljoona yksi. Otin ruokaa pakastimessa sulamaan. Puikoilla ja kolikoilla ostin täydennystä kaupasta.
Tällä mennään juhannukseen asti.

Ihanaa maanantaita.
Iltapäivällä palataan.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Postaus päivässä, kaksi parhaassa

Suuri kirjallisidolini Marika on vakuuttunut minun haastaneen hänet ja kaikki "postaus päivässä, kaksi parhaassa" haasteeseen. No vähän haastoinkin, joten nyt kun palasin mökiltä koneen ääreen, niin pakkohan se on blogata.

Oli muuten unohtumaton mökkireissu. Mukana minä, äiti ja mun pojat. Unohtumatonta oli se, et pojat ei riidelly, mölynny eikä etenkään roikkuneet koneilla koko aikaa.  Päivisin (ja ne jopa heräsi aikaisin) ne onki ja leikkas ruohoa ja kantoi vettä ja kalasti ja ui. Käsittämätöntä lähes.
Junnulta kysyin mikä mökkeilyssä on kivaa. Uiminen, saunominen ja tunnelma! Voi elämä! 10 v osaa puhua tunnelmasta.

Mökillä sain äidiltä loistavan ruokaohjeen. Niin hyvä ja helppo ruoka, et pojat sanoi että sitä pitää kotonakin tehdä.

Lidlistä Herbs and garlic kanafileitä 2pkt. Paista molemmilta puolilta hetki ja laita uunivuokaan. Päälle 2 prk mustapippurikermaa ja uuniin noin vartiksi.
Lisäksi riisiä ja salaattia.
(Annoksen toki voi puolittaa. Tää riitti neljälle päivälliseksi ja lounaaksi)

Hyvää oli,

Osaanko puhua muusta kuin ruoasta kysyn vaan?

Tänään ohjelmassa nettikirppariostoksia. Haen koiralle uuden remmin, kun vanhan puri poikki mökillä.
Sit uskomatonta kyllä, osui silmään Ikean kenkäkaappeja kaksi kappaletta hintaan 20e. Pakko ne on hakea tänään myös. Kun täällä hukkuu kenkiin.
Eniten ajattelen niillä olevan hyötyä talvella, kun niihin voi piilottaa kesäkengät.

Vaatekaapin siivoamisestakin oli iloa.  Olen nyt aika paljon saanut käytettyä vaatteita, jotka olleet pitkään kateissa.
Nyt kun liikkuis paljon ja jatkais kohtuusyömistä, niin mahdun ehkä joskus pieniin housuihinkin.
(Mies on hankkinut itselleen vatsaa tän vuoden aikana. Sanoo et nyt tää karkinpuputus loppuu. Huraa. Niin loppuukin.)

Näissä tunnelmissa aamulla!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Anna, niin saat

Aamusmoothieta juodessani (itsetehtyä maitohappobakteerijugurttia, rahkaa,kaurahiutaleita, marjoja, mehukeittoa) luin Me naisia, jossa joku bloggaaja kertoi burn outistaan. Tytöllä oli blogiportaalin kanssa sopimus, että  pitää kirjoittaa kahdesti päivässä. KAHDESTI!
Okei, mun suosikkibloggaajat sais mielellään kirjoittaa niin usein, mutta kellä on aikaa? Tai asiaa.

Mun pitäis alkaa  kirjoittaa ideoitani  ylös. Mulla on sellainen kuvitelma, et mulla on usein hirmu hyvä ajatus, mutta en muista sitä enää kun koneelle ehdin.   Siksi kirjoittelen tätä tajunnanvirtaa vailla suuria oivalluksia elämästä.

Mutta nyt on todeksi todettu se viisaus, että antaessaan saa. Viime viikolla siivosin vaatekaapin ja annoin kaverin tytölle 16 paitaa. Äitikin sai pari.
Eilen kävin kaverilla, joka oli siivonnut omat kaappinsa. Sain kaksi  muovikassillista vaatteita. Juuri ennen sitä, sain toiselta ystävältä kolme paitaa. Tadaa, mä hukun taas vaatteisiin. (Oi kunpa uskaltaisin antaa jollekulle vaikkapa tonnin. Uskaltais luottaa, et hetken kuluttua saisin vaikka viisi tonnia. No, eilen annoin naapurille pari pussia kissanruokaa, josko se toimis.)
 Kaappien siivoaminen teki hyvää. Löysin omia vaatteitani ja nyt yritän käyttääkin niitä kaikkia, eikä vaan juuri pesukoneesta tulleita.
Nyt pitäisi korujen kanssa tehdä sama. Etsiä korut ja käyttää niitä.

Mulla alkaa laatuaikapäivät tänään. Mies on tyhypäivässä eli saan olla itsekseni vaihteeksi. (Irina Me naisissa: "Oikeasti haluaisin asua ja elää arkeani yksin")

Suunnitelmana on viedä "työ" pois, mennä Sutkautus Elisalle kahville, käydä paluumuuttaja ystävän kanssa lenkillä (vihdoin) ja illalla mennä entiselle tinderöitsijäystävälle juomaan skumppaa. Välissä koiran lenkitystä, tallenteiden katsomista telkkarista ja lehtien lukua.
Kauhea stressi. :D
(Me naisissa Anna Perho: Suunnittelen aina kaksi seuraavaa viikkoa tunnin tarkkuudella)

Huomenna on laatuaikapäivä osa 2. Mies lähtee päiväristeilylle poikansa kanssa. En suunnittele päivälle mitään!

Sunnuntaina minä ja pojat lähdetään mutsin kanssa mökille. Se on mahtavaa. Syömistä, saunomista, olemista, lenkillä käymistä. Ei mitään tylsää eikä ikävää.

Tiistaina palataan ja alkaa normiarki poikien kanssa. Tai normiloma, mikä lie.

Nyt menen valitsemaan sopivat vaatteet , joissa voi kyläillä tuolla muodin edelläkävijällä, Elisalla.

Ihanaa päivää kaikille teille ja hopi hopi, postaus päivässä, kaksi parhaassa. (Päästään ehkä lehteen laumalla puhumaan näistä bloggaajien paineista. Kokoaukeamajuttu. Saattaapa Enbuske-Veitola-Salminenkin kutsua ohjelmaansa. Ja hei, Veitola saa tulla mun luo yökyläänkin)


tiistai 6. kesäkuuta 2017

Muutama mennyt päivä

Muutama päivä taas hujahtanut vauhdilla. Ei edes koneelle ehdi.
Yritän muistella tapahtumia.

- Kevätjuhla! Iso itku alkoi ja käsiohjelman näkemisestä.
Esikoinen sai loistavan todistuksen, eli eiköhän se haluamaansa lukioon pääse.
Keskimmäinen nosti keskiarvoa ja olen oikeasti ylpeä todistuksesta.
Junnun ruksit oli vasemmassa laidassa paria luunottamatta eli  huippu kouluvuosi takana.

Juhlien jälkeen kyläili mun vanhemmat ja poikien serkut. Nuoriso jakautui yökyliin ympäriinsä.

Kaveripariskunta tuli  pullakahville, joka muuttuikin muotoon "käydään kaupassa ja grillataan".
Kiva ilta!

Sunnuntaina tapahtui paras ikinä. Bestikseni, rakas etä-PT, on taas täällä. Käytiin porukalla purkamassa muuttokuuorma. On niin upeaa kun saa nähdä ystäväänsä taas jotakuinkin joka päivä.

Eilen oli maanantai. Facebook muistutti, et meillä on fb-kaveruuden vuosipäivä. Mulla ja miehellä siis.
Facebook kaveruuden ja parisuhteen vuosipäivä on todella lähekkäin. Edelleen ällistyttää, mitä vauhtia kaikki voi tapahtua.

Ei tämä vuosipäivästä johtunut, mutta ajoitus kohdillaan. Varattiin heinäkuuksi Kreikan matka. Ihanaa ja mahtavaa. (semistressaavaa rahallisesti, mutta jospa eläisin hillitysti)
Mä en edes muista, milloin olen ollut aikuisten lomalla viimeksi. Ehkä 2012 Roomassa?

Ainiin, poikien veljeäkin kävin heti kotiutumispäivänä ihailemassa. Onhan se söpö ja pikkiriikkinen. Kun näki sen käninän ja vikinän ja kuuli, kuinka vähän heillä nukutaan, niin vähäinenkin kaiho katosi. Mun elämä on hyvää juuri näin!
Kun oma  kolmas lapsi syntyi ja kaveripiiri voihki, kuin mä jaksan aloittaa alusta, niin lähes loukkaannuin. Mä halusin lapsen ja nautin aika paljon siitä kaikesta, enkä kärsinyt siitä, kuinka kiinni taas olen.
Nyt katsoin sitä  juuri sillä silmällä, et tossa noi nyt on, ihan jumissa. Mäpäs saankin istua pihalla kahvilla just silloin kun haluan. Ja vain olla.
Eli kaikella on aikansa.

Muita tärkeitä asioita on esikon mopotunti tänään ja käsittelykoe torstaina. Ihan kohta mulla on mopoileva poika.

Toinen tärkeä asia on junnun megakilarit lauantaina. Se VÄHÄN pettyi ja sitä huutoa ja meteliä ja lähes talon hajoamista.... (no ei hajonnut oikeasti)
Se oli karmivaa.
Illalla tämä poiki sitten aivan liian pitkän keskustelun mun ja miehen välillä. Ihan hyvässä hengessä ja noin, mutta mulle on niin vaikeaa vastaanottaa palautetta ja vinkkejä sun muita noihin kasvatusjuttuihin liittyen. Mieshän ei halua kasvattaa mun lapsia eikä puuttua niiden juttuihin. Haluaa kuulemma  vain että mä voin paremmin. Näkee, kuinka vaisu musta tulee, jos lasten kanssa on jotain ylimääräsistä kinaa.
Oikeassa se on, mutta kun läheiseltä on niin vaikeaa ottaa vastaan neuvoja.  Kaikissa asioissa.
 Hyvä fiilis tosta kuitenkin tuli. Selventyi hieman kuka ajattelee ja mitä ajattelee.
Mulle selventyi se, et nää työ ja lapsihässäkät ei vaikuta meidän parisuhteeseen. Et se on irrallaan kaikesta tollasesta. Mies totesi, että anteeksi ettei ole tajunnut sellaista aiemmin ääneen sanoa.
Mä kun olen niin hölmö, et mietin et suhde kosahtaa, jos lapsiarki on liian rasittavaa.
Ja pääasiassahan mun poikien kanssa on ihan iisiä. Oikeasti. Helpot lapset tai nuoret!

Tässä samalla on lakattu kynnet ja nyt onkin aika taas mennä kyläilemään bestikselle. Onni on mun vapaa ja ystävän opeloma!


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Vauva tuli

Tänä aamuna mun pojat sai pikkuveljen.

Kävin herättämässä kuopuksen kertomalla, et se on nyt isoveli. Pomppas pystyyn innoissaan "oonko"? Mietti tuleekohan musta kummitäti. (ei)

Tuntia myöhemmin herätin esikoisen ja kerroin et veli on syntynyt. Poika hoki "onko onko" ja pomppas halaamaan mua kovaa. Siinä sit istuttiin ja silittelin poikaa. Käskin katsoon kuvaa, jonka isä oli lähettänyt. Keskimmäinen havahtui ja murahti, et näyttäkää nyt sit mullekin.

Myöhemmin keskimmäinen sanoi, ettei ole yhtään varma, onko  vauva hyvä juttu. "Mulla on jo kaks veljeä, enkä olis tarttenut enempää. Noissakin on tarpeeksi". Sanoin et vauva on kiva juttu ja se tulee olemaan se, joka palvoo sua koko lapsuutensa.

Tällanen aamu siis meillä. Elämän suurten kysymysten äärellä.
 Mä lähinnä mietin, mitä teen illalla ruoaksi. Ja ostanko punaviiniä pienen vai ison laatikon. (lasagnea, pienen laatikon)

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Hieman ristiriitainen olo

Päiväkausia miettinyt et mitäs kirjoittais, kun ei ole mitään asiaa. Hyppelin sitten eri blogeissa ja heti tuli ajatuksia.
Ajatuksia etenkin siitä, et kuin kaikilla on koko ajan kaikkee ohjelmaa ja matkaa ja ties sun muuta. Eiks kukaan vetelehdi enää kotona :D

No tulihan sitä kirjoitettavaa. Eksältä tuli just viesti, et vaimon synnytystä aloitetaan käynnistään. Toivottelin onnea matkaan ja noin. Ja purskahdin itkuun.
Tosi outoa mutta odotettavaa. Ollaan päivakausia puhuttu tosta raskaudesta eksän kanssa ilman tunnekuohuja. Nyt ne kuohut tuli. Mulla on outo fiilis et "kaikki muut saa jotain tai tekee jotain suurta" ja mä vaan möllötän. Oon tällanen ällötylsävaihdevuosiläski.

Pojat suht innolla oottaa vauvaa, etenkin junnu. Esikoinenkin sanoi yks päivä et onhan se kivaa "ja on varmaan sustakin". Totesin nuivasti et ei se vauva oo mikään mulle. Lievensin sit hieman ja sanoin et onhan se kivaa, vauva. Niille sisarus.

Hieman ristiriitainen olo.
(Mut hitto ku oon happy, et saan nukkua tietäen et saan nukkua ilman et joku itkee. Tai syö. Itkee lisää.)
NO joo, toivon et käynnistys ja synnytys menee hyvin ja vikkelään, et eksä pääsee esikoisen peruskoulunpäättäjäisiin lauantaina.

Sekin itkettää jo ennalta. Peruskoulu loppuu!

Asiasta kepeämpiin. Oltiin miehen pojan avovaimon vanhemmilla kylässä lauantaina. Ihan älyttömän kiva ilta. Istuttiin ja grillattiin ja juotiin viiniä kolmeen asti yöllä. Vanhemmat oli todella kivoja ja rentoja ja ne nuorret on kultamuruja big time.  Kivempia ja fiksumpia tyyppejä en ole tavannut tuossa ikäluokassa.
Tytön äiti kertoi et heille on paljon kehuttu kuin kiva meillä on käydä iltaa istumassa. Tyttö sanoi et ei hän venhempiensa lisäksi ole tavannut ketään "vanhempaa aikuista", joiden kanssa haluaa viettää aikaa.
Olin aika otettu.
Miehen poika sanoi et näihin juttuihin vaikuttaa se kuinka aikuinen suhtautuu siihen nuoreen.
Ilmeisesti hyvin tässä tapauksessa.

Tuli hirveä hinku viettää aikaa omien poikien kanssa. Jos mä nyt OLEN niiden kanssa, niin ehkä nekin haluaa olla meidän kanssa tulevaisuudessa.
Selvennyksen vuoksi: mä taidan nyt jo viettää niiiden kanssa aikaa normia enemmän. Mut nyt aloin kaivata oikein laatuisaa yhdessäoloa.

Oi liiks tuli tästä mieleen. Esikoinen tanssi viime viikolla ysien tansseissa upena puku päällään. Joku tyttö oli pyytänyt sen parikseen ja poika kilttinä suostui.
Meillä keskimmäinen hieman naljaili veljelleen.

NO, tänään kaveri soitti ja kertoi et hänen tyttönsä oli miettinyt et vois ysillä pyytää mun keskimmäistä parikseen.
Kerroin sen pojalle. Ilme oli niin muikea että. Totes et toki suostuis. Et mikä ettei jne. Ja hymyili leveästi.
Tää on supersöpöö siks, et mun poika ei ole sellainen erityisen aurinkoinen pakkaus. Enemmän flegu angstinen teini. Ollut aina.


Kinttupolku-marika angstas puolestaan millä ruokkisi perhettään.
Koska mä vaihteeksi olen osannut ruokkia, niin paljastan salani.

Atrian vuoka, jossa kanaa pekonikäärössä bataattipedillä. Lisäksi tein lohkoperunoita.
Viikonlopun grilliruokien jämistä tehty pyttipannu. Salaattia lisäksi.
Jauhelihakastike pitkästä aikaa (oikeasti)
Riitan herkun pinaattilettuja kun halvalla sai.
Lihapata karjalaiseen tapaan (porsaan pihvifilee viipaleiksi, paista. Laita uunivuokaan. Päälle valmispussista ruskea tai kermakastike TAI molemmat japurkki kermaa. Uunissa haudutus monta tuntia, kunnes liha mureaa. Syö perunoiden kanssa)
Pakastimessa olisi ainekset lasagneen ja makkaraperunoihinkin
Ja kananuudeliwokkiin.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kysymys: kuinka hyväntuulisia te ihmiset olette perusarjessa?

Kysymys: kuinka hyväntuulisia te ihmiset olette perusarjessa? Siinä töiden jälkeisessä perheillassa kiireineen? Haluan nyt rehellisen vastauksen. Kiitos.

Tänään miehelle sanoin et "jee meillä on kahdenkeskinen ilta tänään, kun jokaikinen ipana on poissa". Mies hyväntuulisena toteaa, et eihän siinä muuta eroa ole, kuin et ehkä vähemmän kiukkua ympärillä.
Se ehkä tarkoitti sen hyvällä niin, et sitä oikeasti ei millään muotoa haittaa et mulla on lapset kotona eikä siis odota et ne on poissa, MUTTA minähän kuulen sen tietysti niin, et "oletpa  äkäinen ja tuskastunut ämmä koko ajan". Mulla on jännä taito, tämä erityinen kuulo,
 Sit menin itseeni ja pohdin, et olenko jotenkin kauhean nuiva ja äksy koko ajan. Osin varmaan olen. Tuskastunut.  Kun "koko ajan" pitää jotain tehdä tai viedä tai noutaa tai tai...
Mietin et onko sen pakko olla niin, että mä ärsyynnyn ihan vaan elämisestä. Siis siitä et mua joku häiritsee mitenkään.
Miten niin häiritsee sitä paitsi? Olenko mä niin kauhea, et kukaan ei saa tehdä mitään mun lähellä?

Sekava kirjoitus, mut niin on se ajatuskin sekava sen tekstin takana.

Jään miettimään voisinko muuttaa ajatuksiani jotenkin tämän elämäksi kutsutun arjen suhteen.

(enkä mä ole koko aikaa äkäinen)

Tänä aamuna olin kyllä niin aamurage et hohhoijaa.
Kaikki hidasteli ja junnu joi smoothieta sängyssä puhelin kädessä vaikka piti lähteä kouluun. Sit oli takki ja avaimet kadonneet. Tajus et ehkä jättänyt ne urheilukentälle.
Mä kuskaan esikoisen koulujutskaan, koska keskimmäinen oli eilen puhkassut esikoisen pyörästä kumin. Vahingossa toki. Kaahaan samalla keikalla kaupungin toiselle laidalle ja löydän junnun takin sieltä kentältä. Lucky bastard!
Kaahaan kotiin, juon puol kuppia kahvia ja sit vien miehen töihin.
Käytän koiraa lenkillä ja puhun työpuhelua.

(kärsin lihavuudesta)

Mut hei, mulla oli kiva viikonloppu! Jännäkin siltä osin, että junnu laajentaa reviiriä sitä tahtia et hirvittää. Nyt se käy uimarannalla kahdestaan kaverinsa kanssa.  Olipa rento nelituntinen mulla, kun pojat oli poissa eikä tietenkään vastanneet puhelimeen. (tokana päivänä en edes enää soitellut) Mutta päätellen aamuriidoista, niin se on tallessa kotona :D


jk. Pitääkö nolostella, kun me Elisan kanssa vloggaillaan vähän niinku kieliposkessa?
(On muuten mahtavaa, kun kehtaa kuiteskin. Nuorena  en ois kehdannut IKINÄ)

http://sutkautuksia.blogspot.fi/2017/05/hei-me-vloggaillaan-taas.html





torstai 18. toukokuuta 2017

Hulluksi tulossa ehkä

En ole kadonnut. Olen vain ollut kiireinen tai riitaa haastamassa jossain.
 Ihan oikeasti. Mä pakosti oon jossain vaihdevuosisysteemissä. Oon vähän väliä kiukkuinen ja lähinnä ilman syytä. Välillä etsimällä etsin syytä rähjäämiseen.
Eilen tuli oiva syy. Mähän kuorsaan, josta paljonkin vitsaillaan. Milloin en angstaa. Eilen mies tabletilta soitti pojille tallentamaansa näytettä mun kuorsauksesta. Päätin dramaattisesti suuttua ja painuin ovet paukkuen pihalle.
Enhän mä tietty kauaa ollut, mut kuiteskin.
Miestä ärsytti mun epäikätasoinen käytös. Mua ärsyttää se. etten muka sais olla just niin teini kuin haluan :D
Sanoin varaavani lekuriin ajan. Miehen ilme oli jännä, kun kysyi et mihin vaivaan. Ihan varpisti se on sitä mieltä, et tartten jonkun mielialalääkityksen. Tästä oletuksesta toki voisin suuttua, mutta ehkä se olis tyhmää, jos en edes kysy aatteleeko se niin.
Joko mulla on vaihdevuodet ja tai kilppariongelma. Oon ihan outo.

Tänään googlailin lekuriaikoja. Sais vartin ajan ja saa olla YKSI AIHE, josta puhua. Ööh, mul olis hieman enemmän...

Eli en siis mene lääkäriin! :D

No en mä täällä koko ajan riitaa haasta. On mulla ollut kivaakin.
Viime lauantaina mentiin vanhempien luokse brunssille. Mun sisarukset ja mun kaksi lasta. Oli niin kivaa, et suunniteltiin sitä uudeksi perinteeksi.
Äitienpäivänä mun vanhemmat tuli meille grillaamaan.  Kiva ilta sekin. Ehdottomasti.
 Viikonloppuna ehdittiin myös istumaan iltaa naapurin miehen kanssa, mikä sekin oli viihdyttävää.

Tää viikko ollut tapahtumaton. Ollut himassa ja katsastanut auton ja käyttänyt poikia parturissa. Perustouhua. Tylsää ja kallista.
Tänään vien esikon lääkäriin hakemaan terveystodistusta mopokouluun. Hei hei rahat sinnekin sitten.
Mä tarvitsen kohta kakkostyön, et selviän tästä kaikesta. Ei nimittäinauta, et eksä maksaa poikien juttui myös.
Tässä kuussa mulla on mennyt tonni autojuttuihin ja moppjuttuihin. Yritä tässä olla taloudellinen sitten.

Junnu on kaksi päivää vinkunut Juuresleivän perään. Kaupassa ei ollut, joten äsken leivoin porkkanasämpylöitä. Toivon et kelpaa tämä rakastava ja taloudellinen vaihtoehto.

jk. Aloitin terveet elämäntavat taas. Salaattien ja rahkojen lisäksi syönyt jätskiä ja mignonmunia. Ansaitsen kaikki läskini siis. HittO!

torstai 11. toukokuuta 2017

Hormoonihäröily

Jossain joku puhui hormonielämästä juuri.
 Just nyt mul on hyvä esimerkki siitä.

Mies sanoi et on siihen asti terve kunnes menee lääkäriin ja saa kuulla et on syöpä.
Nauroin et oon samis ja siks en mee lääkäriin etten saa kuulla et oon syöpääntyny.
Mies tokaisi et " ei sul on syöpä, sulla on vaihdevuodet".
Kenellä tulvahti kyyneleet silmiin?😀😀


Tovin möksäsin. Mun vanhuudesta ei saa puhua.

Myöhemmin mies katsoi mua pitkään ja sanoi et "numerot huomioon ottaen oot kyllä tosi nuoren näköinen ja kaunis. Et ei vaihdevuodet sitä muuta."

"Mul on pelko et vaihdat mut nuoreen versioon".
" En vaihda sua mihinkään, kun en halua lisää lapsia eikä nuoremmilla ole sun huumorintajua".

Ei mua enää itketä.

Julkkisjuorut

Mun elämältähän putos pohja, kun Havaintoja parisuhteessa heppu erosi. No ei pudonnut. Myönnän kyllä hieman ällistyneeni, kun vaimostaan ja suhteestaan niin kauniisti puhuva jysäyttää tollaisen pommin.
Oli jopa pari viikkoa asiaa miettinyt. Vau. Niin kauan.
 Osui silmään joku vauvapalstan spekulaatio aiheesta "tainnut rakastua mieheen, koska koko ajan puhuu rakastuneensa ihmiseen".
Sit joka välkkypää yhtäkkiä hokas, et Sami Kuronenkin just joku päivä sitten yllätyserosi. Et josko ne olis pari.

Hitto olis kauheeta olla julkkis!

Se mitä en kyllä tajua, et miksi tuo jälkimmäinenkin just antoi ihanan parisuhdehaastatteun lehdessä?

No, se näistä julkkisjutskista.

Tämä päivä on mennyt hyvin samalla kaavalla kuin eilinen. Sillä erotuksella, että kävin salilla!!!
 Neidin laitoin piirteleen äitinpäiväkorttia ja tekeen hamahelmijuttuja ja katsoin Skamia.
Eilen illallakin vähän katselin sitä illalla ja yllätykseksi mieskin jäi sitä katsomaan. Totesi jopa et harvinaisen hyvää dialogia. Onko käynyt selväksi, et se on todella hyvä sarja?

Nyt kello on 16.18 ja olen väsynyt ja vähän pitkästynyt. Nälkäinenkin. Auttaisko syöminen?

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Iholla osa 2

No niin, klo oli 14.00 ja esikoinen tuli.
Kipaisin postiin ja hain Bette boxin.  Se oli pettymys se boxi.
Ihme minijutskia täynnä. Shampoota ja hoitoainetta, kuivashampoo, hiussuihke.
Ihan blääh, muutaman rasvaputelin kanssa.
Kesäkuussa kuulemma tulee isoja puteleita ja joku meikkijutskakin. Olis kuule syytä sanon minä.

Vähän aikaa vaan hengailtiin ja sitten haettiin mies ja ajettiin Motonetiin. (ainiin, miehen tytön kaa whatsapattin tärkeitä. Puhuttiin Skamista ja salista ja moposta ja esikoisesta.)

Saatiin mopoon osia ja terasille öljyä ja vehkeitä.
Käytiin abc:llä pullakahvilla.
Naureskeltiin kun pikkutytsy haluaa kävellä esikoisen kaa käsikädessä. Pojot pojalle joka suostuu. (Tyttö sanoo: R sanoi MUN NIMEN)

Nyt istutaan kotona. Tyttö katsoo pikkukakkosta, mies lukee Facea ja mä  nakutan tätä jutskaa.

Vähän huolissani mietin että mun tv-sarja olisi luokattoman tylsä. Voisinko hankkia elämän? Tai okei, mulla on kiva elämä, kiva työ, jossa etenkin nyt olen sikahyvä KAIKKIEN mielestä, mutta voisinko innostua jostain.
Ultrajuoksusta?
Oman katon alla-Tuula haaveilee cross fitistä ja tadaa, mun salille se tulee nyt ryhmäliikuntatunnille. Saa siis mennä sinne ilman peruskurssia.
Minähän kokeilin cross fitiä yhden kerran ja totesin et hauskaa oli mut hiton tappavaa. Lanseerasin silloin lauseen Burpee on saatanasta.
Mä ehkä kaiken muun kestän paitsi sen. JA sitä siellä todella tehdään.
Niin tai näin, mä aion siihen lajiin hurahtaa ja koukuttua.

Potenut syvää lihavuuskriisiäkin taas. Olin niin kypsä et aloin överisyödä. Yhtäkkiä tajusin, et vaikka olen överisyönyt, niin voin sen lopettaakin, En ole tuomittu loppuelämäksi vain syömään ja lihomaan.
Tänään syönyt salaattia ja rahkaa ja pullakahvilla skippasin pullan ja söin yhden (neekerin)suukon.
Iltaruokana taas joku hyvä salaatti.
Jos mä taas siitä sitten...

Nyt taas sataa räntää. Onneksi pääsen saunaan.


jk. Luin Trendistä yhen stailistin haastattelua. "Mietin vaatteita, sitä, miten ihminen, joka puetaan geometriseen muotoon, pakotetaan pois omista ääriviivoistaan".
Mitä vittua, oikeastiko joku miettii tuollaisia?
Mä miettin korkeintaan sitä, et ahtautumalla pillifarkkuihin, yritän pitää ääriviivani vähän ahtaammalla, pois ihmisten tieltä.

Iholla (arkirealismi, unettava jakso)

Hys hiljaa, kuiskaan pikkutytsylle, ja patistan alakertaan. Venyttelen ja menen perässä. Keitän kahvia. Juon kahvia.

Vaihdan muutaman sanan miehen kanssa. Vastaan kysymykseen onko aamulla vielä rakkautta. On. On myös huoli siitä, etten anna toisen nukkua, kun kuorsaan niin, et herään itsekin.

Vien miehen töihin. Ajan kuntosalin pihaan. Saan puhelun junnulta joka tarttee kirjastokortin NYT. Lupaan lainata omaani, mutta ei löydy lompakosta. Kaahaan kotiin ja pemistän paikkoja. Ei löydy korttia mistään. Kaahaan koululle kertomaan, et saa nyt tehdä kirjastoreissun ilman korttia.
Meen kotiin enkä salille, koska ketutti toi ramppaaminen.
 Katson Skamia pari jaksoa. Värjään hiukset, heilutan kahvakuulaa.

Päästän pikkuneidin hamahelmiaskartelun jälkeen katsoon telkkaria ja siirryn juomaan kahvia  ja katsomaan kännykältä Iholla-ohjelmaa. Syön lounasta ja katson lisää.
Laura Friman etukäteen epäili saavansa sontaa niskaan, kun kehtaa muuttaa erilleen perheestään ja mennä toiseen kaupunkiin töihin.
Mä en ole sitä paheksunut. Ihailen miestä, joka ottaa vastuun perheestä arkisin yksin. Ärsyttää ihailla, koska ei munkaan arkivastuuta kukaan ihaillut.  Ainakaan suureen ääneen.
Mietin, et jos olisin arkisin erossa perheestäni, niin saattais olla hankala tottua olemaan niiden kanssa viikonloppu. Kun viikko viikko systeemilläkin joskus hämmästyttää et "tällasta menoa nytten".

Joo, kahvin ja lounaan jälkeen menen ikkunan eteen nyppimään kulmakarvoja. Huokailen lohkeillutta kynsilakkaa ja kuivia käsiä. En tee kummallekaan mitään ennen iltaa.

Muistan itseruskettavan voiteen, jonka sain muotikoordinaattori Elisalta. Sitä sentään jaksan levittää.


Ja kas, kello on 14.00.
 Esikoinen tuli käymään ja mä pääsen postiin hakemaan ensimmäisen Bette boxin.


Jatkan oman elämän Iholla- sarjaa myöhemmin.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Ollapa nainen, jonka kävelyä näytetään hidastettuna

Uusi viikko. Hyvin laiska ja nautinnollinen päivä käynnissä. Mulle meinas tulla morkkis, kun en tee yhtään mitään. Onneksi muistin, että mä olen aikuinen ja äiti ja oma pomoni, joten saan olla juuri niin vetelä kuin haluan.

Suoritukset tänään: puin päälle, vein junnulle kouluun kaksi energiajuomatölkkiä, tyhjiä. Vein myös miehen töihin.
Katsonut vihdoin Areenasta Skamia. Sarjaa, josta kaikki puhuu. Jotakuinkin olen jo koukussa.
Vaikka sarja kertookin teineistä, niin kykenen samaistumaan.

Eniten muhun kolahtaa ekan kauden päähenkilö. Kaunis kiva tyttö, joka jostain selittämättömästä syystä on aika yksinäinen. On poikaystävä, muttei ystäviä.
Mulla oli nuorena joskus aika yksinäisiä kausia. Kaverit seurusteli tai sit muuten vaan mut oli feidattu seurasta nynnynä tai jotain.
Se oli karua. Yksinäisyys.

Nyt kun mulla on paljon ystäviä ja kavereita, niin ihmettelen hirmusti niitä tyttöjä/naisia, jotka lakkaa pitämästä yhteyttä ystäviinsä pariuduttuaan/perheellistyttyään.  Miksi? Oikeesti? Kuinka tylsää on, jos elämän ainoat tärkeät on mies ja lapset. Jotkut perustelee täyttävänsä ihmistarpeensa työkavereilla, mutta eihän se ole välttis sama kuin ystävyys.
 Yritän ymmärtää, että meitä on erilaisia.

Eilen näin eksää ja sen nyksää, kun esikoinen vaihtoi mun renkaat isänsä valvonnassa. Rupateltiin raskaudesta jne. Mimmin pitäis olla äiippälomalla, mut ei vielä malta. "En tiedä mitä mun kuuluis täällä himassa tehdä". Tokaisin, et "Kutsua mut kahville". (Oikeesti teki mieli sanoa, et sisusta ja siivoa)
Mut hei , sekin on aikuinen ja saa olla niin laiska kuin minäkin juuri sanoin saavani olla.

Viikonloppu oli paikoin kiva ja paikoin rasittava. Kuinka hiton paljon yksi kymmenen v poika  voi kiukutella ja valittaa ja kerjätä ja ja...
Lauantai iltana lopulta menin sänkyyn 22.30, kun en jaksanut kuunnella enää.

Eilen illalla keksimmäinen tuli samoihin aikoihin huokailemaan traagisena (ei saanut unta ja riiteli veljensä kanssa) ja sanoin sisälläni et JO on vittu, kun ei saa rauhassa olla, ja menin nukkumaan.
Voin kertoa et tämän viikon lapsettomuus on aika kiva juttu. Kaikelle rakkaudella.

torstai 4. toukokuuta 2017

Parisuhteiden esikuva (minä)

Kyllä se  niin on, että  Jutta G ja Bachelor Juha taitavat lukea mun blogia. Kuinka muuten on mahdollista, että uudessa Me naiset lehdessä Jutta sanoo, että hänestä on ihana sanoa Juhalle, ettei tarvitse tätä, mutta haluaa olla tämän kanssa ja Juha taas sanoo, että on ihanaa joka päivä VALITA Jutta.
Mä sanoin viime kesänä kuten Jutta ja Mies sanoi kuten Juha.
KYLLÄ, me olemme esikuvia ja idoleita ihan varmasti:D :D
(Toki voi olla ettei olla omaperäisiä, mutta eihän se nyt niin voi olla)

Mutta joo, musta oikeasti tuntuu, etten tarvitse miestä mihinkään. Välillä vieläkin koen, että tää kaikki olis helpompi hoitaa ilman "ulkopuolista".
Pojat ollut tällä viikolla rasittavia ja minä lyhytpinnainen. Nolottaa saada sille yleisöä.

Mies  kaipais välillä muutakin elämää kuin työtä ja kotisohvaa. Toki se voi tehdä mitä haluaa vapaallaan, mua vaan vähän huolestuttaa se, etten voi tehdä sen kanssa aina jotain. Kun on nää mun peruskuviot.

= helpompaa välillä olisi itsekseen.

Huom. Mieshän ei siis valita eikä mua tokikaan syyllistä. Teen sen ihan itse. Vieläkin.

Tänään aion olla iloisen leppoisa vaikka tapahtuis mitä. Miestä harmittaa/surettaa, jos oon ärtyisä lasten takia.
(siihen kyllä tekis mieli sanoa, et huomaa kyllä ettet ole ydinperheessä elänyt vuosiin. Ei oo kauhean tavatonta, et joku on ärtyisä)

Vapun jälkeen yllättävän hankalaa laskeutua arkeen. Tylsistyn. En saa mitään aikaiseksi.
Tänään kyllä meni reilu puoli päivää työmenossa. Suht kevyt työmeno kylläkin. Kävin mm.lounaalla lapsen ja sen äidin kanssa.

Pyynnöstä (kahden arvostamani henkilön pyynnöstä) yritän nyt blogata päivittäin.
Mitä helmiä mä täältä suollankaan? Iso hymiö.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Vappu,kireä kukkaro ja hössöäidit

Mihin tämä aika menee?  Mihin katosi pyhä päätökseni kirjoittaa joka päivä? Joko mulla on niin kivaa, etten ehdi, tai niin tylsää, etten kehtaa kertoa :D

Nyt ollut vauhdikas viikko ja vappu. Perjantaina hain miehen tytön meille viikonloppua viettämään. Isompikin tyttö tuli meille illalla syömään. Tyttöjen takia??? mun esikoinen tuli meille syömään myös ja treeneihin lähtiessään kyseli josko tulis meille takas ja jäis vaikka yöksi.
Näin tehtiin. Me tytöt saunottiin ja sit saunoi miehet. Syötiin karkkia ja katsottiin leffaa.
 Aamulla (aamupäivällä) tein ison aamiaisen pekoneineen ja vein nuoret salille. Kyllä, salille. Tyttö treenaa tosissaan ja esikoinen meni ekaa kertaa.Naureskeli käykö itsetunnolle mennä tytön opetettavaksi. Kivaa niillä oli.
Treeneistä nuoret  juoksi koululle, jossa junnu pelas koristurnaukessa.

Tultiin kotiin ja miehen esikoinen vaimokkeineen tuli kahville. Kivaa niiden kanssa aina on.

Sitten kaupan kautta taas korista katsomaan, (junnun joukkue voitti kultaa) ja sieltä snagarin kautta taas kotiin.

Vappuaattona menin turnauksen buffaan töihin ja tietty leivoin mokkapaloja. Sillä aikaa mies ja nuoret kävi katsoos pojalle mopoa ja heittivät tytön kotiinsa.
Iltakuudelta vapauduin ja mentiin mun ystävälle syömään ja hieman juomaan. JO  puoliltaöin kotiin!!!

Vappupäivänä mentiin ystävälle stadiin brunssille, jonka jälkeen miehen kaverille kahville. (Kaverin vaimoke on ensikertalainen äiti. Vuoden ikäinen lapsi hällä. En muistanutkaan kuinka rasittavia ja tylsiä äidit osaa alkuun olla. Ihan varppina olin minäkin. Huhhei miten hassuja ne on. Tsemppiä vaan eksälle. Kohta hänelläkin on se ekakertalainen hössöäitivaimo :D )

Kotiin tultiin alkuillasta. Nautittiin terassilla auringosta ja rauhasta. Mutta kas, ex tempore naapurimies tuli siihen istuksiin ja juotiinkin viiniä siinä sitten. Naapuri tuli saunomaankin.

Pojat kotiutui isäviikolta vasta iltamyöhällä ja jo vartissa olin et HUUH ja ÄÄH. Huuh ja ääh jatkui eilen vielä...

Vappupäivän huikein on se, kun esikoinen osti mopon. Huomenna alkaa mopokoulu ja se elämänvaihe, kun en poikaa enää näe. Ja kun näen, niin nakitan sikana hommia, koska se niin on velkaa moposta! :D Ikkunat odottaa pesua ja noin.

Nyt alkaa TAAS se kukkaronnyörien kiristys osa 3007 ja  ruokavalio kuntoon osa 102607

TODELLAKIN aion nyt tyhjentää pakkasesta kaiken enkä mitään osta ja kaiken turhan myyn kotoa ja ja ja...