sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Voi tavaton. " Miniäni" vinkkas mulle instassa olevasta suomalaisesta mimmistä, jolla hieman erityisempi elämä ja kymmenen lasta. Lasten nimet mm. Nefertiti, Shakespeare, King James, Afrodite...

Ei tässä oikeastaan muuta.

Hyvää uutta vuotta!

perjantai 29. joulukuuta 2017

Muistikirjapäivä

Flunssakipeenä aloin lukemaan lehtiä ja kaivoin esiin inspiraation osa 2.

Mutsilta saatuun ihanan hauskaan Mauri Kunnas muistikirjaan aloin liimaamaan reseptejä. Kohta loppuu ne "yäk mitä tämään syötäisiin"-kriisit.

Kohta saatan tekaista reseptikirjan nimeltä "Kylläpäs keittiöangstisesta tytöstä tuli kuuma kätevä emäntä".

Sitten luin jostain lempiaiheestani eli Vetovoiman laista.
Päätin ottaa itselleni käyttöön aarrekarttakirjan! Liimaan kirjaan kaikki kuvat asioista, joita elämääni haluan.

Näin on taas keksitty puuhaa.
( kuinkakohan lapsellinen mä oon niinku oikeesti? Eiku ei. En saa mollata itseäni. Sääntö yksi.
Olen lapsenmielinen luova ja jotain. Hymiö)




Inspiraatio löytyi

Vuodenvaihteen kunniaksi poden megaflunssaa, mutta yritän tässä nähdä hyviäkin asioita.
-Ei ole pakko lähteä kotoa minnekään. Miehellä on autokin kaksi päivää käytössä juurikin siksi.
-Ruoka ei maistu. Suklaa ei maistu.
-Saa hyvällä omallatunnolla heilua trikoissa päivät ja illat.
-Tulee levättyä big time

Nyt on aikaa googlailla kivoja halpoja ruokia tulevalle viikolle ja elämälle. Suosikkilöytöni löytyvät Inka I-blogista.
Olen huomannut kallistuvani lihattomiin ruokiin nykyään.

Btw. Meille tulee miehen kaveri tyttöystävänsä kanssa uutta vuotta viettämään. Tyttis on kasvissyöjä. Takuuvarma ruoka on siis: uunijuurekset, feta, tsatsiki, valkosipulipatonki. Myös nakkeja ja perunasalaattia tarjolla, koska perinne. Koska miehet.

Koska Sutkautus-Taru on mun blogistanian sielunsisko, niin tahoillamme tietenkin inspiroiduttiin Trendissä olleesta jutusta Vanelja-sivuston Virpi Mikkosesta. Ystävälle jo vinkkasin blogista, joka täynnä gluteenittomia kasvisruokia.

Tarun kanssa otimme kuvan samasta naisesta samassa asussa.
Mulle se on inspiraatio- tai tavoitekuva!
Katsotaan missä muodossa kuvan henki tulee mun elämään.



Koska kärsin siitä hirmuisesta tulevasta rahakriisistä, niin saan kicksejä siitä, että saanut muutaman jutun myytyä nettikirpulla ja tienannut muutaman kympin.
Ihan Roopeankkana täällä kiherrän ja lykin kolikoita säästömaapallooni.
Alennusmyynteihin ei juokse. Piste.
Mä vaan kerään rahaa.

torstai 28. joulukuuta 2017

Ihana joulu ja megalomaaninen taloudellispaniikkikriisi. (Ei heikkohermoisille)

Haluaisin kohkata miten ihana joulu mulla oli, kun siis oli, mutta kun viime yönä iski stressi, niin ei kyllä voi kohkata mistään. (Stressi syynä noin pitkään lauseeseenkin)

Iski joku flunssatyyppinen enkä saanut unta. Vielä kahdelta katselin kelloa ahdistuneena. Ja tadaa, kuin salama kirkkaalta taivaalta iski päähäni fakta, että vuoden kuluttua lapsilisiä alkaa kadota. Ja hetikohta elareita. Ihan ihan kohta mun tulot putoaa 600 eurolla kuussa. Siis anteeksi, millä mjn kuuluis lapseni elättää? Asumiskulujen plus sähkön ja vakuutusten jälkeen mulle jää n 700e käteen. Sillä siis vaatetan ja ruokin lapseni ja itseni.

Ehkä kolmen vuoden kuluttua myyn siis kodin ja etsin jonkun vuokrakolmion ja siitä etiäpäin en enää ikinä tee mitään. Olen kotona leipomassa sämpylöitä ja hauduttamassa puuroa.

En saa joutua paniikkiin, mutta vähän jouduin jo. Asioilla on taipumus järjestyä jne.

Olin eilen juuri soittanut verovirastoon ja laskenut uuden veroprossan. Jää n 80e enemmän käteen. Olin mahtipontisesti sanonut laittavani sen rahan säästöön. Viime yön jälkeen tajuan et säästöön on laitettava 280e kuussa, koska pitää harjoitella kituuttamista.
Hyvästi lahjat, matkat, (viini) ja rentous. Tervetuloa ankea elämä!

Huomaatteko, olen älyttömän positiivinen? Mies hellästi todennut et olen negistelijä.
Huokaan raskaasti.

Mut joulu oli kiva. Vika runsas ja hauska joulu.

Aaattona puuroiltiin mun vanhemmilla. Taas pojat totes että se yhteispuuroilu on joulun paras juttu. Ilman sitä ei joulu ole joulu. Kaksi vuotta sitten vanhemmat oli joulun reissussa ja pojat itki, koska puurolounas suvun kanssa puuttui.

Kotiin tultiin iltapäivällä, hain ystävän meille ja alettiin valmistella päivällistä. Kinkku vietiin naapurin uuniin lämpiämään. Viideltä tuli naapuri ja kinkku ja käytiin pöytään.
Meillä oli älyttömän hauskaa. Ruoka oli hyvääja jutut lennokkaita.
 Lahjuksia saatiin runsaasti. Kirjoja ja suklaata ja kynsilakkaa ja pantterikynsiviila ja ja...
Naapurin mies sai vedet silmiin, kun sai meiltä sen survival-kassin ruokineen ja hyödykkeineen.
Ilta kympiltä kaverin tindertreffi tuli käymään ja sitten naapurin kaveripariskunta (munkin kavereita toki). Ystävä ja tinder läks kotiinsa hetikohta mut sitten yhtäkkiä ovelle pölähti mun entiset naapurit ja tulevat seinänaapurit. Joka siis yksi ainoa pariskunta. Toki.
Viini virtas ja nauru raikas ja pojatkaan ei olleet osattomia, koska istuivat meidän seurassa lähes koko ajan. Pelattiin Trivialia jne.
Ihan hirmu hauskaa siis.
Toi on se elämä, mitä haluan elää.

Yritän nyt keskittyä iloisiin muistoihin, enkä märehtiä tulevaisuuden köyhyyttä. Ehkä mä silloin olen rikastunut jollain tavalla. Ehkä mulla on kaksi työtä tai jotain. Buahahhaha.


Jk. Mihin se 280 e kuussa pitää sijoittaa, että elän sillä sitten kolmen vuoden kuluttua?

lauantai 23. joulukuuta 2017

Omituinen juttu ja jouluilo

Tämä tapahtuu joka vuosi ja silti se yllättää. Juuri kun alkaa tämä yltäkylläisyydenaika, niin mä elän hillitysti. Syön terveellisesti ja kevyesti, syön suklaata hyvinkin kohtuudella. Mikä tää juttu on?

Tänään syönyt lehtikaalia yms kanan kanssa lounaaksi. Illalla samaa. (Koska kana syötävä pois ennen joulua)
Kaapissa on yhdeksän suklaarasiaa, mutta tässä mä kahvittelen ihan vaan kahvilla. Ei suklaata kyytipoikana.

Eilen miehen lapset oli kylässä ja vaikka suklaata oli pöydässä, niin söin vain jokusen.
Olenko mä joku joulukapinallinen?

Olen ollut poikki ja stressaantunut ja haaveillut vain olemisesta. Tänään olen saanut olla!!! Olemme hoitomuksun kanssa kahden. Ja silloin tyttö vain leikkii rauhassa, kjn ei tarvitse huomiosta kilpailla.
Kello on vasta 13.00 ja olen jo lähes löysänrento. Aamulla käytiin kaupassa ostamassa pari puuttuvaa juttua plus eksän lahja.
Olen pessyt pyyhkeitä ja lakanoita. Pakannut muutaman lahjan. Tehnyt ruokaa. Maksanut kaikki laskut, vaikka eräpäivä on vasta ensi viikolla!!!!
Ladannut kaikki sovellukset puhelimeen, joka tuli korjaamolta. Yrittänyt lukea uusinta Trendiä. Vahdin kinkkua, jota yritän paistaa täydelliseksi.

Tää on tällaista hidasta puuhailua ja alan jo kaivata äksöniä. Onneksi sitä ei ole tiedossa.
Loppupäivän luen, katson Netflixin joululeffat, pilkon huomiset juurekset ja perunat. Saunon ja lakkaan kynnet.
Juon kaksi lasia viiniä.

Huomenna on aatto ja kaikki se ilo!
Nyt se jopa tuntuu siltä, kun olen saanut olla muutaman tunnin yksin.

Jos joku mies lukee tätä niin tässä lahjavinkki: antakaa vaimojen olla joskus yksin! Yksin kotona.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Ilot joulun alla

Koska tässä on rämmitty ja kärvistelty, niin päätin miettiä iloisia.

Top ykkönen on keskimäinen, joka tupsahti yksi päivä sattumalta mun auton viereen. Se hymyili iloisesti, kun näki mut. Näinä päivinä ei voi pitää itsestäänselvänä teinipoikaa, joka ilahtuu äitinsä näkemisestä.

Tärkeä ilo on Sutkautus-Tarun antama synttärilahja. Lumenen seerumi, pirteä kynsilakka, vitamiinijuoma ihon hoitamiseen ja huulikiiltoja. Niin hauskaa ja tyttömäistä.

Rakas bestikseni antoi eilen lahjaksi Stressinhallintakortit. Niin hyvät ja avuliaat kortit.
Eilinen ohje oli haaveilla matkasta tai muistella matkaa. Just olimme miehen kanssa tulevaa matkaa fiilistelleet.
 Miestä käskin vetämään yhden kortin illalla. Veti saman matkakortin!!!! Mies sanoi senkin johtuneen rakkauden voimasta 😃

Tärkeä ilo on se, et äsken sain hoidettua kauppareissun! Suklaata hankittu kaksi kiloa. Graavilohta ja bataattiakin toki.

Naapurin miehelle tehtiin yllätyskassi kaverin kanssa, ettei se lahjatta istu meillä. Kassissa viiniä, glögiä, keksejä, pullavaa, sämpylöitä, karkkia, olut, saippuaa ja dödöä. Olikohan jotain muutakin? Senkin tekeminen oli kivaa.

Tänään miehen tytöt tulee meille yöksi ja sekin on tosi kivaa.

Eli ei mun elämä niin älyttömän huonoa ole.

Saispa syödä suklaata lihomatta, niin sit naurattais vielä enemmän.



Hyvää ja suloista joulua nöpöset!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Vaatimaton ja liikoja toivova

Uusi viikko alkoi ja tuli parempi mielikin jo eilen. Luin naistenlehdestä ravintolayrittäjäpariskunnasta, jonka elämä oli paskaa. (Ei saa kiroilla joo joo) Juttu oli niin kylmäävä, että tajusin mulla olevan ihan helppoa. Se on nyt vaan kestettävä tämä juttu. Ei voi mitään.
Iloa on revittävä pienestä ja jokainen vapaahetki on huomattava ja siitä nautittava.

Eilen oli yllättävän virkeä. Kävin ystävän kanssa Tokmannilla ja ostin muovikuusen. Ja kinkun.
Kuusen koristelin kuopuksen ja bonuslapsen kanssa. Molemmat oli intoa täynnä. Junnu yritti saada isoveljiä mukaan, kun "pitäähän teidän innostua vaikka teinejä olettekin". Keskimmäinen kävi yhden koristeen laittamassa peräti. Mut hyvä mieli tuli. Kuitenkin. Halusin kuusen jo nyt, koska pojat lähtee tänään isälleen ja tulevat vasta aattona tänne.  Haluan jouluisen olon.

Hyvää mieltä sain eilen siitä, kun katsoin Inside out elokuvan muka vain bonuslapsen kanssa. Mies jäi tuijottamaan sitä myös ja mikä ihaninta, lukiolainenkin tuli seuraan ja nauroi välillä katketakseen. Mä niin kaipaan aikaa, kun lasten kanssa katsottiin yhdessä näitä tasokkaita lastenleffoja. Ne oli hetkiä, jolloin kaikilla oli kivaa.
Joulupäivältä toivon Toy story 3 leffan katsomista. Lasten kanssa. Ja suklaan syömistä.
Olen samaan aikaan vaatimaton ja liikoja toivova.

torstai 14. joulukuuta 2017

Perääntyvä merkurius ja muuta kökköä

Merkurius perääntyy ja mun elämä on paskaa. Oon usein kuullut siitä, kuinka tuo merkuriuksen perääntyminen tuo haastavia aikoja. Tää viikko on ollut tyhmä ja tämä päivä kruunas kaiken. Mun bonuslapsen lähtö siirtyi tai peruuntui, mikä on raskas pommi, eikä vähiten siksi, että se vie mun vapaat pois.
Tänään olen itkenyt kiukusta ja pettymyksestä.

Se syyllisyys mitä tunnen mun elämästä lisääntyi entisestään. Jos olisin tuo mies, niin lähtisin.

Äiti onneksi pelasti. Mulla on huomenna hemmottelupäivä eli kivaa seuraa, jalkahoito ja hieronta. Jos äiti ei olisi syöksynyt avuksi, niin jäisi väliin tuo hyvin hyvin tärkeä hemmottelu.

En ole näköjään kahteen viikkoon kirjoittanut. Mulla ei ole keskittymiskykyä tai asiaa tai molempia yhtä aikaa. On ollut kivaakin toki, mutta on tää aika puurtamista ollut. Eikä lepoa siis näy.

Mun pitäis keksiä jotain kivaa ja rentoa ja palauttavaa. Mitä se olisi?

Senkin tiedän et tunnetilat tulee ja menee, mutta nyt on epäusko sitäkin faktaa kohtaan. Entä jos ei mene ohi. Tunne.
No menee se.

Hauskempaa viikkoa muille.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Päiväni ei niin murmelina

Heräsin 6.37 ja nousin herättämään miestä joka ei ole tottunut heräämään aikaisin.
Join kahvia. Vein miehen junalle. Kävin kotona pukemassa pikkutytön ja vietiin esikoinen lukioon.
Tultiin kotiin aamiaiselle.
Pesin lattiat ja siivosin vihdoin keittiön kaapin. Se vei sen vartin mitä olkn jo epäillyt. Miten voi kuukausia lykätä vartin hommaa?

Luin Annaa, join kahvia. Söin lounasta.
Puin tytön ulos leikkimään naapurin pojan kanssa.
Kaksi ystävää tuli kahville ja thank god, toinen toi suklaata. Parannettiin maailmaa. Ainakin tuntui siltä.

Lähetin junnun kauppaan. Tein nakkikastiketta.
Vein esikoisen treeneihin. Järkkäsin junnulle hakijan omista treeneistä. Lupauduin kuskaamaan paria poikaa plus valkun huomiseen korismatsiin.

Kävin Lidlissä. Ostin karkkia.
 Heilun lehtien ja netflixkn väliä enkä osaa keskittyä mihinkään. Mietin voinko mennä saunaan ysiltä vai haenko miehen junalta? Ts. Joudunko hakemaan?

Päivän paras: ystävän tytär(puoli) joutui seksuaalisen hyväkskäytön uhriksi joku aika sitten. Nettitreffit.
Tytön isä teki profiilin nettiin ja pääsi chattaan hepun kaa. Sopivat treffit. Isä ja tytär ajoi paikalle, otti kuvan rekkarista ja ilmoittivat poliisille. (Joille oli jo aiemmin tehty rikosilmoitus.)
Heppu napattu kii ja etsivät kiittelivät.
Isä oli et "Kaiken tässä saa itse tehdä".

tiistai 28. marraskuuta 2017

Haluan the puuskan

Mä olen nukkunut jo ainakin kolme yötä valvomatta 04-06. Elämä tuntuu siis jo paremmalta. Olen jaksanut valvoa yli kymmeneen.

Olen vähän valju ja tylsistynyt ja lihava, eli jotain valittamista täytyy olla. Onneksi tänään pääsen kyläilemään Korson aseman Hennalle. Sieltä sain viimeksi käydessäni sen the Puuskan. Puuskan, jonka aikana maalasin tuoleja ja mylläsin kaappeja. Toivon, että tänään puuskaudun myös. Mä haluan tulla kotiin idearikkaana ja into pinkeänä. Toki keksiä mitä haluan tehdä isona jne.  Keksiä mitä opiskella.

Oikeesti Henna on ihmepakkaus. Ensin se oli mun kollega. Sit osti sen aseman ja remppas sen niin, et pääsi kaikkiin sisustuslehtiin. Perusti pienen sisustuskaupan. Otti sijaislapsen. Tän kaiken siten, et jaloissa pyörii varsinainen termiittipoika. Ihana termiitti.
Toki nyt laajentamassa kauppaa ja etsi hyvän  tyypin, joka perustaa kahvilan siihen viereen.
Aloitti yrittäjäkurssin juuri äsken. Ja hei. Toki niin, et se ihna termiitti on vielä kotona.
Henna ei ole ärsyttävä yli-ihminen. Ehkä se on vaan nuori ja innokas ja ihana.

Mä oon onnellinen kun saan ruokittua perheen ja kuskattua porukan oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Jaksan meikata.
Ehdin juoda kahvia ystävien kanssa.

Mä haluan PUUSKAN.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Ei mitään raskasta

Hirveesti mun pitää tehdä valintoja. Katsonko Netflixiä vai luenko uusinta Elleä? Syönkö salaattia vai suklaakonvehtirasian?
Pesenkö pyykkiä lisää vai viikkaanko entiset pestyt kaappiin? Molempia ei pysty.
Teenkö itsetehdyt nugetit itse vai nakitanko pojat tekemään?

Olen ollut viikon älyttömän väsynyt. En jaksa ton kummempaa miettiä tai tehdä.
Eilen ajattelin et mulla voi olla esim pitkälle levinnyt syöpä mun tietämättä. Olen aivan liian väsynyt. La iltana feikkasin olevani huonovointinen et kehtasin mennä nukkumaan klo 22. Oikeasti feikkasin. Mitä musta kertoo etten kehtaa sanoa olevani väsynyt?

On mulla onneksi ollut kivaakin. Rakas bestikseni on Shindo-ohjaaja ja eilen olin hänen vetämällään tunnilla. Mun mutsi halus tulla myös ja hänkin on aivan myyty. Shindo on todella rentoa ja helppoa venyttelyä/meditaatiota. Siis näin mä sen kuvailisin.
Tunnin jälkeen oli hyvä ja raukea olo. Kevyt olo.
Lämpimästi suosittelen kokeilemaan.

Parin viikon kuluttua mulla  rentoilupäivien kuningatar. Kaverin järkkäämän Joululahajn itselle. Se on kutsunut paikalle tuttuja sijaisperheäitejä ja hankkinut hierojan ja kosmetologin. Mulla on peräkkäin hieronta ja jalkahoito. Ihan parasta!


Tällä viikolla jatkan #varttipäivässä joogailua, joka lähti hyvinnviime viikolla käyntiin. Mitään sen raskaampaa en aio sunnitella.

Päivän ruoka: itsetehdyt nugetit. Cornflakes kuorrutteella. (Kiitos Marika-Kinttupolku ideasta)

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ruoka-ajatuksia

Eilen kun mulla oli se puuska, niin päädyin K-rautaan ostamaan uutta vessanpöntön kantta. (Ei kuvaa), mutta sen lisäksi löytyi ihana tyyny, joka oli pakko ostaa. Eikö ole suloinen?

Mutta tärkeämpiin asioihin.
Näin alkuviikosta kaikki kärvistelee tuskissaan miettiessään, millä perheensä ruokkisi. Minäpä kerron omat ajatukseni tästä, kun vieläkin puuskailen.

Chili con carnea (jauhelihaa, tulista tomaattimurskaa, valkoisia papuja ja maissia)

Tonnikalapastaa, jonka ohje osui silmään Inka I:n blogista. Paista tonnikalaa hieman, joukkoon tom murskaa tai pastakastiketta, basilikaa tuoreena sekä joukkoon että koristeeksi. Tarjoile fusillipastan kanssa ja nurustele joukkoon vielä fetaa.

Uunijuureksia jonkun kanssa. Esim. Samaisesta blogista löytyi bataattitortillojen ohje. Eli tortillojen sisään kanaa ja uunissa paahdettua bataattia. Ehkä itse laitan fetaa ja bataattia.

Arkipäivät kun syö näitä, niin viikonloppuna ehkä sitten pitsaa. Ja viiniä.
(Taidan tarvita viiniä nukkumiseen. Viime vkolla heräsin kolmesti 5.30 ja tänään neljältä, eilen kuudelta. Viikonloppuna olin juonut muutaman lasin viiniä ja nukuin lähes yhdeksään)



maanantai 20. marraskuuta 2017

Tilataan saamista

Hurjan tehokas oli se Yin-jooga vartti. Siinä oltiin auki ja tilattiin. Selvästi sain jotain
 Puuskan!
Mulla oli vaatimaton haave imuroida alakerta, mutta imuroin yläkerrankin ja apua, sohvatyynyjen alta. Vaihdoin nojatuolin päälliset. Laitoin koristetyynyjen päälliset pesuun ja etsin iloisia uusia päällisiä. Setvin taas vaatekasoja ja vein kaappeihin.
Pemistin poikien johtokasat järjestykseen.

Maha murisee, joten keittiön kaappeja en vieläkään siivoa.
Ehkä huomisen #varttipäivässä session jälkeen?

Itsensä ylittämisestä

Istuin kaverilla kahvilla yksi päivä ja alettiin miettiä näitä stressi- ja kuormitusjuttuja, joita meillä ja lähes kaikilla muilla on.
Kirjoitettiin vihkoon toiveita, mitä asioita halutaan elämää lisää. Pikkujuttuja esim yhteisiä kävelylenkkejä.
Eilen samainen ystävä jakoi linkin #varttipäivässä haasteeseen, jossa idea joka päivä esim joogata vartti. Joka päivälle on videolinkki, jossa ohjaaja neuvoo mitä tehdä.
Kunhan tämän olen kirjoittanut, aion tehdä ekan jutun. Yin-joogan.

Alkakoon itsensä hoitamisen kausi tai jotain muuta imelää.

Ajattelin myös välillä yrittää ylittää itseni. Eilen sen teinkin. Huono äiti etsi kirjoittajia, joilla teini talossa. Yllätin itseni ja kirjoitin yhtä nopeasti jutun, kuin nämä omatkin postaukseni. Eli en Yrittämällä Yrittänyt!!
En mä edes ajattele, että mua valittaisiin, mutta halusin näyttää itselleni, et uskallan edes kokeilla.  Teko on tärkeämpi kuin lopputulos.

Aamulla mies totesi, että olen kaunis, kuin Linnan juhliin menossa. Olin hieman että wtf. Mulla oli jalassa jumppatrikoot ja musta neule. Ehkä se oli mun koru, joka hämäsi. No nauroin kuitenkin et miehen takia ei tartte yrittää, kun olen rennossa luonnon tilassakin juhlakuosissa. Aikas onnekasta!

Onnekas olen siinäkin, että miehen poika ja vaimokkeensa lupas lähteä meidän kanssa Kreikkaan toukokuussa. Veikkaan niiden olevan jotakuinkin parasta seuraa. Vähänkö kivaa kun ne on niin ihania.

Noniin, nyt joogan pariin. Heippa.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Ensitreffit ja matka ja ja

Katsoin Ensitreffejä alttarilla aamiaista syödessäni (hitaan aamun luksus) ja hieman kyynelehdin.
Aatelkaa nyt. Jotkut onnelliset parit tapas toisensa tosi teeveessä. Kaikkien silmien alla. Ihmiset näki tutustumisen ja riidat ja epävarmuudet ja kaiken.
Ihanaa rohkeutta ja heittäytymistä.
 Mulle yksi silmiä avaamimmista pareista oli Milla ja Kimmo. Kimmo ihastui mutta Milla ei. Ei tuntenut vetoa?
Jäi mieleen keskustelu Millan ja ystävänsä välillä. Ystävä huomautti et Milla on hurahtanut miehiin ja ihastunut hetkessä, mutta suhteet silti kosahtaneet.  Että nyt olisi ihana kiltti mies tyrkyllä, anna mahdollisuus.
Ja rest is history.

Antakaa mahdollisuus!

En olisi minä, jos en olisi huomannut että ekan kauden Pia oli leikannut sen hirveän luomen naamastaan pois. Huraa!!!
Siinä oli pari joka ei voinut onnistua koska se luomi.... (No höps. Mut onneks poisti.)

Tämä on se taloudellisviikkoa josta kohkasin viime viikolla. Et pakastin täynnä ruokaa jne. eli ei tarvi käyttää rahaa.
Höps sillekin. Koko ajan loppuu leivät ja maidot ja kasvikset ja kaikki. Nyt jo mennyt ehkä 60 e vaikka on vasta keskiviikko. Ihan superärsyttävää.

Sitkeästi jatkan koska moti kohdillaan.
Varattiin matka Nidriin ensi keväälle!!!! Kaksi viikkoa lomaa ja lämpöä ja hyvää ruokaa. Enää puoli vuotta odotteluaikaa.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Tv-tärppien nro one

Avalta alkoi uusintana Ensitreffit alttarilla Usa. Joku vanha kausi, josta näin osan ja joka oli HUIKEA. Siinä näkee kaiken ja oppii paljon.
Ihanaa nähdä se alusta asti.

Oon ollut huono ammattibloggaaja. Oon vain lomaillut ja kiitänyt paikasta toiseen.
 Huomenna palaan uutena ja ehompana.

torstai 9. marraskuuta 2017

Sadas taloudelliskatsaus

Kyllä. Sadas taloudelliskatsaus. Ja toka postaus tänään. Ammattilaisuus velvoittaa.

Pemistin pakastinta. Löysin aineksia vaikka mihin ruokaan. Jotakuinkin näin meillä syödään ensi viikolla.

Pippurikanaa riisillä
Itsetehtyjä nugetteja
Makkaraperunat
Lihapullat ja muusi tai lohkoperunat
Riisipuuro
Kanawokki
Salamikiusaus


Toki noi ruoat voi muuttua joksikin muuksi, mutta noita aineita olisi. Ensi viikko on halpa!!!!
Nyt mun on oikeasti pärjättävä noilla ja luulis että helpostikin selviäisi ostoksista jollakin kympillä vain. Olenko optimisti?

Naurattaa katsoa poika ja pojattoman viikon ruokia.  Kasvisruoka vs. mättöruoka.

Ammattibloggajan perfect life. Ja Bette box.

Mun elämä on täynnä kontrasteja. Viime viikolla olin romu ja siihen ei auttanut edes blogihuivi eikä vihreä parka oranssilla huivilla eikä mun oranssi kevytuntsikka.

Tällä viikolla jankuti jankuti.... tehnyt linssikeittoa ja eilen tätä.
Mies onneksi arvostaa iltaruokana bataattilohkoja salaatin kera. Ällistyttää se. 

Päivällä pemistin lipaston laatikoita ja löysin ison pinkan paperisälää. Reseptejä ja inspiraatiokuvia. Kävin ne läpi ja heitin valtaosan roskikseen. Loput lajittelin aiheittain muovitaskuihin. Nyt kun vielä tekisi reseptit vuorotellen ja sais vaihtelevuutta poikaviikkojenkin ruokiin. 



Roskiin meni iso kasa vuosien  aikana kerättyjä leikkeitä. Jäljelle jäi hillitty kasa.
Aika hauska juttu muuten. Yksi inspiskuva oli kirkkaan pinkiksi maalattu olkkarin pöytä. Eilen hain kaverilta valkoisen olohuoneen pöydän ja mietin sen maalaamista juurikin pinkiksi.

Äsken hain kuukauden Bette boxin. Nyt ei ollut piiruakaan pettymys.
Ihana Glo illuminator, jolla vanheneva iho saa hehkua ja iiiihana punainen huulipuna Lumenelta.
Micellar puhdistuspyyhkeetkin testasin ja ne oli enemmän kuin täydelliset.


Et kyllä, täydellinen ammattibloggauspäivä ja viikko takana.
😁

Jk. Jos mä sitkeästi kutsun itseäni ammattibloggaajaksi, niin tuleeko musta sellainen.
Mikä taho kiinnostuu 47-vuotiaan naisen vaihtelevista moodeista?🙄

Ja hei jk 2.
Voitin Slow is beautiful blogista vuoden terveystuoteeksi valitun Valioravinnon Nivelkunto nappeja.
Reilun viikon syötyäni voin vahvistaa, että tuote on hyvä ellei tosi hyvä.
Olen valitellut aamujäykkiä polvia, joilla ikävä aamuisin laskeutua portaat makkarista keittiöön. Yhtään ei ole polvet oikutelleet.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kasvisruokapainotteinen taloudellisuus

Tartuin sanoista tekoihin. Mä tein linssikeittoa samana päivänä kun ajatuksen keksin.
Ohjeita luin netistä, mutta tein oman pään mukaan.
Ohjeen laitan, koska se oli hyvää ruokaa.

2 sipulia
4 porkkanaa
Valkosipulia
Purkki tomaattimurskaa
Purkki linssejä

Freesaa vihannekset. Mausteet samaan syssyyn. Laitoin chiliä ja cayennepippuria.

Kaada purkit joukkoon ja mukaan kasvisliemikuutio

Keitä ja Soseuta

Mä söin sellaisenaan, mies viipaloi vuohenjuustoa joukkoon.

Syötiin lisänä ciabattaa ja tsatsikia. (Lidlistä)

Tänään tai huomenna teen bataattilohkoja ja fetasalaattia. Nekin syödään tsatsikin kanssa, koska sitä on jäljellä.

Tää kasvisruokapainotteinen taloudellisuus pökerryttää.

Eilen meni rahaa kampaajaan. Mut hei, siihenkin on rahaa jos syö linssejä 🤣


maanantai 6. marraskuuta 2017

Mulle ei saa puhua. Ja taloudellispostaus.

Koska taloudellisuus on nyt ainoa asia mikä minua kiinnostaa, niin jaanpa tänne linkin joka innostutti minut taivaisiin.
https://anna.fi/hyvinvointi/ravinto/halvalla-hyvaa-nain-syot-alle-12-eurolla-viikossa-terveellisesti/

Muuten kiva, mut onko mun opeteltava syömään linssejä? Onko ne hyviä?
Jos linssien sekaan laittaa hirmuisesti valkosipulia, niin auttaako se?
Mut kyllä, nyt kun alkoi pojaton viikko, niin tätä voisi testata.
Eli hopsista vaan ostoslistan suunnitteluun.

Toi suunnitelma sopii vatsanpienennyssuunnitelmaankin.
 Mies teki elämänsä virheen lauantaina. Olen ollut LOPPU  ja ärtynyt ja sen kunniaksi lauantai-iltana söin cheese ballseja ja join yhden siiderin. Kun olin käsi kulhossa, mies kysyi liittyykö toi sun kehokuuriin?
Lopputuloksena se, että suutuin ja lopulta itkin ja heitin herkut roskiin ja siiderin viemäristä alas. (Ja ei. Mies ei haukkunut mua lihavaksi. Tekipä vaan virheen milloin naiselle saa puhua)
Homma karkasi vähän käsistä, jonka tuloksena mies sanoi aamulla virnuillen että "eilinen meni riidatta, koska ei puhuttu mitään".

Mut koska kävimme tuollaisen keskustelun, että vois olla yhdessä herkutta jne. niin siihen sopinee tuollainen kasvisruokaviikko?

Tämäkin vaikutti herkulta.

https://anna.fi/reseptit/couscous-ja-bataattilohkot/

torstai 2. marraskuuta 2017

Suur urakka (taloudellispostaus)

Menin nettipankkiin ja kirjoitin ylös kaikki mihin rahat hupenee. Rahareikiä löytyi kyllä. Pelkästään kirpparille mennyt viime kuussa 100e. Aika hyviä löytöjä tehnyt, kuten teineille vaatteita. Et onko se nyt hyvä vai paha.
Ruokaan mennyt ällistyttävä summa eli 800e. Kun ottaa huomioon että pojat täällä vaan joka toinen viikko eli mitä v..ua. Bensaan menee satasia, mut ne tulee osin takaisin km korvauksina.
 Josko marraskuun tavoite on laskea ruokakulut...

Raskas huokaus.

Ja niin, meen näemmä koko ajan miinuksella hieman. Nyt jos saan luottokorttimaksut maksettua, niin rahaa jää käteen enemmän.
Mut tästä pitäis siis saada säästettyä rahaa matkaan. How?

Viikon ruoat:
Carbonara, salamikiusaus, lasagne, hampparit+ranut.
Lisäksi mennyt kanasalaattia ja mannapuuroa ällistyttäviä määriä.

Viikonlopun ruoat ehkä tortilloja ja porilaisia. Hyvin miesmäinen viikko 😁




Kunpa olisin lahjakkuus

Mun kirjallisesti lahjakas ystävä laittoi viestin, että voitaisko kirjoittaa toisillemme novelleja. Et mietittäis  yhdessä teemoja ja katsotaan mihin se johtaa.
 Kuulosti ihanalta, mutta vastasin tietysti että en osaa kirjoittaa.
 Hauska sattuma oli se, että äidiltä sain lahjaksi taas ihanan muistikirjan. "Tiedät kyllä miksi." Mun äidin mielestä olen kirjallinen lahjakkuus. Heh.

Joku kirjailija juuri jossain sanoi, että jos haluaa kirjoittaa, niin pitää vaan istua alas ja tehdä se.
Kuulostaa helpolta. Huoh.
Mä tarvitsen idean ja pitkäjänteisyyttä ja kannustusta ja lisää kannustusta. Olen pohjaton Sammio.

Seuraava kepeä aihe on Vaatelainaamot. Mun tuttu käyttää sellaista ja siitä paljon julkisesti puhuu. Nyt viimeisimpänä Voi hyvin lehdessä.
Tajusin sen olevan loistava palvelu. Kuusi kuukautta maksaa n.150 e ja sillä saa lainata kaksi asua viikossa puolen vuoden ajan. Enhän mä edes käytä niin montaa eri asua samassa ajassa.
Toi on loistava ja edullinen tapa pukeutua kun alkaa miettiä. Ja tosi kiva tapa kokeilla uusia tyylejä.
Harmi etten  ole muualla töissä (kuin kotona) tai ettei ole edustus tai muita menoja. Ihan varmasti testaisin muuten. Ei tulis shoppailua varmaan harrastettua enää.
 Maanantaina muuten shoppailin. Ihan yllättäin. Menin alusvaateliikkeeseen ja sanoin että tarvitsen uusia sopivia liivejä mutten osaa ostaa niitä itse. Menin sovitus koppiin, myyjä mittas mut ja puolessa tunnissa löytyi kolme kivaa settiä. Nyt on taas kaunis ja ryhdikäs olo.

Ja nyt en siis enää osta mitään loppuvuonna 😂

lauantai 28. lokakuuta 2017

Purkaus

Ammattibloggaajan taakka on raskas. Pitäisi keksiä kiehtovia faktoja valitsemistaan kategorioista.

Nyt ymppään kuvina.

Lahjakynttiläjuttuja ja kukkia.


Loistava Niveatesteri, joka ensi käytöllä vakuutti, että tämä tuote on saatava. Iho hehkui ja tasottui tsuih vaan.



Eilen oli raskas päivä kyllä. Mulla tuli "romahus" ja hieman traagisena ylireagoin.
Ystävä oli kahvilla ja pariin otteeseen marmatti mun kuopuksesta, joka on suuna päänä. (Oli taas käymässä mun VAPAAVIIKOLLA)
Sit siihen kun yhdisti hoitolapsen mekkalan, niin ystävä totes että tällaisina hetkinä on ihana mennä tyhjään hiljaiseen kotiin.
Aloin hirveellä kolinalla siivoon keittiöö ja mesoamaan että lakkaan kutsumasta vieraita kotiini ettei kukaan vaan v...tu joudu kärsimään mun v.. elämästä jne.

Kaveri käveli ovesta ulos.

Asia on sovittu toki.

Mies näki et mulla oli joku vialla ja oakotti puhumaan. Vihaan puhua tunnekuohussa, koska silloin itken. No itkin ja puhuin ha uuvuin.
Voin sanoa et terapiaan mua ei sais. Hitto psykoterapia tappais mut.
😁

No. Tänään samainen ystävä ja naapurin mies tulee meille iltaa istumaan.

Mut oli raskasta. Minä kun en riitele ystävien kanssa.
Nyt vaan osui arkaan paikkaan.
 Mies sadatta kertaa taas sanoi ettei mun tarvitse hänen takiaan syyllistyä tästä mun elämän härdellistä. Et kaikki on hyvin.

Huuuuh. Vuodatus.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

47 on uusi 40

Hyvää syntymäpäivää minulle!
Lahjaksi sain näköjään ensilumen.

Mä syntymäpäivänä aina toivon, että musta tuntuisi jotenkin erilaiselta. Mutta ei kyllä. Yritän tehdä päivästä oikein hyvän. Yritän vuodestakin tehdä hyvän. Kehittyä ihmisenä ja ja ja...
Mun paras lahja mulle oli kolme miinuskiloa. Ja se, että olen tykännyt syödä terveellisesti ja hyvin. Tätä aion jatkaa.

Mies oli korttiin kirjoittanut kauniisti. En tiennyt elämäni runollisen miehen kanssa.

"Välillä monet ajatukset
täyttävät pääni, mutta
pinnalla siellä olet sinä,
sinun päiväsi ja sinä."

Tämä ei ollut ammattibloggaus, vaikka kirjoitin sen "blogihuivi" kaulassa, kylpytakki päällä.

Unmet expectations

Unmet expectations.
 Kaveri lähetti linkin todella kiinnostavaan juttuun, jossa tuo edellinen sanapari mainittiin hiljaiseksi avioliiton tappajaksi.
 Kirjoittaja oli mies, joka jo lyhyen avioliiton jälkeen törmäsi tähän.
Se on sitä, kun tulee töistä kotiin ja odottaa puolison tehneen ruoan valmiiksi ja istutaan hyvin käyttäytyvän jälkikasvun kanssa päivälliselle juttelemaan mukavia. Päivällisen jälkeen lähdetään perheen kanssa ulkoilemaan auringonpaisteeseen sillä aikaan kun hovimestari siivoaa sotkut.

Todellisuus on sitä, kun tulee kotiin, kukaan ei ole tehnyt ruokaa, kaapissa ei ole ruokaa, josta tehdä päivällistä. Lapset kiukkuaa ja illalla istutaan kumppanin kamssa voipuneina eikä kukaan siivoa keittiötä.

Sit blaa blaa blaa jotain ja ohje oli että älä odota mitään, go with the flow.

Silmiäavaavaa. Sehän se "elämän pettymys" on. Odottaa jotain mitä ei koskaan saa.
Niin tuttua mulle. Mun perhe-elämä haaveet on amerikkalaisista perhe-elokuvista suoraan. Voitte kuvitella, että meillä ei sellaista ole.
Päivällisten toivon olevan mukavia hetkiä, joissa kaikki puhuu vuorotellen, vitsaillaan ja nauretaan paljon.
Tosiasiassa joku aina mölisee jotain jonkun toisen päälle, mies istuu hiljaa ja mä mulkoilen poikia käyttäytymään.
Lopulta kuopus huutaa "Mulkku" veljelleen, joka ärsyttää.

Go with the flow siis.

Jk. Kirjoitin tämän postauksen kylpytakissa. Bloggaaja huivi ei ollut kaulassa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Ammattibloggaaja

Olin säihkyvän muotikoordinaattorin kanssa huikentelevaisella kahvi/shoppailuretkellä. Löysin himoitsemani huivin (kukaan ei muistuta että olin ostoslakossa vuoden loppuun), joten tästä tämä ammattilaisuus alkaa.
 Se bloggaaja, jonka blogista huivin löysin, on ammattilainen. Juuri osui silmiin teksti, jossa hän kertoi kirjoittavansa yhden parisuhde, yhden perhe, yhden koti ja ruoka, yhden muoti ja yhden "yhteiskunnallisen" aiheen viikossa.
Huhhuh.

Mistä mä kirjoitan?
Yksi "olen laihiksella", yhden "tarvitsen terapiaa", yhden "uusperhe", yhden "mul oli hauskat sinkkuvuodet" ja yhden "taloudelliskatsauksen" viikossa.
 Saatte toivoa!

Taloudelliskatsaus: Kävin hyvin taloudellisen yh-insinööriystävän kanssa eilen Tokmannilla. Opin et hän ostaa ruoat Tokmannilta, Lidlistä ja Cittarin euron päiviltä.
Kopioin!!!

Muoti/ammattibloggauskatsaus:




sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ihanaa syysloma loppui, ihanaa rauhallinen viikko alkoi, ihanaa kun ruokavaliolla on mukava olla ja ihanaa, kun tänään menen Zaraan metsästämään attitudehuivia muotikoordinaattori- Tarun ( Aka Elisa) kanssa.

Tämän viikon aion olla positiivinen, aurinkoinen ja kiinnostava. Ja ahkera. Ennenkaikkea luova.

Kattokaa nyt. Ihana. Pakkohan ihmisen on muuttua esim. Ammattibloggaajaksi, jos on tuollainen huivi. Grrr...

Kun isä pianon osti

Mies ihmettelee mun hinkua ostella asioita. Hän kun karttelee kauppoja ja ostoksia.
 Eilen tulin Ikeasta kotiin (lakana, pari sisustustyynyä), niin miehen kyssäri "arvaa mitä ostin", yllätti. Vastaus yllätti enemmän. "Mä ostin pianon."
 Niin, meille tulee piano. Olohuone ei ole suuri ja hieman saa miettiä ja pyörittää, et saadaan uusi pikkujutska mahtumaan. Mut sitten meillä on kulttuurikoti 😁

Tänään oli ihana päivä. Söin ekan kerran tällä viikolla muuta kuin kanaa tai kalaa pelkästään. Paistoin suippopaprikaa ja lehtikaalia lisukkeeksi.
Askeesin jälkeen se oli loistava ateria. Suosittelen kokeilemaan.

Mutta mikä parasta. Huomenna alkaa arki. Olen jo kuoliaaksi kyllästynyt tähän lomaan.
Ma ti ke on paljon työajoa, mikä on ihanaa. Menoa. Ei kotona istumista.
Toivon myös kivoja seikkailuja.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Ärsyttävät etäisät. Etä-isät.

Mulla on suuri kunnia seurata vieressä deittailua. Olen oppinut ensin inhoamaan tyttöjen isejä ja sittemmin isejä, jotka näkevät lapsiaan joka toinen viikonloppu.
 Siis oikeasti. Ne on hermoille käyviä. "Aina kun lapsi on mulla, en voi puhua, viestiä, hengittää ollenkaan, kun mä vaan elän mun lapselle. Me koko ajan nautitaan toistemme seurasta ja puuhaillaan ja seikkaillaan ja jutellaan ja ollaan kylkikyljessä, ettei mulla nyt vaan ole aikaa muulle."
Aika lailla suoria lainauksia monesta eri miehestä.
Vielä pahempia on kyllä tyttöjen viikko viikko isät. Ne on koko ajan tuollaisia.
 Millä todennäköisyydellä noi miehet pariutuu?

Oikeasti mua ärsyttää tuo siksi, etten osaa olla tollanen. Mä vaan en koko aikaa nauti ja puuhaa ja omistaudu. Lapset kyllä vie mun ajan ja huomion aika tehokkaasti ilman sitäkin.
Mun ja lauman kanssa voi olla aika vaikeaa elää, kun miettii.
 Mies totesi mun olleen tällä viikolla etäinen. Mä sanoin hänen olleen sellainen itse. "Milloin mä voisin sulle jutella kun koko ajan joku pojista puhuu sulle tai hoitotyttö säätää jotain. Mut on kasvatettu olemaan keskeyttämättä muita, joten täällä ei voi puhua."
No. Sitten ollaan etäisiä 😂

Lauantai-iltana meillä oli taas ruoka ja peli-ilta kaverin ja lastensa kanssa.
Päivällä mun keskimmäinen meni kamun tytön kotiin leipomaan jälkkärit. Isoimmat teki meille täällä pitsat.
Syötiin ja meluttiin. Puoli yhteen yöllä pelattiin pictionarya ja pokeria.
Vähän ärsytti kyl tää kehokuuri 😀 Söin pelkkää kanaa.
Onneksi kaveri on Cambridge-dietillä, joten söi askeettisesti myös.
Mies vähän kyseenalaisti meidän kuurit. Hänen puolesta saisin painaa vaik 100kiloa. Hetken mietin, josko söisinkin vain suklaata tulevat vuodet.
Ei. Torstaina täytän 47v enkä vielä ole valmis luovuttamaan.

torstai 19. lokakuuta 2017

En tajua muodista mtn

Nauratti kun luin uusinta Elleä. Kiva tällanen uus trendi. Niin cool.
Mut otetaanpa tavallinen persjalkainen lähiömama ja laitetaan päälle poolo, mekko, farkut ja lenkkarit. Nauraisko kukaan vai näkiskö kaikki muotilehtu copy-catin trendikkyyden?
Testiin joku päivä.

Ensitreffit ja kehokuuri

Mitä viihdettä tuo Ensitreffit alttarille.
Nainen: onpa tuolla uso lehmä, katso miten iso lehmä. Onko se susta iso?
Mies: joo on se.
Nainen: mikset sitten reagoi? Reagoi mun puheisiin kun puhun sulle!!

Mä muuten tajusin miksi tuokin ärhäkkä nainen on ollut yhdeksän vuotta sinkku.
Jos mä kiukkuaisin aina kun tuntuu ettei mua Kuunnella ja reagoida asianmukaisesti, niin kiukkuisin aika usein.
 Ja käsi sydämellä, kuin moni aina kuuntelee ja ihastelee kun mies puhuu 😀

Mulle on iskenyt syksy. Lähinnä tekisi mieli möllöttää ja katsoa telkkaria.
Sen sijaan aloitin vanhan tutun kehokuuriin. Syön aika askeettisesti, mutta olo hyvä ja virkeä. Epämääräisen levoton ja keskittymiskyvytön, mutta hyvällä tavalla.
 Tavoitteena saada hyvä olo ja kapeampi kroppa. Jotta löydän taas ne ääriviivani 😂

Kauhukuvastoa
Minä 2v sit on tuo hoikahko ja minä tänään. Nyyh.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Päivä, jona herää PAHALLA tuulella

Mä olen pitkään osannut saadaa itseni aika helposti hyväntuulikseksi, enkä liikaa ole välittänyt mielialoista. Tänään en kuitenkaan jaksa  edes yrittää
Vihaan lomaa, vihaan lapsiviikkoa, vihaan sitä etten saa nukkua, vihaan sitä et olen muuttunut läskiksi isolla ällällä.
Hyvä alku aamulla siis.

Heräsin nälkäisenä kaiken lisäksi. Mikä pahinta, olin päättänyt aloittaa kehokuurin ja sekin ketutti et sain syödä paistettua suoltaonta munakasta aamiaiseksi.
Sit kuopus aloitti vinkuvonkukitinän jne

Nyt on semirauha maassa. Kuopus sai luvan tehdä omenakaurapaistosta (kiitos tubaaja miisas) ja pääsee kaverille yökyläänkin. On siis tiedossa edes yksi helppo ilta :D

Lounaaksi söin paistettua kanaa tuliseksi maustettuna. Ei muuta. Toivon saavani saman moodin päälle kun vuosia sitten ekalla kehokuurilla. Ruoka menetti merkityksensä ja virtaa oli ihan hirmuisesti. Ja se laihtuminen...

Eilen tajusin, että mikään herkku ei  ole niin hyvää, että se on tän läskeyden arvoista. Toi itseinho on kuvottavaa. En halua suhtautua itseeni näin. Ansaitsen enemmän ja parempaa. Kiitos vaan.

Olen ollut niin ärtynyt, etten edes pyörtynyt onnesta kun yksi todella kaukainen tindertyyppi aloitti viestittään. Annoin kauniit pakit, mutta tarjous pysyy kuulemma voimassa. Niin haluaisi minut tavata. Just.
Se miksi pitäisi pyörtyä on se, et se tyyppi on naurettavan ja ällistyttävän komea. Siis ihan koomisen komea. Kuvissa upea ja livenä tyrmäävä. Muistan elävästi, kun olin sen seurassa alussa hengästynyt. :D
Noloa kertoa ja noloa myöntää.
NO, nyt ei siis heilauta minnekään.  Vähän ärsyttää itseasiassa. Ja samalla liikuttaa kun tyyppi sanoo et "kiva kun muistat mut vielä kuitenkin".
Nauratti, kun se lähetti itsestään sixpack-kuvan. Mietin et voiko ällistyttävän komeatkin olla epävarmoja ja haluta kehuja random-naisilta.

Tekisi mieli  deletoida tää tarina, mutta jääköön itselle muistiin et tällaisiakin aikoja olen elänyt.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Jos aamulla himoitsee kuumaa kahvia ja Pågenin Sub-leipää, mutta joutuu tekemään smoothien, koska rahkan päivämäärä lopussa, niin voiko aamu alkaa hyvin?
No voi tietysti.
Alan kyllä kallistua siihen, että smoothie on hyvä juoma vain kesällä. Nyt on kylmä!

Yritän ateria kerrallaan tehdä hyviä valintoja saadakseni olon hyväksi ja painon alemmaksi. Eilenkin kaikki ateriat oli herkullisen hyviä ja monipuolisia ja terveellisiä. Mutta mistä se Pandan valkosuklaalevy mun käteen ilmestyi illalla?
Miten kummassa pääsen karkista eroon taas kokonaan?

Tänään pitää ostaa leivosherkkua, kun kaveri tulee tänne miehen synttärikahveille käymään.

Yritä tässä sitten. 

Mut nyt päätin lopettaa voivottelun. Onhan elämässä muutakin. 

Mun puuska alkoi uudestaan, mutta lievempänä. Ostin rautakaupasta kalkkimaalia lipastoa varten plus uudet vetimet. Hommaa en vielä aloittanut kuitenkaan.
Sain idiksen vessojen raivaukseenkin. Tyhjensin "pääwc:n" mun tavaroista ja vein ne toiseen vessaan, missä enemmän kaappeja ja hyvät meikkausvalot. 
"Käyttövessa" oli niin täynnä kamaa, että oli aina sotkuista.
Nyt joudun harrastamaan liikuntaa, kun joudun yläkertaan kiipeämään meikkieni perään. Näinköhän loppuu meikkaaminen 😀

Mitäköhän mä seuraavaksi keksin tehdä?

Iloa viikonloppuun kaikille!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Terveysruokakohtaus

Puoli tuntia luppoaikaa. Pilkoin juurekset iltaruokaa varten.
Kaivoin vihanneslaatikosta loputkin juurekset ja pilkoin sosekeittoa varten.
 Tänään syödään uunijuurekset fetan (ja lihapullien) kanssa ja huomenna sosekeitto kreikkalaisen feta-pinaattipasteijan kanssa.
Pasteijat ostin tänään kreikkalaiselta herrasmieheltä.

Mulla on hirmuinen nälkä.


Ilman tätä (tuotetta) en voisi elää!

Aah tätä onnen määrää. En ole koskaan tajunnut miten ilman jotain must-tuotetta ei tule toimeen, mutta nyt tajuan.
Tämä suihke, jolla peitetään juurikasvu on kosmetiikkakeijun  lahja minulle, joka yrittää harventaa kampaamokäyntejä.
Tsuih, suihkautus  ja harmaat on piilossa.


Ensitreffit alttarilla ohjelma on taas saanut miettimään kuinka haastavaa voi olla lykätä kaksi aikuista ihmistä yhteen.
Ihmiset on kyllä niin jymähtäneitä omiin tapoihinsa, eikä yhtään kyetä joustamaan omista jutuista.
Kaverilta tuli aamulla viesti juuri tuohon ohjelmaan liittyen. Sympattiin noita miehiä, kun naiset on niin nuivia ja juuttuneita. Jopa pyöräilevä rahkansyöjä alkoi saada säälipisteitä. Kaveri totesi naisista "Joo siinähän sisustelevat kämppiään lattiasta kattoon maailman tappiin asti."

Mietittiin millainen se ohjelma olisi, jos mukana olis 40+ naisia, joilla monta lasta.
Näkyisikö vähemmän viimeisen päälle sommiteltuja koteja ja enemmän ääntä?

Mies jutteli mun keskimmäisen pojan kanssa la yönä toista tuntia syvällisiä. Mä olin yläkerrassa nukkumassa, mutta jäin salakuuntelemaan puheita. Mies kertoi mm siitä kuinka ehti asua yksin ja oli rauhallista ja sai tehdä ja mennä vapaasti. Sitten "tapasin teidän äidin ja sain teidät kaupan päälle plus äidin työn. Nyt on ääntä ja melua ja tappelua, mutta olen onnellinen. Tämä on Elämää! Yksin oli välillä aika tylsää. Mä tykkään teistä. Olette hyviä tyyppejä."

Näin vapauduin pahimmista uusperheangsteista!

Eksää näin sunnuntaina. Hän naureskeli että elämä pyörii vauvan ympärillä. Ei ole omaa aikaa eikä omia proggiksia eikä ole aikuista aikaa.
Olin osanottava ja vähän huvittunut. Ei käy kateeksi.
Ei mullakaan ole liikaa omaa aikaa mutta saanpa nukkua 😂 Ja syödä rauhassa. Muistatteko sen, kun lapsi herää aina, kun haluaa syödä yksin ja rauhassa?

perjantai 6. lokakuuta 2017

Syyllistyjä, epävarma ja monin muin tavoin hankala

Olinkohan eilen hieman jyrkkäsanainen puheissani  suhteesta ja uusperheilystä, mietin vaan.
 Kuten Tarulle vastasin kommenttiosastolla  "on se outoa et näin helposti solahti asumaan yhdessä tosta vaan. Aika lyhyellä koejalla vielä. Mut yhdessäasumista ei voi harjoitella etukäteen. Vaikka kuinka näkisi toista asumatta yhdessä, niin totuus paljastuu vasta kun asuu samassa kodissa
Muahan tavallaan ei  ole mikään yllättänyt. Kuitenkaan. Helpommin mennyt kuin kuvitellut ja sehän ei ole yllätys et "olen suhteessa niin huono" omasta mielestäni. Siis riittämätön. Joku outo standardi mulla."

Muistan kun toissakeväänä seisoin entisen kodin pihalla ja itkin ja "kiljuin" eksälle, etten koskaan enää halua olla suhteessa tai asua kenenkään kanssa, koska olen huono parisuhteessa, marttyyri, syyllistyjä, epävarma ja monin muin tavoin hankala". Eksä siinä sitten kehui ja kannusti, mutta mä vaan volisin.

Mistä nää ajatukset tulee? Omasta päästä joo, mutta miksi?
En haluaisi näitä vanhoja kaavoja raahata uuteen juttuun mukanani ja fakta on et ihmisenä en kehity IKINÄ, jos nyt eroisin sen takia, että on helpompaa olla yksin ja HOITAA kaikki yksin.
Pöljä minä!

Ja koska olen ristiriitainen hahmo, niin on hyvin luontevaa sanoa miehelle vilpittömän tosissaan että "onko vaikeaa rakastaa ihmistä joka on näin ihana"? ( EI ole. On kuulemma  oikein helppo rakastaa)

Huomenna kehityn ihmisenä ja jätän kaikki lapset miehen hoiviin, kun päiväksi menen kouluttautumaan. En aio kiitellä liian vuolaasti, enkä syyllistyä kun "aiheutan vaivaa". Enkä lahjo. Pidän vain päivänselvänä, että voin poistua kotoani. :D
Koska mulla on maailman parhain ja rakkain sisko, niin sepäs lähetti mulle kortin, joka nauratti, itketti ja piristi!!!!

torstai 5. lokakuuta 2017

Angstaan kaikesta

Uusi suosikkiruoka, josta kiittäminen ystävää. Sitä sun tätä paistetaan pannussa, joukkoon riisiä, päälle fetaa. Kyllä on hyvää ja terveellistä.
Toki voin lisätä, että paistettu Kreikasta tuodussa oliiviöljyssä. Lautasellani paistaa aurinko.

Vaikka en ole maailman fanaattisin matkailija, niin haaveilen isosti toukokuulle aiotusta Kreikanmatkasta.
Nähtäväksi jää onko se häämatka vai matka. Tärkeintä lämpö ja loma ja rauha.

Tällä hetkellä vähän angstituttaa. Ei mitään vakavaa. Osin todellista, osin hormonaalista ja osin vaan dramatiikkaa.
Mua hieman ahistaa uusperheys. Ahistaa sekin, että mä edelleen ja aina vaan koen ettei mulla ole annettavaa parisuhteessa. Ahistaa mun syyllistymisetaipumus. Eilen syyllistyin siitä, että mies on väsynyt ja kaipaa lomaa. Vasta tänään tajusin, ettei miehen yrittäjyys ja lomattomuus ole mun syy tai ansio.
Ahistaa, et mulla on paljon hommaa kotona ja arjessa, mutta miehellä ei. Mies vähän angstaa sitä et elämä on työ, päivällinen ja tv:n katsominen.

Mä ihan oikeasti välillä toivon et asuisin "yksin".

Saako valittaa tällaista? Saa kai.


Pari päivää sitten marisin tätä siskolle ja vahingossa itkin. Sit kyläilin toisella uusperheellisellä ystävällä ja molemmat vähän itkettiin.
Molemmilla sama angsti. Kun taloudessa on lähinnä "mun lapset", niin hommat ei vaan jakaannu tasaisesti. Mieskin totes yksi päivä et mä oon kiireisempi koska mulla on lapset.

No kun vähän sitten maristiin niin illalla oli kivaa ja hyvä olo kaikin puolin.
Mutta...

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Random vinkit halpaan eloon :D

Ihan kuulkaas random taloudellisvinkkejä tulin tänne jakamaan.

Eilen latasin kännykkään taas K-ruoka mobiilisoveuksen. Sain liittymisedun pluskaupan omat edut puhelimeen. Hain kaupasta kolme pakettia kahvia, travel suklaalevyn, ison oivariinin ja koskenlaskijajuuston. Hinnaksi tuli 3e.

Tein äsken lounaaksi ison smoothien. Yhden satsin laitoin minitermariin, niin saan iltapäivämenossa hyvän välipalan. (Ja olenhan huomenna laiha)

Esikoinen toivoi uutta hupparia, kun kaikki paitsi yksi liian pieniä. Kävin kirpparilla aamulla ja löysin Vansin collegen ja hupparin ja maksoin kai 8e. (Miehelle löysin tosi kivat Conversen varsikengät (ei ne perustennarit) ja pakko oli ostaa.)

Itselle katselin kuvastoista vaatteita ja ups oho muistin olevani ostolakossa. Onneksi muistin.
Pitäisi  ehkä tehdä kuten kaveri. Se ei koskaan osta vaatteita, koska aina väärän kokoinen "enkä halua näin isoja ostaa". Kummasti se pärjää muutamalla sopivalla vaatteella :D

Sitä vaan ihmetteln, et kuin mä ramppaan koko ajan kaupassa, vaikka pakastimen piti olla täynnä ruokaa. Aina joku lisuke tai leipä tai kasvis on loppu. Ärsyttää!

Kotivinkissä oli iso otsikko "Ruokamenot kuriin".
1 Katso kaappeihin
2. Kurkkaa kaupan alahyllylle
3.Pakasta juustoa
4. Lihapullat kolmella tavalla
5. Kananmunaa puuroon
6. Jatka tähteitä

Jo oli vinkit.
Voisko joku tulla jatkaan mun tähteet?

maanantai 2. lokakuuta 2017

Täydellinen naistenlehtihetki

Olin facessa kaipallut jotakuta kylään ja yksi kaveri soitti varoittamatta ovikelloa kysyen "täälläkö sitä kahvia saa"?

Sai. Lounasta.

Olin juuri tekemässä jatketta viikonlopun kasvispaistokselle, jota sitten söimme fetan ja tsatsikin kera.
Kaveri ihan vilpittömän hämmästyneenä katseli siinä ja ihmetteli ääneen, että mulla on ihanassa kannussa ihania kukkia ja vieressä paloi kukkien värinen kynttilä.
"Sulla on jääkaapissa ihan vaan ex tempore vieraalle hyvää ruokaa ja vielä itse tehtyä tsatsikiakin!!!, pöytä kauniina ja hitto vielä tuolejakin maalannut. Sun elämä on kuin naistenlehdestä. Inhoaisin sua, jos en tietäisi tuon olevan vain osatotuus sun elämästä."

Koomisinta tässä oli se, että  kaveri sai tästä samanlaisen puuskan, kuin minä  Korson aseman Hennasta ja hän ajoi samalta istumalta K-rautaan ostamaan kalkkimaalia, koska "en ole maalanut pitkään aikaan".
Ja niin, hän osti minulta minulle turhan lipaston, jonka maalaa.

Jos pitäisin kiitollisuuspäiväkirjaa, niin tämän kirjaisin. Joku osoitti minulle, kuinka hyvää mun elämä on :D

Inhorealisti minä otti kuvan pöydästä kyläilyn päätyttyä. Ei ihan niin siistiä ja blogikaunista.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Mä tein sen!

Kyllä, mun puuska jatkui monta päivää. Mä sain siirrettyä miehen vaatteet vaatekaappiin. Mä kävin kaikki omat vaatteet läpi ja siivosin vaatehuoneen.  Setvin myös pari kassia tavaraa, jotka muutosta asti ollut vaatehuoneen lattialla. Eli 1,5 vuotta!
Poikien huoneen kaapissa oli iso kasa "kirppiskamaa", jotka vein suosiolla Fidaan.
Kaikesta raivauksesta johtuen vapautui kaksi telkkaria, jotka vein poikien toiseen kotiin. Nyt niillä on omat telkut kaikilla.
Mulla on myös talossa tyhjä kaappi ja vaatehuoneessa tyhjiä hyllyjä.
On tiedossa myös, minkä verran mulla on mitäkin vaatetta ja päätin olla ostamatta loppuvuonna mitään.
Silmiin osui jonkun tytsyn ostoslakkojuttu Lily.fissä ja se osui arkaa paikkaan. Kyllä, kun kaappiin ostaa halpisvaatteita tarjouksesta, niin käyttämättä ne jää. Tai ainakin vähälle käytölle. Ja hei, kuinka monta t-paitaa ihminen tarvitsee?  Pitkiä neuletakkejakin on lukuisia.
Nyt en tarvitse mitään!

Viikonlopun suosikit:

Uusi kaverini K-kaupan rouva tuli ex-tempore kylään ja iltaa istumaan. Tullessaan toi ihanan kukkakimpun, jota olin jo ihastellut päiväkausia, mutten raaskinut ostaa. Sopii täydellisesti mun maljakkoon/kannuun.

-Mies saunoi naapurin miehen puusaunassa taas vaihteeksi. Naapuri kertoi tuoreesta suhteestaan ja pyysi mieheltä apua. Hän kun ei oikein osaa puhua tunteista. Soitti tyttöystävälleen ja antoi puhelimen miehelle. Mies kertoi naapurin rakastavan naista.
Voi apua!
Mies myös kutsui tämän tuoreen parin meille syömään tänään.

Viikon paras ruoka. Vinkki tuli ystävältä.

Parsakaalia, sipulia, suippopaprikaa ja lehtikaalia pilkotaan.
Paistetaan oliiviöljyssä. Päälle murustetaan fetaa.

Näinkin olisi ollut hyvä, mutta teimme sen lisäksi riisiä, patonkia ja tsatsikia.  Vitsi kun oli hyvää!!!!

(Kaupassa oli lehtikaali tarjouksessa. Ostin euron pussin tietämättä mitä sillä tekisin. Kun kaikki aina siitä kohkaa, niin taivuin testaamaan minäkin.

torstai 28. syyskuuta 2017

Puuska ei loppunut vieläkään

Kyllä, mä olen vieläkin ahkera. Mä saan asioita aikaiseksi! Ilman ystävää en tietty olisi ollut näin aikaansaava. Sen avulla ( Se sen siirsi lähes yksin) siirrettiin todella painava vaatekaappi meidän makkariin. Meidän makkarista pöytä ja tv pojille. Poikien huoneesta laatikosto hoitolasten huoneeseen.
Hyrskynmyrskäys.
Tulipa imuroitua ja pyyhittyä pölyjä paikoista, joissa ei tule käytyä. Esim kaappien takaa. Tai poikien huoneesta ylipäätään.

Tuolit odottavat maalaamista, mutta just nyt on muuta tärkeämpää käsillä. Jätskiöverit. Toinen kaveri aikoo tulla tänne syömään jätskiä kaksin käsin.

Haastavin tässä proggiksessa on se, että  nyt olisi pakko raivata vaatehuone isolla kädellä. Sen luulis olevan helppoa, kunhan ensin siirtää miehen kamat vaatekaappiin, mutta kun se vaateshow ahdistaa mua. Tulee nähtyä kuinka paljon on turhaa vaatetta ja liian pientä vaatetta ja ja...
Jospa motivoisi itsensä ihanalla lopputuloksella? Ja palkitsisi itsensä isosti.
Ehkä palkinnoksi riittää kivempi koti.

Ihanaa joskus innostua kodistakin! (Mulla olisi kasa naistenlehtiä, mutta en kykene niihin keskittymään yhtään.)

Mitä muuta mä tekisin? Antakaa mulle ideoita :D




keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Inspiroivat ihmiset


Onko teillä ihmistä, jonka tapaaminen saa puuskan valtaan ja inspiroi paljon? Mulla on. Eilen kaipasin tekemistä, seuraa ja  innostusta ja suuntasin Hennalle Korson asemalle. Hennalla on ihana koti, ihana puoti, ihanasti ideoita ja intoa. Kävin sitä sitten sieltä imemässä.

Inspis numero 1. Arjestakin voi tehdä juhlaa. Henna oli käynyt ostamassa erilaisia kakkupaloja paikallisesta leipomosta (Inspis 1,5: kannata pienyrittäjiä)
Kahvipöydässä paloi kynttilä, astiat oli kauniit ja kakut tyrmäävän herkullisia. Valitettavasti jäi kuva ottamatta.
(Ostin myynnissä olevan kannun omaan ruokapöytääni esim kukkamaljakoksi. Nyt ne kukat pitäisi ostaa. Ja kynttilä sytyttää.

2. Osta kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta tuoleja ja maalaa ne itse. Henna suositteli kalkkimaalia, niin ei tarvitse hioa tuolia ensin.
Kuin tilauksesta, niin facekirppiksellä oli myynnissä valkoisia puutuoleja. Tänään haen kaksi ja maalaan ne. (Kun ehdin maalikauppaan)  Niistä tulee meille yöpöydät.

3. Mene kurssille. Verkkokurssi, työväenopiston iltakurssi, viikonloppukurssi. Saa uusia ideoita, tapaa uusia ihmisiä. Oppii uutta!

4. Hanki kotiin vain kivoja tavaroita. Vaihtele järjestystä, uusi tekstiilejä.

Kotiin tulin intoa puhkuen ja keksin jo huikeita ideoita, jotka mieskin kelpuutti. Pitää vaan siirrellä painavia kalusteita huoneesta toiseen, jotta pääsee alkuun. Harmi vaan että yksi kaluste on niin painava, että siihen tarvitsee vahvoja miehiä. Minä ja paikalle äsken komennettu esikoinen ei jaksettu kahden.

Meidän makkarista siirretään telkkari tasoineen poikien huoneeseen, jotta KUKAAN ei enää pelaa meidän makkarissa.
Yksi kaappi tulisi siten meidän makkariin, koska etenkin miestä ärsyttää, että hänen vaatteensa ovat siellä sun täälläeikä yksikään makkarissa.

Sitten poikien huoneesta vapautuu yksi laatikosto hoitolapsille tai myyntiin jne.

Puuska! Ikiliikkuja!

Kiitos Henna!

Tämä ei ole yhtään maksettu mainos tai mikään, mutta menkää ihmeessä Hennan puotiin Korsoon, niin näette vilauksen kodistakin. Sitten teillekin tulee hyrskynmyrskäys!


Aktiivinen viikko jatkuu keittiössäkin. Pullataikina on kohoamassa!
Leivon, poltan kynttilää.
Iltaruoaksi kanawokkia.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Onni löytyy itsestä


Naistenlehdestä löysin tämän Visa Koiso-Kanttilan viisauden. Se kyllä kirpaisi. Jos  elämä on tylsää, niin voi erota ja saada muutoksen elämäänsä sen myötä.
Kyllä, näin on.
Mutta se klisee, ettei itsestään pääse eroon, on kyllä totta.

Jatkossa toivon löytäväni kirjoittamisen lahjan,  joilla saisin tulevat muutoskaipuut hoidettua.
Entistä vahvemmin tajuan senkin, että onni löytyy itsestä eikä toisesta ihmisestä. Jos mä en viihdy itseni kanssa omassa elämässäni, niin sitä ei kukaan muu pysty korjaamaan kuin minä itse.

Viihdyn elämässäni, en sitä täällä nyt valita. Mä vaan tajuan, että IHAN oikeasti mun täytyy keksiä omia juttuja ja harrastuksia jne. että elämä pysyy vireänä. Ja sen myötä parisuhde.

Tänään aloitin uuden elämän. Uuden ahkeran elämän siis.
Olen leiponut sämpylöitä ja juuri nyt hellalla kiehuu porkkana-inkiväärikeitto. Testissä siis uusi ruoka!!! Inkiväärikin on mulle hyvin uusi juttu, eli en pysty sanomaan tykkäänkö illan terveyspöperöstä. Mutta jospa tällä saisi neljän viikon flunssan loppumaan.

Koska jaoin tässä nyt yhden ruokavinkin, niin voisiko rakas lukijakunta kertoa mitä teillä syödään tällä viikolla.






torstai 21. syyskuuta 2017

Elä pinkimmin


Tämä ihana kuva teksteineen osui eilen illalla silmään ja pakkohan se oli kuvata.
 Sain siitä jonkin näköisen inspiraation miettiä kuinka eläisin pinkimmin ja tietenkin enemmän.
Päätellen blogitauosta (joka mua harmittaa), mulla on ollut paljon menoa, joka tietty ehtaa Pinkkiä. Olen nähnyt taas paljon ihmisiä ja se osuus ollut tosi kivaa.
Olen ollut vielä aika tukkoinen ja vieläkään en ole salilla käynyt. Eipä se, että se kiinnostaiskaan Ehkei se ole nyt kovin pinkkiä :D

Viikon aikana paino on tehnyt oudon pienen pudotuksen. Mä en omasta mielestäni ole kummia muutoksia tehnyt syömisiin. Enemmän ehkä närppiny kuin syönyt kyllä.
Olen juonut lähes joka päivä smoothien, jossa sitä voima360 jauhetta. Pojatkin on juoneet sitä. Siitä tykkään ja aion siis jatkaa.

Tiistaina olin Itiksessä lounaalla, mutta lopputuloksena ostin kasan vaatteita. Oranssi  kevyuntsikka oli must have! Oranssi kaulahuivi vihreän parkan pariksi oli myös äärettömän pakollinen ostos.
Tärkein hankinta oli Uudet MOLLY-farkut Gina tricotista. Vitsi ne on hyvät housut. Ja ehkä ainoat, jotka venyy mun päälle. Tein virheen, et sovitin vanhoja farkkuja ja... (Ei tee hyvää  kyllä Pinkille elämälle sovittaa liian pieniä vaatteita.)
Ostin pari teeppariakin, joten onhan noita hankintoja taas tehty. Kumma  miten vaikeaa elää "älä osta"-elämää.

Sadon sadannen kerran, että NYT mä en käytä rahaa mihinkään turhaan.
 Pitäisi säästää rahaa kevään matkaan ja jos esikoinen pääsee yllätys yllätys-kieliohjelmaan, niin se pääsisi Bretagneen helmikuussa ja sehän maksaa sekin.

Nyt alkaa aamun tohinat ja mä en päässyt edes alkuun tässä pohdinnassa, että mitä "Elä pinkimmin" tarkoittaa.
Palaan asiaan!

Iloa perjantaihin

perjantai 15. syyskuuta 2017

Voimaruoka

Tämän viikkoisen pikkupimahuksen jälkeen olen ollut erittäin normaali. Halusin vain kertoa!

Normaaliudesta kielii testihalukkuus kaikkiin laihdutustuotteisiin, mitä keksin. Ostin paljon mainostettua Voimaruoka 360 jauhetta. Olen sitä lisännyt aamusmoothien joukkoon. Nälkä pysynyt liiankin hyvin poissa. Ei millään olisi nälkä lounasaikaan.
Testanut myös Nutrilett "smoothie" tetran, joka myös piti nälkää poissa sen verran kuin pitääkin.
En ole millään kuurilla. Kunhan keksin uusia juttuja mitä kiireessä nauttia.

Eilen kävin testaamassa ystävän vetämänä Shindoa. Se oli ihanaa. Todella rentouttavaa. Tätä aion kokeilla useamminkin. Jospa saadaan ryhmä aikaiseksi.
Urheilu on elämästä TAAS jäänyt kokonaan. Olen nyt kolme viikkoa  ollut ihan tukossa flunssan jäljiltä enkä ennen sitäkään oikein mitään saaut aikaiseksi.
En ole tyytyväinen, mutta en nyt viitsi pakottaa itseäni mihinkään.
Vaatteet kyllä koko ajan jatkaa  pienenemistään, että.... Kaukana on ne ajat kun ajattelin itsestäni  et "aika vau".

Tänään olen katsonut Femmalta dokkaria "Hidas luopuminen". Älyttömän koskettava kaksiosainen dokumentti perheestä, jonka isä sai alzheimer diagnoosin 49-vuotiaana. Ei ole sanoja edes puhua tuosta, se kannattaa katsoa.

Olen onnellinen viikonlopusta vailla ohjelmaa. Meillä on tuota happeningia  ollut hirmuisesti ja nyt aion nauttia olemisesta. Ja onneksi saan olla yksinkin! Luultavasti en huomenna vastaa edes puhelimeen illalla. Irtareita ja telkkaria. En kaipaa muuta.

Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Hyvin äksy hormoonihäröilijä

Olen tänään hyvin äksy hormoonihäröilijä.  Vihaan kaikkea eli itseäni.

Tuon ehdin kirjoittaa eilen, en enempää. Tänään nolottaa kertoa eilisestä, mutta kerronpa  nyt silti.
 Olin taas vaihteeksi alkanut angstaamaan "ansasta toiseen"-juttuja. Sellaista "täällä mä vaan kotona pyörin ja ihan varmaan kaikki pitää itsestäänselvänä, että teen kotona kaiken yms."
Tossa moodissa puhuin sitten eksän kanssa ja vedin hirmukilarit siitä, kuinka HÄN nyt on muuttunut ja onpas hienoo kun muutut ja voi kun kiva että heräät aamulla aikaisin et vaimo saa nukkua ja ihanaa et jäät isyysvapaalle ja ihana et olet muuttunut mut mä en ole koska olen  sama vanha paska ja ja ja...
Vollasin ja lopetin puhelun.

Siis mikä hitto mua vaivaa?

Miehelle kerroin ton (tyhmänä) ja se sit kiusas mut hengiltä, koska  piti mun kilahdusta naurettavuuden huippuna. "Mä taidan soittaa ex-vaimolle ja kiukutella sille, etten koskaan saanut käydä baarissa mut nyt sun uusi saa käydä ja ihan epää". Hmm. Noin sanottuna tosiaankin tajusin mikä pelle mä olen :D
Mies käski pyytää eksältä anteeksi. Toki pyydän, mutta se eksä tosiaan on tottunut muhun eikä välitä.
Aamulla sanoin sorry viestitse. Eksää ei ollut hetkauttanut, mut kysy sit multa huolissaan et onhan meillä täällä kaikki hyvin.
On. Mä vaan olen näemmä vähän pimee ajoittain ja vaikka haluan muuttua, niin sit ärsyttää se et muutun. (Loogista.) Tai mikä pahinta, joku yrittäis mua saada muuttumaan yhtään.
Mun luonteessa on se joku, joka saa vieläkin kaipaamaan sitä et olisin yksin ja riippumaton. Enkä missään SUHTEESSA. Eli ihan sama fiilis vieläkin välillä kuin 1,5v sitten kun muutin omilleni.
JA kuitenkin kaikki on hyvin.

Ota itsestä sitten selvää!

Tänäänhän toki elämä on aika jees. Oli jo eilenkin. Opettelin näitä uusia juttuja ja sain sanottua että pelkään että pidetään asiaan kuuluvana et mä teen aina ruoan jne. Koska olen kotona!

Tänään olen miettinyt kiinnostavampia eli sitä et miten raha saadaan riittämään. Ainiin, olen ennenkin tainnut miettiä. Buahahhaha!
Tän kuun aikana budjetti mennyt yli  kovaa ja korkealta. Ilmeisesti loppukuu syödään puuroa?
Ja mikä kivointa. Tänään pääsee lukiokirjaostoksille taas. Kuusi kirjaa, ehkä vajaa 200e jos onni matkassa.

Mietin eilen muuten muita töitäkin. Mies jutteli naapurin kanssa jotain siitä,et harvoin päästään kotoa kahden minnekään, koska lapsi.
Kun leikin ajatuksella et menisin miehen kaverin hoivayritykseen töihin, niin mies oli et ÄLÄ kuitenkaan mene.  Palkka surkea mm. Eli mun työ kelpaa oikein hyvin miehelle silti. Sanoi vielä et "sä et taitais enää sopeutua muihin hommiin, kun olet niin tottunut tähän". Niinpä! Kun saa päivänsä viettää miten huvittaa, niin kahdeksan tuntia jonkun muun määrättävänä vois olla haaste.

Mun piti kirjoittaa hauskoja ja kepeitä, mutta tulikin tällainen purskahdus. Tsih!




torstai 7. syyskuuta 2017

Kiittämätön kermapeppu

Hei, olen kiittämätön kermapeppu.
Mä kehtaan taas valittaa tylsistymistä. Mulla pitäis koko ajan olla jotain kiinnostavaa tai hauskaa tekemistä.
Tänään luin uusinta Kodin kuvalehteä ja siellä oli juttua mimmistä, joka siivoaa "koko ajan" ja sillä on vaatekaapit tip  top ja kauniisti esillä koko ja vvärijärjestyksessä. Miksi mä en voi sellaiseksi muuttua? Aina kun olisi tylsää niin senkun vaan alkais järjesteleen vaatteita miljoonassa eri vaatekaapissa. Ja Astiakaapit, ja ruokatavarakaapit ja lipaston laatikot.
Että kehtaankin tylsistyä, kun on lukuisia kohteita jotka voisi järjestää siisteiksi ja käytännöllisiksi.

Kiva viikko kyllä ollut. Nähnyt kavereita joka päivä, käynyt katsomassa esikoisen säbämatsin, katsonut korista telkkarista, tavannut sossuja, Ihaillut peilistä hiuksia, jotka käyttäytyy nätisti. Mitää valittamista ei ole.

Olen kiltisti kirjannut ylös kaikki ostokset mun hienoon kalenteriin tämän kuun aikana. (No, en mä oikeasti koskaan muista niitä kirjata, mutta verkkopankista eilen sitten siirsin tiedot ylös)
Tämäkin aiheutti synkkyyttä. Mulla oli viikossa mennyt 300 e vaikka mun budejtti EI OLE  niin suuri. Ensi viikolla ei saa mennä läheskään niin paljoa, mutta saas nähdä kuin käy.  Ahdistusstressi mulle kohta tulee.
Kävin Lidlissä isoilla ruokaostoksilla eilen. Tapahtui joku outo ajatusmoka, jonka johdosta meillä on kolmea eri kanaruokaa peräkkäisinä päivinä. Mä ihan oikeasti en keksinyt mitään ruokaa, jota haluaisin tehdä tai syödä. Nämä nyt sitten tuli mieleen.
HUomenna aion kokeilla itsetehtyjä nugetteja kodinhengetär-Kinttupolun ohjeella. Mikä viikonloppu! Nugetteja ja häät!

Aloin miettiä omia häitä. Entä jos pitäisikin sellaiset viidenkympin häät? Tarjois skumppaa ja hitto vaikka nugetteja täällä kotona? (Traaginen marttyyrikohtaus vai järkvä aikuinen realisti?)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Ärsytyshermo

Vatsaa kalvava morkkis. Keskimmäinen kysy mitkä bileet meillä oli ollut. Kaverin vanhemmat oli herännyt meidän meluun. Hirveetä.
Istuttiin kolmeen asti terassilla. On puhuttu ja laulettu ja kitaraa soitettu yms. Voi kauhu.
Onkohan postilaatikosta uhkauskirjeitä?

Jotenkin nolottaa. Mut hei, meillä on elämä 😁 Muut vaan kadehtii. Joohan?

Viikonlopun jälkeen pitää tietysti ryhdistäytyä. Aamu alkoi smoothiella ja hirmu terveellinen on ollut päivä muutenkin. Tätä sitten repeatilla hamaan tulevaisuuteen. Lauantaina olen huolettoman oi, koska on siskon HÄÄT!!!! Näitä juhlia olen odottanut kauan. Vihdoin se tapahtuu.
Ah romantiikka rakkaus ja onni.

Naistenlehdestä luin juttua raivostuttavat imelästä parista. Merikapteenin vaimo nimisen blogin kirjoittajat. (Miksi pitää olla vaimo? Kalastajan tai kenen tahansa. Miksi? )
Joo heillä oli romanttinen alku ja ovat niin symbioosissa kun ovat yhdessä. Jos toinen menee kauppaan yksin, niin ikävä jo tulee. Siis please.
Kuulostahan tuo söpöltä, mutta ei ole mun haave kyllä yhtään. Eikä tämä ole edes kateutta. Mä en vaan ole symbioosi-ihminen. Ja mitä sitten kun toinen kaipaakin vähän enemmän tilaa? Kestääkö suhde?
Mut söpöyden söpöys. Vaimo lopetti duunin, et he voivat olla koko ajan yhdessä aina kun kapteeni on maissa. Eli viikkoja pyörii kotona itsekseen ja sit kun mies tulee, niin nyhjäävät kylki kyljessä. How  wonderful.
Kyynisenä sanon, et ovat vasta vuoden olleet yhdessä...
 En tiedä mihin ärsytyshermoon nää mua osuu ja miksi. Kun tunnen ihmisiä, jotka ovat niin tiiviisti yhdessä, eikä se yhtään hermostuta.

Hermostunut siksi, kun en aina itse jaksa olla toista huomioiva? Haluisin vaan möllöttää jossain yksin rauhassa ja olla piittaamatta mistään.

Hauska esimerkki. Mies pääsi ex tempore yhden bändin keikalle perjantaina. Kaverinsa soittaa siinä ja pyyteli paikalle. Mun ystävä lähti mukaan eli kuskiksi. Molemmat kyseli moneen kertaan onko on et he lähtee kahden. Olin et joo joo ja lähes työnsin ovesta ulos. Halusin katsoa telkkaria ja syödä karkkia yksin 😁
 Ei ollut mustasukkainen olo ollenkaan.

Mies oli kaveria tentannut aiheesta "millaisen miehen haluat löytää ja millaisen parisuhteen". Tinderöitsijäystävä sanoi ettei edes tiedä, mihin rakas terapeutti heti et Ahaa, se on syy. Jos ei tiedä mitä haluaa, sitä on vaikea saada.
 Tosta en ole varma. Mä en halunnut suhdetta ja sellaisessa olen. Hehhehe.

Päivän taloudellisvinkki :
Tee juhliin tortillajuttuja ihan liikaa, niin sitä riittää parille muullekin päivälle. Niin on halpaa ja helppoo.

torstai 31. elokuuta 2017

Yksi puuskista

Mulla olisi viikonloppuna tulossa ne hauskan hauskat kekkerit ja piti saada siivouspuuska. Sen sijaan sainkin puuskan, johon liittyi puhelu Lähitapiolaan. Halusin tietää paljonko mun vakuutukset maksaa vuodessa. Summa on kyllä huima. 2100 e. Kotivakuutus, lasten vakuutukset, koiravakuutus, tapaturma ja matkavakuutus, auton vakuutukset plus se mopo vielä.
Opin sen, et iän myötä lasten vakuutukset halpenee mutta teini-iässä ne taas nousee. Ja ei, en uskalla luopua vakuutuksista.
Sen jälkeen intouduin nettipankista laskemaan vuoden sähkölaskut. Ne oli tasan 2000e.
 Summat yhteen ja jaettuna kuukausilla, niin joka kuu toiselle tilille menee 340e, jolla maksan nuo laskut. Se on ollut kätevää.
Salaa tuonne jää rahaa myös säästöön, koska maksaahan mies sähkölaskuja myös.

Sellainen puuskahdus.

Mä myös lopetin muutaman lehtitilauksen. (ja tilaan tarjouksesta uudestaan)

Sitten hain hoitolapsen huoneesta mun suosikkiverhot ja siirsin omaan makkariin ja lapsen huoneeseen laitoin eläinverhot takaisin. Koska huoneissa ei ole  pimennysverhoa, niin pitänyt kesäaikaan tummia,omia suosikkeja lapsella. Ensi kesäksi toivon jonkun laittavan pimennysverhon siihenkin huoneeseen.

Nyt kello on jo  puoli kaksi ja MITÄÄN en ole tehnyt sen eteen, että täällä olisi siistimpää. Onhan huomennakin vielä aikaa?

Suunniteltiin lauantain ruokalistaa. Päädyttiin tortilloihin ja nachovuokaan  Hyvää, helppoa  ja halpaa.
Jää rahaa viiniin...  Keväällä oltiin samaisella porukalla iltaa istumassa ja voi luoja sitä viinipullojen määrää! Yhdeksän aikuista kun istuu kahdeksan tuntia  seurustelemassa, niin kyllä niitä pulloja aukeaa ilman että kukaan on humalahakuinen.

Talousvinkki: Lidlissä on kanan sisäfile tarjouksessa. Maksoi 3,70e.  Mä en nimittäin muuta syö :D

Jk. Illalla sanoin miehelle innoissani, et Nti Sutkautuksella oli mukavaa Tinderöitsijäystävän ex-miehen kanssa.
Mies murahti.
Kysyin et eiks kiinnosta vai.
"Ei kiinnosta pätkän vertaa! Mä kiinnostun vasta sitten, kun Nti Sutkautus tulee ex-miehen kanssa meille grillaamaan ja Tinderöitsijäystäväkin on meillä".
Hmm. Kiinnostava ajatus itseasiassa. :)

Mut jos mä käyn ex-miehen vauvan ristiäisissä, niin kyllä tuostakin selvitään. TIEDOKSI!

Jk 2. Selostin eksälle puhelimessa, et elän nykyään siivousnatsin kanssa. Mies marmattaa mulle  poikien sotkuista jne.
Ex-mies purskahti nauruun ja sanoi et "ihan oikein sulle"!

jk3. Sen lisäksi, että ostin vihreän parka-takin, niin eilen ostin kaverilta käyttämättömän mustan villakangastakin. Maksoin peräti 12e.
Täytyy kuvata joku päivä takkicollection.
JA vinkkejä, mistä saisin ihanan muhkean leopardiprinttihuivin? (Muotikoordinaattori teki sen taas!)

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Happy planner

Kaikkihan tietää et olen mega-aikaansaava askartelija. No en ole yhtään.

Siitä huolimatta intouduin ostamaan Happy plannerin. Kalenterin, jota itse askarrellaan. Pikkiriikkisiä numero- ja kuukausitarroja liimaillaan sivuille ja noin. Saa siis kalenterinsa aloittaa mistä kuukaudesta itse tahtoo.
Inspiroivia tarroja. Ihania värejä.

Ajatus oli, että kun on kaunis kalenteri, niin musta tulee luova. Ja tehokas.
Liimailen tyhjille sivuille inspiroivia kuvia hiuksista ja vaatteista ja ja...(häistä)
Erityisen tärkeää oli se, että kirjaan sinne ylös blogiajatukset. Se on jännä, että ideoita on, mutta ne unohtuu.
Nyt on unohtunut kalenterin hyötykäyttö.

Tänään kaivoin esiin kaikki tarpeet ja aloin näpertämään. Onhan se tosi kivaa puuhaa.







Plannerini ostin Korson aseman puodista eli täältä. Klik.

Vähäeleisen seksikäs pukine

Koska elämäni on silkkaa matalalentoa, niin on moni asia jäänyt kertomatta.

-Perjantaina ostimme uuden tila-auton. Ihanaa kun on "uusi" ehjä auto. Jännittävää on se, että tämä taisi olla meidän ensimmäinen yhteinen ostos. Eikun joo, on meillä pallogrilli hankittu myös yhdessä. Huh!

-Tarkkasilmäiset ehkä ovat jo huomanneet, että  Nti Sutkautuksen kanssa kävin shoppailemassa ja ostin elämäni ekan parkatakin. Tuo muotikoordinaattoreiden huippu vannoo raitapaitojen ja vihreiden parkatakkien nimeen ja kun tässä melko tasan viisi vuotta on ollut vaikutukselle alttiina, niin näin siinä sitten kävi. Takki on vielä kassissa piilossa, kun en kehtaa kaivaa sitä esiin. Tää tyypillinen "jos koko ajan valitat rahapulaa, niin miksi ostat uuden takin."

-Eilen kävin kampaajalla siistimässä hiuksia, joita yritän kasvattaa (Rva Kepposen esimerkkinä ollessa). Hiukset myös värjättiin punaisiksi.
Laitoin faceen ennen ja jälkeen kuvat, ja mies luuli ennen kuvaa tuoreemmaksi. Miehet on törkeän sokeita. NO, en pahastu asiasta. Onhan se kiva olla aina vaan upea toisen mielestä.

-Maanantaina vein poikien tavarat vanhaan kotiin. Siellä eksän nyksä heti lykkäs vauvan mun syliin ja pitkäksi aikaa jäin sille sitten lässyttämään. Suloinen vauva, joka on pakko myöntää, koska näyttää samalta kuin mun kaksi nuorinta näytti vauvana.
Nyksä kertoili vauvahaasteista. Vauva ei suostu olemaan liikkuvissa rattaissa ja kirkuu autossakin. Olin empaattinen. (ja vähän tietty vahingoniloinen)
Ei käy kateeksi. Mä saan tosta vauvasta parhaat puolet eli sen, et joskus käyn nuuhkimassa ja  ihailemassa. Ja sitten saan POISTUA!

- Lumenen Lähde niminen "raikastava ja virkistävä" kasvosuihke ilahduttaa laiskaa ihmistä. Tilasin kesällä Bette boxia, jossa tuli kaikki uutuuksia testiin. Nauroin tolle suihkeelle, et onpas turhake. Mut niin on kiva käydä kasvojaan suihkimassa välillä.

-Luin Puoliksen kommenttia jossain "vähäeleisen seksikkäästä pukeutumisesta" Jäin miettimään, mikä mulle on se asu. Ja tadaa, se on farkut ja v-aukkoinen valkoinen t-paita.
Kriisiä pukkaa siinä, ettei mulle enää mahdu sellaiset farkut, joihin yhdistää t-paita ja näyttää upealta.
Mun pitää keksiä uusi vähäeleisen seksikäs pukine. Kun joskushan sille olisi käyttöä,

tiistai 29. elokuuta 2017

Draamaa treffirintamalla

Eilen kahviteltiin ja shoppailtiin Nti Sutkautuksen kanssa. Kahvittelun lomassa juteltiin viimeisimpiä kuulumisia liittyen mm. Tarun tuleviin lounastreffeihin miehen kanssa.
Tämä tarina on näitä "maailma on superpieni"-juttuja. Kun mulla on siis muutama läheinen ystävä, niin millä todennäköisyydellä Taru menee treffeille mun toisen ystävän aka.tinderöitsijäystävän ex-aviomiehen kanssa?
Tästä oli tulla draama tässä jossain kohtaa, kun Taru vitsillä kysyi että tunnenko tän ja tän nimistä miestä mun kylältä. Aika kiusallisen nopeasti tajusin, että "tunnen". En siis tunne, mutta tiedän. Päätin olla Tarulle kertomatta totuutta, koska tälle ex-vaimolle asia oli ok myös.
Piti miettiä pikaiseen et kerronko, jonka johdosta  Taru kuitenkin peruis treffit, mikä olisi tylsää
Jos olisin tiennyt miehestä jotain kamalaa, olisin kertonut. Mut ei. Ok mies. Joskus vaan tulee niitä eroja.
Ja kuten totesin, niin kaikki me ollaan jonkun eksiä. Et jos alkais aina kartottaan, kuka tuntee ja kenet, niin ei sais tapailla ketään.

Tähän aiheeseen liittyen. Tarulle tulee kylään joku koiratyyppi tänään. Mä olen tapaillut sen koiratyypin veljeä pari vuotta sitten. (Ketä mä en olis tapaillut?)


Nyt mä menen työmenoon ja kampaajalle. Palaan asiaan pian!