maanantai 28. lokakuuta 2019

Oletko Heidi vai Oskari?

Apua, mihin tämä aika juoksee? Siis ihan oikeasti mä haluaisin kirjoittaa joka päivä, mutta joku aina menee pieleen. On mulla luonnoksia tuolla, mutta vihaan jokaista kirjoittamaani sanaa ja ne jää sitten kesken.
Sit täällähän on koko ajan joku lapsi tai nuori tai aikuinen lähistöllä. Ei pysty kirjoittaan ihminen silloin.

Mutta hei, katsoin Ensitreffit alttarilla ja niin sain ahistuksen Heidin ja Oskarin väännöistä. Tää Heidihän koko ajan painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Koko ajan pitää jakaa ajatuksia ja olla avaamassa sydäntään, että mikä vaivaa nyt ja entäs nyt ja mitä sä nyt ajattelet. Ja Oskari vetää hyvin mykkää linjaa, joka varmaan ajaa hulluksi joo sekin.

Mietin kaverpiiriäni, että kumpia ne on? Parista tiedän faktana, että heti jos yhtään mikään hiertää, niin pitää samantien keskustella ja ruotia kaikki auki. Itsestäni tiedän olevani Oskari. Jos yhtään mua yrittää saada ruotimaan mitään silloin kun en halua, niin musta tulee kivimuuri. Siis niin hiljainen ettei rajaa. Poikkeuksena reilu viikko sitten...
 Mies halus kotiin tullessaan autossa jostain asiasta puhua. Ei mikään iso juttu, mutta ehkä ärsyttävä. Ilmoitin olevani tosi kipeä ja nyt en kyllä yhtään jaksa, eli anna olla. No antoiko? Yritin uudestaan sanoa, että koska olen kipeä niin en vaan jaksa mitään, eli oo hiljaa.
 NO, tultiin kotiin. Seurassa oli esikoinen ja naapurin mies. Mies aloitti uudestaan. Sanoin aika nätisti taas et Not now please, olen kipeä ja haluan lähinnä kuolla. Uskoiko mies? No ei. Lopputulema oli se, että huusin että nyt vittu pää kii mä en jaksa ja haluan vittu pois täältä. About suora lainaus.
 Naapuri oli että ei hätää, mä halaan sua. Mä kirkaisin että VITTU näpit irti jokainen ja kukaan ei koske tai puhu mulle.

Että repikää siitä. Saisko vain olla rauhassa kipeä Oskari? ( Ei aavistustakaan mikä oli se juttu mistä pimahdin. Se ei ollut iso juttu tai mitään. En vaan kipeänä jaksanut setviä)

Yksi ystäväni on tällainen ruotija ja olkoon vaan, mutta kun on vähän liikaa sit ruotimassa mun juttuja. Ja etenkin JUST NYT olen niin raivona siitä, että pää hajoaa. Häntä kiinnostaa liikaa mun parisuhde ja jos haistaa pienenkin epäsovun poikasen, niin on heti NIIIN huolissaan ja HÄN ainakin olisi pahoilla mielin ja jopa äkäinen jos olis minä, mutta "en ole, kunhan nyt sanon vaan mielipiteeni". Mä en tykkää toisten kumppaneiden tai parisuhteiden arvostelusta yhtään. Piste.

Asia on selvitetty jne mutta kaverin avautumisen takia mulla on paha mieli. On sellainen olo että selän takana kuiskitaan ja blaa blaa.
Juttu itsessään ei ollut iso. Snadi mustasukkaisuusvinoilu ehkä lähimpänä totuutta.
Mulle siis akkiä käsitelty juttu, ei iso, mutta sit painaa kaverin voivottelu.

Alan ehkä erakoksi.


Ja niin, Olen siis Oskari, joka ei koskaan halua käsitellä asioita heti, vaan vasta kun on rauhoittunut ja miettinyt. Sit jos joku heti haluaa selvittää, niin hajoan kappaleiksi.



torstai 10. lokakuuta 2019

Lahjomalla positiiviseksi!

Päivät valuu eteenpäin. Ei juuri muuta kommentoitavaa. (Mies vitsaili töihin lähtiessään, että tehän voitte vaikka viedä roskat, niin on jotain äksöniä päivässä.)

Yksi kiva juttu sentään. Meillä yökyläili miehen nuorin tytär yhden yön. Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Saunottiin ja puhuttiin syvällisiä ja kepeitä. Selattiin sen Tinderiä ja naurettiin hervottomana. Huomattiin, et meillä on sama miesmaku. Sain klikkailla tytön puolesta ja aikaansain monia mätsejä :D
Tyttö sanoi, että mun kanssa on niin helppo jutella, että tuntuu kuin puhuis kaverille. Olen tästä kovin otettu. Samat välithän mulla on miehen vanhempaan tyttäreen. Puidaan miesjuttuja sun muita. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta on se vaan mahtavaa saada uusia hyviä tyyppejä elämään.

Lapsiluku talossa lisääntyi. Naurattaa puhua kaikki jutut kahdesti. Suomeksi ja englanniksi. Lapset leikkii ja puhua pulputtaa välittämättä siitä ettei toinen ehkä tajua mitään. Metafora parisuhteelle?

Ainiin, mun velihän seurustelee miehen ex-vaimon siskon kanssa. Viikonloppuna tapasin lasten synttäreillä tän ex-vaimon. Nyt olen tavannut kaikki kolme!!! :D Mä olin vähän pettynyt, että eksä vaikuttu hiljaiselta ja huumorintajuttomalta. Olisin mielelläni vitsaillut aiheesta, mutta ei ollut sit tilaisuutta, kun toinen vetäytyi. Mikä sääli!

Yhdelle ystävälleni olen julman kateellinen. Se on hulannut ja raivokävellyt jokusen viikon ja vyötäröstä on kadonnut 10 senttiä! Mä hulaan jonkin verran, mutta en riittävästi. Raivo tai muille kävelyille en ole päässyt tai ehtinyt.
Vähän alkaa ketuttaa tää vapaa-ajan puute. Huomenna olen vapaa 2h ja se on ainoa vapaa seitsemään viikkoon. Hahahhahahh!

Kahden viikon kuluttua täytän 49 ja mietin että tällai ne mun parhaan vuodet sit vierii.

jk. Olen varmaan maininnut että keskimmäistä yritän kannustaa ja lahjoa positiiviseen ajatteluun. (Lahjomalla positiiviseksi. Uusi bestseller)
Eilen liikutti pojan vitutus maksimus viesti. Tai ei, se viesti ei liikuttanut, mutta sen jälkeen tullut "Olen tietoinen siitä ole positiivinen-asiasta, mutta on se taas niin vaikeaa".
 Aistin viestistä yrittämistä!


jk. Hei se broileri-nuudelipelti, josta kirjoitin, oli älyttömän hyvää ja helppoa. Eli keitetyt nuudelit pellille, päälle marinoituja kanapihvejä ja marinadi kostukkeeksi, kirsikkatomaatteja. Uunissa n 25min. Fetaa annoksen päälle.