lauantai 28. lokakuuta 2017

Purkaus

Ammattibloggaajan taakka on raskas. Pitäisi keksiä kiehtovia faktoja valitsemistaan kategorioista.

Nyt ymppään kuvina.

Lahjakynttiläjuttuja ja kukkia.


Loistava Niveatesteri, joka ensi käytöllä vakuutti, että tämä tuote on saatava. Iho hehkui ja tasottui tsuih vaan.



Eilen oli raskas päivä kyllä. Mulla tuli "romahus" ja hieman traagisena ylireagoin.
Ystävä oli kahvilla ja pariin otteeseen marmatti mun kuopuksesta, joka on suuna päänä. (Oli taas käymässä mun VAPAAVIIKOLLA)
Sit siihen kun yhdisti hoitolapsen mekkalan, niin ystävä totes että tällaisina hetkinä on ihana mennä tyhjään hiljaiseen kotiin.
Aloin hirveellä kolinalla siivoon keittiöö ja mesoamaan että lakkaan kutsumasta vieraita kotiini ettei kukaan vaan v...tu joudu kärsimään mun v.. elämästä jne.

Kaveri käveli ovesta ulos.

Asia on sovittu toki.

Mies näki et mulla oli joku vialla ja oakotti puhumaan. Vihaan puhua tunnekuohussa, koska silloin itken. No itkin ja puhuin ha uuvuin.
Voin sanoa et terapiaan mua ei sais. Hitto psykoterapia tappais mut.
😁

No. Tänään samainen ystävä ja naapurin mies tulee meille iltaa istumaan.

Mut oli raskasta. Minä kun en riitele ystävien kanssa.
Nyt vaan osui arkaan paikkaan.
 Mies sadatta kertaa taas sanoi ettei mun tarvitse hänen takiaan syyllistyä tästä mun elämän härdellistä. Et kaikki on hyvin.

Huuuuh. Vuodatus.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

47 on uusi 40

Hyvää syntymäpäivää minulle!
Lahjaksi sain näköjään ensilumen.

Mä syntymäpäivänä aina toivon, että musta tuntuisi jotenkin erilaiselta. Mutta ei kyllä. Yritän tehdä päivästä oikein hyvän. Yritän vuodestakin tehdä hyvän. Kehittyä ihmisenä ja ja ja...
Mun paras lahja mulle oli kolme miinuskiloa. Ja se, että olen tykännyt syödä terveellisesti ja hyvin. Tätä aion jatkaa.

Mies oli korttiin kirjoittanut kauniisti. En tiennyt elämäni runollisen miehen kanssa.

"Välillä monet ajatukset
täyttävät pääni, mutta
pinnalla siellä olet sinä,
sinun päiväsi ja sinä."

Tämä ei ollut ammattibloggaus, vaikka kirjoitin sen "blogihuivi" kaulassa, kylpytakki päällä.

Unmet expectations

Unmet expectations.
 Kaveri lähetti linkin todella kiinnostavaan juttuun, jossa tuo edellinen sanapari mainittiin hiljaiseksi avioliiton tappajaksi.
 Kirjoittaja oli mies, joka jo lyhyen avioliiton jälkeen törmäsi tähän.
Se on sitä, kun tulee töistä kotiin ja odottaa puolison tehneen ruoan valmiiksi ja istutaan hyvin käyttäytyvän jälkikasvun kanssa päivälliselle juttelemaan mukavia. Päivällisen jälkeen lähdetään perheen kanssa ulkoilemaan auringonpaisteeseen sillä aikaan kun hovimestari siivoaa sotkut.

Todellisuus on sitä, kun tulee kotiin, kukaan ei ole tehnyt ruokaa, kaapissa ei ole ruokaa, josta tehdä päivällistä. Lapset kiukkuaa ja illalla istutaan kumppanin kamssa voipuneina eikä kukaan siivoa keittiötä.

Sit blaa blaa blaa jotain ja ohje oli että älä odota mitään, go with the flow.

Silmiäavaavaa. Sehän se "elämän pettymys" on. Odottaa jotain mitä ei koskaan saa.
Niin tuttua mulle. Mun perhe-elämä haaveet on amerikkalaisista perhe-elokuvista suoraan. Voitte kuvitella, että meillä ei sellaista ole.
Päivällisten toivon olevan mukavia hetkiä, joissa kaikki puhuu vuorotellen, vitsaillaan ja nauretaan paljon.
Tosiasiassa joku aina mölisee jotain jonkun toisen päälle, mies istuu hiljaa ja mä mulkoilen poikia käyttäytymään.
Lopulta kuopus huutaa "Mulkku" veljelleen, joka ärsyttää.

Go with the flow siis.

Jk. Kirjoitin tämän postauksen kylpytakissa. Bloggaaja huivi ei ollut kaulassa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Ammattibloggaaja

Olin säihkyvän muotikoordinaattorin kanssa huikentelevaisella kahvi/shoppailuretkellä. Löysin himoitsemani huivin (kukaan ei muistuta että olin ostoslakossa vuoden loppuun), joten tästä tämä ammattilaisuus alkaa.
 Se bloggaaja, jonka blogista huivin löysin, on ammattilainen. Juuri osui silmiin teksti, jossa hän kertoi kirjoittavansa yhden parisuhde, yhden perhe, yhden koti ja ruoka, yhden muoti ja yhden "yhteiskunnallisen" aiheen viikossa.
Huhhuh.

Mistä mä kirjoitan?
Yksi "olen laihiksella", yhden "tarvitsen terapiaa", yhden "uusperhe", yhden "mul oli hauskat sinkkuvuodet" ja yhden "taloudelliskatsauksen" viikossa.
 Saatte toivoa!

Taloudelliskatsaus: Kävin hyvin taloudellisen yh-insinööriystävän kanssa eilen Tokmannilla. Opin et hän ostaa ruoat Tokmannilta, Lidlistä ja Cittarin euron päiviltä.
Kopioin!!!

Muoti/ammattibloggauskatsaus:




sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ihanaa syysloma loppui, ihanaa rauhallinen viikko alkoi, ihanaa kun ruokavaliolla on mukava olla ja ihanaa, kun tänään menen Zaraan metsästämään attitudehuivia muotikoordinaattori- Tarun ( Aka Elisa) kanssa.

Tämän viikon aion olla positiivinen, aurinkoinen ja kiinnostava. Ja ahkera. Ennenkaikkea luova.

Kattokaa nyt. Ihana. Pakkohan ihmisen on muuttua esim. Ammattibloggaajaksi, jos on tuollainen huivi. Grrr...

Kun isä pianon osti

Mies ihmettelee mun hinkua ostella asioita. Hän kun karttelee kauppoja ja ostoksia.
 Eilen tulin Ikeasta kotiin (lakana, pari sisustustyynyä), niin miehen kyssäri "arvaa mitä ostin", yllätti. Vastaus yllätti enemmän. "Mä ostin pianon."
 Niin, meille tulee piano. Olohuone ei ole suuri ja hieman saa miettiä ja pyörittää, et saadaan uusi pikkujutska mahtumaan. Mut sitten meillä on kulttuurikoti 😁

Tänään oli ihana päivä. Söin ekan kerran tällä viikolla muuta kuin kanaa tai kalaa pelkästään. Paistoin suippopaprikaa ja lehtikaalia lisukkeeksi.
Askeesin jälkeen se oli loistava ateria. Suosittelen kokeilemaan.

Mutta mikä parasta. Huomenna alkaa arki. Olen jo kuoliaaksi kyllästynyt tähän lomaan.
Ma ti ke on paljon työajoa, mikä on ihanaa. Menoa. Ei kotona istumista.
Toivon myös kivoja seikkailuja.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Ärsyttävät etäisät. Etä-isät.

Mulla on suuri kunnia seurata vieressä deittailua. Olen oppinut ensin inhoamaan tyttöjen isejä ja sittemmin isejä, jotka näkevät lapsiaan joka toinen viikonloppu.
 Siis oikeasti. Ne on hermoille käyviä. "Aina kun lapsi on mulla, en voi puhua, viestiä, hengittää ollenkaan, kun mä vaan elän mun lapselle. Me koko ajan nautitaan toistemme seurasta ja puuhaillaan ja seikkaillaan ja jutellaan ja ollaan kylkikyljessä, ettei mulla nyt vaan ole aikaa muulle."
Aika lailla suoria lainauksia monesta eri miehestä.
Vielä pahempia on kyllä tyttöjen viikko viikko isät. Ne on koko ajan tuollaisia.
 Millä todennäköisyydellä noi miehet pariutuu?

Oikeasti mua ärsyttää tuo siksi, etten osaa olla tollanen. Mä vaan en koko aikaa nauti ja puuhaa ja omistaudu. Lapset kyllä vie mun ajan ja huomion aika tehokkaasti ilman sitäkin.
Mun ja lauman kanssa voi olla aika vaikeaa elää, kun miettii.
 Mies totesi mun olleen tällä viikolla etäinen. Mä sanoin hänen olleen sellainen itse. "Milloin mä voisin sulle jutella kun koko ajan joku pojista puhuu sulle tai hoitotyttö säätää jotain. Mut on kasvatettu olemaan keskeyttämättä muita, joten täällä ei voi puhua."
No. Sitten ollaan etäisiä 😂

Lauantai-iltana meillä oli taas ruoka ja peli-ilta kaverin ja lastensa kanssa.
Päivällä mun keskimmäinen meni kamun tytön kotiin leipomaan jälkkärit. Isoimmat teki meille täällä pitsat.
Syötiin ja meluttiin. Puoli yhteen yöllä pelattiin pictionarya ja pokeria.
Vähän ärsytti kyl tää kehokuuri 😀 Söin pelkkää kanaa.
Onneksi kaveri on Cambridge-dietillä, joten söi askeettisesti myös.
Mies vähän kyseenalaisti meidän kuurit. Hänen puolesta saisin painaa vaik 100kiloa. Hetken mietin, josko söisinkin vain suklaata tulevat vuodet.
Ei. Torstaina täytän 47v enkä vielä ole valmis luovuttamaan.

torstai 19. lokakuuta 2017

En tajua muodista mtn

Nauratti kun luin uusinta Elleä. Kiva tällanen uus trendi. Niin cool.
Mut otetaanpa tavallinen persjalkainen lähiömama ja laitetaan päälle poolo, mekko, farkut ja lenkkarit. Nauraisko kukaan vai näkiskö kaikki muotilehtu copy-catin trendikkyyden?
Testiin joku päivä.

Ensitreffit ja kehokuuri

Mitä viihdettä tuo Ensitreffit alttarille.
Nainen: onpa tuolla uso lehmä, katso miten iso lehmä. Onko se susta iso?
Mies: joo on se.
Nainen: mikset sitten reagoi? Reagoi mun puheisiin kun puhun sulle!!

Mä muuten tajusin miksi tuokin ärhäkkä nainen on ollut yhdeksän vuotta sinkku.
Jos mä kiukkuaisin aina kun tuntuu ettei mua Kuunnella ja reagoida asianmukaisesti, niin kiukkuisin aika usein.
 Ja käsi sydämellä, kuin moni aina kuuntelee ja ihastelee kun mies puhuu 😀

Mulle on iskenyt syksy. Lähinnä tekisi mieli möllöttää ja katsoa telkkaria.
Sen sijaan aloitin vanhan tutun kehokuuriin. Syön aika askeettisesti, mutta olo hyvä ja virkeä. Epämääräisen levoton ja keskittymiskyvytön, mutta hyvällä tavalla.
 Tavoitteena saada hyvä olo ja kapeampi kroppa. Jotta löydän taas ne ääriviivani 😂

Kauhukuvastoa
Minä 2v sit on tuo hoikahko ja minä tänään. Nyyh.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Päivä, jona herää PAHALLA tuulella

Mä olen pitkään osannut saadaa itseni aika helposti hyväntuulikseksi, enkä liikaa ole välittänyt mielialoista. Tänään en kuitenkaan jaksa  edes yrittää
Vihaan lomaa, vihaan lapsiviikkoa, vihaan sitä etten saa nukkua, vihaan sitä et olen muuttunut läskiksi isolla ällällä.
Hyvä alku aamulla siis.

Heräsin nälkäisenä kaiken lisäksi. Mikä pahinta, olin päättänyt aloittaa kehokuurin ja sekin ketutti et sain syödä paistettua suoltaonta munakasta aamiaiseksi.
Sit kuopus aloitti vinkuvonkukitinän jne

Nyt on semirauha maassa. Kuopus sai luvan tehdä omenakaurapaistosta (kiitos tubaaja miisas) ja pääsee kaverille yökyläänkin. On siis tiedossa edes yksi helppo ilta :D

Lounaaksi söin paistettua kanaa tuliseksi maustettuna. Ei muuta. Toivon saavani saman moodin päälle kun vuosia sitten ekalla kehokuurilla. Ruoka menetti merkityksensä ja virtaa oli ihan hirmuisesti. Ja se laihtuminen...

Eilen tajusin, että mikään herkku ei  ole niin hyvää, että se on tän läskeyden arvoista. Toi itseinho on kuvottavaa. En halua suhtautua itseeni näin. Ansaitsen enemmän ja parempaa. Kiitos vaan.

Olen ollut niin ärtynyt, etten edes pyörtynyt onnesta kun yksi todella kaukainen tindertyyppi aloitti viestittään. Annoin kauniit pakit, mutta tarjous pysyy kuulemma voimassa. Niin haluaisi minut tavata. Just.
Se miksi pitäisi pyörtyä on se, et se tyyppi on naurettavan ja ällistyttävän komea. Siis ihan koomisen komea. Kuvissa upea ja livenä tyrmäävä. Muistan elävästi, kun olin sen seurassa alussa hengästynyt. :D
Noloa kertoa ja noloa myöntää.
NO, nyt ei siis heilauta minnekään.  Vähän ärsyttää itseasiassa. Ja samalla liikuttaa kun tyyppi sanoo et "kiva kun muistat mut vielä kuitenkin".
Nauratti, kun se lähetti itsestään sixpack-kuvan. Mietin et voiko ällistyttävän komeatkin olla epävarmoja ja haluta kehuja random-naisilta.

Tekisi mieli  deletoida tää tarina, mutta jääköön itselle muistiin et tällaisiakin aikoja olen elänyt.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Jos aamulla himoitsee kuumaa kahvia ja Pågenin Sub-leipää, mutta joutuu tekemään smoothien, koska rahkan päivämäärä lopussa, niin voiko aamu alkaa hyvin?
No voi tietysti.
Alan kyllä kallistua siihen, että smoothie on hyvä juoma vain kesällä. Nyt on kylmä!

Yritän ateria kerrallaan tehdä hyviä valintoja saadakseni olon hyväksi ja painon alemmaksi. Eilenkin kaikki ateriat oli herkullisen hyviä ja monipuolisia ja terveellisiä. Mutta mistä se Pandan valkosuklaalevy mun käteen ilmestyi illalla?
Miten kummassa pääsen karkista eroon taas kokonaan?

Tänään pitää ostaa leivosherkkua, kun kaveri tulee tänne miehen synttärikahveille käymään.

Yritä tässä sitten. 

Mut nyt päätin lopettaa voivottelun. Onhan elämässä muutakin. 

Mun puuska alkoi uudestaan, mutta lievempänä. Ostin rautakaupasta kalkkimaalia lipastoa varten plus uudet vetimet. Hommaa en vielä aloittanut kuitenkaan.
Sain idiksen vessojen raivaukseenkin. Tyhjensin "pääwc:n" mun tavaroista ja vein ne toiseen vessaan, missä enemmän kaappeja ja hyvät meikkausvalot. 
"Käyttövessa" oli niin täynnä kamaa, että oli aina sotkuista.
Nyt joudun harrastamaan liikuntaa, kun joudun yläkertaan kiipeämään meikkieni perään. Näinköhän loppuu meikkaaminen 😀

Mitäköhän mä seuraavaksi keksin tehdä?

Iloa viikonloppuun kaikille!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Terveysruokakohtaus

Puoli tuntia luppoaikaa. Pilkoin juurekset iltaruokaa varten.
Kaivoin vihanneslaatikosta loputkin juurekset ja pilkoin sosekeittoa varten.
 Tänään syödään uunijuurekset fetan (ja lihapullien) kanssa ja huomenna sosekeitto kreikkalaisen feta-pinaattipasteijan kanssa.
Pasteijat ostin tänään kreikkalaiselta herrasmieheltä.

Mulla on hirmuinen nälkä.


Ilman tätä (tuotetta) en voisi elää!

Aah tätä onnen määrää. En ole koskaan tajunnut miten ilman jotain must-tuotetta ei tule toimeen, mutta nyt tajuan.
Tämä suihke, jolla peitetään juurikasvu on kosmetiikkakeijun  lahja minulle, joka yrittää harventaa kampaamokäyntejä.
Tsuih, suihkautus  ja harmaat on piilossa.


Ensitreffit alttarilla ohjelma on taas saanut miettimään kuinka haastavaa voi olla lykätä kaksi aikuista ihmistä yhteen.
Ihmiset on kyllä niin jymähtäneitä omiin tapoihinsa, eikä yhtään kyetä joustamaan omista jutuista.
Kaverilta tuli aamulla viesti juuri tuohon ohjelmaan liittyen. Sympattiin noita miehiä, kun naiset on niin nuivia ja juuttuneita. Jopa pyöräilevä rahkansyöjä alkoi saada säälipisteitä. Kaveri totesi naisista "Joo siinähän sisustelevat kämppiään lattiasta kattoon maailman tappiin asti."

Mietittiin millainen se ohjelma olisi, jos mukana olis 40+ naisia, joilla monta lasta.
Näkyisikö vähemmän viimeisen päälle sommiteltuja koteja ja enemmän ääntä?

Mies jutteli mun keskimmäisen pojan kanssa la yönä toista tuntia syvällisiä. Mä olin yläkerrassa nukkumassa, mutta jäin salakuuntelemaan puheita. Mies kertoi mm siitä kuinka ehti asua yksin ja oli rauhallista ja sai tehdä ja mennä vapaasti. Sitten "tapasin teidän äidin ja sain teidät kaupan päälle plus äidin työn. Nyt on ääntä ja melua ja tappelua, mutta olen onnellinen. Tämä on Elämää! Yksin oli välillä aika tylsää. Mä tykkään teistä. Olette hyviä tyyppejä."

Näin vapauduin pahimmista uusperheangsteista!

Eksää näin sunnuntaina. Hän naureskeli että elämä pyörii vauvan ympärillä. Ei ole omaa aikaa eikä omia proggiksia eikä ole aikuista aikaa.
Olin osanottava ja vähän huvittunut. Ei käy kateeksi.
Ei mullakaan ole liikaa omaa aikaa mutta saanpa nukkua 😂 Ja syödä rauhassa. Muistatteko sen, kun lapsi herää aina, kun haluaa syödä yksin ja rauhassa?

perjantai 6. lokakuuta 2017

Syyllistyjä, epävarma ja monin muin tavoin hankala

Olinkohan eilen hieman jyrkkäsanainen puheissani  suhteesta ja uusperheilystä, mietin vaan.
 Kuten Tarulle vastasin kommenttiosastolla  "on se outoa et näin helposti solahti asumaan yhdessä tosta vaan. Aika lyhyellä koejalla vielä. Mut yhdessäasumista ei voi harjoitella etukäteen. Vaikka kuinka näkisi toista asumatta yhdessä, niin totuus paljastuu vasta kun asuu samassa kodissa
Muahan tavallaan ei  ole mikään yllättänyt. Kuitenkaan. Helpommin mennyt kuin kuvitellut ja sehän ei ole yllätys et "olen suhteessa niin huono" omasta mielestäni. Siis riittämätön. Joku outo standardi mulla."

Muistan kun toissakeväänä seisoin entisen kodin pihalla ja itkin ja "kiljuin" eksälle, etten koskaan enää halua olla suhteessa tai asua kenenkään kanssa, koska olen huono parisuhteessa, marttyyri, syyllistyjä, epävarma ja monin muin tavoin hankala". Eksä siinä sitten kehui ja kannusti, mutta mä vaan volisin.

Mistä nää ajatukset tulee? Omasta päästä joo, mutta miksi?
En haluaisi näitä vanhoja kaavoja raahata uuteen juttuun mukanani ja fakta on et ihmisenä en kehity IKINÄ, jos nyt eroisin sen takia, että on helpompaa olla yksin ja HOITAA kaikki yksin.
Pöljä minä!

Ja koska olen ristiriitainen hahmo, niin on hyvin luontevaa sanoa miehelle vilpittömän tosissaan että "onko vaikeaa rakastaa ihmistä joka on näin ihana"? ( EI ole. On kuulemma  oikein helppo rakastaa)

Huomenna kehityn ihmisenä ja jätän kaikki lapset miehen hoiviin, kun päiväksi menen kouluttautumaan. En aio kiitellä liian vuolaasti, enkä syyllistyä kun "aiheutan vaivaa". Enkä lahjo. Pidän vain päivänselvänä, että voin poistua kotoani. :D
Koska mulla on maailman parhain ja rakkain sisko, niin sepäs lähetti mulle kortin, joka nauratti, itketti ja piristi!!!!

torstai 5. lokakuuta 2017

Angstaan kaikesta

Uusi suosikkiruoka, josta kiittäminen ystävää. Sitä sun tätä paistetaan pannussa, joukkoon riisiä, päälle fetaa. Kyllä on hyvää ja terveellistä.
Toki voin lisätä, että paistettu Kreikasta tuodussa oliiviöljyssä. Lautasellani paistaa aurinko.

Vaikka en ole maailman fanaattisin matkailija, niin haaveilen isosti toukokuulle aiotusta Kreikanmatkasta.
Nähtäväksi jää onko se häämatka vai matka. Tärkeintä lämpö ja loma ja rauha.

Tällä hetkellä vähän angstituttaa. Ei mitään vakavaa. Osin todellista, osin hormonaalista ja osin vaan dramatiikkaa.
Mua hieman ahistaa uusperheys. Ahistaa sekin, että mä edelleen ja aina vaan koen ettei mulla ole annettavaa parisuhteessa. Ahistaa mun syyllistymisetaipumus. Eilen syyllistyin siitä, että mies on väsynyt ja kaipaa lomaa. Vasta tänään tajusin, ettei miehen yrittäjyys ja lomattomuus ole mun syy tai ansio.
Ahistaa, et mulla on paljon hommaa kotona ja arjessa, mutta miehellä ei. Mies vähän angstaa sitä et elämä on työ, päivällinen ja tv:n katsominen.

Mä ihan oikeasti välillä toivon et asuisin "yksin".

Saako valittaa tällaista? Saa kai.


Pari päivää sitten marisin tätä siskolle ja vahingossa itkin. Sit kyläilin toisella uusperheellisellä ystävällä ja molemmat vähän itkettiin.
Molemmilla sama angsti. Kun taloudessa on lähinnä "mun lapset", niin hommat ei vaan jakaannu tasaisesti. Mieskin totes yksi päivä et mä oon kiireisempi koska mulla on lapset.

No kun vähän sitten maristiin niin illalla oli kivaa ja hyvä olo kaikin puolin.
Mutta...

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Random vinkit halpaan eloon :D

Ihan kuulkaas random taloudellisvinkkejä tulin tänne jakamaan.

Eilen latasin kännykkään taas K-ruoka mobiilisoveuksen. Sain liittymisedun pluskaupan omat edut puhelimeen. Hain kaupasta kolme pakettia kahvia, travel suklaalevyn, ison oivariinin ja koskenlaskijajuuston. Hinnaksi tuli 3e.

Tein äsken lounaaksi ison smoothien. Yhden satsin laitoin minitermariin, niin saan iltapäivämenossa hyvän välipalan. (Ja olenhan huomenna laiha)

Esikoinen toivoi uutta hupparia, kun kaikki paitsi yksi liian pieniä. Kävin kirpparilla aamulla ja löysin Vansin collegen ja hupparin ja maksoin kai 8e. (Miehelle löysin tosi kivat Conversen varsikengät (ei ne perustennarit) ja pakko oli ostaa.)

Itselle katselin kuvastoista vaatteita ja ups oho muistin olevani ostolakossa. Onneksi muistin.
Pitäisi  ehkä tehdä kuten kaveri. Se ei koskaan osta vaatteita, koska aina väärän kokoinen "enkä halua näin isoja ostaa". Kummasti se pärjää muutamalla sopivalla vaatteella :D

Sitä vaan ihmetteln, et kuin mä ramppaan koko ajan kaupassa, vaikka pakastimen piti olla täynnä ruokaa. Aina joku lisuke tai leipä tai kasvis on loppu. Ärsyttää!

Kotivinkissä oli iso otsikko "Ruokamenot kuriin".
1 Katso kaappeihin
2. Kurkkaa kaupan alahyllylle
3.Pakasta juustoa
4. Lihapullat kolmella tavalla
5. Kananmunaa puuroon
6. Jatka tähteitä

Jo oli vinkit.
Voisko joku tulla jatkaan mun tähteet?

maanantai 2. lokakuuta 2017

Täydellinen naistenlehtihetki

Olin facessa kaipallut jotakuta kylään ja yksi kaveri soitti varoittamatta ovikelloa kysyen "täälläkö sitä kahvia saa"?

Sai. Lounasta.

Olin juuri tekemässä jatketta viikonlopun kasvispaistokselle, jota sitten söimme fetan ja tsatsikin kera.
Kaveri ihan vilpittömän hämmästyneenä katseli siinä ja ihmetteli ääneen, että mulla on ihanassa kannussa ihania kukkia ja vieressä paloi kukkien värinen kynttilä.
"Sulla on jääkaapissa ihan vaan ex tempore vieraalle hyvää ruokaa ja vielä itse tehtyä tsatsikiakin!!!, pöytä kauniina ja hitto vielä tuolejakin maalannut. Sun elämä on kuin naistenlehdestä. Inhoaisin sua, jos en tietäisi tuon olevan vain osatotuus sun elämästä."

Koomisinta tässä oli se, että  kaveri sai tästä samanlaisen puuskan, kuin minä  Korson aseman Hennasta ja hän ajoi samalta istumalta K-rautaan ostamaan kalkkimaalia, koska "en ole maalanut pitkään aikaan".
Ja niin, hän osti minulta minulle turhan lipaston, jonka maalaa.

Jos pitäisin kiitollisuuspäiväkirjaa, niin tämän kirjaisin. Joku osoitti minulle, kuinka hyvää mun elämä on :D

Inhorealisti minä otti kuvan pöydästä kyläilyn päätyttyä. Ei ihan niin siistiä ja blogikaunista.