torstai 12. huhtikuuta 2018

En jaksa välittää ja muita kertomuksia

Mulla on ollut niin kiire, etten ehdi blogata ja mikä pahinta, eilen en ehtinyt juoda edes kahvia.
 Aamupäivällä vein pikkutytön äidilleen stadiin ja sieltä ajoin isomman toimintaterapiaan muualle stadiin. Ajoimme kotiin, syötiin ja juuri kun ajattelin nukkua, niin keskimmäinen tuli käymään. Hän täytti eilen 15 vuotta ja halus HETI mennä tilaamaan pankkikorttia. Ajettiin pankkiin ja käytiin vielä poliisilaitoksella passihommissa.
Kotona rojahdin hetkeksi sohvalle, josta nousin juuri ennen lähtöä, mitä nyt tytön ruokin pikaiseen. Ajettiin taas stadiin, haettiin pikkutyttö, ajettiin hakemaan mies töistä ja tultiin kotiin puoli seiska.
Sit sain kahvia!

Tänään vein miehen töihin ja menin pikkulikkojen kanssa ostoksille. Meille tulee huomenna se ranskalainen vaihtopoika yhdeksi yöksi ja pidetään tortillailta. Piti ostaa tykötarpeet.
Kotona ulkoiltiin pihalla auringossa, tultiin syömään ja sit pikkuisin päikkäreille. Nyt olen syönyt rauhassa, juon kahvia, katson Gren anatomiaa ja näemmä bloggaan. Olen aika rento, mutta luultavasti aika kierroksilla kuitenkin. KOko ajan jotain.

Lauantaina mun hoidokit on kotilomilla ja olisin illan vapaa. Mies haluaa bilistä pelaan tms mutta mä haluan olla kotona, yksin.
Miten sanoa toiselle, että olis kiva tehdä yhdessä jotain pitkästä aikaa, mutta kun en jaksa haluaja viitsi sit kuitenkaan.
Miksi elämä on näin hankalaa?

Jossain lehdessä joku nainen juuri kertoi olevansa sosiaalinen, mutta kaípaavansa omaa tilaa niin paljon, että päätyivät miehen kanssa eri osoitteisiin asumaan, vaikka ovat yhdessä.
 Joka taholta tää ajatus puskee mieleen.

Jos me päädytään eri osoitteisiin, niin se johtuu eri siisteyskäsityksestä. Mies rakastaa siisteyttä ja mä en vaan pysty tai halua elää siten, kuten hänelle olisi ihanteellista. Eipä sillä, että vaatisikaan. Se vaan esim "ahdistuu" kun keittiön pöydällä on kynät ja paperit ja värityskirjat levällään. Mä taas en tajua., miksi ne pitäisi korjata pois, kun kohta niillä kuitenkin taas operoidaan.

Emmä jaksa välittää. :D

Lakkasin välittämästä ruokavalioista ja laihduttamisesta. Sen myötä syön omasta halusta terveellisesti. Mun ikisuosikki palas taas. Kanaa, paistettua suippoparikaa ja lehtikaalia. Sekaan rae tai fetajuustoa.

Välillä pyöräilen. Joskus 20 ja joskus 10 minuuttia. Lankuta ja punnerran. Ulkoisia tuloksia ei ole, mutta en vaan enää välitä siitäkään.

Päivän ilo: löysin olkkariin Torista Vallilan vappukukkia verhot. Mun keittiö ja olkkari on vierekkäin ja tähän asti olkkari ollut verhotta, koska ei vaan voi laittaa eri verhoja vierekkäisiin ikkunoihin.
Muistelen et vuosi sitten löysin juuri näin vapun alla nuo keittiön verhotkin kirpparilta. Olen hyvin tyytyväinen.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

It's hard to be elegant

Kuin vaikeeta voi olla pitää pianon päällys kauniina. Vain kynttilöitä esimerkiksi esillä.
Mistä kaikki sisustustaiturit löytää taidon ja kyvyn siisteyteen ja aistikkuuteen tai mikä lue sana kuvais parhaiten.

Mihin mun päivät menee, jos ei konmarittamiseen?

perjantai 6. huhtikuuta 2018

I can do it all-päivä

Eilen mä sain aikas yllättäin tänne uuden hoitomuksun entisen seuraksi. Kummasti rentoutti rahakriisiä tieto tuplapalkasta. Tiedän rahan kyllä katoavan hetkessä :D

Illalla kun elo oli aika härdelliä kahden eläväisen kanssa, niin kävi taas mielessä, että mihin kummaan mä miestä tarvitsen.
Mies istui nojatuolissa poikkinaisena työpäivän ja flunssan vuoksi ja mä hääräsin ja paimensin ja ruokin jne. Kympiltä sit sammuin kuin saunalyhty.
Tavallaan tämä kaikki olisi yksin helpompaa. Poikkeuksellisesti en syyllistänyt itseäni lisälapsen ottamisesta, mutta ehdin miettiä, että onneksi isompi on viikonloput poissa ja illat niin lyhkäsiä, ettei mies ehdi edes "rasittua".
Kyllä, tämä on vähän kahta eri taloutta tämä elämä. En ehkä osaa muuta.

Kuulostaa negatiivisemmalta kuin on. Ei mua negistytä. Kunhan vain totean. Hymiö.

Tänään meno ollut yllättävän rauhallista, mitä nyt isommalta pieni ahdistusitku. Iltapäivä ja ilta on työmenoa, nyt sitten molempien muksujen kanssa.
Isojen poikien harrastuskuskaukset pitää delegoida jollekin, joka en ole minä.

Nauratti se, et just kun mulla olisi alkanut viikonloppuvapaat niin otin lisä"töitä". Mutta selvästi mua kiinnostaa enemmän taloudellinen turva, kuin vapaa-aika. Raha sinänsä ei kiinnosta, ainoastaan se, että tiedän pärjääväni.

Nyt osa palkasta menee pikkuremppaan. Meidän loman aikana naapuri tulee purkamaan yläaulasta vaatehuoneen ja siihen aulaan tulee sitten hyvin hyvin pieni huone keskimmäiselle pojalle.
Kiva vaan tulla himaan kun vaatehuoneen kamat on levällään ja pitäis hankkia vaatekaappisysteemi kaikelle roinalle ja vaatteille. Huh.
Että rahaa tulee ja sitten menee :D

jk. ennen lomaa pitää käydä ne kaikki läpi ja hankkiutua osasta eroon. Joohan?

jk2. Miksiköhän mä olen näin kauhea tyyppi? Ystävä just totes että ollaan ehkä eron jäljiltä vielä vähän vaiheessa. Ollaan tällaisia riippumattomia ja en tarvitse-miestä vaiheessa jumissa.
Olishan tämä kauhean ilkeää myöntää miehelle. Sorry, en tartte sua.
Tai no, kivahan se on olla yhdessä vapaasta halusta eikä jostain tarpeesta.
Hyvin kyllä eropelko pysyy poissa, kun on näin muka-itsenäinen.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

33 vuotta painon miettimistä

Tänään mietin niinkin hassuja, kuin että olen laihduttanut n. 33 vuotta. Naisen elämä on kyllä älyvapaata!!!
Mä olin ehkä 15-vuotias, kun ihastuin mutsin kirjahyllystä löytyvään Victoria Principalin jumppakirjaan. Mä joka aamu jumppasin parikmmentä minuuttia. Jonkun aikaa huom. Mä teen kaikkea jonkun aikaa.
Siitä asti olen enemmän tai vähemmän koko ajan miettinyt painoa. Nykyisin painan ehkä 30 kiloa enemmän kuin teininä. Että sillä tavalla!

Milloin minä opin?

Nythän mä jo vannoin etten laihduta enää ikinä. Siltikin taas yritän noudattaa fitfarm-ohjeita. Aamulla nauratti itseänikin, kun mietin että ehkei nyt kantsi laihduttaa, kun kuitenkin lihon taas ennen reissua. Että jos laihdutan vasta just ennen matkaa ne pari kiloa, jotka ei näy missään, mutta tuntuu fiiliksessä. KUINKA ...tun tyhmä ihminen voi olla?
 Eli elänpä tässä taas tavallisesti ja nautin elämästä. Mahdollisimman terveesti toki.

Viikon ruoat on taas pohdinnassa.

Eilen oli paneroituja turskafileitä ja muusia
Tänään esikoisen tekemään kanapastaa. Kanasuikaleita ja Creme bonjour yrtti-valkosipulijuttua.(cuisine fraiche) Ne sekoitetaan pastan joukkoon ja kaikki huutaa huraa

Huomenna pekoni-kanttarelipastaa

Perjantaina varmaan pakastepitsapäivä, koska olen itse illan poissa

Viikonloppuna...

Noniin, Marika ja joku ideoimaan please