perjantai 5. lokakuuta 2018

Tiukka paikka

Tänään ollut kiva päivä, kun rakas bestikseni, maakuntamatkailija Tiina istui täällä pitkään kylässä.

Ja siihen se ilo sitten jäikin. Sain ihanan kutsun ylimääräiseen yhtiökokoukseen. Sitä vastiketta tarttis nostaa. Ehdotuksessa oleva summa huimaa päätä. N.170 e kuussa NOUSUA. Plus kaksi kertaa tuo summa pikana. Argh! Kauhu! Itku!
En halua olla aikuinen enkä omistusasuja. :D

Kaksi nuorinta poikaa kyläili ja niille kerroin asiasta. En tiedä miten suhtaudutte rahasta puhumiseen lapsille, minä uskon avoimuuteen.
Pojat oli niin lutusia ja kultasia, että sekin melkein itketti. Kimppahalailtiin onnellisina.
 Pojat suhtautui asiaan näin:

Isompi: Käydään Lidlissä ja Tokmannillakin on hyviä tarjouksia. Tehdään vaikka pitsaa itse, eikä osteta edes pakastepitsoja.
Pienempi: Leivotaan sämpylöitä. Leivotaan herkut itse. Olenkin halunnut leipoa enemmän ja nyt siihen on hyvä syy ja säkin suostut.

Sovittiin että tehdään kiertävä ruokalista ja käydään kaupassa pari kertaa viikossa. Kaikki saa miettiä ruokia.

Junnu sanoi vielä: Onneksi kerroit, niin tiedän etten pyydä sulta koko ajan jotain.

Aloin selailemaan nettiä ja löysin lukuisia kiertäviä ruokalistoja. Poimin sieltä ruoat joita meillä syödään ja sain jo 24 ruokaa valittua. Lisää keksin poikien kanssa.
Näitä käytetään poikaviikoilla. Pojattomilla viikoilla täytyy syödä muuten vain halvalla ja hyvin. Onneksi yleensä syödäänkin.

Kaupassa palkitsin itseni suklaalevyllä kuurista ja kaikesta huolimatta. Jos joskus niin tänään!

Miehelle sanoin., että pakko varmaan ottaa toinen muksu tänne jossain kohtaa. Puhelu loppui lyhyeen . Buahha!

Sellaista härdelliä kuin elämä nyt on, niin tajuan reaktion. Villi veikkaus kuitenkin että kahden kanssa olisi korkeintaan helpompaa. Jossain määrin.

Eilen mies sanoi, että taaperon tultua olen ollut väsyneempi, äkäisempi ja flegumpi. Ei kuulostanut hauskalta.
Tänään mietin, että syy ei ole 2-vuotiaan vaan sen, että ystävä aloitti työt kuuden viikon loman jälkeen, eikä nähdä päivittäin. Näen liian vähän ihmisiä. Olen yksinäisempi.
Asiaan täytyy tehdä muutos.

Mutta nyt alkaa Vain elämää ja otan lasin tai kaksi viiniä. Rakas ihana elämä! Kyllä mä selviän!


3 kommenttia:

Taru kirjoitti...

No totta mooses selviät, sinä jos joku! Halit!

marikan polut kirjoitti...

kylsääselviit!

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Komppaan edellisiä!

Sitä paitsi on ihanaa olla vähän kamala ;) Niin mäkin oon. Luulen, että kaikki ovat jollain tavalla, mutta suurin osa ei vaan kehtaa tunnustaa.