keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Loma on lomittu

Mun loma on lähes lomittu. Tajusin sen äsken, kun luin muiden "jee loma alkaa"-juttuja.
 Mullahan on ollut äärettömä leppoisa kevät, loma alkoi siis leppoisan jakson jälkeen. Tämä loma ei ole poikennut arjesta juurikaan.
Olen nähnyt ystäviä, lukenut, ollut. Kävellyt toki. En ole LOMAILLUT! Olen ollut.

Viime perjantaina oli lomaisin päivä lomasta. Menin Sutkautus-Elisalle yökylään! Syötiin hyvin, juotiin tosi hyvin, mentiin Helsingin yöelämään! Yöllä palattiin, syötiin yöpalaa.
Aamulla hetkku croissant aamiainen ja sittenkin ajoinkin uutena naisena kotiin! TOI oli LOMA!

Nyt alkaa juhannus muille, tavallinen viikonloppu mulle. En sano angstaavani juhlapyhiä, mutta ei ole kaukana siitä.
Alkaa siis viikonloppu! Onneksi saan olla sisällä, onneksi en ole mökillä tai pakotettuna ulos.
Onneksi on pari ystävää kulmilla, joita näen. Ehkä pistämme pystyyn juhlattoman juhannuksen!

Maanantaina talo täyttyy hoitolapsella ja lomituslapsella. Alkaa siis työtyö! Jopa hyvällä fiiliksellä.

Ihanaa kesän juhlaa kaikille. Jospa olis joku tunti, kun ei sada!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Vanha koira ei opi jne.

Just kun luulin, että kykenen muuttumaan, niin en kyllä. Ihan olen vätystelyä jatkanut. Siis oikeesti, kun avaan minkä tahansa kaapin, vaikka vaan poikien vaatekaapin, lannistun täysin. Niin paljon vaatetta, niin paljon kaikkea. Vähintään puolet varmaan pieniä, turhia, käyttämättömiä. Uuvun kun katson, uuvun kun mietin, että ne turhakkeet pitäisi jonnekin kadottaa. Olkoot!
 Feng shui pielessä.

Onneksi olen kivojakin asioita tehnyt. Kävellyt ja nähnyt kavereita. Lukenut. Tarvitseeko elämään juuri muuta?
Olen aika tylsä tyyppi oikeastaan.

Ton kun menin kirjoittamaan, tuli lannistunut olo.

Pakko mennä meikkaamaan ja lenkille, Tehdä jotain. Tämä on pysäytettävä.

Juoksee kovaa vauhtia...

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Epävätystelijä

Minähän olen useinkin kirjoittanut siitä, et jos joskus tekisin jotain enkä vaan vätystelisi, niin saattaisin olla tyytyväisempi. Tänään testasin teoriaa ja kas, se toimi.

Aamulla olin ensin maani myynyt ja masentunut ja supersynkkä, koska odottamani Kuopion reissu peruuntui, Vihasin maailmaa ja elämää.
 Muutaman tunnin maristuani päätin mennä ostamaan jääkaappiin ja pakastimeen uudet kahvat. Jääkaapin kahva hajos varmaan VUOSI sitten ja pakastimen eilen. Olen kyllä tiennyt mistä niitä kahvoja saa, "mut kun niihin menee rahaa". No meni, mutta alle viisikymppiä kuitenkin. Et oikeesti, haloo. Kuin laiska ja pihi ihminen voi olla? Nyt keittiö tuntuu uudelta uusien kahvojen kanssa.

Seuraavaksi kysyin esikoiselta siivottaisko autotalli. Meillä on iso autotallivarasto, joka on ollut kaauoksessa täynnä kaatopaikkarojua. Lastattiin autoon kaksi pyörää, kaksi toimistotuolia, kaksi pihatuolia ja jalkalamppu ja mentiin kaatikselle. Kesto noin tunti koko keikkaan. TUNTI!

Sen jälkeen kannettiin puutarhapöytä ja tuolit terassille (nyt vasta) ja lakaisin tallin. Niin on supersiistiä ja tilavaa. Voisin seista pihalla tuijottamassa koko ajan.

Huomasin olevani lähes flowssa enkä ainakaan yhtään synkkä enää.
Mitä opin?  Siivoaminen todella voi auttaa.

Entä jos huomenna teen saman kodin muulle irtaimistolle? Entä jos feng shui paranee ja mieli kirkastuu? Olisko paha?

Snadia inspistä sain käydessäni kaverin luona kahvilla. Tää kaveri on vielä siivousangstisempi kuin minä. Paljon paljon angstisempi. Talo on iso, tavaraa todella paljon, neljä lasta, koira ja kaksi kissaa. Imuria käytetään n. kerran kuussa...
Nyt heillä on talo myynnissä ja näyttö joka toinen viikko. Vie kuulemma kahdelta ihmiseltä n. neljä tuntia näyttökuntoon. Näyttöjen välillä ei siivota mitään.
Aloin miettiä, et entä jos pitäis aina kotinsa siinä kunnossa, et edes asuntonäyttö ei ahdistais. Kun nyt ajatus näytöstä tai herranen aika, muutosta, saa kyyneleet silmiin uupumuksesta.

Jos alan reippaaksi. Lainaan siskoltani murto-osan hänen siivousgeeneistään. (Tai sit ne kaikki on vaan hällä ja pikkuveljellä)

Siivous-aarrekartta!

Jep jep, loppuloman raivaan kotia ja odotan ensi perjantaita, kun pääsen hieman ihmistenilmoille. (jossa rehellisyyden nimissä olen käynyt viime aikoina enemmän kuin viimeisessa kymmenessa vuodessa)

Huraa, suunnitelma

maanantai 1. kesäkuuta 2015

"Helmi" menneisyydestä

Luin äsken paria luonnosta, mitä olen joskus kirjoittanut, mutta jättänyt julkaisematta. Mun on nyt lähes vuoden jälkeen laitettava yksi näistä deletoiduista tänne. Jotenkin nauratti. En tiedä miksi.

SYYSKUU
Mä olen kyllä kyseenalainen äiti. Eilen ruokapöydässä (paikalla vain isot pojat ja mies) jotain juteltiin. Joku sanoi jotain, johon mun oli pakko sanoa uusi suosikkilauseeni, siihen asti käyttämätön, Fuck my dick. Sit mua itseäni nauratti kauheesti.
Siis millaista kieltä äidiltä?

Eilen oli outo päivä. Aamiaiselle luin kiinnostavaa meiliä parisuhdejutuista. Jostain syystä fiilis tarttui ja ilmoitin aamiaispöydässä ääneen: "Jos mulla olisi tyttäriä, sanoisin että älkää menkö naimisiin, pelkkää pettymystä pettymyksen perään". Jouduin sit hieman perumaan puheitani. :) Mutta näemmä ärtymys miessukupuoleen voi tarttua.

Aamupäivällä istuin lounaalla yhdellä ystävällä ja siellä tulin maininneeksi, että mulla ei ole stressiä eikä huolia eikä kriisiä. Melkein jo huolestuttiin siitä.
 Juuri ja juuri kotiin pääsin, kun jo kehittelin ongelmia ja ketutuksen aiheita. Veropalautuksen muuttuminen veromätkyksi vielä pahensi tilannetta.
Alkoi valitusvyöry: Inhoan syksyä, inhoan talvea, inhoan viikonloppuja, inhoan säbäturnauksia, inhoan laihduttamista, inhoan kaikkea terveellistä....

Ei ollut tulla loppua!

Tänään olen taas se kriisitön tyytyväinen tyyppi!
Ja mikäs on ollessa. Juon aamukahvia rauhassa ja silti ehdin keittiön siivota ennenkuin kaveri tulee kylään. Sitten onkin päiväuni ja pilatesaika. Ja lapset palaa koulusta aika. Olen tarpeellinen henkilö aika.
Bonuksena on mies töissä illan-aika, joka tarkoitaa Greyn anatomia maratonia.

Samaisesta syyskuusta löysin postauksen, jossa on idea jolle en ole tehnyt mitään, koska olen unohtanut. Ja koska olen laiska. NYT tälle on tehtävä jotain. Tolle todella kuvitteelliselle naiselle ja sen tosi kuvitteellisille ystäville on tapahtunut niin paljon kuvitteellisia asioita, että niistä sais jo trilogian.

IDEA:
Mä tajusin tänään, että mun on kirjoitettava best seller, josta tehdään leffa, tv-sarja, näytelmä ja tietysti jenkkeihin tehdä oma versio kaikista näistä ja sitten saan elellä lopun elämääni rauhassa. 
 Kotona raapustelen joitakin rivejä kun siltä tuntuu, leivon pullaa kotiin palaaville lapsille ja heti jos joku korottaa ääntään, mä lähden kävelylle. Päätellen viime päivien menosta, mä kävelen paljon ja usein. 

Best seller kertoisi naisesta, joka alun alkujaan oli hauska ja iloinen, mutta josta aikojen saatossa tulee tylsä kuivimus, joka laskee päänsä pöydälle ja sanoo "en jaksa". (Tän naisen tosi kuvitteellinen esikuva tänään olis voinu itseltään ja lapsiltaan kysyä "Miksi olen muuttunut tällaiseksi" ja sen naisen kuvitteellinen aviomies olis sanonut painokkaasti "niinpä".)

Mutta koska se nainen on pohjimmiltaan fiksu ja tosi syvällinen pinnallisen kuorensa alla, hän tajuaa olevansa hyväosainen ja pilalle hemmoteltu ja pyrkii paremmaksi ihmiseksi. Saa huikean ajatuksen, jolla parantaa omansa ja kaikkien lähimmäistensä elämän, saa nobelin ja oscarin ja ruusuja...
Tai jotain. Jotain se nainen keksii. Huikean kiehtovia tapahtumia, oivalluksia ja tietysti kasvua ihmisenä luvassa. Lopussa se nainen kuolee, ja siitä kirjoitetaan niin liikuttava negrologi lehteen, että se nainen sen lukiessaan olisi voinut sanoa "olin minä sittenkin aikamoinen". 

Lomahko

Kesäloma sitten alkoi, enkä vielä ole ehtinyt ahdistumaan. Hymiö.

Maanantai alkoi hyvin. Junnu lähti ensimmäiselle kesäleirilleen heti aamusta. Alkoi siis kahden yön pikkulapsivapaa. Voiko niin sanoa?
Heti aamusta sitten lähdin ystäväni kanssa Jumboon katselemaan löytyykö mitään, mitä haluaisi. Rahaa ei kyllä ole, mutta ainahan vähän jotain voisi...
Isoille pojille etsin ja löysin t-paitoja, kun ne raukat on hyvin hyvin vaatteettomia. Itselleni en löytänyt mitään. No okei, yhden huivin. Pinkin. Halpa keikka siis.
Ihmeen paljon askelia saa tallattua ostoskeksuksessa. Lähes päivän tavoitteen verran. Voi siis hankkia tiukan peban shoppailemalla???

Lauantaina oli luksusilta, kun pääsin vanhimman ystäväni kanssa baarikierrokselle. Me entiset bilehileet ollaan viimeksi oltu ulkona kuusi vuotta sitten. Kyllä me vielä osattiin! Nimittäin nauraa ja jutella ja lisää nauraa.
Nuorenin taas vuosia.

Huomenna on edessä taas keikka Jumboon. Keskimmäinen haluaa viettäää kaverisynttärit leffassa ja Hesburgerissa. Äiti kuskaa....
Onneksi pääsen siskolle kylään, niin ei tarvitse monta tuntia taas pörrätä kaupoissa.

Viikonlopuksi järjestyi ihanaa yllätysohjelmaa. Lähden junnun kanssa ystävän luokse Kuopioon. Lapset leikkii ja äidit höpöttää ja kävelee.
Tämä Kuopion kaveri on  se mun entinen "pt", jonka kanssa ppäivittäin nähtiin ja treenattiin ja käveltiin ja kahviteltiin. Tasan vuoden olemme olleet erossa ja vieläkään en ole tottunut. Tyhjempää on elämä. NIIN!

Mutta kuten huomaatte, niin paljon puuhaa, niin ei ehdi angstaamaan.  Aiheita kyllä olisi. Mutta ei, en lähde sille tielle. Olen positiivinen ja iloinen ja säkenöivä. Piste!

Tarvitseville myös lääke, älkää unohtako!