Sanoin että kadehdin Ellenin ihanalta vaikuttavaa parisuhdetta, taloa sekä Italian taloa. (Ihanan ihana se heidän ohjelma, jossa remppaavat Italian rötisköä)
Sanoin kyllä heti perään, että mulla on kolme lasta eli olen kuitenkin voiton puolella ja oikein onnellinen. (Toisekseen en halua sitä parisuhdetta, kuin tuollai ulkoapäin ihailtuna.)
Ystäväni kirjoitti jotain osuvaa ja koskettavaa, että oikein pysähdyin miettimään onnesta hyristen.
"Tiedätkö, sä olet mun ystävistä ehkä onnekkain: sulla on kolme upeaa poikaa (terveitä eikä hunningolla), hyvin palkattu työ, oma koti, paljon ystäviä, äiti elossa ja pystyy auttamaan, sisko, jonka kanssa väleissä (On mulla velikin, joka ihana. huom.) ja oma auto.
Siis mullahan on hirveän paljon kaikkea upeaa.
No kuitenkin, Elleniltä kadehdin sen kykyä tehdä unelmat todeksi ja sen ihania juttuja sen ihanassa kodissa. Ja remppataitoa.
Tänään tässä inspiroituneessa kateudessa karsin vessan laatikoista ja vaatehuoneesta muutaman tavaran. Ja muutamalla tarkoitan oikeasti muutamaa. Vielä muutama tuhat jäljellä.
Haluatteko kuvan kriisistä?
Ainoa siisti kohta on nuo vaatteet henkarilla. Ongelma vain se, että käytän noista vaatteista ehkä kymmentä.
Ongelma on myös tuo iso kasa vanhoja lukiokirjoja. Mihin mä ne vien? Roskiin? :(
2 kommenttia:
Ystäväsi on oikeassa, sinulla on paljon hyvää elämässäsi! Eikä onnellisuuteen tarvita taloa Italiassa eikä sen puoleen sitä parisuhdetakaan. Sanoisin kuitenkin, että monelle jälkimmäinen lisää onnellisuutta, tosin se on riskivalinta, joka on osalta vienyt valitettavasti hengenkin.
Käyt läpi kriittisesti, että mitä niistä "ylimääräisistä" vaatteista uskoisit käyttäväsi. Loput kiertoon. Sitten alat käyttämään niitä "ylimääräisiä". Jos vaate ei pääse käyttöön, se on turha. Tokihan aina muutamaa turhaa voi säilytellä kaapissa.
Lukiokirjat taitavat olla kaatopaikkakamaa. Ellei joku tarvitse myöhemmin pääsykoetta varten kertausta jostain aineesta.
Ihana realismipläjäys tuo hengenlähtö. Onneksi on teitä onnellisia esikuvia kuitenkin.
Hyvä vinkki tuo ylimääräisten vaatteiden käyttäminen. Simppeliä mutta jäänyt näemmä tekemättä. Niitä vain roikottaa mukana. Miksiköhön ne on joskus hankittu?
Sääli heittää lukiokirjoja pois, mutta turhaan ne on kaapissakaan.
Lähetä kommentti