perjantai 28. syyskuuta 2012

Urheilusta

Vaikka olenkin innolla menossa sinne urheiluviikonloppuun, niin nyt hiukan alkoi jännittämään. Voiko tuollaisesta päivästä selvitä? Missä kolossa hengitän? Miten mä sitten olisin selvinnyt, jos olisin valinnut rankempia lajeja? Kuntonyrkkeilyä esim.
Maanantaina palaan kertomaan kokemuksia.
Lauantai 29.9. klo 9.30-11.00
Kahvakuulatreeni
Lauantai 29.9. klo 11.15-12.00
Aqua Core
Lauantai 29.9. klo 14.00-14.45
Zumba
Lauantai 29.9. klo 15.30-17.00
Kevyt sauvarinnetreeni                                          

Hyvä huomio

Olen tiennyt jo kauan, että sillä on merkitystä miten itselleen puhuu. Pitää puhua myönteisessä sävyssä ja välttää kielteisyyttä. Ei ole väliä puhuuko varsinaisesti totta, alitajunta ei sitä tiedä, vaan uskoo kaiken sokeasti.
Vahingossa tätä testasin viime viikolla. Olin tosi tosi pahalla tuulella, kun oli tapahtunut tylsiä juttuja. Raivon vallassa vaihdoin salasanat kauheiksi kirosanoiksi. Ei olisi kannattanut. Joka kerta kun kirjaudun sähköpostiin ja kirjoitan ne tulenkatkuiset sanat, niin muistan pahan tuulen aiheuttajan ja synkistyn. Mitä tästä opin? Salasanan kannattaa olla vaikka joku ihana voimalause.

Olen oppinut muutakin tämän viikon aikana. Ollessani pahalla tuulella ja/tai kipeä, suutun lapsille herkemmin. Rakas nuorin lapseni osaa onneksi jo viisaasti sanoa, että "eikö me tästä jo puhuttu, tarvitseeko sun taas huutaa". Ja sitten nolottaa. Annoin kaikille lapsille vinkin, että jos liikaa mesoan, minultakin voi kysyä "oletko väsynyt tai kipeä kun noin kiukkuat". Niin mäkin lapsilta usein kysyn.
 Ja sitten taas kaikki nauratti.

Päiväurheilun teho tuli testattua taas eilen. Kävin virtuaalizumbaamassa kuntosalilla ja tulin törkeän hyvän tuuliseksi. Kauppaan menin salilta suoraan ja siellä huomasin ottavani salsa-askelia, kun kuulin musiikkia. Saatin näyttää aika hassulta. Mutta vitsi, olin energisellä tuulella.

Tänään saan ottaa kaikki energiat käyttöön, koska edessä on kauan odottamani Vierumäen urheiluviikonloppu. Tänään on kaksi treeniä, huomenna neljä plus uinti ja sunnuntainakin vielä kaksi treeniä. Mä tulen niin timmissä kunnossa kotiin? Kai se on mahdollista? :)

maanantai 24. syyskuuta 2012

Unelmien päivitys

Uusimmassa Oliviassa oli kirjailija Riikka Pulkkisen haastattelu, jossa oli jotain mikä pysäytti mut.
"Ei kukaan voi elää unelmaansa. Siinä vaiheessa se on jo elämää". Totta! Kuinka mä en sitä ole tajunnut. Mä ajoittain ihmettelen sitä, miksen ole tämän tyytyväisempi vaikka mulla on kaikki se mistä olen haaveillut. Pulkkisen sanoin "Iso keittiö jossa on paljon kirjoja ja jossa lapset voi keitellä kinuskia keskellä yötä. Ja jossa on spontaanisti kylään tulleita ystäviä ja pöytään kannettuja viinipulloja".
 (Mistä huomaa ettei Pulkkisella ole lapsia? No tosta kinuskijutusta. Kukaan äiti ei halua lapsia keittiöön keskellä yötä. Lasten kuuluu nukkua.)

Mutta siis "unelmat pitää muistaa päivittää".
 Nyt alan keksiä uusia unelmia täyttyneiden tilalle. Mitä ne on, ei ole vielä selvää. Seesteinen mieli, urheilullinen elämä? Koira? Suurempi auto? Useammin niitä pöytään kannettuja viinipulloja? Vauva?
Kaverini sanoi muutama päivä sitten, että "unelmia pitää toteuttaa ja mitä se on väliä vaikka ne olis materialistisia". Mun haaveet ei taida kuulua siihen kastiin kuitenkaan. Se on aika selvää.

Ihailemani Mirka sanoi minulle yhtenä päivänä jotain, jota en enää sanatarkasti muista. Jotain "olet onnellisempi kuin tajuatkaan". Sekin on varmaan totta. Opettelen tajuamaan onneni. Opettelen elämään hetkessä.

Opettelen sitä täällä!