sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Voi tavaton. " Miniäni" vinkkas mulle instassa olevasta suomalaisesta mimmistä, jolla hieman erityisempi elämä ja kymmenen lasta. Lasten nimet mm. Nefertiti, Shakespeare, King James, Afrodite...

Ei tässä oikeastaan muuta.

Hyvää uutta vuotta!

perjantai 29. joulukuuta 2017

Muistikirjapäivä

Flunssakipeenä aloin lukemaan lehtiä ja kaivoin esiin inspiraation osa 2.

Mutsilta saatuun ihanan hauskaan Mauri Kunnas muistikirjaan aloin liimaamaan reseptejä. Kohta loppuu ne "yäk mitä tämään syötäisiin"-kriisit.

Kohta saatan tekaista reseptikirjan nimeltä "Kylläpäs keittiöangstisesta tytöstä tuli kuuma kätevä emäntä".

Sitten luin jostain lempiaiheestani eli Vetovoiman laista.
Päätin ottaa itselleni käyttöön aarrekarttakirjan! Liimaan kirjaan kaikki kuvat asioista, joita elämääni haluan.

Näin on taas keksitty puuhaa.
( kuinkakohan lapsellinen mä oon niinku oikeesti? Eiku ei. En saa mollata itseäni. Sääntö yksi.
Olen lapsenmielinen luova ja jotain. Hymiö)




Inspiraatio löytyi

Vuodenvaihteen kunniaksi poden megaflunssaa, mutta yritän tässä nähdä hyviäkin asioita.
-Ei ole pakko lähteä kotoa minnekään. Miehellä on autokin kaksi päivää käytössä juurikin siksi.
-Ruoka ei maistu. Suklaa ei maistu.
-Saa hyvällä omallatunnolla heilua trikoissa päivät ja illat.
-Tulee levättyä big time

Nyt on aikaa googlailla kivoja halpoja ruokia tulevalle viikolle ja elämälle. Suosikkilöytöni löytyvät Inka I-blogista.
Olen huomannut kallistuvani lihattomiin ruokiin nykyään.

Btw. Meille tulee miehen kaveri tyttöystävänsä kanssa uutta vuotta viettämään. Tyttis on kasvissyöjä. Takuuvarma ruoka on siis: uunijuurekset, feta, tsatsiki, valkosipulipatonki. Myös nakkeja ja perunasalaattia tarjolla, koska perinne. Koska miehet.

Koska Sutkautus-Taru on mun blogistanian sielunsisko, niin tahoillamme tietenkin inspiroiduttiin Trendissä olleesta jutusta Vanelja-sivuston Virpi Mikkosesta. Ystävälle jo vinkkasin blogista, joka täynnä gluteenittomia kasvisruokia.

Tarun kanssa otimme kuvan samasta naisesta samassa asussa.
Mulle se on inspiraatio- tai tavoitekuva!
Katsotaan missä muodossa kuvan henki tulee mun elämään.



Koska kärsin siitä hirmuisesta tulevasta rahakriisistä, niin saan kicksejä siitä, että saanut muutaman jutun myytyä nettikirpulla ja tienannut muutaman kympin.
Ihan Roopeankkana täällä kiherrän ja lykin kolikoita säästömaapallooni.
Alennusmyynteihin ei juokse. Piste.
Mä vaan kerään rahaa.

torstai 28. joulukuuta 2017

Ihana joulu ja megalomaaninen taloudellispaniikkikriisi. (Ei heikkohermoisille)

Haluaisin kohkata miten ihana joulu mulla oli, kun siis oli, mutta kun viime yönä iski stressi, niin ei kyllä voi kohkata mistään. (Stressi syynä noin pitkään lauseeseenkin)

Iski joku flunssatyyppinen enkä saanut unta. Vielä kahdelta katselin kelloa ahdistuneena. Ja tadaa, kuin salama kirkkaalta taivaalta iski päähäni fakta, että vuoden kuluttua lapsilisiä alkaa kadota. Ja hetikohta elareita. Ihan ihan kohta mun tulot putoaa 600 eurolla kuussa. Siis anteeksi, millä mjn kuuluis lapseni elättää? Asumiskulujen plus sähkön ja vakuutusten jälkeen mulle jää n 700e käteen. Sillä siis vaatetan ja ruokin lapseni ja itseni.

Ehkä kolmen vuoden kuluttua myyn siis kodin ja etsin jonkun vuokrakolmion ja siitä etiäpäin en enää ikinä tee mitään. Olen kotona leipomassa sämpylöitä ja hauduttamassa puuroa.

En saa joutua paniikkiin, mutta vähän jouduin jo. Asioilla on taipumus järjestyä jne.

Olin eilen juuri soittanut verovirastoon ja laskenut uuden veroprossan. Jää n 80e enemmän käteen. Olin mahtipontisesti sanonut laittavani sen rahan säästöön. Viime yön jälkeen tajuan et säästöön on laitettava 280e kuussa, koska pitää harjoitella kituuttamista.
Hyvästi lahjat, matkat, (viini) ja rentous. Tervetuloa ankea elämä!

Huomaatteko, olen älyttömän positiivinen? Mies hellästi todennut et olen negistelijä.
Huokaan raskaasti.

Mut joulu oli kiva. Vika runsas ja hauska joulu.

Aaattona puuroiltiin mun vanhemmilla. Taas pojat totes että se yhteispuuroilu on joulun paras juttu. Ilman sitä ei joulu ole joulu. Kaksi vuotta sitten vanhemmat oli joulun reissussa ja pojat itki, koska puurolounas suvun kanssa puuttui.

Kotiin tultiin iltapäivällä, hain ystävän meille ja alettiin valmistella päivällistä. Kinkku vietiin naapurin uuniin lämpiämään. Viideltä tuli naapuri ja kinkku ja käytiin pöytään.
Meillä oli älyttömän hauskaa. Ruoka oli hyvääja jutut lennokkaita.
 Lahjuksia saatiin runsaasti. Kirjoja ja suklaata ja kynsilakkaa ja pantterikynsiviila ja ja...
Naapurin mies sai vedet silmiin, kun sai meiltä sen survival-kassin ruokineen ja hyödykkeineen.
Ilta kympiltä kaverin tindertreffi tuli käymään ja sitten naapurin kaveripariskunta (munkin kavereita toki). Ystävä ja tinder läks kotiinsa hetikohta mut sitten yhtäkkiä ovelle pölähti mun entiset naapurit ja tulevat seinänaapurit. Joka siis yksi ainoa pariskunta. Toki.
Viini virtas ja nauru raikas ja pojatkaan ei olleet osattomia, koska istuivat meidän seurassa lähes koko ajan. Pelattiin Trivialia jne.
Ihan hirmu hauskaa siis.
Toi on se elämä, mitä haluan elää.

Yritän nyt keskittyä iloisiin muistoihin, enkä märehtiä tulevaisuuden köyhyyttä. Ehkä mä silloin olen rikastunut jollain tavalla. Ehkä mulla on kaksi työtä tai jotain. Buahahhaha.


Jk. Mihin se 280 e kuussa pitää sijoittaa, että elän sillä sitten kolmen vuoden kuluttua?

lauantai 23. joulukuuta 2017

Omituinen juttu ja jouluilo

Tämä tapahtuu joka vuosi ja silti se yllättää. Juuri kun alkaa tämä yltäkylläisyydenaika, niin mä elän hillitysti. Syön terveellisesti ja kevyesti, syön suklaata hyvinkin kohtuudella. Mikä tää juttu on?

Tänään syönyt lehtikaalia yms kanan kanssa lounaaksi. Illalla samaa. (Koska kana syötävä pois ennen joulua)
Kaapissa on yhdeksän suklaarasiaa, mutta tässä mä kahvittelen ihan vaan kahvilla. Ei suklaata kyytipoikana.

Eilen miehen lapset oli kylässä ja vaikka suklaata oli pöydässä, niin söin vain jokusen.
Olenko mä joku joulukapinallinen?

Olen ollut poikki ja stressaantunut ja haaveillut vain olemisesta. Tänään olen saanut olla!!! Olemme hoitomuksun kanssa kahden. Ja silloin tyttö vain leikkii rauhassa, kjn ei tarvitse huomiosta kilpailla.
Kello on vasta 13.00 ja olen jo lähes löysänrento. Aamulla käytiin kaupassa ostamassa pari puuttuvaa juttua plus eksän lahja.
Olen pessyt pyyhkeitä ja lakanoita. Pakannut muutaman lahjan. Tehnyt ruokaa. Maksanut kaikki laskut, vaikka eräpäivä on vasta ensi viikolla!!!!
Ladannut kaikki sovellukset puhelimeen, joka tuli korjaamolta. Yrittänyt lukea uusinta Trendiä. Vahdin kinkkua, jota yritän paistaa täydelliseksi.

Tää on tällaista hidasta puuhailua ja alan jo kaivata äksöniä. Onneksi sitä ei ole tiedossa.
Loppupäivän luen, katson Netflixin joululeffat, pilkon huomiset juurekset ja perunat. Saunon ja lakkaan kynnet.
Juon kaksi lasia viiniä.

Huomenna on aatto ja kaikki se ilo!
Nyt se jopa tuntuu siltä, kun olen saanut olla muutaman tunnin yksin.

Jos joku mies lukee tätä niin tässä lahjavinkki: antakaa vaimojen olla joskus yksin! Yksin kotona.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Ilot joulun alla

Koska tässä on rämmitty ja kärvistelty, niin päätin miettiä iloisia.

Top ykkönen on keskimäinen, joka tupsahti yksi päivä sattumalta mun auton viereen. Se hymyili iloisesti, kun näki mut. Näinä päivinä ei voi pitää itsestäänselvänä teinipoikaa, joka ilahtuu äitinsä näkemisestä.

Tärkeä ilo on Sutkautus-Tarun antama synttärilahja. Lumenen seerumi, pirteä kynsilakka, vitamiinijuoma ihon hoitamiseen ja huulikiiltoja. Niin hauskaa ja tyttömäistä.

Rakas bestikseni antoi eilen lahjaksi Stressinhallintakortit. Niin hyvät ja avuliaat kortit.
Eilinen ohje oli haaveilla matkasta tai muistella matkaa. Just olimme miehen kanssa tulevaa matkaa fiilistelleet.
 Miestä käskin vetämään yhden kortin illalla. Veti saman matkakortin!!!! Mies sanoi senkin johtuneen rakkauden voimasta 😃

Tärkeä ilo on se, et äsken sain hoidettua kauppareissun! Suklaata hankittu kaksi kiloa. Graavilohta ja bataattiakin toki.

Naapurin miehelle tehtiin yllätyskassi kaverin kanssa, ettei se lahjatta istu meillä. Kassissa viiniä, glögiä, keksejä, pullavaa, sämpylöitä, karkkia, olut, saippuaa ja dödöä. Olikohan jotain muutakin? Senkin tekeminen oli kivaa.

Tänään miehen tytöt tulee meille yöksi ja sekin on tosi kivaa.

Eli ei mun elämä niin älyttömän huonoa ole.

Saispa syödä suklaata lihomatta, niin sit naurattais vielä enemmän.



Hyvää ja suloista joulua nöpöset!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Vaatimaton ja liikoja toivova

Uusi viikko alkoi ja tuli parempi mielikin jo eilen. Luin naistenlehdestä ravintolayrittäjäpariskunnasta, jonka elämä oli paskaa. (Ei saa kiroilla joo joo) Juttu oli niin kylmäävä, että tajusin mulla olevan ihan helppoa. Se on nyt vaan kestettävä tämä juttu. Ei voi mitään.
Iloa on revittävä pienestä ja jokainen vapaahetki on huomattava ja siitä nautittava.

Eilen oli yllättävän virkeä. Kävin ystävän kanssa Tokmannilla ja ostin muovikuusen. Ja kinkun.
Kuusen koristelin kuopuksen ja bonuslapsen kanssa. Molemmat oli intoa täynnä. Junnu yritti saada isoveljiä mukaan, kun "pitäähän teidän innostua vaikka teinejä olettekin". Keskimmäinen kävi yhden koristeen laittamassa peräti. Mut hyvä mieli tuli. Kuitenkin. Halusin kuusen jo nyt, koska pojat lähtee tänään isälleen ja tulevat vasta aattona tänne.  Haluan jouluisen olon.

Hyvää mieltä sain eilen siitä, kun katsoin Inside out elokuvan muka vain bonuslapsen kanssa. Mies jäi tuijottamaan sitä myös ja mikä ihaninta, lukiolainenkin tuli seuraan ja nauroi välillä katketakseen. Mä niin kaipaan aikaa, kun lasten kanssa katsottiin yhdessä näitä tasokkaita lastenleffoja. Ne oli hetkiä, jolloin kaikilla oli kivaa.
Joulupäivältä toivon Toy story 3 leffan katsomista. Lasten kanssa. Ja suklaan syömistä.
Olen samaan aikaan vaatimaton ja liikoja toivova.

torstai 14. joulukuuta 2017

Perääntyvä merkurius ja muuta kökköä

Merkurius perääntyy ja mun elämä on paskaa. Oon usein kuullut siitä, kuinka tuo merkuriuksen perääntyminen tuo haastavia aikoja. Tää viikko on ollut tyhmä ja tämä päivä kruunas kaiken. Mun bonuslapsen lähtö siirtyi tai peruuntui, mikä on raskas pommi, eikä vähiten siksi, että se vie mun vapaat pois.
Tänään olen itkenyt kiukusta ja pettymyksestä.

Se syyllisyys mitä tunnen mun elämästä lisääntyi entisestään. Jos olisin tuo mies, niin lähtisin.

Äiti onneksi pelasti. Mulla on huomenna hemmottelupäivä eli kivaa seuraa, jalkahoito ja hieronta. Jos äiti ei olisi syöksynyt avuksi, niin jäisi väliin tuo hyvin hyvin tärkeä hemmottelu.

En ole näköjään kahteen viikkoon kirjoittanut. Mulla ei ole keskittymiskykyä tai asiaa tai molempia yhtä aikaa. On ollut kivaakin toki, mutta on tää aika puurtamista ollut. Eikä lepoa siis näy.

Mun pitäis keksiä jotain kivaa ja rentoa ja palauttavaa. Mitä se olisi?

Senkin tiedän et tunnetilat tulee ja menee, mutta nyt on epäusko sitäkin faktaa kohtaan. Entä jos ei mene ohi. Tunne.
No menee se.

Hauskempaa viikkoa muille.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Päiväni ei niin murmelina

Heräsin 6.37 ja nousin herättämään miestä joka ei ole tottunut heräämään aikaisin.
Join kahvia. Vein miehen junalle. Kävin kotona pukemassa pikkutytön ja vietiin esikoinen lukioon.
Tultiin kotiin aamiaiselle.
Pesin lattiat ja siivosin vihdoin keittiön kaapin. Se vei sen vartin mitä olkn jo epäillyt. Miten voi kuukausia lykätä vartin hommaa?

Luin Annaa, join kahvia. Söin lounasta.
Puin tytön ulos leikkimään naapurin pojan kanssa.
Kaksi ystävää tuli kahville ja thank god, toinen toi suklaata. Parannettiin maailmaa. Ainakin tuntui siltä.

Lähetin junnun kauppaan. Tein nakkikastiketta.
Vein esikoisen treeneihin. Järkkäsin junnulle hakijan omista treeneistä. Lupauduin kuskaamaan paria poikaa plus valkun huomiseen korismatsiin.

Kävin Lidlissä. Ostin karkkia.
 Heilun lehtien ja netflixkn väliä enkä osaa keskittyä mihinkään. Mietin voinko mennä saunaan ysiltä vai haenko miehen junalta? Ts. Joudunko hakemaan?

Päivän paras: ystävän tytär(puoli) joutui seksuaalisen hyväkskäytön uhriksi joku aika sitten. Nettitreffit.
Tytön isä teki profiilin nettiin ja pääsi chattaan hepun kaa. Sopivat treffit. Isä ja tytär ajoi paikalle, otti kuvan rekkarista ja ilmoittivat poliisille. (Joille oli jo aiemmin tehty rikosilmoitus.)
Heppu napattu kii ja etsivät kiittelivät.
Isä oli et "Kaiken tässä saa itse tehdä".