perjantai 14. syyskuuta 2018

Crossfit. Uhka vai mahdollisuus?

Mä keksin huikean idiksen, mihin haluan itseni ylipuhua. Synttärilahja itselleni. CROSSFIT-kurssi. Kyllä. Juurikin se. Mukamas kaiken kuntoisille sopiva laji, mutta hardcorea se on. Hirveesti ainakin burpeeta. (Ja sehän ole se saatanasta oleva juttu)

Mulla on jo vuosia, ainakin kaksi, ollut haavekuva itsestäni Crossfittaajana. Entä jos musta tulee sellainen just kun täytän 48 vuotta??!!!

Anyway, juuri äsken googlailin lajia täällä kotikylässäni ja silmiin osui parikin aloittelijan kurssia. Kaksi olisi viikonlopun intensiivikursseja, 3h päivässä ja toinen 3 kertaa viikossa neljän viikon ajan. Jos menisin tohon jälkimmäiseen, niin täyttäisin 48v kurssin loppua seuraavana päivänä. Olisko se ihan destiny, kohtalo, meant to be ja tähtiin kirjoitettu?

Ihan vatsaa kutkuttaa ajatuskin. Jos tonne päädyn, niin burpeetreeni on aloitettava tänään. Sitä siellä nimittäin riittää. Ja burpeehan on saatanasta, kuten tullut mainittua.

Hypähtelen innosta. Yksi kaveri olis valmis lähtemään messiin. En olisi edes yksin. IIh ja hiih.

Tänään oli leppoisampaa urheilua eli vesijuoksin 50 min. Huomenna aamulla olisi tarkoitus mennä myös. Eli aina kun on vapaata.
Täytyy sanoa, että nyt kun on näin vilakkaa jo, niin veteen meno ei houkuta yhtään. Mutta kyllä se hyvin meni. Menin ja tein ja kotona söin ja nukuin. Siinäpä ne mun päivät!

Ajatelkaa. Kuukauden kuluttua olen jo ehkä aika jumalattoman kipeä ja rätti treenistä.

NO, tämä on haave. Toivottavasti toteutuva haave.

Hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja: