torstai 29. kesäkuuta 2017

Kapselivaatekaappi

Tää olis jo sellainen säästövinkki, ettei paremmasta väliä. Mutta jessus, kuin tylsä.



Kuvitelkaa perusnaiselle vaatekaappi, jossa olisi 3-8 yläosaa. 3! 8!
Se et mulla on aikoja, kun pyöritän ehkä just tuota määrää pyykistä päälle, ei liity tähän mitenkään.
Mut noi alaosat, ei mul niitä monia ole
 Tällä hetkellä käytän kaksia farkkuja ( yksiä) ja puolhametta ja kahta mekkoa. Yleensä päällä kyl farkut ja joku paita.

(Kun frendi välillä kysyy mitä laittais päälle esim. Treffeille, usein vastaan et laita vaik farkut ja joku paita)

Nyt oon kaappini sillai siivonnut, et vähän on vaatteet vaihtunut, joita käytän. Ja nyt kun on kuuma, käytän tätä puol hametta ja kriiseilen pölkkyjalkoja joka ihmiselle. Jotka pitää mua pölkkynä. Kun valitan.

Oon muuten kolme kertaa käynyt salilla tällä viikolla. Voin kertoo et ulkonäkö tai kunto ei ole muuttuneet.
Vaihteeksi opettelen säännöllisistä syömistä. Eilen ei onnistunut.
Söin aamulla leipää, päivällä pienen pullan. Klo 17 olin kuolla nälkään.
Keksin uuden herkun. Lidlin tsatsiki nachojen kanssa. Tortillaletut tsatsikin, kasvisten ja fetan kanssa.
Olin vuorokauden kasvissyöjä. Näköjään oon tänäänkin, kun en oo juuri mitään syönyt, ainakaan lihaa.
Veikkaan salaatti ja tsatsikipäivällistä.

Nyt istun terassilla auringonpaisteessa. Luen pokkaria, jonka ostin lomaa varten. Se " Kiltti tyttö" dekkari on älyttömän koukuttava.
Onneksi ostin kirjailijalta toisenkin kirjan

(Mua tylsistyttää. Ootan huomenna alkavaa lomaa niin paljon.)


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Säästövinkkejä

Kun kaikki nyt jakelee säästövinkkejä innolla (Marika ja Me naiset), niin kannan minäkin korteni kekoon.
Jos olet tilannut Espritiltä mekon, jonka kivuutta olet epäröinyt 13 päivää, niin palauta se äkkiä, niin säästät nekin rahat.
Kun ostat Cittarin alesta kuusi hammasharjaa tarjouksesta ja huomaat kotona, että juuri ne harjat olikin tavishintaisia, niin ole reipas ja palauta nekin kipinkapin. Kas taas säästyi 17,70 e. Sillä saa lähes kaksi skumppaa. Tärkeä huomio. Eipä sillä, et olisin juuri nyt ostamassa sitä skumppaa. Haloo, loma on vasta kohta.

Pakastinta tyhjännyt reippaasti. Eilen herkku kanawokkia , jonka päälle Saksin oman maan korianteria. Samaa kanaa tänään kanasalaattiin.
Pakastimesta sulamaan hodarisämpylöitä ja tarjouksesta nakkeja.
Samasta aarreaitasta eli pakastimessa löytyi hampparipihvejä, joista saa lämpimiä voileipiä.
Sitten onkin jo perjantai ja loman kunniaksi voi ostaa jotain HYVÄÄ. Kaupasta.

Siinä ne. Todella tärkeät vinkit taloudelliseen arkeen ja juhlaan. Säästyneillä rahoilla saa tehdä mitä haluaa. (Skumppa on aina hyvä)

Ylimääräinen vinkki. Jos haluatte tosi hyvää ja kestävää kynsilakkaa, niin Essence the GEL nailpolish on älyhyvä. Hinta vain 1,99 e.
Ostin tänään ärtsypinkin varpaisiin, ettei miesrassu masennu mun masentuneista varpaista lomalla. Tämän kerran kokeilen miellyttää.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vaateajatuksia eli haasteita, ei ongelmia.

Sitä vaan mietin, et ku tulin ostaneeksi tällasen puol hameen, niin näytänkö pöhköltä? Ja sitä et ku kuosi on tällainen haaleavaalea, niin onko hauska käyttää oranssia vyötä vai ei. Ja vyötä en yleensä käytä, niin et sekin on kysymysmerkki nyt.
Valkoisia paitoja ostin kaveriksi. En tätä tekstillistä aatellu käyttää täs kohtaa.

Mitäs muuta kysyn? Niin, kävin äsken salilla pitkästä aikaa. Jos käyn viikon joka päivä, niin oonko uus ihminen? No heh. Se oli vitsi.
(Oon tietty)




Julkaisubileet (Ihan kohta)

Tiedättekö sen tunteen, kun joku ehkä on käynyt teidän pään sisällä? Kauhea kauhea tunne!
Juhannusaattona juhlittiin juhannusta mun vanhempien luona kera siskon ja miehen ja veljen ja pojan. Siellä hiprakassa rakas äitini alkoi taas paasaamaan, että heitän elämäni ja taitoni hukkaan, kun en kirjoita. Sit se paasas mun miehelle mun (muka) kirjoitustaitoja Mä yritän hyssyttää äitiä hiljaiseksi, mutta ei vaan hiljene.
Mies onneksi jo  puhui faijan kanssa omiaan kun siskon sulho mainitsi mun blogin. Meinasin pyörtyä, mutta sen sijaan vaan laitoin sormen suun eteen ja katsoin merkitsevästi mieheen päin. Tarkoitin sillä, että "älä vaan mainitse mua ja blogia samassa lauseessa". Mä en halua miehen lukevan tätä. Tai edes tietävän tästä. Mua ahistaa ajoittain jo sekin, et KUKAAN tietää tästä. Ja oikeasti, onko siskon suho kuullut blogista vai jopa lukenut. Mitäköhän se miettii mun pään sisällöstä? Arghhhh!

Huomaatteko kuinka innoissani olen "julkisuudesta"? Muistutin äitiä, että jo lapsena haaveilin kirjoittamisesta salanimellä. Mutsi sanoi, että sit vaan hankit salanimen.  Harmittelin, et mun oikee nimi on niin kiva, et sitä vois luulla salanimeksi. Mut ei oo ei.

Se on imartelevaa, että joku  (äiti) luulee mun osaavan kirjoittaa. Vaikka se kirjoittaminen perustuukin ysiluokan pariin aineeseen. Ysiluokasta on 32 vuotta  btw!
Useimmiten itse ajattelen etten osaa kirjoittaa, mutta että mulla on omat satunnaiset hetkeni et viihdytän itseäni.
Mun pitäisi opetella. Sit lopulta kirjoitan salanimellä (Pinkki Peukaloinen) kirjan, joissa kaikilla teillä kommentoivilla lukijoilla on rooli. Tahoillanne sitten punastellen tarjoatte tutuille luettavaksi kirjaa ja vaatimattomana sanotte, että ehkä mä oon tässä kirjassa esikuvana.
(Sutkautus-Elisa stailaa mut kuviin, Tuula ottaa kuvat, Rva Kepponen valitsee viinit julkaisujuhliin, Marika leipoo jälkkärit samoihin bileisiin plus kirjoittaa esipuheen kasvatusvinkkeineen, Puolis kertoo että Tkm ei ole Katkis vaikka kirjassa niin väitetään.)

Juhannuksesta vielä:
juhannuspäivänä istuttiin meidän terassilla naapurinhepun ja sydänsärkyisen aka.tinderöitsijäystävän kanssa YHDEKSÄN tuntia.
Syötiin, juotiin ja naurettiin vatsalihakset krampeilla koko ilta. Tinderöitsimme toistemme puhelimilla. Siis noiden kahden sinkun tietysti. Ei esim mun.
Yksi heppu tuli jopa treffeille meidän terdelle.  Aika rohkeeta itseasiassa. Olisko kiva olla eka (vika) treffeillä, kun kaksi ulkopuolista seuraa silmä kovana?
 Tinderöitsijäystävälle tuli bänät viikko sitten kolmen kuukauden suhteen jälkeen ja tietty (tietty) heti meni tinderiin. Viime viikolla oli vain neljät treffit, mutta kukas näitä laskee nauroimme. (me laskettiin kyllä)

Mun elämä on siis älyttömän vauhdikasta, vaikka en itse tee mitään.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Tyylijuttu

Aina kun lehdessä tai telkkarissa näen naisen, jolla on kirkkaan punaista huulipunaa ja kynsilakkaa, haluan tehdä saman.
Mielikuvissani olen UBER tyylikäs ja cool  silloin, mutta ei... En ihan ole. Oon satavarma et se johtuu mun paksuista jaloista. Jos mulla olisi hoikat kintut, olisin upea vaikka muumipaidassa.

Mä myös rakastan tummaa kynsilakkaa yli kaiken. Lakkasin juuri varpaan kynnet tummiksi mutta mies sanoi, et Kreikkaan ei saa laittaa moisia. "Mä en halua olla sun vieressä lentokoneessa, jos sun varpaat on masentuneet. "
(Mä luulin olevani tyylikäs)




Klik klik

Mä en lue sen yhden vaimon blogia, mutta sen naama on kaikkialla. Tänään osui silmään voidemainoksessa. Kaunis se on, mutta oudon vaivaantunut hymy.  Yleensä aina.
 En tiedä miksi mainitsen tämän. Tuliko mulle joku kateuskohtaus? Se menestyy, enkä vieläkään saa kiinni että mikä sen salaisuus on?
Esim. Rva Kepponen ja Marika- kinttupolku on niin paljon kiinnostavampia. Mietin juuri mihin mainoksiin heidät voisi lykätä? Viinilasi? Kokkiveitsi? Mun täytyy miettiä tarkkaan.

Nyt on pre-juhannus ja mietin josko siivous hieman. Ehkä odotan et pojat lähtee isälleen. Tänään ne kuiteskin lähtee. Hyvin sujunut, mutta kaipaan hiljaisempaa eloa hieman. Myönnän. Pienemmät kauppalaskutkin on plussaa.
 Huomenna mennään mun vanhemmille juhlimaan juhannusta. Ainakin sisko miehensä kanssa tulee myös. Huraa. Elämää! Viiniä ja ruokaa!
 Lauantaina sydänsärkynyt ja ehkä naapuri tulee meille grillaamaan. Harmi kun niitä ei voi parittaa toisilleen. Ne ei ole match!
Sydänsärkynyt meni taas siihen deittisovellukseen. Sain hieman selailla ja klikkailla. Oon iloinen etten klikannut itselleni. Mä en vaan tunne "paperilla" ikäisiini miehiin mitään vetoa.  Pilannut itseni deittailemalla "nuorisoa" :D
 Eli mulle toimi se, et kaveri klikkaili mun puolesta silloin aikanaan.
Veikkaan, että jos sinkkuus tulis, mä en pystyis meneen sovellukseen ollenkaan. (Menisin kuitenkin)

No asia ei ole ajankohtainen kuitenkaan.  Ehkei tarvitse miettiä mitä tekisi.
Miten musta tuntuu etten osaa elää hetkessä...



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Epäpuutarhurin tunnustukset

Mä olen puutarhurien lapsenlapsi, mutta ei uskoisi. Mä en osaa tai jaksa pihajuttui yhtään. Haaveissani kyllä.

Viikonloppuna katselin hämmentyneenä omaa pihaani. Tämä on ystäväni tekemä piha ajalta kun asui tässä. Ja mikä runsaus täällä onkaan.
Se mitä ihmettelin oli se, et oliko nää kukat täällä viime kesänäkin. Ei mitään muistikuvaa. Olenko ollut niin eron ja uuden suhteen pauloissa, etten ole nähnyt eteeni?






Luulis kyllä, että olisin huomioinut kukkivan Rhododendron in...

Hauska posliinikanakin löytyi pusikosta, kun vähän revin rikkaruohoja.
Mun oma yritelmä on ruukussa kasvavat yrtit. Saisko vinkkejä mihin laitan rehottava korianterin lehtiä? Timjami ja rosmariini vinkitkin huomioidaan. 

Kun ei ehdi niin ei ehdi

Hirveen kiva kannustaa muita kirjoitetaan kerran päivässä, kaksi parhaassa, kun itse ei EHDI. Todellakin saisin burnoutin, jos olisin joku palkkabloggaaja.

Mä oon vaan ehtinyt juhlimaan ja ajamaan autoa. Eri aikaan.
Torstaina naapuriheppu istui iltaa ja puhuttiin yllättävän henkeviä. Aamulla väsytti.
Perjantaina kävin salaisilla ostoksilla ystävän kanssa. Ystävä osti salaisia, minä olin makutuomarina onnistuneesti. Parin viikon päästä voi vasta kelleen kertoa mitä ostettiin. Voi tuska.

Hetken levon jälkeen käytiin päiväsaunassa ja sitten lähdettinkin kaverin valmistujaispippaloihin. Lahjaksi vietiin porukalla laatikko skumppaa ja melkein kilo vaahtokarkkeja.
Sankari ilahtui.
Tarjottavat juhlissa oli hauskan rennot. Vuori bretzeleitä, juustoja, couscoussalaattia. Pitäisi itsekin vetää noin rennolla otteella eikä stressata liikaa.

Lauantaiaamuna olin hyvin hyvin väsynyt ja silti oli pakko kuskata mies heti aamupäivällä seuraaviin juhliin. Sitten työmeno ja kotiin lohduttaa sydänsärkynyttä ystävää. Yritin nukkua, mutta en onnistunut, joten ajoin taas matkan seurustelemaan seuraavan korvaa tarvitsevan luokse. Kiva parituntinen, sitten taas työajoa ja kotiin klo 19.
Poikien kanssa saunaan pitkästä aikaa. Ne ei meinannu päästää muassa pois kun halusivat höpista.

Söin väsymyskrapulaan suklaata ja juustonaksuja hirveästi. Menin nukkumaan.
Aamulla heräsin uutena naisena.
Sunnuntaina ohjelmassa työajoa, kahvittelua siskolla ja sitten grillattin omalla perheellä plus sydänsuruisella. Kiva kiva ilta.

Keskimmäinen nauratti ja liikutti mahdollisella hääpuheella. "Alussa mennään naimisiin ja lopussa kuollaan, välissä erotaan. Niinhän äidille ja isällekin kävi".
Lasten elämä pilattu, check.
(Sydänsuruisen kanssa naurettiin vanhaa hokemaa " johonkinhan se aina kosahtaa")

Että jotta, missäs kohtaa ehtii blogata ja tehdä tästä itselleen ammatin?
(Oiskohan se kivaa?)

Tänään on taas taloudellisuus yritys osa miljoona yksi. Otin ruokaa pakastimessa sulamaan. Puikoilla ja kolikoilla ostin täydennystä kaupasta.
Tällä mennään juhannukseen asti.

Ihanaa maanantaita.
Iltapäivällä palataan.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Postaus päivässä, kaksi parhaassa

Suuri kirjallisidolini Marika on vakuuttunut minun haastaneen hänet ja kaikki "postaus päivässä, kaksi parhaassa" haasteeseen. No vähän haastoinkin, joten nyt kun palasin mökiltä koneen ääreen, niin pakkohan se on blogata.

Oli muuten unohtumaton mökkireissu. Mukana minä, äiti ja mun pojat. Unohtumatonta oli se, et pojat ei riidelly, mölynny eikä etenkään roikkuneet koneilla koko aikaa.  Päivisin (ja ne jopa heräsi aikaisin) ne onki ja leikkas ruohoa ja kantoi vettä ja kalasti ja ui. Käsittämätöntä lähes.
Junnulta kysyin mikä mökkeilyssä on kivaa. Uiminen, saunominen ja tunnelma! Voi elämä! 10 v osaa puhua tunnelmasta.

Mökillä sain äidiltä loistavan ruokaohjeen. Niin hyvä ja helppo ruoka, et pojat sanoi että sitä pitää kotonakin tehdä.

Lidlistä Herbs and garlic kanafileitä 2pkt. Paista molemmilta puolilta hetki ja laita uunivuokaan. Päälle 2 prk mustapippurikermaa ja uuniin noin vartiksi.
Lisäksi riisiä ja salaattia.
(Annoksen toki voi puolittaa. Tää riitti neljälle päivälliseksi ja lounaaksi)

Hyvää oli,

Osaanko puhua muusta kuin ruoasta kysyn vaan?

Tänään ohjelmassa nettikirppariostoksia. Haen koiralle uuden remmin, kun vanhan puri poikki mökillä.
Sit uskomatonta kyllä, osui silmään Ikean kenkäkaappeja kaksi kappaletta hintaan 20e. Pakko ne on hakea tänään myös. Kun täällä hukkuu kenkiin.
Eniten ajattelen niillä olevan hyötyä talvella, kun niihin voi piilottaa kesäkengät.

Vaatekaapin siivoamisestakin oli iloa.  Olen nyt aika paljon saanut käytettyä vaatteita, jotka olleet pitkään kateissa.
Nyt kun liikkuis paljon ja jatkais kohtuusyömistä, niin mahdun ehkä joskus pieniin housuihinkin.
(Mies on hankkinut itselleen vatsaa tän vuoden aikana. Sanoo et nyt tää karkinpuputus loppuu. Huraa. Niin loppuukin.)

Näissä tunnelmissa aamulla!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Anna, niin saat

Aamusmoothieta juodessani (itsetehtyä maitohappobakteerijugurttia, rahkaa,kaurahiutaleita, marjoja, mehukeittoa) luin Me naisia, jossa joku bloggaaja kertoi burn outistaan. Tytöllä oli blogiportaalin kanssa sopimus, että  pitää kirjoittaa kahdesti päivässä. KAHDESTI!
Okei, mun suosikkibloggaajat sais mielellään kirjoittaa niin usein, mutta kellä on aikaa? Tai asiaa.

Mun pitäis alkaa  kirjoittaa ideoitani  ylös. Mulla on sellainen kuvitelma, et mulla on usein hirmu hyvä ajatus, mutta en muista sitä enää kun koneelle ehdin.   Siksi kirjoittelen tätä tajunnanvirtaa vailla suuria oivalluksia elämästä.

Mutta nyt on todeksi todettu se viisaus, että antaessaan saa. Viime viikolla siivosin vaatekaapin ja annoin kaverin tytölle 16 paitaa. Äitikin sai pari.
Eilen kävin kaverilla, joka oli siivonnut omat kaappinsa. Sain kaksi  muovikassillista vaatteita. Juuri ennen sitä, sain toiselta ystävältä kolme paitaa. Tadaa, mä hukun taas vaatteisiin. (Oi kunpa uskaltaisin antaa jollekulle vaikkapa tonnin. Uskaltais luottaa, et hetken kuluttua saisin vaikka viisi tonnia. No, eilen annoin naapurille pari pussia kissanruokaa, josko se toimis.)
 Kaappien siivoaminen teki hyvää. Löysin omia vaatteitani ja nyt yritän käyttääkin niitä kaikkia, eikä vaan juuri pesukoneesta tulleita.
Nyt pitäisi korujen kanssa tehdä sama. Etsiä korut ja käyttää niitä.

Mulla alkaa laatuaikapäivät tänään. Mies on tyhypäivässä eli saan olla itsekseni vaihteeksi. (Irina Me naisissa: "Oikeasti haluaisin asua ja elää arkeani yksin")

Suunnitelmana on viedä "työ" pois, mennä Sutkautus Elisalle kahville, käydä paluumuuttaja ystävän kanssa lenkillä (vihdoin) ja illalla mennä entiselle tinderöitsijäystävälle juomaan skumppaa. Välissä koiran lenkitystä, tallenteiden katsomista telkkarista ja lehtien lukua.
Kauhea stressi. :D
(Me naisissa Anna Perho: Suunnittelen aina kaksi seuraavaa viikkoa tunnin tarkkuudella)

Huomenna on laatuaikapäivä osa 2. Mies lähtee päiväristeilylle poikansa kanssa. En suunnittele päivälle mitään!

Sunnuntaina minä ja pojat lähdetään mutsin kanssa mökille. Se on mahtavaa. Syömistä, saunomista, olemista, lenkillä käymistä. Ei mitään tylsää eikä ikävää.

Tiistaina palataan ja alkaa normiarki poikien kanssa. Tai normiloma, mikä lie.

Nyt menen valitsemaan sopivat vaatteet , joissa voi kyläillä tuolla muodin edelläkävijällä, Elisalla.

Ihanaa päivää kaikille teille ja hopi hopi, postaus päivässä, kaksi parhaassa. (Päästään ehkä lehteen laumalla puhumaan näistä bloggaajien paineista. Kokoaukeamajuttu. Saattaapa Enbuske-Veitola-Salminenkin kutsua ohjelmaansa. Ja hei, Veitola saa tulla mun luo yökyläänkin)


tiistai 6. kesäkuuta 2017

Muutama mennyt päivä

Muutama päivä taas hujahtanut vauhdilla. Ei edes koneelle ehdi.
Yritän muistella tapahtumia.

- Kevätjuhla! Iso itku alkoi ja käsiohjelman näkemisestä.
Esikoinen sai loistavan todistuksen, eli eiköhän se haluamaansa lukioon pääse.
Keskimmäinen nosti keskiarvoa ja olen oikeasti ylpeä todistuksesta.
Junnun ruksit oli vasemmassa laidassa paria luunottamatta eli  huippu kouluvuosi takana.

Juhlien jälkeen kyläili mun vanhemmat ja poikien serkut. Nuoriso jakautui yökyliin ympäriinsä.

Kaveripariskunta tuli  pullakahville, joka muuttuikin muotoon "käydään kaupassa ja grillataan".
Kiva ilta!

Sunnuntaina tapahtui paras ikinä. Bestikseni, rakas etä-PT, on taas täällä. Käytiin porukalla purkamassa muuttokuuorma. On niin upeaa kun saa nähdä ystäväänsä taas jotakuinkin joka päivä.

Eilen oli maanantai. Facebook muistutti, et meillä on fb-kaveruuden vuosipäivä. Mulla ja miehellä siis.
Facebook kaveruuden ja parisuhteen vuosipäivä on todella lähekkäin. Edelleen ällistyttää, mitä vauhtia kaikki voi tapahtua.

Ei tämä vuosipäivästä johtunut, mutta ajoitus kohdillaan. Varattiin heinäkuuksi Kreikan matka. Ihanaa ja mahtavaa. (semistressaavaa rahallisesti, mutta jospa eläisin hillitysti)
Mä en edes muista, milloin olen ollut aikuisten lomalla viimeksi. Ehkä 2012 Roomassa?

Ainiin, poikien veljeäkin kävin heti kotiutumispäivänä ihailemassa. Onhan se söpö ja pikkiriikkinen. Kun näki sen käninän ja vikinän ja kuuli, kuinka vähän heillä nukutaan, niin vähäinenkin kaiho katosi. Mun elämä on hyvää juuri näin!
Kun oma  kolmas lapsi syntyi ja kaveripiiri voihki, kuin mä jaksan aloittaa alusta, niin lähes loukkaannuin. Mä halusin lapsen ja nautin aika paljon siitä kaikesta, enkä kärsinyt siitä, kuinka kiinni taas olen.
Nyt katsoin sitä  juuri sillä silmällä, et tossa noi nyt on, ihan jumissa. Mäpäs saankin istua pihalla kahvilla just silloin kun haluan. Ja vain olla.
Eli kaikella on aikansa.

Muita tärkeitä asioita on esikon mopotunti tänään ja käsittelykoe torstaina. Ihan kohta mulla on mopoileva poika.

Toinen tärkeä asia on junnun megakilarit lauantaina. Se VÄHÄN pettyi ja sitä huutoa ja meteliä ja lähes talon hajoamista.... (no ei hajonnut oikeasti)
Se oli karmivaa.
Illalla tämä poiki sitten aivan liian pitkän keskustelun mun ja miehen välillä. Ihan hyvässä hengessä ja noin, mutta mulle on niin vaikeaa vastaanottaa palautetta ja vinkkejä sun muita noihin kasvatusjuttuihin liittyen. Mieshän ei halua kasvattaa mun lapsia eikä puuttua niiden juttuihin. Haluaa kuulemma  vain että mä voin paremmin. Näkee, kuinka vaisu musta tulee, jos lasten kanssa on jotain ylimääräsistä kinaa.
Oikeassa se on, mutta kun läheiseltä on niin vaikeaa ottaa vastaan neuvoja.  Kaikissa asioissa.
 Hyvä fiilis tosta kuitenkin tuli. Selventyi hieman kuka ajattelee ja mitä ajattelee.
Mulle selventyi se, et nää työ ja lapsihässäkät ei vaikuta meidän parisuhteeseen. Et se on irrallaan kaikesta tollasesta. Mies totesi, että anteeksi ettei ole tajunnut sellaista aiemmin ääneen sanoa.
Mä kun olen niin hölmö, et mietin et suhde kosahtaa, jos lapsiarki on liian rasittavaa.
Ja pääasiassahan mun poikien kanssa on ihan iisiä. Oikeasti. Helpot lapset tai nuoret!

Tässä samalla on lakattu kynnet ja nyt onkin aika taas mennä kyläilemään bestikselle. Onni on mun vapaa ja ystävän opeloma!


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Vauva tuli

Tänä aamuna mun pojat sai pikkuveljen.

Kävin herättämässä kuopuksen kertomalla, et se on nyt isoveli. Pomppas pystyyn innoissaan "oonko"? Mietti tuleekohan musta kummitäti. (ei)

Tuntia myöhemmin herätin esikoisen ja kerroin et veli on syntynyt. Poika hoki "onko onko" ja pomppas halaamaan mua kovaa. Siinä sit istuttiin ja silittelin poikaa. Käskin katsoon kuvaa, jonka isä oli lähettänyt. Keskimmäinen havahtui ja murahti, et näyttäkää nyt sit mullekin.

Myöhemmin keskimmäinen sanoi, ettei ole yhtään varma, onko  vauva hyvä juttu. "Mulla on jo kaks veljeä, enkä olis tarttenut enempää. Noissakin on tarpeeksi". Sanoin et vauva on kiva juttu ja se tulee olemaan se, joka palvoo sua koko lapsuutensa.

Tällanen aamu siis meillä. Elämän suurten kysymysten äärellä.
 Mä lähinnä mietin, mitä teen illalla ruoaksi. Ja ostanko punaviiniä pienen vai ison laatikon. (lasagnea, pienen laatikon)