torstai 29. maaliskuuta 2018

Järisyttävä huomio

Eilinen oli taas mainio päivä. Heräsin aamulla ärsyttävän aikaisin, söin ja lähdin kouluun hommiin. Kyllä, toinen päivä.
Mietin aamulla, että miksi mä tällä tavalla itseäni rasitan vapaehtoisesti. Siksi, kun se tavallaan virkisti jos myös väsytti.
Kävin lapsikatraan kanssa pääsiäiskirkossa. Vähän opiskeltiin ja siinä se sitten olikin.

Kotona päiväsaunoin tytön kanssa, koska teini oli juuri pessyt saunan ja itsekin saunonut sen kunniaksi.
Sitten kaaduinkin sohvalle pilkkimään ja torkkumaan viiteen asti. En meinannut toeta ollenkaan. Ihmettelin miten olinkin niin loppu. Vaiko vain siksi, että uusi työ aina väsyttää.
Ja sitten se iski!!!! Mä tajusin vieraantuneeni oikeasta elämästä ihan täysin. Olen kuin joku poliitikko, joka ei tajua paljonko maito maksaa.
Mä yhtäkkiä laskin kauan olen ollut kotona. MARRASKUUSTA 2001!!!! 2005/2006 olin  seitsemän kuukautta töissä, mutta muuten olen ollut nämä vuodet äitiyslomalla/hoitovapaalla ja sitten nämä 8,5 vuotta näissä nykyisissä hommissa.  Kesäkuussa tulee siis 16 vuotta kotielämää täyteen. Kuusitoista vuotta HUUDAN täällä.

Mä en tajua, miten tämä aika on mennyt näin vauhdilla.
EN tajua myöskään sitä, miten kaikki muut jaksaa aamulla nousta ja pukea ja tehdä töistä ja illalla vielä tehdä nämä kotihommat ja harrastusjutut ja sitten jaksaa vielä tehdä jotain kivaa, jotain omaa juttua.
Illalla kahdeksalta olin valmis petiin, mutta onneksi piristyin kun meille tuli lauma vieraita taas vähän niinkuin ex tempore.
Grillattiin makkaraa, syötiin uunijureksia ja juotiin viiniä. Itse kyllä join vain pari lasia, etteä ei ylilyöntiä taaskaan.
Oli kyllä hauskaa.
Mutta luojan kiitos jo yhdentoista jälkeen sain mennä nukkumaan.

Leikin ajatusleikkiä, että mun elämä olisi joka päivä tällaista. Ei mielikuvitus riitä.

Mukavaa pääsiäslomaa kaikille.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Säästämisestä ja teineistä

Hitsi tää rahan säästäminen on haaste. Just kun pääsin hyvään vauhtiin niin alkoi menoja pukkaamaan. Soittotunnit, huilukirja, pyörän huolto, rippikuvat, korislasku. Argh!!!!
 Päätin sitten irtisanoa lapsivakuutukset. Sillä hinnalla millä maksaa vuosimaksun ja satasen omavastuun, käyttää lapsen kuudesti lekurissa. Ja kas, meillä ei kukaan käy lääkärissä about ikinä. Esikoinen kävi alkuvuodesta, mutta siinä se olikin viime vuosien käynnit.

Näistäkin syistä toivon, että joskus pääsisi lisää opehommiin.
Huvittavaa on se, et vaikka omassa työssä tulisi taukoa, niin viiden tunnin sijaistamisella tienaan enemmän kuin tässä työssä VUOROKAUDESSA.
Koska tykkään työtsäni, niin en kuitenkaan pelkäksi sijaiseksi halua, mutta kivahan se on tietää tällaisesta mahiksesta.

Moni on sanonut ja kirjoittanut, että teinit ei puhu. Sain äsken taas sain todistaa toisin. Eksä tuli tuomaan junnun huilua tänne ja kysyi saako kahvia. Mukana tuli esikoinen, keskimmäinen oli jo täällä. Hetken kuluttua tuli junnu koulusta ( jälki-istunnosta) myös saman pöydän ääreen. Reilu tunti taukoamatonta pulinaa. Kukaan ei meinannut saada ääntään kuuluviin. Kivaa oli.
Mä sain istua vauva sylissä ja sehän on aina hauskaa myös.

On siis ollut hyvä päivä!

Koska äksöniä ollut näin paljon, niin en ole ehtinyt kuntopyörän selkään, mutta onhan tässä aikaa. Ulkona sataa lunta, mutta eikös e ole vanhan lumen surma jne.

KEVÄT tule jo!

Poissa mukavuusalueelta

Ihan älyttömän kiva päivä ollut!!!
Sen sanon vaan, että muistakaa poistua sieltä, missä on helppoa ja mukavaa. No okei, en mä teitä siitä muistuta, vaan itseäni. Minua, joka lönsii vain mukavassa ja helpossa elämässä.

Illalla bestikseni soitti ja sanoi "homma on nyt se, että minä hoidan huomenna sun hoitolasta ja sinä meet kouluun opettamaan mun luokkaa". Puoli tuntia sain aikaa miettiä. Mietin aktiivisesti, miten mä kieltäydyn, kun en vaan uskalla.
Sanoin kuitenkin kyllä.

Aamulla kello soi jäätävään aikaan ja tietty hoitomuksu nukkui. Tuo ipana, joka aina herää aikaisin, mutta eipäs tänään.
Kaveri haki meidät, vei kouluun ja vei jopa oikeaan paikkaan.
Siellä mä sit "opetin" nelosille kässää ja ykkösille matikkaa ja äikkää. Voi mitä mussukoita ne olivatkaan. Mulla oli kivaa ja niilläkin. Tietty olin et äppäpäpää, opettaja puhuu. Ja kaikilla oli niin hauskaa.

Viiden tunnin kuluttua pääsin kotiin, huraa kahville.

Selvisin hengissä ja kunnialla ja auktoriteetti riitti. Haluan tätä lisää!
Hyvässä lykyssä huomenna.

Ilahduttavaa oli se, että kun soitin verottajalle saadakseni verokortin, niin antoivat mulle nollaprossan. Lupaan maksaa kaikilla kympeillä visaa pois.

Nyt on niin energinen olo, että taidan fillaroida ja katsoa tallenteelta hömppää.
(Eilen fillaroin 2x20 min ja tein kotijumppaa. Hyvä minä!)

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Thank god, uusi viikko

Mä niin kyllästyin viime viikkoon tai etenkin viikonloppuun, eli maanantai on kyllä mun elämän pelastus.
Viikonloppu oli huonoa fiilistä, kiljumista ja melua ja kiroilua. Ei tietenkään koko aikaa, mutta just sen verran et jäi p-fiilis.
Aamulla heräsin onnellisena, kun alkoi arki.

Tänään kävin eksällä kahvilla, koska piti setviä harrastus sun muita juttuja. Löpistiin lapsista ja perhe-elämästä ja lomista. Se oli kivaa.

Ex tempore menin passikuvaan, koska tarvitsen uuden passin. Loma lähestyy, mikä on se ajatus, jolla jaksan.
Yllätys oli se, että passikuvassa näytin ihmiseltä, enkä hirviöltä. Salaisuus on näemmä se, että menee kuvaan itseltäänkin salaa eikä yhtään puleeraa liikoja. Hädin tuskin ripsiväriä laitoin. Eläköön huolettomuus.

Mun laihdutuskuuri on tuomittu loppumaan. Meinasin kirjoittaa että epäonnistumaan, mutta sen sanan poistain sanavarastosta kokonaan.
Mulle ei sovi mikään dieetti tai kuuri tai mikään. Ei vaan sovi. Mun on nyt vaan hyväksyttävä se, että olen tällainen kuin olen. Syön pääasiassa fiksusti ja se saa riittää.
Olin kuusi päivää elänyt aika tarkalla ruokavaliolla. Eilen söin kylässä piirakkaa ja kääretorttua, illalla jätskiä, muut ruoat oli hyviä. Tulos:paino nousi takas lähes kokonaan. Ja laskuakin oli aika vähän jo ennen sitä.
Tämä vahvisti ajatusta, etten saa olla millään kuurilla. On se nimittäin HITTO, että ei muka saa ikinä syödä herkkuja. Neuroottista touhua sanon.

Taas alkoi ärsyttämään.

Nyt menen fillaroimaan ja miettimään mukavia.
HYVÄÄ viikkoa!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Ihan kuin joku syömishäiriö

Mun elämä tuntuu pyörivän ruoka, laihdutus ja lihavuuspohdintojen parissa jotakuinkin koko ajan. Ja koska en ole laihtunut, niin olisi aika tajuta, että tämä ei toimi.
 Ristiriitaista kyllä, aloitin tänään Fitfarmin Go fat go-ohjelman. Naurua.

Olen tänään tehnyt kevyen kotitreenin ja fillaroinut ja syönyt tosi hyvää ruokaa. Eli tuntuu hyvältä eikä ikävältä.

Nyt en ajattele asiaa enää.

Mä tarvitsisin muuta sisältöä elämään. Mulla on edelleen nuivahko ja väsynyt kausi menossa. En oikein jaksa ja halua. Unentarve loputon, joka johtuu siitä, etten saa nukkua tarpeeksi.
 Viikonloppuna meillä oli naapurit viettämässä Syö liikaa juustoa sun muuta-iltaa ja jo kympin aikaan olin valmis sammumaan, mutten kehdannut. Puolen yön jälkeen sanoin hyvää yötä ja menin nukkumaan. Mä olen todella hyvä emäntä.

Olin kuukauden terve ja nyt taas puolikuntoinen. Hoitomuksukin sairastui tänään. Taas. Sekin sairasti kuukausi sitten ja poltti kotilomansa. Kas, niin käy nytkin. Mun elämä on välillä niin ärsyttävää, mutta oikeasti, mikäs meillä täällä ollessa. Muksaa meillä on. Mihin mä vapaa-aikaa tarvitsen edes?

Huomaatteko miten tylsä mä olen? Nyyhkytystä teatraalisesti.

Nyt menen lukemaan teidän muiden hauskan hauskasta ja inspiroituneesta elämästä.
Ihanaa viikkoa!!!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Näin kun söisi aina niin...

Vahingossa tullut kertakaikkisen mahdottoman täydellinen ezimerkillinen ruokapäivä.
Aamiainen: rahkaa, mustikoita ja protskujauhetta smoothieksi

Lounas: kanasalaatti

Välipala: omenaa ja pähkinöitä rahkan kera

Iltaruoka: uunijuureksia ja fetaa ja aurajuustomuruja

Neljä dumlea

Näin sitä vaan kuulkaas.

Sen lisäksi kuntopyöräillyt 20+15+10 minuuttia. Samalla katsonut ensitreffejä ja Yksin marsissa leffaa.
Niin hyveellinen olo.

Aion pitää kirjaa pyöräilystä. Kerron sit onko siitä näkyvää hyötyä. Tarkistuspäivä 21.5.
Eli ei hosumista yhtään.

Ennen tarkistuspäivän aattoa en aio ostaa vaatteita reissua varten. Jos kaikki menee toivotusti, niin en edes tarvitse mitään uutta, koska olen niin sutjakka että entiset hellemekot on hyviä päällä. On ne ehkä nyttenkin, mutta en nyt viitsi testata kinnaako ne jostain vaiko eikö.
Mä pysyn hyvällä tuulella niin kauan kuin uskon asioiden olevan hyvällä tolalla.

(Vähänkö olis muuten siistiä jos ei kävis edes vaa'alla ennen toukokuuta.)

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Viikonloppumietinnät

Mä hankin ex tempore itselleni uuden läppärin motivoimaan itseäni kirjoittamaan. Tabletilla kirjoittaminen on niin ärsyttävää.
Odotan muuttuvani ajatusten tonavaksi ihan näillä hetkillä.
Lähinnä olen väsynyt ja kyllästynyt. En tiedä mikä mua vaivaa. Vaihdevuodet, sanoo mutsi. Oon ollut aika blääh ja ehkä siksikin miehen kanssa sanaillaan aika lailla. Takerrutaan toistemme sanoihin ja kinastellaan. Se on mun mielestä hiton raskasta ja miehen mielestä aika hauskaa.
Olin kyllä taas hetken sitä mieltä, että haluan asua ja elää ja olla yksin.

Viikonloppu oli kyllä hauskakin ehdottomasti. Mulla oli vapaata. Koko viikonloppu.
Lauantaina lähdettiin ajoissa stadiin ja käytiin pelaamassa bilistä. Olin tovin cool paljettijakussani keppi kädessä.
Sit nähtiin miehen tytär baarissa yhdellä ja mentiin Santa fehen, jonne tuli miehen poika ja avokki ja avokin vanhemmat. Syötiin hyvin ja mentiin Semifinaliin avokin veljen bändin keikalle. (hirveesti taas näitä sukusekoiluja)
Bändi lämppäs yhtä meidän kaupungin bändiä, joilla oli levynjulkkarikeikka. Hauska sattuma on se, että sen bändin laulaja on meidän naapurin poika. En ollut heitä tavannut, mutta asia oli tiedossa.
Baarissa näin sen laulapojan ja KYLLÄ, kävin esittäytymässä ja kertomassa kuka olen. Kundi oli niin herttainen ja kohtelias ja miellyttävä että oksat pois.
Ei mennyt kauaa kun mun luokse tuli esittäytymään viehättävä aikuinen nainen, joka kertoi olevansa meidän naapuri. Tää laulajapoika oli kertonut minusta äidilleen ja nainen halusi tutustua. He jo suunnittelevat pihajuhlia naapurustolle. Kuulostaa täydelliseltä.
Tämä on juuri sellaista elämää, josta nautin.

Eli onhan asiat ihan hyvin siis.

Kuntopyöräily on edelleen tylsää, mutta lähes päivittäin pyöräilen. Välillä putkeen ja välillä pienissä osissa. !0 min ja 5 min ja 15 min. Eikö sekin ole jo tyhjää parempi?

Tänään olisi tarkoitus rehkiä vähän enemmän, koska haluan virtaa. Jos se sillä tulisi.


torstai 1. maaliskuuta 2018

Leffakamaa

Mun elämä näyttäis leffassa tosi hyvältä. Tänään kävin eksän luona kahvilla, kun hän jäi tänään vanhempainvapaalle. No en mä kyl siksi käynyt. Vein astioita sinne lainaan, kun viikonloppuna juhlitaan siellä rippijuhlia.
No mutta ihan kiva oli höpistä niitä ja näitä. Kaunista kiertoilmaisua käyttäen sanoin, et nyksäs ei taida olla kova puuhailija. No ei ole ei. Siis oikeasti, niillä on niiiin sotkuista, et jopa mua ahistaa. Meinasin alkaa pyyhkiä pölyjä. En pyyhkinyt!  Sanoin suoraan , et pyyhipäs tänään pölyt, kun kotona hengaat.

Miehen eksä sai vauvan näinä päivinä. Tänään luimme somesta uutisen. Kauhiasti nää eksät lisääntyy. Hetken tuntui taas paskalta olla näin vanha. (Viime viikon helmi: katselin itseäni peilistä, kun mies kommentoi vieressä, et ei ollut tiennytkään millaisiin juttuihin törmää, kun on yhdessä mun ikäisen naisen kanssa. Meinasin sanoa et esim keskivartalolihavuuteen? Mut ei. Vastaus oli et menopaussiin. Nauratti, mut päätin olla tovin teatraalinen. Älä puhu MENOPAUSSISTA ..TU. )

Eilen päätin taas puuttua elintapoihini isommalla kädellä eli hain mutsilta lainaan kuntopyörän. Eilen ja tänään jo pyöräillyt. Se on megatylsää. Mun pehva ei tykkää siitä. Mut nyt ei pehvalla ole sananvaltaa.

Odotan et pakkanen laskee. Sit alan pompahdella ulkonakin nykyistä enemmän.
 Toissapäivänä tehtiin ystävällä kotitreeni, jonka jäljiltä vieläkin kolottaa.
Eli aika hyvä viikko!

Olikohan muuta mainittavaa.

Niin se leffakama. Modernit perheet kokoontuu rippijuhliin. Mun vanhemmat, mun bioisä vaimoineen, eksän äiti ja eksän nyksän vanhemmat. Plus muuta sukua toki.
 Kauhean hauska sekametelisoppa.
Kun kuopus pääsee ripille neljän vuoden kuluttua, niin ehkä mukana on jo miehen lapsetkin.
(Kun esikoinen pääsi ripille toissa kesänä, niin mies oli niissä mukana. Kuukauden yhdessäolon jälkeen. Aika hauskaa aatella. )

Jk. Eksä pyys mua vauvavahdiksi kuukauden kuluttua. Buahhahah.