Lisää säihkettä elämään

 Terveisiä joulusta. Joulu oli mahtavan hauska. Mä joulupöydässä kiittelin nuorisoa siitä, että ne on syntyneet ja miniää siitä, että tuli muuten vaan elämään. Meillä oli siis todella hauskaa. Syömistä juomista pelailua. Paljon naurua. 

Sitten laskeuduinkin arkeen ajatuksissani. Yritin miettiä toiveita ja haaveita tulevalle vuodelle. Pää löi tyhjää. Tosi nasevasti totesin ystävälleni, että päivät seuraa toisiaan ja välillä on palkkapäivä. Tänään puhuin puhelimessa Neiti Sutkautuksen kanssa ja yhdessä päätettiin, että elämään pitää saada enemmän säihkettä ja pitää sanoa Kyllä! Mä ennen ajattelin pitkälti että huomenna voi tapahtua mitä vaan. Nyt olen kadottanut sen ajatuksen. Eli asialle pitää tehdä jotain. 

Aiemminkin olen sanonut, että erojen jälkeen olen eniten innoissani elämästä ja tuntuu et kaikki on edessä auki, sillai hyvällä. Nyt kolme vuotta eron jälkeen toi fiilis ei enää kanna :D Pitääköhän hankkia suhde ja erota, että voisi taas innostua. (Pohjoisen miehen kanssa viestitellään edelleen, mutta mulla ei ole suhdetta.)

Mistä nyt sitten aloittaa tämä säihkeen etsiminen? Vaatekaapista ja meikkilaatikosta esimerkiksi alkuun. Koska mä en ole tyyliä "hillitty hallittu eleettömän tyylikäs, kuten jotkut ystäväni, niin voin ottaa tyylikseni Kylähullun. 

Mä ihastuin tähän Lindex takkiin, kun se tuli kauppoihin, mutta en edes sovittanut. Nyt näin sen alessa ja ostin. Mutta olen vähän varauksellisen ihastunut. Pelkään että mua katsotaan vähän hämmentyneesti. Ystäväni, joka ei ole kyllä mun tyyliesikuva, sanoi pelle hermannin takiksi. 

No, koska haluan siis säihkyä kylähulluun tapaan, niin tästä tulee mun The takki. Tyyliguru Sutkautus kehotti käyttämään tän kanssa pinkkiä kaulahuivia. Menin Toriin (koska ekologinen ja talousnero) ja löysin ihanan huivin ja pistin viestin. Tänään mulle vastattiin ja kävi niin hassusti et myyjä on mun entinen naapuri. Meitä oli neljä kotiäitiä yhdessä about aina ja nyt poismuuttanut löytyi Torista :)

Eilen yksi ystäväni kertoi laihdutusprojektista, johon ryhtyy lapsineen ja vävyineen. Pudottavat viisi prossaa kerrallaan ja aina ekana tavoitteen saavuttanut saa palkinnon. Tietysti taas mietin sit minäkin, josko NYT saisin elämäntapani minäkin kuntoon. Ongelma on vain se ikuinen "mitä kivaa mulle jää, jos herkut viedään". Eli motivaatio on hakusessa. Ystävä väitti että VAATTEET on se palkinto, mutta ei ne mua illalla sohvalla viihdytä. (Pitäisikö hankkia elämä?)

Mutta siis salaisen innostunut tulevasta vuodesta. 

Kaikenlaisia pohdintoja

 Katsoin eilen Linnan juhlia pikkuhetken ja päällimmäisenä jäi mieleen: "Onpa paljon aviopareja, jotka on olleet yhdessä pitkään. Olenkohan maailman ainoa yksin elävä? " Tätä seurasi ajatus Mä en ole mitään enkä mikään. Tänään taas naurattaa, että mistä kummasta mä nää mun omat traagiset ajatukset välillä kehitänkin. 

Mutta toi en olen mitään enkä mikään on varmaan useinkin mun piilossa oleva ajatus. Poden epämääräistä huonommuutta. 

Se siitä. Muuten on ollut oikein ihanaa. Tiistaina vietin aikaa miniän kanssa. Haettiin poikkeuksellisesti leipomosta niin överit kermamunkit, että pelkään ostavani niitä jatkossa useinkin. Illalla kävin ystäväni kanssa kierrätyskeskuksessa ja Fidalla ja etsittiin uusia joulukoristeita. Päädyin ostamaan pikkuisille ihanat joulumukit. Käytiin myös Cittarissa, missä kaveri nauroi ettei enää halua kauppaan ilman mua. Koko ajan löysin edullisempia tuotteita kalliimpien tilalle :D Mä olen selvästi tarjoushaukka nykyään. 

Itsenäisyyspäivää en perinteisesti juhlinut, mutta esikoinen ja miniä tuli tänne. Tilattiin pitsaa ja pelattiin Trivialia. Jopa keskimmäinen tuli mukaan, mikä ei ole itsestääselvää koskaan. Oikein kiva päivä siis. 

JA nyt mä kuolen ikävystymiseen kun luen tätä tekstiä. 

Maanantai! Palaan keskenjääneeseen postaukseen. 

Ystäväni tässä yhtenä päivänä pohti sitä, että pitääkö kaikkien eronneiden samantien ryhtyä ystäviksi ja viettää joulutkin about yhdessä, että hän ei ainakaan halua, koska mennyt on mennyttä jne.

Jäin miettimään tätä tietenkin omien kokemusten kautta. Tulin siihen tulokseen, että "ystäväksi" voi tulla, jos ei vaan ole mitään tunteita jäljellä. Että toinen on lähes yhtä neutraali tyyppi, kuin kuka tahansa tuttu. Jos itse haikailee toisen perään, ei voi olla ystävä. Jos toinen haikailee, ei silloinkaan. Tai jos toinen on katkera ja aukoo päätään joka välissä, on ystävyys kaukana. 

Omalla kohdallahan tunteet loppui meiltä tsup vaan ja siitä oli sitten helppo jatkaa "hyvinä tuttuina".

Nyt tuo "hyvä tuttu" vaimoineen kutsui koko porukan heille syömään. Meitä oli kymmenen. Viisi poikaa, pari tyttöystävää, eksä vaimoineen ja minä. Eksää oli hieman hirvittänyt kun oli tajunnut millainen lössi meitä on. Vaimonsa oli sanonut että Tämä on sun onnellista elämää. Se oli aika kauniisti sanottu.  Meillä oli oikeasti hämmästyttävän hauskaa. 

Jk. Sekin auttaa noissa hyvissä väleissä ihmisillä, jos eron jälkeen olisi about samat elämäntilanteet. Jos olisin ollut vuosia yksin ja toinen jo naimisissa, olisi saattanut ketuttaa huolella. Se että nyt olen yksin ja he naimisissa, ei hetkauta. En halua heidän elämäänsä. 

Maanantai

 Radiossa kyseltiin äsken millaisia säästövinkkejä ihmisillä on käytössä. Mua nauratti, koska olin vain ja ainoastaan halvan bensan takia vaivautunut lämmittämään auton ja poistumaan kotoani. Eli tankkasin. Sitten ajoin Lidliin käyttämään vitosen etukupongin, jonka saa kun ostaa 40 eurolla. Yritin suht tarkkaan laskea, että pysyn tavoitteessa. Ostin jouluksi graavilohta ja mätiä. Huomenna pitäisi miettiä fiksuja ruokia tuleville viikoille ja käydä ostamassa uudestaan neljänkympin satsi. 

Eilen sanoin keskimmäiselle, että haudutapas chili con carne jo tänään, koska huomenna sähkö on samperin kallista. Et on eroa maksaako kolminkertaista vai kuusinkertaista hintaa. Juuri nyt pesukoneet odottaa täysinä sitä, et uskallan laittaa ne päälle. 

Olen siis pakotettu olemaan talousguru itselleni.

Muita vinkkejä on se, etten ole ostanut mitään muuta kuin ruokaa ja bensaa. Vaikka mulla oli vapaa viikonloppu, en tehnyt mitään rahaa kuluttavaa. Siis mitään poikkeuksellista. Kävin kahvilla muutamalla ystävällä, nukuin paljon, kävin korismatsissa. Ja hei, kävn matsin aikana kahvilla kuopukseni tyttöystävän äidillä. Tapasimme ensimmäistä kertaa. Musta on hauskaa, et molemmat olemme tyyppejä, jotka haluaa tavata uusia ihmisiä ja mielelllään lasten kavereiden vanhempia. Eli oli oikein hauska visiitti. 

Mä olen nähnyt monena yönä unta, että olen tapaillut jotain tyyppiä vähän niinku pakolla ja joka kerta tullut siihen tulokseen, ettei voi seukata jos ei halua. (Pohjoisen mies kysyin voinko miettiä et ensi vuonna tavattais. Sanoin että voin mä miettiä, mutten kyllä tiedä miten meidän tapaamiset saadaa ikinä onnistumaan. Taisin jotenkin loukata häntä. Mut oikeasti, kuin ihmeessä voi järkätä tapaamisen, jos molemmat on naimisissa työnsä kanssa? Lisäksi olen vähän pitkästynyt kuulumisten vaihtamiseen. )