torstai 18. lokakuuta 2018

Olet mitä syöt. Tai sitten et.

Muiden syömisistä on niin kiva lukea, joten kerronpa omat ateriani.

Tässä paistelen juuri hyvinkin vakiintunutta lounastani. Jostain syystä mun lounas on lähes aina paistettua lehtikaalia, suippopaprikaa ja siemeniä kanan kanssa. Jälkiruokana vadelmia.

Aamiaiseksi söin munakasta kirsikkatomaateilla ja kasan nappeja. Kurkumaa, omegaa, probioottia. (ja hyvin on kivut pysyneet poissa)

Alkuillasta syön kanasalaattia pähkinöillä tai välillä kiireessä turkkilaista jugurttia pähkinöillä ja hunajalla.

Iltaruoka saattaa olla TAAS kanasalaatti. Joskus kanawokkia riisinuudelilla tai esim chili con carne ilman riisiä lisukkeena.

Jossain kohtaa syön taas annoksen marjoja. Eilen söin marjat kermavaahdolla.

Syön hyvin yksipuolisesti tai yksitoikkoisesti, mutta vain mitä haluan. En syö pakkoruokaa.

Viikonlopun synttärireissu sekoitti aika lailla. Vedin kaikenlaisia hiilareita liikaa mm. club sandwich muodossa. Paino kohosi, mutta osa siitä lähti jo pois.
 Ahdisti lukema aika lailla, mutta kun rohkeana otin mittanauhan käteen, niin ei sentit olleet lisääntyneet.

Mun kuuluis olla vielä "kuurilla", mutta olen syönyt välillä suklaatakin. Mutta ruoat syön, en jätä syömättä ja kompensoi.

Tällä viikolla olen vesijuossut kerran ja viime viikolla en päässyt kertaakaan. Muuten olen syksyn aikana käynyt ehkä kolmesti viikossa.

Enemmän vois tehdä jotain, toki. Mutta hei, tää on hieno alku ja aika pysyvä muutos.

Mitä te syötte päivän aikana?

tiistai 16. lokakuuta 2018

Viikko ja 5-kymppiset!

Mietin tässä juuri, että mun pitäisi alkaa kirjoittaa muistiinpanoja päivistäni, koska en kykene enää ikinä muistamaan viime viikkoa ja mitä olen tehnyt.
Viime viikolla oli huonoja öitä ja taisin nukkua päikkäreitä hieman liikaa. Mutta onneksi saan nukkua!

Keskiviikkona olin katsomassa kun kuopus soitti huilua muiden musiikkiopistolaisten kanssa yhdessä kahvilassa. Mukaan lähti kuopuksen pikkuveli äitinsä kanssa.
Kuopuksen joukkuekaverin äitikin, uusi kaverini halusi mukaan. Tämän tapaamisen ansiosta teinini ovat tämän viikon kaverilla talovahtina ja koiranpennun hoitajana.
Joo, kaveri oli hankkinut koiranpennun äidilleen. Pennun oli tarkoitus olla viikko heillä ennen kuskausta oikeaan osoitteeseen, mutta lapset oli rakastuneet pentuun, joten se jäikin heille. Mutka matkassa oli varattu vaellusreissu, jonne pentu ei voi lähteä. Siinä astui mun teinit kuvaan. Oon tosi ylpee hepuista, jota vuoropäivinä elelee vieraassa talossa ja hoitaa pennun plus siivoaa pissat monta kertaa päivässä.

Niin, täältä saa siis varata täyspäisiä teinejä näihin hommiin! :D

Ja sitten olikin viikonloppu. Mun eka vapaa viikonloppu yli kahteen kuukauteen. Lähdettiin Tallinnaan juhlimaan miehen aikuistumista.

Olipas meillä kivaa! Perjantaina meillä oli pieni porukka paikalla, mutta koska minä ja muutkin oli väsyneitä, niin mentiin hotelliin aikaisin. Mutta jo, mä kuorsasin eeppisesti ja mies valvoi ja koska mä streessaannuin asiasta, niin valvoin sitten itsekin etten kuorsaisi. Nukuttiin noin kaksi tuntia !!!
Aamu oli kakka. Voin sanoa.
Asuttiin kylpylässä, joten sinne kuitenkin päätin rämpiä toviksi.
Sitten lepäilin, mutta en vaan kyennyt nukahtamaan.
Otin järeät aseet käyttöön ja menin baariin, jossa tilasin kahvia ja Vana tallink- likööriä. Auttoi!
 Yhdeltä siis alkoi juhlallisuudet minun osaltani. Pikkuhiljaa meitä kerääntyi baariin iso lauma ihania ihmisiä. Hauskaa oli.
Kuudelta mentiin Balthasariin syömään, jossa meille oli varattu suuri pöytä. Ruoka oli loistavaa, seura ihanan ihanaa, palvelu hyvää.
Oli niin mahtavan ihana ja lämmin tunnelma. Meitä oli 15 henkilöä. Kaikki tunsi jonkun, mutta valtaosin meitä oli lauma tuntemattomia toisilleen.
Mutta loistava lauma. Kaikilla oli hyvä fiilis, kaikki jutteli kaikille ja oli mukavaa, hauskaa ja jutut rönsyili ja nauru raikas.

Pitkän ruokailun jälkeen menimme Sigmund Freud-baariin, jossa mies tilasi meille järisyttävän kuvottavat Bloody maryt! Drinkissä oli ehkä desi smetanaa päällä ja maku oli kaikin tavoin karsea. Miehen sisko sanoi hyvin: "herättäähän tää enemmän keskustelua kuin bisse".
 Tästä baarista lähdettiin sitten PÄÄPAIKKAAN eli DM-baariin. Kyllä. Miehelle Depeche mode on tärkeä bändi ja Tallinassa on baari, jossa soi vain bändin musiikki.
Siellä meitä oli sitten jo 18 henkilöä.
Oli niin niin niin ihanaa!
 Paras lahja ihmisille on mukavat ystävät. Ja miehen tapauksessa vaimokkeen ihanat vanhemmat ja veli. Joo, mun vanhemmatkin oli mukana ja sinne vaan solahti joukkoon. Miehen bestis ei voinut tajuta että mulla on niin nuoret ja mahtavat vanhemmat. Se oikeasti oli suu auki hämmästyksestä, että KUIN nuoret sun vanhemmat on ja KUIN nuori sinä.

En osaa nyt muuta kertoa tästä kaikesta. Mahtavaa oli. Kunpa mäkin saisin noin monta ihmistä paikalle kun kahden vuoden ja kahdeksan päivän kuluttua täytän 50 vuotta!

Tänään en ajattele asiaa. EN!

perjantai 5. lokakuuta 2018

Tiukka paikka

Tänään ollut kiva päivä, kun rakas bestikseni, maakuntamatkailija Tiina istui täällä pitkään kylässä.

Ja siihen se ilo sitten jäikin. Sain ihanan kutsun ylimääräiseen yhtiökokoukseen. Sitä vastiketta tarttis nostaa. Ehdotuksessa oleva summa huimaa päätä. N.170 e kuussa NOUSUA. Plus kaksi kertaa tuo summa pikana. Argh! Kauhu! Itku!
En halua olla aikuinen enkä omistusasuja. :D

Kaksi nuorinta poikaa kyläili ja niille kerroin asiasta. En tiedä miten suhtaudutte rahasta puhumiseen lapsille, minä uskon avoimuuteen.
Pojat oli niin lutusia ja kultasia, että sekin melkein itketti. Kimppahalailtiin onnellisina.
 Pojat suhtautui asiaan näin:

Isompi: Käydään Lidlissä ja Tokmannillakin on hyviä tarjouksia. Tehdään vaikka pitsaa itse, eikä osteta edes pakastepitsoja.
Pienempi: Leivotaan sämpylöitä. Leivotaan herkut itse. Olenkin halunnut leipoa enemmän ja nyt siihen on hyvä syy ja säkin suostut.

Sovittiin että tehdään kiertävä ruokalista ja käydään kaupassa pari kertaa viikossa. Kaikki saa miettiä ruokia.

Junnu sanoi vielä: Onneksi kerroit, niin tiedän etten pyydä sulta koko ajan jotain.

Aloin selailemaan nettiä ja löysin lukuisia kiertäviä ruokalistoja. Poimin sieltä ruoat joita meillä syödään ja sain jo 24 ruokaa valittua. Lisää keksin poikien kanssa.
Näitä käytetään poikaviikoilla. Pojattomilla viikoilla täytyy syödä muuten vain halvalla ja hyvin. Onneksi yleensä syödäänkin.

Kaupassa palkitsin itseni suklaalevyllä kuurista ja kaikesta huolimatta. Jos joskus niin tänään!

Miehelle sanoin., että pakko varmaan ottaa toinen muksu tänne jossain kohtaa. Puhelu loppui lyhyeen . Buahha!

Sellaista härdelliä kuin elämä nyt on, niin tajuan reaktion. Villi veikkaus kuitenkin että kahden kanssa olisi korkeintaan helpompaa. Jossain määrin.

Eilen mies sanoi, että taaperon tultua olen ollut väsyneempi, äkäisempi ja flegumpi. Ei kuulostanut hauskalta.
Tänään mietin, että syy ei ole 2-vuotiaan vaan sen, että ystävä aloitti työt kuuden viikon loman jälkeen, eikä nähdä päivittäin. Näen liian vähän ihmisiä. Olen yksinäisempi.
Asiaan täytyy tehdä muutos.

Mutta nyt alkaa Vain elämää ja otan lasin tai kaksi viiniä. Rakas ihana elämä! Kyllä mä selviän!


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Päiväni Pariisittarena

Sen vaan sanon, että jokaisella pitäisi olla elämässään ihminen, joka pitää sua tyylikkäänä ja tekee susta Tyylilyyli-postauksen.
On ihanaa, että joku ajattelee mussa olevan pariisitarta asenteineen kaikkineen. Useana päivänä kun täällä kotona vain palloilee trikoissa ja telttapaidoissa, meikittä ja tukka ponnarilla. Nyt mä niinä hetkinä voin kulkea peilin ohi, iskeä itselleni silmää ja sanoa "Hi French-girl, I know you are there".

Kaksi päivää olen nysvännyt ja lojunut sisällä. Tiistaina olin kipeä ja panostin sohvailuun ja Areenan Yksi yö-sarjaan. Eilen nysväsin ja tylsistyin ja mälsistyin muksun kanssa. Auto oli miehellä ja ulkona satoi, eikä huvittanut ulkoilla. Päivä oli PITKÄ!

Tänään aion olla Pariisitar ja pukeutua ja mennä Lidliin. Kyllä, pariisittaret käyvät Lidlissä. Ostan kotiin vaihteeksi salaattitarpeita ja croissantteja. No ei, en mä niitä jälkimmäisiä kuitenkaan. Mun ruokavalio ei anna niille periksi, vaikka joitain lipsumisia, joita elämäksi kutsutaan, onkin sattunut. Painoa lähtennyt 5,2 kiloa, mikä motivoi aika paljon. Suurinta riemua koen kuitenkin siitä, että olen tajunnut, miten kuuluisi syödä ja mikä mulla toimii. Sekin innostaa, että mulla on ollut niitä "lipsumisia", mutta en ole saanut niistä morkkista, enkä ole jatkanut kaksin käsin syömistä. Joku tajuaminen siitä, että ei kukaan voi joka päivä syödä täydellisesti, koska elämään kuuluu myös pulla.

(Mies just eilen kysyi et kauan sulla on vielä tota 8viikkoa-kuuria jäljellä. En viitsinyt masentaa ja sanoa, että aion kyllä tähän malliin jatkaan lopun elämää. Mies kaipaa meidän yhteisiä ruoka ja herkutteluhetkiä :D Toki voin joskus juustoiltoja viettää jatkossakin.

Tälle illalla pitäisi keksiä joku kiva ruoka mitä syödä yhdessä ja joka ei ole salaattia.
Lyö tyhjää taas. Ehkä Chili con carne, jota en ikinä syö riisin kanssa oli kuuria tai ei.

Noniin, kaivautukaan esiin blogikoloistanne ja kirjoittakaa! Älkää antako syksyn voittaa!








"