keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Näin välttää avioero (oppi muilta, ei multa)

Aika moni valivalivalittaa arkea ja sen toimimattomuutta. Kävin ystävällä kahvilla ja kuuntelin ihailusta mykkänä heidän perheen ja työn ja kaiken yhdistelyään. Tämän päiväisen ihailun aiheutti kaverin "itsekäs" coolius. Kaverin mies oli ollut viikon työmatkalla. Kaveri oli hoitanut työnsä, neljä lasta harrastuksineen  ja oli lähes kuulemma  kuollut. Hädin tuskin selvinnyt.
Kun mies tuli reissusta, kaveri ilmoitti, ettei kuskaa lapsia viikkoon, ei käy kaupassa, ei laita ruokaa. Mies saa hoitaa kaiken. Siippa oli todennut vain et ok, sopii.
 Siis kuinka sairaan siistiä? Onko  ihme, et he on kaiketi aika onnellisesti naimisissa?

(Toki mä sain pienen ylemmyyskohtauksen. Tota mun elämä on jotakuinkin koko ajan enkä nyt voi sanoa tekeväni kuolemaa. Tietysti mua ketuttaa välillä, mutta en kuole.)

Jos mä ikinä koskaan päädyn parisuhteeseen, niin haluan tulla yhtä uber cooliksi.
(Ei, en aio parisuhteeseen hankkiutua. En en en. Sanon en. Mä en halua olla tilivelvollinen kellekään. En)

Ja niin, kaveri sanoi, että kun muutto on ajankohtainen ja työstä lomalla niin "otapa äkkilähtö vaikka Turkkiin. Lue ja makaa auringossa viikko ja kotiudu uutena ihmisenä."
Hyvä idea, mutta en näe itseäni tekemässä sitä. Mä en halua matkustaa yksin. Mä en halua olla yksin. En halua syödä yksin. Jos totta puhutaan, niin matkustelukaan ei ole niin tärkeää. Itseasiassa olen miettinyt että käytän 840 e fustraan.

Urheilun saralla olen ottanut löysin rantein. Käyn salilla, mutta esimerkiksi eilen pyöräilin 20 minuuttia ja juttelin kaverin kanssa samalla.
En ole siis sohvaperuna, mutta en rehki, jos ei siltä tunnu.

Tänään pyöräilin ja tein kyykkyjä ja lähdin kaverille kahville. Piti valita kahdesta. Kunnon treeni tai kahvittelu. Tokikin kahvittelu voittaa aina. Lisäksi sain vauvan pään kokoisen laskiaispullan.
Saattaa siis olla, että menen salille illalla uudestaan :D

Näin ne päivät menee. Life is fun!




tiistai 2. helmikuuta 2016

Universumi vastaa Facen kautta

Olin tänään sijaistamassa yhdellä koululla koulunkäynninavustajaa vai mikäköhän se titteli nykyään on. Varmaan joku alemman luokan konsultti sr.
Pari viikkoa sitten tein Fb statuksessani anomuksen universumille, et jotain kivaa kiitos. Tuttu opettaja laittoi viestin, et kiinnostaisko  avustajan työ yhdeksi viikoksi. Kyllä kiinnosti. Ihan harrastuksen ja vaihtelun vuoksi. Eilen kävin koululla näytillä ja kuulin, etta avustaja on sairas. Kysyin, että josko haluavat minut töihin ja huomenna. Oikeasti olen menossa vasta kuukauden kuluttua.
NO, jopas oli päivä. Erityiset luokat ovat varsin erityisiä. Käy kuten opekamu vitsaili. Rakastan omia lapsiani älyttömän paljon! Niin ovat kivoja ja helppoja ja fiksuja.
(Kohta kuopus tulee kotiin kiukkuamaan, Nautin nyt hetken tästä etärakkaudesta)

Viikonloppukin oli älyttömän hieno! Lähdin ex tempore ystävääni/peeteetäni tapaamaan Jyväskylään. Hotellissa asuttiin. Hyvin syötiin juotiin puhuttiin naurettiin. Tällaista pitää tehdä useamminkin. Jos  joku latauttaa uupunutta, niin loma.

Kotiin tulin iltapäivällä, kaveri tuli kahville ja iltaillaksi menin vielä yhdelle kaverille. Voisin sanoa, että aika täysi ja täydellinen päivä.
Eilenkin olin hämmästyttävän virkeä. Kuskasin ipanoita ja pääsin jopa salille heti aamusta. Ei ole mun reippaudella rajaa. Olen oma idolini.
(Älkää tulko katsomaan kodin kaaosta. Siinä menee mun reippauden raja.)

Nyt mietin mitä tilaan universumilta seuraavaksi.

Jk. Käyn paljon salilla, syön järkevästi. Paino noussut ja senttejä tullut lisää! Seriously!
Taidan olla niitä tapauksia, joiden lihakset kerää nestettä ja turpoaa.
Puhunko massakaudesta ja kohta jostain tikistelykaudesta. Kuukauden vedän ruohoo ja rahkaa, sitten ruiskoruketan itseni ja kuvaan itseni bikineissä.

Ei. En.  Mut hei universumi.  Anna mun nyt kutistua, kun kerran niin terveesti elän.