Sitoutumisesta ja rakkaudesta. Uusperhehöpinää.

Istuttiin eilen terassilla viinilasi kädessä ja puhuttiin miehen kanssa rakkaudesta ja sitoutumisesta ja muista pikkujutuista. Mies puhui niin viisaita, että sain ahaa-elämyksen.
Valitettavasti en osaa siteerata suoraan, mutta jotenkin näin se meni: ihminen voi rakastua lähes kehen tahansa, mutta ihminen on tavallaan helposti vaihdettavissa toiseen. Mutta jos sä sitoudut siihen ihmiseen ja koko sen elämään, niin suhteesta tulee tärkeämpi ja parempi. Sellainen, josta ei niin vain lähdetä.
Puhuttiin siitä, miten me todellakin olemme ottaneet toistemme elämät ja ihmiset itsellemmekin tärkeiksi. Olen paljon puhunut siitä, kuinka tämän talouden lapset ja aikuinen tulevat juttuun ja ovat kanssakulkijoita. Olen puhunut siitäkin, kuinka tärkeitä miehen lapsista on tullut mulle. Ja tänä viikonloppuna kiintymys vain kasvoi.
Olin vanhimman tyttären kanssa Anssi Kelan keikalla, mutta ennen sitä notkuin tytön työpaikalla, josta lähdettiin syömään. Juteltiin yhdessä todella avoimesti. Mä mm. kerroin elämäni noloja kokemuksia. Naurettiin vedet silmissä ja tyttö sanoi, että jos hän koskaan mokailee, niin saa voimaa mun pahemmista kommelluksista.

Tytär esitteli keikalla mulle tyypin, jota tapailee. Tälle kundille oli etukäteen kertonut lähtevänsä puol-äidin kanssa liikenteeseen. Heppu oli että ööh ja ahaa, outoa, millainen se on? Tytär oli kertonut, että kun tavataan, me istutaan terassilla juomassa viiniä, polttamassa tupakkaa ja puhumassa paskaa. "Se on mun tyttökaveri".

Kyynel!

Mutta olipas meillä ilta. Koska meillä on sellainen hullunkurinen perhe, niin se vaan laajeni taas. Keikalle tuli tytön veli avovaimoineen, nämä kaksi muuta mun läheistä. Bonuksena mukana oli heidän äitinsä, eli miehen eksä. Mua on peloteltu tällä legendaarisella hahmolla, mutta turhaan. Nainen oli mukava ja meillä juttu kulki. Hän jopa tarjos mulle skumppaa, mikä on jo suurta. Eikös? (Ja Rva avoimesti kertoi, että hänelle tuli juuri kolmas avioero)

Ennen keikalle lähtöä meillä juhlittiin keskimmäistä ja talo oli puolillaan taas eksiä ja nyksiä ja muuta sukua. Tässähän ei ole mitään uutta, mutta nyt kävi kauhia kuhina, kun arvailtiin onko mun eksän nyksä raskaana. Hirmusti siltä näytti ajoittain, mitä saattoi pahentaa teltta, johon oli pukeutunut. Osa porukasta vannoi raskauden nimeen, mutta mä sanoin, että lihominenkin on vaihtoehto :D
 Eilen mies kysyi multa, että "kuin et ole maininnut että x on raskaana. Kyllä mä sairaanhoitajana raskauden tunnistan".
Että uutisia odotellessa ellei tämä nyt ole sitten uutisankka ja väärä hälytys. (Nyt mun kyllä pitäis päästä kummiksi)

Hyppelen tässä nyt aiheesta toiseen taas. Lähinnä haluan sanoa, että tästä suhteesta ei pystyis noin vaan hyppäämään pois, koska elämät on jo sekoittuneet keskenään ja tulis hirmu suurelle laumalle mielipahaa, jos erottais. En ollut aiemmin edes tajunnut asiaa, että vaikka ei ole ydinperhettä enää, niin voi olla ns tilivelvollinen muillekin ihmisille kuin itselleen. Ydinperheen ero vaikutti poikiin, mutta tämä ero vaikuttaisi yhteensä kuuteen lapseen. Ja lukuisiin muihin ihmisiin.
 Kauheat paineet :D Mutta tämä oli myös mahtava havahtuminen. Kauniskin ajatus.

Jk. Sit blaa blaa, persut lähes voitti, voi kauhu. Elämme maassa, jossa Teuvo Hakkarainen pääsi uudestaan eduskuntaan.